Meidän oli tarkoitus pitää ristiäiset, mutta päädyttiinkin nimenantojuhliin. Meistä se vain kuulosti enemmän meiltä ja luontevammalta että lapsi saisi itse päättää :).
Kunnes sitten kun olin perunut kirkon ja vaihtanut nämä nimenantotilaisuuteen. Oma sukuni otti asian hyvin. Miehelleni tämä kävi oikein mainiosti. MUTTA mieheni suku on taas ihan toista luokkaa, joka kummastuttaa minua todella todella paljon :/! Yksi henkilö sanoi ehkä tulensa (aiemmin oli tulossa ristiäisiin)..Sain kuulla muiden kautta paljon mitä mieheni suvussa puhuttu. Kirkkohan sen kuuluu olla! Täytyyhän lapsi kastaa! Täytyyhän lapselle antaa mahdollisuus! Tarviiko pukua laittaa? Sinnehän voi tulla vaikka verkkareissa ymsyms.
Tämän kaiken lisäksi mieheni kutsuttiin facebookissa hänen serkkunsa lapsen ristiäisiin joihin ei ole kutsuttu minua. Mutta hänen kaikkien muiden serkkujen avovaimot kyllä joilla myös lapsia tai joilla ei olisikaan on kutsuttu. Minut on aiemmin kyllä kutsuttu näihin... Miksei nyt? Oletan tästä etten ole tervetullut..
Olenko nyt tehnyt väärän päätöksen :/..
2
391
Vastaukset
- gsg
Suku on pahin... kunhan olette miehesi kanssa yhtämieltä asiasta, niin ei kai ongelmaa ole. On miehesi asia ottaa sinut serkkusi lapsen ristiäisiin mukaan.
Eikös se ollut teidän yhteinen päätöksenne miehesi kanssa, että lastanne ei kasteta?? Mistä miehen suku päättelee, että se on sinun ideasi. Ei näitä vain toinen vanhemmista päätä.
Mutta aina suvussa puhutaan pahaa toisista, ei siitä mihinkään pääse. Aina löytyy jotain moitittavaa ja ihmeteltävää. Ei voi joka asiasta ottaa nokkiinsa. Mutta ei tarvitse myöskään olla ylimpiä ystäviä kaikkien kanssa. Sukujuhlissa täytyy kuitenkin pystyä olemaan vaikka läsnä olisi ihmisiä joiden kanssa ei tule toimeen. - tosiaan suku pahin!
No jos miehesi suku ajattellee samalla tavalla, kuin minun mieheni suku..että "paljon helpompi siitä kirkosta on erota kuin liittyä" ..tai noin ainakin suurin osa mieheni suvusta ajattelee, ja se olis osa syy, miksi eivät meinanneet hyväksyä meidän päätöstämme.
Ja samoin mieheni suku suuttui siitä, kun lapselle tuli minun sukunimi,ei siis mieheni. Se oli aluperinkin mieheni idea..ja minä olin se, joka epäröi aluksi =D .Mutta sitten sanoin,että "no eikö se nyt ole aivan sama, kumman sukunimi lapsella on, sen saa muutettua myöhemmin, jos haluaa".
Mutta tosiaan, eihän mieheni suku, tai etenkään anoppi, sitä voinut uskoa, että mieheni sen keksi..minä olin kuulemma pakottanut mieheni siihen päätökseen =D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 881234
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511046En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse61778Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll14730Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli287695Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107688- 60684
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?37636En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt42634Viime yönä mietin paikkoja luonnossa, missä olen kulkenut
kävellyt ja ikävöinyt, ja ollut niin yksin. Monet kerrat. Ne palauttavat mieleeni sinut ja sen, kuinka kipeää on se kaip57622