Yksinäisyys on kroonistunutta häpeän tunnetta.
Häpeää voi tuntea myös siten, että tekee jotain, mistä on syytäkin tunteaa häpeää. Näistä yksittäisistä teoista/tapahtumista ei kuitenkaan seuraa yksinäisyyttä, koska ihminen tiedostaa, mistä häpeän tunne johtuu. Se johtui ihmisen omasta teosta.
Ihminen teki niin tai näin ja siitä seurasi häpeän tunne, koska hänellä on jokin kommunikaatiohäiriö. Kommunikaatiohäiriöitä on monia eri asteita ja niidenkin kanssa voi oppia tulemaan toimeen, kunhan ensin tiedostaa ne. Tällöin kommunikaatiohäiriöstä ei seuraa yksinäisyyden tunnetta silloinkaan, kun ihminen on yksin.
Kun ihminen tuntee yksinäisyyttä, ihmisen kommunikaatio muihin ihmisiin nähden on häiriintynyt. Ihminen ei kommunikoi muiden kanssa, koska hänellä on kommunikaatiohäiriö, jota hän ei tiedosta.
Kommunikaatiohäiriö on neurologinen poikkeavuus joka on sekä geneettinen, että ympäristöstä johtuva.
Kommunikaatiohäiriöisen kykyprofiili voi muodostua epätasaiseksi siten, että ihminen on yhdellä kommunikaatiotavalla lahjakas ja toisella puutteellinen. Kun ihminen ei tiedosta lahjakkuuttaan, hän uskoo olevansa kaikilla tavoilla puutteellinen eikä edes halua kommunikoida muiden ihmisten kanssa millään tavalla.
Kommunikaatiohäiriötä potevat myös he, jotka eivät näkyvästi ole yksinäisiä, mutta ottavat silmätikukseen näkyvästi yksinäisen. Heitä ärsyttää yksinäisessä se vajavuus, joka heillä itsellään on. Tähän profiiliin ei välttämättä liity häpeän tunteen kokeminen, sillä he ovat yksinäisyyttä tuntevia enemmän eksyksissä itsensä kanssa.
Mitä yksinäisyys on?
18
374
Vastaukset
Lisään tämän tänne, ei mitenkään loukkauksena, vaan löydettynä, täydentävänä tietona:
-Yksinäisyys, sen kokeminen ja selitys:
"Yksinolo voi olla myönteisesti tai kielteisesti koettua. Toisinaan on jokaisen ihmisen hyvä ja tarpeellista vetäytyä tilapäiseen yksinoloon, esimerkiksi jonkin tehtävän vaatiessa rauhaa ja keskittymistä tai ihmisen halutessa koota rauhassa ajatuksiaan. Olennaista on tällöin, että yksinololla on tarkoitus. Yksinäisyyden kokeminen onkin erotettava tällaisesta vapaaehtoisesta ja toivotusta eli myönteisestä yksinolemisesta.Yksinäisyyden tunne ei ole sama kuin muiden fyysinen poissaolo, vaan yksinäisyyden tunne voi olla suurimmillaan juuri ihmisten keskellä.
Yksinäisyyden kokeminen on hyvin moniulotteinen asia. Yksinäisyyttä voi kokea suhteessa moniin asioihin, esimerkiksi ihmissuhteisiin sekä minuuteen tai yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin liittyen. Yksinäisyys voi olla luonteeltaan määrällistä eli tällöin jonkin tai joidenkin asioiden suhteen koetaan puutetta, esimerkiksi henkilöllä ei ole parisuhdetta tai tarpeeksi ystäviä, vaikka hän haluaisi niitä. Yksinäisyys voi olla myös laadullista, jolloin jonkin asian laatuun ei olla tyytyväisiä, esimerkiksi henkilö ei koe parisuhteessaan riittävää läheisyyttä. Yksinäisyyden kokemiseen liittyy erilaisia persoona-, tilanne- ja kontekstitekijöitä. Ihminen voi olla esimerkiksi persoonaltaan ujo ja käyttäytymiseltään syrjäänvetäytyvä. Muuttaminen ja ero parisuhteesta tai ystävistä aiheuttavat usein tilanteeseen liittyvää yksinäisyyttä. Vieraassa ympäristössä tai kulttuurissa yksinäisyys voi konkretisoitua ulkopuolisuuden tunteena. Yksinäisyyden kokeminen on prosessi: se voi olla ohimenevää tai toistuvaa, tilapäistä, tilanteista tai kroonista. Yksinäisyyteen liittyy lisäksi monia tunteita ja tuntemuksia, jotka usein kietoutuvat toisiinsa ja synnyttävät ainutlaatuisen yksinäisyyden kokemisen tunteen. Yksinäisyys onkin viime kädessä subjektiivinen kokemus."
-Yksinäisyyden kohtaaminen:
"Yksinäisyyttä ei aina ole helppo havaita ulkoapäin. Ihminen voi olla yksinäinen toisten joukossa. Yksinäinen ei välttämättä näytä pahaa oloaan. Ihminen voi olla ulospäin aktiivisen oloinen, sosiaalinen, iloinenkin peittääkseen yksinäisyyttään. Voi olla, että hän ei halua vaivata ketään itsensä vuoksi tai häpeää yksinäisyyttään. Sisimmässään hän saattaa kuitenkin kärsiä syvästäkin yksinäisyydestä.
Yksinäistä voi olla vaikea kohdata. Yksinäisyys voi esimerkiksi aiheuttaa vetäytymistä. Yksinäinen voi olla ujo, arka ja hiljainen. Toisinaan hän voi olla vihamielinenkin. Yksinäisyyteen voi liittyä vakavia sosiaalisia ja terveydellisiä vaikutuksia, esimerkiksi itsetuhoisuutta ja syömishäiriöitä. Yksinäisyydestä selviämiseen on useita keinoja. Vaikka yksinäisyydestä ei kokonaan pääsisi eroon voi sen kanssa oppia elämään."
Joo eli tollasen löysin jostain yksinäisyyttä käsittelevältä sivustolta.
-> Ketjun aloittajalle
Onhan se näinkin että yksinäisyys on häpeän tunnetta, kun ei ole tottunut mm. ihmisläheisiin juttuihin ja on arka tms.
Omat kokemukseni kertovat:
Itse koen mm. työnteossa häiritseväksi, jos on "yleisöä" koska olen silleen yksintyöskentelijä. Mutta oma syyni kun arka, ujo ja sosiaalisesti heikko ihminen olen.
iD kiittää ja kuittaa...- vastaus.
Olisitko arka, ujo ja sosiaalisesti heikko ihminen, jos yleisönäsi olisi eläimiä?
vastaus. kirjoitti:
Olisitko arka, ujo ja sosiaalisesti heikko ihminen, jos yleisönäsi olisi eläimiä?
Nope...
Ei siis eläimet eivät vaikuta mitenkään, vain paikalla välillä oleva kouluttajan koira, joka tosin saa huomioni pois työnteosta.
Mutta ei siis yksinäisyyteen tai sosiaaliseen osaan(puoleen) eläimet eivät vaikuta.
Otetaanpa vaikka tämä:
Työstän kappaletta.
Sitten siihen tulee joku, vain katsomaan. (toinen ihminen)
Tulee paineita, että jos tää nyt menee tää homma p*seelleen, niin
varmuus itseensä laskee, taas... Mieliala laskee samalla.
Eli jos homma menee hanurille, niin tälläin käy.
Eli tunnen itseni tosiaankin p*kaksi, kelpaamattomaksi.
Sen jälkeen vetäydyn, ja samalla kyseiseen katsojaan oleva
sosiaalinen "yhteys" laskee. (tarkoitan että tunnen tämän katsojan silmissä olevani jonkinlainen, no alallaji tai jokin...)
Loppu ajaksi mieliala laskee, ja sen nousemiseen menee ainakin päivä.
Jos paikalle tulee enemmän kuin yksi ihminen, otetaan vaikka kaksi, niin en vaan voi tehdä mitään, eli joko olen yksin ja teen homman, tai en tee koska asetan itseni paineen alle, toisen katsellessa.
Tämä oli vain toinen vaihe, missä huomaa että yksinäisyys kukoistaa minussa.
Toinen on taas:
Jos koen olevani ulkopuolinen mm. kännisten ihmisten seurassa, mikä on yleistä.
Koen, että seurassa puheenaiheena oleva juttu ei ole mun alaa taikka en tajua.
Nämä aiheuttavat sitä, että vetäydyn, tai en tunne kuuluvani joukkoon.
Jo nämä ovat yksinäisyyttä.
Koska mm koira ei moiti, vaan haukkuu (tosin ei mitenkään masentavalla tavalla) niin vastaukseni kysymykseesi on että ei, eläimet eivät vaikuta mitenkään siihen että olenko arka, ujo ja sosiaalisesti heikko ihminen.
Sosiaalisesti heikkoon tasooni vaikuttaa se, että en ole kovin kyvykäs aina vastaamaan, tai sanomaan tiettyihin asioihin ei tai kyllä, vaikka se voisi olla hyväksi.
Myös se tekee minusta hyvin etäisen.
Elikkä:
-Selosteeni jakaa ymmärrystä(toivottavasti) mitä on yksinäisyys, ja missä vaiheessa mm. häpeä tulee peliin mukaan.
-Ei, eläimet eivät tosiaankaan kuulu asiaan, vain toisten ihmisten läheisyys tuo nämä ongelmat(ainakin minulla) esiin.
kiitti ja kuitti.- vastaus.
idompsu kirjoitti:
Nope...
Ei siis eläimet eivät vaikuta mitenkään, vain paikalla välillä oleva kouluttajan koira, joka tosin saa huomioni pois työnteosta.
Mutta ei siis yksinäisyyteen tai sosiaaliseen osaan(puoleen) eläimet eivät vaikuta.
Otetaanpa vaikka tämä:
Työstän kappaletta.
Sitten siihen tulee joku, vain katsomaan. (toinen ihminen)
Tulee paineita, että jos tää nyt menee tää homma p*seelleen, niin
varmuus itseensä laskee, taas... Mieliala laskee samalla.
Eli jos homma menee hanurille, niin tälläin käy.
Eli tunnen itseni tosiaankin p*kaksi, kelpaamattomaksi.
Sen jälkeen vetäydyn, ja samalla kyseiseen katsojaan oleva
sosiaalinen "yhteys" laskee. (tarkoitan että tunnen tämän katsojan silmissä olevani jonkinlainen, no alallaji tai jokin...)
Loppu ajaksi mieliala laskee, ja sen nousemiseen menee ainakin päivä.
Jos paikalle tulee enemmän kuin yksi ihminen, otetaan vaikka kaksi, niin en vaan voi tehdä mitään, eli joko olen yksin ja teen homman, tai en tee koska asetan itseni paineen alle, toisen katsellessa.
Tämä oli vain toinen vaihe, missä huomaa että yksinäisyys kukoistaa minussa.
Toinen on taas:
Jos koen olevani ulkopuolinen mm. kännisten ihmisten seurassa, mikä on yleistä.
Koen, että seurassa puheenaiheena oleva juttu ei ole mun alaa taikka en tajua.
Nämä aiheuttavat sitä, että vetäydyn, tai en tunne kuuluvani joukkoon.
Jo nämä ovat yksinäisyyttä.
Koska mm koira ei moiti, vaan haukkuu (tosin ei mitenkään masentavalla tavalla) niin vastaukseni kysymykseesi on että ei, eläimet eivät vaikuta mitenkään siihen että olenko arka, ujo ja sosiaalisesti heikko ihminen.
Sosiaalisesti heikkoon tasooni vaikuttaa se, että en ole kovin kyvykäs aina vastaamaan, tai sanomaan tiettyihin asioihin ei tai kyllä, vaikka se voisi olla hyväksi.
Myös se tekee minusta hyvin etäisen.
Elikkä:
-Selosteeni jakaa ymmärrystä(toivottavasti) mitä on yksinäisyys, ja missä vaiheessa mm. häpeä tulee peliin mukaan.
-Ei, eläimet eivät tosiaankaan kuulu asiaan, vain toisten ihmisten läheisyys tuo nämä ongelmat(ainakin minulla) esiin.
kiitti ja kuitti.Aamuvirkkuna ihmisenä en jaksa ajatella tähän aikaan vuorokaudesta enää juurikaan, mutta mikä ero on ihmisellä ja eläimellä tuossa sosiaalisessa kontekstissa?
vastaus. kirjoitti:
Aamuvirkkuna ihmisenä en jaksa ajatella tähän aikaan vuorokaudesta enää juurikaan, mutta mikä ero on ihmisellä ja eläimellä tuossa sosiaalisessa kontekstissa?
No siinähän se näkyy.
Ei se, että onko ihminen ja eläin.
Vaan se, kumpi haittaa enemmän "taustalla"
Eläin voi olla hiljainen, ei häiritse tai tee mitään haitallista, mitä nyt osoittaa huomionkipua, kuten vaikka kouluttajan koira, joka ei uskalla tulla lähelle, kun joku koulutuspajalla tekee hommia, mutta haukkuu ilmoittaakseen olemassaolostaan.
Ihmiskatsoja taas voi olla ilkeä, ja se ilkeys vasta tekee kipeää.
Mm. juuri tarkan homman vaiheessa joku tulee tekemään jotain häslinkiä, josta on haittaa, tai voi enemmänkin tuhota jotain mihin olet kuluttanut paljonkin aikaa. (kokemusta on)
Esimerkkinä on p*kamainen koulutoveri, joka ilkeyttään piilottaa jotain TODELLA tärkeätä aineistoa, tai jotain mitä juuri sinä hetkenä tarvitset.
(kokemusta on)
Ja ihminen pystyy haukkumaan masentavasti, moittimaan tai jotain.
Jopa väärissä tilanteissa, tai haittatakseen ihmisen moraalia ja itsetuntoa.
Koira siis:
-Haukkuu vain huomionkipeisena, eikä moiti tai hauku sinua turhaan mm. jollakin ilkeällä sanalla vaikka muiden kuullen.
-Ei piilottele useinkaan tärkeitä tavaroitasi.
-Ainoa haitta on että sinun täytyy vahtia ettei koira telo itseään.
Ihminen:
-Haukkuu joko kohottaakseen tietoisuuttasi jostain asiasta...
-...jolloin voit myös ottaa sen nöyryytyksenä ja häpeänä
-Pystyy haukkumaan ties miksi muiden kuullen, mikä aiheuttaa häpeää.
-Piilottelee usein tavaroitasi tai tekee jotain muuta mikä pilaa jotain.
-Niitä täytyy vahtia ettei mitään katoa.
Eli ei se koira mitään haittaa...- vastaus.
idompsu kirjoitti:
Nope...
Ei siis eläimet eivät vaikuta mitenkään, vain paikalla välillä oleva kouluttajan koira, joka tosin saa huomioni pois työnteosta.
Mutta ei siis yksinäisyyteen tai sosiaaliseen osaan(puoleen) eläimet eivät vaikuta.
Otetaanpa vaikka tämä:
Työstän kappaletta.
Sitten siihen tulee joku, vain katsomaan. (toinen ihminen)
Tulee paineita, että jos tää nyt menee tää homma p*seelleen, niin
varmuus itseensä laskee, taas... Mieliala laskee samalla.
Eli jos homma menee hanurille, niin tälläin käy.
Eli tunnen itseni tosiaankin p*kaksi, kelpaamattomaksi.
Sen jälkeen vetäydyn, ja samalla kyseiseen katsojaan oleva
sosiaalinen "yhteys" laskee. (tarkoitan että tunnen tämän katsojan silmissä olevani jonkinlainen, no alallaji tai jokin...)
Loppu ajaksi mieliala laskee, ja sen nousemiseen menee ainakin päivä.
Jos paikalle tulee enemmän kuin yksi ihminen, otetaan vaikka kaksi, niin en vaan voi tehdä mitään, eli joko olen yksin ja teen homman, tai en tee koska asetan itseni paineen alle, toisen katsellessa.
Tämä oli vain toinen vaihe, missä huomaa että yksinäisyys kukoistaa minussa.
Toinen on taas:
Jos koen olevani ulkopuolinen mm. kännisten ihmisten seurassa, mikä on yleistä.
Koen, että seurassa puheenaiheena oleva juttu ei ole mun alaa taikka en tajua.
Nämä aiheuttavat sitä, että vetäydyn, tai en tunne kuuluvani joukkoon.
Jo nämä ovat yksinäisyyttä.
Koska mm koira ei moiti, vaan haukkuu (tosin ei mitenkään masentavalla tavalla) niin vastaukseni kysymykseesi on että ei, eläimet eivät vaikuta mitenkään siihen että olenko arka, ujo ja sosiaalisesti heikko ihminen.
Sosiaalisesti heikkoon tasooni vaikuttaa se, että en ole kovin kyvykäs aina vastaamaan, tai sanomaan tiettyihin asioihin ei tai kyllä, vaikka se voisi olla hyväksi.
Myös se tekee minusta hyvin etäisen.
Elikkä:
-Selosteeni jakaa ymmärrystä(toivottavasti) mitä on yksinäisyys, ja missä vaiheessa mm. häpeä tulee peliin mukaan.
-Ei, eläimet eivät tosiaankaan kuulu asiaan, vain toisten ihmisten läheisyys tuo nämä ongelmat(ainakin minulla) esiin.
kiitti ja kuitti.Oletan, että sinulla on lähipiirissäsi roolimalli, johon olet samaistunut. Tämä "arka, ujo ja sosiaalisesti heikko ihminen" on kuitenkin hyvä ihminen ja sinä olet kokenut arvokkaaksi asiaksi samaistua häneen. Harmi vaan, että tuo samaistuminen toiseen henkilöön noin täydellisesti on estänyt sinua käyttämästä omaa kapasiteettiasi täydellisesti tai edes läheskään täydellisesti.
Oletko ajatellut, että kopioit liikaa jotakuta toista ihmistä etkä siksi ole edes etsinyt omaa minuuttasi? Onhan sinulla pitkälle ulottuva suku, josta varmasti riittää geeniperimää muuhunkin kuin sosiaaliseen heikkouteen. - vastaus.
idompsu kirjoitti:
No siinähän se näkyy.
Ei se, että onko ihminen ja eläin.
Vaan se, kumpi haittaa enemmän "taustalla"
Eläin voi olla hiljainen, ei häiritse tai tee mitään haitallista, mitä nyt osoittaa huomionkipua, kuten vaikka kouluttajan koira, joka ei uskalla tulla lähelle, kun joku koulutuspajalla tekee hommia, mutta haukkuu ilmoittaakseen olemassaolostaan.
Ihmiskatsoja taas voi olla ilkeä, ja se ilkeys vasta tekee kipeää.
Mm. juuri tarkan homman vaiheessa joku tulee tekemään jotain häslinkiä, josta on haittaa, tai voi enemmänkin tuhota jotain mihin olet kuluttanut paljonkin aikaa. (kokemusta on)
Esimerkkinä on p*kamainen koulutoveri, joka ilkeyttään piilottaa jotain TODELLA tärkeätä aineistoa, tai jotain mitä juuri sinä hetkenä tarvitset.
(kokemusta on)
Ja ihminen pystyy haukkumaan masentavasti, moittimaan tai jotain.
Jopa väärissä tilanteissa, tai haittatakseen ihmisen moraalia ja itsetuntoa.
Koira siis:
-Haukkuu vain huomionkipeisena, eikä moiti tai hauku sinua turhaan mm. jollakin ilkeällä sanalla vaikka muiden kuullen.
-Ei piilottele useinkaan tärkeitä tavaroitasi.
-Ainoa haitta on että sinun täytyy vahtia ettei koira telo itseään.
Ihminen:
-Haukkuu joko kohottaakseen tietoisuuttasi jostain asiasta...
-...jolloin voit myös ottaa sen nöyryytyksenä ja häpeänä
-Pystyy haukkumaan ties miksi muiden kuullen, mikä aiheuttaa häpeää.
-Piilottelee usein tavaroitasi tai tekee jotain muuta mikä pilaa jotain.
-Niitä täytyy vahtia ettei mitään katoa.
Eli ei se koira mitään haittaa...Onko sinulla tälläkin hetkellä ympärilläsi ihmisiä, jotka voivat alkaa haukkumaan sinua vai viittasitko tuolla johonkin menneeseen kouluajan tapahtumaan, jonka pelkäät toistuvan nykyhetkessä?
Kyllähän parikymppiset alkavat olla jo vähän kehittyneempiä käytökseltään kuin murrosikäiset eivätkä kai piilottele toisten tavaroita...?
Oletko siis arempi sillä tavoin, että arkuus näkyy käsissäsi? Tykkäät kuitenkin tehdä töitä käsilläsi ja ilmeisen tarkkaakin työtä?
Entä sitten puhuminen yleisön edessä - luulisi, että se olisi vaikeampaa kuin keskittyminen työhön, vaikka muut katsovat?
Onko sinulta kotona vaadittu enemmän, kuin mihin olet pystynyt? Onko lähelläsi ollut joku vaativa persoonallisuus? Sellainen, josta ei ole ollut sinulle apua, vaan joka on kenties hallinnut työn ja toimeentulon, mutta ei läheisiä ihmissuhteita?
Toivoitko koskaan lapsena olevasi jossain muualla - jossain toisessa perheessä tai samaistuitko koskaan johonkin kirjan henkilöön niin täydellisesti, että pystyitkin eläytymään häneksi ja hänen elämäänsä eläväksi? vastaus. kirjoitti:
Onko sinulla tälläkin hetkellä ympärilläsi ihmisiä, jotka voivat alkaa haukkumaan sinua vai viittasitko tuolla johonkin menneeseen kouluajan tapahtumaan, jonka pelkäät toistuvan nykyhetkessä?
Kyllähän parikymppiset alkavat olla jo vähän kehittyneempiä käytökseltään kuin murrosikäiset eivätkä kai piilottele toisten tavaroita...?
Oletko siis arempi sillä tavoin, että arkuus näkyy käsissäsi? Tykkäät kuitenkin tehdä töitä käsilläsi ja ilmeisen tarkkaakin työtä?
Entä sitten puhuminen yleisön edessä - luulisi, että se olisi vaikeampaa kuin keskittyminen työhön, vaikka muut katsovat?
Onko sinulta kotona vaadittu enemmän, kuin mihin olet pystynyt? Onko lähelläsi ollut joku vaativa persoonallisuus? Sellainen, josta ei ole ollut sinulle apua, vaan joka on kenties hallinnut työn ja toimeentulon, mutta ei läheisiä ihmissuhteita?
Toivoitko koskaan lapsena olevasi jossain muualla - jossain toisessa perheessä tai samaistuitko koskaan johonkin kirjan henkilöön niin täydellisesti, että pystyitkin eläytymään häneksi ja hänen elämäänsä eläväksi?Kouluaikoihin...
Tosin koulutusta käyn vieläkin.
Siellä ei niin pahaa enää ole olla.
Oikeastaan tuo koulutus antaa välillä jonkinlaista jaksamistakin.
Joo ei ne parikymppiset nii pahoi enää ole.
Tosin tuolla on jo sinänsä vanhempaakin porukkaa.
Kyllä, käsin tekeminen on työnteossa tärkeintä koska, no, tykkään tehdä paljon käsin. Ja kyllä, niin tarkkaa kuin työnteossa käytettävät välineet vain sallivat.
Myöskin jonkinlainen esitteen esittäminen yleisön edessä puhumalla on tosiaan vaikeata. Kouluajoilta tuttua se tappavan tuntuinen ahdistus.
Ainoastaan kerran olen saanut tuon ahdistuksen pidettyä kurissa, kun ajattelin, että viimeinen kerta, eikä enää sen jälkeen uusiksi koskaan.
Asiaa edesauttoi se, että aihe oli jotain, mistä varmasti tiesin.
On se puhuminen yleisön edessä vaikeampaa, koska silloin on periaatteessa keskipiste. Ja se on vaikeata.
Mutta ei se siltikään helpota oloa se että joku katsoo, kun vaikka teen työtä.
Tai siis enemmän kuin yksin ihminen katsomassa, niin se siitä työnteosta.
Hmmm... Vaadittu enemmän? Ei oikeastaan.
Vaativia persoonallisuuksia? En osaa sanoa, kuka olisi ollut vaativa.
Lapsena oli hiukan enemmän kavereita, jopa ystäviä.
No, toinen näistä muutti vanhempiensa kanssa pois, toinen taas... muuttui.
Aivan eri ihminen kuin ennen, ja pelottava...
En siis tarkoita mitenkään ulkonäöltään, vaan käyttäytymiseltään ja mielenkiinnon kohteistaan...
En paljoa lukenut kirjoja, saati yrittänyt eläytyä niihin.
Nope...
Ei ketään johon samaistua...
Jaa että suku joka olisi ulottunut pitkälle? En mene sanomaan mitään...
Hmmm... Mietitäänpäs...
Serkuista yksikään ei ole arka, ujo ja sosiaalisesti heikko.
Veljiä? Nope...
Siskoja, no ne on jo löytänyt jonkun. Ja ne hallitsee sosiaalisen elämänsä.
Joskus kun niitä näkee niin murheet menee silloin...
Isoisä ja isoäiti? Niillä ei ole mitään heikkouksia sosiaalisen puolen suhteen.
No, mitä nyt isoisä on vähän omissa mietteissään, vanhuuttaan.
Isä? En halua puhua siitä...
Äiti? No sillä on sentään tuttuja, ettei tarvi tällasta katsoa...
(Välillä ärsyttää se hilpeys...)
En kummemmin sukuani ole tutkinut.
Jos joku osoittautuu sukulaisekseni, eroaa hänen tuttavapiirinsä ym. sellaiset rajusti.
Ja usein puheliaampia kuin minä.
Usein vain ei tiedetä että olen täällä, ja jos huomataan niin katsotaan kuin muusta maasta tullutta...
Ja kavereita?
Hmmm... En nyt tiedä, kutsuisinko heitä enää kavereiksi.
Ainoa kanssakäyminen entistenkään kanssa on se, että saatan kuskata heitä jonnekin.
Periaatteessa he ovat muuttuneet "asiakkaiksi"
Ei sen kummempaa...
Tällainen minä olen...
Keneenkään en samaistu, kenenkään persoonallisuutta tai tapoja en matki. Yritän vain olla mitä voin olla, mitä tunnen olevani, ja toivon sen riittävän.
Mutta loppujen lopuksi sanon vain sanan, lauseen tai elehdin että ilmoitan olevani elävä, kunnes taas katoan, haihdun varjoihin...- vastaus.
Katselin muita kirjoituksia ja nyt haluaisin kysyä, miksi kukaan haluaisi identifioitua yksinäiseksi?
Hyvin mielenkiintoinen kysymys...
Jotkut elävät sen kanssa, ja osa myös myöntää sen.
Jo se, että osaa tiedostaa, että yksinäisyys on läsnä on jo askel siihen, että on sinut sen kanssa ja voi olla mahdollista päättää, jatkaako sen kanssa vai haluaako tehdä sen kanssa jotain.
Ja osalle se aiheuttaa masennusta.
He eivät kerro totuutta, vaan ovat äänettömiä.
Joskus liiallinen äänettömyys voi tehdä ihmisestä, etenkin yksinäisestä, kävelevän aikapommin.
Mutta jo tiedostaminen auttaa paljon.
Jos ihminen tiedostaa, että on yksinäinen ja myöntää sen, ei muilla pitäisi olla huolenhäivää. Ainakaan niiden, jotka ovat huolehtivaisia läheisistään ja ystävistään.
Parempi on silloin siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli miten jatketaan sen kanssa.
Aika hassua, miten kohdellaan niitä, jotka sen tiedostavat...
(Onkohan ilveilijät kateellisia, etteivät pysty itse sanoaan ongelmistaan mitään?)- vastaus.
Sitä vaan, että sinä olet johtaja-ainesta ja johtajathan ovat usein yksinäisiä...
Olemuksessasi on nyt ristiriita. Olet päältä herkkä kuin kananmuna, mutta sisältä olet kuin terästä.
Väität, ettet ole samaistunut kehenkään, mutta minusta sinulla on piirteitä isästäsi (johtajuus), äidistäsi (tietynlainen heikkous) sekä kiusaajistasi (osaat olla viiltävä itsekin:).
No, isästäni en tiedä johtajuudesta, olin todella nuori kun hän vielä eli.
Mutta kova autoremppaaja hän oli, joten lähellä asuvan, isäni paremmin tuntevan vanhemman miehen mukaan olisin ainakin perinyt isäni ulkonäköisyyden lisäksi käsitaitoja.
Äitini hallitsee kyllä hyvin. Ja uskaltaa puhua enemmän kuin minä.
Ja tosiaanki ihan normaali äiti on, eli en tiedä heikkoudesta.
Ja mitä tulee kiusaajiini, en todellakaan osaa sanoa mitään tuosta.
Njaa... En tiedä noista johtajista niin paljoa, ketkä on yksinäisiä ketkä seurapiirillisesti rikkaita.(omaavat hyvän seuran ja ovat arvostettuja)
Sinällään hyvät johtajat voivat arvattavasti olla yksinäisiä, mitä nyt paria hyötykontaktia lukuunottamatta.
En sitten tiedä mitä sisällä oikeasti piilee, voi olla terästäkin. =D
Mutta kyllä on johtajuus pahasti hukassa...- vastaus.
Ihminen määrittää itsensä usein muiden ihmisten sanomisten kautta ja jos sinulle on sata ihmistä elämäsi aikana sanonut, että oletpas huono ja heikko ihminen, niin sinähän uskot heitä etkä minua, joka sanon sinun olevan johtaja-ainesta.
Miksi olla ihmisten seurassa, jotka eivät usko sinusta hyvää? Minusta on parempi olla yksin, kuin sellaisessa seurassa, jolla ei ole itselle mitään annettavaa. Paitsi sen oman likakuormansa tyhjentäminen toisen päälle.
En tosin usko, etteikö äitisi olisi uskonut sinuun. Tai isäsi.
Sinä haluat nyt määrittää itsesi yksinäiseksi, mutta minusta tuolla yksinäisyydellä on negatiivinen kaiku eikä sitä pitäisi liikaa painottaa. Onhan ihminen paljon muutakin, kuin yksinäinen!
Voisitko nimetä kolme muuta palstaa, missä voisit kirjoittaa tämän palstan lisäksi. En halua uskoa, että tämä palsta on ainoa kiinnostava. vastaus. kirjoitti:
Ihminen määrittää itsensä usein muiden ihmisten sanomisten kautta ja jos sinulle on sata ihmistä elämäsi aikana sanonut, että oletpas huono ja heikko ihminen, niin sinähän uskot heitä etkä minua, joka sanon sinun olevan johtaja-ainesta.
Miksi olla ihmisten seurassa, jotka eivät usko sinusta hyvää? Minusta on parempi olla yksin, kuin sellaisessa seurassa, jolla ei ole itselle mitään annettavaa. Paitsi sen oman likakuormansa tyhjentäminen toisen päälle.
En tosin usko, etteikö äitisi olisi uskonut sinuun. Tai isäsi.
Sinä haluat nyt määrittää itsesi yksinäiseksi, mutta minusta tuolla yksinäisyydellä on negatiivinen kaiku eikä sitä pitäisi liikaa painottaa. Onhan ihminen paljon muutakin, kuin yksinäinen!
Voisitko nimetä kolme muuta palstaa, missä voisit kirjoittaa tämän palstan lisäksi. En halua uskoa, että tämä palsta on ainoa kiinnostava.Oma yksinäisyyteni johtuu juuri mainituista kokemuksista(traumoista) koulussa.
Nykyään ehkä pystyn puhumaan hiukan enemmän jo, mutta minkäänlaisia suhteita en pysty pitämään kauaa yllä.
Ja usein on vaikeata pitää minkäänlaista esilläpitoa itsestään.
Ei kukaan ole sanonut ihan noin, vaan on muuten jätetty yksin.
Syrjitty, periaatteessa. Siitä se taitaa sitten johtua.
Vaikea sitä oli paeta, samassa koulussa nuohan olivat.
Eikä silloin kukaan kyllä liikakuormaansa päälleni kaatanut.
Jotenkin vaan, jätettiin yksin...
Nykyään sen kaato on osa mun elämää, kuuntelen toisten murheita.
That's it.
Joskus kysytään, että miten mää jaksan kuunnella sitä kaikkea s*ttiä.
Njoo, onhan ihminen muutakin. Mutta se että onko se muu osa näkyvää, riippuu ihan ihmisestä itsestään, johon vaikuttaa juuri, onko halukas ja kyvykäs sekä pystyvä näyttämään sen. Joskus jos mieliala lähentelee kengänpohjaa, ei ole mahdollista näyttää muuta kuin masentuneen, jossain tapauksessa senkin pystyy piilottamaan valehymyn taakse.
Puhumaan pystyy, mutta tajuaako toisten ihmisten puheen masennuksen alta onkin sitten asian toinen puoli.
Kolme muuta palstaa?
Hmmm... Tyhjästä on paha nyhjästä.
En kovinkaan usein palstoilla käy, tämä nyt sattui olemaan sellainen, mihin pystyi ilman rekisteröitymistäkin kirjoittamaan. Ja anonyymina.
Siis tämän tyylisiä palstoja, Afterdawnia lukuunottamatta, en ole kauheasti palstoilla itse kirjoitellut.
Kokemukset mm kaverien ja läheisen(-ten) kuoleminen sekä koulukiusaaminen on tehnyt minusta tällaisen, jollaisena nyt tässä kirjoitan.vastaus. kirjoitti:
Ihminen määrittää itsensä usein muiden ihmisten sanomisten kautta ja jos sinulle on sata ihmistä elämäsi aikana sanonut, että oletpas huono ja heikko ihminen, niin sinähän uskot heitä etkä minua, joka sanon sinun olevan johtaja-ainesta.
Miksi olla ihmisten seurassa, jotka eivät usko sinusta hyvää? Minusta on parempi olla yksin, kuin sellaisessa seurassa, jolla ei ole itselle mitään annettavaa. Paitsi sen oman likakuormansa tyhjentäminen toisen päälle.
En tosin usko, etteikö äitisi olisi uskonut sinuun. Tai isäsi.
Sinä haluat nyt määrittää itsesi yksinäiseksi, mutta minusta tuolla yksinäisyydellä on negatiivinen kaiku eikä sitä pitäisi liikaa painottaa. Onhan ihminen paljon muutakin, kuin yksinäinen!
Voisitko nimetä kolme muuta palstaa, missä voisit kirjoittaa tämän palstan lisäksi. En halua uskoa, että tämä palsta on ainoa kiinnostava."Yksinäisyyden tunne ei ole sama kuin muiden fyysinen poissaolo, vaan yksinäisyyden tunne voi olla suurimmillaan juuri ihmisten keskellä."
Tiedätkö ketjun "Ihmisiä jotka ei juo?"
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10082658
Tämä on jo yksi syy yksinäisyyteen.
Esimerkiksi itse en juo, mutta mm serkku juo ja yksi kaveri juo. Enkä tunne kuuluvani joukkoon ei-juovana ihmisenä.
Ja kyllä, se on myös häpeää. Häpeää siitä, että liikkuu välillä alkoholisoituneiden ihmisten seurassa, saa siitä sen leiman että on baarissakävijä sekä kun kieltäytyy tupakasta, niin tulee se tunne että "nyt olen erilainen" ja joskus myös tuntee itsensä totaali-idiootiksi.
(Välillä tulee tunne: Mitä v*tua mä näiden seurassa teen, en edes kuulu näihin ihmisiin.)
"Yksinäisyyttä ei aina ole helppo havaita ulkoapäin. Ihminen voi olla yksinäinen toisten joukossa. Yksinäinen ei välttämättä näytä pahaa oloaan. Ihminen voi olla ulospäin aktiivisen oloinen, sosiaalinen, iloinenkin peittääkseen yksinäisyyttään. Voi olla, että hän ei halua vaivata ketään itsensä vuoksi tai häpeää yksinäisyyttään. Sisimmässään hän saattaa kuitenkin kärsiä syvästäkin yksinäisyydestä.
...................................................................................................................
Yksinäisyydestä selviämiseen on useita keinoja. Vaikka yksinäisyydestä ei kokonaan pääsisi eroon voi sen kanssa oppia elämään."
Njoo, en ole tosiaankaan koskaan koennut olevani johtaja missään tapauksessa, joten en tosiaankaan tiedä johtajuudesta sinällään.- vastaus.
idompsu kirjoitti:
Oma yksinäisyyteni johtuu juuri mainituista kokemuksista(traumoista) koulussa.
Nykyään ehkä pystyn puhumaan hiukan enemmän jo, mutta minkäänlaisia suhteita en pysty pitämään kauaa yllä.
Ja usein on vaikeata pitää minkäänlaista esilläpitoa itsestään.
Ei kukaan ole sanonut ihan noin, vaan on muuten jätetty yksin.
Syrjitty, periaatteessa. Siitä se taitaa sitten johtua.
Vaikea sitä oli paeta, samassa koulussa nuohan olivat.
Eikä silloin kukaan kyllä liikakuormaansa päälleni kaatanut.
Jotenkin vaan, jätettiin yksin...
Nykyään sen kaato on osa mun elämää, kuuntelen toisten murheita.
That's it.
Joskus kysytään, että miten mää jaksan kuunnella sitä kaikkea s*ttiä.
Njoo, onhan ihminen muutakin. Mutta se että onko se muu osa näkyvää, riippuu ihan ihmisestä itsestään, johon vaikuttaa juuri, onko halukas ja kyvykäs sekä pystyvä näyttämään sen. Joskus jos mieliala lähentelee kengänpohjaa, ei ole mahdollista näyttää muuta kuin masentuneen, jossain tapauksessa senkin pystyy piilottamaan valehymyn taakse.
Puhumaan pystyy, mutta tajuaako toisten ihmisten puheen masennuksen alta onkin sitten asian toinen puoli.
Kolme muuta palstaa?
Hmmm... Tyhjästä on paha nyhjästä.
En kovinkaan usein palstoilla käy, tämä nyt sattui olemaan sellainen, mihin pystyi ilman rekisteröitymistäkin kirjoittamaan. Ja anonyymina.
Siis tämän tyylisiä palstoja, Afterdawnia lukuunottamatta, en ole kauheasti palstoilla itse kirjoitellut.
Kokemukset mm kaverien ja läheisen(-ten) kuoleminen sekä koulukiusaaminen on tehnyt minusta tällaisen, jollaisena nyt tässä kirjoitan.Tarkoitin S24 -palstoja.
Tuossa on havaittavissa, että kommunikaatiokykysi on ollut lievästi häiriintynyt jo lapsena. Sehän olisi ollut helposti korjattavissa, jos olisi ollut asiantuntevaa aikuista paikalla opastamassa, kuinka ryhmässä ja muiden ihmisten seurassa ollaan.
Jonkun tarhatädin ja sittemmin opettajan olisi pitänyt ottaa kädestä kiinni ja ohjata sinut toisen lapsen luo ja näyttää, kuinka homma toimii. Mutta kun aikuiset ovat niin typeriä, että luulevat kaikkien osaavan itsestään kommunikoida.
Olet nyt vähän ihmissuhteissasi jäänyt siihen uskoon, että sinä olet objekti, jolle tehdään asioita. Sinä et ole täysin sisäistänyt sitä, että voit toimia yhtä lailla, kuin kaikki muutkin. Tuo on opittu juttu.
Sinä olet jäänyt ympäristösi vaikutuksesta objektiksi, joka odottaa, odottaa ja odottaa. Sinä olet odottanut jo pitkään.
- erilainennuori:vanha
Jotain semmosta häpeää se on. Ei kehtaa laittaa edes deitti-ilmoitusta, kun omakehu on niin vittumaisen nolo juttu. Siksi unelmat vaan toimii. Aika siinnä sivussa kuluu ja elämä lipuu paskakaivoon. Sossun arkku ja kirkon puolesta kanttori ja pari sanaa papilta lukien jostain Lutherin postullasta.
Let´s dream again:
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/1/o5qPbi5aZ1I
tai YouTube channel: 21per3
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174796
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2012581Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731687Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella291635- 241477
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon291405Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641227- 1481104
Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme8984Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42962