Kirjoittamista harrastava yksinäinen individuaali

Vaikka pyrin olemaan kaikissa asioissa mahdollisimman suvaitsevainen, en silti voi tietyille mielipiteilleni ja niiden mahdolliselle jyrkkyydelle mitään. Yksi näistä koskee mm. uskontokäsitystäni, sillä satun olemaan verenhimoinen naturalistinen ateisti. (Toivoisin myös vastapelurin olevan samaa mallia tässäkin, mutta jos kemiat sattuisivat muuten niin sopivasti täsmäämään, niin tämä seikka ei välttämättä ole niin olennainen, sillä uskon, että suurin osa ihmisistä on mieluummin agnostikkoja tai ”osinuskovaisia” lähinnä koska katsovat, ettei näin suurten asioiden pohdinta ole heitä varten tai että he eivät ole oikeita henkilöitä siihen, tai eivät katso näiden asioiden ratkeavan heidän käsissään.)
Yksi tähän otollinen esimerkki taas koskee esim. tatuointeja ja lävistyksiä, joiden katson suorastaan pilaavan ihmisen luontaisen kauneuden, vaikka katsonkin, että esim. lävistykset olisivat hyvä keino tuoda esille katsomustani, ettei niihin yleisesti yhdistetty tuska ole mitään todellisen, henkisen elämäntuskan rinnalla.
Poliittisiakin mielipiteitä riittää, mutta sanottakoon vain että olen vasemmistolainen.
Olen myös ekologisesti ajatteleva vihreä, vaikken olekaan tässä asiassa äärimmäisen penttilinkolamainen fasisti.

Runoni kertoo etsimästäni paljon:
”Mitä etsit? kysyttiin.
Vastasin suoraan:
Rakkautta.”
Tietenkään mahdollisten yhteydenottojen ei tarvitse aina olla jotain palavaa rakkautta hamuavia, vaan ihan pelkkää ystävyyttä toivovia, mutta haluaisin pysyä avoimena myös jollekin syvemmälle, sillä olen alkanut kaivata sitä todella suuresti.
Toivoisin mahdollisten yhteydenottajien olevan kyllin kypsiä, etten joutuisi toimimaan minkään teiniangstin laskiämpärinä, mutten minään ”poikanakaan” tätimäisten rouvien helmoissa. Ikähaarukka olisi siis noin 18-28-vuotiaiden välissä.

Toivoisin Sinussakin mahdollisesti löytyvän samanlaisia piirteitä, mutta tämäkään ei ole täysi elinehto, sillä sanotaanhan että vastakohdat täydentävät toisiaan. Mutta samanlaisuuksien kaikupohjaa olisi hyvä olla edes vähän.

Mitä etsin ja en etsi: mieleni siis halajoi nuorta mutta kypsää tyttö-/naisseuraa, jonka kanssa jakaa sanoja ja ajatuksia, tarvittaessa ehkä koko elämä. Toivoisin hänen omaavan naisen kolme suurta ja hienoa piirrettä, eli ulkoisen ja sisäisen kauneuden, älykkyyden ja herttaisuuden.

En etsi äärimmäisyyksiä, enkä näinkään syty goottilaisten heavy-tyttöjen, rastapäisten, manga- tai hippityttöjen seurasta, vaan suht. normaalien tapausten kanssa (tietysti voidaan kyseenalaistaa se, kuka tai mikä on ”normaali”, mutta tässäkin tapauksessa se on varmasti käsitettävissä). En myöskään etsi yksinhuoltajia, sillä vaikka lapsista pidänkin, en usko, että olisin valmis käyttämään niin suurta osaa elämästäni toisten kasvattamiseen – tietysti voidaan aiheesta kysyä, olisiko elämän jakaminen jonkun kanssa yhtään sen kummempi juttu, mutta katsoisin, ettei se ole ihan sama asia.
Etsin siis eloisaa, huumorintajuista ja ennenkaikkea SOSIAALISTA tyttöä, joka olisi ennemmin puhujatyyppiä vailla kuuntelijaa. Mutta ennen kaikkea etsin sellaista, joka voisi hyväksyä minut sellaisena kuin olen.

Mutta minun kanssani tulee huomata myös yksi seikka, eli ns. läheisyyden funktio. Olen siis tyyppi, joka joskus kaipaa myös omaa aikaansa, eikä välttämättä osaa tällöin olla mitään parasta seuraa toisille. Tarvittaisiin siis myös omaa aikaa ja tilaa, jonka avulla voitaisiin myös löytää kaipuu toisiinsa, joka taas voisi toimia eduksi halulle löytää jälleen tiet toistensa luo.

Syyni tämän ilmoituksen jättämiseen ovat siis selvät: olen kyllästynyt istumaan varjoisassa nurkassa yksinäni, vailla toivettakaan Siitä Yhdestä Tietystä.