Odotuksen tuskaa..

Onko mies valmis isäksi ja innoissaan tulevasta lapsesta?

Tuo voi olla pelkästään raskausajan pelkoa mieheltä. Monet miehet ovat raskauden ajan vähän "etäällä".. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsen synnyttyä ette lähenisi uudelleen. Uskon, että asiat menevät hyvin.

Mutta kun ottaa huomioon nuoren ikänne, niin kaikki on mahdollista tulevaisuudessa.

Ei kannata luovuttaa!

No nykyään mies on onnellinen lapsesta ja haluaa kantaa vastuunsa, mutta kaipaisin tukea hiukan enemmän (sieltä baarista käsin se on hankalaa). Mieheni on siis minua 8-vuotta vanhempi eli 28-vuotias. Nytkin lapsen isä otti töistä "pekkaspäiviä" ja tuhlasi ne kavereiden kanssa juomiseen. Hänellä on paha tapa aloittaa riita jostain aivan kummallisesta ja saada minut itkemään. Tämän jälkeen hän lähtee ovet paukkuen juomaan. Eilen illalla hän istui katsomassa telkkaria ja nousi yks kaks pystyyn ja huusi "tästä ei tule mitään". Olin itse toisessa huoneessa ja ihmettelin mistä nyt on kysymys. Päivämme oli kulunut muutenkin varsin rauhallisen tavallisesti. Kävimme jopa ulkona syömässä. Kaiken piti olla olosuhteisiin nähden hyvin. Menin kysymään jospa menisimme kävelylle tai jotain, mutta ainoa mitä minun olisi pitänyt tehdä oli viedä hänet keskustaan. Kieltäydyin. Siinä meillä oli riita josta itkin todella paljon ja sain jopa mukavat supistuksen. Mies jätti minut sohvalle itkemään supistuksieni kanssa.
En tiedä mitä pitäisi tehdä,. Jatkaa vai luovuttaa.

Toivottavasti mies ei käytä vapaa-aikaansa juomiseen lapsen synnyttyä..

Odottava äiti kaipaa tukea. Kaikki miehet eivät siihen pysty. Siltikin, tuo käytös viittaa alkoholismiin, ja alkoholisti valitettavasti keksii aina syyn päästä juomaan. Olen pahoillani puolestani. Viimeistään lapsen synnyttyä huomaat, mikä teille on parasta. Valmistaudu elämään lapsen kanssa kaksin jos mies ei ryhdistäydy.

Musta tuntuu tosi pahalta sun puolesta.
Kuulostaa siltä että mies ei ole täysin tajunnut että lapsi on tosiaan tulossa ja sitä kautta suuri elämänmuutos.
Toivoisin sinulle paljon voimia! Toivottavasti , jos tilanne sellainen on, pystyisit hyväksymään että miehesi ei välttämättä muutu mihinkään.
Olen vieras ihminen, enkä tiedä asiasta paljoa, mutta oma kokemukseni ihmisistä ylipäätänsä on, että ihmiset muuttuvat harvoin tälläisissä asioissa, ja kun muuttuvat ehkä joskus, on jo tilanne ohi. Tukea todellakin tarvitsisit.

Paras neuvo minkä voin antaa, on se, että älä odota liikaa että asiat muuttuisivat.
Niin kauhean surullista kuin se onkin, niin ne ei yleensä muutu.
Olen itse tosi huono sopeutumaan, mutta jos pystyt, kuvittele, olisiko elämäsi sittenkin parempaa kaksin vauvan kanssa. Ainakaan sun ei tarvitsisi kestää jatkuvaa epävarmuutta ja pelkoa siitä, meneekö mies taas johonkin.

Jos hän on jo 28-vuotias, tilanne on " keskiarvojen valossa " ( millä ei mitään merkitystä ) miehesi kannalta omituinen, sillä luulisi että kymmenessä vuodessa olisi vaikka tarpeeksi jo kerinnyt menemään, ja alkamaan miettiä mikä omassa elämässä on tärkeintä. Tosin miehesi on hyvä esimerkki siitä, että asiat eivät todellakaan elämässä mene " ikävaiheittain " ja joskus joku saattaa olla valmis isä jo esim. 21-vuotiaana, toinen taas ei koskaan.

Yksi tärkeä kysymys on, että olisitko halunnut pitää vauvan myös silloin, jos olisit täysin itseksesi, kun sait tietää olevasi raskaana ?

Ja sitten , onko miehesi aina ollut kova menemään menojaan ? Miten hän suhtautui vauvauutiseen, onko hänen käytöksessään jotain positiivista ?

Todella paljon voimia toivotan sinne.

Niin läheiseni odotti ensimmäistä lastaan, silloin mies lähti kavereiden kanssa ulos. Tulikin sairaalasta soitto, että oli polttanut itsensä, vieras nainen soittjana, joka olikin ollut sunareissulla mukana.
Siitä alkoi tämän ihmisen helvetti elämässä, lapsi syntyi, hän yritti unohtaa teki toisenkin lapsen, miehn kaveripiiri kuitenkin veti ulos aina vain.
Tuli ero, löytyi vieläkin hireämpi pettäjä mukaan, taasen tämä sama ihminen kärsii suunnattomasti ja etenkin nuo lapset. Kumpa nyt heittäisi vielä tämän ulos ja sitten vain elelisi noiden ihanien lapsiensa kanssa.
Mielellään sitä lähtee kostamaan, mutta siinä voi käydä näinkin pahoin.

Tutun kuuloista :( Mekin oltiin meneviä nuoria, kunnes tulin raskaaksi.. Raskaus oli toivottu, mutta mies ei tuntunut ymmärtävän sen tuomaa vastuuta eli hänen juhliminen ja ryyppäminen jatkui ja minä istuin yksin kotona. Ajattelin että se loppuisi kun vauva syntyy, mutta tuntui vain pahenevan. Oli helppo lähtee ryyppäämään kun tiesi etten minä voi liikkua kotoa mihinkään kun oli pieni vauva. Aikani kärvistelin ja toivoin että mies rauhottuu, mutta tämä suhde päättyi lopulta eroon puolivuotta lapsen syntymän jälkeen. En ole katunut kertaakaan päätöstä, sillä en halua lapsen kasvavan sellaisessa ympäristössä mitä meidän parisuhde olisi tuonut. Olen maailman onnellisin lapsesta, vaikka uskon että se osaltaan johti minun ja mieheni tiet eri suuntiin..
Ikävää neuvoa näin, mutta uskon että olet onnellisempi lapsen kanssa kaksin... Tai sitten sinulla on viisaampi mies joka ymmärtää laittaa asiat tärkeys järjestykseen ja jättää menot vähemmälle.. Se on tosiasia että lapsen syntymä muuttaa elämää, ei sitä voi jatkaa niinkuin ennen, varsinkaan jos siihen on aikaisemmin kuulut juhlinta useammin..

Muista kostaa äijälle lapsen synnyttyä. Jätät sen hoitamaan penskaa ja lähdet kavereiden kanssa ulos! Saa maistaa omaa lääkettään.

poika kaverisi,ei ole vielä kasvanut mieheksi,sillä on juoksu aika eli etsii uusia naisia joitten kanssa meuhkata.minä olen ollut vaimoni tukena raskauden aikana,minä halusin että tehdään lapsi yhdessä.olin 18 vuotias kun muutimme yhteen aikuinen mies mikä tiesi mitä tahtoi,olimme 4 vuotta yhdessä ennen kuin laitettiin lapsi alulle.olin ennen naimisiin menoa elättänyt itseni jo rahdin ajolla ja tehdastyöllä 4 vuotta.epäilen että poika jonka kanssa henkailet,on vielä murkku iässä.ymmärrän että tuosta ei tule mitään,saat kasvattaa lapsen itse,ja elättää varaudu siihen,tai maapallo on litteä.toivon sinulle kaikkea hyvää.minulla on yksi oma lapsi aikuinen .otto tyttö ja hänellä lapsi

Oliko lapsi suunniteltu/toivottu? Haluaako mies isäksi? En tiedä kuinka kauan olette olleet yhdessä, mutta kuulostaa vähän siltä että mies halusi olla kanssasi niin kauan kuin teillä oli yhdessä hauskaa ja kävitte viihteellä, mutta nyt raskautesi myötä hän ei halua olla kanssasi enää. Ehkä hän ei halua vielä asettua aloilleen, olla vakavassa parisuhteesa saati ryhtyä isäksi. Oletko kysynyt mieheltäsi hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan/-toiveistaan?

Itsekkin äiti se nyt vaan on arki tullut teidänkin perheeseen minä huomasin myös saman asian odotus aikanani hyvin meni ja kaikki oli mukavaa kunnes olin raskaana äitinä olet alkanut tehdä pesää kotia ja valmistut lapsen tuloon mies taas ei halua luopua kavereistaan eikä olla kotona hänestä sinä kahlitset liikaa ja kun lapsi syntyy jos hänen pitää jäärä hoitämaan vaikka puoleksi tunniksi hän kokee että hän joutuu homehtumaan kotona ja on pelkkä lapsenhoitaja eli ei valmis isäksi itselläni kolme lasta ja vaikka mies niin olen kokenut olevani yksinhuoltaja kunnes myös kuulin että mies pettänyt hain eron nyt olen yksin lasten kanssa elämä ihanaa välillä tosin minäkin kaipaisin toista tueksi tai edes vähän pitämään hyvästä mutta enää en halua miestä joka ei sitoudu perheeseen ja elämään kasvatan lapset aikuiseksi ja etsin vasta sitten itselleni kumppanin vastuun pakoilua mieheltä ei halua kasvaa aikuiseksi kaikki miehet eivät suinkaan ole sellaisia mutta jo nyt kuulostaa että sinäkin olet aikoinasi törmännyt väärään kaikkea hyvää sinulle jatkossa ja voimia tulevaan

Tee abortti!

kunhan katselet vähän aikaa,jos näyttää että siitä ei tule mitään,on parempi jatkaa erillään,yksin saat kaiken yhteiskunnan avun itsllesi ja lapselle,ette yhdessä.tsemppiä ja jaksamista.

Luuletteko te ihan oikeasti että miehet muuttuu lapsen synnyttyä?

Turha luulo.

Eka kaksi viikkoa ehkä ollaan ihan ihmeissään kun on oma lapsi, mutta kun lapsenkin kanssa tulee se samainen arkirutiini, niin arvaa vaan, mihin miehes lähtee, kun ei jaksa katsoa sitä lasta.

Näitä miehiähän Suomessa riittää, keiden pitäisi panna ainoastaan kortsun kanssa. Kaikista ei oo isäks ja yksin saat hoitaa lapsen. Voin kertoa sulle, että nyt elämäsi on vielä helppoa verrattuna siihen mitä se tulee olemaan sitten kun vauva on syntynyt ja joudut hoitamaan sen ihan yksin.

Se on raskasta eikä sitä moni nainen jaksakaan ja sitten tulee näitä ikäviä uutisia iltapäivälehtiin....

Hmm,päätä nyt ensiksi oletko 20vuotias vaiko 31vuotias,ja tarkkaile vasta sitten vatsanympärysmittojasi ja parisuhteesi tilaa.

vaikea sitä on mennä sanomaan muuttuuko miehen tyyli vai ei... se riippuu ihan ihmisestä, jotkut ovat "kunnostautuneet" lapsen synnyttyä ja jotkut ei.

Toista lasta odottaessa, kun olin väsynyt ym. enkä jaksanut olla niin iloinen kokoajan, vaikutti kyllä miehenkin mielentilaan ja riitoja tuli jonkin verran, nämä kuitenkin loppuivat lapsen synnyttyä.

No kuka käski tehdä lapsia noin nuorena jollekin pojanklopille? Onko se sun miehes edes vai avokki?
Lopeta kotisleikki ja ota ero saman tien. Ei muuta ku ihanaa loppuelämää yyhoona ja yksin!

Tottakai raskaus muuttaa parisuhdetta kuten niin monet muutkin asiat,
mikään ei ole pysyvää joten kaikenlaiset asiat muuttavat ja vaikutavat toisiinsa. (Kaikki vaikuttaa kaikkeen) epäkypsemmillä yksilöillä raskaus saattaa vaikuttaa negatiivisesti kun taas toisessa ääripäässä vaikutus saattaa olla hyvinkin positiivinen.

Mitä lohduttavaa enää sanoisi. Koeta jaksaa lapsen takia ja ajattele itseäsikin ja omaa hyvinvointiasi. Tuossa tilanteessa sinun on vain odotettava ja päätettävä miten jatkat, kun lapsesi on syntynyt. Älä tee mitään hätiköityä. Sinä ja lapsesi ette ole syyllisiä mihinkään. Jos mies on ikuinen lapsi, vastuuntunnoton josta ei aikuiseksi ole, on parempi elää lapsen kanssa kaksin.
Naiset, tutustukaa mieheen kunnolla ennenkuin alatte heille lapsia tekemään. Ihan oman tulevan elämänne takia.

Näyttäisi olevan varsin yleistä, ettei mies enää kiinnostu raskaana olevasta vaimokkeestaan vaan alkaa katteleen ympärille. Monesti syy kuitenkin molemmissa. Ehkä yhteiskunta antaa vääränlaisen kuvan lapsen saannista ja lapsiperheen arjesta. Kuvitellaan sen olevan ruusunpunaista ja ollaankin tyytymättömiä kun se onkin niin erilaista. Monesti ajatellaan lapsen korjaavan horjuvan suhteen, mutta yleensä se on vain viimeinen niitti arkkuun. Life is life.

Itkettää niin että saat pahoja supistuksia viikolla 31?

Kyllähän raskaus muuttaa parisuhdetta ja riitojakin voi tulla, jotkut naiset muuttuvat etäisemmiksi miehistään raskaana ja jotkut miehet ottavat taas etäisyyttä naisestaan.

Mutta tuo kuulostaa sille että aika paha tilanne sinun terveyden kannalta.
Itse en katselisi yhtään tuollaista joka aiheuttaa sanoin tai teoin terveyden ja raskauden vaarantumisen! Antaisi nyt edes sinun olla rauhassa ja sanoisi suunsa puhtaaksi ettei lasta halua. Kumpi teistä alkoi puhua perheen perustamisesta ensin?

Unoha se mies ja keskity lapseen,ei miehet ikinä muutu,ei lapsien myötä ainaskaan.
Naisen pitää olla kovana vaan ja uskoa itseensä,miehet on isoja lapsia!!

voi vauva parka mihin maailmaan sen laitoitte........ei lapsia saisi tehdä ihminen joka ei ole valmis siihen..se on paras asia maailmassa kun saa lapsen ja Molempien tulisi olla yhtä onnellisia sen tulosta..älä nyt ainakaan masennu,taidat olla kuitenkin itse parempi vanhempi vauvalle yksin kuin kaksin.joten sinuna lähtisin kyllä.lapsen kasvatus on rankkaa ja jos jo odotus aika ottaa miehestä koville niin voi huhhuh mitä onkaan tiedossa.......

Omasta kokemuksesta sanon että ei miehet muutu, ainakaan parempaan. Mikään maallinen ei saa heitä vaihtamaan viinaa ja kapakoita lapseen ja koti-iltoihin. Haluaisin sen ihmeen nähdä. Kenellä viinan juominen on verissä ei sille mahda/halua tehdä mitään. Ei pitäisi leikkiä kotista liian nuorena ja luulla että lapsi/rakkaus muuttaa kaiken paremmaksi.Kaiken nähnyt ja kokenut täällä kirjoittelee.

että sukulaisellani oli juuri tuollain käyttäytyvä mies kaikki muu kiinnosti paitsi puoliso ja lapset ja kuinka ollakkaan 14v yhdessä ja mies otti ja alotti suhteen sukulaisen nykyään ex kaveriin. että mieti haluatko mahd tuota vai ihmisen joka kunnioittaa sinua ja lastasi ja joka haluaa olla seurassasi.. jos miehesi ei tuosta järkevöidy.. niin ja btw nykyään lapset on isällee KAUHEA taakka jos päivän kaksi niitä joutuu kattomaan..

Minä en henk.koht ymmärrä miksi pitää mennä heti mennä lisääntymään sen ensimmäisen poikakaverin kanssa, jota tuskin tuntee! Tämän siitä sitten saa! Oletan, koska olet nuori niin et ole kovin vakavasti elämässäsi voinut vielä pitkään seurustella.

Sinun kannattaisi nyt raskausaikana tavata ystäviäsi ja sukulaisiasi ja pitää heihin jatkossakin yhteyttä. Isovanhemmille voit antaa väliaikatietoja raskaudestasi. Samalla voit varovasti ilmoittaa, että lapsen isä ei ole asiasta niin kiinnostunut kuin toivoisit. Ilmoita myös miehesi vanhemmille huolesi. Kun lapsi on syntynyt, niin ystäväverkostosta voi olla suurta apua. Lisäksi olet itse rauhallisempi, kun sinulla on taustatukea.

Huomasin itse aikoinani jääväni yksinhuoltajaksi jo ennen kuin pääsi synnytyslaitokselta. Silloin toivoin, että olisin ollut enemmän tekemisissä lapsesta välittävien sukulaisten kanssa. Kun arki koittaa vauvan kanssa, niin on hankalampi järjestää keskustelutapaamisia. Järjestä tyttöjen iltoja kotiisi sillä aikaa kun miehesi on baarissa, mutta kerro heillekin, että mieshesi ei olekkaan kiinnostunut vauvasta. Ei kannata haaskata energiaansa onnenperheen näyttelemiseen. Jos ystäväsi tarjoavat apua, niin kannattaa vastaanottaa, vaikka se olisi pelkkää keskustelua.

Kuulostaa niin tutulta.Itelle kävi juuri näin ja kun lapsia tuli kaksi,vaikka olin silloin naimisissa olin yksinhuoltaja ihan siihen asti kunnes erosin.

On niin älyttömän helppoa sanoa haluavansa äidiksi tai isäksi niin kauan kun puhe on vain ajatustasolla tapahtuvasta suunnittelusta. Teidän olisi pitänyt tehdä niin, että kumpikin teistä olisi lopettanut bilettämisen yms. jo ENNEN raskautta siinä vaiheessa, kun päätätte, että lähiaikoina voisitte perustaa perheen.

Totta kai olisi ollut hyvä, että olisitte olleet yhdessä pidempään (esim. 2 vuotta), jotta olisitte ehtineet tutustua toisiinne paremmin. Yleensä kannattaisi olla yhdessä vähintään 2 vuotta eli niin kauan, kunnes intohimovaihe loppuun, jonka jälkeen vasta näkee tarkemmin, että millainen tämä ihminen on ja haluanko rakastaa häntä jatkossakin. Koska raskaus on kuitenkin pitkällä, niin tämän tilanteen kanssa on nyt vaan elettävä.

Teidän tapauksessa on käymässä klassisesti eli sinä olet aikuistumassa vauhdilla siksi, että sinun on pakko. Olet fiksu ja tajuat, että kannat ihan oikeaa ainutkertaista toivottua lasta kohdussasi, etkä voi tulla ja mennä miten haluat, vaan päinvastoin sinun pitää suojella lastasi ja kehoasi, jotta voit tarjota riittävästi lepoa, ravintoa ja päihteettömyyttä vauvallesi.

Miehesi käytös viittaa selvästi siihen, että hän haastaa riitaa, jotta hän voi keksiä tekosyyn, jotta hän voi lähteä juomaan. Monet miehet tekevät tuota, että haastavat riitaa ja lähtevät ovet paukkuen ulos, koska "akka on niin mahdoton".

En toivo eroa sinulle, mutta jos mies ei aio ottaa vastuuta aikuisena miehenäsi ja lapsesi isänä, niin sinun on pakko miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että jäät yksinhuoltajaksi. Siksi kannattaa selvittää jo nyt varmuuden vuoksi seuraavia seikkoja:

- onko asunto sinun, miehesi vai teidän molempien nimissä? Jos olet vuokralla esim. kaupungin vuokra-asunnossa saat soittamalla hyvin apua, että mitä asuntoja on tarjolla ja paljonko vuokra on.

- selvitä kaupunkisi nettisivuilta, että kuka hoitaa lastensuojeluun ja elatukseen ja huoltajuussopimuksiin liittyviä asioita. Voit soittaa ja kysellä alustavasti, että miten homma etenee, jos päädyt eroon. Saat sieltä opastusta, että millaisista summista puhutaan elatusmaksun, lapsilisän yms. suhteen

- selvitä Kelalta, mikä on äitiyspäivärahasi suuruus

- puhu avoimesti tilanteestasi jonkun luottohenkilön kanssa. Se voi olla kaverisi, äitisi tai joku muu henkilö. Jos vuokra-asuntonne on miehen nimissä eikä sinun nimesi ole vuokrasopimuksessa, niin olet vapaa lähtemään milloin tahansa pois. Selvitä, että voitko hätätilanteessa yöpyä esimerkiksi vanhempiesi luona niin kauan, kunnes saat kunnalta vuokra-asunnon.

- valmistaudu vauvan syntymään: neuvolakäynnit, tutustuminen sairaalaan, äitiyspakkaus. Muista, että raskautesi on tärkeintä ja vauvallekaan ei ole hyväksi, jos olet koko ajan stressaantunut.

- pidä kiinni tukiverkoistasi. Vaikka saisit selvitettyä ongelmat miehesi kanssa, niin tulette tarvitsemaan jatkossakin lapsenhoitoapua. Jos päädyt yksinhuoltajaksi, niin lapsenhoitotarve on sitäkin suurempi.

Onnea ja tsemppiä sinulle tapahtuipa mitä hyvänsä. Älä tee hätiköityjä päätöksiä, mutta älä usko myöskään miehen katteettomiin lupauksiin. Vauva ei paranna kenenkään suhdetta eikä se saa miestä lopettamaan alkoholin käyttöä, vaan miehen on ihan itse pakko lopettaa se omin voimin.

olet vielä niin nuori etkä vielä ymmärrä kaikkea etkä näköjään arvosta itseäsi, itse en kattoisi tuollaista käytöstä. Miehesi imeisesti ei ole valmis vakavaan parisuhteeseen eikä lapsen hankintaan. Varsinkin jos saa sut jatkuvasti itkemään raskaana ollessasi, suosittelen lähtöä, kai pääset vanhempien luo asumaan? Ne voisi auttaa sua alkuaikana? Sitten muutat erileen niin saat asumistukea yms niin tulet jotenkin toimeen, hankit ammatin, niin kyllä se siitä. Tärkeintä on arvostaa itseään ja tietää että ansaitsee parempaa, silloin tapaat myös arvoisesi miehen joka kohtelee hyvin ja kunnioittaa, kyllä asiat järjestyy kun vaan uskon siihen että kaikki menee hyvin, mutta tuohon mieheen ei kannata enää tuhlata aikaa. Voihan siinä käydä niin että kun muutat pois se tajuaakin että olet sille tärkeää ja muuttaa käytöstään, ei sitä koskaan tiedä, mutta älä jää sen luo kärsimään, se ei ole kauheen terveellistä lapsesikin kannalta niin kun olet huomannut.

Itsekin olen sitä mieltä ettei kannata noin nuorena tehdä lapsia tutustumatta toiseen kunnolla, mutta nyt ei voi enää mitään ja kanattaa enemmän keskittyä oman ja lapsesi hyvinvointiin.

en jaksanut lukea koko viestiketjua, mutta vastaan omasta kokemuksesta. Tein ensimmäisen päälle parikymppisenä ja lapsen isä ei silloin sitoutunut niin perheeseen. Oli vaikka mitä kuviota ja minä vietin paljon aikaa lapsen kanssa kaksin ja oli yksinäinen. Nyt, kun odotan toista, tilanne on eri. Molemmillä ikää lisää, tuloja enemmän, kokemusta perhe-elämästä ja mieheni kaverit ovat pääsääntöisesti pienten lasten isiä kaikki. Silloin ensimmäistä odottaessani kaikki mieheni kaverit olivat kapakkaan meno iässä ja kyllähän laumasieluinen mies toimii, kuten viiteryhmänsä. Nuoruus on jokseensa ikä, jolloin ei pysty ajattelemaan asioista vastuullisesti. Miehet ja naiset kypsyvät vanhemmuuteen eri tavalla. Se, että miehellä menojalka vipattaa tällä hetkellä, ei välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi tarkoituksella välinpitämätön. Nuoruuttaan ei vaan ole ehkä laaja-alaista ymmärrystä siitä miten perhe-elämään ja odottavaan puolisoon pitäisi suhtautua. Jaksamista odotukseen. Älä jää yksin, jos ahdistaa hae tukiverkostolta apua, jos koet että parisuhde hiipuu, senkin jälkeen on tulevaisuutta ja mahdollisesti uusi, mielekkäämpi parisuhde.

Oliko teidän yhteinen alkutaival vain juomista ja juhlimista? Naisillhan se juhlinta tavalliseti loppuu kun lasta alkaa odottamaan. Pitäsi loppua mieheltäkin, koska yhdessähän sitä perhettä perustetaan. Ehkä teillä oli liian köykäiset eväät avioliittoon ja perheen perustamiseen. Miehesi on jämähtänyt elämään yhä nuoruuttaan. Voi olla että hän muuttuu tai sitten ei. katso kunnes lapsi syntyy ja jos mies ei ala ottamaan vastuuta, niin liittonne varmasti loppuu ennemmin tai myöhemmin.
Muistathan kuitenkin, että raskaus ei ole sairaus. Voit nauttia elämästä niinkuin enenkin, lukuunottamatta alkoholia ja tupakkaa. Voitte käydä baarissa silloin tällöin kavereiden kanssa, sinähän voit juoda sen tuoremehun. Voitte käydä elokuvissa. Mutta eri asia on sitten se että raskausaikana ei huvita lähteä baareihin roikkumaan. Ensinnäkin isoa mahaa tuijottavat kaikki. Raskausaikan usein väsyttää niin että hyvä kun leipätyön saa tehdyksi. Mutta voittehan alkaa käymään yhdessä kävelyllä tms. rauhallisempaa.
Enpä ihmettele jos kiinnostuksesi miestä kohtaan on hiipumassa. Hän on tosi itsekäs ihminen. Voitko sanoa hänelle, että nyt on just hetki jolloin kuljette toistenne ohi ja jotain pitäsi tehdä tai ohikulku kiihtyy juoksuksi ja kun on tarpeeksi väliä tullut, ei halua palata entiseen.

Tosi surkeeta tämä nykymeno. Monet ei ota mitään vastuuta toisesta, oma napa on se mihin tuijotellaan, miehesi hyvä esimerkki. Ryypätään, mennään, petetään, sit vasta huomataan kun paras elämä on eletty ja huomaa että kukaan ei sinusta enää välitä.
Voimia kuitenkin ja pidä kiinni siitä mikä elämässäsi on tärkeintä.

Hommaa oma asunto ja varaudu olemaan lapsen kanssa kahdestaan. Iloitse että saat oman lapsen ja käytä loppu raskausaika siihen että hemmottelet ittees ja laita sun ja vauvan kotia kuntoon että kaikki tarvittava on kun lapsi syntyy :)
Mulla ukko nousi puihin kun kuuli että ootan ja varauduin tähän yksinhuoltajan hommaan enkä repiny turhaa ressiä asiasta. Olen onnellinen että minulla on kolme vuotias poika ja terve lapsi. Ihana olla äiti!! :D

hei. Osalla miehistä iskee paniikki kun saavat tietää, että tyttöystävä odottaa lasta. Mutta se menee yleensä ohi heti alkuraskaudessa kun lapsi on päätetty pitää! Olen juuri sinun ikäisesi ja mieheni on samanikäinen! Meille on tulossa lapsi nyt rv 24 . Ja meidän välit on ainoastaan lähentyneet ja suhde on saanut lisää potkua :) Näin sen kuuluisi mennä, miehen kuuluisi olla tukena joka vaiheessa raskautta ja kurjaa ettei sinulla ole näin :( mistä päin suomea olet? jos haluat juttu seuraa ja tukea niin juttelen mielelläni :) Jos haluat niin laita postia osoitteeseen [email protected] :)

TYTTÖ hyvä ei ketään voi muuttaa tai odottaa joltakin asioita tapahtuvan..
Muutos on lähdettävä hänestä itsestään ja näyttää siltä ettei se kundi sitä halua!
Mene ja tee elää oma elämäsi kuten hänkin tekee, ilman että välittää tunteistasi!
Miksi sinäkään välittäisit siitä ihmisestä!? ei se ole ansainnut lasta,ei hän ole mikään roolihahmo tai edes hyvän isä mallia. Älä anna lapsesi syntyä tollasiin olosuhteisiin!

Itselleni kävi melko samoin, mutta...
2005 kun odotin esikoistani, vahinko oli mutta molemmat oltiin melkein 30vee.
Exäni bailasi koko meidän suhteen ajan kuin teini, päiviäki saattoi olla pois ja jokasen riidan jälkeen lupasi muuttua ja parantaa tapansa aina kun halusin lähteä.
Mutta sitten se alko pitää mua itsestään selvyytenä...
Yhtä riitaa ja paskaa se oli koko suhde! mua ottaa päähän etten lähtenyt aikasemmi..
Se Oli PISTE IIN päälle kun poikamme syntyi 6kk raskausaikana kuolleena...
Olin yksin synnyttämässä poikaani, kun herra oli pitämässä hauskaa ympärijurrissa kamujen kanssa ei vastannu puhelimeen eikä viesteihin.
SILLO tuli herätys mulle...
"Mitä ihmettä sä nainen teet itsellesi, miksi annat jonku kohdella itseäs noin"
Seuraavana viikkona kun voimat palasi, pakkasin kamani ja häivyin enkä katsonut taakseni, paras päätös ikinä! Kuitenkin hänellä oli vaihtoehtoja ja hän sai mahdollisuuksia miljoonia.. mutta kun ei voi odottaa että joku muuttuu vuoksesi...
Helpotus tuli, taakka lähti harteilta, olin vapaa ihminen.. rakastamaan ja saamaan parempaa!!!! Hän ei tajunnut miksi olin niin julma ja jätin hänet!
Toisaalta olin "onnekas" että raskauteni hoitui luonnollisella tavalla pois.. Vaikka aluksi olin masentunut.
koska sellasta isää en edes haluaisi lapselleni, kaikki tapahtuu tarkotuksella.
ELÄ OMA ELÄMÄSI eläkä paapo isoa äijää joka ei tajua oikeasta elämästä mitään!

Tsemppiä!!

ettei vaan olisi niin ,että tässä eletään taas sitä naisen unelmaa. kaikki pitäisi aina mennä niinkun nainen haluaa.halusiko mies oikeasti lapsia.
vai tuntuiko seksi vaan paremmalta ilman kumia,,,ja hups pillerit jäi pois.

Heti alkuun, että olette niin kovin nuoria. Miehesi varmasti pelkää tulevaisuutta ja ylipäänsä sitä onko hänestä isäksi. Hänelle yksi keino purkaa tuota pelkoa on käydä viihteellä. Siellä saa edes hetken olla se nuori ilman tulevaa vastuuta pienestä ihmisestä.

Puhukaa ja vielä kerran puhukaa! kysy häneltä pelkääkö tulevaa ja voit itsekkin sanoa pelkääväsi sitä. Raskausaika on miehelle ja naiselle iästä riippumatta iso mullistus ja siinä parisuhde punnitaan. Ikänne ei taatusti ainakaan helpota sitä.

Tilanne on kumminkin se, että vauva tulee ja elämä jatkuu. Naisella tulee vaikka mitä olotiloja raskauden aikana.. juuri tuotakin ettei oma mies tunnu enää niin läheiseltä tai sitten toinen ääripää... haluaisi miehen olevan kokoajan läsnä hellivän. Jos ei sitä tee niin tulee itkupotkuraivarit.

Ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä! kun vauva syntyy voivat asiat olla jo TÄYSIN toisin. Tsemppiä!

Noniin eli lapseni ei ollut täysin suunniteltu, mutta raskauteni tullessa ilmi halusimme pitää lapsen. Rakastan vatsassa asuvaa pientä jo hyvin paljon, enkä epäile etteikö avopuolisonikaan rakastaisi sitä, vaikka käytös on ollut mitä on.
En ole varma olisinko halunnut lasta yksin. Kun raskauteni tuli ilmi, minulla oli sellainen mies joka rakasti minua ja meillä oli menevää elämää, jota mies elää edelleen. Nyt olen opetellut varautumaan ajatukseen että saatan jäädä yksin vauvan kanssa. Enkä pelkää enään sitä niin paljoa mitä aijemmin. En siltikään voi evätä pieneltäni isää, vaikka eroaisin miehestäni. Pidän jokatapauksessa kiinni että pojallani on oikeus tietää mistä on tullut ja millainen on hänen isänsä.

Sen tiedän miehestäni että hän on halunnut isäksi (ainakin aikaisemmin). Edellisessä suhteessaan he jopa yrittivät lasta huonoin seurauksin. Kyseinen raskaus päättyi jo hyvin alussa. Olemme olleet yhdessä about vuoden, johon onkin mahtunut kaikenlaista. Uskon miehestäni kuitenkin sen että kaikestahuolimatta hän rakastaa minua. Hän ei tahdo kuitenkaan erota ja toisinaan kun lähden evakkoon, hän tahtoo minut takaisin viereensä. On muitakin pieniä ja ihania tekoja, joilla hän osottaa taas mokanneensa. En uskoisi että hän tekisi minulle tahallaan pahaa.

Ehkä minusta tuntuu nyt tältä sen takia että lähdin evakkoon 400km päähän kodistani sukulaisilleni ja päätin että katsellaan tässä erikseen hetki. Soittelemme ja ikävöimme toisiamme. Tiedän kyllä että tämä on normaalia ottaen huomioon että rakastamme toisiamme vaikka tilanteemme on vaikea. Olin kateudesta vihreä kun soitimme eilen ennen nukkumaan menoa hyvät yöt ja hän päätti jäädä kotiin itsekseen katsomaan leffoja. Sellaisen perjantain olisin tahtonut meille yhdessäkin. Olen uhannut lähteä niin monesti ja tälläkertaa toivon että tämä välimatka tekisi suhteellemme hyvää.

Itse olen ostellut pojalle aijemmin jo vaunut ja muita lasten tarvikkeita, mutta jotain puuttui. Kun lähdin pois, mieheni päätti osallistua ihan hyvällä summalla lasten tarvikkeisiin ja lähetti rahaa että saisin viimeisetkin tavarat hommattua.

En tiedä yhtään mitä ajatella tästä käytöksestä. Tiedän että nyt on kyse lyhyestä ajasta, mutta uskon että se heijastaa hänen todellista haluaan olla kanssani. Todellista haluaan olla mukana poikansa elämässä. En tiedä kuitenkaan miten ajatella tilanteesta.

Tuo miehesi on homojen kanssa mielummin. Joop. Niin väitän kyllä ettei teille synny yhdistävää tekijää lapsestakaan. Parempi jättää se homo, ja keskittyä lapsen saamiseen, ja kasvattamiseen.

Täällä 23-vuotiais 1v tytyn äippä, joka aikalailla samoista syistä just eronnu lapsen isästä, tosin ehkä suurinsyy eroon oli se että omat tunteet vaan laimeni laimenemistaan lapsen synnyttyä, se lapsi kun on se ykkönen nykyään elämässä:) Tajusin että en välttämättä edes halua sitä miestä siihen, koska sitten on kuin eläisi kahden lapsen kanssa. Nyt on helpotus kun pääsi miehestä eroon ja on lapsen kanssa kahdestaan, kämppä ei oo ku kaatopaikka kokoajan ja kaikki energia ei mene jokapäiväiseen riitelemiseen ja väittelemiseen kotitöistä:) Mulla kyllä siunaantunu helppo lapsi, että toista se on varmasti olla yh jos lapsi huutaa yötäpäivää, itse kuitenkin olen vallan tyytyväinen näin:) Tsemppiä, äläkä missään nimessä jää suhteeseen jossa sun ei ole hyvä olla, koska silloin ei lapsenkaan ole hyvä olla!!!

Ei todellakaan olisi kannattanut alkaa lasta pykäämään tuossa tilanteessa. Mutta nythän se on jo liian myöhäistä, joten arvaan että eroatte, ja taas jää yksi viaton lapsi ilman ehjää perhettä. Ja vaikka tuntisit kuinka jumalatonta pahaa mieltä ja olisit tulevan(isättömän) lapsesi puolesta pahoillasi, se ei vähennä tippaakaan rikkoutuneen perheen taakkaa pieniltä hartioilta, kun lapsi alkaa kyselemään miksi isi mieluummin juo kaljaa kavereiden seurassa kuin on minun kanssani. Olisi kannattanut taas miettiä etukäteen, nythän sen miettiminen on, kuten aiemmin totesin, myöhäistä. Mut älä huoli, kyllä sä siitä selviät yksinkin, tai sitten löydät uuden kumppanin kun lapsi kasvaa (ja varsinkin sinä kasvat henkisesti vanhemmaksi) . Kunhan muistat ajatella AINA lapsen parasta, etkä kiusaa lapsen ja isän välejä sen takia että isä vituttaa SINUA. Tsemiä! :)

Minulla oli täysin samanlainen tilanne, kunnes erosin. Mies meni ja tuli miten huvitti raskausviikoille 30 asti. Sitten rauhoittui. Luulin hänen muuttuneen. Lapsemme syntyi, pojan isä oli haltioissaan vauvastamme. Oletin, että näin arkemme jatkuu ja kaikki on hyvin. Muutama viikko pojan syntymästä, alkoi sama p*ska uudelleen. Ei kiinnostanutkaan hoitaa omaa lastaan, sain hoitaa myös kaikki kotityöt yksin. Olin todella väsynyt pikkuiseni ja kotimme hoidosta, yöheräilyineen. Mies dokasi eikä ollut edelleenkän lopettanut tupakanpolttoa, jonka minulle kirkkain silmin vannotti. Miten saatoinkaan odottaa tältä ihmiseltä jatkossakaan muuta? Vuokra-asuntomme on minun nimissäni, joten keräsin hänen kamansa kasaan ja sanoin, että on ilta aikaa hakea tai ne löytyvät roskakatoksen edestä. Hän on siitä asti ruikuttanut, tuhat mahdollisuutta olen antanut nähdä/hoitaa poikaansa..Mutta tänne tullessaan poika ei kiinnosta. Vain minun seurani ja seksin ruikuttaminen. Tein lopun sille pelleilylle ja nyt olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. Lapseni on nyt melkein 6kk ja hyvin olemme pärjänneet. Arki rullaa enkä tunne itseäni enää uupuneeksi. Eihän minun tarvitse käyttää voimavarojani stressaamiseen ihmisestä, joka loisi minun ja poikani kodissa. Olen myös kirjallisesti yksinhuoltaja, sopimusta tapaamisista ei ole tehty. Hyvä niin. Nautin lapseni seurasta, en osaa kuvitella liikkuvani edes ruokakauppaan ilman häntä. Siksi kai tunnen, että yhden lapsen yh:na on oikeasti melko helppoa. Tietysti pojan kiukut ja huonot yöt hampaiden tulon takia on olleet rankkaa jaksaa yksin, mutta siitäkin on selvitty. Ajan kanssa se tosiaan helpottaa. :)

Sinun tilanteessasi, melkein saman kokeneena voin sanoa, että kulutat kaiken energiasi stressaamiseen ja on vaikeampi jaksaa vasta-syntyneen tai yleensäkkin lapsen kanssa, ellet tee tuosta loppua. Ja lopun saa todennäköisimmin aikaan ero.

Kaikkea hyvää Sinulle ja syntyvälle lapsellesi, päätit mitä tahansa! :)

Nimim. Onnellinen 20v yh-äiti

Hei!Olisiko kiinnostusta 38vuotiaaseen mieheen...voin lohduttaa sua ja auttaa kaikessa...olet kauneimmillasi nyt.txt 0449415010

Voi sua lehmä, kehtaatkin valittaa raskaudestasi. Miten tollaset rumat luuserit saakin helposti lapsia ja sitten ne kenellä olis tarjota oikeesti rakastavat ja ihanat vanhemmat, joutuu käymään rankkoja, vuosia kestäviä lapsettomuushoitoja läpi. Vituttaa tollanen saasta.

Olisi kannattanut jättää lapsen hankkimnen vähän myöhemmäksi, nuoruutta ei takaisin saa mutta lapset voi hankkia myöhemmin kun/jos löytää hyvän miehen jonka kanssa ne tekee. Puhun kokemuksesta koska itse olin hyvin nuori kun sain lapsen ja voin sanoa että mieheni oli liian nuori kantamaan vastuuta joten kaikki jäi minun hoidettavakseni. Pärjäät varmasti, vaikutat ihan vastuuntuntoiselta ja lapsi on kuitenkin hieno asia kuten tulet vielä huomaamaan. Jos suhteenne ei toimi lapsi tulee kärsimään siitä enemmän kuin siitä että lopetatte sen, mies vaikuttaa vielä liian lapselliselta kuten oma mieheni josta erosin enkä ole sitä katunut. Poikani on nyt aikuinen, järkevä ja isä itsekin ja olen hänestä ylpeä.

kyllä se on mahdollista että mies alkaa pelkäämään vastuuta ja haluaisi ns.karkuun sitä.meillä oli tilanne se että mekin olemme 20 ja saimme 3kk sitten lapsen.Olin raskaus aikana todella väsynyt ja myös yksin niinkuin sinäkin. mies vain sanoi että mä juhlin nyt kun vielä voin en sitten enään kun lapsi tulee.....asia ei kuitenkaan mennyt niin vaan meno jatkui kuitenkin.se ei enään niin haittaa koska välimme ovat kuitenkin lähentyneet lapsen myötä ja juhlimiset hiukan harventuneet.koita jaksaa tiedän tunteesi......

Itse erosin exästä juomisen,väkivallan ja liiallisen kaveririippuvuuden takia. Lapset saimme minun ollessa 20-23v. ja exän ollessa 24-28v. Erosimme kun nuorin oli reilun vuoden. Eikä ole kaduttanut. Ei pelkästään tuon joskus sattuneen väkivallan takia vaan sen henkisen paineen. Koko ajan epävarmuutta ja epätietoisuutta. Onneksi se kaikki on vihdoin ohi! Lapset eivät ole juuri missään tekemisissä isänsä kanssa. Minulla on uusi mies ja meillä lapsi. Kummallakin ikää 28v ja kypsyys perhe-elämään samantasoista. Ei koskaan ole ollut tarvetta keskustella alkon käytöstä, baareilusta tai kaveririippuvaisuuksista. On ihanaa kun toinenkin ymmärtää perheen tärkeyden. mutta ap:n tapauksessa katsoisin tilannetta kunhan vauvakin syntyy ja tekisin sitten ratkaisut. Voihan miehellesi tulla vielä ns. Järki päähän. Älä hätiköi mutta älä siedäkään mitä vain. Tarkkaile tilannetta ja eroa jos tilanne pysyy ennallaan.

hei. olen itse 23 ja mieheni minua hieman vanhempi.. meillä lapset 2 ja n.4v. oletko puhunut miehes kanssa hänen menemisestään rakentavasti eli.. sanonut tyyliin "en haluakaan että sulta kaverit jäisi, enkä sitä koskaan vaatisikaan, eihän kenelläkään ole oikeutta sellaiseen" ja muistuta että ei ne sen kaveritkaan varmasti ikuisesti siel baarissa pyöri.. kyllä heillekin joskus voi tulla sama elämäntilanne.. ja missä sun miehes silloin -tätä menoa- on. yksin. ja katso että tekee aina oman osansa kotitöistä.. ellein kipee tai erittäin rankka työvk ym. koska siihen ei ainakaan kannata jäädä että mies tulee ja menee: kaverit,pullo.. sulla vauva kotityöt. se tarkoittaa että mies ei anna teille mtn.. elää ihan omaa elämäänsä. mutta viel tässä vaiheessa on kyl hankala arvioida tulevaa. koeta vaan varovaisesti vaatia sitä yhteistä aikaa.. leffaa.. lenkille tms. vauvan synnyttyä kaikki extempore tekeminen aika vähäistä. siis jos lapset etusijalla. ja nauti tästä loppu odotuksesta.. ihan oikeesti, kohta sitä omaa aikaa kun on enään HYVIn RAjoitetusti.. et enään pääse aina vessaan sillä sekunnilla kun pitäis.. vauva mukana sitterissä suihkussa.. yöheräilyt MONELLE vuodelle.. se on iso vastuu se. eikai muuten kukaan ole ns. pelotellu sitä sun miestä tämmösillä jutuilla? joillekin miehillehän tämä voi kuulostaa kauhukert. mutta yleensähän äiti nyt muutenkin sen suurimman päävastuun lapsista ottaa.

EIMOLE SAMANLAISIA

Jos tälläinen on mahdollista et taida edes tuntea miestäsi kunnolla ei niitä lapsia kuulu yhtäkkiä vain jonkun randomin kanssa tehdäja seuraava toisen ja yleensä jäävät sossun elätiksi...

äh. ihan turha syyllistää että "teet lapsia jonkun randomin kanssa" plpaaplaa! munki vanhemmat aikoinaan olivat 5v yhes.. sitten kun lapset eli minä ja munveli synnyttiin, rupes isille kummasti kossu aistumaan ja meni kaverit naiset perheen edelle. tällasia alkoholisti heikkomielisiä nyt vaan on aina ollut ja tulee aina olemaan! ei se ole kysyjän vika, että turha syyllistää ja yleistää prkl ketää yh:ta. kovan työn tekevät. olen ainaki ikuisesti kiitollinen mun äidille kun kasvatti meidät vaikkei siitä toisesta osapuolesta avuksi ollutkaan. nykyisin edelleen (yli 20v väliä) edelleen alkkis, muuten kyllä ihan mukava ihminen, muttei tosiaan osaa sitoutua muuhun kuin alkon tuotevalikoimaan.

pitääkö tehdä lapsia tuollaisten miehien kanssa??

Mulla oli ihan sama! Tyttö on 6kk nyt ja yksin jäin :(

Marcus mene vittuun täältä, sua ei kaivata! Sut ilmiannetaan seuraavasta paskasta viestistä.