En tarkoita yksinäisyydellä parisuhteen puuttumista vaan sitä, että kaverit tai ystävät puuttuu tai asuu esim. toisella puolella Suomea. Kenen vastuulle tällainen yksinäisyys mielestäsi kuuluu? Onko oikein jättää yksinäiset pärjäämään yksin oman tilanteensa kanssa, vai pitäisikö esim. kunnan järjestää yksinäisille ihmissuhdetaitokursseja, yksinäisten tapaamisia, tukihenkilöitä tms.? Jos jollain lapsella ei ole lainkaan kavereita, pitäisikö koulun tai lastensuojeluviranomaisten puuttua asiaan?
Kenen vastuulla yksinäisyys on?
?
14
204
Vastaukset
- 15
Tilanne on hieman paskamainen, siinä näin ihminen on tavallaan syyttään yksin, olosuhteiden uhri.
Valitettavasti aina on ollut näin ja nykyisin yhä useammin kun ihmiset muuttavat enemmän. - kelpaamaton olo
Todella. Yksinäisen pitäisi ensin astua esiin itse ja kertoa kuinka yksinäinen on. Yksinäisen oletetaan olevan itse aktiivinen, mutta harvoin näin on ja yleensä yksinäisyyden syy on juuri se ettei ole kykenevä itse tekemään yksinäisyytensä tai olosuhteidensa eteen mitään. Yleensä kukaan ei tiedä yksinäisen yksinäisyydestä. Joskus ulospäin näyttää, että kaikki on kohdallaan ja ihminen voi ihan hyvin vaikka sisältä on aivan rikki ja hajalla.
Tuo yksinäisten tapaaminen tai kunnan järjestämät tukitoimenpiteet voivat joidenkin kohdalla toimia, mutta yleensä yksinäisyyden syyt ovat vaikeita, monisäikeisiä ja niihin paneutuminen vaatisi monenlaisten ammattiauttajien yhteistä panosta tiiminä yhdessä yksinäisen ihmisen elämän ja hänen pulmiensa selvittämisessä. Tuskin tälläiseen on missään kunnassa rahkeita. Ainoaksi toiveeksi jää yksinäisen oma aktiivisuus ikävä kyllä. Netissä voi kohdata ihan aitojakin ihmisiä, joiden kanssa syntyy jotain hyvää ja kestävää ystävyyttä...paljon on myös sitä toisenlaista puolta, joka voi rikkoa ja haavoitta entisestään jo vaikeasti haavoitettua yksinäistä.- 2+19
"Yleensä kukaan ei tiedä yksinäisen yksinäisyydestä. Joskus ulospäin näyttää, että kaikki on kohdallaan ja ihminen voi ihan hyvin vaikka sisältä on aivan rikki ja hajalla."
Niin. Ongelma vain on, että jos näytät ulospäin rikkinäiseltä ja yksinäiseltä, niin ketään ei kiinnosta seura sitäkään vähää. Pakko näytellä "normaalia" aina kun ihmisiä tapaa, että olisi edes pieni toivo siitä, että joku innostuu seurasta enemmänkin. - 9+15
2+19 kirjoitti:
"Yleensä kukaan ei tiedä yksinäisen yksinäisyydestä. Joskus ulospäin näyttää, että kaikki on kohdallaan ja ihminen voi ihan hyvin vaikka sisältä on aivan rikki ja hajalla."
Niin. Ongelma vain on, että jos näytät ulospäin rikkinäiseltä ja yksinäiseltä, niin ketään ei kiinnosta seura sitäkään vähää. Pakko näytellä "normaalia" aina kun ihmisiä tapaa, että olisi edes pieni toivo siitä, että joku innostuu seurasta enemmänkin."Ongelma vain on, että jos näytät ulospäin rikkinäiseltä ja yksinäiseltä, niin ketään ei kiinnosta seura sitäkään vähää. Pakko näytellä "normaalia" aina kun ihmisiä tapaa, että olisi edes pieni toivo siitä, että joku innostuu seurasta enemmänkin."
Mistä tiedät, että näin on? Jos rikkinäisyys ja yksinäisyys on ainoat muille näkyvät asiat, se on tietysti omiaan karkottamaan muut tiehensä. Jos ne kuitenkin on vain osa elämää, ainakin omien kokemuksieni perusteella ne voi jopa auttaa saamaan kavereita. Olen siis itse saanut kavereita sen jälkeen, kun lakkasin salailemasta sitä ettei mulla ollut kavereita eikä elämä muutenkaan ollut ainaista auringonpaistetta... - 3454353443
9+15 kirjoitti:
"Ongelma vain on, että jos näytät ulospäin rikkinäiseltä ja yksinäiseltä, niin ketään ei kiinnosta seura sitäkään vähää. Pakko näytellä "normaalia" aina kun ihmisiä tapaa, että olisi edes pieni toivo siitä, että joku innostuu seurasta enemmänkin."
Mistä tiedät, että näin on? Jos rikkinäisyys ja yksinäisyys on ainoat muille näkyvät asiat, se on tietysti omiaan karkottamaan muut tiehensä. Jos ne kuitenkin on vain osa elämää, ainakin omien kokemuksieni perusteella ne voi jopa auttaa saamaan kavereita. Olen siis itse saanut kavereita sen jälkeen, kun lakkasin salailemasta sitä ettei mulla ollut kavereita eikä elämä muutenkaan ollut ainaista auringonpaistetta...Eivät ihmiset noin yleensä ottaen kovin hyvin suhtaudu sellaisiin joilla ei asiat mene hyvin. Tai varsinkaan jos ne näkyvät ulkopuolelle.
Tosin monilla ihmisillä ongelmat eivät ole kovin vakavia, joten niistä kertominen voi lähentääkin ihmisiä esim. ulkopuolisten tyyppien kanssa....
Tutustuminen kun on oma prosenssinsa ja pitää tietysti paljastaa jotakin että henkilöön saataisiin jonkinlainen kontakti. Ilman tuota kontaktia ei tapahdu lähentymistäkään, eikä ystävystymistä
Yleensä tuo tarkoittaa kuitenkin sitä että on ns. tuttuja joiden kanssa tulee jollakin lailla toimeen mutta ei ole kuitenkaan ihan hirveän hyvissä väleissä. Jolloin asioiden kertomisella voi saada ihmisiä lähelleen. Jos pitäisi tutustua täysin tuntemattomiin niin silloin ne negatiiviset jutut eivät juurikaan auta asiaa....
Hyvä kyssäri. Pitäisikö joku syyllinen sitten aina kaivaa esille?
Nyky-yhteiskunta on aika huono juttu ihmisille mun mielestä.
Ei ole entisajan kyläyhteisöjä ainakaan kaupungeissa sillä tavalla että aina joku välittäisi jos naapurilla ei mene hyvin
Kerrostaloissa olla mökötetään kaikki omien pikkujuttujensa kanssa
eikä omalle reviirille eli asuntoon haluta ketään edes käymäänkään
tavallisesti
Suomessa on noin miljoona sinkkua eli yksin asujia kyllä riittää
Voi olla että tilanne vielä muuttuukin No saapa nähdä- 23432432324
Kyläyhteisöjen ongelma oli siinä että jos et kuulunut joukkoon niin olit siitä täysin ulkopuolella....
Tosin tuolloin ei ns. "epänormaaliutta" sallittukaan eli joko piti pärjätä muiden mukana tai sitten ei olemisen oikeutta suotu.
- 345435343443
Ei sitä nyt voida asettaa kenenkään muun kuin henkilön itsensä vastuulle.
Useimmilla kyllä yksinäisyys on yhtä kuin parisuhteen puuttuminen, koska se on yleensä "pahinta yksinäisyyttä".
Toisaalta ihmisten tutustumista voitaisiin yhteiskunnan taholta paljon auttaa, koska väittäisin tämän ehkäisevän tuntuvasti mm. mielenterveysongelmien syntymistä jos yhteiskunta kannustaisi tuon kaltaiseen yhteistoimitaan myös myöhemmin, ei pelkästään erityisryhmiä jne..
Yksi syy miksi aika iso osa esim. nuorisosta syrjäytyy johtuu juuri tuosta seikasta ettei yhteiskunta tue millään lailla tälläisiä henkilöitä. On toki mielenterveys yms. palveluita mutta ei juurikaan sellaista virikkeellistä toimintaa, johon kelpaisivat kaikki mukaan.
Harrastuspiirit on tarkoitettu niille jotka ovat aikaisemminkin harrastaneet ja lähtötason liikuntakouluja ei juurikaan ole tai nekin on tarkoitettu yleensä sellaisille ihmisille jotka ovat jo ennestään sosiaalisia ja mukana muissakin jutuissa...
Tietysti voi miettiä kyllä niinkin että mikä on yksilön vastuu omasta tilanteestaan ja jos pidemmälle ajatellaan niin päätyy siihen lopputulokseen että evoluution kannalta tiettyjen ihmisten pitäisikin olla itsekseen. Varsinkin miesten koska samalla lailla luontokin toimii.- 20+12
Mitä tarkoitat sanoessasi, että harrastuspiirit on tarkoitettu pelkästään aiemmin harrastaneille? Uusille sopivia ryhmiähän on pilvin pimein. Moniin harrastuspiireihin voi mennä mukaan kuka tahansa, ja jos tahtoo välttämättä aloittaa muiden keltanokkien kanssa, esim. kansalaisopistoissa on paljon aloittelijoille tarkoitettuja kursseja erilaisista aihepiireistä. Sellaisen jälkeen harrastusta voi jatkaa edistyneemmillä kursseilla tai jossain yhdistyksessä. Monissa harrastuksissa perustiedot ja -taidot voi hankkia myös yksikseen, esim. kirjojen avulla.
Liikunnankin voi aloittaa aikuisena, vaikka olisi millainen sohvaperuna. Tuoreessa paikallislehdessä mainostetaan alkeiskursseja ainakin tansseista, kamppailulajeista, joogasta, tenniksestä, keilailusta ja curlingista, ja monia lajeja voi aloittaa ilman mitään kurssejakin. Aloitin itsekin jumppaamisen pelkältä koululiikuntapohjalta, kun ylipaino vaivasi, viimeisestä liikunnan tunnista oli kulunut yli 20 vuotta aikaa ja kunto oli huono. Menin vaan suoraan kuntokeskusen tunneille, joilla kävi myös edistyneempiä ja hyväkuntoisia jumppareita. Alku oli raskasta, sekoilin askeleissa ja liikkeet tuli muutenkin tehtyä vähän sinne päin, mutta tekemällä oppii ja nyt vajaan vuoden jälkeen pysyn jo hyvin mukana. :) - 324324233
20+12 kirjoitti:
Mitä tarkoitat sanoessasi, että harrastuspiirit on tarkoitettu pelkästään aiemmin harrastaneille? Uusille sopivia ryhmiähän on pilvin pimein. Moniin harrastuspiireihin voi mennä mukaan kuka tahansa, ja jos tahtoo välttämättä aloittaa muiden keltanokkien kanssa, esim. kansalaisopistoissa on paljon aloittelijoille tarkoitettuja kursseja erilaisista aihepiireistä. Sellaisen jälkeen harrastusta voi jatkaa edistyneemmillä kursseilla tai jossain yhdistyksessä. Monissa harrastuksissa perustiedot ja -taidot voi hankkia myös yksikseen, esim. kirjojen avulla.
Liikunnankin voi aloittaa aikuisena, vaikka olisi millainen sohvaperuna. Tuoreessa paikallislehdessä mainostetaan alkeiskursseja ainakin tansseista, kamppailulajeista, joogasta, tenniksestä, keilailusta ja curlingista, ja monia lajeja voi aloittaa ilman mitään kurssejakin. Aloitin itsekin jumppaamisen pelkältä koululiikuntapohjalta, kun ylipaino vaivasi, viimeisestä liikunnan tunnista oli kulunut yli 20 vuotta aikaa ja kunto oli huono. Menin vaan suoraan kuntokeskusen tunneille, joilla kävi myös edistyneempiä ja hyväkuntoisia jumppareita. Alku oli raskasta, sekoilin askeleissa ja liikkeet tuli muutenkin tehtyä vähän sinne päin, mutta tekemällä oppii ja nyt vajaan vuoden jälkeen pysyn jo hyvin mukana. :)"Mitä tarkoitat sanoessasi, että harrastuspiirit on tarkoitettu pelkästään aiemmin harrastaneille?"
Tutkiskelin aikaisemmin innokkaasti paikkakunnan harrastustoimintaa varsinkin joukkue-urheilulajeista kuten sählystä, jalkapallosta, yms. lajeista jne.
Työllä ja vaivalla löytyi pari ryhmää, joissa saattoi muutaman kerran harjoituksissa pelailla, mutta nopeasti näissäkin ryhmissä alkoivat ns. "liigapelit" joihin ei tietysti ulkopuolisilla ollut mitään asiaa. Saati sitten että pelaaminenkin olisi melkein edellyttänyt sitä että olisi aikaisemmin pelannut kyseisiä lajeja tai/ja ollut hyviä kavereita kyseisten pelaajien kesken, vaikka nuo ryhmät olivat tietyllä lailla "kaikille avonaisia".
Ne muut harrastustoiminnat mitä sitten löytyi olivat jotakin yksilövoimistelua kuten jumppaa yms. joka ei nyt niin kovasti kiinnosta. Nuokin jumppavoimistelut olivat aika tyyristä lystiä.
"Uusille sopivia ryhmiähän on pilvin pimein. Moniin harrastuspiireihin voi mennä mukaan kuka tahansa, ja jos tahtoo välttämättä aloittaa muiden keltanokkien kanssa, esim. kansalaisopistoissa on paljon aloittelijoille tarkoitettuja kursseja erilaisista aihepiireistä. Sellaisen jälkeen harrastusta voi jatkaa edistyneemmillä kursseilla tai jossain yhdistyksessä. Monissa harrastuksissa perustiedot ja -taidot voi hankkia myös yksikseen, esim. kirjojen avulla."
Ongelma on juuri siinä että nuo harrastuspiirit ja toiminnat joita mm. kansalaisopistokin tarjoaa ovat noin 99%:sesti jotakin yksilölajeja tai yksilöharrastustoimintaa, joka ei niin paljon jaksaisi innostaa kuin sellainen jossa olisi jokin ryhmätoiminta ideana.
"Liikunnankin voi aloittaa aikuisena, vaikka olisi millainen sohvaperuna. Tuoreessa paikallislehdessä mainostetaan alkeiskursseja ainakin tansseista, kamppailulajeista, joogasta, tenniksestä, keilailusta ja curlingista, ja monia lajeja voi aloittaa ilman mitään kurssejakin. Aloitin itsekin jumppaamisen pelkältä koululiikuntapohjalta, kun ylipaino vaivasi, viimeisestä liikunnan tunnista oli kulunut yli 20 vuotta aikaa ja kunto oli huono. Menin vaan suoraan kuntokeskusen tunneille, joilla kävi myös edistyneempiä ja hyväkuntoisia jumppareita. Alku oli raskasta, sekoilin askeleissa ja liikkeet tuli muutenkin tehtyä vähän sinne päin, mutta tekemällä oppii ja nyt vajaan vuoden jälkeen pysyn jo hyvin mukana. :) ""
Liikunnan voi toki aloittaa ihan ns. aloittelijakin, mutta jos et tykkää liikkua itsekseen niin toisenlaisia ryhmiä on aika vaikeaa löytää.
Miehet eivät välttämättä innostu kovin helposti jumppa- ja zumbakerhoista.
Kamppailulajit vielä voisivat menetellä, mutta niitäkään ei välttämättä koe kovin "omaksi jutuksi".
Joukkueurheilulajeja kuten sählyä, jalkapalloa, käsipalloa, lentopalloa, koripalloa jne. eivät tunnu mitkään ryhmät tarjoavan. - 2342343232
324324233 kirjoitti:
"Mitä tarkoitat sanoessasi, että harrastuspiirit on tarkoitettu pelkästään aiemmin harrastaneille?"
Tutkiskelin aikaisemmin innokkaasti paikkakunnan harrastustoimintaa varsinkin joukkue-urheilulajeista kuten sählystä, jalkapallosta, yms. lajeista jne.
Työllä ja vaivalla löytyi pari ryhmää, joissa saattoi muutaman kerran harjoituksissa pelailla, mutta nopeasti näissäkin ryhmissä alkoivat ns. "liigapelit" joihin ei tietysti ulkopuolisilla ollut mitään asiaa. Saati sitten että pelaaminenkin olisi melkein edellyttänyt sitä että olisi aikaisemmin pelannut kyseisiä lajeja tai/ja ollut hyviä kavereita kyseisten pelaajien kesken, vaikka nuo ryhmät olivat tietyllä lailla "kaikille avonaisia".
Ne muut harrastustoiminnat mitä sitten löytyi olivat jotakin yksilövoimistelua kuten jumppaa yms. joka ei nyt niin kovasti kiinnosta. Nuokin jumppavoimistelut olivat aika tyyristä lystiä.
"Uusille sopivia ryhmiähän on pilvin pimein. Moniin harrastuspiireihin voi mennä mukaan kuka tahansa, ja jos tahtoo välttämättä aloittaa muiden keltanokkien kanssa, esim. kansalaisopistoissa on paljon aloittelijoille tarkoitettuja kursseja erilaisista aihepiireistä. Sellaisen jälkeen harrastusta voi jatkaa edistyneemmillä kursseilla tai jossain yhdistyksessä. Monissa harrastuksissa perustiedot ja -taidot voi hankkia myös yksikseen, esim. kirjojen avulla."
Ongelma on juuri siinä että nuo harrastuspiirit ja toiminnat joita mm. kansalaisopistokin tarjoaa ovat noin 99%:sesti jotakin yksilölajeja tai yksilöharrastustoimintaa, joka ei niin paljon jaksaisi innostaa kuin sellainen jossa olisi jokin ryhmätoiminta ideana.
"Liikunnankin voi aloittaa aikuisena, vaikka olisi millainen sohvaperuna. Tuoreessa paikallislehdessä mainostetaan alkeiskursseja ainakin tansseista, kamppailulajeista, joogasta, tenniksestä, keilailusta ja curlingista, ja monia lajeja voi aloittaa ilman mitään kurssejakin. Aloitin itsekin jumppaamisen pelkältä koululiikuntapohjalta, kun ylipaino vaivasi, viimeisestä liikunnan tunnista oli kulunut yli 20 vuotta aikaa ja kunto oli huono. Menin vaan suoraan kuntokeskusen tunneille, joilla kävi myös edistyneempiä ja hyväkuntoisia jumppareita. Alku oli raskasta, sekoilin askeleissa ja liikkeet tuli muutenkin tehtyä vähän sinne päin, mutta tekemällä oppii ja nyt vajaan vuoden jälkeen pysyn jo hyvin mukana. :) ""
Liikunnan voi toki aloittaa ihan ns. aloittelijakin, mutta jos et tykkää liikkua itsekseen niin toisenlaisia ryhmiä on aika vaikeaa löytää.
Miehet eivät välttämättä innostu kovin helposti jumppa- ja zumbakerhoista.
Kamppailulajit vielä voisivat menetellä, mutta niitäkään ei välttämättä koe kovin "omaksi jutuksi".
Joukkueurheilulajeja kuten sählyä, jalkapalloa, käsipalloa, lentopalloa, koripalloa jne. eivät tunnu mitkään ryhmät tarjoavan.Lisään vielä että löytyi täältä sentään yksi ryhmä "aloittelijoiden" sählyä varten joka kokoontuu pari kertaa viikossa jne. Kyseinen ryhmä oli erilaisten järjestöjen ja kuntoutustoimintaan tarkoitettu.
Tosin tuostakin tiedon saaminen tarkoitti sitä että täytyi olla osallisena tämmöisessä järjestöksessä tai kuntoutuksessa.
Ihmettelen ettei mm. vapaaopisto järjestä samanlaista toimintaa, vaan pelkästään yksilöliikuntakursseja. - 2343242332
324324233 kirjoitti:
"Mitä tarkoitat sanoessasi, että harrastuspiirit on tarkoitettu pelkästään aiemmin harrastaneille?"
Tutkiskelin aikaisemmin innokkaasti paikkakunnan harrastustoimintaa varsinkin joukkue-urheilulajeista kuten sählystä, jalkapallosta, yms. lajeista jne.
Työllä ja vaivalla löytyi pari ryhmää, joissa saattoi muutaman kerran harjoituksissa pelailla, mutta nopeasti näissäkin ryhmissä alkoivat ns. "liigapelit" joihin ei tietysti ulkopuolisilla ollut mitään asiaa. Saati sitten että pelaaminenkin olisi melkein edellyttänyt sitä että olisi aikaisemmin pelannut kyseisiä lajeja tai/ja ollut hyviä kavereita kyseisten pelaajien kesken, vaikka nuo ryhmät olivat tietyllä lailla "kaikille avonaisia".
Ne muut harrastustoiminnat mitä sitten löytyi olivat jotakin yksilövoimistelua kuten jumppaa yms. joka ei nyt niin kovasti kiinnosta. Nuokin jumppavoimistelut olivat aika tyyristä lystiä.
"Uusille sopivia ryhmiähän on pilvin pimein. Moniin harrastuspiireihin voi mennä mukaan kuka tahansa, ja jos tahtoo välttämättä aloittaa muiden keltanokkien kanssa, esim. kansalaisopistoissa on paljon aloittelijoille tarkoitettuja kursseja erilaisista aihepiireistä. Sellaisen jälkeen harrastusta voi jatkaa edistyneemmillä kursseilla tai jossain yhdistyksessä. Monissa harrastuksissa perustiedot ja -taidot voi hankkia myös yksikseen, esim. kirjojen avulla."
Ongelma on juuri siinä että nuo harrastuspiirit ja toiminnat joita mm. kansalaisopistokin tarjoaa ovat noin 99%:sesti jotakin yksilölajeja tai yksilöharrastustoimintaa, joka ei niin paljon jaksaisi innostaa kuin sellainen jossa olisi jokin ryhmätoiminta ideana.
"Liikunnankin voi aloittaa aikuisena, vaikka olisi millainen sohvaperuna. Tuoreessa paikallislehdessä mainostetaan alkeiskursseja ainakin tansseista, kamppailulajeista, joogasta, tenniksestä, keilailusta ja curlingista, ja monia lajeja voi aloittaa ilman mitään kurssejakin. Aloitin itsekin jumppaamisen pelkältä koululiikuntapohjalta, kun ylipaino vaivasi, viimeisestä liikunnan tunnista oli kulunut yli 20 vuotta aikaa ja kunto oli huono. Menin vaan suoraan kuntokeskusen tunneille, joilla kävi myös edistyneempiä ja hyväkuntoisia jumppareita. Alku oli raskasta, sekoilin askeleissa ja liikkeet tuli muutenkin tehtyä vähän sinne päin, mutta tekemällä oppii ja nyt vajaan vuoden jälkeen pysyn jo hyvin mukana. :) ""
Liikunnan voi toki aloittaa ihan ns. aloittelijakin, mutta jos et tykkää liikkua itsekseen niin toisenlaisia ryhmiä on aika vaikeaa löytää.
Miehet eivät välttämättä innostu kovin helposti jumppa- ja zumbakerhoista.
Kamppailulajit vielä voisivat menetellä, mutta niitäkään ei välttämättä koe kovin "omaksi jutuksi".
Joukkueurheilulajeja kuten sählyä, jalkapalloa, käsipalloa, lentopalloa, koripalloa jne. eivät tunnu mitkään ryhmät tarjoavan.Nuo harrastusryhmät jotka tosiaan olivat "liigaseuroja" vaikkakin aika matalalla tasolla, niin niissä pelaajat olivat pelanneet vuosia. Jos et ole vuosiin liikkunut niin vie oman aikansa että pääsisit edes sellaiseen kuntoon että pysyisit muiden mukana ja juuri kun olet saanut kunnon tarpeeksi kovaksi, niin harjoituspelit loppuvatkin.
Tuossa oli vielä sekin hauska piirre että harjoituksissa oli niin paljon pelaajia, että kentälle pääseminenkin saattoi joskus olla vaikeaa.
Yhden ison ongelman näkisin myös siinä että nuo ovat erittäin sosiaalisille henkilöille tarkoitettuja. Pelkkä kiinnostus pelaamiseen ei juurikaan riitä jos ei löydy tarpeeksi sosiaalisuutta ja normaaliutta ryhmässä pysymiseen. - jäärjestö
2343242332 kirjoitti:
Nuo harrastusryhmät jotka tosiaan olivat "liigaseuroja" vaikkakin aika matalalla tasolla, niin niissä pelaajat olivat pelanneet vuosia. Jos et ole vuosiin liikkunut niin vie oman aikansa että pääsisit edes sellaiseen kuntoon että pysyisit muiden mukana ja juuri kun olet saanut kunnon tarpeeksi kovaksi, niin harjoituspelit loppuvatkin.
Tuossa oli vielä sekin hauska piirre että harjoituksissa oli niin paljon pelaajia, että kentälle pääseminenkin saattoi joskus olla vaikeaa.
Yhden ison ongelman näkisin myös siinä että nuo ovat erittäin sosiaalisille henkilöille tarkoitettuja. Pelkkä kiinnostus pelaamiseen ei juurikaan riitä jos ei löydy tarpeeksi sosiaalisuutta ja normaaliutta ryhmässä pysymiseen.Eikö jostain järjestö- tai vapaaehtoistyöstä voisi löytyä samanhenkistä seuraa.
Kyllä se yksinäisyys on eniten ihan itsestä kiinni.
On vain mentävä ihmisten pariin ja alettava kommunikoida
On monia tapoja kommonikoida ja iotselle paras vaihtoehto on mielstäni
vain reippaasti keskustelun aloittaminen aiheesta kuin aiheesta.
Itseäni kiinnostaa kovasti sääilmiöistä puhuminen ja se onkin
maailman puhutuin aihe :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S606824- 1003502
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.262840- 212518
- 272093
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3591861- 251750
- 111622
- 321618
- 511546