Maanmittaus rannoilla?

Jättömaita tahtoo aina olla merenrannalla, meri kun ainakin toistaiseksi vetäytyy hiljakseen ja maa kohoaa.

Ei kannata luottaa kuulopuheisiin, kilauta maamittaustoimistoon ja kysy sieltä.

Tere !

Perusperiaate on se, että oman kiinteistön kohdalla oleva vesijättömaan saa lunastaa hakemuksesta. Siis kiinteistön omistaja hakee ! Ei kukaan virkaheitto maanmittari (vaikka itsekin sellainen olen, siis maanmittari mutta en virassa) sitä päätä vai maksaako he myös sen sinun puolesta ?

On tapauksia, että vesijätöllä on kasvanut ihan tukkimetsää ! Eikä sitä heti ihan usko vesijättömaaksi. Vesijättöhän mudostuu pääasiassa maan kohamisen seurauksena ja suurimmillaan se on noin Vaasan-Oulun seutuvilla (noin 10 mm / vuosi tai jopa enemmän !)

Vesijätön lunastushinta on yleensä paikallinen keskihinta samanlaisesta maasta, joka toimituksessa toimitusinsinööri päättää.

Ei vesijätön käyttö kuitenkaan muutu, paitsi rakentamisen osalta.

Joku ilmeisesti aikoo tehdä "pisnestä" tietämättömien kohdalla ! Nimet ylös ja paikalliselle maanmittauskonttorille yhteys, niin asiat rupeaa selviämään. Jos haluat itse ottaa asiasta selvää, niin Jakolaista ja -asetuksesta löytyy pykälät, miten vesijätön lunastus tapahtuu.

Kun kauppakirjassa tai maarekisterissä lukee että tontilla on maa ja vesioikeus niin ei tarvitse vesijättöä koskaan lunanstaa ja tämä pykälä puttuu monelta rantatontin ostajalta ja niin edelleen.

Mitäs tehdään, jos vaikka edellinen omistaja on vähän oikonut ja täyttänyt rantaa, sanotaan vaikka metrin parin verran (ilman lupaa) tai jyrkempi rantapenkka on sortunut ja levinnyt. Onko tuokin vesjättöä, jonka voi lunastaa? Jos ei niin mitä tehdään?

Voiko kalastuskunta tai sen jäsenet alkaa käyttämään tuollaista kaistaa vaikkapa venerantana?

Mitenkäs siinä lunastuksessa toimitaan, jos kalastuskunta ei haluakaan siitä vesijättö- tms. rantasuikaleesta luopua? Entäpä jos se alkaa vaatimaan maan vaihtoa saadakseen paremman muotoisen palan rantaa jotakin tarkoitustaan varten ja tuota kapea suikaletta vastaan?

Olisiko tuo joku kiinteistömäärityslaki tai sinne päin nimeltään nykyään?

Tuossa oli kyselty sellaisia käytännön tilanteita, joihin ei ehkä maalikkolle laista aukea suoraan vastauksia. Kokemuksia ja tilanteita on varmaankin monenlaisia.

Pirkanmaalla viime syksynä 2010 vesijätön lunastushinta rakennettuun lomatonttiin liitettynä oli 1,30 euroa/neliö. Se minua on vähän ihmetyttänyt kun vuonna 2000 hinta saman järven rannalla oli 2 euroa/neliö.

Tämä viime syksynä lunastettu vesijättö oli laadultaan hyvää maata, kasvaa tukki kokoista tervaleppää. Olen sitä mieltä että pärstäkertoimen mukaan hinta määräytyy ja onko alue yleensä vesijättöä. Itse lunastin vuonna 2008 vesijättöä metsätilaan liittyen euron/neliö ja lunastettavalla alueella ei ollut metsää vaan kalliota ja suota. Naapuri valitti maaoikeuteen vesijätön syvyydestä7ulottovuudesta maalle päin ja maaoikeus ei muuttanut lunastustoimitusta. MUTTTA kun naapuri lunasti itselleen 2010 niin toimituksessa vesijätön syvyys oli muuttunut järvelle päin eli sai lienee jonkinlaista hyvistystä narinastaan maanmittarilta........ja kaiken kukkuraksi toimitus voitiin tehdä hiljaa ja eipä tarvinnut minua kutsua toimituksen kun olin lunastanut vesijätön aiemmin.

Pärstäkerroin ...hmmm ... Keski-Suomessa on ollut ihmeellinen soppa : venevajojen omistajat olivat vaatineet rajankäyntiä rantaan, jossa heillä on suupuheella muutama vuosikymmen sitten rakennettuja lautarakenteisia vajoja. V. 2008 kunta määräsi ne purettaviksi huonokuntoisina ja kaavan vastaisesti sijoittuneita. Rannanomistajat irtisanoivat vuokrasopimukset. Alkoi rähinä.

Ideana rajankäynnissä oli saada vajat rajaa maalle siirtämällä rannanomistajien "vaikutuspiiristä" pois, siis ainakin hakijoiden mielestä. Hakijat kävivät maanmittaustoimistossa pohjustamassa asiaa neuvotteluilla ennen toimitusta, eikä tuota yksipuolista valmistelua ole kiistetty.

Hälinäksi menneessä, kymmeniä ihmisiä paikalle vetäneessä toimituksessa raja lopulta nostettiin 1 - 2 m korkeudelle vedestä. Syntyi 1 - 6 m syvä alue, joka on kai sitten vesijättöä. Jotta vesi olisi ollut 2 m korkeammalla on kulunut aika kauan, ehkä tuhansia vuosia. Isojako oli seudulla aivan 1700-luvun lopussa. Siltä ajalta ei ole veden korkeustietoja, viimeiseltä sadalta vuodelta on. Vaihtelee, ei pysyvää trendiä. Veden korkeutta säätelee 4 - 5 kilometrin päässä kosken niska. Kiistaranta on maan puolelta paikon jyrkkää syöpynyttä hiekkapenkkaa.

Kukaan ei ollut toimitukseen tyytyväinen. Kymmeniä rantaan asetettuja rajamerkkejä oli siirrelty kesken monipäiväisen toimituksen sinne ja tänne selitysten voimalla. Mitään ei oltu perusteltu toimituspaikalla. Kalastuskunta vesialueen omistajana oli rannanomistajien kanssa samaa mieltä : ei ole vesijättöä eikä ranta ole merkittävästi muuttunut. Asia esitettiin myös kirjallisella sopimuksella, mutta toimitus ei sitä huomioinut.

Rannanomistajat valittivat maaoikeuteen, pinta-alat pienenivät ja yhteys veteen katkesi ym. Venevajojen omistajat valittivat, että liian vähän maata "otettiin" heille. Maaoikeudessa valitukset hylättiin. Epämääräinen muka-vesijättö jäi rantaan. Yksi maaoikeuden jäsen äänesti ja kirjoitti pitkän selvityksen, jonka mukaan koko toimitus oli aiheeton ja raja olisi pitänyt merkitä kiinteistön omistajien - siis kalastuskunnan ja rannanomistajien yhteisen käsityksen mukaan nykyiseen keskiveden korkoon. Tämä henkilö oli sitä mieltä, että vesiraja on pikemminkin syöpynyt isojaon jälkeen useita metrejä maan suuntaan.

Lienee tyypillistä, ettei maaoikeus muuta päätöksiä. Kirjaa kuitenkin asioiden todellisen tilan eriävänä mielipiteenä. Vajamiehet todettiin maaoikeudessa asianosattomiksi, mutta he saivat silti olla paikalla koko monipäiväisen prosessin ajan ja todistella väitteitään laajasta rannan täyttämisestä, maan muka liukumisesta kohti vesialuetta ym.

Nyt vajamiehet kuuluvat suunnittelevan vesijätön lunastusta niin, että tilusvaihdolla tuo epämääräinen kapea kaista siirtyisi ystävällisesti takaisin rannanomistajille. Ketunhäntänä vajamiehet (jotka kuvittelevat valtakirjoineen olevansa jatkossa sama asia kuin kalastuskunta) saisivat isomman ja selkeämmän alueen haluamastaan paikasta. Tarkoitus on rakentaa siihen uusia venevajoja, parkkipaikkoja ym. Rannanomistajia hämmästytti miten ja mistä kohdasta maanmittari "tilusvaihtaa" rantaa rannanomistajien tahdon vastaisesti vajanomistajille ja millä perusteella.

Liekkö pärstäkertoimesta kiinni, mutta maanmittaustoimisto näyttää toimineen tähän saakka näiden ulkopuolisten henkilöiden toiveiden suhteen suotuisasti tai ainakin arponut rajaa käsitysten ristiaallokossa. Taktiikkakuvio onkin hieno. Rantarajaa on käyty neljälle rannanomistajalle, joista yksi ei ole kiistarannalla. Nyt tuolla seudulla on pelko ahterissa yhdellä ja toisella. Mietitään milloin joku ulkopuolinen hakee vastaavan toimituksen juuri minun mökkirannalle.

Lokakuun Hymyssä on juttua ko. kiistapaikasta. Sen kuvassa näkyy n. 2 m korkeudella oleva rantarajan rajamerkkikin.

Juu merkillinen sotku on ollut. Lyhyesti kirjoittamalla eivät kaikki piirteet tule selkeästi esille. - Maanmittaustoimisto ja maaoikeuskin olivat sitä mieltä, ettei veden puolella rajaa oltu koskaan käyty ja nyt se oli merkittävä punaisin paaluin (n. 10 - 20 m välein, haitta niistäkin).

Venevalkamarasitteita hakivat jo vuosia sitten, mutta eivät saaneet. Ilman saaritiluksia, siis pelkkään huviveneilyyn ei silloin rasitteita annettu. Osalla hakijoista on samalla alueella omaa rantaa, joka jo sinänsä kuvaa tilanteen erikoisuutta niin nykyisessä tilanteessa kuin taannoisessa rasitteiden haussa. Kunnalla on veneranta alueella.

Vesijätön lunastukseen littyvässä tilusvaihdossa ideoivat vaativansa yhdeltä tilalta kalastuskunnalle "tontin" samasta kohderannasta, jolta useiden rannanomistajien, yhteensä joidenkin satojen neliöiden vesijätöt liitettäisiin vastineena takaisin ko. rantapalstoihin.

Onkohan tilusvaihdosta rannoilla ennakkotapauksia?
Mitä vaihdolla tarkoitetaan?

Vajamiehillä on itsellään maita, isojakin tiloja on mukana. Joillakin on omaa rantaa, joillakin selvästi enemmän kuin kohderannan asukkailla. Kaikki pitäisi saada ilmaiseksi eikä viereinen kunnan venerantakaan kelpaa saati, että menisivät omilleen, joille on tietkin olemassa.

Miten vesijättöä muodostuu?

Kaikki tietävät, että Pohjanmaan rannikolla maa nousee ja meren vesiraja pakenee. Vesijättöä tulee ja paljon. Mutta sisämaassa järvet ja laskujoet nousevat maan mukana.

Vesijätön olemassaoloa sisämaan järvillä ei voi perustella maan nousulla vai voiko? Olisikohan niin, että vain idän ja lännen nousunopeuden ero vaikuttaa. Maa ja sen mukana isommat ja pienemmät "vesiastiat" ikäänkuin kallistuvat kohti kaakkoa. Mitä se vaikuttaa vesijättöjen syntymiseen esim. 200 vuodessa? Isojakojen aikaisiin rajoihinhan sitä vedotaan.

Vetävätkö maanmittarit rantarajat arpoen vai onko jossakin ihan oikeasti tietoa.

mk: "Kun kauppakirjassa tai maarekisterissä lukee että tontilla on maa ja vesioikeus niin ei tarvitse vesijättöä koskaan lunanstaa ja tämä pykälä puttuu monelta rantatontin ostajalta ja niin edelleen."

...

mk: "Se vesioikeus tarkoittaa sitä että se tontti on siinä järven rannassa niin silloin ei tule sitä vesijättöä koska ranta kuuluu siihen tonttiin. Ei meillä ainakaanmökkirannassa mitään rajapyykkejä ole vaan tointin rajoilla ja niin edelleen. Nämä ovat sellaisia asoita jotka påitää tietää että siihen rantatontiin kuuluu se oikeus siihen veteen ja niin edelleen. Meilläkin järven vedenpinta vaihtelee että kun vesi on korkealla niin tontti pienenen ja kun vesi matalalla niin on enemmän maatä ja vaihteli - 2metriä"

Olet mk täysin hakoteillä siinä mitä oikeus yhteisiin vesi- ja maa-alueisiin tarkoittaa. Se ei tarkoita ollenkaan sitä, että kiinteistö rajoittuu veteen. Oikeus yhteisiin on hyvin yleinen myös kiinteistöillä joka on täysin sisämaassa. Olet vain osakas yhteisessä alueessa.

Sinun tonttisi on mk aina täysin saman kokoinen, veden pinnan vaihtelu ei muuta sitä yhtään. Rantarajan paikka on muodostunut isojaossa todennäköisesti n. 100 vuotta sitten tai aikaisemminkin. Raja on siinä missä ranta on silloin ollut, piste.

Vielä osuuksista yhteisiin: On olemassa myös "rantatontteja" joilla ei ole osuuksia vesialueisiin. He voivat aivan samalla tavalla lunastaa mahdollisen vesijättömaan jos sellaista on. He voivat myös uida ja touhuta rannassa aivan samalla tavalla kuin muutkin. Heille ei vain tule kutsua osakaskunnan kokouksiin, ja kenties eivät saa alennusta verkkomerkeistä.

Vesijättöasioita olen myös pohdiskellut muutaman vuoden. Meillä pienen lammen rahkahyllyvä ranta on kasvanut puoleltamme, siis ranta on siirtynyt naapurin puolelle.
Omistan vain lammen vettä rahkamaton alla?

Tuskin voisin vesijättöä lunastaa niin, että raja siirtyisi koukkaamaan naapurin puolelle.
Vaikka vain meidän puolella rakennuskelpoista rantarinnettä.

Niin vesijättöjen kuin muidenkin lohkomistoimitusten kanssa ainakin yksi Seppo-maanmittari tuolla kaukana Pohjanmaalla on toiminut silloin tällöin eri tavalla kuin laki edellyttää.

Sukunimeä en tietenkään kerro, mutta hänen kanssaan asioita hoitamaan joutuneet tietävät kyllä, kenestä puhutaan. Mutta onpa hänkin löytänyt parempansa asiakkaidensa joukosta - hän itse tietää, kenestä tässä puhutaan.