Buddhalaisuuden ongelmakohtia

heh, mitähän tuohon sanoisi. heitetään nyt vaikka, että jeesus (vai oliko se sittenkin horus) on ihmisen buddhaluonto, joka on meissä kuollut syntiemme tähden, edellisiltä sukupolvilta perisyntinä oppimamme karman tähden.

mainitsemasi kaltainen jälleensyntymäoppi koskee vain osaa buddhalaisista koulukunnista. eri koulukuntien välillä valtavia eroja. itselleni theravadan linjoilla kulkeneena tuollaiset puheet ovat lähinnä hihhulointina. kuin niiden puhuja ei olisi tajunnut sanaakaan gautaman opetuksesta.

sellaisia asioita kuin hyvä tai paha ei ole olemassakaan. pelkkiä ajatuksia. eikä elämästä tule itsekeskeistä ja itsekästä kaaosta, jos ei buddhalaisen ideaalin mukaan ole sitä egoakaan, jonka ruodussa pitäminen vaatisi auktoriteetin.

Halusitko postauksellasi sanoa jotain, johon voisi tai pitäisi ottaa kantaa, tai haluaisit otettavan kantaa? Kas kun tekstisi on suoraa lainausta toisen henkilön kirjoituksesta, etkä liene sen alkuperäinen kirjoittaja? Eli miksi kukaan kävisikään kommentoimaan jonkun toisen ihmisen mielipiteitä, jos nyt katsoisi kyseisen tekstin kommentoimisen arvoiseksi lainkaan?

Aloittajan kirjoitus buddhalaisuudesta on panettelua ja kristin uskon oikeellisuuden todistelua, joten siinä pata kattilaa soimaa
musta kylki kummallakin
b uddha ei ollut buddhalainen eikä jeesus ollut kristitty
Nuo uskonnot ovat heidän seuraajiensa perustamia, jotka eivät ole ymmärtäneet heidän opetustaan, vaan luoneet omat käsityksensä heidän opeistaan, jotka poikkesivat alkuperäisestä buddhalaisuudessa vähen, mutta kristin usko perustui aivan päinvastaiseksi jeesuksen todellinen opetus
Jälleensyntymä oppit ovat vain teorioita, eivät sellaisia kuin todellisuus.
Kun ihminen keksi kommunikointivälineeksen puhekielen, niinsiitä syntyi puhekielen mukainen ajatus, joka on materian korkein tuote.
Kun ajatus sitten alkoi käyttämään sitä myös henkisellä alueella, niin se tietämättään loi sinne keskuksen egon, jonka alaiseksi sitten ajatus jäi ja ihmisen mielen sisältö sitoutuin näin aikaan, vaikka se ennen oli ajaton
Tämän takia se ajautui ulos paratiisitilasta, ja joutui syyn ja seurauksen lain alaiseksi
Tuo syntynyt ego, sitten seuraa meitä tuon lain alaisena elämästä toiseen, psykologisena perimänä, eli perisyntinä
TEKOJEN seuraukset eivät kuitenkaan voi päättyä yhden elämän aikana koska ihmisen tietämättömyydestä johtuen
sitä tulee lisää, eivätkä hyvät teot poista sitä,ne vain tuttavat parempaa karmaa
Koska näin on niin tekojen seuraukset on välttämättömyyden pakosta ilmettä uudessa persoonassa, joka joutuu ottamaan ne kannettavakseen, ja näin on syntynyt tämä kaoottinen maailma
Vaikka kristinusko kieltää, ns. jälleensyntymän, niin se on kuitenkin sen elin
ehto, koska sielun egon materiasta syntyneenä voi ikuistaa vain
jälleensyntymien kautta, koska se ei ole mitään jumalallista alkuperää niin kuin se väittää
Jos ihmiset neditaation ja oivalluksen avulla pääsisivät irti egoistaan niin uskonnoila menisi pohja pois ja ne kuihtisiva olemattomiin, sillä ne elävät vain kärsimyksetä, ja väkivaltaisuudesta

Jälleensyntymisoppi on osa laajempaa ymmärrystä syystä ja seurauksesta. Jokaisella teolla on seurauksensa maalimassa, joka pitää sisällään myös sen mikä lännessä ymmärrettäisiin myös sielullisena tai psyykkisenä todellisuutena. Ajatuksen mukaan se millaisista motiiveista tai millaisia intentionaalisia tiloja tuotamme ei ole yhdentekevää vaan nämä tilat tuottavat meitä (ja muita) koskevia seurauksia. Nämä intentionaaliset motiivit jaetaan kahteen, taitaviin ja epätaitaviin. Perusteena jaolle on se tuottavatko ne pitkäaikaista ja pysyvää onnea vai eivät. Selvä on että monet tilat tuottavat mielihyvää ja jotain onnen kaltaista ja ovat silti epätaitavia, koska ne tuottavat myöhemmin ikäviä tuloksia. Känni tuntuu kivalta, mutta usein tulee mökellettyä samalla mistä seuraa kaikenlaista ikävää. Karman opetuksen ydin on kiinnittää omiin nykyisiin intentionaalisiin tiloihin huomioita ja ymmärtää että ne liittyvät suoraan tulevaan onneen ja hyvinvointiin.

Ajatuksena on että suosimalla "taitavaksi" nimettyjä tajunnantiloja, tuottavat nämä myöhemmin suotuisia mielentiloja eli sellaisia jotka yleisesti ymmärretään onneksi ja hyvinvoinniksi. Perinteisesti ajatellaan että kaikki tämän elämän aikana kylvetyt siemenet eivät ehdi realisoitua tämän elämän aikana vaan osa siirtyy seuraaviin elämiin. Erityisen tärkeää on myös se missä mielentilassa ihminen on kuollessaan, joka taas riippuu aika paljon siitä millaisia intentionaalisia tiloja on tulut tuotettua elämän mittaan. Meditaatiota voidaan katsoa valmistautumisena kuolemaan, sillä silloni harjoittaja voi ottaa kuoleman vastaan turvallisin, rauhaisin ja iloisin mielin eikä joudu paniikin ja pelon valtaan.

Tuossa on ihan arkijärjen mukainen ajatus siitä että mielentiloilla on seurauksia, jos ihminen oppii lapsena vihaamaan kaikkea niin tämä vihan tunne on tämän toiminnan seuraus eli psyykkisenä tilana viha tulee spontaatina reaktiona monessa tilanteessa. Tämän laajennus että koko elämänsä vihanneen ihmisen olemassaolo jossian muodossa saa jatkumon jossain ikävässä vihaa ilmentämässä muodossa on sitten jotain joka menee sitten normaalin arkikäsityksen yli, mutta on vain laajennus tuosta. Arkiajattelun mukaan on myös luontavaa ajatella että ihminen joka harjoittaa anteliaisuutta, toisten olentojen auttamista puhtaista motiiveista saavuttaa tällä toiminnallaan onnea. Vihan ja ahneuden kultivoiminen tekee taas ihmisestä onnettoman. Eikai tämä nyt ole kovin kaukana arkisesta kokemuksesta?

Kyse ei ole yksilön valinnasta vaan universaalista laista miten maailma toimii, jota joissain kohdissa verrataan materiaalisen maailman lainalaisuuksien väistämättömyyteen. Se on siis länsimaalaisittain luonnonlaki, persoonaton tapa jolla tietyt prosessit etenevät, vuorovaikuttavat ja katoavat maailmassa. "Hyvä" ja "paha" ovat kristillisjuutalaisia käsitteitä joilla ei ole oikein vastinetta buddhalaisessa käsitteistössä. Se millaisia seurauksia teoilla on, on ei ole subjektiivinen asia vaan objektiivinen. Eettisistä asioista voi siis erehtyä, mutta seuraukset kantaa itse.

Buddhalaisittain ihminen ei voi syntyä kasviksi, kiveksi ja eläimiksikin kai aika harvoin. Sen sijaan taivas ja helvetti ovat osa perinteistä kosmologiaa ja niihin päätyvät ihmiset omien tekojensa perusteella eikä koskien joitain metafyysisiä uskomuksia. Ihminen joka tappaa esimerkiksi sotilaana vihaisena toisia ihmisiä joutuu helvettiin kärsimään tekojensa seuraksia. Ihminen joka harjoittaa hyveitä, myötätuntoa, hyvää tahtoa lähimmäisiään ja muita olentoja kohtaan pääsee brahman luokse, joka vastaa kuvauksiltaan suurinpiirtein kristillistä taivasta, olennot ovat ruumiittomia, lähes täysin vailla kärsimystä ja hyvin pitkäikäisiä. Sekä helvetin että taivaan erottaa kuitenkin kristillisestä se että ne ovat molemmat väliaikaisia. Kun vanha karma on kulutettu pois niin siirrytään toiseen olomuotoon, vaikkapa ihmiseksi.

Buddhalaisittain kristitty joka todella toteuttaa sitä mitä saarnaa, on anteliais, rakastaa lähimmäisiään ja pyrkii ajatuksissaan, puheessaan ja käytöksessään olemaan vahingoittamatta toisia olentoja todella pääsee taivaaseen, mutta tila ei ole pysyvä. Buddhalaisuus ei myöskään siirrä jonkin alkuhahmon karmataakkaan ihmisen kannettavaksi eli perisyntiä ja sen mukaista tarvetta puhdistua siitä ei ole. Jokainen ihminen on oman karmansa tekijä ja kantaja, mikä on aika ankara oppi.

Alkuperäinen kirjoittaja ei liene vaivautunut juurikaan perehtymään buddhalaisuuteen, kun moista soopaa kirjoittaa. Buddhalaisuudessa on erittäin selkeä ja korkea moraali - toisten asettaminen itsen edelle.

Ero kristinuskoon on lähiinä siinä, ettei buddhalaisuuteen uskota (järjellä) vaan kaikki sen opit voi käytännössä itse testata. Olennaista on ymmärtää Gautaman opit - kärsimyksen syyt - ei takertua opinkappaleisiin ja niiden tulkintoihin. Buddhalaisuus ei ole muita pakottava sääntökokoelma, vaan elämänohje ihmiselle joka haluaa elää moraalisesti oikein.

Jälleensyntymisoppi lienee hindulaisuuden jäänne buddhalaisuudessa, eikä sen todenperäisyydellä ole juurikaan merkitystä buddhalaisuuden moraalin kannalta. Samoin kuin Raamatun sadut ja tarinat ovat vain vertauskuvallisia, on itämaisissa uskonnoissa paljon samoja elementtejä. Olennaista on ymmärtää elää tämä hetki oikein ja lakata murehtimasta huomisesta.

Yhteiskunnallisella tasolla on huomattavaa sekin, ettei buddhalaisuuden varjolla ole koskaan käyty yhtään sotaa. Sieltä ei yksinkertaisesti löydy mitään oikeutusta sodalle, ja sekin kertoo uskonnon korkeasta kehitysasteesta ja moraalista. Samaa ei juuri voi sanoa kristinuskosta sen itsekkäine maailmanvalloitushaluineen.

Olen yllä olevan kirjoittajan kanssa samaa mieltä monesta asiasta. Buddhan opin ydin on että älä tee sitä mikä tuottaa vahinkoa. Tämä yksi opetus vaan viedään systemaattisesti läpi koko elämäntavan, jolloin se todellakin lupauksen mukaan voi tuottaa tilan jossa vahingon tekeminen lakkaa. Tämä myös tosin tarkoittaa että karma eli intentionaalinen tekeminen on keskeinen opetus buddhalaisuudessa. Moraali ei ole meditaatiosta erillienn vaan ne ovat osa samaa pyrkimystä löytää tapa olla maailmassa, joka ei tuota enää kärsimystä. Aika varhain ihminen huomaa että tämän saavuttaakseen pitää pitäytyä tuottamasta vahinkoa myös muille, sillä silloin suhde toisiin muodostuu rakentavalla pohjalle jolta on mahdollista työskennellä onnea kohden. Muiden asettaminen etusijalle on lähinnä myöhempien suuntauksien painotusta, Buddha ei tätä opettanut. Enemmänkin buddha opettaa että ajaakseen omaa etuaan ihmisen on hyödyllistä luopua omasta edustaan. Todella egoistinen ihminen luopuu egoismistaan toisten vuoksi. Tämä on jossain määrin kielen tasolla paradoksaalista, mutta ihminen tuntuu olevan näin rakennettu. Tätä voi tutkia vaikka tekemällä anteliaita tekoja jotka itseä inspiroivat ja ovat järkeviä itsen ja toisen kannalta ja katsoa miten ne vaikuttavat.

Tässä paketissa uskollakin oma roolinsa, silä uskomuksilla tuppaa olemaan suhde myös ihmisen tekemiseen. Dharman yski merkitys on nimenomaan toiminta, mutta usko on näin osa toimintaa ja usko voidaan myös ymmärtää toiminnaksi, jonkinlaisten asenteiden ottamiseksi suhteessa maailmaan ja omiin tekoihin. Protestanttisuudessa toiminta jää jotenkin marginaaliseen asemaan. Kunhan vain uskoo joitain asioita niin kaikki on ok ja omin teoin synnistä puhdistautuminen on itseasiassa loukkaus jumalaa ja tämän sovitustyötä kohtaan. Buddhalaisuudessa se miten toimii on pointti. Oikein toimiessa, niin mielen, puheen kuin ruumiin tasolla ajatellaan että kärsimys pikkuhiljaa loppuu.

Jälleensyntymisoppi ei ole omaksuttu hindulaisuudessa. Enemmänkin kyse on siitä että bramaaninen usko, joka oli se protohindulaisuuden muoto joka halitsi Intiassa Buddhan aikaan omaksui vaikutteita Buddhan opetuksesta ja kehittyi tätä kautta samaan suuntaan. Bramaaninen usko jälleensyntymään perustui rituaalien suorittamiseen, joilla hankittiin ansioita tulevaan maailmaan. El Bramiinit toimivat porttina parempaan asemaan seuraavassa maailmassa, koska nämä osasivat uhrata oikein ja jumalia miellyttäen. Buddha muutti järjestelmän eettiseksi eli se millaisia intentionaalisia tiloja ihminen tuottaa on sidoksissa siihen millaisia hän tulee tulevaisuudessa tuottamaan. Se miten Buddha opettaa jälleensyntymistä ei perustu aikaisempiin uskonollisiin järjestelmiin vaan on hänen oma panoksensa.

Nykyhetkestä kannattaa huolehtia senkin vuoksi että se miten elämme nyt vaikuttaa siihen mitä huomenna tapahtuu. Jos hoidan elämääni nyt täysipainoisesti, huolehdin ihmissuhteistani ja taloudestani niin huomiseni on hyvä. Kyse ei ole läntisestä carpe diem -ajattelusta, jossa ajatellaan että huomisella ei ole väliä.

Buddhalaisuuden hienous on sen kärismysajatusrakennelman selkeydessä: Paha ajatus, johtaa pahaan sanaan ja lopulta pahaan toimintaan, ja hyvä ajatus hyvään sanaa ja lopulta hyvään toimintaan. Ja mitä enemmän ihminen ajattelee pahoja, sitä huonommin hän voi, ja toisinpäin. (Karman laki)

Kristinusko sanoo: Älä varasta, Buddhalaisuus: Älä halua varastaa. Kristinusko kieltää varastamasta, koska se on moraalisesti väärin, buddhalaisuus ei kiellä varastamasta, mutta osoittaa että se koituu omaksi harmiksi. Buddhalaisuuden idea ei siis ole kasvattaa ihmisistä lainkuuliaisia ja ulkoisen moraalin osaavia kansalaisia, vaan ymmärtää oman kärsimyksensä syyt ja näin motovoida ihminen lopettamaan sekä pahan ajattelun, että tekemisen. Buddhalaisuudessa moraali ei ole noudatettava oppi, vaan toiminnan seuraus. Ts. ihmisestä tulee moraalinen, kun alkaa elää buddhalaisten ihanteiden mukaan. Mitään ulkoista moraalia (sääntökokoelmaa) ei tarvita kun korkeintaan harjoitusvaiheessa.

Se mitä ihmisen itsensä tarvitsee tehdä, on oikeastaan vain tunnistaa omat pahat ajatuksensa ja olla antamatta niille voimaa kehittyä sanoiksi ja teoiksi. Buddhalaisuuden mukaan ihminen on syvimmältä olemukseltaan puhdas ja voi siksi luopua pahoista ajatuksista ja teoista. Kristinusko taas näkee ihmisen perisyntisenä ja siksi ikuisesti tuomittuna Jumalan armoon.

Kristinusko on tuomittujen yritys pelastua, buddhalaisuus on tuomion purkua.

Jälleen-syntymis-opin perustassa on idea siitä etteivät kaikki ole varmaankaan tahdottomia, vaikkakin melko voimattomia.
Oman tahdon toteuttamisen kautta on siis karman eli syy&seuraus-lain puitteissa paremmat mahdollisuudet oppia ja kehittyä kun kiristiuskon lähdöistä, joissa annettujen ominaisuuksien taakan alla ja seurausten, eli pienempien tai suurempien sanktioiden alla toimitaan.
Kristiuskon arvo-maailman on se itse luonut, sen pohjalta on noussut myös syy&seuraus-lain puitteissa julmuuksia kuin myös niitä hyviäkin tekoja.

Uudelleen yrityksissä on siis kysymys maailmaan jälleensyntyvän asenteesta oppia ja mieltää kokemuksen kautta maailman ja maailman luonteen todellinen luonto juuri syy&seurauslain kautta.
Kehitys avautuu "kierrossa" luultavasti aina matalammasta korkeamman suuntaan siinä tietoisuuden totuudellisuuden kasvussa.
Kasvitkin siis antavat niin positiivista kuin negatiivistakin feedbacciä koska on niin rikkaruohoja, ravitsevia kasveja, kauniita kasveja, haisevia, tuoksuvia myrkyllisiä kasveja jne, eli ne toimivat tarkoitusperäisesti tässä suhteessa.
Voidaan jopa ajatella valaistumisen loppu-vaihetta tekemättömyyden oppina, Siinä olemassaolon kokeminen puuna, puuna seisoessaan vuosikymmestä toiseen katsellen niittyä ja lehvästössään asustavia lintuja kasvattaa sitä puolta.
No en oikein usko tietoisuuden persoonallisuuteen noin laajassa käsityksessä, mutta mistä sitäkään varmasti tietää?

Budhalaisuudessa on vain syyn&seurauksen luonnon-laki.
Syy&seuraus-laki on todellisuutta koskeva laki, eli siinä ei ole ansiotonta anteeksiantamista, eikä s&s-laissa sidota toimintaa itsekkäästi taivas-paikkoihin, helvetin pelkoon,,, vaan käytännössä lain mukaan jos lyö paljaalla nyrkillä lujaa kiviseinään, niin se sattuu, se sattuu niin armo-oppiin uskoviin, kuin uskomattomiinkin.
Karmallisesti on siis toimitettava se vaatimaton oma osuutensa, jossa se seuraus palkitsee niin rikollista täydellisessä rikoksessa rangaistuksen puuttumisena, tai toisen-posken-kääntäjää vääränlaiselle sitä poskeaan kääntäessään bonuksella potkulla nivuksiin.
Jeesuskin opetti että; "sitä niität mitä kylvät" tai kotimaisittain "niin makaat kuin petaat" ja nuok ansnaviisaudet totetuvat, vaikkain kaikki vaikuttaa kaikkeen ja emme ole siinä suhteess maallisesa mielessä "oman onnemme seppiä".

Mitä tulee Raamattuun niin, Raamatun epä-täydellisestä kontekstissa nousee ajatus 1. valinnan syistä epä-oikeudenmukaisesti ihmisen tahdonvallan ulkopuolelta.
Myös saatanan osalta ulkopuolelta, sillä Jumalalta, kun ollaan tarkkoja, kaikki ominaisuudet tulee.
1. valintaanvalintaan on myös oltava jokin syy ja koska se muuntaa kaikkia sen jälkeisiä päätöksiä ja valintoja ja myös persoonaa , koska tuo 1. valintahan alkaa muokata ihmistä joksikin 'luonteeksi', niin ongelma kristiuskon väittämässä ihmisen syyntakeellisuudesta on tuo toteutuma ilman että ihminen on voinut siihen i t s e mitenkään vaikuttaa.
Jumalahan tässä itse asiassa koko ajan touhuaa itse itsensä kanssa omine ominaisuuksineen, siis mikäli on kristiopin käsitystä on uskominen.
Ja juuri siinä se tuomio tehdylle teoista jotka ovat loppupelissä itsensä Jumalan eli Tekijän on melko outo uutos.

Syyn ja seurauksen laki on maailmankaikkeudellinen laki jonka mukaan kaikki kehitys tapahtuu
Kun ihminen joutui tämän lain alaisuuteen materiasta kehityksen kautta syntyneen egon takia
Henkisesti ihminen eli paratiisilassa mutta egon takia hän joutui myös henkisesti tuon lain alaisuuteen, ja siitä seurasi kärsimysten maailma
Ennen ihmiset pyrkivät tuon lain alaisuudesta pois tekemällä ns hyviä tekoja, mistä me tiedämme mikä on hyvä teko , sillä hyvänkin teon seuraukset saattavat olla pahoja
Kristin usko on esim. hyvän idealle jolla taistellaan pahaa vastaan ja tarkoitus pyhittää keinot

Kun yksinomaan pyrimme tekemään hyviä tekoja niin me voimme saavuttaa sillä ainoastaan parempaa karmaa

Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin ymmärtää ja oivaltaa
mistä tämä kaikki on saanut alkunsa ja miksi se seuraa meitä psykologisena perimänä elämästä toiseen
Lain mukaan emme voi selvitä noista seurauksista yhden elämän aikana joten niiden välttämättömyyden pakosta on siirryttävä syntyvään uuteen persoonaan joka saa ne kannettavakseen
Kun ymmärrämme kaiken tuon totaalisesti ei pelkästään älyllisesti ,sillä älyllinen ymmärtäminen ei muuta mitää koska se on egon kyky, koska se olisi egon hajoaminen, ja psykologisen ajan päättyminen ja
uuden karman muodostumisen lakkaaminen, ja voimme elää uskomatonta elämää jossa ei ole kärsimystä ja tuskaa

Kirjoitin tämän siksi,että jos tällä palstalla on totuuden etsijöitä
niin se voisi olla apuna itsetuntemuksessa ja sitä kautta
totuuden ovaltamisessa

kyl se homma on nyt näin, että tasapaino rauhassa ja hyveessä voittaa kaikki väittelyt.

Hän ei ole minkään uskon kannattaja, sillä ne ovat nykyisessä muodossaan vain pahan ikuistamiseksi maailmassa
Buddhalaisuudessa on kuiten vielä vähän jäljellä oikeansuuntaisuutta
Myötätunto,auttaminen on ihmiselle luonnollista, ei sitä tarvitse harjoittaa, mutta sen ymmärtäminen, mikä on tuon rakkauden ilmenemisen esteenä, että mikä on sen aiheuttanut, onko se jokin ulkopuolinen tekijä vain onko se ihmisen itsensä aikaansaama.
Eläinkuntana olemme syyn ja seurauksen lain alaisia fyysisesti, mutta mikä sai ihmisen myös henkisesti syyn ja seurauksen lain piiriin, sillä ihminen on ainut olento joka on myös henkisesti tuon lain piirissä

Sen ymmärtäminen mikä oli se tapahtuma menneisyydessä
joka aiheutti sen ja sen seurauksena oli egon sielun syntyminen ja joutuminen karman lain piiriin myös henkisesti

Kun ihminen oppi kommunikointi välineeksi puhekielen, niin sen seurauksena tuli tämän puhekielen mukainen ajatus joka oli materian henkistymistä
Kun ihminen alkoi sitten käyttämään ajatusta myös ajattomalla henkisellä alueella, niin se tietämättään loi ajallisen keskuksen egon, joka sitten hallitsee meitä, ja syyn ja seurauksen mukaan jatkuu psykologisena perimänä eli perisyntinä elämästä toiseen

Tuon kaiken ymmärtäminen totaalisesti vapauttaa meidät egon hallinnasta ja mielen psykologinen aika päättyy ja karman kertyminen lakkaa henkisesti
Tämä kirjoitukseni on vain älyllistä jaarittelua, mutta totaalinen näkeminen suoraa näkemistä ohi egon ja se voi tapahtua vain meditaatiotilassa jossa meditoja on poissuljettu, ja voimme nähdä suoraan asian ytimeen

buddhadharman harjoittajan näkökulmasta ongelmakohtana on tietämättömyys ja typeryys eli ego.

Hei tsekatkaa valkoinen lotus. siinä yhdistyvät viisi uskon kuntaa, joissa kaikissa satsataan sydämeen.. Mä just löysin sen ja se antaa hyvin tilaa toteuttaa monia hyviä aspekteja eri uskonnoista.

Buddhalaisuudessa jalleensyntyminen on erilainen kuin syllabus mainitsemasi hindulainen js. Buddhalaisessa js:ssa oleellista on millainen ihminen sisaisesti on kuolinhetkellaan, karma ei vaikuta muuten kuin omaan olemiseesi. Sinister estimated. Nainen ei voice jalleensyntya kanaksi, ellei han ajattele ja toimi kuin kana.

Toisinsanoen hlo joka himoitsee toisten omaisuutta, on ahne tail vaikka omaa homoseksuaalisia tunteita, jalleensyntyy varkaaksi, korostuneen ahneeksi take homoksi.

Namisty open asian sisaistanyt.

Voihan tuo ollakin noin... Mutta uskon että joillakin on kuolemasta siirtyessään vapaus valita ainakin parista vaihtoehdosta. Jotkut henget jäävät myöskin tuulen vieminä.

Ja mitä buddhalaisuuteen tulee, niin onko buddhalaiset sitten kovimpia synnintekijöitä.. monet kristinuskovaiset tuputtavat uskoaan, kun taas buddhalaiset keskustelevat ilman, että he ottavat lainauksia mistään kirjasta... En ole buddhalainen vaikkakin sitä kuntaa rakastan... Teidän ihmisten kuuluis olla avoimempia kaikille uskonnoille, sillä niissä on ainakin jotain perää.. ja loput mitä ette ymmärrä, niin antakaa niille aikaa avautua... Rakastan Jeesusta, hän on kovin työntekijä kaikista pyhimyksistä sekä jumalista... Mutta minä itse uskoudun kaikkivaltiaaseen Brahman voimaan... Ottakaa ensin selvää ihmisistä ja heidän kulttuuristaan henkilökohtaisesti ja lopettakaa kirjojen lukeminen... Niinkin suppea mieli jos teillä on, niin lähtekää maailmalle ja katsokaa miten mikäkin uskonto on pelastanut heitä. Muistakaa jumalat eivät suosiolla katsele niitä, jotka panettelevat. Mä vihaan tekopyhää porukkaa. Elättekö pää vai sydänkohtaisesti? Oletteko kalpeita... Pelkäättekö pimeää puoltanne? Näitä kysymyksiä teidän on käytävä läpi ennenkuin kypsytte yhtään mihinkään.

Syyn ja seurauksen laki on ajaton maailmankaikkeudellinen laki joka toimii ajassa ja aineessa
Ajaton elämä on ainut absoluutti joka ei ole koskaan syntynyt, eikä näinollen myös koskaan kuole , ja meidänkin elämämme on osa tuota elämää, eikä sillä ole syytä eikä seurausta

Me olemme fyysisesti tuon lain alaisia samoin kun eläikuntakin
Mutta miksi olemme myös henkisesti joutuneet tuon lain alaiseksi, ns. kärsimysten pyörään.

Kun ajatus syntyi kehityksen kautta materiasta, niin se tietämättään, toimiessaan myös henkisellä ajattomalla alueella loi sinne ajallisen keskuksen egon joka sitten sitoi ihmisen aikaan ja syyn ja seurauksen lakiin
Yhteys ajattomaan kaiken lähteeseen katkesi, ja ihminen menetti ne henkiset kykynsä jotka hänellä oli

Tietääkseen jotakin ihmisen oli keksittävä apuvälineitätietääkseen jotain, ja se johti vomakkaaseen teknologian kehitykseen, syntyneen ajatuksen kommunikaatiokyvyn takia, mutta henkinen kehitys jämähti paikalleen, johtuen syyn ja seurauksen lain väärinymmärryksestä, koska sen seurauksena syntyneitä tapahtumia alettiin pitä jonkin ulkopuolisen voiman aikaansaannoiksina, ja niin syntyivät uskonnot jumalineen, ja aatteet ja filosohfia ovat sen jatkoa.

Mitä sitten jälleensyntymässä tapahtuu, ja mikä jälleensyntyy
Persoona ei jälleensynny, vaan hänen syntymässään saamansa psykologinen perimå jota hän elämänsä aikana lisää tai vähentää
Syyn ja seurauksen lain mukaan se ei voi päättyä kuolemassa vaan jonkun syntyvän persoonan on otettava se kannettavakseen
Nåin kärsimysten pyörä jaikuu kunnes joku persoona sitten ymmärtää mistä tämä kaikki johtuu ja johtaa sitten, ns, psykologisessa kuolemassa egon sielun hajoamiseen ihmisen vapautumiseen sen vankeudesta ajan päättymiseen, sekä uskomattoman elämän syntymiseen