Oletteko omalla kohdalla hyväksyneet sen että voisi elää loppuelon sinkkuna? Minulle tämä on ollut tuskallinen havainto että näin on käynyt. 10 vuotta erosta haaveilin ja etsin mieskumppania, mutta sepä onkin vaikeaa, lähes mahdotonta. Nyt olen uupunut enkä hevillä jaksa tavata kahvin merkeissä. Kuitenkin nyt yli 50v elämä on paljon helpompaa ja henkisesti rikkaampaa kuin 40 plus -vuosina.
Loppuelo itsekseen, niin kai sitten
18
245
Vastaukset
No omalla kohdalla voin sanoa etten mieti niin pitkälle kun loppuelämään.
Sehän voi olla jo tänään tai sitten ties koska, jos vaikka elää yli satavuotiaaksi.
On paljon mielenkiintoisempaa antaa elämän tulla ja jos se on sinkkuna niin silloin elän mahdollisimman nauttien siitä ja jos taas on joku tulossa elämääni niin toivotan hänet tervetulleeksi kun sen aika on.Ongelmaa en oo moisesta kokenu olevan. Pitäskö etsiä??? Viihdyn hyvin itseni kans ja sit jos tarvin seuraa sitäkin on saatavilla ystävistä/tuttavista. Nuoriso omat ja "vieraat" siinäpä sitä työn lisäks. Harrastukset vie aika ison osan vapaa-ajasta.
- köyhä mut ei kipee
Erosta jo 20 vuotta ja yksin asunut 8 vuotta lapseni muutettua omilleen. Suurimman osan ajastani vietän totaalisen yksin, välillä menee viikkokin että en juttele kuin kaupan kassan kanssa. Miesystävästä en enää edes haaveile, kun olen tullut siihen tulokseen että köyhä työtön ei kelpaa edes ystäväksi kenellekään. Onneksi on kaksi hyvää naisystävää joiden kanssa välillä parannetaan maalimaa. Muut ns. ystävät ovat häipyneet työttömyyteni myötä.
Eron jälkeen oli alkuun vaikeaa, mutta nyt olen jo tottunut ja loppujen lopuksi tämä yksinolo on jopa parempaa, ei tarvitse huolehtia kenestäkään ja voi tehdä ja mennä kuinka itse haluaa.Yksineläjänä on alkuun ihanaa,varsinkin eron jälkeen. Mä aloin yksineläjäksi jo 38-vuotiaana. Sitten oli yksi 5 vuoden ihmissuhde, mutta asuimme erillään. Nyt avioiduin yli 50 vuotiaana.Se kävi melko nopeasti.Hyvin on mennyt ja usein ajattelen, etten ehkä ollut valmis sitoutumaan ennen vaikeitten ex-suhteiden takia.Joskus tulee mieleen, että tuhlasinko vuosikausia elämästäni yksinäisyyteen....Sinä aikana hankin niin kovan fyysisen kunnon, etten tiedä olisinko selvinnyt vakavasta sairaudesta ilman sitä...Kaikella on trakoituksensa.
- Leskeytyvä?
Vaimoni parantamattoman syövän paljastuttua oli tuokin mahdollisuus otettava huomioon.
Vielä nyt, vuosienkin jälkeen, elelemme normaalia, joutilasta elämää mutta uhka on kokoaikainen vaikka sen ei anneta mielenrauhaa häiritäkään.
Minun on mahdotonta ajatella naisihmistä jonka kanssa voisin tai viitsisin asua yhdessä mahdollisen leskeytymiseni jälkeen.
Kuka mukautuis minun oikkuihini? Itseäni en viitsisi yrittääkään muuttaa!
Kaipaan kyllä ihmissuhteita ja aktiivisia kontakteja mutta minkään asteiseen sitoutumiseen en sortuisi.
Ainakaan nyt ajatellen! - Itsekseen jatkossa
On kiinnostavaa lukea ihmisten kokemuksista. Erityisesti safirellan ajatukset kolahtivat minulle, koska itsekin pohtinut että tuhlasin erosta toipumiseen ja yksinäisyyteen liikaa aikaa ja analysointia. Ehkä se kuitenkin oli tarpeen että pääsin tähän leppoisampaan vaiheeseen.
En näe mitään tuskallista siinä että elää itsekseen vaikka lopun elämäänsä. Eipä tarvitse ainakaan kahvia juoda...
Haaveet ovat haaveita. Elämään kannattaa suhtautua kuin se olisi totta.Yksineläjältä vaaditaan vähän poikkeuksellista luonnetta. Itse haaveilin jo nuorena erakkokämpästä korvessa.Viihdyn hyvin yksinäisyydessä.Kuitenkin avioliitto tuo turvaa. Nuorena pärjäisi yksinkin, mutta se pesänperustamisvietti vie järjen, siis minulta vei...
safirella kirjoitti:
Yksineläjältä vaaditaan vähän poikkeuksellista luonnetta. Itse haaveilin jo nuorena erakkokämpästä korvessa.Viihdyn hyvin yksinäisyydessä.Kuitenkin avioliitto tuo turvaa. Nuorena pärjäisi yksinkin, mutta se pesänperustamisvietti vie järjen, siis minulta vei...
Ei avioliitto minulle mitään turvaa tuonut, lisää vastuuta vain. Piti koko ajan pitää huoli siitä ettei toinen itsekkyyttään sössinyt yhteisiä velvollisuuksia. Jälkikasvu on kai parasta mitä siitä jäi, eikä sekään mikään täysosuma, pärjää toki hyvin ja omillaan, toiveet vain jäivät siinäkin toteutumista vaille...
En ole hyväksynyt, mutta yksinoloa paljon pahempaa on se, että itsestä haetaan pelkkää seksiseuraa ilman siihen liittyvää ystävyyttä ja kumppanuutta tai edes minkäänlaista arvostusta.
- Rimmir tänään
Niin taitaa käydä , loppuelo itsekseen. Onhan sitä jo kuusi vuotta harjoiteltukin, ensimäiset 4 1/2 vuotta olivat aivan taivaallisia saada oma rauha, paiskata kengät vaikka joka huoneeseen, köllähtää sohvalle, käydä ajelulla missä halusi.
Tänä vuonna keväällä kuitenkin on pieni suru saanut valtaa kun näkee ikäisiämme kävelyllä käsikädessä. Ajattelee että noinkin voisi olla. Mutta en pystyisi enää asua kenenkään miehen kanssa samassa taloudessa kauempaa kuin viikon. Omalta kohdalta pidän sitä jopa toivottavana. Luulen, ettei yksikään mies pysyisi pidemmän päälle vauhdissani.
Miksi pidän toivottavana? Liian realistinen sen suhteen, että suhde toisi omalle kohdalle jonkinlaista onnea. Voin tehdä asioita, joista nautin ilman kompromisseja. Velvollisuuteni kanssaihmisiin päättyy omiin vanhempiini.
Se ei tarkoita sitä, ettetkö voisi löytää onnea. Vähän uskallusta ja miettimistä, mistä voisit löytää miehen itsellesi. Ihmisen kannatta pyrkiä saamaan sitä, mistä unelmoi.- Niin.
Elämä takana, arkku edessä, eikä sille mitään voi.
- Itsekseen jatkossa
Itsekin aika pessimisti, mutta haluan ajatella että mukavaa elämää ja vaihtelevia tilanteita on vielä kulman takana. Se mistä unelmoin on mennyttä, se ihana mies jonka kanssa suhde ei kestänyt. Se mitä toivon... Kykyä nauttia niistä pienistä asioista. Olen haaveillut epärealistisesta, on kasvattavaa tipahtaa odotuksistaan maan pinnalle ja joutua opettelemaan lähellä olevan arvostamista. Minulta vaatinut vuosia.
Aloin jo hyväksyä että yksin vietän loppuelämäni ja ehkä se etsiminen oli vaikuttanut niin että "pakkopullaa" oli nuo yritykset ja vaikeaksi kaikki meni. Luovutin ja ajattelin ettei enää tarvitse miettiä asiaa niin eikös vastaan tullut mies jolle sitten kerroin mitä ajattelin ja kuinka vaikeaa tämä yksinäisyys välillä on. No, hän ei stressannut vaan kuunteli ja niin juttu luisti ja yks´kaks huomasin että tässähän hän on. No, yhtä on pidetty ja yhdessä on mukava olla eikä enää yksinäiset päivät häämötä. Toivotan sinulle onnea ja lopeta etsiminen ;) Sitten kun vähiten odotat niin ehkä tapaat ihmisen jonka kanssa et jännitä etkä mieti olisiko tuossa nyt aineksia suhteeseen ;) ja pian et olekaan enää yksin!
- Itsekseen jatkossa
Olipa ihana kirjoitus amigurumi :)) vain haaveissani minulle voisi käydä noin... Tai jos sittenkin elämä yllättää, kun on elämän balanssi pikku hiljaa löytymässä. Muistan vielä sen eron jälkeisen ajan kun minnekään en lähtenyt ellen ollut meikannut, valinnut vaatteita tarkkaan, laittanut hiukset tip top. Vaatekoko 36. Nyt on vaatekoko 44 eikä kiinnostusta satsata arjen ulkonäköön sen enempää kuin että voi mennä töihin. Vaikka kaipaan ulkonäön ja liikunnan tuomaa naisellista oloa, on tämä rennompi olo silti minulle sopivin. Tosin liikuntaa pitäisi ihan hyvän olon takia harrastaa.
Jos todella tahdot yhä kumppania,miksi et uskalla tulla esiin, nytkin kirjoitat piilosta, et esittele itseäsi mitenkään nikin kautta, hassu ristiriita mielestäni ja muutenkin usein on hyvä olla se kuka on, tulee vastuullisemmaksi kirjoituksistaan, luulisin näin.Kyllä sinut löydetään jos annat, tiedä kuka prinssi siellä sinua saattaisi alkaa luuraamaan tietenkin näiden hihhuleiden lisäksi, raakkaat ne pois.
Onnea matkaan :)- Putkivalo
No com'oon, leuka pystyyn! Sekä kaksin- että yksinelossa on hyviä ja huonoja puolia, keskity niihin hyviin puoliin, ja nauti olostasi. Listaanko ne sulle?
- yksin ei voi riidellä
- saat tehdä mitä haluat silloin kun haluat
- verhot saa olla ihan minkä väriset ikinä haluat, vaikka vaaleanpunaiset
- ei tottelemattomuuskysymyksiä
- jos haluat sen koiranpennun, sä otat sen
- ei mitään uusperhevaikeuksia
- ei mustasukkaisuutta
- ei tarvi nyppiä sääriä jos ei huvita
Tuossa oli vielä vain muutama, lisää kyllä taatusti löytyy.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
"Miko Bergbom, miksi euron bensa maksaa kaksi euroa?"
Valtakunnan suurin kaupallinen porvarimediakin kyselee nyt miksi perussuomalaisset ovat rikkoneet tärkeimmän vaalilupauk2767345SDP: "On hyvä että bensiinin hinta nousee"
Suurin oppositiopuolue SDP on mielissään siitä, että bensan hinta nousee suomalaisille. https://www.iltalehti.fi/polit2753847Mistä ihmeestä sitä viirasi?
Oliko tuo Timo Kalima hyvä silmälääkäri? Mikähän hänen silmiinsä osui kun piti mennä tuollaista tekemään. Kaikki näytti443728"Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi."
Räsäsen tuomio on iso harppaus woke-valtioksi. – Tässä maassa on nyt selvästi kiellettyjä sanoja ja ajatusrikoksia. –2872663Valion maitotehtaalla kapina
Ilmastonmuutoksesta, eläinten hyvinvoinnista ja ympäristön saastumisesta huolestuneet eläinkapinalliset estävät panssa302055SDP haluaa tappaa maaseudun - bensan hinta mahdollisimman korkealle
Maaseudulla auto on välttämätön asia, ja lähes kaikilla on bensa-autot. Kuinka tyhmä pitää olla jos äänestää demareita?1601972Outoa toimintaa Tuhannen taalan yrittäjällä
Ihmiset ympäri Suomen on kyselleet, että miksi tämä yrittäjä hoitaa ilkivalta-asiaa netissä kun se kuuluisi poliisille.1341937Partamies hoi!
En aio häiritä jos on mukavampi olla hiljaa tai jos siellä kaukana sinun paikkakunnalla on jo joku hoito. Miten olisi re401927Päivän Riikka: polttoöljyn hinta räjähti
Näyttää tuo putinismi ilmenevän persuissa myös Suomen yrittäjien kampittamisena. Polttoöljy on se katalyytti, joka pitää151745Martina Aitolehti pistää luun kurkkuun Erikoisjoukot-kouluttajalle - Ei usko tätä!
Martina Aitolehti on persoona, joka herättää monessa tunteita. Hänen yksityiselämänsä on noussut kohuotsikoihin mm. eläm161405