Hei,
Olen 40- vuotias ja opetellut elämään uusperheen arkea vasta vähän aikaa. Mieheni ja omat lapseni tulevat hienosti toimeen eikä isompia ongelmia ole ilmennyt, tai onkohan sittenkin... Mieheni 9 v. poika asuu kaukana, mutta matkustaa meille kuitenkin melko usein, aina kun se vain on mahdollista. Hänelle järjestetään koulusta huolimatta joskus pidennettyjä viikonloppuja. Kaikki lomansa hän viettää meillä. Kaikki muu on mielestäni ihan ymmärrettävää, mutta sitä en ymmärrä, että mieheni nukkuu edelleen poikansa kanssa. Miehellä on paha olla poikansa puolesta, hän on pahoillaan erosta pojan äidistä. Ei itsensä vaan pojan vuoksi, koska lapsi ei saanut kasvaa eheässä perheessä. Vanhempien erosta on jo aikaa ja minä tulin mukaan kuvioihin vasta heidän eronsa jälkeen. Pojalle on tullut hiukan ongelmia eron jälkeen. Hänelle on tullut koulussa jotain aggressioita, mennyt lyömään toista lasta, mutta samalla hän on itsekin joutunut kiusatuksi. Pojan käytös on otettu koulun puolesta esiin ja pojan äitiin on otettu muutaman kerran yhteyttä. Mieheni yrittää kaikin tavoin hyvittää poikansa perheen hajoamisen. Mies yrittää olla läsnä 100 %, myös öisin. Hän yrittää olla se turvallinen aikuinen ja paikata poissaolonsa niin hyvin kuin mahdollista. Poika jonkin verran uhittelee isälleen ja niskuroi. Ilmeisesti poika oireilee uudesta perhetilanteestakin, en tiedä?
Ymmärrän isän ja pojan tilanteen suurin piirtein, ja heidän suhteensa tärkeyden, totta kai. Mutta nyt ongelmaksi tulee isän ja minun suhde, tai siis se mitä meidän suhteestamme jää puuttumaan. Isä nukkuu kanssani vain silloin kun poika ei ole täällä. En usko, että meidän suhteemme tulee kestämään näin. Eikös se aikuisten välinen suhde ole koko uusperheen yhdistävä voima? Nyt täällä asunnossa elelee vain kaksi erillistä perhettä. Aikuiset vieraantuvat toisistaan varsinkin pojan kesälomien aikana... olen ottanut ongelman esiin monet kerrat, mutta muutosta ei ole tullut. Varmasti pojan äidille asti menee myös selkeä viesti, että isi nukkuu koko ajan poikansa kanssa. Mahtaa exääkin huvittaa, että isän "uusi" suhde on noin platoninen, tai etäinen.
Mieheni nukkuu lapsensa kanssa
34
2988
Vastaukset
- Tornerose
Syytä hakea apua ja neuvoja ulkopuolelta, siis asiantuntijalta, ei netistä!
Lastenpsykiatri, perheneuvoja, en tiedä mitä Suomesta nykyisin löytyy, olen ollut jo parikymmentä vuotta ulkomailla, mutta kai nyt sielläkin jotain apua vielä saa vaikka kaikki tuntuukin menevän päin p-tä siellä?
En nyt pitäis mitään eroa ensimmäisenä vaihtoehtona, kun ongelma ei ole mikään ylitsepääsemätön jos vain tahtoa selvittää se löytyy! - meneppä hoitoon
Mistä näitä provoja oikein pukkaa aamusta alkaen? Nää on just semmosia riidan kylväjäviestejä, joilla muuta tarkoitusta ei ole kuin sotkea toisten ihmiseten asiat.
Jos oman apsen asiat ei vanhemmista ole huolestetuttavia, niin ne ei sitä ole, ei siinä pidä ulkopuolisen ihmisen alkaa asioita sotkemaan ja vääristelemään. Mutta se onkin että halutaan sotkea ne toisten asiat ja rikkoa entistä enemmän.
On se kumma, että ei osata kunnioittaa muiden asioita vaan tyrkätään nokka ja suurennellaan asioita pilvin pimein! Kiusa se on pienikin.
Onko uudet suhteet niin hataralla pohjalla, että lapsen kautta yritetään kohentaa omaa asemaa?? Säälittävää.
Mutta uskon tämän olevan vaan perätön juttu ja kuten sanoin haastaa vaan riitaa.
Sen sanon vielä että 9 v on oikeutettu nukkumaan isän vieressä. Mutta kun sulla ei ole lapsia niin pitää puuttua juuri siksi että he ovatkin hanakoita arvostelemaan lapsiperheitä. Katkeraa ja kateellista. Kaikista ero perheistä voi tehdä mielenvikaisia kun itsellä menee huonosti, niin omat ongelmat väistyy. Harmillista sinänsä..- lissulle kuolema
Meneppä lissurukkas itse sinne hoitoon ja lopeta tänne kirjoittelu kun ET MISTÄÄN MITÄÄN TIEDÄ.
- Aviovuode on aviovuo
Johan olet taas vastauksia saanut...
Ei se että 9v nukkuu isän vieressä ole vielä psykiatrin hommaa, Lissun-lässyn kirjoitus ei ansaitse edes kommenttia.
Et ole yksin,. tätä tapahtuu uusperheissä; lapset ovat mustasukkaisia etävanhemmastaan ja etävanhempi tekee omantunnontuskissaan (kun joutuu olemaan erossa lapsestaan) ihan mitä lapsi haluaa.
Itselläni on sellainen kokemus, että (tämä tapahtui kun asuimme jo miehen kanssa yhdessä, ja olimme seurustelleet pari vuotta) mieheni ex vaati että minun pitää nukkua muualla kun omassa sängyssäni silloin kun miehen lapset ovat meillä, jotta miehen nuorin, tuolloin 10v tyttö voi nukkua isänsä kanssa. Minusta tuo pyyntö tai itseasiassa käsky oli suorastaan pöyristyttävä- Minä soitin miehen exlle ja sanoin, että 10 vuotiaan tytön paikka ei ole isän kanssa parivuoteessa, ja että minä nukun tasan omassa sängyssäni, siihen ei voi ex eikä mieheni lapsi vaikuttaa. Mieheni oli asiasta samaa mieltä, ja jutteli asian halki lapsen kanssa kun lapsi tuli meille. Meillä on myös tilanne jossa miehen lapset asuvat kaukana, eivätkä siis käy luonamme joka toinen viikonloppu, mutta kun tulevat ovat pitkään. Tällöinkin kyse oli kahden kuukauden kesäloman ajasta. Luulikohan ex-rukka että meillä ei ole esim. seksielämää? Vaikka hän olikin pihtari, meillä sängyssä tehdään muutakin kuin nukutaan.
No ex oppi tasan sen tuosta tapauksesta, ettei voi meitä pompottaa, oli siis ihan opettava kokemus hälle.
Oletko jutellut miehesi kanssa asiasta ? Mitkä hänen kommenttinsa ovat ?
Itse olen sitä mieltä vahvasti että on sitten kyseessä etä tai lähivanhempi, ei tuon ikäinen enään säännöllisesti nuku vanhemman sängyssä.
Jos et ole vielä miehesi kanssa puhunut niin puhu, mutta älä perusta puhetta mustasukkaisuudelle.
tsemppiä!- Anonyymi
Ihan hyvin ilmaisit asian, en olisi minäkään mennyt minnekään omasta sängystäni , kyllä lapset ymmärtää kun niille puhuu asiat niiden oikeilla nimillä. Äsitten voi oll herkempiä lapsia joita on kohdeltava hieman varovaisesti , siis joskus lapset traumatisoituu erosta j silloin heillä on tosi vaikeaa. .niin että jokainen tapaus on yksilöllinen
- Tuisku123
Kiitos sinulle, viimeisin kirjoittaja, asiallisesta kommentistasi. Olen useasti ottanut asian mieheni kanssa puheeksi. Mies on kuitenkin todella huolissaan lapsensa tasapainosta ja haluaa olla koko ajan hänelle läsnä. Välillä mies on yrittänyt nukkua yhteisessä sängyssämme, mutta potee siitä huonoa omatuntoa. En ole lapsen ja isän suhteesta mustis, minullakin on oma lapsi, joka on nuorempi, muttei silti nuku sängyssämme.
- tsemppiä vaan
Olet lähihuoltaja lapsellesi, joten lapsella on yleensä oma sänky pienestä pitäen.
Kuinka on sitten isänsä luona? Turvallisuuden tunteen tarvehan korostuu enemmän juuri siellä, varsinkin jos tapaamisia on harvoi tai joka toinen viikonloppu ja erosta vähän aikaa. Isän vieressä nukkuminen etävanhemman luona on silloin aivan luontevaa. Tapoihin saa muutosta vähitellen mutta vain yhteisymmärryksellä.
- Hau hau
Miehellesi voisi olla hyödyllistä puhua esim. perheterapeutin kanssa. Hän on nyt vähän eksyssissä ja yrittää hyvitellä lapselleen eroa, uuden parisuhteen kustannuksella. Pylly edellä puuhun niin sanoakseni. Lasta voi, ja tuleekin tukea, mutta paremmin keinoin... Terapautti auttaisi miestä tulemaan toimeen syyllisyytensä kanssa ja tukemaan lasta oikein keinoin.
Olet aiheesta huolissasi, parisuhteen tarkoitus ei ole pyyhkiä lasta olemattomiin, mutta ei myöskään lapsen olemassaolon tarkoitus ole pyyhkiä uutta kumppania ja parisuhdetta olemattomiin. - Tuisku123
Ymmärrän pojan turvallisuudentarpeen hyvin. Pojalla on täällä oma huone ja iso sänky. Muutenkin siihen on panostettu, että poika viihtyy meillä ja on oikeasti viihtynytkin. Olen itse kannustanut miestä hoitamaan omaa suhdettaan poikaansa. Nyt kuitenkin huomaan, että olen joutunut itse ojasta allikkoon. Kaikki lomat ja vkonloput mies on jatkuvasti "kiinni" pojassa. Emme ole kaikki yhdessä, vaan poika ja isä ovat yhdessä. Parisuhde jää siihen aina kun poika tulee tänne. Seuraavan kerran parisuhde jatkuu kun poika on lähtenyt. Kauhulla odotan ensi kesää kun poika tulee tänne viettämään kesälomaansa. Parisuhde on silloin tauolla koko kesän. Ei muuten onnistu.
- Nyppiintynyt
Tämä on kyllä niin läheltä omaa elämää, että voi elämän kevät :)
Meillä miehen 10v poika poika vaan käy useammin (joka toinen vkl ja kerran viikossa sen lisäksi). Alussa minut laitettiin sohvalle nukkumaan, kun poika tuli tänne (hänelle ei omaa huonetta/sänkyä). En pitänyt tätä kovinkaan hyvänä vaihtoehtona ja aikaan saatiinkin lopputulos, että nyt nukun parisängyssä mieheni kanssa ja pojalle levitetään olohuoneen sohva. (Mielestäni nyt kaivattaisiin kipeästi jo isompaa asuntoa ja pojalle oma huone, mutta miehen mukaan ei ole muka varaa).
Muutenkin alusta asti on ollut selvää että mies potee erostaan huonoa omaatuntoa ja paikkaa sitä yrittämällä olemalla pojalleen läsnä (minä siis myös jään aina yksin pojan ollessa täällä, ilmaa vain..) ja antamalla kaiken periksi.
Pojan äiti vielä vuosia eron jälkeen pitää aika tiukkaa otetta miehestäni. Voin kuvitella myös miten tuo alun tilanne (minun sohvalle laittamiseni) antoi lisää vettä myllyyn. Vuoden verran tätä touhua nyt katsellut jatäytyy sanoa kaikenkaikkiaan tilanne on edelleen melko epätyydyttävä.
Jaksamista meille kaikille samassa tilanteessa kärvisteleville ;) - Anonyymi
Voisitko sinä keskustella pojan kanssa asiasta , ja samalla kertoa miehelle ettei syyllisyyden tunteella koskaan tule tasapuolista isä/ lapsi suhdetta , vaan poika oppii käyttämään tilaisuutta hyväkseen kun näkee että sinä ehkä tietämättäsi näytät oman mielialasi , kyllä lapset vaistoaa.
Tuttu pari minulle eli myös tälläisen ongelman kanssa miehen tyttö pyöritti isänsä pikkusormen ympärille 10 vanhana . Kun oli niin viisas että näki mistä narusta kulloinkin oli vedettävä.
Miehen puoliso otti hänet puhutteluun kahden kesken ja selitti että hän in isiin uusi vaimo ja jos ei tyttö muuta tapojensa niin hän lentää talosta ulos isänsä kanssa,
Ovat aina vaan yhdessä ja tytöllä hyvät välit isänsä vaimoon. - Anonyymi
Nyppiintynyt kirjoitti:
Tämä on kyllä niin läheltä omaa elämää, että voi elämän kevät :)
Meillä miehen 10v poika poika vaan käy useammin (joka toinen vkl ja kerran viikossa sen lisäksi). Alussa minut laitettiin sohvalle nukkumaan, kun poika tuli tänne (hänelle ei omaa huonetta/sänkyä). En pitänyt tätä kovinkaan hyvänä vaihtoehtona ja aikaan saatiinkin lopputulos, että nyt nukun parisängyssä mieheni kanssa ja pojalle levitetään olohuoneen sohva. (Mielestäni nyt kaivattaisiin kipeästi jo isompaa asuntoa ja pojalle oma huone, mutta miehen mukaan ei ole muka varaa).
Muutenkin alusta asti on ollut selvää että mies potee erostaan huonoa omaatuntoa ja paikkaa sitä yrittämällä olemalla pojalleen läsnä (minä siis myös jään aina yksin pojan ollessa täällä, ilmaa vain..) ja antamalla kaiken periksi.
Pojan äiti vielä vuosia eron jälkeen pitää aika tiukkaa otetta miehestäni. Voin kuvitella myös miten tuo alun tilanne (minun sohvalle laittamiseni) antoi lisää vettä myllyyn. Vuoden verran tätä touhua nyt katsellut jatäytyy sanoa kaikenkaikkiaan tilanne on edelleen melko epätyydyttävä.
Jaksamista meille kaikille samassa tilanteessa kärvisteleville ;)Niin silloin kun ero on tehty fiksusti niin exät tukevat toisiaan juuri tälläisissä asioissa , eivätkä mitenkään pyri määräilemään miten lapsen toisessa kodissa eletään.
- katkeruus on paha
Järkyttävää huomata miten katkeria voi uudet suhteet olla miehen exille ja lapsille!Jos ei muuten heitä saa pois miehen elämästä, haukuttaan heidät mielenvikaisiksi ja myrkytetään mies heitä vastaan keinolla millä hyvänsä.
Mikä ajaa yksinäiset naiset miehen luo jolla on perhe?? Se on oma valinta ja silloin täytyy hyväskyä se, että mihellä on paljon rakkaita ihmisiä, eikä sitä muuta yksikään uusi suhde.- Prkl!
Ole sinä Lissu hiljaa....
- yfugijknlmö
Voi tuota lissu-rukkaa kun ei se osaa edes lukea, että aloittajallakin on lapsi. No ei noin saatanan tyhmä ihminen osaakaan lukea eikä mitään ymmärrä
- Anonyymi
Kyllähän se on aina päinvastoin että ne exät yrittävät laitella sääntöjä miehen elämään vaikka hän asiåuu toisen kanssa.
Ja ne exät åhön ne juoruaa koko ajan miehen uudesta vaimosta vaikka ei edes aina tunne heitä.
Joten exät hoitakoon lapsensa omalla tavallaan. Ja eivät ole velvoitettuja laittamaan omia sääntöjään ei miehen elämään. Loppu mikä loppu, ja hyvä ystävyys exän kanssa on aina plussaa suhteille jossa on lapsia - Anonyymi
yfugijknlmö kirjoitti:
Voi tuota lissu-rukkaa kun ei se osaa edes lukea, että aloittajallakin on lapsi. No ei noin saatanan tyhmä ihminen osaakaan lukea eikä mitään ymmärrä
No ainahan se on äänessä jos keskustelu koskee avioeroja . Ja syyttelemässä näitä uusia vaimoja.
- Tuisku123
Joo, sama juttu minun tapauksessani, että mieheni exä varmaan nauraa partaansa, kun kuulee pojan kautta, että isi nukkuu pojan vieressä joka yö. Mikään ilkeä äitipuoli en kuitenkaan ole. Yritän omalta osaltani saada miehen pojan viihtymään ja siinä on ilmeisesti onnistuttu hyvin, koska pojan vierailut täällä ovat vain lisääntyneet. Mutta onko se parisuhteen kannalta hyvä juttu..? Tällä hetkellä tuntuu, että ei. Yritän taas puhua asiasta miehelle. Sitäpaitsi, ei poika kotonakaan äitinsä kainalossa enää nuku.
- Hankalaa on
Yritä puhua miehelle, hänellä on avaimet pulmaan mutta huono omatunto ruokkii nykyistä epätasapainoa teillä.
Muuten, voihan 9-vuotiaalle jo puhua teidän parisuhteennekin tärkeydestä ja ettei se ole mitenkään pojalta pois. Tuohon, että poika ei nuku kotonaankaan äitinsä vieressä ei voi vedota koska siellä poika on aina asunut omassa kodissaan ja kai omassa huoneessaan ja kuten sanot nyt vierailee teillä. - Anonyymi
Yritä puhua miehelle miltä sinusta tuntuu, ja että poika on jo niin iso että voi nukkua omassa tilassaan .( Jos ei mitään psyykkistä häiriötä hänellä ole. )
Eikä miehesi voi nukkumalla korvat että on tullut avioero , vaan keskustelemalla kun mies ”miehelle ”
Ja näytä pojalle että sinäkin olet kaveri hänelle , tovin mukaan kaikki selviää parhain päin - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yritä puhua miehelle miltä sinusta tuntuu, ja että poika on jo niin iso että voi nukkua omassa tilassaan .( Jos ei mitään psyykkistä häiriötä hänellä ole. )
Eikä miehesi voi nukkumalla korvat että on tullut avioero , vaan keskustelemalla kun mies ”miehelle ”
Ja näytä pojalle että sinäkin olet kaveri hänelle , tovin mukaan kaikki selviää parhain päinKyllä se nyt jo nukkuu omassa sängyssä jäbä jo 20 v , tai on armejassa ja nukkuu monien kaa samassa huoneessa.
Aloitus 10 vuoden takaa.
- Tuisku123
Puhuin mieheni kanssa pitkään, jälleen kerran. Miehellä on valtavan paha olla erostaan yhä, mutta vain pojan vuoksi. Mies olisi halunnut, että poika saisi pitää ehjän perheen koko lapsuutensa ajan ja miksei siitäkin eteenpäin. Mutta hänen exänsä löysi toisen ja perhe hajosi (tästä on jo aikaa). Nyt mieheni haluaa hyvittää kaiken pojalleen antamalla sitä läheisyyttä mikä on jäänyt myös häneltä pois. Isä ja poika eivät ihan joka viikonloppu pysty toisiaan näkemään, koska etäisyyttä on niin paljon. Kuulemma pojalla ja isällä on menossa välivaihe ja mies muuttaa omaan sänkyynsä takaisin kun he molemmat ovat siihen valmiita. Poika kutsuu iltaisin isäänsä viereensä ja miksei kutsuisi- hänhän on tottunut siihen, että isän paikka on aina hänen vieressään. Mielestäni olisi jo aika näyttää pojalle, että isän oma nukkumapaikka on muualla, mutta annan heidän nyt päättää nukkumisjärjestelyistä keskenään. Pääasia, että mieheni tietää oman kantani. Mieskin haluaa tulla takaisin omaan sänkyynsä, mutta pojan elämä on kuulemma nyt niin sekaisin, että jatkuva läheisyys on välttämätöntä. En usko, että minulle on kaikista pojan vaikeuksista suhteessa kouluun edes kerrottu, siihen suuntaan on vain viitattu. Itsekin olen huomannut pojan käytöksessä sen, että hän kiihtyy joskus nollasta sataan ihan pikkujutusta ja jankuttaa "minä vedän turpaan". Tuota mielentilaa on joskus isän vaikeata kääntää häneltä pois, tai ainakin se vie aikaa. Ehdotan miehelleni, että hän pyytäisi sosiaalityöntekijöiltä apua pojan kanssa. Ehkäpä poika tarvitsee terapiaa, se jääköön asiantuntijoiden ratkaistavaksi. Vaistoan, että tulevaisuudessa poika viettää meillä vielä enemmän aikaa. Minulla on vahva tunne siitä, että hän muuttaa meille kokonaan, ehkä jo hyvinkin pian.
- Nyppiintynyt
Niin onhan meilläkin tuota "häiriökäyttäytymistä", mutta tiedän kyllä kuka meillä on syyllinen tuohon, se on lapsen vanhemmat, äidistään en paljoa tiedä, mutta olen ymmärtänyt olevan hiukan tiukempi (hyvä) mutta isä on todella lepsu pojalleen. Ja syyksi näen juuri tuon syyllisyydentunteen erosta. Mutta vaikka kuinka kokisi hyvityksen tarvetta, lepsuilu ei mielestäni ole oikea tie.
Voin esimerkkinä kertoa, että eräänä sunnuntaina poika (siis 10v) heitteli ruokaa useampaan kertaan ruokapöydässä, lattialle ja isäänsä päin. Isä toki kielsi, muttei sillä ollut juurikaan vaikutusta, syömisen jälkeen isä kiltisti keräsi ruoantähteet pois. Eikä mennyt aikaakaan kun poika alkoi kinumaan haluavansa subwayhin syömään. Minä jo pyörittelin silmiäni, ettet kai kai sinä sentään palkitse vielä tuota käytöstä (kun mies ei siis usko rangaistuksiin/seuraamuksiin), "nopitäähän pojan syödä" ja niin lähtivät herkuttelemaan.
Poika ei edes tule yhteiseen ruokapöytään vaan istuu tietokoneella ja tulee kun jaksaa, kerran mies meni jopa lautasen kanssa sinne tietokoneen viereen ja syötti poikaansa ettei tarvi peliä keskeyttää..
Ja siis vaikka kaikki tämä nyt eniten näyttäytyy meillä pojan häiriökäyttäytymisenä, niin kuten totesin, syylliset pojan käytökseen on kohtuu helppo osoittaa.
Itse olen ihan ammattilaisen neuvosta johtuen pitänyt koko ajan hyvin neutraalia linjaa (en suoraan puutu, enkä myöskään osallistu passaamiseen tms), silloin harvoin kun olen pojan kanssa kakisn, meillä menee tosi hyvin ja poika käyttäytyy 10 arvoisesti, muta heti kun iskä on paikalla, alkaa kitinä, ulina, ikeminen, töniminen ja muu.
Ja ihan lapseton en ole minäkään, vaan minulla on jo aikuinen, kotoa pois muuttanut poika.
Mutta kun olen näitä asioita taas paljon mielessäni pyöritellyt, niin helpottava ajatus on ollut, että ainoa varma asia tässä on tuo isän ja pojan suhde, kaikki muu on korjattavissa/vaihdettavissa/muutettavissa, eli siitä lähdetään että tuo ongelma jatkuu hamaan tulevaisuuteen, jos en jaksa/halua sitä seurata, voin toki jatkaa matkaani erillään. Neuvotteluhalua onneksi miehellä on ollut, mutta esim isompaan asuntoon muutto olisi mielestäni aivan ehdoton (eikä rahallisesti todellakaan ongelma kahdelle työssäkäyvälle ihmiselle), mutta katselleean nyt hetki vielä, huoh.. - Mene hoitoon!!!
Nyppiintynyt kirjoitti:
Niin onhan meilläkin tuota "häiriökäyttäytymistä", mutta tiedän kyllä kuka meillä on syyllinen tuohon, se on lapsen vanhemmat, äidistään en paljoa tiedä, mutta olen ymmärtänyt olevan hiukan tiukempi (hyvä) mutta isä on todella lepsu pojalleen. Ja syyksi näen juuri tuon syyllisyydentunteen erosta. Mutta vaikka kuinka kokisi hyvityksen tarvetta, lepsuilu ei mielestäni ole oikea tie.
Voin esimerkkinä kertoa, että eräänä sunnuntaina poika (siis 10v) heitteli ruokaa useampaan kertaan ruokapöydässä, lattialle ja isäänsä päin. Isä toki kielsi, muttei sillä ollut juurikaan vaikutusta, syömisen jälkeen isä kiltisti keräsi ruoantähteet pois. Eikä mennyt aikaakaan kun poika alkoi kinumaan haluavansa subwayhin syömään. Minä jo pyörittelin silmiäni, ettet kai kai sinä sentään palkitse vielä tuota käytöstä (kun mies ei siis usko rangaistuksiin/seuraamuksiin), "nopitäähän pojan syödä" ja niin lähtivät herkuttelemaan.
Poika ei edes tule yhteiseen ruokapöytään vaan istuu tietokoneella ja tulee kun jaksaa, kerran mies meni jopa lautasen kanssa sinne tietokoneen viereen ja syötti poikaansa ettei tarvi peliä keskeyttää..
Ja siis vaikka kaikki tämä nyt eniten näyttäytyy meillä pojan häiriökäyttäytymisenä, niin kuten totesin, syylliset pojan käytökseen on kohtuu helppo osoittaa.
Itse olen ihan ammattilaisen neuvosta johtuen pitänyt koko ajan hyvin neutraalia linjaa (en suoraan puutu, enkä myöskään osallistu passaamiseen tms), silloin harvoin kun olen pojan kanssa kakisn, meillä menee tosi hyvin ja poika käyttäytyy 10 arvoisesti, muta heti kun iskä on paikalla, alkaa kitinä, ulina, ikeminen, töniminen ja muu.
Ja ihan lapseton en ole minäkään, vaan minulla on jo aikuinen, kotoa pois muuttanut poika.
Mutta kun olen näitä asioita taas paljon mielessäni pyöritellyt, niin helpottava ajatus on ollut, että ainoa varma asia tässä on tuo isän ja pojan suhde, kaikki muu on korjattavissa/vaihdettavissa/muutettavissa, eli siitä lähdetään että tuo ongelma jatkuu hamaan tulevaisuuteen, jos en jaksa/halua sitä seurata, voin toki jatkaa matkaani erillään. Neuvotteluhalua onneksi miehellä on ollut, mutta esim isompaan asuntoon muutto olisi mielestäni aivan ehdoton (eikä rahallisesti todellakaan ongelma kahdelle työssäkäyvälle ihmiselle), mutta katselleean nyt hetki vielä, huoh..Voi ihme näitä provoja, niitä vaan pukkaa, kun itselleen vastaa saa semmoisia vastauksia joita toivoo. Hih ei voi muuta kun ihmetellä.
- Tuisku123
Vähän liikaa näyttää miehesi pojalleen sallivan huonoa käytöstä. Meillä mies kyllä komentaa sanallisesti ja asiallisesti, mutta sitten hetikohta hänellä on siitä(kin) huono omatunto. Mies ei huomaa sitä, että poika kunnioittaa häntä normaalin kurinpidon kautta enemmän. Varmasti poika vielä hiukan kiukuttelee isälleen siitä, että he joutuivat eroon toisistaan ja sitten kun viimein taas näkevät, niin kummallakin on niin paljon kaikkea kivaa rästissä, ettei ehdi suorittaa. On odotukset korkealla ja ollut kauhea ikävä jne. Minunkin kanssani poika käyttäytyy pääsääntöisesti ihan hyvin silloin kun isä ei ole paikalla. Silloin ei ole väliä sillä, vaikka poika olisikin väsynyt tms. eli hän ei ainakaan vielä kiukuttele minulle. Jos tarvetta on, niin kyllä minäkin poikaa tarvittaessa komennan, kuten komensin silloin, kun poika keksi näyttää keskaria ohi kulkeville autoille ja huudella perään. Yritän pysyä erossa isän ja pojan sanallisista väännöistä, mutta joskus keskeytän pojan mökötyksen sanomalla jotain, joka on vienyt pojan huomion mukaviin asioihin.
Suosittelen isompaa asuntoa, jos se teille vaan on mahdollista, sillä on ihanaa jos tila riittää silloin tällöin rauhaan vetäytymiseen, kenelle tahansa.- Anonyymi
Tottakai rajat on aina laitettava lapsille, j usein juuri se joka laittaa ne rajat on se josta pidetään.
- perhetyöläisen ohje
Pojallekin on hyväksi että perheessänne käydessään on selkeästi määritelty aikuisten parisuhde ja erikseen vanhemmuussuhde lapsiin. Sitä ilmaistaan myös niin että aikuiset nukkuvat keskenään ja lapsi otetaan mukaan kolmanneksi vain poikkeustilanteissa, (esim. painajaisunet tai muuta järkyttävää tapahtunut)
Suositeltavaa on opettaa jo ihan pienet lapset nukkumaan pääasiassa omassa sängyssään. Isommalle lapselle on huolenpitoa ja läheisyyttä antaa hänelle omaa tilaa ja päätösvaltaa kotona. Suunnitelkaa yhdessä miehen kanssa, kuinka seuraavalle lomalle pojalle järjestetään ihan oma huone tai nurkkaus ja tehkää siitä iloinen ja iso tapahtuma. Hän saa itse suunnitella soppensa, mitä huonekaluja laitetaan, mitä värejä, kuvia ja esineitä. Ja lupaus että toiset eivät häiritse hänen omaa tilaansa paitsi siivouksen yhteydessä. Se on pojalle iloinen tapahtuma ja ylpeyden aihe, ja hän tulee olemaan teille kiitollinen sellaisesta huomioinnista. - Tuisku123
Kiitos kullanarvoisista ohjeista, perhetyöläinen. Me olemme yrittäneet tehdä juuri noin, eli pojalle on jo osoitettu oma huone isolla ja pehmeällä sängyllä. Huoneen seinällä on pojan kuvia. Tosin sisustimme huoneen aikuisten mielen mukaan, ilman pojan mielipiteitä, koska hän ei silloin ollut paikalla. Täytyy miettiä voisiko poika vielä muuttaa huonettaan itselleen sopivammaksi.
- Muutosta odotaen
Mulla on sama ongelma, lapset nukkuvat isänsä vieressä aina kun ovat täällä eli puolet ajasta viikko/viikko. Lapset 4 ja 5. Tämä on aiheuttanut todella paljon mielipahaa ja riitaa ja voin vain kuvitella jos samaa jatkuisi 2 kk yhteen putkeen. Viikkokin ilman läheisyyttä (luonnolista sellaista, ei aikataulutettua) on todella vaikeaa. Juuri samoin minulle perheterapeutti vastasi, tuon ikäiset lapset pitäisi opettaa omaan sänkyyn. Heidät pitää nukuttaa ja jos sattuvat heräämään kesken yön eikä isä ole lähellä niin tulee kauhea huuto. Pahimmillaan sitten kaikki on minun vikaa on olen pyytänyt heräämään minua varten. Nyt olen asettanut aikarajan että kesään mennessä lasten tulee olla omassa sängyssä. Tämä sopii jos vain ei tarvitse lapsia pakottaa! Kauhulla luen tarinoita että vielä 10-vuotiaat nukkuvat samassa sängyssä isä/äitipuolen kanssa.
- Anonyymi
Kyllä aikuisten suhde on tärkeä, se tärkein, jotta lapset voivat hyvin. Eli sinun kuuluu olla siinä miehesi vieressä, ei lapsen. Onhan se nähty mihin tämä "nössöily" johtaa. Lapset ja nuoret voi entistä pahemmin.Lapsi tarvii aikuista, lapsi tarvii rakkautta ja rajoja. Vain vanhemmuuden vahvistamisella lasta voi auttaa eli isä sanelee nukkumispaikat, ei lapsi. Lapsen kanssa voi touhuilla päivällä ja antaa huomiota. Minusta on huvittavaa, että lapsi päästetään parisuhteessa aikuisten väliin. Siinä sitä psykiatria vasta tarvitaan.
- Anonyymi
Vanha juttu, mutta ajallisesti osuu mun omaan eroon. Ja juu! Ero oli vaikee paikka lapsille, ja me tosiaan nukuttiin noin vuoden verran eron jälkeen, aina kun lapset oli mulla, niin yhdessä. sitten pikku hiljaa siirryttiin omiin sänkyihin. Ja samoin meillä noita koulu ongelmia oli eron jälkeen, mutta se ratkes lopulta, kun lapset tuli mulle asuun viikot ja pääsin vähän itekin kärryille mitä siellä koulussa tapahtuu. Meidän kunnassa oli lisäks hyvät lastenvalvojat, jotka ajatteli lasten parasta ja ymmärsi että lasten on parempi olla isällään kuin sekavassa uusioperheessä. Nyt on lapset isoja ja ihan täyspäisiä niistä tuli. En tarkoita sitä että eron jälkeen ruvetaan kauheesti hemmottelemaan, koska siitähän vasta ongelmia tulis. Mutta se että olin ihan täysiaikaisesti läsnä eron jälkeen, on kyllä näin jälkeen päin ajateltuna hyvä. En muutakuin työt hoidin, mutta muut harrastukset pistin tauolle. Nyt on taas aikaa itelle ja voi hyvillä mielin keskittyä uusiin asioihin.
- Anonyymi
Onhan ne erot aina työläitä lapsille, mutta en luule että isän kanssa nukkuminen on mikään ratkaisu silti, kyllä lapset ymmärtää kun heille selvitetään että nyt on isällä uusi vaimo josta tykkää , ja silloin nukutaan vaimon vieressä . Mutta jos lapsi tuntee olonsa turvattomaksi niin silloin ehkä haluaa nukkua isänsä kanssa.
Joten älä viitsi eroa ajatella lapsen vuoksi, yritä ajatella miten itse tekisit jos se olisit sinä joka saisit nuorimmaisesi kylään ja hän haluaisi nukkua sinun vieressäsi .
Kyllä se poika siitä muuttuu kunhan kasvaa hieman, mutta kun kumpikin puhuisitte yhdessä hänelle asiasta , sillä lapsi saattaa vaan näyttää määräysvaltaansa isään nähden usein , koska on avioero lapsi, hänellä ei ole muuta asetta, ja hänelle on kysymyksessä hänen ihan oma isä jota ehkä ei halua jakaa kenenkään kanssa , siksi keskustelu olisi tärkeä että isä selittää että hän rakastaa lasta ihan yhtä paljon kun aina ennenkin, siitä huolimatta vaikka poika nukkuisikin omassa sängyissään . Tai että otat yhteyttä ammattilaiselle joilla on näistä asioista tietoa enemmän .
Ei nämä asiat ole aina helppoja , ja lapsiin erot vaikuttaa eri tavalla, toiset lapset ymmärtävät asiat, kun heille selitetään, toisten kanssa ottaa hieman pidemmän ajan.
Niin että toivon että saattte asiaan hyvän ratkaisun mikä tyydyttää kaikkia osapuolia.- Anonyymi
Asia on ratkennut jo aikoja sitten , poika armejassa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asia on ratkennut jo aikoja sitten , poika armejassa.
Niin mullakin. Vanhempi jo täysikänen ja asuu opiskelija kämpässä. Joskus viikonloppusin käy täällä. Nuorempi asuu vielä täällä. Käyvät kumpikin oman mielensä mukaan äitillään. Luovuttiin jo pari vuotta sitten noista säännöllisistä vuoroviikonlopuista. Parani suhteet noihin uusiolapsiinkin sen jälkeen kun muutti mulle. Ja tosiaan ei ollut tarkotuskaan että ois jatkettu nukkumista samassa sängyssä kaukaiseen tulevaisuuteen. Alun perin sovittiinkin, että väliaikaisesti vaan. Lapset oli peloissaan ja omasta mielestäkin tuntu toi parisänky turhan tyhjältä. Mutta sitten ostin ittelleni kapeemman sängyn ja laitoin sen olkkariin ja annoin noi makuuhuoneet lapsille. Ja kaikki hyvässä yhteisymmärryksessä exän kanssa. Että harmi kun en huomannu, että ajallisesti meillä oli samaan aikaan nää ongelmat. Lasten etu vaan pitää laitta oman edelle. Ei siinä mitään menetä. Mullakin oli just eron aikoihin tarkoitus kirjoittaa kirja. mutta se jäi kymmeneksi vuodeksi. ja nyt voin kirjoittaa ihan erilaisella näkökulmalla. Että hankkeen lykääntymisestä oli ainoastaan etua. Pystyin siis antamaan lapsille rauhallisen ympäristön kasvuun ja kehitykseen, mutta samalla kehityin myös itse.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten2602832Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1972822Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en672395Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.2071886Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411364Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"121348Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41307Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on231275Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu491245Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat
Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi1591162