Keräilyn kyseenalaistuminen

Jos perhosten tappaminen tuntuu vaikealta, niin silloin ei voi kuin suositella lopettamista. Muutenhan perhostenkeräily on parasta perhosten suojelemista mitä voi vaan olla. Väitteeni perustan siihen, että esimerkiksi suomessa on yli 2000 alan aktiivi harrastajaa, ja varmasti yksi euroopan parhaiten tunnetuista hyönteiskannoista.Saksassahan esimerkiksi kävi niin, että kun kaikki lajit rauhoitettiin, niin keräily loppui.Samalla loppui myös kaikenlainen tieto siitä missä mitäkin lajia esiintyy.Tämänjälkeen voitiin surutta tuhota elinbiotioopit tiedon puutteessa.Perhosten keräily ei kantoja tapa, vaan biotoopin tuhoutuminen kyllä.Keräilyssä kannattaa kyllä elinbiotoopilla harkita kuinka monta munivaa naarasta ottaa, tai ainakin tarkistaa ovatko ne jo munineet .Onneksi näillä kavereilla on siivet selässä,ja ne voivat valita uuden biotoopin jos vaan sellainen sattuu löytymään.Suomessa onneksi on pitkään saanut keräillä perhosia ja tietoa elinbiotoopeista on kertynyt mukavasti. Esim. itä-suomesta löytyy monta rauhoitettujen perhosten elinbiotoopia jotka nauttivat lain suojaa.

Oikeassa olet, ja joskus kyllä kieltämättä on tullut sama mieleen, mutta keräilyvietti on saanut kuitenkin vallan...luulisin että 500km reissu kesäiltana autolla tappaa enemmän hyönteisiä lukumääräisesti minkä vanha keräilija tallentaa kesässä..
No, kaikki on suhteellista, ympäristön muutokset saattavat tappaa koko miljoonia vuosia kehittyneen populaation 5 minuutissa.Olenkin miettinyt tätä hommaa juuri siltä kantilta että perhosten keräily on parasta suojelua mitä voi olla. Tieto on valtaa tässäkin asiassa. Toinen juttu on tietysti yhden keräilijän tekemä lovi kantaan..
Onneksi tuota hyönteismassaa riittää tuolla luonnossa, niin lintujen ym ruuaksi,kuin muutama ylioppilas larvannon kokoelmiinkin..

Voiko joku tosissaan väittää, että elävän eläimen tappaminen kokoelmaan suojelee luontoa? Ihmisen saalistusvietti ja luonnon hallinnantarve on tuhoamassa koko ekosysteemin. Perhosten keräilijät voisivat katsoa peiliin ja keksiä jonkun muun tavan olla herra.

Minä haluaisin kysyä miten perhosia voi säilyttää kuolleena koska en haluaisi laittaa niitä epoksiin ja netissä lukee että tarvitsisi 80% etanolia mitä ei ole myynnissä lakisyistä.

Olen perhosten keräilijä ja tunnustan, että joskus tuntuu pahalta laittaa perhonen purkkiin jostain syystä, niinpä olen myös päästänyt joskus haavitun yksilön takaisin luontoon ajatellen, että ei ole tarpeen tätä ottaa.
Jos kerää jostain lajista suurta sarjaa, josta käy ilmi lajin vaihtelu, lento aikoja, jne. niin silloin pitää tappaa paljon samaa lajia luonnollisesti, yleensä kuitenkin suuren sarjan keräämiseen menee monia vuosia tai vuosi kymmeniä, ellei laji ole hyvin yleinen ja kerääjä aktiivinen lajin lento-aikana.
Kerätty ja talletettu yksilö, johon on liitetty asianomainen etiketti, josta selviää ne tiedot, mitä pitää, on täydellinen dokumentti yksilöstä ja se voi olla arvokas joskus tieteen kannalta, tosin varmaan suurin osa yksilöistä jää vaille suurta tieteellistä arvoa, mutta emme voi tietää mitä ympäristössämme tulevaisuudessa tapahtuu, joten kerätyt yksilöt ovat kertomassa mm. mitä lajeja jossain ennen oli, luonto muuttuu ihmisen toimesta ja luonnostaan, jos ei olisi kerätty aineistoa mm. museoihin, niin emme sitten tietäisi tapahtuneita muutoksia niin tarkkaan, hyönteiset ovat hyviä indikaattoreita kertomaan muutoksesta.
On monia perhoslajeja mm. mikroissa, joita on maastossa vaikea tunnistaa ja tehdä lajista varmaa havaintoa, ei edes valokuva kerro aina niin hyvin lajin tuntomerkkejä, että se voitaisiin varmuudella lajilleen tunnistaa, mutta jos on talletettu yksilö, niin sitä voidaan monelta suunnalta tutkia ja ottaa jopa DNA näyte.
Tekeekö tappamisen tietoisesti tai tietämättään ei yksilölle ole eroa, kun kävelee maastossa, niin muurahaisia ja muitakin kuolee jalkojen alle tuhansia, se että tietoisesti pyydystää, joko pyydyksillä tai haavilla perhosia, niin suuressa kuvassa se on täysin merkityksetöntä, verrattuna moneen muuhun toimeen.
Itselleni on suuri kauhistus se, miten ihmiset kohtelevat lähiympäristöään, näkee ymmärryksen tason siitä, onko tolkutonta nurmikenttää ja muuta hölmöyttä pihalla, kuten lupiineja jne. Valtavasti hyönteisiä ja muitakin pieneläimiä kuolee ruohonleikkureihin, kun pitää olla nurmikenttä isäntäväellä. Itselläni on monen kirjava hyönteiselo kesällä pihalla, moni hyönteinen saa olla kuin paratiisissa pihallani, verrattuna naapureiden luontoa hylkivään ja tuhoavaan toimintaan.
Sanon, että perhosten keräily ja moni muu luonto harrastus on avain suurempaan ymmärrykseen, ymmärrykseen joka valitettavasti suurelta osaa ihmisistä puuttuu, sen näkee juuri esim. tarkastelemalla ihmisten pihoja, kuten edellä kerroin.

Mä aloitin perhosten keräilyn pienenä koulukkaana v. 1977 ja lopetin 1982. Pitäisikö jo kieltää moinen itsekäs turhuus. On aivan järjetöntä himokkuutta pyydystää, tainnuttaa ja omistaa taulukaupalla tappamiaan perhosia. Useat perhoslajit taantuneet jo muutenkin, kun ihminen valloittaa, raivaa ja rakentaa maa-aloja, ja sen lisäksi liiskaa miljoonia perhosia tuulilasiin erityisesti kesäiltaisin.

Parasta on, kun niiltä leikkaa pään irti