Sebastian XIII

Mä pääsin kouluun keppien kanssa ja olin jopa muutaman minuutin etuajassa. Kun mä tulin luokkaan, se hiljeni. Mua tuijotettiin koko matkan ajan mun pulpetille. Mä katsoin Tiinaan ja tajusin, että siitä ei ollut kuulunut mitään. Mä istuin alas ja käännyin Tiinaa päin. Sen ilme oli kysyvä ja mä tajusin, ettei se tiennyt.
” Sebastian on kuollut.” Mä sanoin kuiskaten.
” Ei helvetti…” Tiina vastasi ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
Mä tajusin, että Tiinan lisäksi moni muukin oli kuullut mun sanat. Luokassa kävi kuhina. Ihmiset nousivat pulpeteistaan ja kävivät taputtamassa mua ja Tiinaa olalle. Ne ottivat osaa ja tunnelma oli synkkä. Opettaja tuli luokkaan ja tajusi tilanteen. Se toisti mun sanat ja pyysi meitä muistelemaan Sebastiania muutamalla sanalla.
” Se oli hyvä jätkä, aina auttoi, jos tarvitsi.”
” Hirmuisen älykäs. Keskiarvo taisi olla täysi kymppi”
” Suloinen ja kohtelias.”
Kun Tiinan vuoro tuli, se veti henkeä. Se katsoi mua ja sitten jonnekin kaukaisuuteen.
” Mun poikaystävä ja meidän bändin solisti. Upea ihminen, jolla oli todella suuri ja lämmin sydän. Mä en voi uskoa, että se on poissa.” Tiina sanoi. Mä hymyilin sille. Se oli ottanut roolinsa vakavasti ja suojeli mua ja Sebastiania. Sitten olikin jo mun vuoro.
” Sebastian oli mun paras ystävä. Todella värikäs ihminen.” Mä sanoin. Opettaja jatkoi kierroksen loppuun ja ehdotti sitten, että jatkettaisiin koulupäivää kaikesta huolimatta. Se olikin paras vaihtoehto saada ajatukset hetkeksi pois Sebastianista.

Iltapäivällä mä suuntasin Sebastianin talolle Tiinan kanssa. Me kuljettiin melkoisen hidasta tahtia.
” Aiotko sä puhua Sebastianin vanhempien kanssa? Meinaatko esittää sen tyttöystävää?” Mä kyselin.
” Kyllä mä vien tämän roolin loppuun saakka, vaikka se ei todellinen olekaan. Se on parempi näin ja Sebastian varmasti olisi halunnut tämän menevän näin. Mua pyydettiin mukaan Helsinkiin, mutta ei musta ollut lähtijäksi. Mä pelkäsin, että mokaan kaiken.” Tiina sanoi.
” Mä ymmärrän ja kiitän sua.” Mä sanoin.

Sebastianin vanhemmat olivat kotona. Tiina jäi juttelemaan alakertaan ja mä painuin Sebastianin huoneeseen. Muistot tulvivat mun päässä, kun mä avasin oven. Huone tuoksui persikalle. Sebastianille. Kaikki oli siinä järjestyksessä, mihin Sebastian oli ne jättänyt. Sängyn päiväpeitolla oli maattu. Tuntui, kuin Sebastian olisi vain lähtenyt käymään jossain.

Ensimmäisenä mä etsin käsiini videokameran. Se löytyi pöydältä tietokoneen vierestä. Mä avasin sen ja totesin, että muistikortti ei ollut paikallaan. Mä etsin sitä laatikoista, mutta en löytänyt mistään. Sitten mä kävin tietokoneen kimppuun. Se oli tietenkin suojattu salasanalla. Mä vaihdoin käyttäjäksi vieraan ja menin nettiin. Mä latasin PassWDCrack.exen ja poltin sen levylle. Mä buuttasin ja kone näytti kaikki käyttäjät ja kysyi haluanko poistaa salasanan. Mä poistin käyttäjien Sebastian ja Joona salasanat. Mä tunsin itseni hakkeriksi.

Kun mun nimellä oleva tili latautui, mä aloitin etsimisen. Mä etsin kaikkia videomuotoja ja niitä tuli monta sataa. Mä ajattelin kylmästi poistaa ne, mutta muistin sitten, että mä voisin pitää Sebastianin koneen. Tietenkin mä olisin voinut kylmästi formatoida kaiken, mutta mä halusin olla varma, että kaikki tarvittava oli koneella. Jos ei ollut, mä joutuisin käymään läpi kaikki Cd:t ja muistitikut. Mun oli pakko saada tietää, missä Sebastian säilytti arkaluontoisia videoitaan.

5

403

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mä availin videotiedostoja yksi toisensa jälkeen. Sitten mä löysin omalla nimelläni olevan videotiedoston. Mä klikkasin sen auki. Näytölle pomppasi sanat:
      ” Anna salasana.”
      Mä kokeilin omaa nimeäni ja vaikka mitä muuta. Mua kiukutti, kun mä en keksinyt sitä ja mä olin varma, että Sebastian oli siitä mulle vihjannut. Mä katsoin videon päivämäärää ja totesin sen olevan sama, kuin onnettomuuspäivä. Sitten mä keksin sen:
      ” alajatamitaantekematta”

      Kun mä olin naputellut sen, Sebastianin kasvot ilmestyivät ruudulle. Mä katsoin videon kellonaikaa ja se oli juuri sen verran, että mä olin lähtenyt kotiin sinä maanantaina. Sebastian aloitti puhumisen pienen viiveen jälkeen:
      ” Moi Joona. Mulle on varmaan tapahtunut jotain, kun sä olet mun koneella. Mä teen tämän videon, koska mulla on paha paha aavistus tulevaisuudesta. Mä haluan, että mulla on iloiset hautajaiset. Sen takaamiseksi mä olen tehnyt kolme videota, isille ja äidille, Tiinalla ja sulle Joona. Jokaiselle on pieni tehtävä ja Joona sun tehtävä on etsiä Tiinan sekä isin ja äidin videot. Polta ne DVD:lle ja anna sitten niille. Noin, vaikein on ohitse.” Sebastian sanoi videolla. Se nousi ja mä tajusin sen olevan pelkissä boksereissa ja sukissa. Se käveli huoneen nurkassa olevan kaapin luokse, potkaisi kaapin alareunaa ja heittäytyi sitten sängylle selälleen.
      ” Se mitä sä etsit ei ole millään koneella. Kuitenkin se on tässä huoneessa. Mä todella toivon, että mun salaisuudet ei päädy vääriin käsiin. Mä haluan jakaa ne vain sun kanssa. En mä salaile mitään suurta, ne vaan ovat asioita, mistä me ei olla ehditty puhumaan ja sitten se, minkä takia sä tiedät etsiä jotain.” Sebastian kertoi.
      Mä pysäytin videon ja etsin Sebastianin jättämät tiedostot vanhemmilleen ja Tiinalle. Ne löytyivät helposti ja mä katsoin sen verran, ettei niissä ollut salasanaa. Mä poltin ne levylle ja könkkäsin alakertaan. Tiina ja Sebastianin vanhemmat istuivat olohuoneessa.
      ” Sebastian jätti meille kaikille jotain.” Mä sanoin ja jaoin levyt.
      ” Mitä siellä on?” Sebastianin isä uteli.
      ” Jotain positiivista, video, en mä tiedä enempää.” Mä vastasin.

      Multa ei kyselty enempää ja mä palasin yläkertaan. Mä kiertelin huonetta ja etsin jotain vinkkiä, missä Sebastianin kätkö voisi olla. Mua väsytti ja mä menin hetkeksi sängylle. Sitten Tiina koputti oveen ja mä pyysin sen sisään.

      ” Voinko mä katsoa tän nyt ?” Tiina kysyi ja heilutteli mun antamaan levyä.
      ” Voit sillä koneella, mikä on auki. Ota kuulokkeet, se on vaan sulle. Mä en aio lähteä tästä huoneesta ihan heti.” Mä sanoin.

      Mä jatkoin Sebastianin huoneen ihmettelyä. Mä mietin, olisiko sillä jotain lattian alla ja nousin katselemaan. Mä en löytäny mitään luukkua tai merkkiäkään siitä, että lattiaa olisi avattu. Sitten mä muistin. Sebastian oli potkaissut kaapin alalaitaa, ennen kuin meni sängylle makaamaan. Mä kumarruin katsomaan ja huomasin, että kaapin alla kulkeva lista oli katkaistu. Metrin pätkä oli neljällä erillisellä ruuvilla kiinni.
      ” Mä tarvitsen ruuvimeisselin.” Mä totesin ääneen.
      Ruuvimeisseli löytyi Sebastianin työpöydän laatikosta. Mun oli vaikeaa kumartua ruuvaamaan lattiatasoon, mutta kuitenkin mä tein sen. Ruuvit eivät olleet kovin tiukalla ja levy lähti helposti irti. Se oli täysosuma. Mä vedin kolme litran vetoista minigrip pussia kaapin alta. Ne olivat täynnä muistitikkuja. Pussien päällä oli merkinnät päiväkirjat ja salaisuuksien kansiot xxx-files. Sen lisäksi mä löysin askin sinistä L&M-tupakkaa. Askissa oli puolet jäljellä. Tavaraa oli vaikka kuinka, pullo viskiä ja tavallisia ruutuvihkoja. Mä havahduin Tiinan nauruun.
      ” Ihana Sebastian, se lupasi tulla kummittelemaan. Jos vaan pääsee.” Tiina nauroi.
      ”Höh, mulle ei luvattu kummitella. Tuleppa katsomaan, mitä mä löysin.” Mä vastasin.

      • Tiina pysäytti videonsa ja tuli katsomaan mun löytöjä. Se hymyili vieläkin Sebastianin videolle ja hymy vaan levisi, kun se kosketteli Sebastianin tavaroita.
        ” Ihan oikea henkilö löysi nämä.” Tiina sanoi ja silitti mun päätä.
        ” Mä taidan tarvita sun apua tämän huoneen tyhjentämisessä.” Mä sanoin.
        ” Joo, siitäkin puhuttiin äsken. Mä voin hoitaa vaatteet säkkeihin. Niitä tuskin kukaan tuttu haluaa, joten ne voi kierrättää.” Tiina vastasi.
        ” Hyvä diili.” Mä sanoin.

        Illalla kotona mä katsoin Sebastianin viestin loppuun. Mua itketti, kun se arveli, ettei Antti ikinä uskaltaisi tappaa. Se oli virheellinen arvio. Sen jälkeen Sebastian löi leikiksi. Se lupasi tulla kummittelemaan ja olla ystävällinen kummitus, joka auttaa mua läksyissä. Ihan lopussa se toi naamansa kameran lähelle ja pussasi linssiin.
        ” Se oli sulle Joona…” Sebastian sanoi ja sitten video katkesi.

        Sebastianin hautajaiset olivat sunnuntaina. Mun koko perhe tuli kirkkoon. Mä murruin ihan totaalisesti, kun näin sen valkoisen arkun. Paikalla oli Sebastianin sukulaisia, sen vanhemmat sekä Tiina ja bändi. Kirkosta mä muistan Sebastianin isän puheen ja erityisesti sen kohdan, missä se sanoi Sebastianin halunneen iloiset hautajaiset. Mä tiesin, mistä se tieto tuli, mutta muut eivät tienneet. Sanat herättivät ihmetystä.

        Mä kävelin arkun vieressä hautapaikalle saakka. Mä itkin, kun se laskettiin kuoppaan. Silloin mä tunsin lämpimän tuulahduksen ja olen varma, että haistoin persikan tuoksun. Mä olin varma, että Sebastian oli läsnä. Mä käännyin ja sanoin sen Tiinalle, joka otti mua kädestä kiinni.

        Muistotilaisuus järjestettiin Sebastianin kotona. Sen vanhemmat pistivät videon pyörimään ja siinä alussa Sebastian sanoi, että halusi ihmisten iloitsevan, vaikka tilanne olikin synkkä. Sen jälkeen tuli kuvia ja videopätkiä Sebastianin koko elämän ajalta. Tarinaan oli ympätty selostus ja selostajana toimi Sebastianin isä.

        Sitten mua vietiin. Sebastianin bändi kokoontui pianon eteen ja Tiina nappasi mua ranteesta kiinni ja veti mut mukanaan muun bändin luokse.
        ” Tämä oli mun tehtävä. Sä osaat kyllä laulaa tämän biisin.” Tiina sanoi mulle.
        Mulla raksutti hetken ja sitten mä tajusin Sebastianin halunneen tätä. Mukana oli viulu ja piano. Biisi oli Yön Joutsenlaulu. Juurikin se kotimainen kappale, minkä Sebastian oli mulle opettanut. Mä suljin silmäni ja lauloin. Silloin mä tunsin taas sen lämpimän tunteen ja haistoin Sebastianin. Mä muistin sen ohjeet ja yritin välttää varmat virheet. Mä lauloin hyvin ja Tiinakin huomasi sen.
        ” Se oli Sebastianin toive. Sä selvisit hienosti.” Tiina sanoi ja halasi mua.
        ” Sebastian kummiteli täällä.” Mä sanoin.

        Sebastianin koru oli palautettu sen kaulaan ennen hautajaisia. Se tuli ilmi, kun sen vanhemmat huomasivat mun koruni. Ne totesivat, että samanlainen se on, mutta eivät kyselleet enempää.

        Se ilta kaikkine muisteluineen venyi puoleen yöhön saakka. Kun me lähdettiin kotiin, mulla oli tyhjä olo. Ikävä oli aivan kamala. Mä olin kuitenkin työni tehnyt Tiinan kanssa. Ensinnäkin Sebastianin huone oli tyhjä. Me saatiin pitää kaikki mitä haluttiin ja loput meni roskikseen. Toiseksi, Sebastianin viimeinen toive oli täytetty.


      • emil.laine kirjoitti:

        Tiina pysäytti videonsa ja tuli katsomaan mun löytöjä. Se hymyili vieläkin Sebastianin videolle ja hymy vaan levisi, kun se kosketteli Sebastianin tavaroita.
        ” Ihan oikea henkilö löysi nämä.” Tiina sanoi ja silitti mun päätä.
        ” Mä taidan tarvita sun apua tämän huoneen tyhjentämisessä.” Mä sanoin.
        ” Joo, siitäkin puhuttiin äsken. Mä voin hoitaa vaatteet säkkeihin. Niitä tuskin kukaan tuttu haluaa, joten ne voi kierrättää.” Tiina vastasi.
        ” Hyvä diili.” Mä sanoin.

        Illalla kotona mä katsoin Sebastianin viestin loppuun. Mua itketti, kun se arveli, ettei Antti ikinä uskaltaisi tappaa. Se oli virheellinen arvio. Sen jälkeen Sebastian löi leikiksi. Se lupasi tulla kummittelemaan ja olla ystävällinen kummitus, joka auttaa mua läksyissä. Ihan lopussa se toi naamansa kameran lähelle ja pussasi linssiin.
        ” Se oli sulle Joona…” Sebastian sanoi ja sitten video katkesi.

        Sebastianin hautajaiset olivat sunnuntaina. Mun koko perhe tuli kirkkoon. Mä murruin ihan totaalisesti, kun näin sen valkoisen arkun. Paikalla oli Sebastianin sukulaisia, sen vanhemmat sekä Tiina ja bändi. Kirkosta mä muistan Sebastianin isän puheen ja erityisesti sen kohdan, missä se sanoi Sebastianin halunneen iloiset hautajaiset. Mä tiesin, mistä se tieto tuli, mutta muut eivät tienneet. Sanat herättivät ihmetystä.

        Mä kävelin arkun vieressä hautapaikalle saakka. Mä itkin, kun se laskettiin kuoppaan. Silloin mä tunsin lämpimän tuulahduksen ja olen varma, että haistoin persikan tuoksun. Mä olin varma, että Sebastian oli läsnä. Mä käännyin ja sanoin sen Tiinalle, joka otti mua kädestä kiinni.

        Muistotilaisuus järjestettiin Sebastianin kotona. Sen vanhemmat pistivät videon pyörimään ja siinä alussa Sebastian sanoi, että halusi ihmisten iloitsevan, vaikka tilanne olikin synkkä. Sen jälkeen tuli kuvia ja videopätkiä Sebastianin koko elämän ajalta. Tarinaan oli ympätty selostus ja selostajana toimi Sebastianin isä.

        Sitten mua vietiin. Sebastianin bändi kokoontui pianon eteen ja Tiina nappasi mua ranteesta kiinni ja veti mut mukanaan muun bändin luokse.
        ” Tämä oli mun tehtävä. Sä osaat kyllä laulaa tämän biisin.” Tiina sanoi mulle.
        Mulla raksutti hetken ja sitten mä tajusin Sebastianin halunneen tätä. Mukana oli viulu ja piano. Biisi oli Yön Joutsenlaulu. Juurikin se kotimainen kappale, minkä Sebastian oli mulle opettanut. Mä suljin silmäni ja lauloin. Silloin mä tunsin taas sen lämpimän tunteen ja haistoin Sebastianin. Mä muistin sen ohjeet ja yritin välttää varmat virheet. Mä lauloin hyvin ja Tiinakin huomasi sen.
        ” Se oli Sebastianin toive. Sä selvisit hienosti.” Tiina sanoi ja halasi mua.
        ” Sebastian kummiteli täällä.” Mä sanoin.

        Sebastianin koru oli palautettu sen kaulaan ennen hautajaisia. Se tuli ilmi, kun sen vanhemmat huomasivat mun koruni. Ne totesivat, että samanlainen se on, mutta eivät kyselleet enempää.

        Se ilta kaikkine muisteluineen venyi puoleen yöhön saakka. Kun me lähdettiin kotiin, mulla oli tyhjä olo. Ikävä oli aivan kamala. Mä olin kuitenkin työni tehnyt Tiinan kanssa. Ensinnäkin Sebastianin huone oli tyhjä. Me saatiin pitää kaikki mitä haluttiin ja loput meni roskikseen. Toiseksi, Sebastianin viimeinen toive oli täytetty.

        Hautajaisten jäkeen meni viikkoja, ettei mitään tapahtunut. Loppusyksystä mä jouduin oikeuteen ja mulle vaadittiin tuomiota hätävarjelun liioittelusta. Mulla oli asianajaja, joka teki kaikkensa mun olon parantamiseksi. Mä sain luvan lukea oikeudessa suoraan paperiin kirjoitetun version tapahtumista. Mä jouduin katsomaan videolta, kuinka Sebastiania puukotettiin, mua puukotettiin ja mä tappelin vastaan. Mun asianajaja hankki ulkopuolisen ammattilaisen tulkitsemaan mun tekemisiä. Se mies oli karateka. Se sanoi, että mä taistelin hengestäni ja en oikein muuta voinut kuin puolustautua täysillä. Oikeus hylkäsi kaikki syytteet mua kohtaan. Mulle tuli puhdas olo ja mä tajusin, että oli hyvä puhdistaa maine.

        Antin mä kohtasin oikeudessa seuraavan vuoden alussa. Sen puheet olivat aivan täyttä paskaa. Sama video pyöri sielläkin ja Antti väitti, että ei ollut tarkoittanut tappaa. Se oli muka halunnut vain pelotella veitsellä. Antti jauhoi samaa sontaa Sebastianin rakkaudesta, jota Sebastian ei tunnustanut. Se yrittämällä yritti pilata Sebastianin maineen. Antti joutui mielentilatutkimukseen, mistä se palautettiin täysin syyntakeisena. Antti sai tuomion törkeästä pahoinpitelystä, murhan yrityksestä ja murhasta. Elinkautinen. Se kuitenkin valitti tuomiosta ja hovissa murha keveni tapoksi ja törkeäksi pahoinpitelyksi. Korkein oikeus piti tuomiosta kiinni. Lopulta tuomio oli 16-vuotta ehdotonta vankeutta. Epäoikeudenmukainen tuomio, mutta mä en voinut sille mitään.
        Vasta oikeudenkäynnin jälkeen mä uskalsin aloittaa Sebastianin päiväkirjojen läpikäynnin. Mä kuuntelin ja katselin joka päivä useamman videotallenteen. Ne valaisivat mulle monta asiaa Sebastianista. Ikään kuin täydensivät sitä kuvaa, mikä mulla oli. Mun suru syventyi vielä pitkään.


    • Sudden Depth

      Jotenkin mä osasin aavistaa, että tässä kävis näin...

      Ei se nyt loppujen lopuksi huono asia ollut, että Sebastian kuoli. Yleensä jonkun tollaisen dramaattisen tapahtuman jälkeen voi vielä syventää asioita ja päästää lukija ihan likelle siitä, mitä ''kulissien takana'' tapahtui...

      Tarinan taso ei ole ainakaan pudonnut. Eksponentiaalinen kasvu, niin kuin joku matemaatikko voisi tokaista.

    • Noh, kuolema hautajaisineen oli yksi osa siitä, mitä mä tarvitsen muuhun kirjoittamiseen. Vikassa osassa tulee se toinen juttu, mitä mä tarvitsen kanssa =)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      56
      1866
    2. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      48
      1638
    3. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      52
      1564
    4. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      5
      1517
    5. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      6
      1495
    6. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      6
      1405
    7. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      8
      1306
    8. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      12
      1281
    9. Revi siitä ja revi siitä

      Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla
      Varkaus
      4
      1163
    10. Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä

      Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni
      Hämeenlinna
      4
      1138
    Aihe