Omituista??

Juu en tiedä asiasta juurikaan ja sopii varmaan että hiukan kyselen?

Ajattelemattomuudesta älä syytä koska kyllä minä ajattelen ja se on yksi syy miksi tännekkin kirjoitin.

Voitko kenties suositella jotakin teosta joka selventäisi tätä maailmankaikkeuden mysteeriä?
Voit toki kommentoida sitäkin että miksi oma planeettamme säilyttää niin hyvin salaisuutensa vaikka kuitenkin "melkein" tiedämme mitä maailmankaikkeuden "alussa" tapahtui miljardeja vuosia sitten?

###Ainoa mitä ei tiedetä kovin hyvin on ihmisen kirjoittama historia. Ihminen kun on täysin arvaamaton ja voi toimia ja kirjoittaa ihan mitä sattuu. Ihminen ei tottele mitään matemaattista mallia, eikä mitään muutakaan mallia jonka perusteella voisi jotain arvioita tehdä, siksi se on niin vaikeaa.###

Ihan hyvin voipi päätellä, että kaikki asiat kirjoittamattomasta historiastakin ovat yhtä epävarmojen ihmisten kuvittelua.
Mitempä arvaamattomat tiedeuskovaiset siitä sen paremmin tietäisivät?

kukkuluuru uu kirjoitti:

###Ainoa mitä ei tiedetä kovin hyvin on ihmisen kirjoittama historia. Ihminen kun on täysin arvaamaton ja voi toimia ja kirjoittaa ihan mitä sattuu. Ihminen ei tottele mitään matemaattista mallia, eikä mitään muutakaan mallia jonka perusteella voisi jotain arvioita tehdä, siksi se on niin vaikeaa.###

Ihan hyvin voipi päätellä, että kaikki asiat kirjoittamattomasta historiastakin ovat yhtä epävarmojen ihmisten kuvittelua.
Mitempä arvaamattomat tiedeuskovaiset siitä sen paremmin tietäisivät?

Lue lisää

Toisin kuin sinulla, tieteentekijöillä on käytössään lukuisiakin ajoitusmenetelmiä.

Jatkokysymykset sopii esittää vaikka Helsingin yliopiston fysiikan laitokselle.

Julmetun vaikeaa selitettäväksi ja melkein yhtä vaikeaa käsitettäväksi. Olisiko paras aloittaa tästä http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkuräjähdys ja edetä siitä esimerkiksi Stephen Hawkingin suhteellisen helppotajuisiin kirjoihin...? Monta iltaa siinä kuluu, mutta himputin kiinnostavaa se on.

Itse en oikein hahmota väitettä ettei maailmankaikkeudella olisi keskipistettä - eikö keskipiste ole siinä missä alkuräjähdys tapahtui, kun kaikki on matkalla siitä poispäin...?

Olet oikeassa siinä että tekniikan kehittyessä pystymme mittaamaan avaruuden aikaa ja tapahtumia paremmin. Andromedan galaksi näkyy paljain silmin, ja Jupiterin kuutkin mahdollisesti näkyvät paljain silmin ihanneolosuhteissa (normaalinäköinen keskellä aavikkoa, satojen kilometrien päässä valosaasteesta), mutta tarvittiin Galilein kaukoputki jotta Jupiterin kuut ensimmäisen kerran "virallisesti" havaittiin. Radioastronomia on vain viitisenkymmentä vuotta vanhaa. Noteeraamme tosiaan vasta nyt sen minkä noteeraamme, mutta fysiikan lait tunnetaan ja niiden perusteella voidaan laskea ajat ja etäisyydet.

Jumalista ei toistaiseksi taida olla objektiivisia havaintoja (paitsi Auringosta jota on palvottu jumalana).

ltte piru kirjoitti:

Julmetun vaikeaa selitettäväksi ja melkein yhtä vaikeaa käsitettäväksi. Olisiko paras aloittaa tästä http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkuräjähdys ja edetä siitä esimerkiksi Stephen Hawkingin suhteellisen helppotajuisiin kirjoihin...? Monta iltaa siinä kuluu, mutta himputin kiinnostavaa se on.

Itse en oikein hahmota väitettä ettei maailmankaikkeudella olisi keskipistettä - eikö keskipiste ole siinä missä alkuräjähdys tapahtui, kun kaikki on matkalla siitä poispäin...?

Olet oikeassa siinä että tekniikan kehittyessä pystymme mittaamaan avaruuden aikaa ja tapahtumia paremmin. Andromedan galaksi näkyy paljain silmin, ja Jupiterin kuutkin mahdollisesti näkyvät paljain silmin ihanneolosuhteissa (normaalinäköinen keskellä aavikkoa, satojen kilometrien päässä valosaasteesta), mutta tarvittiin Galilein kaukoputki jotta Jupiterin kuut ensimmäisen kerran "virallisesti" havaittiin. Radioastronomia on vain viitisenkymmentä vuotta vanhaa. Noteeraamme tosiaan vasta nyt sen minkä noteeraamme, mutta fysiikan lait tunnetaan ja niiden perusteella voidaan laskea ajat ja etäisyydet.

Jumalista ei toistaiseksi taida olla objektiivisia havaintoja (paitsi Auringosta jota on palvottu jumalana).

Lue lisää

Vaikka Ehknaton olikin ilmeisen sekaisin knupistaan, hänen palvomansa jumala on ainakin todellinen elämäntuoja. Toisin kuin kretardepelleillä (jotka ovat vähintään yhtä sekaisin).

Auringonpalvojia on toki ollut muitakin.

Ei asiallinen kysymys koskaan ole tyhmä.

"Onko tyhmää kysyä että mistä tiedämme milloin valo jonka havaitsemme on lähtenyt jostakin kaukaisesta kohteesta?"

Tämä palsta ei vain ole paras paikka antaa vastauksia asioihin, joita voi opiskella helppotajuisista teksteistä omassa rauhassaan. Ilman kohtuullista vaivannäköä ei kunnollista tietoa ole omaksuttavissa.

Tähtitieteellinen etäisyysmittaus perustuu kolmeen toisiaan täydentävään keinoon. Parallaksimenetelmässä mitataan tähtien taivaalla näkyvien paikkojen vähäisiä liikahduksia vuoden aikana Maan kiertäessä radallaan, jonka halkaisija tiedetään. Kolmiomittauslasketaa käyttäen saadaan tähtien etäisyydet noin tuhannen valovuoden päähän asti. Suurin osa tähdistä on paljon kauempana muodostaen liikkumattoman taustan, johon vertaamalla liikahdukset (parallaksit) voidaan havaita.

Standardikynttilämenetelmä käyttää tähtityyppejä, joiden valovoima (kirkkaus vakioetäisyydellä) tiedetään, jolloin etäisyys on laskettavissa niiden näennäisestä kirkkaudesta Maasta katsoen. Tärkeimmät stanrdardit ovat kefeidit, joiden valo vaihtelee niiden valovoimasta riippuvassa rytmissä sekä tyypin 1a supernovat, joiden huippukirkkaus on aina sama. Parallaksimittauksen etäisyydellä on joitakin kefeidejä, joiden avulla mitta-asteikko voidaan asettaa. Muiden tähtien kuin standardikynttiläin etäisyyksiä voi päätellä tähtien kuulumisesta samaan joukkoon tai eräistä mutkikkaammista päättelylaskennoista.

Kefeidien avulla on päästy kiinni pisimpien etäisyyksien mittausmenetelmään, punasiirtymään. Kaukana olevien tähtien valon kaikki aallonpituudet ovat tasasuhtaisesti pitemmät kuin läheisten, mikä on tulkittu merkitsevän välillä olevan avaruuden laajenemista. Punasiirtymä on samalla etäisyysmitta, joskin kahta muuta menetelmää karkeampi, koska avaruuden laajenemisnopeus ei ole pysynyt tarkasti samana koko ajan.

Kaikki tähtitieteen etäisyysmittaukset perustuvat siis Maahan saapuneeseen valoon ja antavat etäisyyksia, jolla sen lähettänyt kohde oli valon lähtiessä matkaan. Lisäksi puna- (tai sini)siirtymästä saa tiedon kohteen senhetkisestä nopeudesta Maasta poispäin tai kohti.

ltte piru kirjoitti:

Julmetun vaikeaa selitettäväksi ja melkein yhtä vaikeaa käsitettäväksi. Olisiko paras aloittaa tästä http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkuräjähdys ja edetä siitä esimerkiksi Stephen Hawkingin suhteellisen helppotajuisiin kirjoihin...? Monta iltaa siinä kuluu, mutta himputin kiinnostavaa se on.

Itse en oikein hahmota väitettä ettei maailmankaikkeudella olisi keskipistettä - eikö keskipiste ole siinä missä alkuräjähdys tapahtui, kun kaikki on matkalla siitä poispäin...?

Olet oikeassa siinä että tekniikan kehittyessä pystymme mittaamaan avaruuden aikaa ja tapahtumia paremmin. Andromedan galaksi näkyy paljain silmin, ja Jupiterin kuutkin mahdollisesti näkyvät paljain silmin ihanneolosuhteissa (normaalinäköinen keskellä aavikkoa, satojen kilometrien päässä valosaasteesta), mutta tarvittiin Galilein kaukoputki jotta Jupiterin kuut ensimmäisen kerran "virallisesti" havaittiin. Radioastronomia on vain viitisenkymmentä vuotta vanhaa. Noteeraamme tosiaan vasta nyt sen minkä noteeraamme, mutta fysiikan lait tunnetaan ja niiden perusteella voidaan laskea ajat ja etäisyydet.

Jumalista ei toistaiseksi taida olla objektiivisia havaintoja (paitsi Auringosta jota on palvottu jumalana).

Lue lisää

"Itse en oikein hahmota väitettä ettei maailmankaikkeudella olisi keskipistettä - eikö keskipiste ole siinä missä alkuräjähdys tapahtui, kun kaikki on matkalla siitä poispäin...?"

Kaikki on "matkalla poispäin kaikesta" eli jokainen piste avaruudessa laajenee. Gravitaatio tosin pitää galaksit ja tähtitkunnat kasassa.

moloch_horridus kirjoitti:

"Itse en oikein hahmota väitettä ettei maailmankaikkeudella olisi keskipistettä - eikö keskipiste ole siinä missä alkuräjähdys tapahtui, kun kaikki on matkalla siitä poispäin...?"

Kaikki on "matkalla poispäin kaikesta" eli jokainen piste avaruudessa laajenee. Gravitaatio tosin pitää galaksit ja tähtitkunnat kasassa.

Lue lisää

Koska koko maailmankaikkeus oli yhdessä pisteessä alkuräjähdyksen alussa, kirjaimellisesti jokainen nykyinen kaikkeuden piste on alkuräjähdyksen paikka. Tässä se juuri selvimmin eroaa tavallisista räjähdyksistä.

Aloita vaikkapa Stephen Hawkingista ja Esko Valtaojasta. Päteviä asiantuntijoita ja sujuvasanaisia kirjoittajia molemmat.

Hiski ja kissi kirjoitti:

Aloita vaikkapa Stephen Hawkingista ja Esko Valtaojasta. Päteviä asiantuntijoita ja sujuvasanaisia kirjoittajia molemmat.

Tähtitieteen alalla Ursan kustantamat ovat läpeensä luotettavia. Kirjamuodossa ei tästä aiheesta ole tullut vastaan kovin pahasti virheellistä muutenkaan.

Uuden Testamentin kirjoittajat tiesivät täsmällisesti mistä puhuivat.
Näinollen mitään siitä ei tarvoitse nmuuttaa.

Ongelma onkin oppia tietämään yhtä paljon!
Teilläpä ei ole KOSKAAN kukaan tietänny!

Puhutpa pötyä.

..,++,.. kirjoitti:

Puhutpa pötyä.

Jos UT:n kirjoittajat tiesivät täsmällisesti mistä puhuvat, niin kerro TÄSMÄLLISESTI monellako leivällä ja kalalla Jesse ruokki Uuden Testamentin mukaan muutamankin suun.

..,++,.. kirjoitti:

Puhutpa pötyä.

Juu, en puhu. Tuon ajan älykkäimmätkin ja oppineimmatkin ihmiset olivat tietomääräältään täysin vaatimattomassa asemassa peruskoulunsa juuri päättäneeseen nuoreen.