Tilastojen valossa minä en olisi syrjäytynyt. Olen akateemisesti koulutettu ja käyn päivätyössä. Todellisuus on kuitenkin, että kun lähden töistä ja/tai suljen työpuhelimeni ei elämässä ole mitään. Henkilökohtaisia puheluita en saa eikä minulla ole ystäviä joiden kanssa tekisin yhtikäs mitään. En ole koskaan seurustellut mutta siitä huolimatta yhteiskunta ei luokittele minua syrjäytyneeksi.
Jos olisin jättänyt koulunkäynnin peruskouluun ja omaisin ison kaveripiirin jonka kanssa juhlisin jatkuvasti, Minulla olisi ollut useita parisuhteita, vakavia ja ei niin vakavia ja eläisin sosiaalituella niin yhteiskunta luokittelisi minut syrjäytyneeksi.
Onko näissä tilastoissa mitään järkeä? Työttömyys ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi syrjäytynyt ja toisinpäin. Tuli vain tällainen asia mieleen tässä kun ylitöistä palatessa linja-autoon sattui nuorten miesten rymyremmi.
Mitä on syrjäytyneisyys?
219
11005
Vastaukset
Periaatteessa et ole syrjäytynyt koska omaat opinnon eli olet opiskellut, ja töissä. Ns. "yhteiskunnan" puolesta olet valmis tuottavaan.
Eli työn ja opiskelun puolesta et ole syrjäytynyt.
Eli tässä syy miksi "yk" ei sinua syrjäytyneeksi luokittele.
Sosiaalinen syrjäytyminen riippuu sinusta sitten.
Jos annat tuon, että et omaa mitään yksityiselämää, nyhjötät loppupäivän kotona etkä yritä luoda suhdetta, tai kontaktia, on syjäytymistä sosiaalisessa elämässä, mikä on omalta kannalta vaarallista...
itse teen juuri sitä välillä. Ihan tarkoituksenmukaisesti, tosin...
(Ei, en ole vaarallinen vaikka sosiaalisesti syrjäytynyt...
Yhteiskunta tuskin minuakaan syrjäytyneeksi luokittelee opintojen takia.)
Jos koet sen masentavana, hanki jonkinlaisia kontakteja.
Jos taas annat homman olla, etkä edes yritä, vaan vaivut yksinäisyyteen omasta tahdostasi, se on syrjäytymistä.
Yhteiskunta ei tiedä oikeasti mitään, nuo luokittelut nyt on mitä on.- syrjäytynyt=yksin
hei surunveri, sulla on aika samanlainen tilanne ja olet samanikäinen. Kaipaisitko juttukaveria?? Mulla vielä kaikki niin hakusessa....
Tai muutkin saa ilmoitella itsestään. Itse sanoisin syrjäytyneisyyden olevan lähinnä sitä kun jää ilman koulu- tai työpaikkaa pitkäksi aikaa. - tyutrujtyrhntrh
jep. niin se vain on. sossupummi n*ssii enemmän, kui akateemikko.
repikää siitä työnarkomaanit.
nimim. ystäviä ympäri maailmaa
BILJOONITTAIN!- Tarkoitatko
biljoonilla ystävillä kärpäsiä ja muita sittasontiaisia joita ympärilläsi pyörii biljoonittain?
- 19+20
Miksi olet valinnut tuollaisen elämäntavan?
- Syrjäytynytkö?
En ole valinnut tällaista elämää. Olen ujo ja en ole hirveän hyvä solmimaan mitään ystävyyssuhteita. Pääsin töihin ja kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin sillä automaattisesti yrittää täyttää tyhjiötä. Tämä on käsittääkseni yksinäisyys-palsta ja moni muukin on täällä yksinäinen ja tuskin kukaan heistä on valinnut elämäänsä. Työpaikalla suurin osa on itseäni huomattavasti vanhempia heillä on perheet ja vanhimpien lapset ovat suunnilleen ikäisiäni joten sieltäkään ei oikein löydy mitään ystäviä.
Mietin vain tätä syrjäytyneisyyttä josta ollaan kovin huolissaan kun nuoret miehet "syrjäytyvät". En sanonut missään vaiheessa, että kaikki työttömät omaisivat valtavan ystäväpiirin vaan sanoin, että syrjäytyneisyyttä ei mielestäni voi mitata työttömyydellä tai koulutustasolla. Meillä on tässä maassa vaan niin paljon ihmisiä joilla ei ole yhtään kunnon ystävää ja sitten on näitä velmuja joilla on laajat ystäväpiirit. - 19+20
Syrjäytynytkö? kirjoitti:
En ole valinnut tällaista elämää. Olen ujo ja en ole hirveän hyvä solmimaan mitään ystävyyssuhteita. Pääsin töihin ja kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin sillä automaattisesti yrittää täyttää tyhjiötä. Tämä on käsittääkseni yksinäisyys-palsta ja moni muukin on täällä yksinäinen ja tuskin kukaan heistä on valinnut elämäänsä. Työpaikalla suurin osa on itseäni huomattavasti vanhempia heillä on perheet ja vanhimpien lapset ovat suunnilleen ikäisiäni joten sieltäkään ei oikein löydy mitään ystäviä.
Mietin vain tätä syrjäytyneisyyttä josta ollaan kovin huolissaan kun nuoret miehet "syrjäytyvät". En sanonut missään vaiheessa, että kaikki työttömät omaisivat valtavan ystäväpiirin vaan sanoin, että syrjäytyneisyyttä ei mielestäni voi mitata työttömyydellä tai koulutustasolla. Meillä on tässä maassa vaan niin paljon ihmisiä joilla ei ole yhtään kunnon ystävää ja sitten on näitä velmuja joilla on laajat ystäväpiirit.Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.
Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.
Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan. - Syrjäytynytkö?
19+20 kirjoitti:
Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.
Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.
Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.Niin no tämähän nyt periaatteessa käy jokaiseen tälle palstalle kirjoittajaan. Mitä tämä ulos meneminen tarkoittaa? Käyn kyllä ulkona niin paljon kuin vain kehtaan. Käyn pyörimässä ja istuskelemassa kirjastossa, kiertelen kaupoissa vaikka en osta mitään, käyn kävelyllä, käyn paljon ulkona esim. elokuvissa ja katsomassa live musiikkia.
Pelkästään baareissa en jaksa käydä kun niissä joudun istumaan yksin pöydässä tai seisoskelemaan jossain nurkassa näyttäen typerältä katsellen ympärillä juhlivia iloisia ihmisiä, naisia kauneimmillaan ja niitä pokaavia miehiä. Mietin vain omaa tilannettani ja jossain vaiheessa poistun kiviä potkiskellen yön pimeyteen.
Tottakai yksinäisyys on osittain omaa vikaa mutta ei se tarkoita, että jokainen yksinäinen jotenkin valitsisi tilanteensa. Ujo ja huonon itsetunnon omaava ihminen kun ei pysty lähestymään ihmisiä.
Kotoa ei ketään tulla hakemaan sen olen kyllä tajunnut jo aikoja sitten mutta valitettavasti se tasaisuus on helpompaa kuin altistaa itsensä pettymyksille. Kyllä mä kahdehdin valtavasti ihmisiä, jotka eivät asioita ota kovin tosissaan ja henkilökohtaisesti. Esimerkiksi seurasin kerran ulkomaalaisten miesten porukkaa, jotka eivät tuntuneet olevan moksiskaan siitä jos nainen sanoi, että eipä kuule kiinnosta. Miehet löivät vain uutta matoa koukkuun ja taas uutta tyttöä lähestyttiin jollain "Hei, kaunis nainen"-tyyppisellä lausahduksella. Itse en tällaiseen pysty ja kadehdin sitä, että ihmiset jotka eivät kummemmin edes puhu suomea tai edes kunnollista englantia pystyvät luomaan parisuhteita. Ei se näköjään hirveän vaikeaa ole mutta itse en vain osaa. - AnkeuttajienMaa
Aloitukseen 'syrjäytyneisyydestä' ja miksi olet valinnut tuon elämäntavan. Tässä typerässä valtiossa, kukaan ei valitse mitään, vaan ankeuttajat tekevät sen valinnan kaikkien puolesta. Etkö ole jo huomannut. Jokaisella on joku langaton orjuuttaja, joka ankeuttaa hänen elämänsä, saa sängyn tuntumaan kutsuvalta ja nukkumisen tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta elää.
- ujouttakin on
19+20 kirjoitti:
Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.
Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.
Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.montaa sorttia. Olen itse ujo mutta en ujo laisinkaan, sitten kun minut tuntee läpikotaisin. Tavallaan olen rohkea. Ujous iskee siinä vaiheessa, jos joku yrittää käydä käsiksi tunne-elämään syvemmin. En todellakaan lörpöttele esimerkiksi omia yksityiskohtaisia seksi asioitani muille, enkä edes hevillä myönnä, jos pidän jostain. Harvemmin edes ihastun. Toiset ihastuvat tuon tuosta.
Ystävyys on luottamusta ja aitoa välittämistä ystävästä, olipa kyseessä samaa tai eri sukupuolta oleva henkilö. Ystävälle tahtoo aina parasta ja vilpittömömästi toivoo onnea, vaikka itsellä menisi penkin alle. Aito ystävä osaa lohduttaa.
Valeystäviä on tooooodella paljon ja ikäviä ihmisiä kaikin puolin. Täytyy myöntää, että niin monta kertaa olen pettynyt. Luulisi ihmisten pääsevän lapsellisista asioista, kuten kilpailusta, eroon iän myötä, mutta ei.
Ketään ei haeta oven takaa, ei. En silti edes kaipaa. Yksinäisyyteen tottuu ja siitä jopa pitää enemmän kuin huonoista ihmissuhteista.
Motivaatio ja työ ei aina auta jos ei ikinä törmää miellyttäviin ihmisiin. Saattaapa olla, että kaikesta panoksesta huolimatta, törmää vain kusipäihin. Osa on kiinni sattumasta. Ei sille voi mitään. Onneksi kokemus on tuonut viisautta ja silmää vielä enemmän erottamaan huijarit aidoista helmistä. - yksinäiset
19+20 kirjoitti:
Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.
Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.
Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.totta tuo mitä 19 20 kirjoittaja laittoi. mutta asiat eivät ole niin mustavalkoisia. itse esim. olen sosiaalinen, toisinaan erakko niin halutessani. silti vietän 95% ajastani yksin kotona, koska ei ole riittämiin kavereita, joiden kanssa harrastaa ja touhuta. ja tämä ei ole minusta kiinni yksistään. ihmisiin on vaikea tutustua, ainakin tässä kaupungissa näköjään! menet juttelemaan vieraalle ja sinua katsotaan kuin halpaa makkaraa. paha saada kavereita jos yrityksiin vastataan noin. sittenpä ei edes viitsi enää yrittää... ja kuka haluaa yksin käydä leffassa, ravintoloissa jne. työpiiristä olen toki saanut muutamia kavereita, mutta suurin osa niistäkin suhteista pidetään työpaikan sisällä. ei välttämättä ole ihmisiä, joiden kanssa minulla on yhteistä ym. sitä paitsi, osalla heistä on sellaista painolastia ja meininkiä, etten edes halua sellaista ihmistä elämääni kovinkaan läheisesti.
- mukaan vaan ...
Syrjäytynytkö? kirjoitti:
En ole valinnut tällaista elämää. Olen ujo ja en ole hirveän hyvä solmimaan mitään ystävyyssuhteita. Pääsin töihin ja kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin sillä automaattisesti yrittää täyttää tyhjiötä. Tämä on käsittääkseni yksinäisyys-palsta ja moni muukin on täällä yksinäinen ja tuskin kukaan heistä on valinnut elämäänsä. Työpaikalla suurin osa on itseäni huomattavasti vanhempia heillä on perheet ja vanhimpien lapset ovat suunnilleen ikäisiäni joten sieltäkään ei oikein löydy mitään ystäviä.
Mietin vain tätä syrjäytyneisyyttä josta ollaan kovin huolissaan kun nuoret miehet "syrjäytyvät". En sanonut missään vaiheessa, että kaikki työttömät omaisivat valtavan ystäväpiirin vaan sanoin, että syrjäytyneisyyttä ei mielestäni voi mitata työttömyydellä tai koulutustasolla. Meillä on tässä maassa vaan niin paljon ihmisiä joilla ei ole yhtään kunnon ystävää ja sitten on näitä velmuja joilla on laajat ystäväpiirit."En ole valinnut tällaista elämää."
No joo. Onko sulla perhettä ? Siis vanhempia tai sisaruksia ? Kurja juttu jos olet ydinperheen unohtanut. Perhe on pahin mutta myös hyvin. Sieltä kyllä saa aina seuraa ja tukea.
Kun minä olin nuorena ilman seurustelukumppania (olen ollut ronkeli aina) ja ystäväni jo seurustelivat, niin lähdin yksin tanssimaan. Seurasta ei ollut koskaan pulaa.
Mieti mikä kiinnostaa ja ota paikallislehti kännyyn ja katso onko sellaista lkiinnostuksen kohdetta nyt harrastuspiirissä. Tapaat samanhenkisiä ihmisiä.
Jos et muuta keksi niin lähde tanssikursseille. Niissä käy kaikenikäistä porukkaa. Miehistä on kova pula, joten sinut revitään siellä suurinpiirtein kilpaa omaksi pariksi. - pohtija82
19+20 kirjoitti:
Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.
Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.
Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan."Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta."
Eikös tätä samaa voi laajentaa käsittämään niitäkin, jotka oikeasti luokitellaan syrjäytyneiksi tilastojen valossa? Se on oma valinta, jos on ylipäätään millään tavalla syrjäytynyt? Tämä päätelmä ei silti poista ongelmaa. - onnensa löytänyt
Syrjäytynytkö? kirjoitti:
Niin no tämähän nyt periaatteessa käy jokaiseen tälle palstalle kirjoittajaan. Mitä tämä ulos meneminen tarkoittaa? Käyn kyllä ulkona niin paljon kuin vain kehtaan. Käyn pyörimässä ja istuskelemassa kirjastossa, kiertelen kaupoissa vaikka en osta mitään, käyn kävelyllä, käyn paljon ulkona esim. elokuvissa ja katsomassa live musiikkia.
Pelkästään baareissa en jaksa käydä kun niissä joudun istumaan yksin pöydässä tai seisoskelemaan jossain nurkassa näyttäen typerältä katsellen ympärillä juhlivia iloisia ihmisiä, naisia kauneimmillaan ja niitä pokaavia miehiä. Mietin vain omaa tilannettani ja jossain vaiheessa poistun kiviä potkiskellen yön pimeyteen.
Tottakai yksinäisyys on osittain omaa vikaa mutta ei se tarkoita, että jokainen yksinäinen jotenkin valitsisi tilanteensa. Ujo ja huonon itsetunnon omaava ihminen kun ei pysty lähestymään ihmisiä.
Kotoa ei ketään tulla hakemaan sen olen kyllä tajunnut jo aikoja sitten mutta valitettavasti se tasaisuus on helpompaa kuin altistaa itsensä pettymyksille. Kyllä mä kahdehdin valtavasti ihmisiä, jotka eivät asioita ota kovin tosissaan ja henkilökohtaisesti. Esimerkiksi seurasin kerran ulkomaalaisten miesten porukkaa, jotka eivät tuntuneet olevan moksiskaan siitä jos nainen sanoi, että eipä kuule kiinnosta. Miehet löivät vain uutta matoa koukkuun ja taas uutta tyttöä lähestyttiin jollain "Hei, kaunis nainen"-tyyppisellä lausahduksella. Itse en tällaiseen pysty ja kadehdin sitä, että ihmiset jotka eivät kummemmin edes puhu suomea tai edes kunnollista englantia pystyvät luomaan parisuhteita. Ei se näköjään hirveän vaikeaa ole mutta itse en vain osaa.Sinä olet niitä melko harvinaisia kunnon miehiä, mikäli oikein ymmärsin.
Jospa tämänhetkisen elämäntilanteen merkitys valkeneekin vasta myöhemmin.
Se oikea tulee vastaan, kun ei hae. Toinen tasainen tyyppi tulee, joka huomaa sinussa piilevän jalokiven.
Omassa elämässäni oli pitkä yksinäisyysvaihe, mikä päättyi aikanaan kumppanin löytymiseen. Tuppauduin hänen lähelleen ja kun oli tansseista kyse, naistentanssin tultua juttu lähti liikkeelle jne. Hän poikkesi jo ulkoiselta olemukseltaan tavallisesta miesväestä. Oli siisti, eikä humalassa. Fiksu vaikutelma on säilynyt, vaikka elämän kuluessa oppiikin tuntemaan toisen paremmin.
Joten kulje silmät ja korvat avoinna. Erityisen ihmisen kohdatessasi pyydä huomiota vaikka tarjoamalla jotakin. Älä silloin päästä tilannetta menemään ohi.
Hyvää jatkoa vain! - nlia
ujouttakin on kirjoitti:
montaa sorttia. Olen itse ujo mutta en ujo laisinkaan, sitten kun minut tuntee läpikotaisin. Tavallaan olen rohkea. Ujous iskee siinä vaiheessa, jos joku yrittää käydä käsiksi tunne-elämään syvemmin. En todellakaan lörpöttele esimerkiksi omia yksityiskohtaisia seksi asioitani muille, enkä edes hevillä myönnä, jos pidän jostain. Harvemmin edes ihastun. Toiset ihastuvat tuon tuosta.
Ystävyys on luottamusta ja aitoa välittämistä ystävästä, olipa kyseessä samaa tai eri sukupuolta oleva henkilö. Ystävälle tahtoo aina parasta ja vilpittömömästi toivoo onnea, vaikka itsellä menisi penkin alle. Aito ystävä osaa lohduttaa.
Valeystäviä on tooooodella paljon ja ikäviä ihmisiä kaikin puolin. Täytyy myöntää, että niin monta kertaa olen pettynyt. Luulisi ihmisten pääsevän lapsellisista asioista, kuten kilpailusta, eroon iän myötä, mutta ei.
Ketään ei haeta oven takaa, ei. En silti edes kaipaa. Yksinäisyyteen tottuu ja siitä jopa pitää enemmän kuin huonoista ihmissuhteista.
Motivaatio ja työ ei aina auta jos ei ikinä törmää miellyttäviin ihmisiin. Saattaapa olla, että kaikesta panoksesta huolimatta, törmää vain kusipäihin. Osa on kiinni sattumasta. Ei sille voi mitään. Onneksi kokemus on tuonut viisautta ja silmää vielä enemmän erottamaan huijarit aidoista helmistä.Tässä kommentissa oli paljon asiaa.
Olen niin samaa mieltä tuosta, että ihan puhtaalla sattumalla tuntuu olevan osansa. Itselläni on tässä takana oikea täyskäsi pelkkiä pelimiehiksi osoittautuneita tyyppejä, keillä ei ole hajuakaan siitä, mitä tarkoittaa ihmissuhteissa puolitiehen vastaan tuleminen.
Tässä taannoin tutustuin mieheen, kuka ensin vaikutti oikein kunnolliselta, mutta sitten kävikin ilmi, että hän oli näemmä niin lujasti vielä kiinni omassa menneisyydessään, ettei hänellä ollut juuri mitään resursseja ymmärtää minun menneisyyttäni. Eli häneltä meni valtavasti energiaa omien tarpeidensa vaalimiseen ilman, että häntä olisi hirveästi kiinnostanut yrittää ymmärtää minun tarpeitani. Eikä häntä myöskään kiinnostanut keskustella näistä asioista.
Se on sinänsä surullista, että ihmiselle voi tapahtua niin vaikutusvaltaisia asioita, että ne pitävät häntä otteessaan vuosikausia ja estävät ottamasta seuraavaa askelta. Niinpä minä, pyrkiessäni tuntemaan kyseistä ihmistä ja tutustumaan häneen, jotta osaisin suhtautua mm. menneisyyteensä oikein, leimauduin ties miksi yli-innokkaaksi hätäilijäksi siinä, missä mies olisi halunnut vain hengailla ja flirttailla pinnallisesti ja päämäärättömästi sieltä jostakin etäältä tietokonenäyttönsä takaa.
Sitä ei vaan haluaisi elämäänsä mitään muuta kuin aitoja asioita - asioita, jotka perustuvat tosiasioihin, todelliseen kohtaamiseen. Ei halua tuhlata aikaansa vääriin tyyppeihin.
Olen itsekin joskus ollut todella ujo. Lukioaikanani kuuluin niihin hylkiöihin, keitä ei kukaan tullut pyytämään partneriksi eli ketkä jäävät jäljelle, kun porukka valitsee pariaan vanhojentansseihin. Jossakin vaiheessa aloin sitten huomata, että ujouteni sai minussa aikaan taipumuksen piiloutua fantasiamaailmaan. Elellä illuusioissa raakoja totuuksia pakoillen. Millaista elämää sellainen oikein on? Ei ainakaan sellaista, mikä kunnioittaisi tätä ainutkertaista elämää totuuksineen, miten raakoja sitten milloinkin ovat.
Jotkut kai ovat sitä mieltä, että on parempi säilyä omissa nurkissaan haavoittumattomana kuin astella ovesta ulos alttiiksi iskuille ja pettymyksille.
Minä olen sitä mieltä, että mitä enemmän iskuja ja vastatuulta, sitä vahvempaa luottamus siihen, miten moninaisista tälleistä tässä elämässä yllättäen nouseekin takaisin jaloilleen. Jos ei saa koskaan iskuja osakseen, ei voi tietenkään mitenkään luottaa omaan iskukykyisyyteensä, koska ei ole mitään käsitystä siitä, miten pettymyksistä selviää vai että selviääkö. Haluttomuus pettyä, valitettavasti, tarkoittaa samaa asiaa kuin haluttomuus ottaa selvää. Haluttomuus testata, mikä tässä elämässä on ihan oikeasti kestävää ja todellista ja mikä katteetonta illuusiota.
Ja hei, voihan se olla, että jonakin kauniina päivänä ei saakaan enää iskua vaan kädenojennuksen. :) - Minä vain
Syrjäytynytkö? kirjoitti:
Niin no tämähän nyt periaatteessa käy jokaiseen tälle palstalle kirjoittajaan. Mitä tämä ulos meneminen tarkoittaa? Käyn kyllä ulkona niin paljon kuin vain kehtaan. Käyn pyörimässä ja istuskelemassa kirjastossa, kiertelen kaupoissa vaikka en osta mitään, käyn kävelyllä, käyn paljon ulkona esim. elokuvissa ja katsomassa live musiikkia.
Pelkästään baareissa en jaksa käydä kun niissä joudun istumaan yksin pöydässä tai seisoskelemaan jossain nurkassa näyttäen typerältä katsellen ympärillä juhlivia iloisia ihmisiä, naisia kauneimmillaan ja niitä pokaavia miehiä. Mietin vain omaa tilannettani ja jossain vaiheessa poistun kiviä potkiskellen yön pimeyteen.
Tottakai yksinäisyys on osittain omaa vikaa mutta ei se tarkoita, että jokainen yksinäinen jotenkin valitsisi tilanteensa. Ujo ja huonon itsetunnon omaava ihminen kun ei pysty lähestymään ihmisiä.
Kotoa ei ketään tulla hakemaan sen olen kyllä tajunnut jo aikoja sitten mutta valitettavasti se tasaisuus on helpompaa kuin altistaa itsensä pettymyksille. Kyllä mä kahdehdin valtavasti ihmisiä, jotka eivät asioita ota kovin tosissaan ja henkilökohtaisesti. Esimerkiksi seurasin kerran ulkomaalaisten miesten porukkaa, jotka eivät tuntuneet olevan moksiskaan siitä jos nainen sanoi, että eipä kuule kiinnosta. Miehet löivät vain uutta matoa koukkuun ja taas uutta tyttöä lähestyttiin jollain "Hei, kaunis nainen"-tyyppisellä lausahduksella. Itse en tällaiseen pysty ja kadehdin sitä, että ihmiset jotka eivät kummemmin edes puhu suomea tai edes kunnollista englantia pystyvät luomaan parisuhteita. Ei se näköjään hirveän vaikeaa ole mutta itse en vain osaa.Tsemppiä vain.! yksin ei todellakaan ole hyvä olla... nimim kokemusta. :) Pärjäät kyllä ja löydät vielä oikean läheisen ihmisen.
- Näin on
19+20 kirjoitti:
Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.
Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.
Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.Et todellakaan tiedä, mitä ujous voi pahimmillaan olla. Itsekin olen aika ujo ihminen ja olen koko ikäni jopa yrittänyt välttää paikkoja missä on vähänkin enemmän ihmisiä. Esimerkiksi kaupassa käyminenkin on joskus yhtä helvettiä. Välillä alan hikoilemaan ja muutenkin tulee todella ahdistunut olo. Silloin pyrinkin suoritumaan kauppareissusta mahdollisimman nopeasti. Tämä ei kylläkään taida enää selittyä pelkällä ujoudella vaan kyse taitaa olla enemmänkin jonkinlaisesta paniikkikohtauksesta.
Tulen kyllä yleensä toimeen ihmisten kanssa mutta minä en ole se, joka keskustelun aloittaa, paitsi humalassa. Alkoholin avulla ujous häviää kyllä lähes täysin. Naisia en vain meinaa uskaltaa lähestyä edes kännissä ja silloinkin kun alan heille puhumaan niin olen yleensä jo aika kovassa humalassa ja lopputuloksen kaikki voikin arvata.
Mutta mutta...kyllä minulla onneksi kavereita on. En tosin pidä heihin hirveästi yhteyttä muuten kuin viikonloppuisin. - Itsensä syrjäyttänyt
nlia kirjoitti:
Tässä kommentissa oli paljon asiaa.
Olen niin samaa mieltä tuosta, että ihan puhtaalla sattumalla tuntuu olevan osansa. Itselläni on tässä takana oikea täyskäsi pelkkiä pelimiehiksi osoittautuneita tyyppejä, keillä ei ole hajuakaan siitä, mitä tarkoittaa ihmissuhteissa puolitiehen vastaan tuleminen.
Tässä taannoin tutustuin mieheen, kuka ensin vaikutti oikein kunnolliselta, mutta sitten kävikin ilmi, että hän oli näemmä niin lujasti vielä kiinni omassa menneisyydessään, ettei hänellä ollut juuri mitään resursseja ymmärtää minun menneisyyttäni. Eli häneltä meni valtavasti energiaa omien tarpeidensa vaalimiseen ilman, että häntä olisi hirveästi kiinnostanut yrittää ymmärtää minun tarpeitani. Eikä häntä myöskään kiinnostanut keskustella näistä asioista.
Se on sinänsä surullista, että ihmiselle voi tapahtua niin vaikutusvaltaisia asioita, että ne pitävät häntä otteessaan vuosikausia ja estävät ottamasta seuraavaa askelta. Niinpä minä, pyrkiessäni tuntemaan kyseistä ihmistä ja tutustumaan häneen, jotta osaisin suhtautua mm. menneisyyteensä oikein, leimauduin ties miksi yli-innokkaaksi hätäilijäksi siinä, missä mies olisi halunnut vain hengailla ja flirttailla pinnallisesti ja päämäärättömästi sieltä jostakin etäältä tietokonenäyttönsä takaa.
Sitä ei vaan haluaisi elämäänsä mitään muuta kuin aitoja asioita - asioita, jotka perustuvat tosiasioihin, todelliseen kohtaamiseen. Ei halua tuhlata aikaansa vääriin tyyppeihin.
Olen itsekin joskus ollut todella ujo. Lukioaikanani kuuluin niihin hylkiöihin, keitä ei kukaan tullut pyytämään partneriksi eli ketkä jäävät jäljelle, kun porukka valitsee pariaan vanhojentansseihin. Jossakin vaiheessa aloin sitten huomata, että ujouteni sai minussa aikaan taipumuksen piiloutua fantasiamaailmaan. Elellä illuusioissa raakoja totuuksia pakoillen. Millaista elämää sellainen oikein on? Ei ainakaan sellaista, mikä kunnioittaisi tätä ainutkertaista elämää totuuksineen, miten raakoja sitten milloinkin ovat.
Jotkut kai ovat sitä mieltä, että on parempi säilyä omissa nurkissaan haavoittumattomana kuin astella ovesta ulos alttiiksi iskuille ja pettymyksille.
Minä olen sitä mieltä, että mitä enemmän iskuja ja vastatuulta, sitä vahvempaa luottamus siihen, miten moninaisista tälleistä tässä elämässä yllättäen nouseekin takaisin jaloilleen. Jos ei saa koskaan iskuja osakseen, ei voi tietenkään mitenkään luottaa omaan iskukykyisyyteensä, koska ei ole mitään käsitystä siitä, miten pettymyksistä selviää vai että selviääkö. Haluttomuus pettyä, valitettavasti, tarkoittaa samaa asiaa kuin haluttomuus ottaa selvää. Haluttomuus testata, mikä tässä elämässä on ihan oikeasti kestävää ja todellista ja mikä katteetonta illuusiota.
Ja hei, voihan se olla, että jonakin kauniina päivänä ei saakaan enää iskua vaan kädenojennuksen. :)Juuri näin. Itse koviakin kolhuja saaneena ja nuorempana, tuskaisen ujona olin varsinainen hylkiö ja nykyisin kai sanottaisiin " luuseri". Olen itseasiassa tykästynyt omaan yksin olooni, koska sen vastapainona olen kokenut pettymyksiä ja syrjintää omana itsenäni. Ujous onneksi on helpottanut hiljalleen vuosien myötä ja nykyisin sanoisinkin olevani "sosiaalinen erakko". Olen tavallaan "syrjäyttänyt itse itseni" elämän pintakiidosta ja "uin syvemmissä vesissä"=).
Voisin jopa sanoa olevani onnellinen ihminen, vaikkei minulla olekaan "sielun veljeä, eikä -sisarta". Mutta minulla on muutama itsestäni paljonkin poikkeava ystävä, joiden kanssa tavataan toisinaan ihan nokakkain viinilasillisen ääressä, tai ilman viiniä.
Toivon, että itse kukin löytäisi oman "rauhansa" vaikka ensin omasta itsestään olemalla oman itsensä paras ystävä! Syrjäytynytkö? kirjoitti:
En ole valinnut tällaista elämää. Olen ujo ja en ole hirveän hyvä solmimaan mitään ystävyyssuhteita. Pääsin töihin ja kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin sillä automaattisesti yrittää täyttää tyhjiötä. Tämä on käsittääkseni yksinäisyys-palsta ja moni muukin on täällä yksinäinen ja tuskin kukaan heistä on valinnut elämäänsä. Työpaikalla suurin osa on itseäni huomattavasti vanhempia heillä on perheet ja vanhimpien lapset ovat suunnilleen ikäisiäni joten sieltäkään ei oikein löydy mitään ystäviä.
Mietin vain tätä syrjäytyneisyyttä josta ollaan kovin huolissaan kun nuoret miehet "syrjäytyvät". En sanonut missään vaiheessa, että kaikki työttömät omaisivat valtavan ystäväpiirin vaan sanoin, että syrjäytyneisyyttä ei mielestäni voi mitata työttömyydellä tai koulutustasolla. Meillä on tässä maassa vaan niin paljon ihmisiä joilla ei ole yhtään kunnon ystävää ja sitten on näitä velmuja joilla on laajat ystäväpiirit.Syrjäytyneeksi luokitellaan ihmiset joilla ei ole kontakteja..eli töitä yms..usein esim alkoholistit luokitellaan syrjäytyneeksi kun ainoat kontaktit ovat muihin alkoholisteihin..jos on opiskelu tai työpaikka niin sillon ei olla syrjääntyneita vaan yksinäisiä jos ei ole kontakteja työn tai opiskelun ulkopuolella
- signallo
Itsensä syrjäyttänyt kirjoitti:
Juuri näin. Itse koviakin kolhuja saaneena ja nuorempana, tuskaisen ujona olin varsinainen hylkiö ja nykyisin kai sanottaisiin " luuseri". Olen itseasiassa tykästynyt omaan yksin olooni, koska sen vastapainona olen kokenut pettymyksiä ja syrjintää omana itsenäni. Ujous onneksi on helpottanut hiljalleen vuosien myötä ja nykyisin sanoisinkin olevani "sosiaalinen erakko". Olen tavallaan "syrjäyttänyt itse itseni" elämän pintakiidosta ja "uin syvemmissä vesissä"=).
Voisin jopa sanoa olevani onnellinen ihminen, vaikkei minulla olekaan "sielun veljeä, eikä -sisarta". Mutta minulla on muutama itsestäni paljonkin poikkeava ystävä, joiden kanssa tavataan toisinaan ihan nokakkain viinilasillisen ääressä, tai ilman viiniä.
Toivon, että itse kukin löytäisi oman "rauhansa" vaikka ensin omasta itsestään olemalla oman itsensä paras ystävä!:)
Yksinolo, tai juurikin tuo "sosiaalinen erakkoisuus" on aika luonteva seuraus siitä, jos kerta toisensa jälkeen törmää esim. sellaisiin ihmisiin, ketkä haluavat päättää yhteisistä asioista yksin tykönään tai sellaisiin, keille tunne-elämä tarkoittaa käytännössä toisten ihmisten tunteilla leikkimistä ja jonkin muun teeskentelemistä, mitä oikeasti on.
Tällaista olisi vaan ihan hirveän paljon tarjolla. :/
Se on vaan niin hiton kummallista, koska eikai kukaan vähänkään itseään ja toista kunnioittava halua elämäänsä ihmistä, kuka käyttää tämän rajallisen aikansa teeskentelemiseen. Hirveää tuhlausta! Mikseivät ihmiset kunnioita itseään ja toisia? Tätä rataa ihmissuhteista tulee hyvin äkkiä pelkkää laskelmointia. Lopultahan kukaan ei sellaista toivo. Mehän elämme täällä vain yhden kerran. Miksi tärvätä se pelkäämiseen ja pelleilemiseen?
Sen lisäksi, että tätä teeskentelyä yms. pelleilyä on niin paljon tarjolla, yksinolo on luonteva ratkaisu nimenomaan jo senkin takia, että seura tuppaa tekemään kaltaisekseen. En minä ainakaan halua omaksua yhden atominkaan vertaa vaikutteita ihmisiltä, ketkä katsovat asiakseen itsensä vähättelemisen, tekopyhyyden ja kaikenlaiset tunnepelleilyt.
Yksinolo on taivaallista niin kauan kunnes kuvioihin tulee/löytyy joku, kenen kanssa yhdessäolo saa yksinolovaihtoehdon maistumaan pahvilta. Jos sellaista ei koskaan löydy, niin sitten ei löydy. :) - havella
signallo kirjoitti:
:)
Yksinolo, tai juurikin tuo "sosiaalinen erakkoisuus" on aika luonteva seuraus siitä, jos kerta toisensa jälkeen törmää esim. sellaisiin ihmisiin, ketkä haluavat päättää yhteisistä asioista yksin tykönään tai sellaisiin, keille tunne-elämä tarkoittaa käytännössä toisten ihmisten tunteilla leikkimistä ja jonkin muun teeskentelemistä, mitä oikeasti on.
Tällaista olisi vaan ihan hirveän paljon tarjolla. :/
Se on vaan niin hiton kummallista, koska eikai kukaan vähänkään itseään ja toista kunnioittava halua elämäänsä ihmistä, kuka käyttää tämän rajallisen aikansa teeskentelemiseen. Hirveää tuhlausta! Mikseivät ihmiset kunnioita itseään ja toisia? Tätä rataa ihmissuhteista tulee hyvin äkkiä pelkkää laskelmointia. Lopultahan kukaan ei sellaista toivo. Mehän elämme täällä vain yhden kerran. Miksi tärvätä se pelkäämiseen ja pelleilemiseen?
Sen lisäksi, että tätä teeskentelyä yms. pelleilyä on niin paljon tarjolla, yksinolo on luonteva ratkaisu nimenomaan jo senkin takia, että seura tuppaa tekemään kaltaisekseen. En minä ainakaan halua omaksua yhden atominkaan vertaa vaikutteita ihmisiltä, ketkä katsovat asiakseen itsensä vähättelemisen, tekopyhyyden ja kaikenlaiset tunnepelleilyt.
Yksinolo on taivaallista niin kauan kunnes kuvioihin tulee/löytyy joku, kenen kanssa yhdessäolo saa yksinolovaihtoehdon maistumaan pahvilta. Jos sellaista ei koskaan löydy, niin sitten ei löydy. :)Aistin melkoista turhautumista tuossa välillä.
Uutta matoa vaan koukkuun, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Siinä samalla voi sitten nauttia täysin rinnoin yksinolosta ja sinkkuelämän positiivisista yksioikoisuuksista.
Ja sitten jos/kun se joskus päättyy, antaa parhaansa parisuhteessa. :)
Kaikkea hyvää kaikille. :) - terveisin PK
Syrjäytynytkö? kirjoitti:
En ole valinnut tällaista elämää. Olen ujo ja en ole hirveän hyvä solmimaan mitään ystävyyssuhteita. Pääsin töihin ja kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin sillä automaattisesti yrittää täyttää tyhjiötä. Tämä on käsittääkseni yksinäisyys-palsta ja moni muukin on täällä yksinäinen ja tuskin kukaan heistä on valinnut elämäänsä. Työpaikalla suurin osa on itseäni huomattavasti vanhempia heillä on perheet ja vanhimpien lapset ovat suunnilleen ikäisiäni joten sieltäkään ei oikein löydy mitään ystäviä.
Mietin vain tätä syrjäytyneisyyttä josta ollaan kovin huolissaan kun nuoret miehet "syrjäytyvät". En sanonut missään vaiheessa, että kaikki työttömät omaisivat valtavan ystäväpiirin vaan sanoin, että syrjäytyneisyyttä ei mielestäni voi mitata työttömyydellä tai koulutustasolla. Meillä on tässä maassa vaan niin paljon ihmisiä joilla ei ole yhtään kunnon ystävää ja sitten on näitä velmuja joilla on laajat ystäväpiirit.hanki ystäviä juttele vaikka tällä palstalla täällä myös vähän yksinäinen
- pk
ujouttakin on kirjoitti:
montaa sorttia. Olen itse ujo mutta en ujo laisinkaan, sitten kun minut tuntee läpikotaisin. Tavallaan olen rohkea. Ujous iskee siinä vaiheessa, jos joku yrittää käydä käsiksi tunne-elämään syvemmin. En todellakaan lörpöttele esimerkiksi omia yksityiskohtaisia seksi asioitani muille, enkä edes hevillä myönnä, jos pidän jostain. Harvemmin edes ihastun. Toiset ihastuvat tuon tuosta.
Ystävyys on luottamusta ja aitoa välittämistä ystävästä, olipa kyseessä samaa tai eri sukupuolta oleva henkilö. Ystävälle tahtoo aina parasta ja vilpittömömästi toivoo onnea, vaikka itsellä menisi penkin alle. Aito ystävä osaa lohduttaa.
Valeystäviä on tooooodella paljon ja ikäviä ihmisiä kaikin puolin. Täytyy myöntää, että niin monta kertaa olen pettynyt. Luulisi ihmisten pääsevän lapsellisista asioista, kuten kilpailusta, eroon iän myötä, mutta ei.
Ketään ei haeta oven takaa, ei. En silti edes kaipaa. Yksinäisyyteen tottuu ja siitä jopa pitää enemmän kuin huonoista ihmissuhteista.
Motivaatio ja työ ei aina auta jos ei ikinä törmää miellyttäviin ihmisiin. Saattaapa olla, että kaikesta panoksesta huolimatta, törmää vain kusipäihin. Osa on kiinni sattumasta. Ei sille voi mitään. Onneksi kokemus on tuonut viisautta ja silmää vielä enemmän erottamaan huijarit aidoista helmistä.minä olen jännittäjä se on rajoittanu mun elämää helkutisti jo 35v elämän kumppaniakin on vaikeaa löytää vaikka olen toisten mielestä ihan ok
- havelle
Näin on kirjoitti:
Et todellakaan tiedä, mitä ujous voi pahimmillaan olla. Itsekin olen aika ujo ihminen ja olen koko ikäni jopa yrittänyt välttää paikkoja missä on vähänkin enemmän ihmisiä. Esimerkiksi kaupassa käyminenkin on joskus yhtä helvettiä. Välillä alan hikoilemaan ja muutenkin tulee todella ahdistunut olo. Silloin pyrinkin suoritumaan kauppareissusta mahdollisimman nopeasti. Tämä ei kylläkään taida enää selittyä pelkällä ujoudella vaan kyse taitaa olla enemmänkin jonkinlaisesta paniikkikohtauksesta.
Tulen kyllä yleensä toimeen ihmisten kanssa mutta minä en ole se, joka keskustelun aloittaa, paitsi humalassa. Alkoholin avulla ujous häviää kyllä lähes täysin. Naisia en vain meinaa uskaltaa lähestyä edes kännissä ja silloinkin kun alan heille puhumaan niin olen yleensä jo aika kovassa humalassa ja lopputuloksen kaikki voikin arvata.
Mutta mutta...kyllä minulla onneksi kavereita on. En tosin pidä heihin hirveästi yhteyttä muuten kuin viikonloppuisin.Olennaistahan onkin se, näetkö itse tilanteessasi sijaa muutokselle ja että missä määrin olisit valmis näkemään vaivaa sen eteen, että nuo kuvaamasi kaltaiset tilanteet eivät menisikään noin.
Yritän tässä vaan sanoa sitä, että oli ujous miten syväänjuurtunutta tahansa, sen ei tarvitse olla mikään tuomio tuhoon. Vaikka perimässä tulee jos jonkinlaisia taipumuksia, joita ympäristö sitten sopivasti joko dumppaa tai vahvistaa, niin nille kuitenkin voi tehdä jotakin.
Minun suvussa on esimerkiksi taipumusta alkoholismiin. Ihan jo senkin (muita syitäkin on) takia välttelen viinaksia, niinkin epäcoolin kuin raittius minusta tekee.
Joku täällä sanoi, että ujous ei ole valinta. Eihän se varsinaisesti olekaan. Muttei se kyllä mikään sellainen tuomiokaan ole, mitä ei voisi vähitellen ravistella loitommalle. Ratkaisevinta on oma suhtautuminen, joskin tottakai ymmärtävällä ympäristölläkin on myötävaikutuksensa.
Haluan vaan sanoa, että oli kuka miten ujo tahansa, ettei antaisi sille niin paljoa valtaa, että tekisi siitä syyn itselleen vältellä muuttamasta asioita siinä määrin, mitä omaa vaikutusvaltaa asioihin.
Jos haluat muuttaa maailmaa, aloita se itsestäsi.
Sitäkin piti vielä tulla tänne palstalle sanomaan, että vaikka minullakin olisi sarjapettymykseni ihmissuhderintamalta ja sitä myöten syyni olla yksin, niin mikään niistä pettymyksistä ei pysy elossa, ellei ihminen itse kannattele niitä.
Aika usein tuntuu siltä, että ihminen joko yliarvioi tai sitten aliarvioi oman vaikutusvaltansa elämässään.
Elämä on siitä vinhaa aikaa, että niin kauan kun elinaikaa on, kaikki loput ovatkin todellisuudessa alkuja. - Matriarkaatti92
19+20 kirjoitti:
Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.
Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.
Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.Ei tämä asia noin mustavalkoinen mielestäni ole. Ei ujous aina ole syy siihen että on yksinäinen. Itseäni on kiusattu ja vieroksuttu, kun en ole aivan tavanomainen nuori nainen, omat kiinnostuksen kohteeni eivät oikein osu yhteen ikätovereiden kanssa, joten sitä on jäänyt vähän yksin senkin takia. Onko sekään oikein että valehtelee itselleen ja pyrkii keskimassaan jotta olisi seuraa? Ja mitä ujoihin ihmisiin tulee, sosiaalisten ihmisten on aina helppo tulla sanomaan että menkää ulos ja käykää bailaamassa kapakoissa ynnä muuta, mutta ei se aina niin helppoa ole. Joillekin ujous voi olla todella ylitsepääsemätön juttu.
Ja vaikka olisi kohtelias ja kohtuullisen seurallinenkin, sekä uskaltaa kohdata ja olla kontaktissa muiden kanssa, ei sekään aina riitä. Meitä epäluuloisia ihmisiä on maailma vääränään, ja jollekulle toisen puhetyylikin voi olla sellainen asia minkä takia ei voisi kaveerata. Ei aina kaikki ole itsestä kiinni, vaikka minäkin olen toki sitä mieltä että pitää yrittää löytää kontakteja ja pitää sosiaalisista suhteista hyvää huolta ja etsiä uusia, sekä että jokaiselle sellaisia kyllä on jossain maailman kolkassa. Kaikki ei vain käy niin että naps kops. Syrjäytynytkö? kirjoitti:
En ole valinnut tällaista elämää. Olen ujo ja en ole hirveän hyvä solmimaan mitään ystävyyssuhteita. Pääsin töihin ja kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin sillä automaattisesti yrittää täyttää tyhjiötä. Tämä on käsittääkseni yksinäisyys-palsta ja moni muukin on täällä yksinäinen ja tuskin kukaan heistä on valinnut elämäänsä. Työpaikalla suurin osa on itseäni huomattavasti vanhempia heillä on perheet ja vanhimpien lapset ovat suunnilleen ikäisiäni joten sieltäkään ei oikein löydy mitään ystäviä.
Mietin vain tätä syrjäytyneisyyttä josta ollaan kovin huolissaan kun nuoret miehet "syrjäytyvät". En sanonut missään vaiheessa, että kaikki työttömät omaisivat valtavan ystäväpiirin vaan sanoin, että syrjäytyneisyyttä ei mielestäni voi mitata työttömyydellä tai koulutustasolla. Meillä on tässä maassa vaan niin paljon ihmisiä joilla ei ole yhtään kunnon ystävää ja sitten on näitä velmuja joilla on laajat ystäväpiirit.Joo-o.
Todellisuushan on se, että harva oikeasti saa sellaisen elämän kuin haluaa. Ainakaan kokonaan.
Itse menin amikseen ja opiskelin aivan pirun hyvän ammatin. No eipä ollut työpaikkoja.
Menin inttiin, hain jatko-opiskelemaan.
Ammattikorkeaan pääsin, mutta se ei loppujen lopuksi tuntunutkaan hyvältä.
Hain työpaikkaa kymmenen kuukautta ja sitten vasta tuli useita haastattelupyyntöjä peräkkäin. Ja vain yhdestä paikasta lopulta vastattiin.
Todellisia ystäviä on hyvin vähän. Kaveritkin on enemmänkin tuttuja.
Nyt olisi tarkoitus päästä omaan kotiin, jotta saisi yksityisyyttä ja toisaalta voisi huolettomammin kutsua kavereita tai muita ihmisiä käymään.
Jos tarttet juttuseuraa, niin yhteyttä saa kyllä ottaa.- TeeeeeeeeeeeT
Syrjäytynytkö? kirjoitti:
En ole valinnut tällaista elämää. Olen ujo ja en ole hirveän hyvä solmimaan mitään ystävyyssuhteita. Pääsin töihin ja kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin sillä automaattisesti yrittää täyttää tyhjiötä. Tämä on käsittääkseni yksinäisyys-palsta ja moni muukin on täällä yksinäinen ja tuskin kukaan heistä on valinnut elämäänsä. Työpaikalla suurin osa on itseäni huomattavasti vanhempia heillä on perheet ja vanhimpien lapset ovat suunnilleen ikäisiäni joten sieltäkään ei oikein löydy mitään ystäviä.
Mietin vain tätä syrjäytyneisyyttä josta ollaan kovin huolissaan kun nuoret miehet "syrjäytyvät". En sanonut missään vaiheessa, että kaikki työttömät omaisivat valtavan ystäväpiirin vaan sanoin, että syrjäytyneisyyttä ei mielestäni voi mitata työttömyydellä tai koulutustasolla. Meillä on tässä maassa vaan niin paljon ihmisiä joilla ei ole yhtään kunnon ystävää ja sitten on näitä velmuja joilla on laajat ystäväpiirit.Minä olen vähän alle 40-vuotias akateemisesti kouluttautunut mies. Minullakin on työ, mutta se on kotoa käsin tehtävää etätyötä. Naisystävä on, jonka kanssa vietän yleensä viikonloput. Pari kaveria on, joita tapaan harvoin johtuen pitkälti siitä, että heillä on perheet ja kiireitä. Yksinäisyys riivaa usein. Minua voisi kutsua syrjäytyneeksi, jos vertaa useimpiin. Suurin osa illoista menee viikolla yksin.
Se on niin helppoa heitellä muille, että se on oma vika ja mene ulos jne. Onko oma vika, että hakattiin henkisesti ja fyysisesti joskus ala- ja yläasteella tai sattui vanhemmat, jotka pönkittivät omaa itsetuntoaan lapsiensa kustannuksella?
Ja kannattaa kokeilla, miltä tuntuu mennä yksinään pyöriskelemään kahviloihin ja kaupoille. Itkuhan siinä helposti tulee p-rkele.
Harrastuspiirit ovat melkein ainoita, mistä kavereita voi saada, mutta jos ei ole ikinä ollut seurojen keskellä viihtyvä suupaltti, niin etenkin vahemmiten käy vaan koko ajan vaikeaksi.
Niin, enkä silti ole edes ujo, no problem jutella tuntemattomille. Ystävystyminen onkin sitten jo ihan toinen juttu. Yllättävän vaikeaa. Jotenkin on vaikeaa luottaa kaikkien ihmisten hyvyyteen enää. Edes vilpittömyyteenkään aina. - 1+10
Syrjäytynytkö? kirjoitti:
Niin no tämähän nyt periaatteessa käy jokaiseen tälle palstalle kirjoittajaan. Mitä tämä ulos meneminen tarkoittaa? Käyn kyllä ulkona niin paljon kuin vain kehtaan. Käyn pyörimässä ja istuskelemassa kirjastossa, kiertelen kaupoissa vaikka en osta mitään, käyn kävelyllä, käyn paljon ulkona esim. elokuvissa ja katsomassa live musiikkia.
Pelkästään baareissa en jaksa käydä kun niissä joudun istumaan yksin pöydässä tai seisoskelemaan jossain nurkassa näyttäen typerältä katsellen ympärillä juhlivia iloisia ihmisiä, naisia kauneimmillaan ja niitä pokaavia miehiä. Mietin vain omaa tilannettani ja jossain vaiheessa poistun kiviä potkiskellen yön pimeyteen.
Tottakai yksinäisyys on osittain omaa vikaa mutta ei se tarkoita, että jokainen yksinäinen jotenkin valitsisi tilanteensa. Ujo ja huonon itsetunnon omaava ihminen kun ei pysty lähestymään ihmisiä.
Kotoa ei ketään tulla hakemaan sen olen kyllä tajunnut jo aikoja sitten mutta valitettavasti se tasaisuus on helpompaa kuin altistaa itsensä pettymyksille. Kyllä mä kahdehdin valtavasti ihmisiä, jotka eivät asioita ota kovin tosissaan ja henkilökohtaisesti. Esimerkiksi seurasin kerran ulkomaalaisten miesten porukkaa, jotka eivät tuntuneet olevan moksiskaan siitä jos nainen sanoi, että eipä kuule kiinnosta. Miehet löivät vain uutta matoa koukkuun ja taas uutta tyttöä lähestyttiin jollain "Hei, kaunis nainen"-tyyppisellä lausahduksella. Itse en tällaiseen pysty ja kadehdin sitä, että ihmiset jotka eivät kummemmin edes puhu suomea tai edes kunnollista englantia pystyvät luomaan parisuhteita. Ei se näköjään hirveän vaikeaa ole mutta itse en vain osaa.Mä luulen että oot yrittänyt hakea väärällä tavoin seuraa. Hankala sitä nyt julkisella paikalla on kaveria/kumppania löytää ilman ilmeistä yhdistävää asiaa joka helposti on monesti alkoholi mutta ei se kyllä sillon käy jos siitä ei tykkää. Onneksi on kaikenäköistä yheteisötoimintaa kuten esm. poliittisia ryhmiä. Voi osallistua vaikka vihreisiin- tai kokoomusnuoriin ja tätä kautta löytää vapaa-ajan aktiviteettia tai vaikka SETAAn jos kaapista haluaa astua ulos. Jos taas uskis meininki kiinnostaa niin on niillekki omia ryhmiä tai mikä estää osallistumasta vaikka AA kokoukseen jos haluaa vinkkejä siitä kaverina olosta niiltä sossu-tapauksilta ;D niin ja eri harrastuksiahan on.
- Juha82222
19+20 kirjoitti:
Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.
Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.
Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.perusongelma on joillakin siinä että ovat liian ujoja ja pelkäävät kohdata ongelmakohtia.
rohkeuden puute, pelkotilat ja ahdistus.
SE ON SEMMOINEN ISO VYYHTI, PEIKKO JOKA KUMMITTELEE. - -
Syrjäytynytkö? kirjoitti:
Niin no tämähän nyt periaatteessa käy jokaiseen tälle palstalle kirjoittajaan. Mitä tämä ulos meneminen tarkoittaa? Käyn kyllä ulkona niin paljon kuin vain kehtaan. Käyn pyörimässä ja istuskelemassa kirjastossa, kiertelen kaupoissa vaikka en osta mitään, käyn kävelyllä, käyn paljon ulkona esim. elokuvissa ja katsomassa live musiikkia.
Pelkästään baareissa en jaksa käydä kun niissä joudun istumaan yksin pöydässä tai seisoskelemaan jossain nurkassa näyttäen typerältä katsellen ympärillä juhlivia iloisia ihmisiä, naisia kauneimmillaan ja niitä pokaavia miehiä. Mietin vain omaa tilannettani ja jossain vaiheessa poistun kiviä potkiskellen yön pimeyteen.
Tottakai yksinäisyys on osittain omaa vikaa mutta ei se tarkoita, että jokainen yksinäinen jotenkin valitsisi tilanteensa. Ujo ja huonon itsetunnon omaava ihminen kun ei pysty lähestymään ihmisiä.
Kotoa ei ketään tulla hakemaan sen olen kyllä tajunnut jo aikoja sitten mutta valitettavasti se tasaisuus on helpompaa kuin altistaa itsensä pettymyksille. Kyllä mä kahdehdin valtavasti ihmisiä, jotka eivät asioita ota kovin tosissaan ja henkilökohtaisesti. Esimerkiksi seurasin kerran ulkomaalaisten miesten porukkaa, jotka eivät tuntuneet olevan moksiskaan siitä jos nainen sanoi, että eipä kuule kiinnosta. Miehet löivät vain uutta matoa koukkuun ja taas uutta tyttöä lähestyttiin jollain "Hei, kaunis nainen"-tyyppisellä lausahduksella. Itse en tällaiseen pysty ja kadehdin sitä, että ihmiset jotka eivät kummemmin edes puhu suomea tai edes kunnollista englantia pystyvät luomaan parisuhteita. Ei se näköjään hirveän vaikeaa ole mutta itse en vain osaa.Oletko kokeillut jotain sosiaalista harrastustoimintaa, erilaisia järjestöjä on suomi pullollaan, jotka odottavat juuri sinua toimimaan ja vaikuttamaan. Urheilua, liikuntaa, sosiaalialaa, kulttuuria jne... Punaisella Ristillä on ystävätoimintaa, voit alkaa ystävksi tai pyytää ystävää.
- Anonyymi
Vedä sinä itsesi hirteen ja soita missä vedät niin tulen nauramaan.
- Anonyymi
19+20 kirjoitti:
Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.
Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.
Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.Siellä taas joku kokkari pätee, oma valinta oma valinta.
Mä tiedän missä sä asut. Jankkaa vaan lisää jos haluat
- toisillesetahtomatta
Rupea ryyppäämään. Jätä se työsi.Kuka vain juoppo tulee kaveriksesi niin kauan kuin tarjoat kunnon kaljat. Sitten kun olet juonut työsi lisäksi asuntosi ja muun omaisuutesi, niin kavereita tulee roppakaupalla AA-kerhosta. Ikävä puoli on vain se, että olet silloin menettänyt kaiken itsenäisyytesi, ja koko maailma kohtelee sinua pian pelkkänä tenukeppinä. Tietenkin sinulla on aina tyhjä solidaarisuus ja kuiva sympatia ihmisiltä, mutta mitä helvettiä sinä sillä sitten enää teet.
Mene unelmoimaan:
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/1/o5qPbi5aZ1I
Tai vainyouTube channel: 21per3- ihanku
Aika järkkyä tuubaa. Jotenkin tuli mieleen Janos Valmunen...
- Stand up
Yhteiskunta määrittää sinun statuksesi kyvylläsi tehdä rahaa. Itse olen jättäytynyt työelämästä pois (tai en ole ikinä edes oikeastaan siirtynyt siihen) koska en hyväksy niitä sääntöjä joiden mukaan se toimii. Sinunlaisesikin mies todennäköisesti saa töissä vaan kaikenlaisia juu-miehiä, selkääntaputtelijoita ja muita iilimatoja seurakseen.
- utelias yksinäinen
No tämähän käy mielenkiintoiseksi ! Olet siis jättäytynyt työelämstä koska et hyväksy työelämän sääntöjä ? Taidat olla aika "kakara" mieleltäsi, ihan oikeasti. Mitä sellaisia sääntöjä siellä työelämässä mitä et hyväksy ? Se, että pitää tehdä töitä palkkansa eteen, vai se että pitää herätä aamulla ? Joku muu syy ? Kerro toki.
- qusipää
utelias yksinäinen kirjoitti:
No tämähän käy mielenkiintoiseksi ! Olet siis jättäytynyt työelämstä koska et hyväksy työelämän sääntöjä ? Taidat olla aika "kakara" mieleltäsi, ihan oikeasti. Mitä sellaisia sääntöjä siellä työelämässä mitä et hyväksy ? Se, että pitää tehdä töitä palkkansa eteen, vai se että pitää herätä aamulla ? Joku muu syy ? Kerro toki.
Minä jättäydyin työelämästä pois koska totesin, että minua kohdellaan siellä aina kuin jotain sontakasaa. Monessa firmassa olen ollut mutta aina sama. 'ittuilua saa kuunnella vaikka en ole itse sanonut kenellekkään mitään. Pomot luulevat, että kun työntekijälle maksetaan palkkaa niin hänelle voi 'ittuilla ihan miten huvittaa. Tai sitten on joku qusipää työkaverina joka puuttuu muiden töihin jatkuvasti.
Olen miettinyt tuota, että onko vika minussa. En tiedä miten joudun aina jonkun qusipään 'ittuilun tai ylimielisen käytöksen kohteeksi. Tämä saattaa tapahtua jo ennen kuin huomenta tai päivää ehtii sanoa tai en ole monellekkaan ihmiselle puhunut yhtään mitään. Seuraavassa työpaikassa olen ajatellut haistattaa 'itut samantien....ihan sama lähteekö työpaikka vai ei.
- sfbsfbs
Sama juttu.
Sitä oon tässä itekin miettiny, että aina ollaan huolissaan "syjäytyneistä nuorista miehistä".
Niillä tarkotetaan työttömiä nuoria jannuja jotka ajelee bemareilla illat pitkät ja käy baareissa. Päivisin voidaan esim pelata konsolipelejä ja muuta, ei tarvii käydä töissä. Syödään pitsaa ja laitetaan autoo jne.
Heillä on kaveripiiri, yleensä hyvin laajakin, ja tyttöystävät usein. Heillä on kivaa, on vapaa elämä ja kaikki kunnossa. Ei vaan innosta käydä töissä kun on muutakin tekemistä.
Heitä pidetään syrjäytyneinä.
Väärin.
Minulla taas on enemmän koulutusta kun näillä bemaripojilla, ja käyn töissä.
Silti oon enemmän syrjäytynyt, näin se vaan on. - Sos.tutkija
Et ole.
Analyysisi syrjäytymisestä on ns. elitistinen. Ei se ole välttämättä koulutuksesta kiinni. Vakavasti sairas tai vammatuunut tohtori voi syrjäytyä. Kaikilla vaan ei ole sellaisia lähtökohtia, että pystyisi ilman tukea jatkamaan opikelemista jne.
Ja koulutuskaan ei takaa työpaikkaa. Meillä on kortistossa pilvin pimein myös akateemisesti koulutettuja.
Pitkäaikaistyöttömyys ja pitkäaikaissairastaminen ovat varmin tie syrjäytymiseen koska
a. talouden pohja romahtaa
b. ei ole mahdollisuutta hankkia lisärahaa (työnantajat karttavat pitkäaikaistyöttömiä ja työkyvyttömyyseläkeläisiä edes osa-.aikatyöhön)
c. ihmissuhteet vähenee, kun ei ole varaa esim. harrastaa, eikä ole edes työpaikan ihmissuhteita ja ihmiset karttavat "luusereita"
Syrjäytyminen on osattomuutta, köyhyyttä ja toivottomuutta.- Syrjätynytkö?
Niin siis pointtini oli juurikin se, että syrjäytyneisyyttä ei pitäisi mitata koulutuksen tai työpaikan perusteella. En tiedä mitä tarkoitat elitistisellä suhtautumisella? Kyse oli vain siitä huomiosta, että yhteiskunta on huolissaan siitä komeasta rentturokkarista jolla kyllä riittää kavereita, vientiä ja sosiaalista statusta kaikissa Kallion baareissa mutta huolissaan ei olla siitä veroeuroja kantavasta maisterista jolla ei ole minkäänlaista kosketusta sosiaaliseen elämään työajan ulkopuolella.
Syrjäytyminen on osattomuutta ja toivottomuutta. Köyhyys ei ole sosiaalista syrjäytymistä vaikka siihen voi johtaakkin. Olen varma, että maapallolla on miljoonia minua onnellisempia ihmisiä joilla on huomattavasti vähemmän rahaa. Ei raha ratkaise mitään sosiaalisia ongelmia. Rakkaus ja aidot kaverisuhteet ovat jotain mitä sillä rahalla ei voi ostaa.
Huomautan vain sinulle sos.tutkija, että rahan puute voi olla tie syrjäytymiseen ihan kuin koulukiusaus, ylipaino, vammautuminen tai mikä tahansa sosiaalista statusta heikentävä tekijä. Kuitenkaan nämä eivät voi olla ns. attribuutteja kun analysoidaan sitä onko henkilö x syrjäytynyt vai ei. - just så
Syrjätynytkö? kirjoitti:
Niin siis pointtini oli juurikin se, että syrjäytyneisyyttä ei pitäisi mitata koulutuksen tai työpaikan perusteella. En tiedä mitä tarkoitat elitistisellä suhtautumisella? Kyse oli vain siitä huomiosta, että yhteiskunta on huolissaan siitä komeasta rentturokkarista jolla kyllä riittää kavereita, vientiä ja sosiaalista statusta kaikissa Kallion baareissa mutta huolissaan ei olla siitä veroeuroja kantavasta maisterista jolla ei ole minkäänlaista kosketusta sosiaaliseen elämään työajan ulkopuolella.
Syrjäytyminen on osattomuutta ja toivottomuutta. Köyhyys ei ole sosiaalista syrjäytymistä vaikka siihen voi johtaakkin. Olen varma, että maapallolla on miljoonia minua onnellisempia ihmisiä joilla on huomattavasti vähemmän rahaa. Ei raha ratkaise mitään sosiaalisia ongelmia. Rakkaus ja aidot kaverisuhteet ovat jotain mitä sillä rahalla ei voi ostaa.
Huomautan vain sinulle sos.tutkija, että rahan puute voi olla tie syrjäytymiseen ihan kuin koulukiusaus, ylipaino, vammautuminen tai mikä tahansa sosiaalista statusta heikentävä tekijä. Kuitenkaan nämä eivät voi olla ns. attribuutteja kun analysoidaan sitä onko henkilö x syrjäytynyt vai ei.Kumpa sitä olisikin syntynyt vaikka Intiassa köyhiin oloihin mutta rakastavaan perheeseen ja sukuun, jolla on vähän yleissivistystä, muttei liikaa. Liika tieto tekee onnettomaksi ainakin sikäli, ettei ihmiset tunnu välittävän, vaikka tiedostavat asioiden olevan haudanvakavasti huonosti globaalisti.
Suoraan sanottuna Suomessa on niin ikäviä työtovereita, ettei tee mieli mennä töihin ollenkaan tai ei ainakaan tee mieli seurustella sen kummemmin. Sama juttu kouluissa ala-asteen jälkeen.
Edes hyvää kumppania ei tahdo löytyä. Kaikki ovat jollain tapaa katkeran ja aggressiivisen oloisia. Niin miehet kuin naisetkin. No, jos ei omasta päästä löydy kapasiteettia ratkoa omia ihmissuhde koukeroitaan, niin turha sitä on kuitenkaan kaataa muiden niskaan. - ja taas tätä
Miehet ovat usein sellaisia, etteivät voi hyväksyä jos heidän kumppanillaan on joku asia huonommin, tai he haluavat naisen olevan heitä parempia tietyissä jutuissa.
Ensimmäinen on pituus. Mies haluaa että nainen on häntä lyhyempi ja kevytrakenteisempi. Toinen on työ. Töissäkäyvä hyvin toimeentuleva mies ei halua työtöntä naista, palstalla ruikutetaan jatkuvasti elättäjää hakevista naisista ja heihin ei kukaan koskisi tikullakaan. Ja kolmas on koulutus, kouluttamaton mies ei halua koulutettua eikä varsinkaan paremmin tienaavaa naista, vaan tuntee alemmuutta ja usein ryhtyy väkivaltaiseksi tämän alemmuudentunteen vuoksi, jos suhteeseen asti jotenkin päädytään.
Tämä on siis sukupuolten välinen ero, koska naisille ei tuollaisilla asioilla ole huom. läheskään *yhtäpaljon* väliä. Tämä on totta siksi että sanon niin ja tiedän mitä kaikki maailman naiset ajattelevat koska olen itse nainen. - ja taas väärin
ja taas tätä kirjoitti:
Miehet ovat usein sellaisia, etteivät voi hyväksyä jos heidän kumppanillaan on joku asia huonommin, tai he haluavat naisen olevan heitä parempia tietyissä jutuissa.
Ensimmäinen on pituus. Mies haluaa että nainen on häntä lyhyempi ja kevytrakenteisempi. Toinen on työ. Töissäkäyvä hyvin toimeentuleva mies ei halua työtöntä naista, palstalla ruikutetaan jatkuvasti elättäjää hakevista naisista ja heihin ei kukaan koskisi tikullakaan. Ja kolmas on koulutus, kouluttamaton mies ei halua koulutettua eikä varsinkaan paremmin tienaavaa naista, vaan tuntee alemmuutta ja usein ryhtyy väkivaltaiseksi tämän alemmuudentunteen vuoksi, jos suhteeseen asti jotenkin päädytään.
Tämä on siis sukupuolten välinen ero, koska naisille ei tuollaisilla asioilla ole huom. läheskään *yhtäpaljon* väliä. Tämä on totta siksi että sanon niin ja tiedän mitä kaikki maailman naiset ajattelevat koska olen itse nainen.Tuolla maailmalla on monia miehiä, joille vähintäänkin naisen pituus ja koulutustaso on yks hevon hailee humppa. Tähän en rupea väittämään vastaan, että yleensä miehet toivovat naisen olevan kevytrakenteisia, mutta tämä nyt onkin sitä stereotypiaa. Työn suhteen miehet eivät toivo muuta kuin sen, että nainen kykenee itse hankkimaan leipänsä, muuten tälläkään ei ole paskaakaan väliä.
Esim. itse miehenä en välittäisi yhtään siitä, että onko nainen minua pidempi vai lyhyempi, paremmin tai huonommin kouluttautunut kuin minä ja onko hänellä parempi vai huonompi työpaikka kuin minulla. - Ja taas tätä
ja taas väärin kirjoitti:
Tuolla maailmalla on monia miehiä, joille vähintäänkin naisen pituus ja koulutustaso on yks hevon hailee humppa. Tähän en rupea väittämään vastaan, että yleensä miehet toivovat naisen olevan kevytrakenteisia, mutta tämä nyt onkin sitä stereotypiaa. Työn suhteen miehet eivät toivo muuta kuin sen, että nainen kykenee itse hankkimaan leipänsä, muuten tälläkään ei ole paskaakaan väliä.
Esim. itse miehenä en välittäisi yhtään siitä, että onko nainen minua pidempi vai lyhyempi, paremmin tai huonommin kouluttautunut kuin minä ja onko hänellä parempi vai huonompi työpaikka kuin minulla.No sitten nainen varmaan löytyy helposti kun mitään kriteereitä ei ole. Monta miestä ei kyllä ole, joita ei yhtään haittaisi että nainen on päätä pidempi, tienaa kaksi kertaa enemmän ja kaverit puhuvat keskenään että tuo nainen kyllä määrää talossa kaapin paikan.
- Ja taas tätä
Tyylikkään epämääräinen kommentti, siitä kätevä että mihinkään ei voi tarttua kun mitään ei ole.
- havelle
Ja taas tätä kirjoitti:
Tyylikkään epämääräinen kommentti, siitä kätevä että mihinkään ei voi tarttua kun mitään ei ole.
Tästä aiheesta keskustelua mädättää aika usein yleistykset sekä sanojen rajallinen ilmaisuvoima.
Ensinnäkin. On varmasti ihmisiä, ketkä tuijottavat parinvalinnassa vain ontosti tutkintonimikkeitä. Naiset saattavat suosia korkeissa asemissa olevia miehiä statusimagoja jahdatessaan, miehet taas saattavat viehättyä siitä, että ovat naista koulutetumpia. Mutta sitten on niitäkin, ketkä ovat huomanneet, että hitto, suunnilleen saman verran kouluja käyneen kanssa kommunikointi voi olla paljon sujuvampaa, sillä kouluttautumiseen VOI liittyä esim. sellaisia liitännäisominaisuuksia kuin yleisluontoinen kiinnostuneisuus maailman menosta tmv. uteliaisuus. Toisinaan kouluissa viihtyneillä saattaa näkyä myös vähän terveellisempiä elintapoja. Kyse tässä voi siis olla samankaltaisista kiinnostuksenkohteista sekä samanvahvuisista innoista oppia uusia asioita elämässä.
Yritäpä keskustella vaikkapa ulkopolitiikasta tai ydinvoimasta sellaisen ketjussapolttavan raksamiehen tmv. handymanin kanssa, kenen suurin intohimo vapaa-ajallaan on moponsa kuulalaakerit ja kenen mielestä pitkät keskustelut ja filosofoinnit ovat jotakin tyhmää hapatusta. Ei onnaa. :/
Ja mitä pituusmieltymyksiin tulee, ihmisillähän on paljon esim. ruokiin liittyviä mieltymyksiä, joille ei hirveästi voi mitään ihan kuten ihminen ei voi sillekään hirveästi mitään, mille ruoka-aineille on allerginen. Yhtälailla, kun joku tykkää maksalaatikosta rusinoilla ja toinen ilman, jonkun silmää viehättää kovasti itseään lyhempi nainen, jotakuta naista taas itseään pidempi mies. Ei pidä vähätellä esteettisiä tarpeitaan, mutta ei niitä toki kannata jumaloidakaan, koska ihminen on muutakin kuin fyysinen ulottuvuutensa.
Tasapaino ja kokonaisuuteen keskittyminen on tässäkin valttia. :) - tämän takia
"Tämän lisäksi esimerkiksi just seurustelu asioissa niin tuo työttlmyys vaikeuttaa tilannetta senkin takia että mahdollisen kumppanin työttömyyttä katsotaan pahalla, varsinkin naisten puolesta."
En pysty tekemään alotteita koska luulen, että en kumminkaan kelpaa. Viikonloppunakin näytti olevan useampikin nainen kiinnostunut, mutta kun ei pystynyt tekemään alotteita niin ne jäi sitten siihen. - 3343432424
havelle kirjoitti:
Tästä aiheesta keskustelua mädättää aika usein yleistykset sekä sanojen rajallinen ilmaisuvoima.
Ensinnäkin. On varmasti ihmisiä, ketkä tuijottavat parinvalinnassa vain ontosti tutkintonimikkeitä. Naiset saattavat suosia korkeissa asemissa olevia miehiä statusimagoja jahdatessaan, miehet taas saattavat viehättyä siitä, että ovat naista koulutetumpia. Mutta sitten on niitäkin, ketkä ovat huomanneet, että hitto, suunnilleen saman verran kouluja käyneen kanssa kommunikointi voi olla paljon sujuvampaa, sillä kouluttautumiseen VOI liittyä esim. sellaisia liitännäisominaisuuksia kuin yleisluontoinen kiinnostuneisuus maailman menosta tmv. uteliaisuus. Toisinaan kouluissa viihtyneillä saattaa näkyä myös vähän terveellisempiä elintapoja. Kyse tässä voi siis olla samankaltaisista kiinnostuksenkohteista sekä samanvahvuisista innoista oppia uusia asioita elämässä.
Yritäpä keskustella vaikkapa ulkopolitiikasta tai ydinvoimasta sellaisen ketjussapolttavan raksamiehen tmv. handymanin kanssa, kenen suurin intohimo vapaa-ajallaan on moponsa kuulalaakerit ja kenen mielestä pitkät keskustelut ja filosofoinnit ovat jotakin tyhmää hapatusta. Ei onnaa. :/
Ja mitä pituusmieltymyksiin tulee, ihmisillähän on paljon esim. ruokiin liittyviä mieltymyksiä, joille ei hirveästi voi mitään ihan kuten ihminen ei voi sillekään hirveästi mitään, mille ruoka-aineille on allerginen. Yhtälailla, kun joku tykkää maksalaatikosta rusinoilla ja toinen ilman, jonkun silmää viehättää kovasti itseään lyhempi nainen, jotakuta naista taas itseään pidempi mies. Ei pidä vähätellä esteettisiä tarpeitaan, mutta ei niitä toki kannata jumaloidakaan, koska ihminen on muutakin kuin fyysinen ulottuvuutensa.
Tasapaino ja kokonaisuuteen keskittyminen on tässäkin valttia. :)"Yritäpä keskustella vaikkapa ulkopolitiikasta tai ydinvoimasta sellaisen ketjussapolttavan raksamiehen tmv. handymanin kanssa, kenen suurin intohimo vapaa-ajallaan on moponsa kuulalaakerit ja kenen mielestä pitkät keskustelut ja filosofoinnit ovat jotakin tyhmää hapatusta. Ei onnaa. :/"
Viestisi on hyvä, mutta syyllistyt kyllä tässä itsekkin epäsuoraan yleistykseen. - Lakisääteinen syrjä
Syrjätynytkö? kirjoitti:
Niin siis pointtini oli juurikin se, että syrjäytyneisyyttä ei pitäisi mitata koulutuksen tai työpaikan perusteella. En tiedä mitä tarkoitat elitistisellä suhtautumisella? Kyse oli vain siitä huomiosta, että yhteiskunta on huolissaan siitä komeasta rentturokkarista jolla kyllä riittää kavereita, vientiä ja sosiaalista statusta kaikissa Kallion baareissa mutta huolissaan ei olla siitä veroeuroja kantavasta maisterista jolla ei ole minkäänlaista kosketusta sosiaaliseen elämään työajan ulkopuolella.
Syrjäytyminen on osattomuutta ja toivottomuutta. Köyhyys ei ole sosiaalista syrjäytymistä vaikka siihen voi johtaakkin. Olen varma, että maapallolla on miljoonia minua onnellisempia ihmisiä joilla on huomattavasti vähemmän rahaa. Ei raha ratkaise mitään sosiaalisia ongelmia. Rakkaus ja aidot kaverisuhteet ovat jotain mitä sillä rahalla ei voi ostaa.
Huomautan vain sinulle sos.tutkija, että rahan puute voi olla tie syrjäytymiseen ihan kuin koulukiusaus, ylipaino, vammautuminen tai mikä tahansa sosiaalista statusta heikentävä tekijä. Kuitenkaan nämä eivät voi olla ns. attribuutteja kun analysoidaan sitä onko henkilö x syrjäytynyt vai ei."Huomautan vain sinulle sos.tutkija, että rahan puute voi olla tie syrjäytymiseen"
Loistava, aina oikeassa oleva hallintomme on käytännön toimillaan leimannut tämän p*skajauhannaksi.
Miksi muuten köyhä työtön pakotetaan karenssilla uhaten työpajalle orjatöihin ilman palkkaa perusteena syrjäytymisen estäminen?
Huomautan lisäksi, että sosiaalisten suhteiden muodostuminen toisiin p*rsaukisiin työttömiin ja niihin, jotka teettävät palkattomia töitä, ei auta rahanansainnassa yhtään.
Ainoa johtopäätös tästä suunnasta katsottuna onkin, että rahalla ja syrjäytymisellä ei virallisesti ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Yksi erittäin iso yhteinen nimittäjä tuntuu olevan työttömyyskortiston jäsenyys; jos olet kortistossa, syrjäydyt varmasti, itse asiassa jopa aikataulu on hyvin tiedossa. Siinä vaiheessa kun työttömyyttä on kestänyt niin kauan, että kunta joutuu maksamaan puolet kustannuksista, olet kuin taikaiskusta syrjäytynyt, ja ainoa tunnettu lääke tuntuu olevan palkaton työnteko.
Toisaalta, jos rahaa on yllin kyllin, etkä ole riipuvainen kortiston almuista, kenellekään ei tule mieleenkään väittää tälläistä syrjäytyneeksi.
Eli se lopullinen johtopäätös onkin, että syrjäytminen tapahtuu viran puolesta niille, jotka ovat riippuvaisia yhteiskunnan avustuksista. Kyseessä on siis täysin fiskaalinen ilmiö.
- viekää sanonko...
Kuunteln tässä samalla Mari kiviniemeä radiosta.. tämän jälkeen alkaa jälkiviisaat samasta aparaatista, tästä tietokoneesta siis , jolla kirjoitan, Jos vertaan näitä juttuja ns ystävien juttuhin, EN halua kuulla koko ystävistä enää mitään Samoja juttuja vuodesta toiseen! Nyt 10 min jumppa Ytubesta ja sitten klo 16:00 kahvi
- 8+10
Mitäh?
Suomessa on ikäluokassa 17-50v. 50tuhatta mistä enemmän kuin naista.Tässä syy miksi miehet eivät löydä naisseuraa. Ei vika ole sinussa. Matkusta entisiin IVY maihin taikka aasiaan ,nin löydät naisen ,joka kunnioittaa sinua ja näyttää NAISELTA eikä miltään porkkanapää feministilesbolta.
- messor
Ainakaan 40-vuotiasiin asti ei näyttäisi olevan näin. Naisia on varsinkin 20-30 -vuotiaissa enemmän. Ulkomaalaisissa on enemmän miehiä, mutta tämä ei riitä kompensoimaan
Helsinki: m 276 361 n 312 188
Espoo: m 122 287 n 125 683
tampere: m 102 945 n 110 272
Vantaa: m 97 965 n 102 090
Vaasa m 29 489 n 30 098
Nurmes m 4 266 n 4 242
Seinäjoen seutukunta m 61 262 n 62 937
Luumäki m 2 591 n 2 556
Uusimaa suomen kansalaiset:
15-19 m 45 294 n 44 423
20-24 m 45 105 n 46 186
25-29 m 49 124 n 51 754
30-34 m 51 685 n 51 940
35-40 m 47 676 n 47 567
Uusimaa ulkomaan kansalaiset:
15-19 m 1 794 n 1 731
20-24 m 3 459 n 3 400
25-29 m 6 904 n 5 677
30-34 m 7 256 n 5 672
35-39 m 6 049 n 4 401
Lähde: Suomen tilastokeskus, 2010-vuoden (viimeisin) väestötilasto - messor
messor kirjoitti:
Ainakaan 40-vuotiasiin asti ei näyttäisi olevan näin. Naisia on varsinkin 20-30 -vuotiaissa enemmän. Ulkomaalaisissa on enemmän miehiä, mutta tämä ei riitä kompensoimaan
Helsinki: m 276 361 n 312 188
Espoo: m 122 287 n 125 683
tampere: m 102 945 n 110 272
Vantaa: m 97 965 n 102 090
Vaasa m 29 489 n 30 098
Nurmes m 4 266 n 4 242
Seinäjoen seutukunta m 61 262 n 62 937
Luumäki m 2 591 n 2 556
Uusimaa suomen kansalaiset:
15-19 m 45 294 n 44 423
20-24 m 45 105 n 46 186
25-29 m 49 124 n 51 754
30-34 m 51 685 n 51 940
35-40 m 47 676 n 47 567
Uusimaa ulkomaan kansalaiset:
15-19 m 1 794 n 1 731
20-24 m 3 459 n 3 400
25-29 m 6 904 n 5 677
30-34 m 7 256 n 5 672
35-39 m 6 049 n 4 401
Lähde: Suomen tilastokeskus, 2010-vuoden (viimeisin) väestötilastoTarkennus:
Suomalaiset
40-44 m 51 588 n 52 306
45-50 m 53 137 n 54 376
total
15-19 m 47 088 n 46 154
20-24 m 48 564 n 49 586
25-29 m 56 028 n 57 431
30-34 m 58 941 n 57 612
35-39 m 53 725 n 51 968
40-44 m 56 150 n 55 913
45-49 m 56 685 n 57 237
eli yli 30-45-vuotiaissa on jonkin verran enemmän miehiä, johtuen ulkomaalaisista. Muuten naisia on selvästi enemmän, vaikka ulkomaalaiset on huomattavasti painottunut miehiin. - Kurjanurja
Ihan hyvä idea mutta tuossakin on ongelma... Kaiken maailman kapitalistit ja huijarit ovat haistaneet tuossakin raon, ja jos ei ole varaa reissata jatkuvasti ympäriinsä niin joutuu tyytymään rahalle haisevaan "postimyyntibisnekseen".. Ei siinäkään vielä mitään mutta on miltei mahdotonta tutustua aidosti maksullisten saittien kauttaa yhteenkään naiseen. Kokeiltu on, ja satoja euroja köyhempi olen. Kerro missä voi tavata rehellisen ivy tai aasian naisen niin ettei tarvitse tuhlata koko omaisuuttaan, lähden heti sinne. Pitäis kuitenkin naisen muutto ja häätkin jollakin tavoin maksaa.. Tämä maailma on mahdoton yhtälö, sanon minä. Kurjat kärsikööt kurjuudessaan...
messor kirjoitti:
Tarkennus:
Suomalaiset
40-44 m 51 588 n 52 306
45-50 m 53 137 n 54 376
total
15-19 m 47 088 n 46 154
20-24 m 48 564 n 49 586
25-29 m 56 028 n 57 431
30-34 m 58 941 n 57 612
35-39 m 53 725 n 51 968
40-44 m 56 150 n 55 913
45-49 m 56 685 n 57 237
eli yli 30-45-vuotiaissa on jonkin verran enemmän miehiä, johtuen ulkomaalaisista. Muuten naisia on selvästi enemmän, vaikka ulkomaalaiset on huomattavasti painottunut miehiin.OLET VÄÄRÄSSÄ. lUE NE TILASTOT OIKEIN.
Kurjanurja kirjoitti:
Ihan hyvä idea mutta tuossakin on ongelma... Kaiken maailman kapitalistit ja huijarit ovat haistaneet tuossakin raon, ja jos ei ole varaa reissata jatkuvasti ympäriinsä niin joutuu tyytymään rahalle haisevaan "postimyyntibisnekseen".. Ei siinäkään vielä mitään mutta on miltei mahdotonta tutustua aidosti maksullisten saittien kauttaa yhteenkään naiseen. Kokeiltu on, ja satoja euroja köyhempi olen. Kerro missä voi tavata rehellisen ivy tai aasian naisen niin ettei tarvitse tuhlata koko omaisuuttaan, lähden heti sinne. Pitäis kuitenkin naisen muutto ja häätkin jollakin tavoin maksaa.. Tämä maailma on mahdoton yhtälö, sanon minä. Kurjat kärsikööt kurjuudessaan...
RYAN AIR tai halpa auto niillä pääset ivy maihin .Ja rahatn riitää paremmin kuin suomessa.
- messor
seppis kirjoitti:
OLET VÄÄRÄSSÄ. lUE NE TILASTOT OIKEIN.
Huomasin itsekin. Tuo oli uudeltamaalta, se on suomessa ainoa alue jossa on nuoria naisia enemmän kuin miehiä. Eli syy on pitkälti siinä että naiset muuttaa helsinkiin ja miehiä syntyy luonnostaan enemmän kuin naisia. Varmaan naiset muuttaa enempi ulkomaillekin mutta joku muu saa jatkaa tilastoasioita.
- optimistii
Minä olin pitkään yksin ja jollain tasolla olen kai edelleen. Elämä oli jossain vaiheessa aika rämpimistä, niin töissä kuin yksityiselämässä, mutta kaikkein eniten vaivasi juuri tuo yksinäisyys. En kuitenkaan menettänyt toivoani, vaan sinnikkäästi jatkoin seurusteluilmoitusten etsimistä. Lopulta n. 10 vuoden (!) jälkeen löytyi sopiva ilmoitus ja nyt minulla onkin perhe. Tällä halusin sanoa, että kun ei menetä toivoaan, joskus se saatetaan palkita. Toivottavasti sinä tai joku muu löytää omansa aikaisemmin, ettei ihan kymmentä vuotta tarvitse odotella, mutta sanoisin kuitenkin, että etsivä löytää.
sossujen mukaan syrjäytyminen meinaa ettei käy koulussa eikä duunissa, vaikka näin tehdessäni näen runsaasti enemmän kavereitani, joita on aika helvetisti. (y)
- Irti urautumisesta
Sinulle aloittaja: me suomalaiset olemme enemmän ujoja kuin ulospäin suuntautuneita, siinä mielessä et ole poikkeus (en laske kontaktikykyisiksi humaltuneita).
Itse olen saanut avun ujouteen menemällä mukaan ryhmiin, joissa joutuu tekemään jotain toisten seurassa/edessä. Se on ensin kamalaa, mutta taitava vetäjä osaa helpottaa alkuun pääsemistä. Tuntemattomana on hyvä aloittaa; kellään ei ole ennakko-odotuksia.
Suurin kynnyshän siinä on, että luulee olevansa kaikkien silmätikku. Oikeasti jokainen ihminen on kiinnostunut ennenkaikkea itsestään.
Lue kansalaisopistojen tai vastaavien ohjelmistoa; siellä on usein ihan räätälöityä toimintaa ujoille ihmisille. Jos ei ole, voi laittaa sähköpostia ja ehdottaa sitä. Pistä töpinäksi.- 314431431413
"Sinulle aloittaja: me suomalaiset olemme enemmän ujoja kuin ulospäin suuntautuneita, siinä mielessä et ole poikkeus (en laske kontaktikykyisiksi humaltuneita).
Itse olen saanut avun ujouteen menemällä mukaan ryhmiin, joissa joutuu tekemään jotain toisten seurassa/edessä. Se on ensin kamalaa, mutta taitava vetäjä osaa helpottaa alkuun pääsemistä. Tuntemattomana on hyvä aloittaa; kellään ei ole ennakko-odotuksia.
Suurin kynnyshän siinä on, että luulee olevansa kaikkien silmätikku. Oikeasti jokainen ihminen on kiinnostunut ennenkaikkea itsestään.
Lue kansalaisopistojen tai vastaavien ohjelmistoa; siellä on usein ihan räätälöityä toimintaa ujoille ihmisille. Jos ei ole, voi laittaa sähköpostia ja ehdottaa sitä. Pistä töpinäksi."
Näinhän se on, pitäisi päästä siitä "mitä muut ajattelevat"-ajattelutavasta eroon, koska harvoin ne muut ajattelevat sinusta mitään ja jos ajattelevatkin niin sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä.
- piupaukulkija
Syrjäytynyt. Tee töitä sosiaalistamisesi eteen.Laita itsesi likoon.Niin muutkin tekevät saadakseen ihmisiä ympärilleen.Hyvä paikka on lavatanssit,mene ensin tanssikouluun ja sitten lavoille tanssimaan. Siinäkin pitää olla malttia,pitää yrittään tarpeeksi pitkään,eikä tarvitse loukkaantua,jos joku nainen ei lähdekään tanssimaan.Ja yleensä lähtee,sillä ainoa syy kieltäytyä on humala. Jos hakija on humalassa on oikein kieltäytyä tanssista.Kun käy yhdessä paikassa pitkään,sinne muodostuu tuttu porukka,joka vaihtaa kuulumisiaan keskenään. Toinen toimiva juttu on nämä roolipelit, jos olet nuori, siellä tapaa kaikenlaisia ihmisiä. Poikani on sitä kautta saanut paljonkin kavereita ja ystäviä, vaikka lapsena olikin koulukiusattu. Ja sitten kun niitä kavereita on, sitten niitä suhteita pitää hoitaa, ei ne pysy jos ei paneudu siihenkin. Itse olen ystävätön, enkä enää ole käynyt tansseissakaan, mutta olen iäkkäämpi mummo ja olen aviossa, eli kaveria on miehessäni. Tämän kaverin löysin sätistä, eli sekin on yksi vaihtehto ja ihan nykyaikainen.Eli tuulta purjeisiin ,kyllä ihmisiä on sinullekin.
- zet_
Syrjäytymisestä on jälleen tulossa yksi sana, joka voi tarkoittaa melkein mitä vain. Vastaavia on paljon. Esimerkiksi "lahjakas" alkaa jo olla merkitysketön, kun jokaisen pitää saada olla lahjakas, ja siitä seuraa, että sanan merkitystä pitää laajentaa.
Minusta yksinäisyys ja syrjäytyminen olisi hyvä pitää erillään toisistaan. Yksinäinen on sellainen jolla on puute sosiaalisista kontakteista, syrjäytynyt taas on pudonnut yhteiskunnan ulkopuolelle ja elää minimietuuksien ja mahdollisesti pienimuotoisen rikollisuuden tai ainakin jonkinlaisen vilpin turvin. Kutsuisin syrjäytyneeksi vaikka tuntemaani henkilöä, joka elää sillä, että jallittaa rahaa osaamattomilta nettipokerissa. Pokeri siis elättää hänet, mutta ei suoranaisesti tuota mitään uutta.
Jos nimimerkki seppiksen tieto naisten vähemmästä määrästä on totta, maahanmuuttopolitiikassa pitäisi alkaa suosia perheettömiä naisia. Tiedän, ettei se ole yksinkertainen asia. Olen kuitenkin kuullut, että esimerkiksi Venäjällä on paljon naisia, jotka ovat naimattomia, koska eivät enää halua yhtäkään juoppoa miestä lähelleen. Siinä tilaisuus edes kohtalaisen raittiille suomalaismiehelle.
Syrjäytymiseen ei enää mielestäni auta kuin työn uusjako tässä yhteiskunnassa. Tällä hetkellä työssäkäyvien päivät venyvät ja kiire painaa. Eikä hyväkään palkka näytä tuovan lisää voimia, vaan väki väsyy. Toisaalta meillä on satoja tuhansia hyviä tekijöitä työttöminä ja humpuukikoulutuksissa. Ainoa, mikä ratkaisee asian on se, että työlliset vähentävät työntekoaan ja tyytyvät vähäisempään palkkaan, että joutilaana oleva väki saadaan mukaan työelämään. Uskoisin, että koituneiden palkanalennusten merkitys tasoittuu verrattain pian. Kurjempi mahdollisuus on, että länsimainen talous romahtaa, ja seurauksena on ehdottamaani rajumpi muutos. Ääritapauksessa kansa jakaantuu hyväosaisiin ja entisiin syrjäytyneisiin, joista tehdään orjia - tosin poliittisesti korrektilla kutsumanimellä. Siitä taas tulee täysin varmasti konflikti, jota tosin voidaan siirtää tulevaisuuteen väkivallalla uhaten. Turvapalvelut ja väkivallalla uhkaaminen (siis järjestyksenpito) eivät ole halpaa toimintaa. Niiden kulut on pois varsinaisen hyvän tuottamisesta.
Syrjäytymisen torjuminen ei valitettavasti enää onnistu vaatimalla toimia muilta. Jokainen joutuu kokemaan syrjäytymisen seuraukset. Joustavuudella voitaisiin saada aikaan myönteinen muutos, nykymenoa jatkamalla muutos tapahtuu hyvin ikävin tavoin ja seurauksin.
Uskon myös, että nykyinen verinen kilpailumentaliteetti on omiaan synnyttämään ap:n esiin tuomaa yksinäisyyttä. Monilla työpaikoilla on jo nyt melkoinen kyräilyn ilmapiiri, kun jokainen yrittää varmistaa asemaansa seuraavaa yt-kierrosta ajatellen. Siinä ei ystävyyksiä synnytellä.
Ensimmäisen viestin kirjoittajaa kehoitetaan lähtemään ulos ihmisten pariin. Kaunis ajatus. Kukaan ei kuitenkaan ystävysty kenenkään kanssa ilman vastavuoroisuutta. Ja Suomessa taitaa harvemmin syntyä vieraiden kanssa keskustelua kirjastossa, kaupassa tai kahvilassa. Ja kaikki taas eivät halua juopua ja löytää kännituttavuuksia, vaikka alkoholinkäyttö suomalaisten varautuneisuutta lievittääkin. Mikä siis olisi raittiutta arvostavien suomalaisten tapa löytää tuttavuuksia? Harrastukset toki ovat yksi, mutta harrastusryhmässä voi törmätä samaan ongelmaan kuin missä tahansa muualla: vaikka olisi paikalla, ei silti saa vastakaikua. Olisiko niin, että kulttuurissamme olisi muuttamista. Ja jos on, niin pitää olla realisti: tapamme muuttuvat erittäin hitaasti. Niitä kannattaisi kuitenkin pyrkiä muuttamaan suosiolla jo ennen kuin jokin ulkopuolinen asia, kuten kansainvälinen kriisi, pakottaa muutokseen. Yhteiseen hiileen puhaltaen Suomi pärjäisi muutoksessa parhaiten. Ja yhteiseen hiileen puhaltaa vain sellainen väki, joka ei pyri syjräyttämään toinen toistaan tai jättämään hyviä ihmisiä omaa tyhmyyttään yksin. - ejhatjh
miul on sama juttu, et jos ois toisenlaine nii ei tarvis ol yksinää nii monesti. Oisha niit kavereit ja kumppaneit ollu jos ois sosiaaline ja muijat ees tahtois jtn. mut en mie yksinäinen oo vaik oonki itekseni. enkä pelkää yksin oloo, toisi ku nää joitte on pakko aina löytää joku.
- messor
Yhteiskunnallisella syrjäytymisellä tarkoitetaan kai enempi taloudellisista rakenteista syrjäytymistä eikä niinkään sitä että ei löydy samanhenkistä seuraa. Tietysti nämä liittyvät toisiinsa.
Ja jos ei esim. ole harrastuksia ja on samaan aikaan yksinäinen, sanovat kaikki että pitäisi hankkia harrastus. Mielestäni riittäisi, että hankkiutuisi seuraan jossa muilla ei myöskään ole harrastuksia. Lukiossa löysin pari juttukaveria ihan vaan siten että istuin aina samassa paikassa juomassa kahvia ja siellä istui myös toinen jolla ei tainnu myöskään olla erityisemmin "elämää", ja siinä sitten tuli hiljakseltaan juteltua sitä sun tätä.
Harrastusten lisäksi "positiivista asennetta" ja "itsetuntoa" tarjotaan vastaukseksi. Jos ei itsellä ole positiivista asennetta, voisi viihtyä hyvin synkistelevässä seurassa. Ja jos on huono itsetunto, esim. tietää että sortuu helposti imitoimaan muita ja ajautuu kynnysmatoksi tai pönkittämään porukan "kingiä" hyötymättä esittämisestään mitenkään, voisi olla parasta pyöriä seurassa jossa muillakaan ei ole hyvää itsetuntoa.
Eli löytyisikö mistään "yhteisöä" jossa ei yritetä tanssia vallitsevan trendin mukaan ja "kehittää itseään" sellaiseksi mitä ei olla vaan oltaisiin ihan reilusti sellaisia kuin satutaan olemaan.
Haluaisin muuten mielenkiinnosta tietää mitä yksinäisten naisten elämässä tapahtuu, kun miesseuran löytäminen ainakin netistä näyttäisi olevan erittäin helppoa. Onko syynä että ollaan epäluuloisia eikä luoteta kehenkään, varsinkaan jos hän on tai yrittää olla hyvän itsetunnon omaava? Niin niin tuttua. Elämä on lahja jnejne...Olet mutta et olekaan :)
- niinpä.
Suomessa valitettavasti moni sukupolvi jatkossakin saa yksinäisyyden riesakseen - jos sama meno jatkuu.
- syrjäytynyt66
Suomea myydään - Eliitti valehtelee ja kansa kärsii
http://losportalos.blogspot.com/2011/09/suomea-myydaan-eliitti-valehtelee-ja.html
Tarvitset fyysistä (kulta/hopea) selvitäksesi tulevasta
http://losportalos.blogspot.com/2011/09/tarvitset-fyysista-kultahopea.html
Synkkiä talousuutisia - Taas!
http://losportalos.blogspot.com/2011/09/synkkia-talousuutisia-taas.html
Euro-valuutan loppu oven takana - suojaudu nyt hopealla!
http://losportalos.blogspot.com/2011/09/euro-valuutan-loppu-on-oven-takana.html
Loistava ilmainen kirja tietoisuudesta, taloudesta ja henkisyydestä:
http://www.scribd.com/doc/61830837/Tietoisuuden-Laajentuminen-Tahtilapsen-Perspektiivi
Bloggaamalla voit todellakin vaikuttaa siihen miltä kollektiivinen tietoisuus näyttää ja vaikuttaa. Se on suorassa suhteessa maailmalla tapahtuviin asioihin, joista webbot toimii hyvänä esimerkkinä.
Asiaa taloudesta, arvometalleista ja uuden ajan tietoisuudesta aina maailmaa hallitsevaan eliittiin asti. http://losportalos.blogspot.com - Kaiken joukon takana
Ei kukaan voi tietää eikä arvata miltä tuntuu jäädä neljänseinän sisälle 7kk:ksi.Hmm,sairauden vuoksi.
- entinen antisosiaali
Yllättävän vähän näin näissä kommenteissa mitään puhetta siitä, että hankkisit harrastuksen. Minkä tahansa, missä käy muitakin ihmisiä. Kansalaisopistoa ehdotettiin ja se on oikein hyvä paikka löytää sisältöä elämäänsä. Ehdotan liikuntalajeja. Salibandy, jalkapallo tai joku joukkuelaji. Ehkä itsepuolustuslajit, joissa pääsee kontaktiin ihmisten kanssa. Vapaaehtoistyö, SPR:n toiminta, mikä tahansa mikä sinua vähänkään voisi kiinnostaa. Mutta siellä pitää olla niitä muitakin ihmisiä.
Heti ei tarvitse yrittää tuppautua kenenkään seuraan. Senkun harrastaa. Jos löytää harrastuksen, josta pitää, siellä kävijöistä alkaa vähitellen väkisinkin tulla tuttuja. Ja kas: sitten teet jotain kavereiden kanssa ja samalla itsetuntosi kasvaa, kun taitosi itse lajissa kehittyvät.
Aikanaan kun muutin nykyiseen kotikaupunkiini, täällä oli todella vaikea tutustua paikallisiin ihmisiin. Se ei onnistunut ollenkaan ilman, että olisin harrastanut jotakin. Aloin harrastaa itsepuolustusta ja vähitellen samassa ryhmässä käyvistä ihmisistä on tullut ystäviä. En minäkään ole erityisen taitava tutustumaan ihmisiin, mutta ajan kanssa harrastaessa alkaa saada sosiaalista verkostoa pikkuhiljaa ympärilleen.
Rahastahan tuo ei taida sinulla olla kiinni, kun kerran töitä on. Voinet melko vapaasti valita juuri sellaisen harrastuksen kuin sinua itseäsi kiinnostaa. - turhaa porua
Nettiporno talouspaperi
Näitä kahta en vaihda. - Tyttönainen
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan:)
Eli sinä, Syrjäytynytkö? Ainakin omassa elämässäni olen huomannut, että kun kääntää katseen itsestään ja omasta depressiostaan ulospäin, asiat helpottuvat kummasti. Toisinsanoen: toisten auttaminen auttaa itseä kaikkein parhaiten, usko mua!:) Tulee hyvä mieli, kun pystyy olemaan hyödyksi, maailmankuva avartuu ja siinä sivussa väkisinkin tutustuu uusiin ihmisiin, jotka lähtökohtaisesti suhtautuvat sinuun positiivisesti, koska tarjoat heille apua
Voisitko esim. hyödyntää koulutustasi vapaaehtoistöissä? Jos kiinnostaa, vapaaehtoistyön kautta voi lähteä myös ulkomaille, mikä voi tehdä hyvää, jos suomalaisten kuppikuntaisuus ottaa päähän. Ei tarvitse mennä kuin vähän matkaa Eurooppaakin alaspäin, kun kulttuuriin jo tosiaan kuuluu ehkä hieman avoimempi kanssakäyminen ja lämpimämpi kanssaihmiseen suhtautuminen, kuin tänne Pohjolan perukkaan...
Sitäpaitsi, vapaaehtoistöissähän on tunnetusti aina paljon mimmejä ja mimmit tykkää miehistä, joita kiinnostaa muiden auttaminen....;)
Tsekkaa nää:
http://www.redcross.fi/tulemukaan/fi_FI/vapaaehtoiseksi
http://www.suurellasydamella.fi/
http://www.maailmalle.net/harjoittelu_ja_tyoskentely/vapaaehtoistyo
Mutta tää ei ollut siis tarkoitettu miksikään mainokseksi, en ole itse tällä hetkellä edes töissä missää vapaaehtoisena, mutta sitä kautta kyllä ystäviä saanut. Ihmiset on yleensä kiinnostuneimpia itsestään ja siksi paras tapa saada ystäviä, on olla kiinnostunut muista.
Mutta kaikkea hyvää sulle!
Tiedä, että olet arvokas. - apteekkilainen
ihmisen sisimmässä on tuo kaikki
ei niinkään ulkopuolella
kohtaa ihminen ihmisenä
ole kiinnostunut toisen sisimmästä,kuuntele
älä ylenkatso ketään
ystäviä löytyy
monet ajattelevat samoin kuin sinä
voi olla lähenpänä kuin arvaatkaan
laita akateemisuus kaappiin vähäksi aikaa
ja tarkastele maailmaa avoimin mielin - yksin kotona
Mulla on kolem ammattia. Työttömäksi jäin kesäkuun alussa. sitä ennen olin 5 vuotta töissä mut en mä työkavereiden kaa seurustellut tai viettänyt vapaa aikaa. Töistä menin aina kotiin, eikä ketään soitellut perään. töissäkään en paljoo jutellut kun työni oli aika paljon yksin tekemistä. pomon kaa joskus juttelin sen takii kun se niitä hommia jakeli ja sitten teinkin yksin hommia lähinnä.
Kesä on mennyt ihan yksin ollessa. puhelin ei ole soinut paitsi puhelinmyyjät on soittanut välillä, mut en mä niiden kaa juttele. periaatteessa tunne paljon porukkaa mut en ole niiden kaa tekemisissä. Joskus aikaa sit soittelin joillekkin et tehtäiskö jotain mut ei niitä kiinnostanut joten lakkasin sit soittelemasta.
Ei ole juttukaveria ollut aikoihin ja kohta varmaan tulen hulluksi. - fghjerte
minä olen yksinäinen vaikka on mies ja kaksi lukioikäistä lasta. Jotain vaan puuttuu.Elämässä ei ole mitään järkeä, ihan tyhjää ilmaan huitomista,miksi Jumala antoi minun syntyä.
- Ulkopuolelta
Minulla on täysin samat aatokset, tosin minulla ei ole perhettä eikä Jumalaa. Onko tämä joku nelikymppisten naisten vaiva, että kun elämäntarkoitus on täytetty, joutaa kuolla pois.
- mk
Et ole yksin ja olet saamaton ja ei muuta kun urheiluseuraan tai osta vaikka moottoripyörä ja sitte kokoontumisajoihin niin seuraa läytyy ja niin edelleen. Ntissä vaikka kuinka paljon trefiipalstoilla porukkaa jotka hakevat seuraa niin kyllä sitä köytyy. Rupeat joka perjantai ja lauantai ja keskiviikkoisin baarissa käymään niin tuttuja löytyy ja kaikki on itsestä kiinni.
- Yrittäjä-mies
Hyvä aloitus, aiheellinen kysymys.
Itse olen mies (jos sukupuolella siis väliä tässä) ja ns. "hyvin toimeentuleva" yrittäjä, 2:n lapsen isä (eronnut) täydellä ja tasapuolisella "yhteishuoltajuudella", joten lapset minun vastuulla n. 50-50 huoltajuus jakaen.
Olen sosiaalinen (ammatinkin vuoksi oltava) ihan asiallinen kaveri ja ainoat ajat jolloin "koen elossa olevani oikeesti" on ajat, jolloin lapset ovat minulla. Koen silloin isänä olon ja perheen (jos niin voi sanoa) olemassaolon ja tyytyväisyyttä siitä, että minulla on lapset.
Teen töitä 24/7, joskus lomailen (aina lasten ehdoilla/lasten kanssa, muutoin ei varsinaista vapaa-aikaa olekaan) viikon-pari vuodessa, muu aika menee enemmän tai vähemmän töissä ja/tai töiden merkeissä kuitenkin.
En valita; olen omaehtoisesti valinnut yrittäjyyden, joka sopii minulle.
Mutta.
Mainitsemasi "syrjäytyneisyys" ja omalla tavallaan yksinolo ja tyhjyydentunne kosketti, siksi kommentoin omalla kokemuksella.
Tänäänkin tein työtä, olin töissä, kuten alani yrittäjyyteen (omavalintainen "aina auki jos kauppaa tiedossa"-periaate) joskus kuuluu. Kiva. kauppa tehty, muutamia kavereitakin siinä sivussa tavattu ja vitsiä heitetty... mutta; mitä nyt? Himassa yksin (ei lapsetkaan seurana)... otanko taas pari bisse, sauna, nukkumaan... aamulla duuniin jne. jne. jne. vuosia näin mennyt ja taitaa mennä "lopun elämääkin" näin.
Ei tämä yksinolo mitään, mutta suoraan sanoen välillä v*tuttaa.
Ei muuta. Tsemppiä aloittajalle ja sanovat että itse pitää olla aktiivinen ja pitää yhteyttä kavereihin.
...kaippas se sitten niin on. En tiiä, en jaksa töiden jälkeen nähdä samoja naamoja, joiden kanssa on koko päivän/viikon/kuukauden jo p*skaajauhanut kyllästymiseen asti.
eli kai tämä ns. "syrjäytyneisyys" on yhtälailla omavalintainen, kuin yrittäjyyskin.
Tsemppiä kuitenkin. - ioljfthuku
Sinä yksin kotona, älä nyt hulluksi ainakaan tule,vaikka puhelin soisi yhtämittaa ei sieltä kuitenkaan mitään ihmeitä tule, ihmiset puhuvat omista asioistaan ja vähät välittävät muiden murheista. Sun kannattaa miettiä mitä haluaisit tehdä mistä saat iloa, saa sitä muustakin kuin ihmisistä, on seurakunta elämää missä Jumala on ykkössijalla ja ne kaikki ihmiset kokevat yhteenkuuluvuutta seurakunnassa, puhumattakaan kun saa tietää että Jeesus haluaa meidät omikseen ja viedä perille taivaan kotiin.Ja on kaikenlaisia yksinäisiä sairaita ihmisiä joita voi käydä katsomassa, kun antaa muille saa itse enemmän.Et ole ainoa joka tuntee että kukaan ei välitä, täytyy löytää oma tiensä niin kyllä niitä perässäkulkijoita ilmaantuu,olen kokenut.Rukoilen puolestasi, älä luovuta, elämä on lyhyt.
- EL.a .K.IM
Syrjäytynytkö?
La llunyania és el fet que la societat es manté fora dels serveis. Per la seva pròpia voluntat, o la coacció. Si és exclosos, de manera que viuen en la preocupació. Ajuda està en camí. - Nellie49
Hei. Luin vain muutaman tämän ketjun viestin. Summa summarum jokainen meistä on oman onnensa seppä ja kuka sen kissan hännän nostaa, jollei kissa itse. Noissa sananlaskuissa piilee viisautta ja totuus. Niitä noudatan itse ja suosittelen kanssasisarilleni ja -veljilleni. Ei jäädä tuleen makaamaan, elämä on lyhyt.
- vanhapiika71
juu, jos ryyppää ja on työtön mies niin ei varmasti ole sosiaalisesti syrjäytynyt. kavereita ja etenkin naisia riittää. Nimimerkillä kokemusta on.
minullakin on sitä koulutusta vastaaava hyvä työpaikka, oma koti jne. Mutta oman puhelinliittymän voisin oikeastaan lopettaa. Eikä sieltä FB.stä mitään vanhoja kaverisuhteita ole IRL pystytty lämmittämään.
Sukulaisistakaan ei ole apua niillä kun menee nykyään NIIIn hyvin, että on lapsia, voidaan asua eirassa, on vuittonit, voidaan jättää palkkatyö ja perustaa joku huu-haa toiminimi, voidaan matkustella jne. Mullakun mene kaikki raha edustuskelpoisiin (työn takia) kuteisiin, asumiseen ja autoon ja tietty syömiseen ja liikuntaharrastuksiin, kirjoihin. Ei missään järjestyksessä lueteltu.
Kun elää yksin elämä on kertakaikkiaan kalliimpaa sillä yksi ihminen kuluttuaa yhtä paljon sähköä, bensaa ja vuokraa kuin kaksi. näin se vaan on. - Epäsosiaalinen
Minulla on perhettä, lapsia ja tuttavia enemmän, kuin pystyn näitä ystävyyssuhteita hoitamaan. Mutta - nytpä osaan nauttia yksinäisistäkin hetkistä. En ole sosiaalinen enkä muutenkaan hymyilevä ihminen, jostakin syystä näitä vain on kertynyt - ja kertyy jatkuvasti lisää. Teeskentelevät ihmiset ovat silkkaa myrkkyä, teatterilla ei eletä onnellisena.
- Elämä on.
Hei, lähtisitkö treffeille toisen syrjäytyneen kanssa?
- laitan välillä...
"Pitkäaikaistyöttömyys ja pitkäaikaissairastaminen ovat varmin tie syrjäytymiseen koska
a. talouden pohja romahtaa
b. ei ole mahdollisuutta hankkia lisärahaa (työnantajat karttavat pitkäaikaistyöttömiä ja työkyvyttömyyseläkeläisiä edes osa-aikatyöhön)
c. ihmissuhteet vähenee, kun ei ole varaa esim. harrastaa, eikä ole edes työpaikan ihmissuhteita ja ihmiset karttavat "luusereita"
Syrjäytyminen on osattomuutta, köyhyyttä ja toivottomuutta. "
Todella: Hyvä tiivistys.
Jouduin ajojahtiin työssä, oli ollut siinä jo 21 vuotta..
Masennuin ja eläke oli ainoa vaihtoehto, olin 51 vuotias.
Eläkkeeni jäi 43 % silloisesta palkastani, minulla oli vielä 10 vuotta asuntolainaa maksamatta.
Kyse on asunto-osakkeesta 58 neliötä, joten ei syytä vaihtaa asuntoa tai suunnitelmaa. (vanha talo ei omaa saunaa)
Eläkkeestä meni 58 % asumiseen ja loppua venytin elämiseen tuon kymmenen vuotta.
Ystävä porukka jätti, koska minulla ei ollut rahaa kulkea heidän mukanaan; matkoilla, teattereissa ja soppailemassa..
Samoin oli nähtävissä vieraantuminen koska kampaaja käynnit jäi ja vaatteet vanhenivat ja kuluivat.
- Käsittämätöntä kyllä, entiset työkaverit toivat jatkuvasti julki etten edes saisi käydä missään koska olen työkyvytön...
- Samoin eläkkeeni, oli heistä, suhteessa heidän palkkaansa liikaa. (autuaasti ei huomioitu työpakka kassaan menevää osuutta, tuloksi oli 1/4 kk tilistään)
Ei ollut ulkoisia edellytyksiä mennä minnekään, sisäänpääsymaksut ja matkat olivat jo yli budjettini...
Sukua ei pahemmin ole, asuvat matkojen päässä.
Nyt on asunto maksettu asumiskulut ovat 25,1 % ja puhtaus ruoka 17,5 % nettotuloista. Lääke kuluni ovat kahteen perinnölliseen sairauteen 12 % nettotuloista masennukseen ei ole lääkkeitä.
Yhtiövastike on nousut tänä aikana 26 %. joten nyt joutuisi jo miettimään jos olisi asuntolainaa maksamatta. - Eikös.
Siellä facebookissa ole niitä ystäviä pilvin pimein ;D
- Joopastajoo
Syrjäytyneisyys ei ole sama kuin yksinäisyys tai edes sama kuin kouluttamattomuus. Syrjäytyneitä ovat ehkä työttömät, mutta ainakin alkoholistit, monet sairaat jotka ovat syystä tai toisesta vailla yhteiskunnan apua ja turvaa. Hekin ovat usein yksinäisiä, mutta se ei ole se seikka joka heistä tekee syrjäytyneitä.
Kamalaa kun kaikki haluavat olla syrjäytyneitä heti kun ei ole bailuseuraa tms. - että näinnnnnnnn
Jos mies ei löydä tai saa asiallista naista itselleen, eli naista jonka kanssa voisi perheenkin perustaa, ja ainakin yhden lapsenkin hankkia, niin on se sen verran paha syrjäytyminen,että se merkkaa vakavampaa syrjäytymistä kuin mitä konsanaan pelkkä työelämästä , urasta ja vaurastumisesta syrjäytyminen. Mitä vanhemmaksi näin syrjäytneenä tulet sitä enemmän alat pitää tällaista syrjäytymistä pahempana, kuin mitä pelkkää taloudellista syrjäytymistä. Ei kaikki yksinäiset miehet edes kuole ennen aikojaan, vaan sitä voi olla hengissä vielä vaikka 7-kymppisenä. Se on ikävä tilanne sekin vielä jos on kertynyt huomattava omaisuus ja ei ole omaa lasta sitä perimään.
Sitä aina tiedotusvälineissä tohkataan miten joku 5-kymppinen julkkis tai rikas äijä ottaa parikymppisen naisen, kolmikymppisistä puhettakaan. Mutta tässä on huomattava se asia, että nämä miehet ovat sellaisia jotka ovat myös paljon naisten kanssa pelanneet, ja heillä on menossa jo ties kuinka mones uusperheen perustaminen.
Sitävastoin pääsääntöiseti naisettomana ja vielä sosialisesti syrjäytyneenä elänyt jo 30 mies pakkaa olemaan naisille turn-off, ja siis jo pelkästään tästä syystä. Niin että ei nämä hommat enää vanhemmiten tahdo lainkaan onnistua tämän lajin miehelle siltikään vaikka sitä varallisuutta olisi enemmänkin kertynyt,. Paitsi jos ihan monikymmenmiljonääriksi vaurastuu, niin sitten ilmeisesti nämäkin asiat menee ihan miten vain. - hau!
Jos pidän eläimistä,hanki koira.Sen kanssa tulee liikuttua milloin missäkin ja kontaktien luominen ja uusien ystävien saanti uskomattoman helppoa.Koira on sinulle lojaali,uskollinen etkä ole sen jälkeen oikeastaan koskaan sen eliniän aikana täysin yksin.
- kunniinolen
no voih, kun minäkin olen niin akateemisesti koulutettu ja päivä töissä , no voi meitä poloisia.
- Saletisti natsaa
Miksi olla yksin ja tulla syrjäytyneeksi? Kyllä seuraa saa ja löytää ,kun on oma asenne ja halu löytää, kohdallaan. Se vaatii vähän rohkeutta ja ripaus kekseliäsyyttä. Kun aikoinani tunsin avioeron jälkeen hylätyksi ja yksinäiseksi itseni en jäänyt tuleen makaamaan, vaan tein täyskäännöksen elin tapoihini. A.- marssin vaatekauppaan, ostin uudet hienot kuteet, vaihdoin tyyliä,(nuorennusleikkaus) olinhan jo hyvän matkaa päälle 40v. B.Otin vähän kotona rohkasua,( tämä kyllä vaatii jo kellosepän tarkkuutta) ei liikaa eikä liian vähän, että tuli rento ja hyvä olo. Fiilis että piti johonkin lähteä. Ja kun oli kesä parhaillaan suuntasin pokkana lavatansseihin! Kuinka ollakkaan, huomasin heti että minustakin ollaan kiinnostuneita ja herätin lupaavia katseita vaskakkaisessa sukupuolessa. Kaikki tämä antoi suunnattomasti itseluottamusta, ja siinä samalla tanssi alkoi kerta, kerran jälkeen sujumaan paremmin, vaikka alussa oli pahasti ruosteessa. Tulin yhä rohkeammaksi ja minusta alkoi löytyä yllättäviä piirteitä. Olin seurallinen, kohtelias, opin pikku hiljalleen löytämään keinot kuinka käyttäytyä ihmisten kanssa eri tilanteissa.En ole tuntenut itseäni yksinäiseksi, seuraa olen kyllä saanut joka tarpeeseen ja saan edelleenkin.....Hyvät ystävät huumoria ripaus mukaan ja ennakkoluulot narikkaan ja menoksi, kyllä kavereita ja kivoja ihmisiä vielä löytyy!
- etsivä,.
suomalainen kulttuuri tällänen, täällä kans yksinäinen mies on mutta ei mitään muuta elämää mistä ystäviä jos koulut käyty jo aikoja sit . olen puhelias ja sosiaalinen en toki käy baareis ja olen jo 30v mut silti rakastan kulkemista matkustamista en ole ikinä ollut mikään kotihiiri , vanhat ystävät asuu kaukana tai jo perheellisiä ja uusia kavereita on hemmetin vaikea saada olen huomannut kun olen ollut noilla opiston kursseilla niin ei suomalaiset oikeen ole innokkaita tutustuun
- Juha82222
itse olen puhumaton enemmän mutta hymyilevä, kärsin ujoudestani ja puhumattomuudestani.
Kyllähän mä hitto vieköön isälleni, äidilleni, veljelleni ja hänen tyttöystävälleen puhun kuin mikäkin papupata parhaimmillaan ja olen sosiaalinen MUTTA KAIKKI VIERAAT IHMISET on ikäänkuin myrkkyä mulle koska en puhu heille.
Outoa???
Olen yksinäinen enemmän mutta käyn joissakin sosiaalisissa tapahtumissa että saa jotain virikettä elämäänsä kun tää on tällaista yksipuolista junnaamista mutta olen tyytynyt tähän.
Näinkin voi olla ja on oikeus olla koska mielestäni kiusatuilla ihmisillä on oikeus olla yksin koska kiusatut yleensä suuttuvat yhteiskunnalle mikä on huono koska täällä vain kiusataan, kiusataan ja kiusataan ja poljetaan heikompia, köyhempiä maahan aina vaan.
Itse en ole siis köyhä kuitenkaan, ja oon tehnyt duunia ja älkää saako musta laiskurin kuvaa nytten.
Mulla on myös taustaa yleisurheilijana.
Olen kaikin tavoin poikkeuksellinen ihminen(ns RAJATAPAUS) mutten tarkoita mitään että olisin ylivertainen ja paras, ihan samanarvoinen kuin muutkin mutta siinä mielessä hyvä etten kiusaa ketään.
Ja miksi minun pitäisi olla erilainen ihminen, eli vilkkaampi??
koska en ensinnäkään pysty siihen, olen vain tällainen hiljaisempaa Professorityyppiä joka pohdiskelee asioita.
KYllähän näitä mun kaltaisia löytyisi varmasti jos lähtisin etsimään kavereita mut perusongelma on siinä että olen arka ja erakko sekä koulukiusattu.
Ja tylsän huumorin omaava henkilö jonka rinnalta ihmiset kaikkoaa ehkä kun laukaisen huumoritulvani en tiiä, ei ole kokemusta koska en ole KOSKAAN KÄYNYT KAUPUNGILLANI BILETTÄMÄSSÄ, ETSIMÄSSÄ YSTÄVYYSSUHTEITA ENKÄ OLE KOSKAAN EDES KÄYNYT DISKOISSA NUOREMPANA.
Siis täysin vapaa ja absolutisti kaikesta lähinnä, minä siis.
Vähän niinkuin Pentti Linkola(kuuluisa Jousimies).
- yksimies
seksin myynti pitä rakaista ankarasti vaan ja sakotaa kunolla vaan
- Ei aina
En nyt oikein ymmärrä, että mitä tekemistä koulutustasolla ja yksinäisyydellä on.
Itse olen entinen supersosiaalinen, mutta nykyään perheetön ja väsynyt, joka vaan ei jaksa tavata ketään.
Toivon, että elämä taas muuttuu joskus ja jaksan olla entinen oma itseni. - ainako yksin?
Tilanteesi on hyvin samanlainen kuin omani. Seurustellut toki olen ja ollut naimisissakin. Mieheni kuoli 5 vuotta sitten. Haluaisin ystävän/toverin ehkä muutakin seurakseni konsertteihin/elokuviin/mihin vaan mutta en ole pystynyt löytämään ketään varteenotettavaa.
Jos haluat voin kirjoitella kanssasi. En tiedä missä päin asustelet mutta ota reippaasti yhteyttä. Laitetaan yksinäiset päät yhteen ja mietitään mikä avuksi. - jaana-xxx
Mikset sä ala harrastaa jotain..?? Mee vaikka johonkin urheiluseuraan tai jos sellainen ei sua kiinnosta - niin liity partioon. Tai jos sä haluat opiskella johtajuutta niin kannattaa harkita armeijaan menoa.
Se on kuitenkin ihan itsestään kiinni. Jos jää kotiin makaamaan niin varmaan sitä syrjäytyy, ei kai kukaan tuu ketään kotoa hakemaan, kyllä itse on se ensimmäinen askel otettava.- se mies tost ylempää
joooooo´o...
Se ensimmäinen askel ja kaikkee....
Meillä "omillaan ok-toimeentulevilla" ei oo säälikavereitas, joista pitää kiinni, tai jos onkin niin niin näitä "hännystelijöitä".
Ei tää oo helppoo ns. "tolla on kaikki hyvin" ihmisillä, uskon ettei vähäosaisemmillakaan.
Aurinko paistaa kuitenkin kaikille, ihan yhtäpaljon. - jaana-xxx
se mies tost ylempää kirjoitti:
joooooo´o...
Se ensimmäinen askel ja kaikkee....
Meillä "omillaan ok-toimeentulevilla" ei oo säälikavereitas, joista pitää kiinni, tai jos onkin niin niin näitä "hännystelijöitä".
Ei tää oo helppoo ns. "tolla on kaikki hyvin" ihmisillä, uskon ettei vähäosaisemmillakaan.
Aurinko paistaa kuitenkin kaikille, ihan yhtäpaljon.Mitä sä oikein selität..?? Mitä ihmeen säälikavereitas.. kenellä.. sullako..?? ;))
Kavereitahan saa ihan helposti, ei se nyt niin vaikeeta ole. Pitää vain tulla sieltä rautaesiripun takaa pois ja jutella ihmisten kanssa ihan omana itsenään, ilman pelkoja hyväksymisestä tai kelpaamisesta.
Aurinko paistaa.. joo-o.. ellei se ole pilvessä..;))
- e=mc2
lue gernin hiukkaskiihdyttimen tutkimustulokset
- 9+9
Mistä ne saa luettavaksi?
- sinkkumies.
Moi
Minä tiedän miten pääset yksinäisyydestä eroon. Tutustu minuun. Minäkin tunnen itseni välillä yksinäiseksi. Olen sinkku. - teemukoo
Minä matkustan työkseni, ei paljon kerkeä pitämään suhteita, ei niin kavereihin kun ei myöskään muodostamaan parisuhdetta. Tämä on oma tietoinen valinta mutta joskus iltaisin vähän mietityttää. Nyt Ruotsissa ensi viikolla kotona Sveitsissä ja sitten jo Karibialle talveksi töihin.
Jos sitten eläkkeellä olisi kiva emäntä rinnalla :) - e=mc2
ja lakkaa ruikuttamasta
- Ala tanssialkeista!?
Yks vinkki tuli mieleen. En lukenut muiden ehdotuksia, liekö tullut samanlaisia kirjoituksia... No joku harrastus pitäisi keksiä, jossa voisi tavata ihmisiä. Itse ehdottaisin tällä hetkellä niin suosittuja paritanssikursseja! Siellä tapaa ihmisiä. Ei ehkä tutustu kovin läheisesti, mikä voi olla hyväkin yksinäiselle, voi ikäänkuin vähitellen purkaa yksinäisyyttään. Älä siis lähde sellaisin odotuksin, että löydät sieltä sydänystävän, siis heti... Mutta saat liikuntaa, näet ihmisiä, ehkä rohkaistut sen jälkeen jonnekin muualle tanssimaan ja siellä tapaat kiinnostavia ihmisiä. Jostain on vyyhtiä alettava purkamaan. Eikä siellä tarvi olla omaa paria. Seuraa ilmoituksia. Sinne voi mennä kesken kaudenkin vaikka nythän kausi on vasta alulla. Ja joka harjoituskerta aloitetaan alkeista. Olis kiva kuulla muiden mielipiteitä tästä.asiasta.
- Tilastot roskiin
Mutta miten otetaan sitten tilastoon sellainen ihminen joka menestyi koulussa, pieni notkahdus työ elämässä kun ei ole erityisemmän kunnianhimoinen. Työ on vain rahan hankintaa varten. Ystäviä ei ole, mutta jostain syystä en niitä kaipaa. Viihdyn yksinäni ja elän mielestäni rikasta elämää. Melko lailla sopisin kyllä syrjäytyneisyyden kategoriaan, mutta en vain itse sitä miellä. Kysehän on tunteesta ja jokainen on yksilö joten mielestäni tilastot ei päde.
- Juha82222
Joo hienosti sanottu kylläkin että ihminen on oma yksilö (:
samaa mieltä mutta kyllähän tilastoista pitää huolestua jos alkaa ihmisiä vain yhä enemmän ja enemmän syrjäytyä ja jäämään pois työsektorilta.
Yksinoleminen ei ole itsessään ongelma vielä mutta jos jää pois työelämästä niin se on huono juttu ja iso ongelma ):
Tilastot osoittaa mm sen että Suomessa kiusataan ihmisiaä paljon.
- Vexi L.
Ei ole mitään järkeä tilastoissa siis.
Oletko täysin varma, jos olisitä jättänyt opiskelumahdollisuuden käyttämättä, että sinulla olisi iso kaveripiiri?
Itselläni ei ole oppivelvollisuuden jälkeen kuin toisen asteen ammattitutkinto ja kaveripiiri on aina ollut vaihtunut. Lapsuudessa sukulaiset osasivat halventaa minua sen verran, ettei sukulaisiin pidetä kuin pakollisissa asioissa yhteyttä ja lähetetään joulukortit.
Koulukiusaaminen teki minusta aran ja pisin työsuhde on ollut noin 7 vuotta tehtaassa.
Tuon jälkeen on ollut pelkkiä pätkätöitä ja viimeisen viiden pätkätyön aikana vain yksi työnantaja on ollut rehellinen ja pitänyt tasa-arvoisena.
Ensimmäinen yritti pimittää kesälomakorvaukset ja sain suurimman osan.
Sitten laitoin CV-nettiin pätkätyöhakemuksen, koska omaan kroonisen suolistotulehduksen. Yhteyttä ottanut yrittäjä päätti minulle ilmoittamatta, että olen palkattu pitkäaikaiseen työsuhteeseen. Suolistotulehdus paheni ja sain potkut. Lisäksi ky. työnantaja valehteli työvoimatoimistolle erottamisen syyn ja jouduin karenssille.
Kolmas oli tuo rehellinen työnantaja.
Neljännessä esimieheksi tuli henkilö, joka otti minut silmätikukseen ja antoi kaikki raskaimmat ja hankalimmat työt. Onneksi oli pätkätyö.
Viidennessä työnantaja vakuutti, että teen työtä enimmäkseen yksikseni ja vain harvoin teen kimppatyötä. Totuus oli, että kimppatyötä oli jatkuvati.
Viimeviikolla tuli yllättäen rikospoliisi kylään ja nouti kuulusteluun. Väitti minun tehneen sabotaasityötä tuossa neljännessä työpaikassa tänä kesänä. Kiistin ja vietin kaksi yötä putkassa.
Lienee parempi kohdallani, etten enää ota yhtään työpaikkaa ja tipun tarkoituksellisesti sosiaaliturvan syliin. Välttyy sitten työnantajista ja muilta pettymyksiltä.
.- Vexi L.
Ja ystäviä ei ole, yksi luottohenkilö kylläkin.
- Muutoksista uutta
Keksi uusia harrastuksia. Ensiksi kohenna kuntoasi lenkkeilyllä ulkoilmassa. Paneudu terveelliseen ruoanlaittoon ja ruokavalioon. Etsi tästä tietoa netistä. Hae aina sairauslomatodistus lääkäriltä heti jos olet poissa töistä. Etsi uudenlainen työ. Kysy neuvoa ammatinvalinnalta vaikka työvoimatoimistosta. Aloita ihan uusi elämä. Tee pieni muutos viikossa, vaikka yksi kerrallaan.
- Vexi L.
Muutoksista uutta kirjoitti:
Keksi uusia harrastuksia. Ensiksi kohenna kuntoasi lenkkeilyllä ulkoilmassa. Paneudu terveelliseen ruoanlaittoon ja ruokavalioon. Etsi tästä tietoa netistä. Hae aina sairauslomatodistus lääkäriltä heti jos olet poissa töistä. Etsi uudenlainen työ. Kysy neuvoa ammatinvalinnalta vaikka työvoimatoimistosta. Aloita ihan uusi elämä. Tee pieni muutos viikossa, vaikka yksi kerrallaan.
Mikäli oli minulle, niin kävin lääkärissä ja ilmoitin ennen töiden alkua meneväni lääkäriin ja lääkäristä palattuani ilmoitin sairasloman pituuden ja antavani todistuksen kun palaan töihin.
Työvoimaviranomaisille hän kommentoi yhdeksi erottamisen syyksi "Ei toimittanut pyydettäessä sairaslomatodistusta" Minulta hän ei kuitenkaan pyytänyt sitä todistusta missään vaiheessa.
Ja olen myös etsinyt uutta työtä, nyt kyllä tuon kuulustelun ja pidätyksen jälkeen lienee parempi olla tekemättä mitään. Ei tulee lisää pettymyksiä, niitä on ollut tarpeeksi 53 vuoden aikana.
Sinänsä tuo krooninen tulehdus aktivoituu pahemmaksi vain tressitilanteissa, muuten kyllä pärjää.
yksinäisyys. tämän kansan vitsaus. ei mulla muuta.
- Siis mahdollisuus
Mahdollisuus syrjäytymiseen alkaa jos:
Jäät omista koulutusta vastaavista töistä pois etkä löydäkään hyvin palkattua vakinaista työtä, silloin iskevät uudella tilapäisellä työpaikalla ihmiset jotka painavat sinut alas. Porukasta joku keksii että sinussa on syy miksi et voi tehdä omaa työtä. Ei auta vaikket olisi edes saanut opintojasi vielä loppuun, että ei ole oman alan työpaikkoja tarjolla, riittää että olet ollut hyvissä töissä aiemmin. Elämäsi muuttuu vähitellen raskaaksi, kaikki syyt löytyvät sinusta joista joku työpaikalla voi jopa kärsiä. Saat sairauksia itseesi toisten silmissä kuukaudesta toiseen. Kuulet uhkauksia että asiat kerrotaan siellä tulevaisuuden paremmassa työpaikasssasikin ja et tule siellä siksi olemaan pitkään hyvällä palkalla jatkossakaan. Vähitellen porukka kaikkoaa ympäriltäsi, et saa ystäviä heistä vaikka odotitkin.
Aikuisen hyvinkoulutetun syrjäytyminen alkaa siis muiden toimesta. Aina on lähipiirissä henkilöitä, taloyhtiössä, asukkaiden tuttavissa, työpaikalla jne. He ovat kaikenikäisiä, vanhoja jotka eivät edes ymmärrä tätä päivää, nuoria jotka ovat halukkaita käyttämään toiseeen valtaansa. Ihmisiä jotka inhoavat sinunnäköistä yleensäkin. Monet toki ymmärtämättömiä, mutta halukkaita levittämään juttuja ja hiukan mollaamaan sinua. He lyövät sinut henkisesti niin alas että et arvaakaan.
Siis uusi auto, hienot vaatteet, kiireinen elämänrytmi suojaavat. Kukaan ei uskalla alkaa helposti painostamaan. Sehän olisi kaikista hullua että menestyneestä ihmisestä pahaa puhutaan, eikä kukaan uskoisi jos kertoisit ihmisten vieroksuvasta suhtautumisesta. Jokainen haluaa olla menestyneen ystävä. Harva haluaa olla sellaisen ystävä jolla on asiat menneet huononpaan suuntaan näkyvästi. Vaikka kuinka vilpittömästi toimit ja sydämestäsi rakastat elämääsi, monen tutkat ovat havainneet sopivan uhrin henkiseen pahoinpitelyyn. Vaikka mitä sanot he saavat sanomasi käännettyä ihan ihmeelliseen sisältöön ja syyn ja ideoita lisään painostamiseen. Joudut vetäytymään muiden seurasta puolustukseksi.Tähän itseasiassa kiusantekoon tosin tarvitaan yksi toimintaa vetävä ja vauhdittava ihminen, mutta asiasta kiinnostuneita suomesta löytyy hetkessä.- sellaista seeee
Siinä oli hyviä huomioita. Suurimmasta osata noita olen tasan samaa mieltä, ja siis omakohtaisen kokemuksenkin kautta.
Lisäisin tai selventäisin yhtä asiaa. Se kun ei alkuunkaan saa ensimmäistäkään työpaikkaa joka vastaisi sitä mihin on kouluttautunut ja paljon satsannut on asia, joka pirullisella tavalla huomaamatta kuohitsee miehen henkisesti. Tähän kuohintaprosessiin hyvinkin liittyy se tilanne mistä itsensä löytää, kun siinä sitten lähtee johonkin n.s hanttihommaan. Hanttuhommissaklin on tietenkin jo ne paremmat paikat varattu, eikä sinulla niihin ole mitään asiaa. Siellä on oma jenginsä joka tiukasti pitää kiinni siitä, että et pääse niistä kaikkein alimman tason työtehtävistä etenemään vähääkään parempiin, ja ehkä et vakinaiseksikaan. Et sovi myskään niiden paremmissa tehtävissä olevien jengiin mukaan kahvitunneille, etkä ylipäätänsäkään millään tauolla saati vapaa-aikanasi näiden 'työkavereidesi' kanssa vapautuneesti puhumaan. Tilanne on jatkuvasti korni, ja siksi sinä alat välttää muita työntekijöitä. Tätä sitten käytetään sinua vastaan, kun olet siinä niin mennen todistettavasti epäsosiaalinen ja ehkä yhteistyökyvytönkin. Väkisin voit jäädä työpaikalle, mutta raskasta se on, ja ensimmäisenä sinut ollaan saneeraamassa ulos, jos ja kun työvoiman tarve vähenee.
Näin kun henkisesti kuohituksi tulee niin se ei jää pelkästään työpaikkaa koskevaksi asiaksi, vaan se ulottuu kaikkeen elämääsi. Se jopa näkyy tahattomasti päältäsikin, kun menet vaikkapa johonkin baariin. Se saa aikaan luuserin leiman joka ei ainakaan parane jatkaessassi siinä työpaikassa, mikä taasen on helposti pakkotilanne jos ei muutakaan työpaikkaa ole saatavissa. - sellaista seeee
" Siis uusi auto, hienot vaatteet, kiireinen elämänrytmi suojaavat. Kukaan ei uskalla alkaa helposti painostamaan. Sehän olisi kaikista hullua että menestyneestä ihmisestä pahaa puhutaan, eikä kukaan uskoisi jos kertoisit ihmisten vieroksuvasta suhtautumisesta. Jokainen haluaa olla menestyneen ystävä."
Se menee tasan tarkkaan näin. Nämä miehen menestymisen merkit pitää olla nimenomaan vielä juuri nämä, jotka yleisesti kaikille symboloivat menestyvää miestä. Tosin muunkaltaisia menestyjiä ei todellakaan meillä paljon edes ole. Eikä juuri voikkaan olla, kun koko talouspolitiikka lainsääsäntöineen ja etujen ajajineen palvelee vain tämän mallin menestyjää, ja näin palvellessaan tehokkaasti tekee aika mahdottomaksi muunkaltaiset tavat menestyä.
Olen tarkastellut tätä asiaa nyt omasta näkökulmastani, kun vihdoin olen onnistunut pääsemään jaloilleni ja jo vaurastumaankin. Olen tässä asiassa onnistunut hyvin omaperäisin tavoin. Näin siksi kun mistään näistä tavanomaisista tavoista ei minulle sosiaalisesti syrjäytyneelle ja työttömäksi saneeratulle yksinäiselle miehelle ole tietenkään avuksi ollut, vaan nekin siis toimivat minua vastaan. Nyt vasta on vähän ihmiset alkaneet suhtautua minuun arvostavammin, ja nimenomaan niissä paikoissa joissa tiedetäänn varallisuuteni ja bisneksieni kehitys. Minulle on nimittäin jämähtänyt päälle se varsin vähän kuluttava elämäntapa, joka tuli välttämättömyydeksikin silloin kun työttömäksi kortistoon saneeratuksi tulin. En nimittäin halunnut menettää sitä vähää omaisuuttani, lähinnä asuntoani, mikä minulla tuolloin oli. Tosin olen kyllä ainakin ollut enemmänkin säästämään ja investoimaan pyrkivä, kuin mitä kuluttamisesta kiinnostunut. Mutta siis ainakin tavallinen, sen paremmin sinun asioistasi mitään tietämätön tulkitsee menestyneisyyttäsi tasan tarkkaan näiden hyvin tunnettujen ulkoisten symbolien perusteella. Eli jos sinulla on vaatimattomat elämäntavat, niin varmasti sinut tulkitaan menestymättömäksi ja surkeaksi luuseriksikin. Tämä asia taasen riittää täysin syrjäyttämään miehen sosiaalisesti ja tekemään hänestä halveksitun. Näin ainakin siinä tapauksessa jos mies muuttelee yksin uusiin outoihin maisemiin, eikä hänellä ole mitään vanhoja hyviä kavereita. Näin se menee vaikka mies sitten olisi kuinka hyvän näköinenkin, mikä pelkkä hyvännäköisyys taasen hyvinkin riittää pitämään naisen suosittuna.
" Harva haluaa olla sellaisen ystävä jolla on asiat menneet huononpaan suuntaan näkyvästi. "
Nimenomaan näkyvästi.
" Vaikka kuinka vilpittömästi toimit ja sydämestäsi rakastat elämääsi, monen tutkat ovat havainneet sopivan uhrin henkiseen pahoinpitelyyn. Vaikka mitä sanot he saavat sanomasi käännettyä ihan ihmeelliseen sisältöön ja syyn ja ideoita lisään painostamiseen. Joudut vetäytymään muiden seurasta puolustukseksi.Tähän itseasiassa kiusantekoon tosin tarvitaan yksi toimintaa vetävä ja vauhdittava ihminen, mutta asiasta kiinnostuneita suomesta löytyy hetkessä."
Tämä vetäytyminen voi tapahtua myös jo ennekkoon, siksi kun haluaa välttää tämän paskan minkä satavarmasti tietää kuitenkin päällensä saavan. Esim. minä olen aikanani thenyt tällaisen jo ennakkoon vetäytymisen, näin siksikin kun olin sivusta seurannut joitakin esimerkistä käyviä tapauksia.
Tähän asiaan helposti kuulee sanottavan, että en minä noin suhtaudu ihmisiin. Varsinkin naisilla on tapana pitää tällaista juttua yllä.
Minä olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että tällainen suhtautuminen kanssaihmisiin on meillä sisäänrakennettuna, ja se on siis joku ihan vaistoihin perustuva juttu. Minulla tulee tässä yhteydessä mieleeni lapsuuden ajoiltani sellainen juttu, kun seurasin n.s. lattiakanalassa kanojen käyttäytymistä muutaman kukon seassa. Kyllä ne kanat aina pyrkivät menemään taapertamaan sen kukon perään jolla laumassaan kanoja jo paljon oli, ja yksittäinen kukko askelti ilman kanoja vaikka tämä olisi ollut selvästi komeamman ja vahvemman näköinen. Kanalauman ympärilleen kerännyt kukko pystyi myös suojautumaankin tämän kanalaumansa turvaan yksittäistä kukkoa vastaan. Eli kyllä tämäkin osoittaa vähän samaan suuntaan, ja sitä että jotain hyvin vahvasti primitiivisiin vaistoihin pohjauutuvaa näissä sosiaalisissa jutuissa on. - Juha822222
sellaista seeee kirjoitti:
Siinä oli hyviä huomioita. Suurimmasta osata noita olen tasan samaa mieltä, ja siis omakohtaisen kokemuksenkin kautta.
Lisäisin tai selventäisin yhtä asiaa. Se kun ei alkuunkaan saa ensimmäistäkään työpaikkaa joka vastaisi sitä mihin on kouluttautunut ja paljon satsannut on asia, joka pirullisella tavalla huomaamatta kuohitsee miehen henkisesti. Tähän kuohintaprosessiin hyvinkin liittyy se tilanne mistä itsensä löytää, kun siinä sitten lähtee johonkin n.s hanttihommaan. Hanttuhommissaklin on tietenkin jo ne paremmat paikat varattu, eikä sinulla niihin ole mitään asiaa. Siellä on oma jenginsä joka tiukasti pitää kiinni siitä, että et pääse niistä kaikkein alimman tason työtehtävistä etenemään vähääkään parempiin, ja ehkä et vakinaiseksikaan. Et sovi myskään niiden paremmissa tehtävissä olevien jengiin mukaan kahvitunneille, etkä ylipäätänsäkään millään tauolla saati vapaa-aikanasi näiden 'työkavereidesi' kanssa vapautuneesti puhumaan. Tilanne on jatkuvasti korni, ja siksi sinä alat välttää muita työntekijöitä. Tätä sitten käytetään sinua vastaan, kun olet siinä niin mennen todistettavasti epäsosiaalinen ja ehkä yhteistyökyvytönkin. Väkisin voit jäädä työpaikalle, mutta raskasta se on, ja ensimmäisenä sinut ollaan saneeraamassa ulos, jos ja kun työvoiman tarve vähenee.
Näin kun henkisesti kuohituksi tulee niin se ei jää pelkästään työpaikkaa koskevaksi asiaksi, vaan se ulottuu kaikkeen elämääsi. Se jopa näkyy tahattomasti päältäsikin, kun menet vaikkapa johonkin baariin. Se saa aikaan luuserin leiman joka ei ainakaan parane jatkaessassi siinä työpaikassa, mikä taasen on helposti pakkotilanne jos ei muutakaan työpaikkaa ole saatavissa.Tätä on kiusaaminen. PISTE.
YHTEISKUNTAMME SYÖPÄ
MINÄHÄN OLIN OIKEASSA JA OLEN OIKEASSA
Ei mun epäluulot olekaan epäluuloja vaan ne on ihan tosia.
Mutta yksi vainoharha on aika paha mun kohdalla eli tuo ajatukseni jossa joku psykopaatti tulee tappamaan minut.
Tuollaisia ajatuksia saan päähäni joskus, aika-ajoin.
Netissä olen saanut mm tappouhkauksia. - sellaista seeee
Juha822222 kirjoitti:
Tätä on kiusaaminen. PISTE.
YHTEISKUNTAMME SYÖPÄ
MINÄHÄN OLIN OIKEASSA JA OLEN OIKEASSA
Ei mun epäluulot olekaan epäluuloja vaan ne on ihan tosia.
Mutta yksi vainoharha on aika paha mun kohdalla eli tuo ajatukseni jossa joku psykopaatti tulee tappamaan minut.
Tuollaisia ajatuksia saan päähäni joskus, aika-ajoin.
Netissä olen saanut mm tappouhkauksia.Tuo minun yllä mainittu juttuni pohjaa pääsääntöisesti sellaiseen 17 vuotta kestäneeseen työrupeamaan Hesan puolessa(jonne olin muuttanut ensiksi teollisuusvartijaksi siksi kun en silloin mitään töitä saanut Turun puolesta) isossa firmassa, johon sentään pääsin vielä vakinaiseksi joskin täysin mitään koulutuksiani vastaamattomaan työhön, ja josta työpaikasta sittemmin tulin saneeratuksi kortistoon. Tietenkin pyrin vaan pitämään tuon työpaikan siksi kun olin siinä vaiheessa jo 30v kun sinne pääsin. En tosin yksin tullut saneeratuksi pihallle, mutta kyllä se siihen vaikutti kun asemani työtehtävähierarkiassa oli sillä alimmalla tasolla. Niinhän se menee tällaisissa tapauksissa, että ne jotka ovat alimmilla tasoilla tehtäviensä suhteen joutuvat lähtemään ensin. Näin siksi koska heidän ei katsota voivan ottaa ylemmän tason tehtäviä, ja ylemmän tason tehtävissä olevien taasen katsotaan ilman muuta voivan ottaa alemman tason tehtäviä, ja kyllä ne suostuvatkin ottamaan saneeraustilanteissa kun muuten joutuisvat itse lähtemään.
Mitään koulutuksistani en puhunut tuota työpaikkaa hakiessani enkä sittemminkään. Vaikka en juuri mitään kenekään kanssa puhunut niin kyllä ne silti jotenkin näistä koulutusjutuistanikin vähän tietämään tulivat, joskin sen verran pitkällä viiveellä että eivät ne sinänsä enää niin vaikuttaneet mitä tuo kommentoimani kirjoittaja kertoo. Siksi näistä koulutusjutuistani vaikeninkin kun olin jo aiemmin seurannut tapauksia joissa mies oli kertonut koulutuksistaan vastaavaan tilanteeseen jouduttuaan. Tuo työpaikka ei siis kuitenkaan ollut mikään ensimmäinen työpaikkani, vaan olin jo useammassakin hanttihommapaikassa ollut jo opiskelujenikin yhteydessä. Juuri tuota työpaikkaa ennen olin melkein 2 vuotta Helsingin satamassakin tilapäisenä ahtaajana joka työpaikkana oli kyllä ihan oma lukunsa.
Yhteiskunnan näkökannasta on järkevää tilastoida syrjäytyneet nykyiseen tapaan. Kustannuksia aiheutuu lähes samalla tavalla riippumatta siitä kokeeko syrjäytynyt olevansa syrjäytynyt vai onko tyytyväinen elämäntilanteeseensa. Sitä paitsi on paljon helpompaa tilastoida ne ihmiset jotka ovat syrjäytyneet töistä/opiskelusta kuin ne jotka ovat jollain tavalla syrjäytyneet ”normaalista” elämästä. Muilla perusteilla kriteereitä olisi vaikeaa määritellä. Ihan hyvin voitaisiin kriteeriksi laittaa onko joskus seurustellut. Sillä perusteella itse olisin syrjäytynyt.
Suomessa on todella helppo syrjäytyä ”normaalista” elämästä. Siihen riittää pelkästään se ettei nuorena ala käyttämään alkoholia. Yli kolmikymppisenä miehen taitaa olla mahdotonta päästä mukaan sosiaaliseen elämään ilman aiempaa kokemusta ihmissuhteista. Netti-ilmoituksiin saa huonosti vastauksia ja reaalielämässä tilanne on vielä hankalampi. Yksinäistä on vaikeaa auttaa, kun yhteiskunta ei voi hankia ystäviä/kumppania ujoille. Syrjäytyneiden tilanne on sikäli helpompi että ilman aiempaa työkokemusta on mahdollista päästä jotenkin työllistetyksi ja sitä kautta tuurilla eroon syrjäytyneisyydestä ehkä lopullisestikin. Sosiaalisesti syrjäytyneellä yksinäisellä miehellä ei ole juuri mahdollisuuksia tilannettaan muuttaa. Jollain naisillakin tilanne voi olla lähes samankaltainen.- Yo
En jaksanut lukea kaikkia täälä olevia kommenttaja, mutta kertoisin myöskin pikkaisen omia kokemuksia. Olin nuorena todella ujo, en uskaltanut edes vastata puhelimeen. Itse olen aina käsittänyt ujouden pelkona ihmisiä kohtaan ja kaikki pelko lukuun ottamatta kovia ääniä on jostain opittua. Ei siis ollut minun valinta jäädä "lauman" ulkopuolelle.
Ajan myötä opin käsittelemään asiaa ja eritavoin itseni ylittämällä pääsin ujoudesta. Nykyään en ole enää yhtään ujo, olen suorittanut ammattikorkeakoulun, olen urheilullinen ja pidän itsestäni huolta, enkä siltikään onnistu luomaan syviä ihmissuhteita ja olen jäänyt yksin.
Voihan se johtua tästä alueestakin, kun kaikki ihmiset tuntuu olevan niin ahdasmielisiä. Mutta vaikuttaisi siltä että ilman omaa "laumaa" on vaikea saada yhteyttä muihiin ihmisiin.
Joku kirjoitti, että ulkomailta löytyisi ihmisiä joka osaisi arvostaa ja siinä hän on kyllä oikeassa. Meidän kai täytyisi vain vaihtaa maata! :D- Juha82222
itekään en uskalla vastata puhelimeen , olen niin eristäytynyt.
jos naapuri käy kylässä niin saatan olla esillä mutten puhu juuri mitään paitsi omille sukulaisille uskallan puhua paremmin jo.
Iso maailma on aina pelottanut minua, Juha82;sta jo pennusta saakka olin arka ja vailla rohkeutta.
Opettaja tästä mainitsi mm minulle .
Olenkohan autisti jollain tavalla? se sopisi mun diagnoosiin myös vallan hyvin.
Mm Autistilla on erikoinen huumorintaju ja ne on yksin ja tekee omia juttujaan yksinään, ja laumassa ne menee henkiseen lukkoon ja luovuus sekä älykkyys katoaa saman tien.
Näin kävi minulle koulussa joskin vedin hyviä arvosanoja kun sain rauhassa keskittyä kaikkeen.
Mutta yleensä nopeasti esille tulevat aihiot koulussa oli MYRKKYÄ mulle koska en saanut sitä omaa rauhaa miettiä asiaa syventävästi.
Tämä on Autismin yksi muoto ja mm se että Autistithan pelkää ihmisiä nimenomaan, ovat puhumattomia enemmän.
Täsmää tosi hyvin minuun.
Mutta ei olla diagnosoitu tätä minussa.
- Luoksenijäilohduton
Rupea ryyppäämään. Jätä se työsi.Kuka vain juoppo tulee kaveriksesi niin kauan kuin tarjoat kunnon kaljat. Sitten kun olet juonut työsi lisäksi asuntosi ja muun omaisuutesi, niin kavereita tulee roppakaupalla AA-kerhosta. Ikävä puoli on vain se, että olet silloin menettänyt kaiken itsenäisyytesi, ja koko maailma kohtelee sinua pian pelkkänä tenukeppinä. Tietenkin sinulla on aina tyhjä solidaarisuus ja kuiva sympatia ihmisiltä, mutta mitä helvettiä sinä sillä sitten enää teet.
Mene unelmoimaan:
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/1/o5qPbi5aZ1I
Tai vainyouTube channel: 21per3 - Ai sii
Tuossahan noita treffipalstoja hyppää silmille kun vaikka suomi24:n sivun aukaisee...mikset kokeilisi sieltä,eihän tuossa ole mitään menetettävääkään??
- Yo
En tiedä onko ylläolevat viestit ryyppäämisestä ja treffipalstoista minulle osoitettuja. Kokeiltu on molempia. Kuten sanoin en ole onnistunut luomaan SYVIÄ ihmisuhteita. Minuun otetaan yhteyttä silloin kun ihmiset tarvitsee kyydin baarin tai mitä ikinä he tarvitsevatkaan. Hyväksikäyttäjiä tuntuu piisaavaan ja siihen kyllästyttyäni loppuivat nekin. Jos makaisin kuukauden koomassa sairaalassa ainut viesti puhelimessani olisi "Akku on lähes tyhjä". hankin koiran ja meillä on nyt sen kanssa oma lauma. Kaikki on ihan ok näinkin.. :D
- Syrjäytynytkö?
Oho, mitäs täällä on tapahtunut kun viestejä on tullut hirvittävä määrä? Näköjään tämä ketju on joutunut etusivulle.
Niin no kaipa se on niin, että yhteiskunta luokittelee syrjäytyneet taloudellisin ja koulutuksellisin perustein. Hyvä olisi kuitenkin huomata varsinkin meidän nuorten miesten jääminen sosiaalisten ympyröiden ulkopuolelle. Vaikka nyt olenkin vielä yhteiskunnalle tuottava niin kuinka kauan sitä kestää? Koska kyllähän sitä silloin tällöin miettii, että minkä takia sitä näitäkin töitä tekee kun ei sillä rahallakaan oikein mitään yksinäisyydestä kärsivä ihminen tee. Esimerkiksi matkustaessa lähinnä ajattelee jatkuvasti sitä miten kiva olisi tehdä näitä asioita jonkun toisen kanssa. Materiaalia voi kyllä hankkia mutta kun enemmän kiinnostaisi elämä ja kokemukset. - Syrjäytynytsyrjäseud
tää syjäytyneisyyskeskustelu on ihan perseestä Tiedän pitkäaikaistyöttömiä alkoholistimiehiä jotka eivät ole syrjäytyneitä. Siis jonkun sosiaalitantan tilaston mukaan joo mutta ei tosielämässä.
Heillä on perhetuki, naisystäviä, kavereita, bailuseuraa mitä vaan! Ei vaan sitä rahaa ja duunia. Jotain pätkähommia ehkä. Ei se tilastosyrjäytyneisyys heitä haittaa se voi olla tietoinen valintakin koska ei kestä työelämän stressiä.
Minä olen 40 lapseton ja väkivaltaisesta lapsuudesta johtuen ns. emotionaalisesti vammautunut. tämä ei monen lääkärin tai sosiaalitantan (kela) ole sairaus. Koska käyn työssä, minulla on koulutus en ole riippuvainen aineista, minulla on asunto jne. Sitä kuuluisaa tukiverkkoa ei ole, kavereita on niukainlaisesti, bilettäminen ei kiinnosta. EI ole ylipainoa tms sairautta. Masentuneisuutta toki, ja sitä hän syö sitten masennuslääkettä vuositolkulla. Ei se mitään auta paitsi että pystyy käymään työssä ja on siten yhteiskunnalle hyödyksi.Terapia ei ole auttanut. Kyseessä on niinkin paha trauma. En pysty olemaan läheinen toisen ihmisen kanssa, en nyt mene yksityiskohtiin mutta se ei vaan onnistu. Voisi ehkä jos ryyppäisin ja seurustelisin dokaajan kanssa. Kokeiltu on. Ei pidemmän päälle onnistunut sillä en ole doku, alkoholin sietokykyni on aika kehno. Olen kyllä parikymppisenä seurustellut ihan oikeasti mutta siihen liittyi kaikkea paskaa. Oli jopa pientä väkivaltaa puolin ja toisin, ja mies käytti minua taloudellisesti hyväksi.
Se on sitä aitoa syrjäytyneisyyttä että ei ole eläviä ihmisiä yhteiskunnassa joiden kanssa voisi seurustella ja tehdä jotain. Ettei voi hankkia lasta. Siitä syystä ettei seksielämä suju tän tunnevamman takia ja toisaalta väkivaltainen lapsuus ja nuoruus voisi toistua...- 15+6
Syrjäytynytkö? viimeiseen viestiisi: olen aivan samaa mieltä. Noin 5 v. sitten kun alkoi depressio näyttäytymään menin työpaikkalääkärille ja avauduin ja kerroin sellaisia miettetiä joita toit nyt esille. Että kauanko sitä jaksaa olla yhteiskunnalle hyödyksi koska on sosiaalisesti syrjäytynyt ja tunnevammainen. EN saanut työterveyshuollosta apua sillä ongelmani ei välittömästi liittynyt työhön. Kävi aika pian niin että tulikin hermoromahdus ja päädyin yksityiselle. Sain sairaslomaa. Ja sitä masennuslääkettä. Olen ollut sen jälkeen usein sairaslomilla tai palkattomalla vapaalla masennuksen ja sen liitännäisistä johtuen. Mä mikään uhri oo. Tyhmä yhteiskunta on koska ei tajua mikä ongelma oikeesti on. Luulevat että ne 30 dokaavat, yksinasuvat miehet ovat. Mut ku näin ei oo. ykski tilastosyrjäytynyt esim elää parisuhteessa jota ei ole viralllistettu eikä tarvii asua saman katon alla monestakin syystä. Hyvin toimii mutta tää tyyppi on just se tilastosyrjäytynyt koska pakenee työtä. Omasta tahdostaan. Sellainen sooloilija mutta kavereita ja tukiverkostoa kyllä löytyy.
On lääkkeitä joilla pärjään mutta pitää aina taistella että saa kelakorvauksen. Toisesta ei saa (melatoniini) ja toisesta kalliista masennuslääkkestä saa vaan jos lääkäri kirjoittaa jonkun todistuksen koska on olemassa joku halpislääke joka on tosi huono mutta kela korvaa vaan sen hinnan. Pitää jatkuvasti rampata eri paikoissa ja sitä kelan korvaamaa terapiaa ei saa koska olen liian fiksu. Näin on kaksi psykiatria todennut enkä sitten jaksanut heittäytyä uhriksi kun kuulemma jokaisien pitäisi sitä saada jos hakee. Työpaikalta voin nykyään kinuta ilmaista terapiaa koska hehän tietävät etten ole mikään ensikertalainen. - Juha822222
15+6 kirjoitti:
Syrjäytynytkö? viimeiseen viestiisi: olen aivan samaa mieltä. Noin 5 v. sitten kun alkoi depressio näyttäytymään menin työpaikkalääkärille ja avauduin ja kerroin sellaisia miettetiä joita toit nyt esille. Että kauanko sitä jaksaa olla yhteiskunnalle hyödyksi koska on sosiaalisesti syrjäytynyt ja tunnevammainen. EN saanut työterveyshuollosta apua sillä ongelmani ei välittömästi liittynyt työhön. Kävi aika pian niin että tulikin hermoromahdus ja päädyin yksityiselle. Sain sairaslomaa. Ja sitä masennuslääkettä. Olen ollut sen jälkeen usein sairaslomilla tai palkattomalla vapaalla masennuksen ja sen liitännäisistä johtuen. Mä mikään uhri oo. Tyhmä yhteiskunta on koska ei tajua mikä ongelma oikeesti on. Luulevat että ne 30 dokaavat, yksinasuvat miehet ovat. Mut ku näin ei oo. ykski tilastosyrjäytynyt esim elää parisuhteessa jota ei ole viralllistettu eikä tarvii asua saman katon alla monestakin syystä. Hyvin toimii mutta tää tyyppi on just se tilastosyrjäytynyt koska pakenee työtä. Omasta tahdostaan. Sellainen sooloilija mutta kavereita ja tukiverkostoa kyllä löytyy.
On lääkkeitä joilla pärjään mutta pitää aina taistella että saa kelakorvauksen. Toisesta ei saa (melatoniini) ja toisesta kalliista masennuslääkkestä saa vaan jos lääkäri kirjoittaa jonkun todistuksen koska on olemassa joku halpislääke joka on tosi huono mutta kela korvaa vaan sen hinnan. Pitää jatkuvasti rampata eri paikoissa ja sitä kelan korvaamaa terapiaa ei saa koska olen liian fiksu. Näin on kaksi psykiatria todennut enkä sitten jaksanut heittäytyä uhriksi kun kuulemma jokaisien pitäisi sitä saada jos hakee. Työpaikalta voin nykyään kinuta ilmaista terapiaa koska hehän tietävät etten ole mikään ensikertalainen.Hyvä poika kun olet noussut suosta.....ite en kuitenkaan tee Itsemurhaa jota ennen ajattelin eli siinä mielessä olen itekin tavallaan voittajatyyppiä eikö???
tunnen empatiaa sinua kohtaan nyt kun luin tuon juttusi....
Tunnevammainen?? tarkoittanee sitä että tunteet ovat kuolleet lähinnä jonkun huonon kokemuksen kautta kuten esim kiusaaminen mitä epäilen sun kohdalla.
Itellänikin tunteet on aika tasaisia yleensä, joskin jääkiekkopalstalla olen tuonut tunteitani paljon esille historiassa.
Sääli koska ne on olleet yleensä negatiivisia tunteita enimmäkseen jossa olen voivotellut yhteiskunnan ongelmakohtia ja eikä niitä olisi sinne saanut edes postittaa koska jääkiekkofoorumi on jääkiekkofoorumi mutta "hullun" persoonani vuoksi tein niin koska olen oma persoona ja ns FREAK eli johonkin asiaan jos mä panostan täysillä niin teen sen 100%;n hyvin tai päinvastoin.
motivaatio on se mitä tarvitsen kaikkeen lähinnä,m inspiraation/luovuuden vähän niinkuin taiteilijat.
Osaan iloita, on mulla tunteet kuitenkin. olisi sääli jos ihmiseltä tunteet kuolisi koko ajan sillä silloin jos ihminen on tunnevammainen niin hän kykenee myös hirmutekoihin pahimmassa tapauksessa, Anders Breivik Norjalainen massamurhaajahan on tunnevammainen enimmäkseen.
EI kadu tekojaan.
- ääliöt pois!
On niin h*lvetin ärsyttävää lukea sellaisia, viestejä jossa yksinäiseltä ja syrjäytymisvaarassa olevalta kysytään: "miksi elät noin?". Jos joku läskipää luulee, että joku vapaaehtoisesti valitsee olla syrjäytynyt ja tuntea yksinäisyyttä, niin poistukoon tästä keskustelusta.
- että näinnnnnnnn
Kyllä näitä neropatteja aina kummasti riittää. Siis näitä jotka kehottavat sosiaalisesti syrjäytynyttä miestä ottamaan itseään niskasta kiinni, ja hankkimaan hyvät kaverit ja sosiaalisen verkoston ja vielä naisenkin itselleen ja vaikka mitä. Nämä samat neropatit myös tyypillisesti tulkitsevat sen muiden tai ympäristön syyttelyksi, jos joku näistä asioista puhuu tai niitä ylipäätänsä käsittelee. Tässä asiassa on ilmeisesti jotain sellaista joka näitä neropatteja ärsyttää, ja he siksi eivät voi sietää asiaa mitenkään käsiteltävän.
- Luuseri från Stadi
Itse olen masentunut. Se potuttaa huomattavasti enemmän. Masennus johtuu ainoastaan siitä että olen työtön.
- TämmöttisSemmottis
Olen ollut vuoden työttömänä. En tunne oloani syrjäytyneeksi, vaikka en kavereita pahemmin tapailekaan, tai muitakaan. Kunhan on harrastuksia ja tekemistä se riittää mulle. Alkoholia en nauti tippaakaan enkä muitakaan päihteitä vetele. Jaju ja naisista ei oo enää tietoakaan muahaahaaa!!! :D Siitä huolimatta, vakituiseen päivätyöhön en mene enää koskaan.
- Toivoa on
Hei,
Olin itse yksinäinen, masentunut, uupunut, hyvinkoulutettu uranainen. Baareissa tapasin vain pintaliitäjiä ja koin tyhjiä ihmissuhteita. Sitten löysin viime vuonna tieni seurakuntaan, älkkiä huomasin että minulla oli yli 50 uutta tuttavaa, joiden kanssa jutella. Näistä löytyi lopulta se oma lähiystäväpiiri, joiden kanssa vietämme aikaa ja teemme asioita yhdessä.
Aina on joku jolle voin soittaa kun tunnen tarvitsen toista ihmistä, vastavuoroisesti jaamme toistemme taakkoja. Masennukseni kaikkosi ja nyt huomisessa on toivoa. Tämä juttu toimii oikeasti, nyt en ole enää yksin.
Siunausta sinulle ystäväni :)
käypä katsomassa tämä linkki:
http://www.koemuutos.fi/kaupunkimissio_esittelyvideo.html- Serve Yourself
Sori vaan, mutta Jeesus ei pelasta masennukselta tai syrjäytymiseltä. Tai ei ainakaan pelastanut mua. Yksin rukoilin, eikä mitään apua tullut, seurakuntakin oli täynnä omahyväisiä typeryksiä, jotka vaan selitti Raamatusta. En usko mihinkään satuhin.
Ihmisen täytyy itse pelastaa itsensä, ei pidä odottaa jonkin jumalan apua. - Kunnon kavereita
Minua kiinnostaa myös kovasti seurakuntapiirit, tuntuu vain siltä, että nykyisten ystävien kanssa en enää viihdy, en enää jaksa sitä samaa örvellystä, kiroilemista, selän takana puhumista, kateutta, hyväksikäyttöä jne.
Tahdon vain ystäviä joihin voi oikeasti luottaa, ja jotka ei jatkuvasti vinoile. - Kaattainen
Tämä koemuutos sivu sulkeutui nopeasti, koska siellä oli ihmisiä jotka palvovat New World Orderia, esim. itse paholainen Kataisen Jykä. Äijä kehuu olevansa ylpeä uskontyöstä suomessa ja syrjäytyneiden tukemisesta, vaikka itse aiheuttaa tahallaan lisää köyhiä tähän maahan ajamalla pahamaineista maailmanhallitusta.
- Toivoa on
Serve Yourself kirjoitti:
Sori vaan, mutta Jeesus ei pelasta masennukselta tai syrjäytymiseltä. Tai ei ainakaan pelastanut mua. Yksin rukoilin, eikä mitään apua tullut, seurakuntakin oli täynnä omahyväisiä typeryksiä, jotka vaan selitti Raamatusta. En usko mihinkään satuhin.
Ihmisen täytyy itse pelastaa itsensä, ei pidä odottaa jonkin jumalan apua.Yritin itse pelastaa itseni ja voin entistä pahemmin, eivät tuoneet filosofia ja ismit ratkaisua ongelmiini. Tieni kulki Freudilaisen psykologian kautta Dostojevskiläiseen synkkyyteen.
Ihmisen täytyy ottaa itse ensimmäiset askeleet, ketään ei voi auttaa väkisin. Näin myös Jumalan kanssa, pitää pyytää apua. Älä välitä ihmisten mielipiteistä, uutena ihmisenä uudessa piirissä tunttuu ettei ole hyväksytty ja alkaa kuvitella että mitä ne muut minusta ajattelevat, pitävät varmaan kummajaisena. Niin kovin tuttu tunne itsellenikin, avoin voi olla mutta ihan tarkkoja yksityiskohtia ei kannata muutenkaan elämästään julkisesti levitellä. Jokaiseen ryhmään, yhteisöön, harrastus- tai kaveripiiriin saattaa pesiytyä muutamia ajattelemattomia yksilöitä. Joskus tuntuu siltä että muut ovat kaikessa niin täydellisiä että se nakertaa omaa itsetuntoa, silloin alkaa miettiä pitäisikö olla toisenlainen, paheksutaanko iloista nauruani ja uutta elämän iloani, koska joskus saan katseita osakseni siitä syystä, häpeän ja yritän olla hiljaa ja vakava. Myöhemmin saan joltain toiselta henkilöltä positiivista palautetta että piristän muita naurullani ja hauskoilla tarinoillani, juuri tätä meillä kaivataan, ihanaa nähdä että olet päässyt masennuksestasi. Itse kuvittelin päin vastaista, suomalaiset ovat usein liian vakavia.
Suosittelen kokeilemaan eri seurakuntia ja valitsemaan niistä se oma paikka.
Seurakunnilla on useita erilaisia tilaisuuksia, ei pelkkiä sunnuntaimessuja, muissa tilaisuuksissa on vähemmän muodollinen ilmapiiri.
Löysin itse seurakunnan jossa käy rentoja tyyppejä. Oma masennukseni katosi, rukoilemme myös pienessä tiiviimmässä porukassa, auttaa kun voi puhua ääneen murheistaan ja muut sitten vuoron perään rukoilevat puolestasi kiittäen siitä että ongelmat saavat ratkaisun. Tällä on valtava psykologinen merkitys, alat ajatella asioista positiivisemmin. Rukouksen ohella iloisten ylistys ja kiitoslaulujen laulaminen saa aikaan endorfiinitasojen nousemisen kehossa, olo kohenee.
- **
Mistä sä ap pillastuit?
Siitä että yksi nainen on jossain, joskus antanut pakit pillimehun takia?
Yksi nainen ei ole kaikki.- **
Sori väärä palsta...IE ei selaa täällä ja pomppii takaisin...
- ilkka11
haloo alotuksessa on naisen kuva tää on taas joku mamu juttu mies on kyseessä, yök itsesääliä
- torstens
olen aina luulut että minä olen ainoa yksinäinen . mutta kun rupesin lukea suomi 24 niin olen huomannut. että en todellkan ole ainoa. aasun täälä ruotsissa varhais eläke mulla on. hieno asia tämä internet todella hyvä. jos haluatte niin tulka minun sivulle otan vastan hyviä ystäviä. naiset sekä miehet sanon lopuksi kempiä kaikki yksinäiset. suuri haalaus naisille . osan suome sekä ruotsia
- jonkunmielestä outo
no mä olen 50 mies ,ja asunut mones paikkaa ympär suomea nyt ,rauhottunu iisalmen kuppeelle.,työ on ainut huvi ja sosiaalinen lenkki,muutoin viikonloput juoksen mökiltä ,kotiin ja kodista mökille,pelkkää työleiriä sekin ei siis mitään järkeä.kavereita paareihin tms.ei ole ollut 20 v.joten en viiti yksin lähtee mihkään kai lienen omaa ujouttani ja pelkojani syrjäytynyt ,Mutta ei tod vkiduunit tee hirmu onnelliseksi siinä suhteeessa,että ois joku jonka kans puhua tai no jos en ois töissä viikot unohtaisin suomenkielen kokonaan ,kun vloput tod,menee yksin puuhaillessa.Eli varsin hyvin tiedän miltä tuntuu kun joskus v..taa /tylsii kaikki tehdä yksin siis kaikki.ja pää täys reissu suunnitelmia ,vaan siihen ne jää kenen kanssa.tätä kitinää voisin jatkaa loputtomiin ,mutta luojan kiitos aamulla töihin raskasta ,lensussa j v,,,.maista työtä mut silti.
- Nyyti-1
Mene seurakuntaan! Sieltä saat ystäviä. Pitää myös antaa jotain, että saa jotain takaisin! Jos et pärjää tässä hullussa maailmassa, ehkä seurakunta on oma paikkasi rakentaa ihmissuhteita. Onko sinulla yhteyttä sukulaisiin? Onko sisaruksia?
- "Ratkaisu"
Osta Ps3 ja pelaa onlinissa. Se on paras tapa täyttää tyhjiötä joka on varattu elämälle!
- tanjaf
Et ole ainoa. Minulla on täysin sama tilanne, ja olen myös miettinyt samaa asiaa... Mm. 100% indalidiksi aivohalvauksen jälkeen luokiteltu tuttavani viettää sosiaalisesti aktiivisempaa ja tyydyttävämpää elämää.
Yksi syy tilanteeseeni on se, että olen äärimmäisen vaativa sekä muita että itseäni - ja sekä ystävyys- että parisuhteita kohtaan.
En "jaksa" pitää yllä pinnalliselle jutustelulle perustuvia tuttavuuksia, vaan kaipaa sekä ystävyydeltä että parisuhteelta jonkinlaista yvempää sukulaissieluisuutta. Tämäkin on kuitenkin vakeasti löydettävissä, kun elintapani ja kiinnostukseni monessa mielessä poikkeavat "valtavirrasta"... - syrjäytys=bisnes
Syrjäyttäminen on liiketoimintaa.
Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen vähintään 1000 000 euroa
"Yhden nuoren syrjäytyminen ja jääminen työelämän ulkopuolelle maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa " on uusi muotihokema, joka pitäisi muotoilla uudestaan muotoon:
Yhden nuoren syrjäyttäminen ja jättäminen työelämän ulkopuolelle tuottaa erilaisille lastensuojelujärjestöille ja -yrittäjille, hoito-, työelämävalmennus- ja kuntoutusyrityksille vähintään miljoona euroa.
Syrjäyttäminen on kannattavaa valtion tukemaa liiketoimintaa..
Valtio tukee ja rahoittaa ruhtinaallisesti jokaista nuoren syrjäyttämisprosessiin osallistuvaa tahoa ja toimenpidettä, joihin kuuluvat mm. tehostettu riskiluokitus ja -leimaus ( VARPU) , lumeapu ja - hoito (perhetyö, intensiivihoito) , epätieteelliset lastensuojelutarpeen selvitykset ja olosuhde- ja vanhemmuudenarvioinnit(n. 5000-15 000e/ kpl), moniammatillisten ryhmien panettelukokoukset( n. 1000 e/ h), huostaanotot kodeista ( n.70 000 e/vuosi/ lapsi), oikeudenkäynnit puolueellisissa fair trial- periaatteita noudattamattomissa hallinto- oikeuksissa, läheisistä erottaminen, ihmissuhteiden katkaiseminen, eristäminen väkivaltaisiin ja valvomattomiin laitoksiin( jopa 800e/ vrk), korotettujen hoitopalkkioiden toivossa etsityt virheelliset mt-diagnoosit, leimaaminen(verkostotyö), lääkkeillä huumaaminen, ylipitkät ja perustelemattomat osastohoidot, asianmukaisen terveydenhuollon ja koulutuksen laiminlyönti, pakkosäilytys puutteellista opetusta tarjoavissa oppilaitoksissa, jotka on perustettu vain yhteiskunnan tukirahojen imuroimiseksi, työvoimaneuvonta= valehtelu todellisista työllistymismahdollisuuksista, tempputyöllistys, työelämäkuntoutus ja -kurssitus, ilmaisharjoittelut, orjatyö .
Sitten valtion rahaa voivatkin ruveta imuiroimaan psykiatriset hoitolaitokset, ala-arvoiset mielenterveys- , päihdekuntoutus- ja tukiasumisyksiköt ja kriminaalihuollon ohjelmat ja toimijat.
Nuorten " hoitamisesta" on tullut kannattavampaa bisnestä kuin prostituutio tai huumekauppa.- Juh82222
UPEAN VIISAS KOMMENTTI.
Itseäni kuntoutetaan ja näin ollen Mielenterveysneuvolalla on töitä todella paljon, etenkin mun kohdalla koska olen melko toivoton tapaus.
voimme auttaa yhteiskuntaa myös laittamalla rahaa palveluihin.
Samaistun kyllä ihan täysin aloittajaan sekä esim. edellä tanjaf:n tekstiin. Olen kohta 30v, raitis, savuton, yliopiston koulutusputken loppupuolella, eli pari vuotta vielä ja jatkokoulutkin on käyty, vakituinen ja varma työpaikka on ollut jo 3v ajan, auto ja asunto hankittu, harrastuksia löytyy, mutta silti oikeaa ihmissuhdetta tai edes kavereita ei ole.
Vapaa-aika kuluu pitkälti omissa oloissani tai sitten nettimaailmassa. Kavereita toki oli koulu- ja opiskeluaikana, mutta sellaista syvempää keverisuhdetta ei koskaan.
Ehkä syynä on liika vaativaisuus, tai laiskuus, tai yksinäisyyteen taipuva luonne tai jotain ihan muuta, en minä tiedä, eikä kukaan ulkopuolinenkaan osaa tilannettani kommentoida.
Jos ajattelen tulevaa, voin hyvinkin nähdä itseni 20v päästä edelleen täysin yksin lähestyvää 50-päivääni odottelemassa käyden töissä päivisin ja harrastaen iltaisin. En osaa sanoa tyydyttääkö sellainen elämä vielä silloinkin, sillä jo nyt joskus tuntuu, että elämässä voisi olla muutakin, voisi olla vaimo ja lapset, mutta sitten aina kääntää kaiken negatiiviseksi, voisi olla myös avioero, ongelmalapsia jne... Ja sitten aina palaa siihen, että nykyinen vapaa sinkkuelämä on parasta. Ja tilanteen säilyttäminen tällaisena ei vaadi ponnisteluja ja maailmassa on jo tarpeeksi ihmisiä, miksi pitäisi omaa jälkikasvua olla? jne...
Silti yksinäisyys välillä nostaa päätään ja silloin jää tämmöisiä pohtimaan.
Ehkä vielä kuitenkin joskus löytyy joku jostain joka ymmärtää valtavirrasta poikkeavaa.- voi nykynörttejä
Jos pelkäät riskinottoa, niin miksi ihmeessä sinä uskaltaisit rakastua esimerkiksi netin kautta tapaamaasi tyttöön? Hänenkin kanssa joutuisit astumaan oman mukavuusalueesi ulkopuolelle, tapaamaan hänet, jännittämään, että pettyykö hän sinuun tai petytkö sinä häneen jne. Sitten mahdolliset toiset treffit, jännitystä, pelkoa sujuuko seksi jne.
Yksinäisyys on sinun kohdallasi ihan ikioma valinta. Teet valintoja, jotka tukevat nykyistä elämäntapaasi. Jos haluaisit muutosta, joutuisit pois siitä mukavuusalueeltasi.
Kannattaa tiedostaa se, että elämä on riskinottoa. Joskus riskinotto kannattaa joskus ei, mutta turha jäädä kotikoneen ääreen elämään virtuaalielämää ja haaveilla, että jos se tomera prinsessa saisi raahattua sinut unelmaelämään kiinni. Jokainen meistä tällä planeetalla on vastuussa omista tekemisistään. Se, että et tee mitään, on myös valinta.
Uskon, että se on ihan totta mitä sanotaan, että sitten vanhana keinutuolissa ei ihminen kadu sitä, mitä hän on tehnyt, vaan sitä, mitä hän on jättänyt tekemättä. Mieti itse, että ajattelitko seuraavat 60 vuotta elämästäsi olla tietokoneella ja elää virtuaalielämää vai voisiko vaihtoehtona olla se, että pistät tietokoneen kiinni ja alat tietoisesti kasvattamaan itsestäsi sosiaalisempaa.
- 32v
minun mielestäni ihmiset on vieraantuneet normaalista tutustumisesta niin paljon että netti deitti hommatkin menee pieleen!
itse olen ainoastaan yksinäinen sen takia kun puuttuu arjen jakaja ja hyviä kavereita on mutta vähän.. - Rosannaxx
Kävi kerran nettitreffeillä. Mietin sitä ennen neljä vuotta, uskallanko. Olen useita vuosia sinkkuna elellyt nainen. En uusinut treffejä, vaikka mies sitä ehdotti. Miksikö?Mies puhua pajatti lakkaamatta firmastaan ja tapaamistaan naisista ja etenkin näiden fyysisistä ominaisuuksistaan, silikonirinnoista ym...
Luoja! Kaikki oli juuri sitä pintap......, jota olin pelännyt. Näistä treffeistä on nyt 3 kuukautta. Täytän oman tyhjiöni kuntoilemalla ja katselemalla leffoja kynttilänvalossa yksin. Myös seksiä voi onneksi harrastaa yksin. - Sos.foobikko
Ei aina kyse ole ujoudesta ja omista valinnoista. Joskus on kyse suoranaisesta ihmiskammosta josta minä kärsin. Silloin mun mielestä kenenkään on turha tulla kellekkää sanomaan että on oma valinta että jää kotiin eikä yritä luoda sosiaalisia suhteita.
- vinkkikx
Eikö sitä varten voi hakeutua lääkäriin ja saada esim. psykologin avulla terapiaa, jotta sen kammon saisi terapian ja lääkityksen avulla siedettäväksi?
- yrjolat
Tunnen samoin,elämäni on muuten hyvin on töitä ja toimeentuloa.Mutta ei ketään kenenkannsa nautisi siitä.Olen köyhöstä perheestä ja lopetin peruskouluun,tosin kävin ammattikolun.sen jälkeen kyllä elämä on ollut vaihtelevaa ja kovaa menoa,mutta kuitenkin olen tunntenut itseni yksinäisexsi ja erilaisexi kuin muut.Töissä menee hyvin mutta viikonloput yksin ovat kauheita Voispa aina tehdä vaan töitä,että kaikki muu unohtuisi
- Syrjäytetty
Mut syrjäytettiin jo Yliopistolla. En saanut infoa, Sitä ei viitsitty välittää..
Ryhmäkaverit eivät vastanneet mulle keskusteluissa.
Opettaja syyllisti minut (vaikka mä olin se joka kärsi) vaikka olin ainoa joka kävi kaikilla tunneilla (kaikki muut jätti tunteja väliin).
En päässyt yhteisiin palavereihin, koska aikaa ei edes ilmoitettu.
Myöhemmin yritykseni päästä ryhmätöihin estettiin opettajan toimesta.
Lopputulos oli se että en tuntunet ketään. En saanut neuvoja tai apuja mistään, kun ei voinut keneltäkään edes kysyä.
Enkä ole edes kovin nirso ja olen hauska.
Mutta kiusaaminen saa näemmä opettajien hyväksymisen. - Pörrönen kultu
Punainen tori.Valtio on jo sosialisoinut laiskuudenkin antamalla sille nimen syrjätyminen.
- rumppanen
En ole ujo. Näen tyttöystävääni kerran kuukaudessa, sosiaaliset kontaktini ovat eno, tyttöystävä ja kaupan täti. Olen onnistunut polttamaan sillat takanani niin lahjakkaasti että ei ole todellista.
- rumppanen
Ehkä se riittää minulle täsä elämäntilanteessa, en kaipaa tähän mitään ylimääräistä ureaa. Naiseni on täydellinen ja enoni. En edes halua tutustua ihmisiin. Ehkä joskus, ei nyt.. Rakastan naistani ja enoni on universumin kovin jätkä, se riittää minulle. Ehkä se joskus muuttuu, mutta nyt asia on näin.
Pystyn elämään näin.
mun nainen kun ei oole kuka tahansa nainen.. Se on aika.... hullu mieletään, sen kanssa ei ole ikinä tylsää. Rakastan sitä rukkaria Yhteiskunnan näkökulmasta työ on niin iso ja merkittävä asia että jos ei sitä ole niin olet syrjäytynyt, näkökulma on ihan ymmärrettävä: jos ihmiset ei tee työtä niin pian ei ole järjestäytynyttä ja toimivaa yhteiskuntaakaan. Kuten tiedät niin maailmassa on maita joissa vaan hengaillaan ja pidetään siestaa eikä tykätä maksaa veroja niin eipä siellä ole näitä juttujakaan sitten mitä meillä on, työttömyystuet ja puoli-ilmaiset terveydenhuollot, poliisi toimii ja on luotettava samoin pelastuslaitos ja oikeuslaitos. Työn merkitys ja työmoraali on siis iso juttu mutta sen toinen puoli on sitten just tämä että yksilön tasapainon ja onnellisuuden kannalta yksilön etu ei aina ole sama kuin yhteiskunnan etu. Mun mielestä pitäisi pyrkiä aina jonkinlaiseen tasapainoon asioissa, työt tehdään kunnolla mutta kumminkin kohtuudella niin että voidaan viettää tasapainon vuoksi mielekästä vapaa-aikaa. Mutta miten päästä sieltä kotoa liikkeelle jos ei ole kavereita ja on jo tottunut tiettyyn systeemiin: töistä kotiin ja sohvalle tv:n ääreen tms. Liikkeelle vain pitäisi lähteä ja jotenkin vapauttaa ja avata omaa mieltä uusille asioille ja ihmisille, uusia harrastuksia ihan sama mitä kunhan jotain missä saa touhuta ihmisten kanssa. Siinä mun mielipide. Mutta ole iloinen kumminkin työstäsi, nyt vissiin eletään epävarmoja aikoja ja tulevina vuosina ihmisillä saattaa taas arvot ja tärkeysjärjestykset palata perusasioihin kuten ihan vaan siihen että on kiva kun on ensinnäkin työ millä pystyy elättämään itsensä.
Ei ole tullut mieleen että suomessa on 500000 reaalityötöntä jotka tarvitsisivat tuloja, ja heidän työpanoksensa voi antaa aikaa.
Mutta ei, aika itselle ja toisille ihmisille ei kelpaa - vaan se annetaan työttömille joilla aikaa on liikaakin muttei varaa tai tilaisuuksia toteuttaa ja kehittää materiaalista elämäänsä.
Juuri tämä on perseestä, työn ja pärjäämisen ja "suoritteen" ylikorostaminen. Jokainen tarvii jotain, miksi siis ei jakaa taakkaa ja tarpeita sen mukaan?
Tälle kelpais ihan vaan raha ja se auttaisi aivan vitusti kaikenlaisessa.
mitä se on???????????0nkoko akat.koulutettua tai,,,,,,, se vain on niin että asettaa 0mat kriteerit niin korkeallle et 0n yksin
- yksinäinen sinkku
mulla on ihan sama tilanne kun sullakin.. töitä on, ystäviä ei ole. eikä seurustelu kumppania ole. joten et ole ainoa yksinäinen ihminen. vaikka kuinka yrittää tutustua uusiin ihmisiin niin turhaa se on. pahalta se tuntuu mut ei voi mitään...
- Life is life
""Silti olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen pitää ainakin yrittää tulla toimeen omillaan. Onko sekään oikein, että antaa muiden tehdä töitä jotta itsellä olisi rahaa kämppään ja elämiseen? Tällaiset kirjoitukset oravanpyörän jättämisestä ovat vähän hölmöjä siinä mielessä, että jos kaikki nyt vain päättäisivätkin toimia tämän ideologian mukaan, niin oravanpyörälle haistattelijat olisivatkin ilman sitä ruokaa ja kämppää - veikkaampa että siinä ei eläminenkään niin hyvältä enää maistuisi. Itsenäisyys on sitäkin arvokkaampaa ja sillä voikin jo vähän rehvastella."""
Kyllähän yhteiskunta pitää pystyssä pitää mutta tällänen ihmisten typeryys että elät työtä varten on musta vähä epäkunnioittavaa itteensä kohtaan,kyllä ne johtajat saa jokaiselle luotuu sellaset työajat et jää aikaa itellekki.
ihmisiä masentuu ja sa saa työuupumuksia jatkuvasti,itsemurha luvut nousee ja juoppohulluus kasvaa vaa jä hallitukset raapii persettä et mikähän nyt on vikana ku ihmiset syrjäytyy,toiset työttömyyden takia ja toiset työn takia?
Eikö muka jotain voi tehdä asialle? - Life is life
Life is life kirjoitti:
""Silti olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen pitää ainakin yrittää tulla toimeen omillaan. Onko sekään oikein, että antaa muiden tehdä töitä jotta itsellä olisi rahaa kämppään ja elämiseen? Tällaiset kirjoitukset oravanpyörän jättämisestä ovat vähän hölmöjä siinä mielessä, että jos kaikki nyt vain päättäisivätkin toimia tämän ideologian mukaan, niin oravanpyörälle haistattelijat olisivatkin ilman sitä ruokaa ja kämppää - veikkaampa että siinä ei eläminenkään niin hyvältä enää maistuisi. Itsenäisyys on sitäkin arvokkaampaa ja sillä voikin jo vähän rehvastella."""
Kyllähän yhteiskunta pitää pystyssä pitää mutta tällänen ihmisten typeryys että elät työtä varten on musta vähä epäkunnioittavaa itteensä kohtaan,kyllä ne johtajat saa jokaiselle luotuu sellaset työajat et jää aikaa itellekki.
ihmisiä masentuu ja sa saa työuupumuksia jatkuvasti,itsemurha luvut nousee ja juoppohulluus kasvaa vaa jä hallitukset raapii persettä et mikähän nyt on vikana ku ihmiset syrjäytyy,toiset työttömyyden takia ja toiset työn takia?
Eikö muka jotain voi tehdä asialle?"""poliisi toimii ja on luotettava samoin pelastuslaitos ja oikeuslaitos"""
Poliisit ei oo aina niin luotettava ku sä kuvittelet,ja oikeuslaitos joka jakaa "oikeutta" pisti mun kaverille 18.000 euron korvaus vaatimukset vaikka mun kaveri ei oo tehny mitään väärää Poliisit kieroili ja todisteita ei tutkittu? Lisäks kaveri istu 18 päivää putkassa eikä päässy edes suihkuun ku vasta viimesenä päivänä.`,Ja toinen kaveri joutu moneks vuodeks kiven sisään vaikka ei tehny mitään väärää? Todellinen oikeus valtio joo...
Ainoot poliisit jotka on edes jotenki reiluja on noi liikkuvat poliisit ja niistäki löytyy niitä virkaintosia jotka käyttää ihan turhaa väkivaltaa vaikka toisesta ei oo mitään vaaraa...
- ei-miestennielijä
Ap, koska osaat kirjoittaa hyvin, miten olisi treffiprofiilin luominen? Siinä voi kertoa itsestään rehellisesti eli tehdä asioita joita ei livessä uskaltaisi heti kättelyssä tehdä ja näin ensimmäinen kynnys on ylitetty. Jos et ole ujo ja vetäytynyt parisuhteessa, vaan pelkästään uusien kontaktien solmimisessa, niin suosittelen ehdottomasti nettitreffejä.
Paperilla kuulostaa hyvältä, mutta vastauksia tulee hyvin vähän, vaikka kuinka pistäisi itseään likoon.
- markkujuhani
Ala harrastaa jotain seuraa vaativaa urheilulajia, mene sinkkutreffeille,
nauti elämästä ja mene myös mahdollisimman moniin julkisiin yleisötapahtumiin mukana olemaan. Älä sulkeudu oman napasi ympärille. - hauhau500
Vinkki: Hanki koira. Vaatii tietysti omansa, melko paljon vaivaa. Mutta koiraa ulkoiluttaessa voi saada tuttavapiiriä lähiympäristöstä muista koiran omistajista, olettaen tietysti että et asu kovin korvessa.
Olen saanut usealta paikkakunnalta paljon hyvänpäivän tuttuja, muutaman lenkkikamun ja vieläpä pari oikeaa ystävää.
Kunto kohoaa ja virkistyt kun säännöllinen ulkoilu kuuluu elämääsi. Sinulla on ns "oikea syy" kulkea ulkona. Myös koiraharrastuspiirit ovat sen jälkeen sinulle potentiaalinen paikka tavata kaikenlaisia ihmisiä.
Tämä tietysti voi toimia jos koirastasi tulee sen verran hyvin sosiaalistettu että sen kanssa pärjää myös kodin ulkopuolella. Rähjäävä piski narun päässä on huono käyntikortti. Tietysti siihen koiraan pitää jaksaa tosissaan panostaa ja käyttää aikaa sen koulutukseen ja sosiaalistamiseen. En suosittele ylipitkiä työpäiviä silloin. - eräs niistä
Sattuipa osuvasti.Koiran kanssa saa yllättävästi ja helposti ystäviä jotka voivat jäädä ikuisiksi ystäviksi.
Kukapa kadulla pysähtyy ja alkaa puhumaan ventovieraan kanssa,hulluna vähntäänkin pitävät.Tai jossain kulkuneuvoissakaan.
Itsellä oli koira,on jo poissa,mut ikäni puolesta en halua uutta.Ja sitä että luopuminen oli niin tuskallinen asia.
Näin vanhempana voisin sanoa samaa,yksin tässä ollaan ja voi kuinka meitä onkaan paljon,kaikki vaan katoaa jonnekkin,kaikilla vaan omat jutut ja sieto yleensä elämään kutistuu,omat tavat ja elämäntyyli,ei siedetä ulkopuolista milloin minkäkin asian takia,liian kriittistä.
Minäkin haluaisin todellisia ystäviä,niitä ei vain ole eikä tule ja mistä etsit,kun ei käy misään.
Ei kiinnosta enää olla "tarjolla",petetyksi on tullut niin monet kerrat.Aina vaan pitäisi sopeutua toisten ehdoilla elämiseen.Jos ei,sinua ei hyväksytä sellaisena kuin olet.
Näin se vain on.Miksi meitä yksinäisiä istuu täällä tietokoneen ääressä kauniina syksyisenä päivänä.
Juuri siksi. - kokemusta on
Mielummin yksin kun jonkin ihmisen kynnysmattona, siksi meitä on paljon yksin, ja paljon parempaahan elämä on näin.
Turha säälitellä yksin asuvaa,se on useimmin oma valinta. - JK
TILASTOISSA EI MITÄÄN JÄRKEÄ
- pervo aika
Mielestäni esim. poliittinen "eliitti" ja vallan sopulit, ovat pahasti syrjäytyneet arkitodellisuudesta.
Siellä elää mitä hullumpaa idealismia, siis verovaroin toteutettavaa....
- verojen käyttö mamu hullutukiin
- kehitysapu
- jatkuvat homous jutut
- siis aito henkinen pervous....
Sensijaan on täysin unohdettu maame massa-työttömyys, köyhyys ja todeliset arki-angelmat. Leipäjonot, niitä ei edes hävetä !!!
Homoutta vaan ja puhetta pervoudesta tilalle !!! - Kaupunkilaiserakko
Olen suurinpiirtein samassa tilanteessa, elämä on kunnossa, en pidä itseäni syrjäytyneenä, eikä muutkaan, mutta olen yksin. Nuorena asia korvensi pahasti, mutta nyt keski-ikäisenä melkeinpä viihdyn yksin. Silloin harvoin kun vieraita käy, tuntuu rasittavalta puhua tyhjiä ja tehdä tiskiä, ja enkä myöskään haluaisi vaivautua muitten luo.
Iän myötä yksin oppii olemaan, ja enemmänkin, siitä oppii pitämään. - Kova kohtalo
Jouduin lähtemään pois hyvin palkatusta työstä ja siirtymään sairaseläkkeelle. Sen jälkeen ystävät lähtivät. Olen toki yrittänyt luoda uusia suhteita, mutta yhteiskunta on tehty sallaiseksi, että jos et ole töissä. et ole mitään! Vertaistukiryhmät eivät ole minua varten.
- tee töitä näe vaivaa
Olen huomannut, että tietokoneistuminen luo syrjäytymistä. Varsinkin murrosiässä nuoren on paljon helpompaa kommunikoida tietokoneen kautta kuin pistää epävarmana itsensä likoon kavereiden ja vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ongelma syntyy siinä, että jos ei opettele jotakin taitoa (tässä esim. kommunikointia, vastakkaisen sukupuolen kanssa normaalia kanssakäymistä, kaverisuhteiden luomisen opettelua) sillion, kun on normaali ikä opetella ko. asiaa, niin niiden taitojen opettelu myöhäisemmällä iällä ei ole mahdotonta, mutta vaikeaa se on.
Nykyään puhutaan pullamössösukupolvesta. Tietyllä tavalla se pullamössöily on levinnyt myös vanhempiin ikäluokkiin. Ei viitsitä nähdä vaivaa ja kaiken pitäisi olla helppoa ja tapahtua mieluiten niin, että itse ei tarvitse nähdä mitään vaivaa, kunhan muut näkevät vaivaa minun puolestani.
Entisajan sisukkuus kohdistuu eri asioihin nykyisin. Ennen perusasiat eivät olleet kunnossa, vaan jos et tehnyt työtä, niin näit nälkää ja olit asunnoton. Nykyään kun ei tarvitse kuolla nälkään ja kattokin löytyy (yhteiskunnan avustuksella?) pään päälle, niin sitä sisukkuutta käytetäänkin sitten esim. vaikeamman nettipelin opetteluun.
Ujous ei ole sellainen asia, mille ei voisi tehdä mitään. Jos PÄÄTÄT, että teet asialle jotain ja otat sen tavoitteeksesi, niin kyllä sisukas ihminen menee vaikka läpi harmaan kiven.
AP:lle vinkkejä, jota kautta voit lähteä laajentamaan sosiaalista verkostoa pikku hiljaa:
- hanki koira. Sen kanssa voi mennä koirakouluun, jonka jälkeen sosiaalisen koiran (= ei aggressiivinen) kanssa tapaat jokaisella ulkoilutuslenkillä muita ihmisiä.
- työväenopisto. Itse käy kuntosalilla ja kielikurssilla, joissa molemmissa on miehiä noin neljäsosa ja loput naisia. Ei varsinaisesti ystävystytä, mutta saa juttuseuraa ja samalla fiksua toimintaa
- sinkkuristeilyt ja muut tapahtumat. Lähde näihin mukaan ilman ennakko-odotuksia. Pistä itsesi likoon. Kaikki, mitä saat, on pelkkää plussaa kokemusten puolesta
- käy huviksesi eri baareissa kuuntelemassa esim. musaa tai pelaamassa pelejä. Kun löydät kivan paikan, tee siitä kantapaikkasi. Ajan myötä juttua alkaa tulla baarihenkilökunnan ja muiden vakiokävijöiden kautta. Älä kuitenkaan alkoholisoidu!
- keksi itsellesi ainakin yksi harrastus viikossa, joka tapahtuu kodin ulkopuolella. Se voi olla liikuntaa, kulttuuria tai kouluttautumista. Vaikket saisi uutta ihmissuhdetta sitä kautta, saisit ainakin mielekästä tekemistä
- hyödynnä esim. kurssien ja seminaarien get-together -partyt. Ammatillista verkostoa ja rupattelukaveria.
- ainakin isommilla tanssilavoilla (esim. Pavi) on perinteisiä tansseja, joissa juuri ennen tansseja opetetaan aina yksi uusi tanssilaji. Sitä kautta tapaa paljon uusia ihmisiä ja varsinkin naiset ovat kovia puhumaan. Vaikket vielä osaisi yhtään tanssilajia, niin miehistä on pulaa, joten sillä tavoin pääset helposti mukaan ihan erilaiseen maailmaan.
- kokeile nettideitti-ilmoituksen jättämistä. Helmiä ja sikoja:)
- vastaile nettideitti-ilmoituksiin. Vastaa aluksi vaikka sellaisellekin, joka ei yhtään kiinnosta sinua, mutta saat sillä tavalla harjoitusta, että miten naisten kanssa kommunikoidaan ja millaista se naisten maailma on.
- seurakunnalla on usein myös sinkkutoimintaa. Niissä käy normaaleja ihmisiä eikä tarvitse olla kiihkouskovainen.
- on olemassa myös harrastelijateatteria, improvisaatiota, laulukuoroa, kitaransoiton alkeita, petankkijärjestöjä, karavaanareita yms. satoja erilaisia tapoja nähdä ihmisiä. Valitettavasti vain näissä naiset ovat valtaosassa, sillä miehet mieluummin istuvat tietokoneella tai baarissa sen sijaan, että näkisivät oikeasti eläviä naisia.
Jos olet selvinnyt kokeakouluopinnoista, niin miksipä et kykenisi ottamaan tätä haastetta vastaan ja löytämään sinua tyydyttävän lopputuloksen vaivojesi lopuksi? Mieti kuitenkin itse tarkkaan, että onko kyse laiskuudesta, oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumisesta vai ehkä siitä, että et itse asiassa oikeastaan edes halua sitä parisuhdetta, koska pelkäät epäonnistumista niin paljon.
Joskus tietyn tavoitteeen saavuttaminen vaatii paljon työtä. Parisuhteen tai ystävyyssuhteen saaminen voi vaatia ponnisteluja paljon, varsinkin, jos kommunikointitaidot, flirttitaidot ja tiedot vastakkaisesta sukupuolesta ovat täysin olemattomat. Silloin ei ole edes realistista kuvitella, että unelmavaimo löytyisi viikossa, kuuukaudessa tai edes puolessa vuodessakaan."Olen huomannut, että tietokoneistuminen luo syrjäytymistä."
Eivät todellakaan tietokoneet aiheuta syrjäytymistä.
Kyllähän 80- ja 90-luvullakin oli kotitietokoneita, ja niillä porukka pelasi niin maalla kuin kaupungissakin.
Tietoverkkoja on ollut jo 70-luvulla, mutta vain tiedenaiset, tiedemiehet ja historioitsijat tietävät tämän tosiseikan.
SITÄ PAITSI MIKSEI saatana MUSTAVALKOTELKKARI SYRJÄYTTÄNYT MIESKUNTAA? HÄH?
"Varsinkin murrosiässä nuoren on paljon helpompaa kommunikoida tietokoneen kautta kuin pistää epävarmana itsensä likoon kavereiden ja vastakkaisen sukupuolen kanssa."
Siinäpä on taas keittiöpsykologista asiantuntemusta kerrakseen! Nämä on taas näitä besserwisser-naisten höpinöitä...
"Ongelma syntyy siinä, että jos ei opettele jotakin taitoa (tässä esim. kommunikointia, vastakkaisen sukupuolen kanssa normaalia kanssakäymistä, kaverisuhteiden luomisen opettelua) sillion, kun on normaali ikä opetella ko. asiaa, niin niiden taitojen opettelu myöhäisemmällä iällä ei ole mahdotonta, mutta vaikeaa se on."
No mikä neuvoksi? Ammunko itseäni ohimoon puoliautomaattipistoolilla, kun "normaalissa iässä" en tullut opetelleksi "kommunikointia"? Vai mikä arvon pikkuneidille mahdollisesti kelpaisi?
"Nykyään puhutaan pullamössösukupolvesta. Tietyllä tavalla se pullamössöily on levinnyt myös vanhempiin ikäluokkiin. Ei viitsitä nähdä vaivaa ja kaiken pitäisi olla helppoa ja tapahtua mieluiten niin, että itse ei tarvitse nähdä mitään vaivaa, kunhan muut näkevät vaivaa minun puolestani."
Kenties.
"Entisajan sisukkuus kohdistuu eri asioihin nykyisin. Ennen perusasiat eivät olleet kunnossa, vaan jos et tehnyt työtä, niin näit nälkää ja olit asunnoton. Nykyään kun ei tarvitse kuolla nälkään ja kattokin löytyy (yhteiskunnan avustuksella?) pään päälle, niin sitä sisukkuutta käytetäänkin sitten esim. vaikeamman nettipelin opetteluun."
Ihan hyvä pointti, mutta eihän pelaamisen sinänsä tarvitse olla ongelma. Toiset lukevat kirjoja, toiset pelaavat, toiset bongaavat lintuja jne. Itse teen usein ensiksi mainittua, vaikkei se näykään keskustelutyylistäni.
Sitä paitsi jotkut tienaavat elantonsa pelaamalla.
Pelaaminen voi olla fiksukin ratkaisu. Miksi tavoitella työpaikkaa, kun nykyajan naiset vaativat mieheltä 20-senttistä penistä, Iittalan keramiikkaa, ulkomaanmatkoja ja puuhatarhakutsuja huvilalla?
Automaatio on nostanut tuottavuutta sen verrran huimasti, että työvoimaa ei kerta kaikkiaan tarvita tehdastyössä niin paljon kuin 70-luvulla.
Se että olet yksinäinen ei tarkoita että olet syrjäytynyt, on oma asiasi jos olet ns. epäsosiaalinen tai muuten et pahemmin osaa olla ihmisten kanssa.
Ns. todellinen syrjäytyminen on kokonaisvaltaista poissaolemista kaikesta mikä kuuluu ihmiselämään, sulla on sentään työ ja sen kautta koituva merkitys jollain tasolla.
Sinulla on täydet edellytykset hankkia itsellesi tuttavuuksia ja viettää heidän kanssaan laatuaikaa. Syrjäytynyt ei pysty tähän edes taloudellisesti ja tälläisen syrjäytyneen "kaveripiiri" koostuisi vain täydellisistä luusereista, nisteistä etc - mutta hän ei ehkä tahdo lainkaan kontakteja sellaisiin ihmisiin - kun taas ns. paremmat ihmiset sitten viettävät aikaansa kaikenlaisten maksullisten harrastusten ja huvien pareissa.
Syrjäytyminen on kokonaisvaltaista elämästätippumista. Yksinäisyys on vain yksinoloa, sosiaalisten piirien puuttumista. Näillä kahdella on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Onko koskaan mieleesi juolahtanut että ihmissuhteiden luominen on featti jossa tarvitaan sinua, eikä kukaan tule neuvomaan miten se tehdään ja siinä pitää panostaa itse jotain? Jos olet lukutoukkatyyppinen niin voin epäillä että "sosiaalinen kielesi" on ihmisiä torjuva ja latistava. Viestissäsi lähdet täysin poskettomalle linjalle : "Jos olisin jättänyt koulunkäynnin peruskouluun ja omaisin ison kaveripiirin jonka kanssa juhlisin jatkuvasti, Minulla olisi ollut useita parisuhteita, vakavia ja ei niin vakavia ja eläisin sosiaalituella niin yhteiskunta luokittelisi minut syrjäytyneeksi."
Sosiaalituilla eläminen ei takaa että ihmisellä olisi ystäviä. Samoin omat opiskelusi eivät ole millään muotoa estäneet omia tuttavuuksienluomisiasi. Vedät nyt yhtäsuurusmerkkejä asioiden välille aivan turhaan, oma virheesi on "epäsosiaalisuus" eikä se tarkoita että koulujen käyminen olisi ollut virhe tai että kouluja käymättömyys olisi koitunut eduksesi.
Sinä olet vastuussa omista ihmiskontakteistasi eikä se ole muiden vika että olet yksinäinen. Sinulla on varaa ja resursseja sekä ilmeisesti myös tahto toisten ihmisten yhteyteen - joten mikä estää? Äläpä siis syitä muita siitä että joukkoontuivat kuten tekivät ja valitsivat helpon tien.
Kiinnität huomiotasi seurallisiin ihmisiin.
Entä missä on huomiosi todellisiin syrjäytyneisiin: Yksinäisiin köyhiin?
Heitä ei ole olemassakaan, ei toisille ihmisille. Se on syrjäytymistä.- syrjällään
Syrjäityminen on sitä,että varakkaat ja rikkaat lähtevät kukemaan omia polkujaan jättäen vähäosaiset oman onnensa nojaan tässä yhteiskunnassa. Varakkaat ja rikkaat ovat syrjäytyneitä ja muut ovat siitä johtuen ihan heitteilä.
Yksinäisyys taas on ihan oma juttunsa. "Olen huomannut, että tietokoneistuminen luo syrjäytymistä. Varsinkin murrosiässä nuoren on paljon helpompaa kommunikoida tietokoneen kautta kuin pistää epävarmana itsensä likoon kavereiden ja vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ongelma syntyy siinä, että jos ei opettele jotakin taitoa (tässä esim. kommunikointia, vastakkaisen sukupuolen kanssa normaalia kanssakäymistä, kaverisuhteiden luomisen opettelua) sillion, kun on normaali ikä opetella ko. asiaa, niin niiden taitojen opettelu myöhäisemmällä iällä ei ole mahdotonta, mutta vaikeaa se on."
Näin kai se on mennyt mun kohdalla. Kun tekninen vallankumous oli just kiivaimmillaan omassa teini-iässä, niin oli helppoa oppia nettiyhteiskuntaan sisään, mutta oikean elämän ihmissuhteet kärsivät. Ja allekirjoitan täysin tuon, että nyt 29 vuotiaana on vaikea alkaa leikkiä teini-ikäistä ja lähteä ihmissuhteita luomaan.
Ketjun aloituksen aiheeseen palaten yhteiskunnan näkökulmasta en suinkaan ole syrjäytynyt, koska teen täyttä 100% työtä päivystysluonteinen työ päälle, mutta käytännössä en vapaa-ajalla tapaa kuin sukulaisia n. 1-6 päivänä kuukaudessa.
Ketjun ihmisten tapaamisvinkkeihin voin todeta:
Baareissa en käy koskaan, sehän kai se on se tavallinen suomalaisten oletus, mutta alkoholia en siedä enkä alkoholin käyttäjiä. Myöskään uskonnollisia hippiäisiä en siedä. Liikuntaharrastuksissa en käy muuten kuin pyöräilen/lenkkeilen, joukkuepeleistä mut suljettiin pois jo ala-asteella, eikä silloin pahemmin liksan opettajatkaan asiaan puuttuneet.
Tämän ketjun lukeminen on ollut avartavaa, koska näkee että muitakin on samassa tilanteessa ja kai sitä jotain pitäisi asialle tehdä. Totta myös tuo mukavuusalueen -juttu, sillä saavutetusta statuksesta on paha luopua ja omaan rauhaan tottuu liian helposti. Toisaalta nykymaailmassa ei enää ole pariutumispakkoa, koska ihminen voi sukupuolestaan riippumatta selvitä sinkkutaloudessa ihan yhtä hyvin kuin perheessäkin. Asiahan ei esim. viime vuosisadan alulla näin ollut.Minun mielestäni ihiset eivät vain ymmärrä tosi seikkoja psyykkeestä.
Itse olen ollut ylä asteella henkisesti ruoskittuna kolme vuotta, mutta silti olen järjissäni. Luoja on nähtävästi antanut minulle kestävän järjen.
Mutta! Se mitä nuo henkiset pahoin pitelijät ovat saaneet minut tajuamaan, one se että ihmiskunnan mahtavin ase ei ole mikään vetypommi, vaan sana!
Pyssyllä voit tappaa ehkä yhdellä luodilla ihmisen, ydin aseella tuhoutuu kaupunki, mutta yhdellä sanalla voidaan satuttaa ihmisiä, kaataa hallituksia, valtioita, jopa suistaa koko planeetta kaaokseen!
Ase ei tapa, vaan se sormi joka puristaa liipaisinta!
Sen sijaan että aseista tehtäisiin se syyllinen, joka aiheutti Jokelan ja Kauhajoen murhe näytelmät, täytyisi ihmisten sen sijaa keskittyä sielun hoitoon, jottei muita murheita syntyisi.
Siinä on se miten minä näen asioiden olevan.
Yksinäisiä ihmisiä on autettava!
Itse olen jo tosin tottunut yksinäisyyteen, en tiedä muista...
Miettikää kuitenkin välillä; oletteko voineet mahdollisesti aiheuttaneet jollekulle murheita?
Voitteko auttaa niitä jotka ovat avun tarpeessa?
Kuunteleekohan edes kukaan tai ymmärtääkö kukaan mitä minä yritä sanoa?niin sanotut mukamas ystävät ovat huonoasia yksinäiselle.ihminen ei välttämättä tarvitse kuin yhden kunnon ystävän jonka kanssa näihin asioihin voi pureutua.
- Jougfs
Täällä kirjoittaa nainen jolla samantyylinen elämä kuin aloittajalla. Päivästä toiseen kuluu saman kaavan mukaan, eikä minulla ole juuri muuta sosiaalista elämää töiden lisäksi. Toisaalta viihdyn ja tarvitsenkin yksinoloa rentoutumiseen ja palautumiseen mutta kaipaan myös hyvää ystävää/poikaystävää joka hyväksyksyisi minut sellaisena kuin olen. Työssäkäyntikin on alkanut tuntua turhalta kun yksityiselämä ei ole kunnossa. Ahdistavaa ajatella jos elämä jatkuu tällaisena tyhjyytenä työelämänä vuosikausia ilman tasapainottavaa hyvää vapaa-aikaa.
- wertyuiwertyui
semmosta se on,pitää varmaan hankkia koira
- Mizler
Moi! Haluaisitko e-Mail-kaverin? [email protected]
- loserri
Muistan, kun muutama vuosi sitten puhuttiin, että jos on nettiyhteys, niin ei voi kokea itseään syrjäytyneeksi. Moni kuulemma juuri sen takia vihdoinkin laittoi sen.
- Yksin Kotona 1.
Et tietenkään ole syrjäytynyt koska sinulla on se työ, jota meillä muilla ei ole. Kun sinulla on työ, sinulla on ainakin ne työkaverit, sekä rahaa ostaa vaatetta ja ruokaa varaa mennä myös paikkoihin joissa voisit tavata muita ihmisiä, kuten elokuvat ja teatterit konsertit ym. maksulliset tapahtumat, joihin meillä syrjäytytetyillä ei ole varaa olemme elossa mutta emme voi elää vaan istua koton ja tuijottaa ulos ikkunasta kun muilla on varaa mennä ruokaostoksille jne.
Ei ole työkavereita, ei ole varaa matkustaa bussissa koska ei ole bussikorttia, joten ei näe ihmisiä juuri ollenkaan kuin EU:ruokajonossa.
Ei voi pitää yhteyttä puhelimitse ainoisiin sukulaisiin toisella paikkakunnalla koska ei ole puhelimessa puheaikaa, eikä pääse tapaamaan heitä koskaan, ei edes hautajaisiin.
Tätä on olla syrjäytynyt / syrjäytetty, ei anneta työnteon mahdollisuutta ja mahdollisuutta ansaita ruokarahaa ja työpaikanihmissuhteita.
Ainoa mitä työtön ja ulosotossa oleva varaton voi tehdä, on odottaa kuolemaa.- .......
Entä aikuiskoulutus?
- elmaso
Suomessa on helppoa olla yksinäinen. Tämä on turvallinen maa, hyvä työpaikka ja korkea koulutus ei ole mikään ihme. Se ei ole myöskään tie onneen, sillä Suomen kulttuuri on ahdasmielinen, sisäänpäin kääntynyt ja kylmä. Kulttuurimme on tylsä ja maa on synkeä, pimeä ja kylmä. Taloudellinen hyvinvointi ei vain tarkoita ihmisten hyvinvointia eikä yhteiskunnallinen syrjäytyneisyys tarkoita sosiaalisesti syrjäytymistä.
Aiheen aloittajan on aivan ehdottomasti nyt kerättävä rahat kasaan hyvästä työpaikastaan ja lähdettävä matkustamaan ja hankkimaan oikeita kokemuksia! Aloita uusi harrastus johon kuuluu myös matkat ulkomaille (vaikkapa sukellus) ja tutustu siellä uusiin ihmisiin! Edes matkan ajaksi, saat uutta itsevarmuutta. Sinun täytyy löytää itsesi ja innostua elämästä, älä jää Suomeen nyhjäämään sillä täällä on niin moni onneton mutta ei uskalla lähteä.
Minä huomasin tämän Suomen ja suomalaisuuden kylmän puolen, kun asuin työharjoittelun aikana aasialaisten tyttöjen kanssa (olen 22 v. tyttö itsekin) ja he saivat minut huomaamaan, kuinka kalseasta kulttuurista olen. Minäkin muutuin samalla siinä ja kotiin palattuani tajusin, että kulttuurimme on aika kaamea ja ihmiset vain eristäytyvät täällä todella helposti. Pitää olla äärettömän sosiaalinen ja koko ajan joka paikassa, ettei ajautuisi yksinäisyyteen.
Paskat semmoisesta, ota elämästä kiinni ja lähde täältä katsomaan, kuinka paljon paremmin asiat voivat olla! :) Saman sanon kaikille yksinäiseksi itsensä tunteville, itse olen aina tehnyt jotakin tällaista, kun olen esimerkiksi tuntenut oloni ahdistuneeksi ja tyhjäksi, eron jälkeen tms. Ja jos se on jonkun mielestä väärin, niin se on hänen ongelmansa. - kukavaanvoi...
Syrjäytynyt on omituinen käsite. Oman käsitykseni mukaan syrjäytyneellä tarkoitetaan henkilöä joka on ikäänkuin pudonnut yhteiskunnan kelkasta. Henkilö on jäänyt vailla koulutusta [(lukio ehkä käyty, on ammatti mutta ei töitä, on jostain syystä työkyvytön, kärsii mielenterveysongelmista)] Tai ei ole lainkaan ammattia/koulutusta (peruskoulu käyty), eikä töitä.
Syrjäytyneisyyteen kuuluu usein myös yksinäisyys. Yksinäisyys voi jo sinänsä syrjäyttää, mikäli ei ole omasta tahdostaan sinkku. Sinkuilla voi kuitenkin olla vilkasta sosiaalista elämää kuten monella nuorella onkin.Syrjäytynyt voi olla myös päihdeongelmainen ja tai mielenterveyongelmainen.
Koen itseni syrjäytyneeksi.
- en ole alkoholisti, päihdeongelmainen, mielenterveysongelmia ei ole todettu.
- käyn vakitöissä vuositulot 30000e luokkaa.
- olen 30-vuotias, perheellinen. Omistan asunnon, auton tosin velaksi. Selviän/selviämme kyllä veloistamme 24-vuoden sisällä kuten muut samassa tilanteessa olevat.
- olen toki stressantunut. Kärsin unettomuudesta (liittyy osin mielenterveysongelmiin, mutta unettomuus ei vielä riitä perusteluksi työkyvyttömyyteen)
- Kaltaiseni henkilön yhteiskunta sysää syrjään. En saa apua mistään. On pakko jaksaa, tai ainakin yrittää.
Entä jos tulee loppuunpalaminen alle 40-vuotiaana, enkä olekkaan työkykyinen.
Olen potentiaalisessa syrjäytymisvaarassa. Pitää myydä auto ja asunto. Muuttaa vuokralle. Hakea sairaslomaa sairasloman perään ja alkaa elää tuilla. Voisin olla onnellisempi kuin nyt. - hmmmm.....
Kysymys on varmasti rahasta. Kaikki sosiaalituilla elävät todennäköisesti ovat näitä ns. syrjäytyneitä sillä kriteerillä pelkästään, etteivät ansaitse omaa elantoaan. Se on kummallinen määrite tällaisessa maassa, jossa on muutenkin korkea työttömyysaste mm. nuorison joukossa.
Minua oikein ärsyttää puheet syrjäytyneistä nuorista, miten heidän tukensa pitää katkaista, jos eivät suostu palkattomiin töihin. Koko puhe nuorison yhteiskuntatakuusta on vain kiertoilmaus sille, ettei nuorille suoda kohta oikeutta sosiaaliturvaan.
Tarkoitushan on saada jokainen terve aikuinen tulemaan toimeen omillaan. Se taas ei ole loogisesti edes mahdollista, kun ei ole jokaiselle työpaikkoja. Homma menee hölmöläisten täkin jatkamiseksi, otetaan toisesta päästä ja laitetaan toisaalle ja nuoret pyörivät yhä tehokkaammin aktivoinnista toiseen. Lopulta sillä saadaan ainakin tilastot kauniimmiksi ja lisä valtiovelkaa hyvällä korolla.
Mittarina on raha. Ikävä kyllä.. - Juha82222
No minä olen näitä kiusattuja ihmisiä ja siksi pitkälti eristäydyin, erakoiduin.
Myös erakkomainen luonteeni osasyynä siihen ja hiljainen, rauhallinen ja hyvin ujo persoonani.
Vitsinä voisi nakata että liekkö Horoskoopilla tekemistä lol tämän kanssa koska olen näitä Härkiä (:
Meitä syrjäytyneitä haukutaan usein että ollaan omituisia, vaarallisia, luusereita ja mätäpaiseita jos emme tee duunia.
Se on väärin, asenteissa on pahasti vikaa.- KavereilleKenkääää
Juha82222. Samalta tuntuu, mutta kannattaa valita kaverit tosi tarkkaan, jos tommosta tapahtuu. Minä jätin työn ja ne kaverit jotka aina vinoilivat mistä milloinkin, ja pidin yhteyttä vain niihin kavereihin jotka ei koskaan vinoillut,
voin sanoa, että kyllä on ollu ihanata elämä sen jälkeen :) Mielenrauha palasi.
- Syrjäytyneisyys
Sinä et ole syrjäytynyt.
Itseasiassa koko sana syrjäytynyt ei pidä edes paikkaansa. Oikea sana on syrjäytetty.
Syrjäytynyt sanana sysää vastuun "syrjäytyneelle" vaikka se ei pidä paikkaansa.
Syrjäytynyt ei itse tilaansa valitse, vaan se luodaan hänelle. Eli hänet syrjäytetään.
Esimerkiksi mielenterveyshäiriöistä kärsivä mielenterveyskuntoutuja, nisti, alkoholisti tai sairaseläkeläinen on väistämättä ilman ystäviä tai jopa perheen tukea. Ainoa tukijärjestelmä joka hänellä on, on hänen kuntoutustyöntekijänsä sekä yhteiskunnan tarjoama rahallinen tuki.
Kuitenkaan kuntoutustyöntekijät eivät ole kuntoutujan ystäviä ja kuntouttajien tarjoaman tuki lakkaa välittömästi kun kuntoutuja pysyy omilla jaloillaan, tai hänen tilansa on stabiili, oli se sitten käytännössä kuinka huonolla tolalla tahansa.
Nimittäin tosiasia on se ettei pitkäaikainen kuntoutuja pääse oikeisiin töihin ellei ole alle 25 vuotias ja opiskellut itselleen ammatin. Kuntoutuja joutuu siihen oravanpyörään mistä ei ole enää paluuta.
Koko syrjäyttäminen lähtee käyntiin sillä että aluksi että kuntoutuja eristetään normaalista elämästä, koska kukaan ei tietenkään halua puhua mielenterveysongelmistaan, alkoholismistaan tai huumeongelmistaan muille kuin kuntoutustyöntekijälle. Tässä vaiheessa ystävät jatkavat elämäänsä "uraputkessa", eli sosiaalisessa oravanpyörässä jossa on tilaa ainoastaan niille ystäville jotka jakavat samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Tämä johtaa siihen että kuntoutuja pudotetaan pois kelkasta koska hän ei enää jaa samaa elämänpiiriä.
Tätä sosiaalista perusturvaverkkoa ei missään nykyisessä kuntoutusmuodossa tueta millään tavalla ja sen ylläpitäminen on kuntoutujan itsensä vastuulla ja on päivänselvää ettei kuntoutuja itse jaksa pitää yllä sosiaalisia suhteitaan. Toisinsanoen sosiaalisia taitoja ei opeteta, ei tueta, eikä ylläpidetä koska sairasta "hoidetaan" tunti viikossa ja tästä ajasta kuntouttaja kuittaa tuntipalkan. Tämä koskee kaikkia sekä mielenterveyskuntoutujia, eläkeläisiä, että esimerkiksi alkoholismista kärsiviä.
Toinen tärkeä asia on yhteiskunnan taloudelliset tuet. Nykyinen järjestelmä sysää kyllä rahaa kuntoutujalle työttömälle tai muuten vain köyhälle, mutta se ei kannusta säästämiseen, eikä niillä tuilla voi elää.
Elämisellä en tarkoita sitä etteikö niillä pysyisi hengissä, koska siihen ne nimenomaan juuri ja juuri riittävät. Mutta kuten tuossa aikaisemmin mainitsin, niillä ei voi elää koska niiden avulla ei voi turvata itselleen sitä sosiaalista turvaverkkoa joka pitkällä tähtäimellä pelastaisi kuntoutujan, työttömän tai muun köyhän. Tämä on yhteiskunnan osalta tapahtuvaa syrjäyttämistä.
Hyvä esimerkki tästä on sosiaalitoimiston tuki. Jos tilillä on tietty määrä rahaa, kuukaudeksi myönnettävä toimeentulotuki evätään vaikka sosiaalitoimiston virkailijoilla olisi tiedossa että rahaa ei ole tullut mistään, ei tule mistään, ja että kyseinen summa on säästetty toimeentulotuesta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos köyhällä on esimerkiksi velkaa, velkoja ei voi maksaa pois, vaan ne menevät ulosottoon. Tämäkin on yhteiskunnan taholta tapahtuvaa syrjäyttämistä joka on siunattu sekä lailla että sosiaalitoimistojen omilla säännöillä.
Sinä et ole syrjäytynyt. Sinulla on koko elämän perusta kunnossa, eli sinulla on hyvä koulutus, sinulla on hyvä ammatti, sinulla on myös asunto. Ainoa asia mikä sinulta puuttuu on uskallus. Sinulta puuttuu uskallus siihen että alkaisit esimerkiksi harrastamaan jotakin, eli että laajentaisit omaa elinpiiriäsi. Sinulta ei puutu siihen tarvittavia taloudellisia resursseja. Viitsimisen vähyys ei ole syrjäytymistä, koska syrjäytymistä ei ole olemassakaan. Jos joku syrjäytyy, hän tekee sen omasta halustaan ja sellaista ihmistä kutsutaan erakoksi.
Suomalaiset "syrjäytyneet" on syrjäytetty ja heiltä ei puutu viitsimistä tai rohkeutta, koska he joutuvat joka päivä taistelemaan siitä että pääsisivät edes sille ensimmäiselle portaalle josta ponnistaa rakentamaan omia perustuksiaan ja turvaverkkojaan. Noilta ihmisiltä on perustat murennettu joko velkakierteellä tai riittämättömällä henkisellä ja taloudellisella tuella. Heillä EI ole mahdollista harrastaa ja nousta sosiaalisella portaalla ylöspäin muuten kuin taistelemelalla kynsin ja hampain itsensä puolesta. - Juha822222
Itse olen Syrjäytetty koska yhteiskunta ajoin minut erakoksi.
Voin syyttää myös itseäni, omaa luonnettani koska olen vähän nössö erakko, ujo ja hiljainen, LIEVÄ AUTISTI.
Sorry näin itse näen asian.
Rohkeutta puuttuu minulta, siinä olet oikeassa.
Rahaa on mulla jonkun verran, en ole edes säästäjätyyppiä vaan pistän rahaa liiikkumaan palveluihin mistä hyötyy Valtio, eli autan tavallaan Valtiota siinä mielessä enkä silti itse köyhdy ollenkaan.
Pitää koputtaa puuta ettei köyhdy kuitenkaan, meillä päin semmonen sanonta.
Ihmiset näkee eri asioita toisella tavalla, perusongelma on yleensä kaikissa asioissa se ettei yhteisymmärrystä synny eikä toisen mielipidettä hyväksytä.
Eikä ihminen saa olla oikeassa eikä väärässä koska oikessa olevat tuomitaan itsekeskeisiksi minä olen oikeassa tyypeiksi ja väärässä olevat haukutaan heti vammaisiksi.
Siksi onkin ehkä parempi että pysyttelee tästä yhteiskunnasta erossa eikä tee tuttavuutta ihmisiin koska ne alkaa pian heti kiusaamaan jos on vähän omanlainen persoona kuten minä.
Tämä on itsensä puolustamista, en tiiä mihin tämä johtaa mutta ainakin tämä toimii paremmin kuin se että olisin esillä koska ensinnäkään en kykene siihen.
Minulla on 4-5 erilaista Diagnoosia jotka Psykiatri diagnosoinut.
Suvaitsemattomuus ja henkinen kiusaaminen on yhteiskuntamme suurimmat SYÖVÄT.
KOVEMMAT RANGAISTUKSET NOILLE IHMISILLE.
KOLMESTA VAROITUKSESTA KIUSAAJA LENTÄISI ULOS SYSTEEMISTÄ, MM KOULU, TYÖPAIKKA JA INTERNETIN KESKUSTELUPALSTAT.
Tämä parantaisi maailmaa.
KOVEMPI MALLI. Suvaitsemattomuuden takia kärsimme Terrorismista ja sodista.Talvisodassa ei ollut kyse siitä mutta oli puolustettava omiaan.
Suomi ei ole edes Hyvinvointivaltio mielestäni koska täällä on joitakin huonoja asioita mutta pitää nähdä myös positiivinen puoli Suomessa, Suomi on kuitenkin turvallinen maa elää verrattuna Arabi-maihin.
Työllisyydessä olemme aina pärjänneet hienosti ja koulutuksessa mutta henkisellä puolella emme ole pärjänneet.
Myös moni nuori joutuu nykyään Työkyvyttömyyseläkkeelle kiusaamisesta johtuvien masennusten takia(yleisin syy).
Loppuunpalamiset, Itsemurhat, järjetön ryyppääminen ja rikokset lisääntyy alkoholin kulutuksen kautta ja ihmistapot.
Onko tämä siis hyvinvointivaltio oikeasti??????- Juha82222
Siis Suomessahan kiusataan henkisesti paljon koko Euroopassa eniten muistaakseni tilastojen perusteella.
Ei siis ihme jos työttömiä on paljon ja työkyvyttömiä.
Työtön ja työkyvytön on kaksi eri asiaa mut usein työttömyys johtaa työkyvynb menetykseen.
Ne jotk apystyy tekkeen duunii niin niille pitäisi antaa myös mahdollisuus tehdä sitä.
Mieluummin niin päin että nuoria työelämään ja vanhempia sivuun joiden tilalle nuorempia, terveempiä.-
- without.name
Tuli luettua ainoastaan nyt tuo ensimmäinen, aiheen aloittanut kirjoitus nimimerkiltä "syrjäytynytkö?"..
Kyllähän merkit näyttää, että on jotain sosiaalista syrjäytymistä olemassa jos elämässä ei ole mitään muuta kuin työ. Yhteiskunnan luokittelut eivät perustu maalaisjärjelle, joten kun sinulla on akateeminen koulutus ja työ, ei päihde- tai mielenterveysongelmia yms. niin sinua ei silloin katsota syrjäytyneeksi. Mutta oma elämäsi näyttää kärsivän sosiaalisten kontaktien puutteesta ja työkalutkin näyttävät olevan hukassa koska edelleen olet yksinäinen, niin kyllähän siinä ratkottavaa riittää.. :P
Oletko koittanut itse tehdä asialle jotain? esim. löytää mielekästä harrastusta, jossa toimitaan porukassa tms? Mielestäni nimimerkin "tyttönainen" ehdotukset vapaaehtoistyöstä voivat olla kokeilunarvoisia juttuja. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta voi olla ratkaisu ongelmaan ;)
Kauheeta, kun heti puski semmonen auttamisvietti päälle... :D - ruikuttaja E=۞
Energia on vain tiettyyn pisteeseen asti sama kuin valonnopeuden neliö kerrottuna massalla. Te energiateollisuuden aivopesemät "yksilöt" ette vain sitä tahdo millään ymmärtää.
Minä en tätä ennen tässä ketjussa ruikuttanut, vaikka vainoharhoissasi niin kuvittelitkin. Sattumalta tuon yhden xxx-trollin kautta tulin toisesta ketjusta tänne, mutta muuten ei vois vähempää kiinnostaa meistä syrjäytyneistä puhuminen. Auttakaa mua ihan toisessa asiassa... minut on bannattu. Miten pitkään tai mistä löydän sen tiedon?
- bköjöbjkjkb
Kerro ensiksi että kuka sinut on bannannut ja mistä?
- jk
tilaistoisa ei ole mitäännjärkeä
- Liikuntaaaaaaaa
Niskasta kiinni jokainen joka tuntee itsensä yksinäiseksi. Kyllä se vain niin on että liikunta tekee ihmeitä. Enkä tarkoita nt mitään tehottomia keppikävelyjä, vaan semmonen reeni joka pistää keuhkot ahtaalle ja lihakset huutaa apua. Esim. Sähly, uinti, sulkapallo, squash, tennis. Itse aloitin 30 min juoksulla päivittäin, 2 viikkoa sitä harrastin ja luulin et olen huippukunnossa ennen sählyä. 10 min päästä olin ihan kuollu, eli kyl se sähly on aika kova laji sekin. Sinne vaan ni lähtee masiksetkin.
- ei auuta
Ei pysty juoksemaan tai polkemaan kun on raajat rikki, eikä lääkäriin ole varaa. Helppo se sun on viisastella, kun vielä pystyt muiden mukana kuntoilemaan. Tuskin koskaan edes olet ollut todellinen syrjäytynyt kun joukkuepeleihin kykenet osallistumaan.
Lihaskuntoakaan ei jaksa ylläpitää itsensä takia, kun ei sillä kuitenkaan naista saa vaikka raamit olisivatkin kunnossa. - Herra Ujo
Olen muuten samassa tilanteessa (mm. korkea koulutus,en juopottele (absolutisti), yksinäinen), mutta ei ole työtä. En usko selviytyväni haastattelusta. Sanat takertuvat kurkkuun. Tärinää. Ahdistuneisuutta. Tämän ovat myös todenneet alan ammattilaiset. Luokassa melko äärimmäinen. Menisin toki töihin, jos hyväksyttäisiin siis vaikka työttömyyskorvauksen suuruisella summalla.
TIEDOKSI:
Ujous on pahimmillaan mielenterveydellinen häiriö. Sille on diagnoosia tarjolla niin ahdistuneisuushäiriöiden ja persoonallisuushäiriöiden luokassa. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja estynyt persoonallisuushäiriö. Siis sitä äärimmillään. Ja kyllä se vastakkainenkin eli huomionhakuisuuskin on pahimmillaan persoonallisuushäiriö. - Anonyymi
Minä olen 68vuotias Pieksämäellä asuva ikääntyvä mies.olen Pieksämäellä asunut noin 60vuotta. Henkinen kotini on täällä .Vähän on ystävyyssuhteita sekä olen edelleen sinkku.
- Anonyymi
Maalitetaan toimittajia, kun ne kerran maalittaa viattomia ihmisiä.
- Anonyymi
Lukekaa uutisiamme tai perkelw
- Anonyymi
Vetäytyminen on parempi kun se tulee kaupan päälle. Välinpitämättömyyshän on tunnettu tosiasia kuitenkin.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174336
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842489Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731627Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella251260Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641187Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42922- 113918
- 171904
Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä74885Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72830