Samalla viivalla (1. luku)

Kesäloma oli lopuillaan. Oli yksi niistä viimeisistä päivistä, jolloin vielä pystyi juoksemaan ulkona t-paidalla. ''Vieläkin on aikaa'', Mikko ajatteli pukiessaan kullanvärisiä Alpinestarsin juoksukenkiä jalkaansa. Hän oli harrastanut kestävyysjuoksua niin kauan kuin hän muisti. Ensimmäinen kuva, joka oli otettu Mikosta juoksemassa, oli keväältä -98 hänen ollessaan vain kolmevuotias. Juokseminen oli Mikolle kaikki kaikessa. Vaikka hänellä oli laaja kaveripiiri, hän ei pitänyt mistään muusta enempää kuin lenkkipolkujen tallomisesta kilometri toisensa perään. Mikko oli käynyt joka päivä - terveenä ollessaan - lenkillä jo yhdeksän vuoden ajan. Tästä johtuen aina, kun koittivat koulun juoksukilpailut, Mikko oli yksi suurimmista ennakkosuosikeista. Pahinta kilpakumppaniaan Mikko ei osannut nimetä. Kuitenkin viime vuosina SM-kilpailuissa tiukimmat taistelut hän oli tainnut käydä Juuson kanssa. Molemmat kuuluivat kovimpaan SM-kärkeen eikä kumpikaan sietänyt häviämistä. Mikko ja Juuso eivät olleet ylimpiä ystävyksiä osin kilpailuhenkisyytensä vuoksi, mutta osin myös siksi, että he asuivat vain parisenkymmenen kilometrin päässä toisistaan. Kummallakin oli oma ''reviirinsä'', jota oli toki puolustettava - hinnalla millä hyvänsä.

Mikon paras kaveri, Pyry, asui sopivan matkan päässä Mikon kotoa, joten häntä saattoi käydä aina tervehtimässä kesken harjoituslenkin. Mikko ja Pyry olivat tunteneet toisensa jo ala-asteelta lähtien ja olivat olleet toistensa parhaat kaverit siitä asti. Mikko piti Pyryssä ennen kaikkea siitä, että hänelle saattoi kertoa mitä tahansa mistä tahansa, ja Pyry reagoi aina sopivalla tavalla kaikenlaisiin yllätyksiin. Mikko arveli, ettei hänestä olisi moiseen, jos joku kertoisi hänelle samanlaisia asioita kuin hän Pyrylle. Vaikka Mikko ei ollutkaan poikiin päin, hänen mielestään Pyry oli ''ihan komea''. Mikko olikin ollut ihmeissään, koska Pyryllä ei ollut koskaan ollut tyttöystävää. Hän harmitteli tätä usein Pyrylle, mutta Pyry ei ollut moksiskaan. Mikolla ei ollut aavistustakaan, miksi. Mikko oli itse hyvin suosittu tyttöjen keskuudessa, ja hän pääsi nauttimaan suosiostaan useinkin. Hänellä ei kuitenkaan ollut juuri nyt tyttöystävää edellisen jätettyä hänet koulun kevätjuhlissa. Se oli yksi niistä harvoista kerroista, kun oli Pyryn vuoro lohduttaa Mikkoa.

Raskaasti huohottaen Mikko puikkelehti sujuvasti tuttua reittiä pitkin rivitalojen välistä ''sen oikean talon'' luo. ''7C - Hakanen, Karikko, Järvinen - siinä'', Mikko puhui henkäysten välissä. Hän soitti ovikelloa. Ovi avautui niin nopeasti, että Mikko säikähti. ''Moi, pikku-Virén'', Pyry aloitti naureskellen, ''mä jo ootinkin-'' ''Onks ne tullu jo?'' Mikko keskeytti Pyryn heti saatuaan hengityksensä tasattua. ''Mitkä?'' Pyry ei ollut tietävinäänkään, mistä Mikko puhui. ''Vastaa nyt, hölmö!'' Mikko kiivastui. ''On ne tullu, ja tota... Miten tän nyt sais sanottua - me päästiin sinne!'' Pyry huudahti lopulta koetettuaan ensin vielä kerran Mikon temperamenttia. Mikko ei kuitenkaan vielä juhlinut, vaan tivasi: ''Entä Juuso?'' Pyry siirsi katseensa maahan ja väänsi suupieltään. Mikko arvasi jo vastauksen: ''Ei voi olla totta - eihän sen pitäny päästä! Sen piti jäädä rannalle!'' ''Ei ne sitten ilmeisesti katsoneet sen historiaa niin tarkkaan...'' ''Hiton idiootit! Sen mä vielä olisin joten kuten kestänyt, että jompikumpi meistä ei olis päässy, mutta Juuso pääs...'' ''Kyl sä varmaan pääset siitä yli, Mikko, mä tiedän sen.'' ''Ai pääsen vai? Juusosta yli! Se on kuule pilvenpiirtäjän korkunen vuori ylipäästävänä! Sä tiiät, että mä en pidä siitä yhtään! Että oo vaan siinä vittuilematta!'' Pyry vaikeni ja vinkkasi Mikkoa tulemaan sisään.

Mikon tunteet sekoittuivat yhdeksi sekametelisopaksi. Hän ja Pyry pääsivät molemmat lukion ensimmäisen vuosikurssin urheilijaryhmään, mutta niin pääsi Juusokin. ''Idiootti-Juuso'', Mikko ajatteli. Siitä lähtien, kun paljastui, että Juuso aikoisi hakea samaan lukioon, Mikko oli pelännyt, että Juusokin pääsisi urheilijaryhmään. Mikko tiesi Juuson menneisyydestä jotain, mitä harva tiesi: Kuukausia sitten Juuson polvivammaa tutkinut lääkäri oli suosittanut, että Juuso ei hakisi lukioiden urheilulinjoille, koska polvivamma tarvitsi pitkää lepoa ja kuntoutusta parantuakseen. Huolimatta polven paranemista kesällä lääkäri ei pyörtänyt päätöstään, joten Juuson vanhemmilla oli täysi työ saada asia pysymään salassa. ''Kyllä ne vaan jumalauta onnistui siinä'', Mikko mietti murheissaan.