Avioliitosta

kuka keksi avioliiton ja miksi?

63

274

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
      • Niin, tuosta käy julki kyllä paljon. Mutta ei selitä täysin sitä, miksi ihmisillä on siitä niin erilaisia käsityksiä. :-)


      • ol_io kirjoitti:

        Niin, tuosta käy julki kyllä paljon. Mutta ei selitä täysin sitä, miksi ihmisillä on siitä niin erilaisia käsityksiä. :-)

        Tai oikeastaan, kyllä se selittää. En vaan tiedä onko asiallista sanoa sen enempää. Kaikkea diipa daapaa sitä ihminen keksii. :-)


    • No itse olen tämän kannalla.

      Muinaisessa Kreikassa ei ollut erityistä avioliittoseremoniaa, vain keskinäinen yhteisymmärrys siitä, että pari piti toisiaan miehenä ja vaimona.

      Siis sydämen sitoutumista ilman ulkopuolisia tahoja ja lippuja ja lappuja.

      Tuli mieleen eräästä kirjoituksesta toisaalla. Kun siellä joku ilmoitti avioliiton olevan Jumalan tahto. Kirjoitin sen isolla, koska se on tyypin nimi. Ja erisnimet kuuluu kirjoittaa isolla.

      Niin, joku siis ilmoitti avioliiton olevan Jumalan tahto. Siunaus tekee avioparista Jumalan silmien edessä laillisen. Ts. jotenkin vissiin paremman? Noh, mutta siis avioliittohan on ihmisen keksimä mun mielestä. Ja ihmiset kuka mitenkin sen mieltää tärkeäksi ja vähemmän tärkeäksi.

      Miksei omaisuutta vois ilman avioliittoakin jaella niin kun haluaa. Voikin. Miksei ihminen itse voi sanoa kelle haluaa veronpalautuksensa antaa. Voihan se. Mihin sitä avioliittoa sitten oikeasti tarttee?

      • Kyllä naimisiin voi mennä ilman Jumalaakin. Sä voit vaikka ajatella sen asian niin, että avioliitto on just se diili missä sä sanot kenelle sen veronpalautukses annat.

        Yhteiskuntaa ilman sääntöjä kutsutaan anarkiaksi ja vaikka tällä palstalla on aika moni sen anarkian kannattaja niin mitä luultavimmin ne olis siinäkin vallitsevassa tilanteessa niitä häviäjiä, jotka enesimmäisenä alkais peräänkuuluttaa sääntöjä.


      • ol_io
        relaxed_eyes kirjoitti:

        Kyllä naimisiin voi mennä ilman Jumalaakin. Sä voit vaikka ajatella sen asian niin, että avioliitto on just se diili missä sä sanot kenelle sen veronpalautukses annat.

        Yhteiskuntaa ilman sääntöjä kutsutaan anarkiaksi ja vaikka tällä palstalla on aika moni sen anarkian kannattaja niin mitä luultavimmin ne olis siinäkin vallitsevassa tilanteessa niitä häviäjiä, jotka enesimmäisenä alkais peräänkuuluttaa sääntöjä.

        Tiiän että voi, olen menny itekin ilman Jumalaa naimisiin. Mut jos ei olis olemassa mitään avioliittoa. Sitä ei olis kukaan koskaan keksinytkään, niin kuinka ihmiset sitten toimis. Jos toi avioliitto on se diili? Mikä sitten olis se diili?

        Mä kun vakaasti uskon, että avioliiton tarkoitus ei ole kun hajottaa ja hallita. Siis niin kun lakina nimenomaan. Se mitä se henkilökohtaisesti on on taas jokaisen oma asia.

        Mitä anarkiaa siitä syntyis, jos avioliitto poistettais kokonaan käytöstä? Ainahan lait on korvattu uusilla muutenkin. Tarkastelen mä sitä mistä suunnasta hyvänsä ilman tunnehössötyksiä siihin sotkematta. Niin lain ja järjen kautta mä en näe siinä mitään itua.

        Tai mitään sellaista syytä tai perustetta miksi mikään asia avioliittoa vaatisi, paitsi just se että lain mukaan aviopareilta odotetaan tiettyjä juttuja. Ja on asioita joista avioliiton turvin muu yhteiskunta voi pestä käsiään pois. Talousasiat on yksi sellainen aviopareja höykyttävä ilmentymä. No sitten avioehtokin. Miksi ees mennä avioon, jos ei alunperinkään luota toiseen?

        Vie se vittu kuitenkin mun rahat. :-) Silloinhan fiksumpaa olis jättää kulissit pois ja pysyä avoliitossa. Eikä kun mä vaan mietin mitä järkeä kaikessa on. Enkä mä nyt enää nykyään keksi mitään järkeä koko hommalle. Siis järki järkeä. Tunnehuumassa nyt sekoilee muutenkin. :-)


      • ol_io kirjoitti:

        Tiiän että voi, olen menny itekin ilman Jumalaa naimisiin. Mut jos ei olis olemassa mitään avioliittoa. Sitä ei olis kukaan koskaan keksinytkään, niin kuinka ihmiset sitten toimis. Jos toi avioliitto on se diili? Mikä sitten olis se diili?

        Mä kun vakaasti uskon, että avioliiton tarkoitus ei ole kun hajottaa ja hallita. Siis niin kun lakina nimenomaan. Se mitä se henkilökohtaisesti on on taas jokaisen oma asia.

        Mitä anarkiaa siitä syntyis, jos avioliitto poistettais kokonaan käytöstä? Ainahan lait on korvattu uusilla muutenkin. Tarkastelen mä sitä mistä suunnasta hyvänsä ilman tunnehössötyksiä siihin sotkematta. Niin lain ja järjen kautta mä en näe siinä mitään itua.

        Tai mitään sellaista syytä tai perustetta miksi mikään asia avioliittoa vaatisi, paitsi just se että lain mukaan aviopareilta odotetaan tiettyjä juttuja. Ja on asioita joista avioliiton turvin muu yhteiskunta voi pestä käsiään pois. Talousasiat on yksi sellainen aviopareja höykyttävä ilmentymä. No sitten avioehtokin. Miksi ees mennä avioon, jos ei alunperinkään luota toiseen?

        Vie se vittu kuitenkin mun rahat. :-) Silloinhan fiksumpaa olis jättää kulissit pois ja pysyä avoliitossa. Eikä kun mä vaan mietin mitä järkeä kaikessa on. Enkä mä nyt enää nykyään keksi mitään järkeä koko hommalle. Siis järki järkeä. Tunnehuumassa nyt sekoilee muutenkin. :-)

        Kun kaikki asiat voi hoitaa ilman avioliittoakin tasan yhtä hyvin tai huonosti. Laki tekee sen mahdolliseksi vielä, mutta koska sitten sekin vapaus otetaan pois. Ja kaikki jotka ei suostu meneen naimisiin saa sakkoja. :-) Susiparit on huonoja ihmisiä myös joidenkin mielestä, koska he eivät noudata "Jumalan" lakia. Uskonnollisissa piireissä vasitenkin. Seksikin on joidenkin mielestä saastaista, jos ei ole aviossa. Mitähän vielä lain persettä nuolevaa?

        Raha ratkaisee ihan kaikessa. Mikä liittyy jotenkin lakiin. Sehän siitä niin tyhmän tavallaan tekeekin. Rahan takia mennää naimisiin ja ollaan naimisissa. Onneksi se on vielä vapaaehtoista. Rahan takia tehdään kaikenlaista ihmeellistä, mitä vois tehdä vaikkei koko rahaa oliskaan. Mut kun lain mukaan rahalla pelataan.

        Tää maailma on rakennettu ihan pälleillä säännöillä ja ehdoilla. Ihan sellasia turhia juttuja on kauheen paljon. Kivikaudella osattiin sentään keskittyä oleelliseen.

        Oonko mää nyt sitten anarkisti? :-(


      • ol_io kirjoitti:

        Tiiän että voi, olen menny itekin ilman Jumalaa naimisiin. Mut jos ei olis olemassa mitään avioliittoa. Sitä ei olis kukaan koskaan keksinytkään, niin kuinka ihmiset sitten toimis. Jos toi avioliitto on se diili? Mikä sitten olis se diili?

        Mä kun vakaasti uskon, että avioliiton tarkoitus ei ole kun hajottaa ja hallita. Siis niin kun lakina nimenomaan. Se mitä se henkilökohtaisesti on on taas jokaisen oma asia.

        Mitä anarkiaa siitä syntyis, jos avioliitto poistettais kokonaan käytöstä? Ainahan lait on korvattu uusilla muutenkin. Tarkastelen mä sitä mistä suunnasta hyvänsä ilman tunnehössötyksiä siihin sotkematta. Niin lain ja järjen kautta mä en näe siinä mitään itua.

        Tai mitään sellaista syytä tai perustetta miksi mikään asia avioliittoa vaatisi, paitsi just se että lain mukaan aviopareilta odotetaan tiettyjä juttuja. Ja on asioita joista avioliiton turvin muu yhteiskunta voi pestä käsiään pois. Talousasiat on yksi sellainen aviopareja höykyttävä ilmentymä. No sitten avioehtokin. Miksi ees mennä avioon, jos ei alunperinkään luota toiseen?

        Vie se vittu kuitenkin mun rahat. :-) Silloinhan fiksumpaa olis jättää kulissit pois ja pysyä avoliitossa. Eikä kun mä vaan mietin mitä järkeä kaikessa on. Enkä mä nyt enää nykyään keksi mitään järkeä koko hommalle. Siis järki järkeä. Tunnehuumassa nyt sekoilee muutenkin. :-)

        >Mut jos ei olis olemassa mitään avioliittoa. Sitä ei olis kukaan koskaan keksinytkään, niin kuinka ihmiset sitten toimis. Jos toi avioliitto on se diili? Mikä sitten olis se diili?

        No niin. Diipadaapaa, mutta miten olennainen asian ydin muuttuu miksikään jos sopimuksen nimeä vaihdetaan? Ei mitenkään.

        Jos nyt vaikka avioliitot lopetetaan ja nimetään sitten uusi sopimus apinakimpaksi, niin asian ydin muutu miksikään ja avioliitto on kuitenkin jo kaikille käsitteenä tuttu.

        (vittu mulla ei oikiasti voi olla näin vähä tekemistä, että jaksan tästä keskustella)


      • relaxed_eyes kirjoitti:

        >Mut jos ei olis olemassa mitään avioliittoa. Sitä ei olis kukaan koskaan keksinytkään, niin kuinka ihmiset sitten toimis. Jos toi avioliitto on se diili? Mikä sitten olis se diili?

        No niin. Diipadaapaa, mutta miten olennainen asian ydin muuttuu miksikään jos sopimuksen nimeä vaihdetaan? Ei mitenkään.

        Jos nyt vaikka avioliitot lopetetaan ja nimetään sitten uusi sopimus apinakimpaksi, niin asian ydin muutu miksikään ja avioliitto on kuitenkin jo kaikille käsitteenä tuttu.

        (vittu mulla ei oikiasti voi olla näin vähä tekemistä, että jaksan tästä keskustella)

        Hehhhe, kiva vastaus. Kyllä politiikka ja laki laaditaan aina niin, että valtio omansa saa ja kansalle häät. :-) Apinakimppa olis kyllä monen kohdalla realististakin.

        Aikamoista apinointiahan se joskus on. Eikä siitä ainaka mitään hyötyy ole, tietty sit kun toinen kuolee ellei se testamenttaa kaikkea johonkin. Tai tuhlaa niitä jo eläessään ja heitä konkurssin. Niinkun rahoja, ainoa todellinen hyöty liitosta. ;-)

        Mä nyt vaan mietin, että miksi niin paljon on kaikkea turhaa nimikettä ja liirumlaarumia. Miksi ei vaan ihmiset mee yhteen ja kuten muinaiset Kreikkalaiset yhteisessä yhteisymmärryksessä. Tarviiko sille yhdessä elämiselle mitään nimeä edes olla?


    • kaikki seurustelu-

      suhteiden kumppanit on miehiä ja vaimoja

      • Kyllä, periaatteessa. Moni kyllä vasta aamenen jälkeen alkaa panostaa vasta täysillä suhteeseensa. Sitä ennen vaan hengaillaan. :-) Se oli vaan likkakaveri, ei sen enempää tyyliin.

        Miksei sitä voi suhtautua ennen aamentakin toiseen tasan yhtä vakavasti ja jakaa kaiken? Ennenkaikkeahan kaikki suhteet on etupäässä henkistä sitoutumista toiseen. Olipa se suhteen nimike mikä hyvänsä tai vaikka kukaan ei sulle leimaa perseeseen niin sanotusti suhteistasi laitakkaan.

        Sitten toikin on aika perseestä, että jos eroaa niin mukamas on edelleen rouva. No jos sä otat loparit jostain duunista, niin oletko sä sen jälkeen edelleenkin työntekijä vaikka oisit työtön? Hahhhaa ihmeellisiä aivotuksia. :-) Kyllä sittenkin sanotaan entiseksi työntekijäksi tai työttömäksi tai työnhakijaksi, mutta ei työntekijäksi.

        Ihan tyhmiä termejä suomessa. :-)


      • ol_io kirjoitti:

        Kyllä, periaatteessa. Moni kyllä vasta aamenen jälkeen alkaa panostaa vasta täysillä suhteeseensa. Sitä ennen vaan hengaillaan. :-) Se oli vaan likkakaveri, ei sen enempää tyyliin.

        Miksei sitä voi suhtautua ennen aamentakin toiseen tasan yhtä vakavasti ja jakaa kaiken? Ennenkaikkeahan kaikki suhteet on etupäässä henkistä sitoutumista toiseen. Olipa se suhteen nimike mikä hyvänsä tai vaikka kukaan ei sulle leimaa perseeseen niin sanotusti suhteistasi laitakkaan.

        Sitten toikin on aika perseestä, että jos eroaa niin mukamas on edelleen rouva. No jos sä otat loparit jostain duunista, niin oletko sä sen jälkeen edelleenkin työntekijä vaikka oisit työtön? Hahhhaa ihmeellisiä aivotuksia. :-) Kyllä sittenkin sanotaan entiseksi työntekijäksi tai työttömäksi tai työnhakijaksi, mutta ei työntekijäksi.

        Ihan tyhmiä termejä suomessa. :-)

        "Moni kyllä vasta aamenen jälkeen alkaa panostaa vasta täysillä suhteeseensa."

        Minä olen kuullut enempi juurikin päinvastaisia esimerkkejä. Että kun on kerran naimisiin päästy niin mitäs sitä enää liikoja yrittämään.


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        "Moni kyllä vasta aamenen jälkeen alkaa panostaa vasta täysillä suhteeseensa."

        Minä olen kuullut enempi juurikin päinvastaisia esimerkkejä. Että kun on kerran naimisiin päästy niin mitäs sitä enää liikoja yrittämään.

        Mutta moni myös esittelee ihan eri ääni kellossa jonkun, jonka kanssa on naimisissa. Kun ne joita ei koskaan kosittu tai vihitty. Niin, hääkakku on kaiken loppu. ;-)


    • Relan wiki-linkissä se aika hyvin tulikin.

      Mutta nykyään siis varmaan eniten mennään juhlien takia. Halutaan juhlistaa omaa suhdetta ja rakkautta, viettää "meidän juhlaa" ja kutsua kaikki tärkeimmät ihmiset paikalle ja kertoa, että tässä ollaan ihan tosissaan, uskokaa jo :D

      Oho, nyt pitää lähteä.. Jatkan myöhemmin. Oli vielä jotain mielessä.

      • y.b..

        Juups.. Niin. Tuli mieleen vielä muutama syy, minkä takia olen kuullut tuttujen menevän naimisiin.

        Eli liittyy perheen perustamiseen. Lapsi on tulollaan tai suunnitteilla. Halutaan välttää se naurettava isyyden tunnustus-seremonia, joka tehdään jos lapsi syntyy aviottomaan perheeseen. Siellä on joskus, riippuen siitä tyypistä kuka on vastassa, kuulemma todella nöyryyttävää selitellä, että kyllä kyllä, olin sukupuoliyhteydessä juuri tämän miehen kanssa silloin, eikä ollut muita kehissä. Niinkuin nyt aviolittossa ei pystyisi pettämään ja vaikka vuosia kimpassa ollut avopari ei olis yhtä todennäköisesti uskollinen kuin avioliitossa oleva. Huh.. Tän isyystunnustus- jutun takia tiedän muutamankin menneen naimisiin. Sekun tehdään vielä silloin kun lapsi on vastasyntynyt ja silloin on vähän muutakin puuhaa, kuin käydä "kuulusteluissa" :/ Niin halutaan välttää se.

        Ja tietysti tossa perheasiassa on joillekin tärkeää, että kaikille tulee sama sukunimi.

        Sä mainitsit tossa rahan, ja varmaan sekin voi olla yksi syy. Saako avioliitossa helpommin yhteistä lainaa? En tiedä, kun ei ole kokemusta. Mutta eikö avioliitossa muuten ole sama kuin avoliitossa. Yhteiset tai erilliset rahat, miten nyt haluaa. En tiedä totakaan, kun ei ole kokemusta kuin erillisistä rahoista. Mutta samoinhan avoliitossa voi jakaa, että maksa sä noi laskut, mä maksan nää. Joten ei eroa siinäkään
        .
        Joten aviolittoa tarvitaan nykyään musta lähinnä siis suhteen juhlistamiseksi ja keskinäiseksi lupaukseksi yrittää yhdessä "tahtoa" ja rakastaa forever.- Miten se nykyajan ihmisillä sitten onnistuu, onkin eri juttu.
        Uskon silti että avioliittoja tulee olemaan aina, vaikka niitä ei sen enempää kohta arvostetakaan (kun vanhemmat ihmiset päätyvät ajasta ikuisuuteen) kuin avoliittoja. Juuri noiden syiden takia, mitä mainitsin.


      • y.b.. kirjoitti:

        Juups.. Niin. Tuli mieleen vielä muutama syy, minkä takia olen kuullut tuttujen menevän naimisiin.

        Eli liittyy perheen perustamiseen. Lapsi on tulollaan tai suunnitteilla. Halutaan välttää se naurettava isyyden tunnustus-seremonia, joka tehdään jos lapsi syntyy aviottomaan perheeseen. Siellä on joskus, riippuen siitä tyypistä kuka on vastassa, kuulemma todella nöyryyttävää selitellä, että kyllä kyllä, olin sukupuoliyhteydessä juuri tämän miehen kanssa silloin, eikä ollut muita kehissä. Niinkuin nyt aviolittossa ei pystyisi pettämään ja vaikka vuosia kimpassa ollut avopari ei olis yhtä todennäköisesti uskollinen kuin avioliitossa oleva. Huh.. Tän isyystunnustus- jutun takia tiedän muutamankin menneen naimisiin. Sekun tehdään vielä silloin kun lapsi on vastasyntynyt ja silloin on vähän muutakin puuhaa, kuin käydä "kuulusteluissa" :/ Niin halutaan välttää se.

        Ja tietysti tossa perheasiassa on joillekin tärkeää, että kaikille tulee sama sukunimi.

        Sä mainitsit tossa rahan, ja varmaan sekin voi olla yksi syy. Saako avioliitossa helpommin yhteistä lainaa? En tiedä, kun ei ole kokemusta. Mutta eikö avioliitossa muuten ole sama kuin avoliitossa. Yhteiset tai erilliset rahat, miten nyt haluaa. En tiedä totakaan, kun ei ole kokemusta kuin erillisistä rahoista. Mutta samoinhan avoliitossa voi jakaa, että maksa sä noi laskut, mä maksan nää. Joten ei eroa siinäkään
        .
        Joten aviolittoa tarvitaan nykyään musta lähinnä siis suhteen juhlistamiseksi ja keskinäiseksi lupaukseksi yrittää yhdessä "tahtoa" ja rakastaa forever.- Miten se nykyajan ihmisillä sitten onnistuu, onkin eri juttu.
        Uskon silti että avioliittoja tulee olemaan aina, vaikka niitä ei sen enempää kohta arvostetakaan (kun vanhemmat ihmiset päätyvät ajasta ikuisuuteen) kuin avoliittoja. Juuri noiden syiden takia, mitä mainitsin.

        Mitä olen kavereiltani kuullut, niin kaukana on ajat ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa udeltaisiin kenenkään panemisia vaan pistetään vain nimi paperiin.

        Avo- ja avioliitossa on yhtäläinen keskinäinen elatusvelvollisuus. Avioliitto vaikuttaa enemmän omaisuuden jakamiseen, jos tulee ero tai kuolema.

        Sitten vielä yksi erittäin konkreettinen ja minulle omakohtainen asia, mihin avioliitto vaikuttaa: Jos nai ulkomaalaisen EU:n ulkopuolelta, niin perheenyhdistämisviisumin saaminen on todella vaikeaa ilman avioliittoa. Poikkeuksen tekee vain, jos voi todistaa rekisteriotteella, että on asunut vähintään kaksi vuotta yhdessä. Kokemuksesta voin sanoa, että se vasta kinkkinen homma onkin.


      • y.b..
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Mitä olen kavereiltani kuullut, niin kaukana on ajat ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa udeltaisiin kenenkään panemisia vaan pistetään vain nimi paperiin.

        Avo- ja avioliitossa on yhtäläinen keskinäinen elatusvelvollisuus. Avioliitto vaikuttaa enemmän omaisuuden jakamiseen, jos tulee ero tai kuolema.

        Sitten vielä yksi erittäin konkreettinen ja minulle omakohtainen asia, mihin avioliitto vaikuttaa: Jos nai ulkomaalaisen EU:n ulkopuolelta, niin perheenyhdistämisviisumin saaminen on todella vaikeaa ilman avioliittoa. Poikkeuksen tekee vain, jos voi todistaa rekisteriotteella, että on asunut vähintään kaksi vuotta yhdessä. Kokemuksesta voin sanoa, että se vasta kinkkinen homma onkin.

        No joo, varmaan viidessäkin vuodessa on muutoksia tapahtunut ja hyvä niin..Sen verran oudon kuulosta touhua.

        Joo, uskon ton. Oli suunnitteilla yhdellä tutulla mennä yksiin naisen kanssa, joka oli EU:n ulkopuolelta, mutta se suhde kariutui. Mutta monimutkaiselta kuulosti, ilman avioliittoa..


      • y.b.. kirjoitti:

        Juups.. Niin. Tuli mieleen vielä muutama syy, minkä takia olen kuullut tuttujen menevän naimisiin.

        Eli liittyy perheen perustamiseen. Lapsi on tulollaan tai suunnitteilla. Halutaan välttää se naurettava isyyden tunnustus-seremonia, joka tehdään jos lapsi syntyy aviottomaan perheeseen. Siellä on joskus, riippuen siitä tyypistä kuka on vastassa, kuulemma todella nöyryyttävää selitellä, että kyllä kyllä, olin sukupuoliyhteydessä juuri tämän miehen kanssa silloin, eikä ollut muita kehissä. Niinkuin nyt aviolittossa ei pystyisi pettämään ja vaikka vuosia kimpassa ollut avopari ei olis yhtä todennäköisesti uskollinen kuin avioliitossa oleva. Huh.. Tän isyystunnustus- jutun takia tiedän muutamankin menneen naimisiin. Sekun tehdään vielä silloin kun lapsi on vastasyntynyt ja silloin on vähän muutakin puuhaa, kuin käydä "kuulusteluissa" :/ Niin halutaan välttää se.

        Ja tietysti tossa perheasiassa on joillekin tärkeää, että kaikille tulee sama sukunimi.

        Sä mainitsit tossa rahan, ja varmaan sekin voi olla yksi syy. Saako avioliitossa helpommin yhteistä lainaa? En tiedä, kun ei ole kokemusta. Mutta eikö avioliitossa muuten ole sama kuin avoliitossa. Yhteiset tai erilliset rahat, miten nyt haluaa. En tiedä totakaan, kun ei ole kokemusta kuin erillisistä rahoista. Mutta samoinhan avoliitossa voi jakaa, että maksa sä noi laskut, mä maksan nää. Joten ei eroa siinäkään
        .
        Joten aviolittoa tarvitaan nykyään musta lähinnä siis suhteen juhlistamiseksi ja keskinäiseksi lupaukseksi yrittää yhdessä "tahtoa" ja rakastaa forever.- Miten se nykyajan ihmisillä sitten onnistuu, onkin eri juttu.
        Uskon silti että avioliittoja tulee olemaan aina, vaikka niitä ei sen enempää kohta arvostetakaan (kun vanhemmat ihmiset päätyvät ajasta ikuisuuteen) kuin avoliittoja. Juuri noiden syiden takia, mitä mainitsin.

        Noh aika höpsöjä syitä noikin mennä avioon. Jos multa kysytään. Lapsella on silti iskä ja äiskä, vaikka joku taho vinkuis mitä. Eipä kai siinä mitään kamalaa pitäs olla oma mukulansa tunnustaa, jos on kerta porsimaan ruvennut. :-) En menis naimisiin siksi, että joku taho mulkoilee tai kyselee typeriä.

        Nimen voi muuttaa muutenkin ja harvemmat enää nimeä muuttaa, vaan pitää omansa.

        Kyllä ainakin kotiväki sai helpommin lainaa avioparina aikoinaan. Vaikka toinen ei ollutkaan edes töissä, velka ja omaisuus kuitenkin yhteinen. Nyky käytännöstä en osaa sanoa. Ainakin yhteiskunnalta saamiset on avioliitossa vähän niin ja näin. Onhan sulla puoliso, se voi hoitaa sen ja ton. Vaikka silläkään ei olis haluja tai katetta. No erotkaa, selvä.

        Avioliiton myötä ihmisestä tulee siiamilainen kaksonen jossain asioissa. Kun ennen sitä hänet nähdään vielä yksilönä. Olen havainnut tämmöstä suhtautumista.

        Niin, kelle sitä foreveriä pitää avioon menemällä todistaa? Itselle vai muille? Rakkaudesta luvataan kaikenlaista, mutta kun rakkaus rakoilee ei ole mikään temppu lähtee käveleen. Tulee vaan enemmän yhteiskunnan kukkaroon, kun avioliitto puretaan. :-) Ja ihan turhaa rahaa mm. tuomitsemisesta eroon.


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Mitä olen kavereiltani kuullut, niin kaukana on ajat ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa udeltaisiin kenenkään panemisia vaan pistetään vain nimi paperiin.

        Avo- ja avioliitossa on yhtäläinen keskinäinen elatusvelvollisuus. Avioliitto vaikuttaa enemmän omaisuuden jakamiseen, jos tulee ero tai kuolema.

        Sitten vielä yksi erittäin konkreettinen ja minulle omakohtainen asia, mihin avioliitto vaikuttaa: Jos nai ulkomaalaisen EU:n ulkopuolelta, niin perheenyhdistämisviisumin saaminen on todella vaikeaa ilman avioliittoa. Poikkeuksen tekee vain, jos voi todistaa rekisteriotteella, että on asunut vähintään kaksi vuotta yhdessä. Kokemuksesta voin sanoa, että se vasta kinkkinen homma onkin.

        Juu kuulemma aika hankalaa. Mitä olen ystävältä kuullut, tuo puolison saaminen tänne. Avioliitossakin ollessa on vielä omat sooloilunsa paperien kanssa. :-/


      • y.b..
        ol_io kirjoitti:

        Noh aika höpsöjä syitä noikin mennä avioon. Jos multa kysytään. Lapsella on silti iskä ja äiskä, vaikka joku taho vinkuis mitä. Eipä kai siinä mitään kamalaa pitäs olla oma mukulansa tunnustaa, jos on kerta porsimaan ruvennut. :-) En menis naimisiin siksi, että joku taho mulkoilee tai kyselee typeriä.

        Nimen voi muuttaa muutenkin ja harvemmat enää nimeä muuttaa, vaan pitää omansa.

        Kyllä ainakin kotiväki sai helpommin lainaa avioparina aikoinaan. Vaikka toinen ei ollutkaan edes töissä, velka ja omaisuus kuitenkin yhteinen. Nyky käytännöstä en osaa sanoa. Ainakin yhteiskunnalta saamiset on avioliitossa vähän niin ja näin. Onhan sulla puoliso, se voi hoitaa sen ja ton. Vaikka silläkään ei olis haluja tai katetta. No erotkaa, selvä.

        Avioliiton myötä ihmisestä tulee siiamilainen kaksonen jossain asioissa. Kun ennen sitä hänet nähdään vielä yksilönä. Olen havainnut tämmöstä suhtautumista.

        Niin, kelle sitä foreveriä pitää avioon menemällä todistaa? Itselle vai muille? Rakkaudesta luvataan kaikenlaista, mutta kun rakkaus rakoilee ei ole mikään temppu lähtee käveleen. Tulee vaan enemmän yhteiskunnan kukkaroon, kun avioliitto puretaan. :-) Ja ihan turhaa rahaa mm. tuomitsemisesta eroon.

        Höpsöjä syitähän ne onkin. Ei ole mitään pakkoa nykyään mennä naimisiin.Kun mä ajattelen, niin ei mun kavereistakaan kukaan ole naimisissa, vaikka pariskunnilla olisi lapsia.
        Kumppanin kaverit taas on olleet kaikki ja kaikki eronneet :D

        Mutta kyllä musta toi ihan hyvä juhlanaihe kumminkin on, toi parisuhde ja rakkaus. Kun monet viettää synttäreitäkin :)

        Mut nyt arkitouhuihin..


      • y.b.. kirjoitti:

        Höpsöjä syitähän ne onkin. Ei ole mitään pakkoa nykyään mennä naimisiin.Kun mä ajattelen, niin ei mun kavereistakaan kukaan ole naimisissa, vaikka pariskunnilla olisi lapsia.
        Kumppanin kaverit taas on olleet kaikki ja kaikki eronneet :D

        Mutta kyllä musta toi ihan hyvä juhlanaihe kumminkin on, toi parisuhde ja rakkaus. Kun monet viettää synttäreitäkin :)

        Mut nyt arkitouhuihin..

        Joo, en halua viestintuojaa tässä sättiä. Mutta niinkun aiheena tosiaan tarkemmassa tarkistelussa erikoisia syitä. Olihan sitä itelläkin aika erikoinen syy. Rakkaus ja halu näyttää miten tosissaan olen siinä suhteessa. Mutta ei se arki tunnu yhtään sen kummemmalta, kun sitä avioliittoa ennenkään.

        Yhteiskunnassa kyllä suhtaudutaan erilailla aviopariin, kun avopariin vieläkin 2000-luvulla. Se on taas nähty muutaman kerran. Mulla kans touhuja, kun viikonlopuks reisuun. Pitäs olla kaikki laitettu jo! Ja tässä mä viel notkun. :-)

        No mutta avioparit elkää suuttuko mulle. Tärkeintä on että jokainen olis liitossaan onnellisesti. Kyllä sitä silti kannattaa tarkkaan miettiä, ennen kun siihin ryhtyy. Miksi ja mitä varten? Mitä hyötyä siitä on ja onko se edes todellista vai kuviteltua hyötyä. Ja niin edelleen. Ei se siitä suhteesta ja rakkaudesta sen parempaa tee, mitä se on ilmankin. Joku paperinpala pöytälaatikossa ja saarnamiehen kansliassa. Eikä sitä avioliittoa kannata pitää etappina tai autuuden ja onnen tyyssijana. Se kaikki löytyy itsestä, sydämestä ja keskinäisestä kunnioituksesta. Jonka sinetöi byrokraattisia toimia varmemmin aitous ja avoimuus toinen toistaan kohtaan.

        Tää on tämmöstä, kun se on nähty ja koettu. Rakkaus on silti aina hieno asia ja tärkein asia suhteessa. Maailmaa kannatteleva voima. Ilman sitä mikään ei ole minkään arvoista. Ei ole rauhaa ellei ole rakkautta.
        ;-)


    • Minusta avioliittoinstituutio on ennen kaikkea lainopillinen sopimus. Sen sopiessaan ihminen saa tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, kuten vaikkapa perimiseen ja elatusvelvollisuuteen liittyviä.

      Ennen yhteiskunnan takaamaa sosiaaliturvaa se oli sitä vieläkin korostetummin ja siksihän siihen sukulaiset, yhteiskunta ja uskonnot ovat aina halunneet sotkeutua.

      Ja vaikka nykyisin ihmiset liittävät avioliittoon usein rakkauden, uskonnon ja muita henkisiä asioita, on se edelleenkin nimenomaan lainopillinen sopimus. Eihän tunteet tai elämänvalinnat sinänsä mitään sopimusta tarvitse tuekseen.

      Kaiken voi toki sopia lainopillisesti ilman avioliittoakin, mutta avioliiton kautta se on ainakin minusta helpompaa. Esimerkki asiasta: Tuttuni osti yhdessä asunnon avomiehensä kanssa. Aviomies kuoli ja hänen vanhempansa perivät hänet. Tuttavani menetti siis miehensä lisäksi kotinsa. Asian olisi toki voinut hoitaa testamentillakin, mutta kun kaikki eivät mieti tarpeeksi tulevaisuuttaan.

      • y.b..

        Toki noinkin, etenkin kun vanhemmalla iällä mennään naimisiin. Mutta usein mennään 20 ikäisenäkin, jolloin omaisuutta ei vielä ole kummallakaan,( hyvä jos molemmat ovat opiskelunsa opiskelleet )eikä sitä mietitäkään ja lasten hankkiminen/saaminen on vielä täysi kysymysmerkki.


      • y.b.. kirjoitti:

        Toki noinkin, etenkin kun vanhemmalla iällä mennään naimisiin. Mutta usein mennään 20 ikäisenäkin, jolloin omaisuutta ei vielä ole kummallakaan,( hyvä jos molemmat ovat opiskelunsa opiskelleet )eikä sitä mietitäkään ja lasten hankkiminen/saaminen on vielä täysi kysymysmerkki.

        WTF? Missä mennään parikymppisinä ja persaukisina sankoin joukoin naimisiin? Suurimmalla osalla kavereistani on ollut avioituessaan jo oma kämppä, helvetisti lainaa ja ainakin puolella jo ensimmäinen lapsikin.

        Kuten tuo naispuolinen tuttunikin. Oli jo yhteinen asunto ja asuntolaina, muttei avioliiton tuomaa turvaa perimisestä ja huonostihan siinä sitten kävi. Toisella kertaa menikin sitten vahingosta viisastuneena naimisiin.


      • y.b..
        Ratikkakuski kirjoitti:

        WTF? Missä mennään parikymppisinä ja persaukisina sankoin joukoin naimisiin? Suurimmalla osalla kavereistani on ollut avioituessaan jo oma kämppä, helvetisti lainaa ja ainakin puolella jo ensimmäinen lapsikin.

        Kuten tuo naispuolinen tuttunikin. Oli jo yhteinen asunto ja asuntolaina, muttei avioliiton tuomaa turvaa perimisestä ja huonostihan siinä sitten kävi. Toisella kertaa menikin sitten vahingosta viisastuneena naimisiin.

        o/ :D

        No sankoista joukoista en tiedä.


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        WTF? Missä mennään parikymppisinä ja persaukisina sankoin joukoin naimisiin? Suurimmalla osalla kavereistani on ollut avioituessaan jo oma kämppä, helvetisti lainaa ja ainakin puolella jo ensimmäinen lapsikin.

        Kuten tuo naispuolinen tuttunikin. Oli jo yhteinen asunto ja asuntolaina, muttei avioliiton tuomaa turvaa perimisestä ja huonostihan siinä sitten kävi. Toisella kertaa menikin sitten vahingosta viisastuneena naimisiin.

        avopuoliso ei taida muuten vieläkään saada leskeneläkettä


      • Nojuu ei ne mieti sitä tulevaisuuttaan sillonkaan, kun ne naimisiin menee. Nimimerkillä kokemusta on. ;-) Testamentillä juu. Miksi valtion ja yhteiskunnan pitää siihinkin asiaan tunkea nokkansa kelle ne omaisuutensa antaa? Koska kaikesta pitää saada hyöty irti. Kuolemastakin. Perkele.


      • temppuilija kirjoitti:

        avopuoliso ei taida muuten vieläkään saada leskeneläkettä

        Toisaalta väärin ja toisaalta oikein. Omansa pitäis saada aina pois, mutta ei kenekään kuolemalla pitäis rikastua tai hyötyä. :-) Ainahan leski voi mennä uusiin suhteisiin kuppaamaan rahat joltain toiselta. Mä en tavallaan ymmärrä leskeneläkettä siinä mielessä.


      • ol_io
        Ratikkakuski kirjoitti:

        WTF? Missä mennään parikymppisinä ja persaukisina sankoin joukoin naimisiin? Suurimmalla osalla kavereistani on ollut avioituessaan jo oma kämppä, helvetisti lainaa ja ainakin puolella jo ensimmäinen lapsikin.

        Kuten tuo naispuolinen tuttunikin. Oli jo yhteinen asunto ja asuntolaina, muttei avioliiton tuomaa turvaa perimisestä ja huonostihan siinä sitten kävi. Toisella kertaa menikin sitten vahingosta viisastuneena naimisiin.

        Niin, omistamisessa on riskinsä. Koko elämässä on riskinsä. Emmä kyllä edelleenkään menis naimisiin ees perinnön takia. Testamentin voi tehdä, jos jotain perittävää on. Ellei sitten ole jälkikasvua pokkaamassa pottia.

        Vanhemmiten mää ainakin, jos sinne saakka elän myyn kaiken omaisuuden pois ja mällään nekin rahat omaan napaan. Ja syötän toki perheenjäsenetkin. :-) Vanhana sitä voi asua sitten yhteiskunnan siivellä palvelutalossa tai etelässä palmun alla. ;-)


      • ol_io kirjoitti:

        Nojuu ei ne mieti sitä tulevaisuuttaan sillonkaan, kun ne naimisiin menee. Nimimerkillä kokemusta on. ;-) Testamentillä juu. Miksi valtion ja yhteiskunnan pitää siihinkin asiaan tunkea nokkansa kelle ne omaisuutensa antaa? Koska kaikesta pitää saada hyöty irti. Kuolemastakin. Perkele.

        Eihän kyse ole siitä, että yhteiskunta haluaa määrätä tai rahastaa. Kysehän on siitä, että ilman testamenttiä ei ole varmuutta, kenelle ihminen on halunnut antaa omaisuutensa kuoltuaan. Kuka silloin päättäisi, kenelle perintö menee? Etenkään, kun ihmiset eivät edelleenkään välitä hoitaa asioitaan eläessään.

        Voisi käydä niin, että vanhemmat, sisarukset, lapset ja puoliso olisivat kaikki mielestään oikeutettuja osingoille. Nyrkkitappelullako asiat pitäisi ratkaista? (Minulle se toki sopisi.) Tunnettuahan on, että omaisuudenjako ei ole pelkästään taloudellinen asia vaan mitä suurimmassa määrin tunneasia. Kuten riidat jostain vanhasta rihkamasta todistavat.

        Noin muuten suhtaudut avioliittoon kuten vastaeronneet ylensäkin, eli tunteella. Aivan kuin me erimielisetkin.


      • ol_io kirjoitti:

        Toisaalta väärin ja toisaalta oikein. Omansa pitäis saada aina pois, mutta ei kenekään kuolemalla pitäis rikastua tai hyötyä. :-) Ainahan leski voi mennä uusiin suhteisiin kuppaamaan rahat joltain toiselta. Mä en tavallaan ymmärrä leskeneläkettä siinä mielessä.

        jos on pitkä liitto ja ikää alkaa oleen niin paljon, ettei ole enää kiinnostusta ... se on sillon aika kova juttu, lisä muihin eläke-etuuksiin, kun kuitenkin kulut pysyy samana, vaikka puoliso on kuollut - sikäli se on merkittävä


      • ol_io kirjoitti:

        Toisaalta väärin ja toisaalta oikein. Omansa pitäis saada aina pois, mutta ei kenekään kuolemalla pitäis rikastua tai hyötyä. :-) Ainahan leski voi mennä uusiin suhteisiin kuppaamaan rahat joltain toiselta. Mä en tavallaan ymmärrä leskeneläkettä siinä mielessä.

        Minusta on julmaa, että leski puolisonsa lisäksi menettäisi kotinsakin. Sillä kun on usein myös tunnearvoa. Nuorena siitä varmaan tokenisikin, mutta entäs jossain ikänsä asunut vanhus? Vanhojahan lesket keskimäärin on. Vaikeaa on kuvitella, että minunkin mummoni olisi yli 80-vuotiaana, 60-vuotisen avioliiton jälkeen olisi lähtenyt "uusiin suhteisiin kuppaamaan rahat joltain toiselta".


      • kela21
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Minusta on julmaa, että leski puolisonsa lisäksi menettäisi kotinsakin. Sillä kun on usein myös tunnearvoa. Nuorena siitä varmaan tokenisikin, mutta entäs jossain ikänsä asunut vanhus? Vanhojahan lesket keskimäärin on. Vaikeaa on kuvitella, että minunkin mummoni olisi yli 80-vuotiaana, 60-vuotisen avioliiton jälkeen olisi lähtenyt "uusiin suhteisiin kuppaamaan rahat joltain toiselta".

        http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/180701151604EH?OpenDocument



      • xacscscv
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Minusta on julmaa, että leski puolisonsa lisäksi menettäisi kotinsakin. Sillä kun on usein myös tunnearvoa. Nuorena siitä varmaan tokenisikin, mutta entäs jossain ikänsä asunut vanhus? Vanhojahan lesket keskimäärin on. Vaikeaa on kuvitella, että minunkin mummoni olisi yli 80-vuotiaana, 60-vuotisen avioliiton jälkeen olisi lähtenyt "uusiin suhteisiin kuppaamaan rahat joltain toiselta".

        Tai ajatellaan että on 30-45v lapsiperheen äiti jonka mies kuolee auto-onnettomuudessa. Kyllä siinä leskeneläke auttaa jatkamaan elämää suht normaalisti taloudellisessa mielessä, vaikka muu elämä mullistuu. Leskeneläkehän loppuu luonnollisesti kun menee uusiin naimisiin.


      • ?
        xacscscv kirjoitti:

        Tai ajatellaan että on 30-45v lapsiperheen äiti jonka mies kuolee auto-onnettomuudessa. Kyllä siinä leskeneläke auttaa jatkamaan elämää suht normaalisti taloudellisessa mielessä, vaikka muu elämä mullistuu. Leskeneläkehän loppuu luonnollisesti kun menee uusiin naimisiin.

        Silloin ei kannata mennä enää uudestaan naimisiin. Avoliittoon ja leskeneläkkeestä voivat nauttia itse ja uusi puoliso.


      • ? kirjoitti:

        Silloin ei kannata mennä enää uudestaan naimisiin. Avoliittoon ja leskeneläkkeestä voivat nauttia itse ja uusi puoliso.

        Tuossa olen samaa mieltä. Mihin sitä nainen miestä tarvitsee, jos saa rahat suoraan valtiolta?


      • ?
        temppuilija kirjoitti:

        Tuossa olen samaa mieltä. Mihin sitä nainen miestä tarvitsee, jos saa rahat suoraan valtiolta?

        Avoliittoon. Siinähän molemmat saa seksiä ja rakkautta ja rahat tulee valtiolta. Kaikki voittaa.


      • ? kirjoitti:

        Avoliittoon. Siinähän molemmat saa seksiä ja rakkautta ja rahat tulee valtiolta. Kaikki voittaa.

        Olet ymmärtänyt naisen tavoitteet elämässä täysin väärin. Ei nainen halua seksiä ja rakkautta, vaan valtaa ja rahaa. Jos olet nainen, petät itseäsi. Jos olet mies - lue tämä kommentti uudelleen.


      • temppuilija kirjoitti:

        Olet ymmärtänyt naisen tavoitteet elämässä täysin väärin. Ei nainen halua seksiä ja rakkautta, vaan valtaa ja rahaa. Jos olet nainen, petät itseäsi. Jos olet mies - lue tämä kommentti uudelleen.

        Pakko selventää vielä:

        Naisen yksiselitteinen elämäntarkoitus on hallita miestään. Mitä enemmän hänen miehellään on valtaa ja rahaa, sen houkuttelevampi tuo mies on ja vastavuoroisesti sen mukautuvaisempi nainen on miehen haluihin - seksiin ja läheisyyteen.


      • temppuilija kirjoitti:

        Pakko selventää vielä:

        Naisen yksiselitteinen elämäntarkoitus on hallita miestään. Mitä enemmän hänen miehellään on valtaa ja rahaa, sen houkuttelevampi tuo mies on ja vastavuoroisesti sen mukautuvaisempi nainen on miehen haluihin - seksiin ja läheisyyteen.

        [ Red Hot Chili Peppers - Monarchy of Roses ]

        ---/--{


      • Ei testamentinkaan kirjoittamiseen tarvita kun A-nelonen ja ohje vaikka netistä, kuinka laatia oikeaoppinen testamentti. Sitten puolueettomat todistajat. Aika helppoa minusta sekin. Avioliitto on työläämpi toteuttaa. :-) Ihan jo ajallisesti, kun testamentti saati, jos tulee ero.


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Eihän kyse ole siitä, että yhteiskunta haluaa määrätä tai rahastaa. Kysehän on siitä, että ilman testamenttiä ei ole varmuutta, kenelle ihminen on halunnut antaa omaisuutensa kuoltuaan. Kuka silloin päättäisi, kenelle perintö menee? Etenkään, kun ihmiset eivät edelleenkään välitä hoitaa asioitaan eläessään.

        Voisi käydä niin, että vanhemmat, sisarukset, lapset ja puoliso olisivat kaikki mielestään oikeutettuja osingoille. Nyrkkitappelullako asiat pitäisi ratkaista? (Minulle se toki sopisi.) Tunnettuahan on, että omaisuudenjako ei ole pelkästään taloudellinen asia vaan mitä suurimmassa määrin tunneasia. Kuten riidat jostain vanhasta rihkamasta todistavat.

        Noin muuten suhtaudut avioliittoon kuten vastaeronneet ylensäkin, eli tunteella. Aivan kuin me erimielisetkin.

        Perintövero? Laki kelle omaisuus jää, jos kuolema korjaa. Siinä on minusta jo puuttumista ja rahastusta riittävästi. Ja hyödyn takia niistä just tapellaan. Raha raha...

        En ole vasta eronnut, siitä on jo aikaa. :-) Suhtaudun asiaan järjellä, en tunteella. Joskin järjettömyys saa myös tiettyjä tuntemuksia aikaan.


      • xacscscv kirjoitti:

        Tai ajatellaan että on 30-45v lapsiperheen äiti jonka mies kuolee auto-onnettomuudessa. Kyllä siinä leskeneläke auttaa jatkamaan elämää suht normaalisti taloudellisessa mielessä, vaikka muu elämä mullistuu. Leskeneläkehän loppuu luonnollisesti kun menee uusiin naimisiin.

        Otetaan taas huomioon, että toisille puolison kuolema on menetys ja toisille voitto. :-) Tietysti yhteinen omaisuus pitäis mennä yhteiseksi hyväksikin. Eli heittää kumpi vaan puolisoista lusikan nurkkaan, se toinen saa pitää vaikka yhteisen kodin. Tai lapset luonnollisesti ainakin saa rintaperillisinä. :-)


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Minusta on julmaa, että leski puolisonsa lisäksi menettäisi kotinsakin. Sillä kun on usein myös tunnearvoa. Nuorena siitä varmaan tokenisikin, mutta entäs jossain ikänsä asunut vanhus? Vanhojahan lesket keskimäärin on. Vaikeaa on kuvitella, että minunkin mummoni olisi yli 80-vuotiaana, 60-vuotisen avioliiton jälkeen olisi lähtenyt "uusiin suhteisiin kuppaamaan rahat joltain toiselta".

        Nojoo, olis kyllä julmaa. Yhdessä haalittu koti ja todennäköisesti vähän kaikki yhdessä haalittua pitkässä suhteessa. Jos sivulliset tulis ottamaan ne pois, koskaan tekemättä mitään niiden eteen.


      • haistapaska
        ol_io kirjoitti:

        Otetaan taas huomioon, että toisille puolison kuolema on menetys ja toisille voitto. :-) Tietysti yhteinen omaisuus pitäis mennä yhteiseksi hyväksikin. Eli heittää kumpi vaan puolisoista lusikan nurkkaan, se toinen saa pitää vaikka yhteisen kodin. Tai lapset luonnollisesti ainakin saa rintaperillisinä. :-)

        Vai puolison kuolema jollekin VOITTO, voi ziisus..


      • haistapaska kirjoitti:

        Vai puolison kuolema jollekin VOITTO, voi ziisus..

        Joo, ei se romantisoimalla muuksi muutu. Kaikki ihmiset ei uskalla tai halua erota, vaikka suhde oliskin paska. Kyllä mä tiedän ihmisiä joille puolison kuolema on ollut enemmän iloinen asia, kun surullinen. Että ei se paskan haistattaminen asiaan juurikaan vaikuta.


      • ol_io kirjoitti:

        Joo, ei se romantisoimalla muuksi muutu. Kaikki ihmiset ei uskalla tai halua erota, vaikka suhde oliskin paska. Kyllä mä tiedän ihmisiä joille puolison kuolema on ollut enemmän iloinen asia, kun surullinen. Että ei se paskan haistattaminen asiaan juurikaan vaikuta.

        Jos haistapaska suree puolisoaan, elä erehdy luulemaan että kaikki niin tekee. :-)


      • ol_io kirjoitti:

        Jos haistapaska suree puolisoaan, elä erehdy luulemaan että kaikki niin tekee. :-)

        Niin, kyllä mä ymmärrän että maailman raadollisuus voi suututtaa. Ja sitä ei haluis millään uskoa todeksi, että ihmiset tosiaan näkee ja kokee asioita erilailla. :-) Jopa erilailla mitä sinä itse. Eikö ookkin kamalaa?


    • Kuka keksi rakkauden

      Minä uskova menen kommentoimaan jumalattomalle. Olkoon sitten tämän kerran. Aviolitto meillä ortodokseilla on sakramentti eli pyhä salaisuus. Kuka avioliiton keksi, en tiedä, ei edes kiinnosta. Sen tiedän 33 v kokemuksella, ettei tuosta yhdyssiteestä noin vain eroon pääse, vaikka kuinka haluaisi. Yrittänyt olen, kotiin palasin. Poissa ollessani tunsin irrallisen/tarpeettomuuden tunteen. Elämälläni ei tuntunut enää olevan merkitystä lainkaan. Tokihan mietin myös sitä, menikö koko 33 v. harakoille, meneekö koko omaisuus jakoon, mitä uutta tilalle. Niin, minä mietin hyvin paljon mökilläni, sitten tein päätökseni - palaan kotiin.

      • "pitkän parisuhteen etuja ja haittoja on vaikea mennä erottelemaan"

        Kysymys on tahdosta ja valinnasta. Kirjavinkki sulle "Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet" Kirjailija on S.B.Kopp.


      • Kuka keksi rakkauden
        temppuilija kirjoitti:

        "pitkän parisuhteen etuja ja haittoja on vaikea mennä erottelemaan"

        Kysymys on tahdosta ja valinnasta. Kirjavinkki sulle "Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet" Kirjailija on S.B.Kopp.

        "pitkän parisuhteen etuja ja haittoja on vaikea mennä erottelemaan"

        Mielestäni ei noin. Ne voi hyvinkin erotella toisistaan. On sitten aivan toinen juttu se, voiko eduista ja haitoista tehdä mitään johtopäätöksiä/pysyviä ratkaisuja.

        "Kysymys on tahdosta ja valinnasta. Kirjavinkki sulle "Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet" Kirjailija on S.B.Kopp"

        Kiitos vinkistä. Kirja on minulle tuntematon. Miksi tapaa Buddha? Hindulaisuudessa on paljon hyvää mielensä ymmärtämiseen johdattavaa.Suosikkikirjailjani kun on Eckhart Tolle, paljolti hindulaisesta ajattelusta viisautensa janon tyydyttänyt..


      • Kuka keksi rakkauden kirjoitti:

        "pitkän parisuhteen etuja ja haittoja on vaikea mennä erottelemaan"

        Mielestäni ei noin. Ne voi hyvinkin erotella toisistaan. On sitten aivan toinen juttu se, voiko eduista ja haitoista tehdä mitään johtopäätöksiä/pysyviä ratkaisuja.

        "Kysymys on tahdosta ja valinnasta. Kirjavinkki sulle "Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet" Kirjailija on S.B.Kopp"

        Kiitos vinkistä. Kirja on minulle tuntematon. Miksi tapaa Buddha? Hindulaisuudessa on paljon hyvää mielensä ymmärtämiseen johdattavaa.Suosikkikirjailjani kun on Eckhart Tolle, paljolti hindulaisesta ajattelusta viisautensa janon tyydyttänyt..

        Toi on kiva pikkukirjanen, joka on nopsakka lukea ... suosittelen edelleen ..

        Oma valintasi. Uskon nimittäin siihen, että kaikki ei ole oikein kaikille, joten jos on tarkoitettu sinun lukea tuo kirjanen luet, jos ei ... niin sen kuuluikin mennä.

        Ei ole guruja.


      • Kuka keksi rakkauden
        temppuilija kirjoitti:

        Toi on kiva pikkukirjanen, joka on nopsakka lukea ... suosittelen edelleen ..

        Oma valintasi. Uskon nimittäin siihen, että kaikki ei ole oikein kaikille, joten jos on tarkoitettu sinun lukea tuo kirjanen luet, jos ei ... niin sen kuuluikin mennä.

        Ei ole guruja.

        Kiitos vielä. Minä luen sen kyllä.

        Minulla on valinnan vapaus - edelleenkin. Kuka keksi rakkauden, hän myös keksi sydämen kuuntelemisen taidon. Näillä menen eteenpäin - toistaiseksi.

        Jk. Öitä


      • Kuka keksi rakkauden kirjoitti:

        Kiitos vielä. Minä luen sen kyllä.

        Minulla on valinnan vapaus - edelleenkin. Kuka keksi rakkauden, hän myös keksi sydämen kuuntelemisen taidon. Näillä menen eteenpäin - toistaiseksi.

        Jk. Öitä

        ennen kuin katoat digitaaliseen eetteriin, heitä mulle vinkki jostain ton Tollen kirjasta mikä kandeis lukee


      • Loppujen lopuksi omaisuuttakin tärkeämpää on mielenrauha. :-) Näin mä asian ajattelin.


    • Avioerojuristien ja moralistien salaliitto epätäydellisten ihmisten päänmenoksi.

      • No jos jollekin asialle ei ole kysyntää, ei ole lopulta tarjontaakaan. :-) Mitä ei tarvita, se lopulta lakkautetaan turhana.


    • Hyvä kysymys.


      Mä olen luultavasti ainoa tällä palstalla joka on joutunut tätä pohdiskelemaan hyvin monelta kantilta.

      Mulla ei ole oikein muuta selitystä tähän kaikkeen - kuin semi-sellainen - että sen keksi rakkaus itse.

      En ala saivartelemaan siitä mitä se taas on.

      • Miks varten ainoa? :-)


      • ol_io kirjoitti:

        Miks varten ainoa? :-)

        Ohoh!

        Tuli lapsus.

        Mä tarkoitin, että aihe on ollut hyvin ajankohtainen. Totta kai täällä jokainen nyt naimisissa ainakin kerran on ollut.


      • cillae kirjoitti:

        Ohoh!

        Tuli lapsus.

        Mä tarkoitin, että aihe on ollut hyvin ajankohtainen. Totta kai täällä jokainen nyt naimisissa ainakin kerran on ollut.

        Yym kaikista tyhmimmät ainakin. ;-) Tyhmimpiäkin tyhmimmät useamman kerran.

        x-D No ei vaan. Kunhan ärsytän tahallani mimosamielisiä.


      • ol_io kirjoitti:

        Yym kaikista tyhmimmät ainakin. ;-) Tyhmimpiäkin tyhmimmät useamman kerran.

        x-D No ei vaan. Kunhan ärsytän tahallani mimosamielisiä.

        Jos se nyt ketään erimielisistä helpottaa, niin mä voisin mennä murun kanssa vaikka miljoona kertaa naimisiin. Jos se avioliitto olis jotain sellaista, mitä ilman ei kaikki voi olla yhtä hyvin tai paremminkin. Mut kun ei se avioliitto tee mitään asioita yhtään paremmaksi. :-)

        Henkinen side on koko parisuhteen ydin. Mihin ei tarvita maailmanlaajuisesti tavoittelemisen arvoisena pidettyä asiaa, eli avioliittoa musteella sinetöitynä. :-)

        Se on kahden kauppa, sydänten sopimus.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa

      Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt
      Maailman menoa
      228
      5745
    2. Mopomiitti onnettomuus

      Vittu se tehdas-alue ole oikea paikka mopomiitille, Ja minkälainen vanhempi hyväksyy, että pojan mopo kulkee järkyttävä
      Kokkola
      142
      3438
    3. Pääsit nainen todella

      lähelle ja kaikki sinussa oli jotain selittämättömän kiehtovaa. Silti en koskaan ymmärtänyt sinua täysin. Mitä halusit t
      Ikävä
      144
      2539
    4. Koettakaa nyt Trumpinkin fanit ymmärtää:

      Hän on myös jo vanha mies. Kukaan ei tiedä, mitä kunnossa hän on parin vuoden päästä.
      Maailman menoa
      344
      2446
    5. Kiitos, kun paljastit

      Vaikka mä tiesinkin! Nyt voi ottaa seuraavan askeleen? Hyvää yötä:)
      Ikävä
      55
      2032
    6. En saa unta kun ajattelen

      Sinua mies. Sydäntä ahdistaa meidän välit 😌😞
      Ikävä
      81
      1596
    7. YLE kirjoittaa - Viritetyt sähköpyörät aiheuttavat ongelmia poliiseille

      "Itse rakennellut ja viritetyt sähköpyörät ovat poliisin ja Liikenneturvan mukaan yleistyvä kirous liikenteessä." https
      Pyöräily
      120
      1591
    8. Missä hiton pippaloissa

      Sä käyt kun sua ei näy missään..tahtosin vaan varmistua et kaikki ok.
      Ikävä
      31
      1453
    9. Olen miettinyt sinua tänään

      Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että
      Tunteet
      24
      1260
    10. Vieläkö pidät minusta

      Vieläkö pidät minusta nuori nainen? Vaikutat etääntyneeltä ja olen ajatellut että haluat olla rauhassa.
      Ikävä
      105
      1121
    Aihe