ongelmakoira ja luovutusfiilis

tiedoilla neuvoja pyydät. Näin ykskantaan kehotan miettimään koiran saaman liikunnan. JOS liikutte alle 10kilometriä päivässä niin nosta päivittäinen lenkkeilymäärä siihen. JOS koirasi on uros, älä anna maistella nartunpissejä.
RIIPPUMATTA siitä onko uros vai naaras, niin ulkoilemaan lähtö tapahtuu vain kun koira on rauhallinen. Jo näillä eväillä tulet näkemään muutosta.

No miksi pantata rotua, ikää ja sukupuolta. Jos jotain ylipäätään kysyy on lähtötiedot aika hyvä olla.

Mikä rotu,ikä?Yksi oleellisimmista olisi tietää.Koko ym.ilmenee siinä ja erityispiirteet.
Missä määrin nuot haittaa?Onko omia lapsia.Jos ei,niin pitäisi kunnon hallinnalla pitkälle päästä.Jos omien kanssa on ongelmaa,niin kinkkisempi homma.
Jos ei ole myöskään muita koiria taloudessa,niin miksi pitäisi olla tai tulla toimeen?On jokusiakin rotuja,jotka ei tule rotuominaisuuksiltaan erityisen hyvin toimeen,eikä ne seukkaa muitten kanssa tai ole samoissa tiloissa.Kun niitä otetaan,niin pitää jo varautua,että jos ottaa samaasukupuolta,niin onko valmis pitämään erikseen.Jos ei ole omia,niin pelkkä hallintakysymys tuokin.
Haukkuminen,miten,missä milloin,miksi?
Ja kiinnostaa,mitä kursseja käyty ja miten koiraa on opetettu niin noissa asioissa kuin yleensä.
Yleisesti koiran aktiviteetit päivän mittaan?

Päätöksiä joudut itse tekemään, eivät muut voi puolestasi päättää. Joskus koira ja omistaja ovat vaan liian eri paria. Omistajalla on vissi osuutensa koiran ongelmien syntyyn, ja aina ei omistajalta onnistu oman käytöksen muuttaminen. Ei ihminen loputtomasti jaksa vaikeuksissa kahlata, ilman valoa tunnelin päässä.
Itse en laittaisi ongelmakoiraa kiertoon, vaan veisin piikille.
Tietysti toivon sydämestäni, että edellisten neuvojien ehdotuksista olisi teille apua.

Anteeksi että oli vähän puutteelliset tiedot. Kirjoitin turhautumistani tänne ja oleelliset tiedot jäi siinä tunnemyrskyssä huomioimatta.
Koira on siis leikattu uros, leikattu 10kk iässä ja on nyt reilu 2v. Sekarotuinen kääpiöpinserin tyylinen katujen kauhu. Painoa n. 10kg
Saa lenkkiä päivittäin n. 10km, josta 1km fillarin vierellä, 6km vapaana metsäpolulla ja loput 3km hihnassa kävellen joko asfaltilla tai hiekkatiellä. Tietty jotain muutoksia päiväkohtaisesti.
Fillarin vieressä nauttii suunnattomasti, siitä oikein näkee että rakastaa vetää valjaissa täysillä. En vaan uskalla fillarin kanssa enempiä kuljettaa kun lehtien tekstaripalstat on täynnä näitä joiden mielestä muita kuin ns. jättirotuja ei saa kuljettaa fillarin kanssa. Sitä ei vaan ulkopuoliset ja koirattomat ihmiset tiedosta, miten paljon tällainenkin pieni koira vaatii ja tykkää juoksemisesta.

Meillä on lapsi, jonka kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia.

Ongelmakoirakouluttaja on tehnyt ns. kotikäyntejä, ja antanut ohjeita, joita noudattamalla olemmekin edistyneet jonkinverran. Hän on ottanut meidät lähes kaikille kursseilleen, osalle vain ns. käyttäytymään ja osalle ihan mukaan kuten kuka tahansa koiranomistaja. Lisäksi hän on ottanut meidät luennoilleen ja ohjeistanut kuulijoita tästä koirasta joka väkijoukossa on, että ei saa ottaa kontaktia jne. Olemme siis sielläkin olleet käyttäytymässä. Mutta siis ihan peruskoulutus, arkitottis, rallytoko, tapakoulutus, pentukurssit jne. kursseilla olemme olleet koirani kanssa.

Haukkuu aina ulkona, omassa pihassa, kadulla, kaupungissa, ihan kenelle milloinkin huvittaa. Haukkuu kaikki kylääntulijat, haukkuu aina js menemme kylään. Haukkuu tauotta pieniä lapsia, miehiä, toisia koiria.
On ollut erilaisia koulutuspantoja käytössä, eri koulutusmetodeja.
On syötetty kauratippoja, barffattu, syöty porkkanaa. Rasitettu aivoja, väsytetty etsien, haistellen, leikkien, opeteltu agilityä.
On ollut parempia kausia, ja todella huonoja aikoja.
Itkuja ja raivoja enemmän kuin niitä hyviä, ihania, ylpeitä hetkiä.

Ohitustilanteet nykyään ok, ei räjähdä koirille/lapsille/miehille kuin tooosi harvoin, kaikki hyvin kunhan ollaan liikkeessä, mutta en voi esim. pysähtyä lenkillä juttelemaan tutun kanssa kun koira räjähtää sillä sekunnilla kun tuttu avaa suunsa eikä se lopeta haukkumista vaikka mitä tekisin.

Samoin voin pitää koiraa vapaana metsässä koirapolulla tai ihan missä vaan, voisin kulkea jopa kadulla koira vapaana vierellä, jos se olisi sallittua. Jos koiralle antaa käskyn pysyä vierellä, se kyllä 99% varmaksi pysyy, mutta haukkuu ja rähjää silti siinä.

Suurin ongelma on olla samassa tilassa muiden ihmisten kanssa, toisten koirien kanssa mahdotonta. Yleensäkkin tuo koira on levollinen vain ja ainostaan kotosalla, ei pysty rauhoittumaan missään kylässä edes hetkeksi. Ei puhettakaan, että voitais esim. lähteä viikonloppureissulle ja antaa koira hoitoon, ei ikinä. (Ei siis ole tarviskaan, esimerkillä vain heitin.)

Naapurien mukaan haukkuu heti lähdettyämme pois kotoa noin 5 min, jonka jälkeen kuulemma hiljenee. Haukku on kuulemma sellaista ulinan ja haukun sekoitusta / vaihtelua.

Pentuna söi yksin ollessaan matot, tapetit, kiviseinät, lattialistat, mutta tämä ongelma loppui itsekseen jo vuosi sitten. Nykyään yksin ollessaan ei koske leluihin /aktivointijuttuihin/ luihin vaan ilmeisesti makoilee pedissään (?)

Kuten ylläoleva kommentti osuvasti kirjoittaa "Ei ihminen loputtomasti jaksa vaikeuksissa kahlata, ilman valoa tunnelin päässä." kuvastaa niin hyvin mun fiiliksiä, valitettavasti. Kirjaimellisesti tuntuu kuin kahlaisi polvia myöten mudassa tuon koiran kanssa.

Tuntuu vaan siltä että takki on niin tyhjä! kaikkeni olen omasta mielestäni tehnyt ja antanut.
Anteeksi tämä vuodatus, ei tarvitse kivittää.

Huh huh, ymmärrän kyllä hyvin fiiliksesi. Nyt voisi joku pinseriasiantuntija kommentoida.

Minulle tuli ensimmäisenä sellainen ajatus, että koira ei luota sinuun. Oletko ollut johdonmukainen kasvatuksessa / koulutuksessa? Jos olet kokeillut paljon erilaisia koulutusmetodeja, oletko jaksanut jatkaa sitä yhtä ja samaa tarpeeksi pitkään? Tuollaisen juurtuneen käyttäytymisen muuttamiseen menee yleensä kuukausia ellei vuosia ja takapakkia voi välillä tulla. Mikäli metodit kokoajan muuttuvat, koira ei enää tiedä mitä siltä odotetaan.

Eli yhdet samat säännöt niin kotona kuin ulkonakin. Älä kiinnitä huomiota koiran rähjäämiseen jatkat vain lenkkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kiinnitä myös huomiota siihen, että itse olisit mahdollisimman rento ohitustilanteissa. Tuohon kotona vieraille rähjäämiseen ehdottaisin sellaista, että vieraista pitäisi tehdä koiralle mahdollisimman mukavia. Eli koiran lempiherkkuja vieraille ja kun tulevat ovesta sisään, eivät reagoi koiraan mitenkään. Kun koira rauhoittuu, vieraat eivät edelleenkään yritä lähestyä koiraa vaan heittävät sille herkkuja hieman itsestä poispäin. Tsemppiä!

Haluan vain lisätä tähän että arvostan ihmisiä jotka jaksavat yrittää ns. ongelmakoiriensa kanssa. Koira ei ole mikään lelu jonka kanssa leikitään niin kauan kun jaksetaan ja sitten heitetään pois. Itsekkin jouduin taistelemaan (ja edelleen koulutus jatkuu) saman kaltaiset ongelmien kanssa. Kovasta työstä tullut palkinto oli kaiken sen vaivan, rahan ja itkupotkuraivareitten arvoista. Nyt tossa vieressä sohvalla köllöttelee onnellisen väsynyt johtajaansa luottava möllikkä. (tosin edelleenkin luupää :P) Joten tsemppiä sinne!

Aika nuori koira. Monen koiran luonne muuttuu murkkuiän jälkeen. Toisilla se paranee, mutta monessa tapauksessa myös huononee. Olen melko varma, että koiran luonne ei ainakaan pahenisi jos saisit sijoitettua koirasi esim. viikoksi tai mieluummin kahdeksi johonkin vastaavankokoisten narttukoirien (3-4 koiraa) porukkaan. Tiedän kaksi eri tapausta, jossa erään kennelin "vanhat rouvat" pistivät liiaksi uhoavan "nuoren herran" ojennukseen ja vaikutus kesti lopunikää.

Noin pieni koira ei mielestäni välttämättä tarvitse noin paljon fyysistä liikuntaa välttämättä, mitä parempi fyysinen kunto, sitä enemmän jaksaa touhottaa. Mutta aivotyötä, sitä pitäisi ja voisi lisätä. Etsimistä, kiipeilyä kaikkea sitä mikä vaatii keskittymiskykyä. Jos ns. asiantuntija ei ole saanut mitään muutosta aikaan vuodessa, epäilen asiantuntijan taitoja, kyll pienen ja vaikkakin kovasti energisen, ja tunnetusti omapäisenkin pinserityyppisen koiran saa ruotuun jo vuoden aikana!
Pinserillä on kuten mäyräkoirallakin suuren työkoiran luonne pienessä kropassa!

http://www.koulutusapu.com/51
tässä hyvä keino kuluttaa koiran energiaa, pääsee se pääkoppakin hommiin :-)

Mullekin heti aloittajan viestistä tuli mieleen samansuuntaista kuin monilla muilla: ehkä liikaakin aktivitetteja ja touhotusta. Suomen kielellä ilmaistuna: koira kuulostaa saavan suhteettoman paljon huomiota moninkin tavoin. Jonkun mielestä seuraava menee ehkä koiran aivotoiminnalle liian monimutkaiseksi mutta itselle tuli heti sellainen kuva että koira saa paljon huomiota ja se janoaa sitä edelleen lisää. Kuvauksessa kaikki sopisi tähän: Vinkuu/haukkuu kun lähdette kotoa mutta lopettaa pian --> Haukkuu siis saadakseen teiltä huomiota ja kun olette todennäköisesti kadonneet äänenkantamattomiin lopettaa (usein haukkumisongelma on sellainen että koira paukuttaa sitten koko päivän omistajan ollessa poissa joten kuvattu käytös kertoo varmasti jostain). Lapset ja toiset koirat ovat myös usein niitä kelle omistaja helposti jakaa huomiotaan, kyllähän lapsia huomioidaan ihan eri tavalla kuin aikuisia --> tässäkin kuulostaa huomionkipeydeltä, alkaa vetämään huomion itseensä kun joku vaihtoehtoinen huomion kohde lähestyy.

Myös esim. "koira räjähtää sillä sekunnilla kun tuttu avaa suunsa eikä se lopeta haukkumista vaikka mitä tekisin" viittaa huomiohakuisuuteen. OHJE--> Älä tee mitään, älä huomioi koiraa lainkaan kun se haukkuu. Kuulostaa että kaikkea on kokeiltu. Nyt ehkä on aika jättää kokeilematta. Tosi hyviä ohjeitahan tuolla jo tulikin vastaajilta ja luulisi myös että noissa erilaisissa koulutuksissa on käyty tämäkin vaihtoehto läpi, mutta vastasin nyt kuitenkin siltä varalta ettei ole. Ja niinkuin joku totesikin niin vähän sillisalaattimaiselta kuulostaa äkkiseltään eri kurssit ja koulutukset jne. Siksi nyt vaan pitkän linjan johdonmukainen virike- ja huomiointitason lasku kuulostaisi ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Vaikea toisaalta sanoa yhtään mitään kun ei ole nähnyt kyseistä koiraa, sen käytöstä ja omistajien käytöstä livenä.

Vilpitön kiitos kaikille vastanneille! :)
Olen tässä pääni puhki miettinyt asioita, enkä oikein tiedä mitä seuraavaksi.
Eniten mietityttää, miten tämä jatkuva pitkäaikainen stressi altistaa monille fyysisille sairauksille ja lyheneekö koiran elinikä merkittävästi tämän takia?
Yhdessä Cesar Milanin ohjelmassa vaan ohimennen sanottiin kun oli samantyyppinen koira jolla ikää n.2-3v ja leuka oli ihan harmaa/valkoinen vaikka muuten oli musta koira, että koira on harmaantunut stressin takia. Ja tuo meidänkin koira on leuastaan aivan valkoiseksi muuttunut. :/

Kouluttaja on tosissaan pätevä, en sitä epäile ja vahvat näytöt hällä on, ei siinä mitään. Kyllä minäkin ajattelin samaan tyyliin kuin muutama yllä että "kyllä nyt yks kääkkä aisoihin saadaan." mutta eipä siltä näytä.
Kyllä tämä koulutusrumba on kieltämättä ollut aika sillisalaattia. Lapsen syntymä tietysti vielä mutkisti asioita kun aikaa koiran 24/7 kouluttamiselle ja sääntöjen noudattamiselle ei valitettavasti riitä kun mulla on vain kaks kättä ja aikaa rajallisesti. Mutta sen voin sanoa että lapsentulon jälkeen olen kaiken liikenevän ajan antanut koiran koulutukseen.

Mä itse mietin että mahtaako koiran hermorakenteessa olla synnynnäistä heikkoutta..? Onko sellaista edes? :D
Ja taitaa jätkä olla todella reviiritietoinen kun mitä kauempana kotoa ollaan, sen paremmin menee, mutta mitä lähempänä kotikulmia ollaan, alkaa hermot pettää.

Mutta sit sellanen, mihin mun ymmärrys ei riitä. Tapahtui tänäänkin, olimme lenkillä ja kulman takaa meidät yllätti mieshenkilö, metrin päästä käveli ohi, minä itseasiassa pikkasien säikähdin, mutta koira oli hipi hiljaa, nosti kyllä korvansa pystyyn ja katsoi tarkasti, muttei räjähtänyt, ei edes murissut.
Sitten taas parin sadan metrin päässä joku henkilö ylittää tien / avaa auton oven / portin / kävelee, niin koira räjähtää aivan yks kaks yllättäen.
Tätä "epäkohtaa" tapahtuu usein, ja minusta se on outoa.

Niin ja lenkkimme on kouluttajankin ohjeen mukaisesti suurimmaksi osaksi "korostetun rauhallisia haistelulenkkejä" ja kaikista riehumisleikeistä olemme luopuneet.

Koira tekee myös sitä, kun opetellaan ihan perustottis juttuja sisällä taipihalla ja tulee joku vaikeampi homma, mitä koira ei heti osaa, niin hyvin mielellään sitten heittäytyy maahan makaamaan, eikä tee mitään, siltä menee ihan kuin fiilis, eikä sitä saa uudelleen innostumaan "treenistä" nameilla vaikka on oikeasti todella ahne.
Kouluttaja sanoi tähän syyksi että se tekee siksi kun sen ei ole tarvinnut tehdä mitään ennen.
Minusta taas vaikuttaa siltä, että koiran hermot ei kestä opetella uusia juttuja jos ei heti onnistu. Kun sitten taas kun se osaa jonkun jutun, niin se on todella ylpeetä poikaa ja nauttii selkeesti kun osaa tehdä noita tokoliikkeitä tai mitä tahansa höpöhöpöjuttuja mitä nyt milloinkin. Kouluttaja sanoi ettei ole mitään väliä mitä juttuja sille opettaa, että kaikki aivotoiminta on hyväksi, ihan sama miten "naurettavia" temppuja opettaa. Ja tätä olen toteuttanut ihan spontaanistikin metsässä esim. puunkiertoa, kivien päälle hyppäämistä ja alas tuloa, mitä nyt ikinä mieleen juolahtaa :)

Joku kommentoi tuossa ylhäällä, että voisko koiran viedä narttulaumaan vähäksi aikaa. Arvaa olenko yrittänyt! Otan mielelläni vinkkejä sellaisista vastaan! :) Ei täällä päin suomea ole sellaisia tarjolla, olen yrittänyt kyllä ottaa selvää. Yksi olisi ottanut, sillä ehdolla, että hän saa sitten sijoittaa koiran edelleen parhaaksi katsomaansa perheeseen, ja se ei mulle sovi.
Katson aina Cesar Milanin ohjelmaa ja toivoisin niin Topin pääsevän hänen laumaansa kuntoutumaan ;)

Mutta siis summa summarum, on tämä todella raskasta elämää.
Koira on vielä nuori ja mietin jaksanko tätä hyvässä lykyssä vielä reilusti yli 10 vuotta? Olen myös useasti kuullut että kääkät kokisivat jonkun maagisen rauhoittumisen 3-5 ikävuoden tienoilla, mutten tiedä onko siihen luottamista miedän kohdalla :D

Yksi kouluttaja myös sanoi, tai kyseenalaisti, onko tämä koiran arvoista elämää? En minä tiedä. Ehkä ei. Rakastan vain sitä uunoa koko sydämestäni, enkä ikinä voisi sitä piikille viedä.

Ota yhteyttä Tommy Wirén -nimiseen kouluttajaan, niin saat varmasti parhaan avun, mikä Suomessa on mahdollista!
Ei käytä mitään jääkausia ja purkin heittelyä, vaan tietää, miten koira oppii!

"Tosin nyt vaan minulle paistaa läpi vaan koira,mikä ei ole kunnolla hanskassa"...juu niin paistaa ja sitä vahvistaa ne asiat, joissa tuota käytöstä tapahtuu eli koiralle vieraat ja tuntemattomat asiat. Hyvin tyypillistä käytöstä tilanteessa, jossa luotto ei ihan ole koiralla kohdallaan. Minä kallistuisin siihen, että koiralla on tarve reagoida omistajansa puolesta näihin asioihin. (puolustaa)

Se ei yllätä ketää, että jotkut koirat/yksilöt pelkää/arkailee lapsia, ennen kuin niihin kunnolla tottuu. Johtuu ehkä niiden erillaisesta liikkumisesta/viestinnästä kuin mitä se totutulla aikuisella on.

Hiukan ihmettelen myös tuota kouluttajaa. Miten tuollaista ongelmaa ei ole saatu kartoitettua tuossa ajassa? Vai luistaako omistaja nyt jostain sovistusta? Minusta tuossa ei ole kuin ihan koiralle yleistä ja jossain iässä tulevaa epävarmuutta. (uuden asian kohtaaminen)

"näkemättä ei mitään varmaa voi sanoa,mutta mieleen tulee,että kyse on vaan siitä,että kun koiraa"saa aikaa valmistautua",niin opittu reagointi nousee vaan esille helpommin."...aivan ja leimahtaa voikakkaasti. Tähän pitää osata puuttua ennakoivasti ja riittävän voimakkaasti. Tästä tässä on kyse.

Noita kursseja voi käydä loputtomiin, se ei ongelmaa ratkaise, vaan asenne ongelmaan ja hallintaan, eli kohtaako nämä?

On sekin taivaan tosi, että joskus ei vain koiran ominaisuus tai itse koira kohtaa omistajansa luonetta. Silloi ei pidä kärsiä, vaan tehdä jotain. Ratkaisu on koiran ja omistajan etu...Se on vain elämää se.

Sinä tiedät siis paremmin kuin kukaan muu miksi minä metsästin hyvää kasvattajaa vuoden saadakseni hyvän kääpiöpinserin itselleni, hermorakenne.
Kääpiöpinserin suosio nousi niin nopeasti taivaisiin että kysynnän vuoksi ilmestyi paljon enemmän kasvattajia (ja yksityishenkilöitä jotka kaupittelevat kääpiöpinserisekoituksia) jotka eivät valitettavasti sitten tienneet että tällä rodulla tarvitsee hermot olla kuosissa. Huonohermoinen kääpiöpinseri on haukkuherkkä, hermostunut, pelokas ja usein pelkopurija. Se vierastaa uusia tilanteita, ihmisiä ja koiria. Tätä voi tietenkin pahentaa sillä että koiraa ei ole sosialistettu (anteeksi jos sanamuoto on väärin, olen ruotsinkielinen äidinkieleltäni :)) oikein 8 ja 16 ikäviikon välissä.

Kääpiöpinseri on hyvin haastava koira pieneksi koiraksi. Aluasta asti on oltava tiukat säännöt joisssa ei ikinä jousteta. Iso koira pienessä pakkauksessa on minusta melkein vähättelyä, maailman valtiaita olisivat jos vähänkin isompia olisivat, niin älykkäitä ja nopeaoppisia ettei mitään rajaa!

Itselläni on 1,5-vuotias narttu ja hoidossa pian 2-vuotias hulivilipoika. Näistä kahdesta näkee todellakin sen eron että millainen kääpiöpinseri voi olla ilman mitään koulutusta. Ja tämä poika on ystävällinen ja herttainen tapaus, sillä ei ole vain minkään maailman tapoja.

Oman koirani kasvattaja on myös koirankouluttaja ja pitää koirakoulua Liedossa, siinä olisi sinulle kääpiöpinserin tuntevaa apua!
Et maininnut missäpäin asut, mutta tiedän niitäkin jotka tulevat hyvin kaukaa hänen kursseilleen. Yht. www.koirakoulu.net

Hän on myös luonnetestauksista osaava, joten on todella hyvä arvioimaan koiran hermorakennetta yms. En sano että kouluttaja mikä sinulla on ollut on välttämättä mikään huono, mutta jos itselläni olisi tuollaisia ongelmia ja miettisin luovuttamista niin haluaisin mahdollisimman osaavan arvion koirastani.

Eipä sitä ihminenkään elämänsä mittaa tiedä, koira elää minkä eää, turha sitä on miettiä. Ja sama juttu sen stressin miettimisen kanssa, jos koira noilla ohjeilla rauhottuu, tilanne on hyvä. Niin sinulle kuin koirallekin.
Kaikkea mitä amerikan opeissa sanotaan, ei kannata ottaa niin vakavasti. Siellä ammutaan yli vähän asiassa kuin asiassa. Vinkkejä järkevistä asioista voi ottaa, muuten ei kannata piitata. Koiran pito ja koulutus on loppuviimeksi aika maalaisjärkeistä touhua.

Hei AP! Kun luin viestis niin tuli fiilis että tuo on kuin suoraan meijän elämästä. Meillä kanssa kohta 2 v venäjäntoy/chihu/mikä lie mix ja IHAN TÄYSIN samanlaiset ongelmat kuin teillä.

Vieraita ei voi kutsua kylään, tai sillon jos niitä tulee niin koira stressaa kokoajan/haukkuu/murmuttaa/vahtii niitä. Kaikki hyvin jos istutaan paikallaan sohvalla mutta heti jos vieraat liikahtaa/aivastaa/nauraa niin koira hermostuu. Siihen ei saa mitään kontaktia.

Lenkillä sama juttu. Ihmisten ohittaminen sujuu ihan ok, mutta heti jos ohikulkija katsoo koiraa tai alkaa jutella sille, niin armoton räkytys alkaa. samoin jos itse jään juttelemaan jonkun tutun kanssa ulkona. Naapurit se haukkuu aina nähdessään. Kotona kun ollaan ihan perheen kesken, se on maailman ihanin koira.

Ollaan kokeiltu omin neuvoin (ja muiden neuvoin) kouluttaa, mutta ei auta. Nyt ollaan päätetty ongelmakouluttajaan turvautua. Toivottavasti siitä on apua. Toivon sitä todella sydämeni pohjasta. Ymmärrän täysin sun epätoivos. Mullakin iskee aina välillä niin kovasti, että huh.

Ap vastaa vielä edelliselle kommentoijalle, että varmaan se teidän koira on meidän koiran sisarus sitten, kuulostaa niin täysin samalta :D Kai se on väriltään musta ruskein merkein ja lyhytkarvainen, häntä ei ole suora eikä saparo vaan jotain siltä väliltä fiiliksen mukaan, eikä korvatkaan pysy pystyssä :D

Vastaus vuoden myöhässä, sorry :D mutta jos sattuisit olemaan vielä kuulolla AP! Tosiaan kuulostaa ihan meidän koiralta, ehkä ne tosiaan on sukulaisia :D mistä päin suomee haitte sen?

Jos nyt jostain syystä luit tän, niin päivitäppä teidän tilanne, mitä kuuluu, onko muutosta saatu aikaan?