Ilmoitin itse noin vko sitten haluavani avioeron. Miehelleni se tuli kuulemmasta ihan puuntakaa, hän ei voi käsittää miten voin RIKKOA meidän perheen ja hylätä hänet. Hän on kuulemma valmis kaikkeen, rakastaa niin perhanasti, itkee ja kyynelehtii.
Minun näkemys asiasta:
Olemme olleet 11 vuotta yhdessä ja meillä on kaksi lasta. Alusta asti minä olin se joka eniten näytin tunteitani, olin jopa mustasukkainen turhaan yms Kerroin rakastavani, ostin pieniä lahjoja.. näytin kaikella tapaa rakkauteni. Meille tuli lapset.. mieheni oli edelleen samanlainen, vähän vielä kylmeni. Ei kukkia, ei lahjoja, ei hellyyttä muutakun seksiin tähtäävää. Minulle sanottiin, että esi sohvalla sylikkäin makoilua ei voi olla kun olemme olleet niin kauan yhdessä (6v). yms yms Seksiä kuitenkin piti aina olla. Minäkin nautin siitä silloin, mutta muuten viileät välit veivät sitten intoni pikkuhiljaa siitäkin. No siitä asiastakin minua syyteltiin, haukuttiin.. ja aloin antamaan vähän ns välttääkseni riidan.. no voitte vain kuvitella, että se tappoi minulta viimeisetkin halut. Palasin vuosi sitten töihin.. alkoi mieheni jotenkin ajattelemaan ja huomaamaan minut taas. Alkoi tuomaan kukkia, vaatimaan hellyyttä, vähän epäili suhteestakin.. ja minua aivan kauhistutti, itse olin kylmettynyt ja kohdentanut hellyyteni lapsiin. Edelleen seksi oli kuitenkin se 1. asia. Minua alkoi puistattaa kun mienehi alkoi hivellä yms.. Katkeroiduin, miksi vitussa nyt pitää olla hellyyttä kun HÄN sitä haluaa, silloin sitä ei tarvittu kun minä sitä halusin..
Nyt sitten kun lopulta voimani ehtyivät ja en vain enää jaksanut sanoin miehelleni erosta, minä olen se ***** joka jättää hänet ja rikkoo ehjän perheen! Puhua yritin kaikki nämä 11 vuotta, mutta minut aina tyrmättiin ääliönä ja huudettiin hiljaiseksi. Itsekkin kyllä riitelen rumasti. Minulla taas on ollut tunne, että minut on jätetty henkisesti jo useampi vuosi sitten ja en pääse/halua enää takaisin. Nyt minut haukutaan miksi en enää halua/jaksa yrittää? En vain JAKSA!
Jos nyt jään, jään syyllisyydestä.. mihin se meidät vie ja olenko enää ollenkaan oma itseni :) Olen kylmettynyt nyt jo ja kadottanut itseni. Sisuskaluni huutaa rakkautta, mutta ei enää mieheltäni!! :´(
HALUAN eron, mutta pelkään että sorrun syyllisyydestä jäämään..
8
703
Vastaukset
- annesi78
VÄÄRÄ FOORUMI, ANTEEKSI :D
- eternity anthem
mun neuvo on ajattele itseäsi ja nauti kaikinkeinoin kun voit.kerron itsestäni,älä ota kehumisena(:olen 173cm/80kg vaalea en ruma hyvät geenit ehk..ajattelen elämäs muita ensin olen kärsinyt sen takia.kaikki tarvitsevat läheisyyttä hellyyttä ym pyyteettömästi haluaisin sinun näkevän minut tai jos haluat puhua tai tekstata 0465468001 samuli mikael itkonen
- j k
vai niiin
- miez
Olen mies ja samassa kokenut (oikeesti). Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
- tutulta kuulostaa
luin ja jotenkin muistuttaa kyllä isään joka oli narsisti.Kaikki nuo ylitunteelliset itkemiset(jollei muuten pahemin itkeskele),tunteettomuus,pelkkä seksin himo,ei ole aikaa lähimmäisille,toisen syyllistäminen jne.
Ei muuta kuin pakkaat laukkusi ja kohti uusia seikkailuja.Miehesi ei muuksi muutu vaikka tekisit mitä. - hyppytuntemattomaan
Lueppa tämä kirja : auttoi minua.
http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/10.html
Kirja on Susan Forward & Joan Torresin "Miehet, jotka vihaavat naisia. Naiset, jotka rakastavat heitä." Ei, älä mitätöi kirjaa vain nimen takia- vihdoin henk.vapaa
Tää oli niin huippu luettavaa et oli ihan pakko kopsata koneelle myöhemminkin luettavaksi...juuri noin oli 2v sitten päättynyt parisuhde alusta alkaen.
Saan olla onnellinen että sain revittyä itseni irti, ja tottapuhuen vasta näinä päivinä olen kokenut päässeeni siitä myös henkisesti yli.
Ihanan suoraa tekstiä, joka sai ajattelemaan että parempi pysyä irti kiinteistä suhteista.
- kokenut myös
Minäkin olen kokenut yllämainutun liiton, kestin 22v menetin iloisuuteni, hymyn, elin vain lapsilleni, vahempi tyttöni sanoi, nyt loppu, et enää itke, haet eropaperit ja hän valvoo ettet peru, nyt kiitän lapsiani suuresta tuesta, oli painajainen koko liitto, roikun vain tottumuksestani, mieheeni ei ollut mitään tunteita enää, inhosin kun koskikaan, nyt alkaa vasta se entinen minä palautua pikkuhiljaa, mutta oli niin rankka juttu, kävin terapiassa vuoden, oli hyvä puhua vieraalle ihanalle terapeutille, hän itse johdatteli minua puhumaan, sitä susittelen kaikille, menee vain terkkari maksu, se ei ole paljon, kun auttoi minua ainakin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1011912
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1761397Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll161238En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1061167Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?651148- 81994
Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K73980- 87976
Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli289793Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107778