Olen vielä töissäkäyvä kuusikymppinen naishenkilö ja viimeaikoina olen ollut oudon masennuksen vallassa. Mikään ei tunnu miltään, työhön menee kaikki energia ja iltaisin olen saamaton sohvaperuna. Jääkaapin ovi käy tiheään ja viinikin maistuisi tavallista enempi. Tulevaisuuskin pelottaa, se ettei pääse eläkkeelle aikanaan jos eläkeikää nostetaan. Toisaalta myös eläkkeelle jäänti pelottaa, loppuuko elämän mielekkyys työn myötä? Onko minulla kohtalotovereita, olisi kiva lukea miten olette selvinneet alakulostanne?
Kuusikymppisen alakulo
Allapäin
36
428
Vastaukset
Voi sentään, jospa tulisit tänne minun seuraani, nytkin olen tunnin nauranut vedet silmissä.
Kyllä me saataisiin alakulosi ainakin vähenemään. Käydään yhdessä lenkillä ja arvaapas mitä, mulla on joulukinkku uunissa.
Syödään sitä ja konjakkisinappia päälle.
:)- meeriamanda
Eilisen iltapäivän ´nuuskutin´ kun niin ihanat tuoksut tulivat ilmavaihtokanavilta.... lihaa... ja ihankin selvästi kinkkua paistettiin.
Sinulle, Allapäin sanoisin et se on ohimenevää, ihanhan se on itsestäsi kiinni jäätkö yksin ´pirttiisi´ vai menetkö erilaisiin toimintoihin mukaan.
Hemmottele jotenkin itseäsi, jos suinkin on mahdollista.
Elämä ei lopu eläkkeelle jäätyäsi, kaikki toimii ja levättyäsi isomman väsyn pois reippaasti hakeudut muiden joukkoon. Pahinta hallaa teet itsellesi jäädessäsi ´vain sohvaperunaksi´ :)) meeriamanda kirjoitti:
Eilisen iltapäivän ´nuuskutin´ kun niin ihanat tuoksut tulivat ilmavaihtokanavilta.... lihaa... ja ihankin selvästi kinkkua paistettiin.
Sinulle, Allapäin sanoisin et se on ohimenevää, ihanhan se on itsestäsi kiinni jäätkö yksin ´pirttiisi´ vai menetkö erilaisiin toimintoihin mukaan.
Hemmottele jotenkin itseäsi, jos suinkin on mahdollista.
Elämä ei lopu eläkkeelle jäätyäsi, kaikki toimii ja levättyäsi isomman väsyn pois reippaasti hakeudut muiden joukkoon. Pahinta hallaa teet itsellesi jäädessäsi ´vain sohvaperunaksi´ :))Tämä on vissiin semmoinen palsta, että täällä ei saa olla iloinen, ei saa nauraa, ei ainakaan tuntia yhtä kyytiä. :)
Mutta minäpä en välitä, nauran ja olen just niin positiivinen kuin olen ja haluan olla.
Kinkku alkaa olla kypsä, ihanat tuoksut, tule sinäkin maistamaan.- meeriamanda
Anceli kirjoitti:
Tämä on vissiin semmoinen palsta, että täällä ei saa olla iloinen, ei saa nauraa, ei ainakaan tuntia yhtä kyytiä. :)
Mutta minäpä en välitä, nauran ja olen just niin positiivinen kuin olen ja haluan olla.
Kinkku alkaa olla kypsä, ihanat tuoksut, tule sinäkin maistamaan.Voitko etsiä sen meidän bemarimiehen esiin ja tuomaan minulle maistiaisia? ;D
Kävin päivällä Prismassa ...vaativan kattisen takia ja ostimpa lihatiskiltä ison kimpaleen sianlihaa...siitäs saa naapurit vuorostaan tuoksutella... ´haittaak´se` ? ;))
Kattoitko uutta Putousta? Voi siisus kun nautin taas siitä papista :) Kauhee polemiikki et pilkataan ketä milloinkin, minä en niin kokenut. Kaikkihan on jostain otettua, tuskin loukkaavasti kuitenkaan ketään kohtaan? meeriamanda kirjoitti:
Voitko etsiä sen meidän bemarimiehen esiin ja tuomaan minulle maistiaisia? ;D
Kävin päivällä Prismassa ...vaativan kattisen takia ja ostimpa lihatiskiltä ison kimpaleen sianlihaa...siitäs saa naapurit vuorostaan tuoksutella... ´haittaak´se` ? ;))
Kattoitko uutta Putousta? Voi siisus kun nautin taas siitä papista :) Kauhee polemiikki et pilkataan ketä milloinkin, minä en niin kokenut. Kaikkihan on jostain otettua, tuskin loukkaavasti kuitenkaan ketään kohtaan?Voisin etsiä jos tietäisin edes suunnan mistä etsiä.
On tainnut bemumies meidät unohtaa, semmosii ne miehet on, vaihtelunhaluisia.
Kinkusta tuli tosi hyvä, nam, olis siinä ollut maistiaisia bemusellekin.
Eikä haittaa. :)
En katsonut Putousta, mutta täytynee vilkaista, kun noin kehut.
Joku voi kokea loukkauksena sen, mikä toisesta on hauskaa, ihmiset katsovat asioita niin eri kantilta.
Sen olen täälläkin usein huomannut. Hiukan enemmän suvaitsevaisuutta ei tekisi pahaa.
- Hymyä suupieleen ;)
Älä sure. Sitten ne kiireet vasta alkavatkin.
- 100% luotettava mies
Jos sinulla ei ole miestä/miesystävää , niin ota yhteyttä. Perustetaan yksi yhteinen koti ja nautitaan eläkkeelläolosta, lenkkeillen, konserteissa ja teattereissa käyden
unohtamatta, niin sinun kuin minun lapsianikaan.
PÖÖ ! Ei ole mitään syytä pelätä. Laitanpa sinulle pirteän laulun. Toivottavasti se piristää, tai et ainakaan suutu.
http://www.youtube.com/watch?v=hROlaEQygeo
Tai käviskö tämä? Nuorta energiaa.
http://www.youtube.com/watch?v=zkWtOrell7o&noredirect=1Itselläni on ollut mahdollisuus ns. pehmeään laskuun, mutta kyllä alakuloiseksi veti, kun aloin ajatella, että tähänkö elämä nyt päättyy. Heti 63 täytettyäni jäin eläkkeelle, vaikken töitä heti lopettanut. Alussa tahti vain kiihtyi, mutta vähitellen alkoi sohva vetää puoleensa ja viinikin maistua yhä paremmalta.
Pikku hiljaa kuitenkin sohvalta heräsin ajattelemaan, että minähän vielä elän. Kaikki vanhenemme, voimat ehtyvät, mutta kun sen itselleen hyväksyy, alkaa elämä taas maistua. Vielä toisinaan käyn työssä, mutta täyden työpäivän jälkeen en enää itseltäni mitään vaadi.
Viestini sinulle on, ettet itsestäsi saa edellyttää samaa kuin kolmekymppisenä.
Kun työuupumuksestasi olet tointunut, huomaat mitä kaikkea on edessäsi.- Korppis*
Onhan tämä aika masentavaa, ei ole talvi ei syksy eikä kevät.
Kun tyhjyys täyttää mieleni etsin sivuun jääneitä luovia keskeneräisiä töitäni siten saan kiinni elämästä.
Eipä ole naurattanut viime aikoina tressaavan kiireen jälkeen olen ajanut päin seinää tasaista jollotusta. Viinilasikin on tököttänyt pöydällä töhelönpäivän lopuksi.
Tänään aloitin maalaamaan joululahjaksi saamiani nukkedin huonekaluja ja rakastuin kätteni työn jälkeen. Lisäksi tein muovailuvahasta kivoja hedelmä-, leipä ja pullakoreja. Mietin vain kuinka saisin muovailuvahasta tekemäni ihanuudet kovaksi, ehkä lakkaan ne huomenna, vai olisiko parenpaa ehdotusta?.- texsanell ek
Korppis
On olemassa Darwin ja Dass massaa, joka on valkoista, josta samalla tavalla voi muotoilla jopa koriste esineitä.
Massa kovettuu itsestään ilman uunia, ja valkoinen pohja takaa värien kirkkauden (akryyli) lakkaus antaa ihanan kiillon.
Suomalainen kirjakauppa ja askarteluliikkeet ainakin myyvät, ehkä suuremmat tavaratalotkin. texsanell ek kirjoitti:
Korppis
On olemassa Darwin ja Dass massaa, joka on valkoista, josta samalla tavalla voi muotoilla jopa koriste esineitä.
Massa kovettuu itsestään ilman uunia, ja valkoinen pohja takaa värien kirkkauden (akryyli) lakkaus antaa ihanan kiillon.
Suomalainen kirjakauppa ja askarteluliikkeet ainakin myyvät, ehkä suuremmat tavaratalotkin."texsanell ek"
Vihdoinkin kommentti jossa voin kysyä yhtä asiaa tekemättä epämiehekästä aloitusta naisellisista askareista.
Minulla on kolme juttua joihin tarvitsisin senlaista massaa joka jähmettyy jotenkin kumimaiseksi, mutta ei kovaksi.
Yksi niistä on aikasti vanhat Hippi-Auronkolasit (nostalgiaa), joista toinen "nenänkannatin" halkesi, irtosi ja katosi. Kannatin oli kiinni pienessä tapissa joka pääsi liikkumaan saranassa, eli sopeutui kaikenlaisiin neniin.
Massan pitäisi jäykistyä sen verran hitaasti että kerkiän leikkaamaan/viilaamaan sen samannäkoiseksi kuin se jäljellejäänyt alkuperäinen.
H.- neuvoton?????
hunksz kirjoitti:
"texsanell ek"
Vihdoinkin kommentti jossa voin kysyä yhtä asiaa tekemättä epämiehekästä aloitusta naisellisista askareista.
Minulla on kolme juttua joihin tarvitsisin senlaista massaa joka jähmettyy jotenkin kumimaiseksi, mutta ei kovaksi.
Yksi niistä on aikasti vanhat Hippi-Auronkolasit (nostalgiaa), joista toinen "nenänkannatin" halkesi, irtosi ja katosi. Kannatin oli kiinni pienessä tapissa joka pääsi liikkumaan saranassa, eli sopeutui kaikenlaisiin neniin.
Massan pitäisi jäykistyä sen verran hitaasti että kerkiän leikkaamaan/viilaamaan sen samannäkoiseksi kuin se jäljellejäänyt alkuperäinen.
H.Minulta katkesi silmälasit keskeltä kahtia.
Yritin laittaa niitä toisiinsa kiinni tulitikulla ja harmaalla villalangalla.
Ei tullut pysyvää.
Eikä voi niitä hitsatakaan koska ovat titaniumia.
Olisi käyttökelpoiset kunhan vaan saisin ne pysymään paikoillaan lukiessa ja kirjoitellessa.
Aurinkolaseille kävi vähän ikävämmin.
Putosivat järveen.
Oletkos kokeillut aurinkolaseillesi silikonipalloja? Vuoleskele niistä sopivaksi. :) - Korppis*
kokeillut'¨¨´- kirjoitti:
Tee taikataikinaa.
http://miriam.vuodatus.net/page/massaKiitos kokeillut, taikina kuullosti kivalta massalta aijonpa kokeilla ; )
Kiitos myös teksanellille, jonka massaehdotus olikin tuttu. Kun pojat olivat pieniä teimme eläintarhan eläimet darwimmassasta ja ne ovat vieläkin tallessa siellä leluvarastossa, joka odottaa tulevia polvia..
Ostin spreypullon lakkaa ja hyvin toimi omput, appelsiinit, banaanit ja rypäleet ovat ihana raikkaan näköisiä lautasillaan kuten myös munkit pullavadilla ja leipäkori leipineen saati tomaattilautanen ; )
Pitää jatkaa sunnuntaina jolloin lie taas aikaa leikkiä ; )
- kalle eno
Aloittajan kannattaisi ainakin käydä lääkärissä koska kyseessä voi olla oikea masennus ?
Ja siitä sairaudesta on turha täällä kertoa koska ymmärrys on erinomaisen rajallista.- Korppis*
Mitenkä ajattelit tohtorisedän/tädin auttavan?
- meeriamanda
Korppis* kirjoitti:
Mitenkä ajattelit tohtorisedän/tädin auttavan?
Tähän kyssäriisi on helppo vastata. Se viisas tohtorisetä ohjaa välittömästi keskustelemaan psykologin kanssa. Kun on kuin haavanlehti... värisee vain, oli hyvä kun joku puhui, laittoi käsittelemään , kohtaamaan totuuden.
Aikoihin tajunnut elämästä mitään, minullajan oli silti tytär ja pari mäyristä :))
Päätin ettei ikinä eikä milloinkaan kukaan horjuta mielenrauhaani.... nyt kuitenkin en enää pysty päätöksiäni pitämään... - Korppis*
meeriamanda kirjoitti:
Tähän kyssäriisi on helppo vastata. Se viisas tohtorisetä ohjaa välittömästi keskustelemaan psykologin kanssa. Kun on kuin haavanlehti... värisee vain, oli hyvä kun joku puhui, laittoi käsittelemään , kohtaamaan totuuden.
Aikoihin tajunnut elämästä mitään, minullajan oli silti tytär ja pari mäyristä :))
Päätin ettei ikinä eikä milloinkaan kukaan horjuta mielenrauhaani.... nyt kuitenkin en enää pysty päätöksiäni pitämään...Kun erosin kuuden vuoden avoliitostani olin onneton ja menin hakemaan apua olooni. Soitin terveysaseman psykoterapeutille joka pyysi käymään, että kartoittaisimme avun tarpeeni.. Astuin sisään odotushuoneeseen. Siellä oli muitakin onnettomia. Viereeni istui itseään edestakaisin nytkyttävä nainen ja vastapäätä minua tuijotti maahan omituisen oloinen mies.
Kuulin kun joku huuteli nimeä, joka oli jotenkin tutun oloinen. No, minuahan se mies huuteli luokseen oli kirjoittanut nimeni väärin. Mies antoi minulle kaavakkeen ja neuvoi seuraavasti:
Tähän kirjoitat nimesi ja tähän osoitteesi tähän ikäsi jne. Lopuksi kirjoitat tähän taudinkuvasi, jätä sitten kaavake vastaanottovirkailijan luukulle. Lähetämme sinulle kutsun kahden viikon sisällä ensimmäiseen istuntoon. Kaikki tuo mitä mies minulle kertoi ja sormellaan osoitti luki toki kaavakkeessa itsessään, mutta hän halusi varmistaa, että ymmärrän kaavakkeen tärkeyden.
Katsoin huuli pyöreenä äijää, mutta tajusin samalla kuinka terapeuttista oli käydä ammattiauttajan luona kun on paha olo. Paranin siinä silmän räpäyksessä ja tunsin olevani terve ja onnellinen.
Kokemani jälkeen en ole enää ikuna tarvinnut kallonporaajan apua jos on tilapäisesti vituttanut.
- bessie*
Aloitukseen
Olisikohan siitä apua, että vähän järjestelisit asioita mielessäsi ja ympärilläsi? Sanot olevasi iltaisin saamaton sohvaperuna. Kun tarkemmin asiaa mietit, niin mitä sinun lopulta pitäisi työpäivän päätyttyä vielä saada kotona aikaiseksi?
Jääkaapissa ei tarvitse aina olla syötävää kaikkiin mahdollisiin mielitekoihin, eikä viiniäkään kannata hamstrata kotiin, jos se tuntuu liian hyvin maistuvan.
Tulevaisuuteen voi ja pitääkin varautua. Tuskin eläkeikää sillä tavalla nostetaan, että sinulla olisi mitään pelättävää. Meillähän on viisi vuotta aikaa ihan itse päättää, milloin jättäydymme eläkkeelle. Oman elämäsi voit vain itse tehdä mielekkääksi. Jos ja kun aikoinasi omasta tahdostasi jäät eläkkeelle, niin silloinhan elämäsi ilmeisesti paranee tekemäsi ratkaisun myötä? Siihenkin, että joskus on jäätävä eläkkeelle vaikka ei tahtoisikaan, voi myös varautua.
Kaikki ovat joskus alakuloisia, tässä iässä varsinkin. Jos se on jatkuvaa, voi itse miettiä alakulon todellisia syitä, eikä kehitellä epämääräistä syyllisyyttä ja huonoa oloa joistain tekemättömistä asioista, jotka usein ovat vain omassa päässä syntyneitä alunperinkin. Todelliset tekemättömät tai keskeneräiset asiat pitäisi tietenkin hoitaa pois voimiensa mukaan, jos ei muuten niin hyväksymällä tilanne ja se siitä.
En ole itse kohdallani pitänyt alakuloa tilana, josta pitäisi selvitä, ainahan se ohi menee. Edes lapsena en pystynyt elämään aina onnellisena, iloisena ja nauravana ja sulkemaan kaikkia alakuloa aiheuttavia asioita pois mielestäni. Kuinka pystyisin nyt, kun tiedän ja ymmärrän enemmän kuin silloin, enkä edes pystyisi kaikelta itseäni suojelemaan.
Riittävästi lepoa ja leikkimistä, se on toiminut itselläni. Hyvin harvoin on alakuloinen olo. Jotain joskus kaipaan, mutta tunne ei ole ollenkaan alakuloinen, päinvastoin. Puhut aiheesta joka on paljonkin ollut ajatuksissani, minähän kuulun niihin epäilyttäviin tyyppeihin jotka ei osaa pysähtyä.
Jatkan uuressa ammatissa vaikka eläkkeelläkin vois maata ja haista sohvalla.
Multa on paljon vaarittu mutta vastapainona olen saanut omituisen luonteen joka yrittää hakea jotain mukavaa ympäröivästä harmauresta
Tänään aamulla kun taas menin töihin pikkasen etuajassa ja istuin hetken pimees autossa.
Katselin läheiselle moottoritielle ,parkkipaikkaa reunustavat lehrettömät puunrunkot muorosti kuin kalterihäkin tien ja pimeän olinpaikkani välille.
kirkas tie ja nopeasti kiitävät autot oli ihmeellinen eri mailma kuin pimeä lymypaikkani,tunsin silloin et olen ulkopuolinen tuohon kiireeseen.
Hetken levottomia ajatuksia jotka häipyy pois ja ollaan taas arjessa vankasti mukana.
Itse sanoisin et kun hyväksyy oman raihnaisuutensa ja vaivansa ja soveltaa oppimaansa käytäntöön niin vanhempanakin pärjää nuorempien matkassa.
Nuorempana piti jatkuvasti sopeutua johonkin uuteen ja outoon ehkä se opetti mulle et kaikkeen tottuu jopa toimettomuuteenkin vaikka se on mulle todella outo olotila.
En tierä onnistunko mut olen varannut venäjän opiskelun eläkepäiviksi.Sinussa on tuota runoilijan vikaa, niin runollisesti kirjoitit tuosta aamutuokiosta..
Ihan vain meirän kesken, Siperiaanko aiot vanhuuren päiviksesi, siinä venäjässä ainakin haastetta riittää, aakkosetkin opeteltava uudelleen. Et aio päästä helpolla vielä sittenkään :-).- k/k
suvenkorento123 kirjoitti:
Sinussa on tuota runoilijan vikaa, niin runollisesti kirjoitit tuosta aamutuokiosta..
Ihan vain meirän kesken, Siperiaanko aiot vanhuuren päiviksesi, siinä venäjässä ainakin haastetta riittää, aakkosetkin opeteltava uudelleen. Et aio päästä helpolla vielä sittenkään :-).Pikkasen olen ain ollu valtavirrasta syrjässä ,en tosta hienosta englannista oikein perusta.
Toi slaavilainen suhuässä sopii paremmin mun korvalle, paljon kuuntelen itänaapurin lauluja ,siel on mahta äänisiä laulajia.
- Rahaa pankkiin
Jäin 59 vuotiaana , ensin sairauslomalle (olkapää, joka leikattiin ) ja sen jälkeen 60 vuotta täytettyäni viralliselle eläkkeelle.
Lopetin kaikki ylimääräiset hommat ja aikaa vievät harrastukset ja aloin keskittymään oman kehon hoitoon ja terveellisiin elämäntapoihin. - Yx vanha sohvaperuna
Minulle tuli vieroitusoireita joutuessani aikanaan 57-vuotiaana luovuttamaan työni nuoremmalle. päätin, että etsin elämääni jotakin uutta. Otan kissan , koiran taikka peräti etsin miehen itselleni, olin ollut eronneena 10-vuotta. Löysin sen miehen, menin avioonkin, mutta se onni kesti vain sen kriittisen 7-vuotta, sitten tuli ero.
Sen jälkeen vasta löysin itseni ja elämäni, minulla on nyt miesystävä, joka käy joskus, olen löytänyt elämäni lapsistani ja lapsenlapsistani, ne on tärkeimmät.
Olen vain mummu, joka joskus ottaa viiniä, kuuntelee lapsien ja lastenlapsien murheita, on joskus se sohvaperuna, joka on vaan. Näin elämä on hyvää, ei tarvi kuin olla vaan, eläke on pieni, mutta henkinen hyvinvointi on tärkeintä elämässä ja sen löytää vain itse, se on asenne elämään. - RosaLiiin
Olen kuusikymppinen ja alakulo iskee silloin tällöin, se ilmenee omituisena tyhjyyden tunteena, pikku hiljaa rupean pyöriskelemään kolotuksissa ja vilutuksissa, kaikki ajatukset häärivät oman kropan ympärillä, tautikuvat vain vilisevät ajatuksissa, suurenevat ja pahenevat mielikuvituksessa, selaan lääkärikirjan sivut hiirenkorville, ehkä tilaan ajan lääkärille ja sitten...ei löydy mitään elimellistä syytä alakuloon,
näin kävi ennen, mutta nykyisin osaan paremmin asennoitua tavalliseen alakuloon, tunnistan sen viheliäisen, ja ryhdyn vastahyökkäykseen jo ensioireissa, puuhailen, siivoan, lenkkeilen, lähden ulos, teen jotain ihan jonnin joutavaa ilman pakkoa ihan vain huvikseni, näin olen löytänyt joitakin uusia harrastuksia ja palannut entisten unohtuneiden tekemisten pariin,
samalla on alakulokin muuttunut, jos ei nyt ihan yläkuloksi kuten Röllipeikolla vanhassa lastenlaulussa, niin alakulon aiheuttama tyhjyyden tunne on ainakin kadonnut.
Pelko on kummallinen juttu, se helposti kuljettaa kohti sitä mitä pelkää, hetkeen tarttuminen unohtuu, tässä ja nyt elämä tuntuu tyhjältä kun jo etukäteen takertuu tulevaisuuden haamujen helmoihin.- meeriamanda
Puhut ´kalliita sanoja´ noinhan se menee ellei torppaa heti kun huomaa alakulon iskevän.
Ihan vaikka pakolla kortteli ympäri kävelyllä, ei kannatakaan tehdä mitään tunnin parin lenkkiä, ihan vaan malliksi :))
Kahvepannu rupsuttamaan silläaikaa ja miten kiva on hörppiä koneen äärellä kahvetta ja lukea vaikka lehtiä, poiketen palstallammekin :)) - RosaLiiin
meeriamanda kirjoitti:
Puhut ´kalliita sanoja´ noinhan se menee ellei torppaa heti kun huomaa alakulon iskevän.
Ihan vaikka pakolla kortteli ympäri kävelyllä, ei kannatakaan tehdä mitään tunnin parin lenkkiä, ihan vaan malliksi :))
Kahvepannu rupsuttamaan silläaikaa ja miten kiva on hörppiä koneen äärellä kahvetta ja lukea vaikka lehtiä, poiketen palstallammekin :))Tosi hyvältä maistuu...kahvi, koneen ääressä monesti,
totta puhut siinä, että pienet askeleet vievät lopulta pitkälle...asiassa kuin asiassa
ja toisaalta sanovat, että pennissä se on miljoonankin alku.
- MERI
Olen masentunut kun en jaksa enää ajatellakkaan, että jatkaisin vielä tämän talven jälkeen vielä kahta talvea töissä. Teen raskasta ruumillista työtä, jossa ei ole mahdollista helpata, koska työt on pakko tehdä. Myös ilmapiiri on ahdistava.
Pitääkö minun jäädä varhaiseläkkeelle ja menettää samalla ansaittuja kertymiä eläkkeessä.
Millä ihmeellä selviän?- bessie*
Mistä sinun pitäisi selvitä?
Ellet jaksa ajatella kahden tulevan talven raskasta raatamista, niin ajattele jotain muuta, kesälomia vaikka.
- alakulo
Niin,välillä sitä on alakuloinen
välillä yläkuloinen.
Tule sinäkin ryhmään tähän
meitä ei olekaan vähän. - kysyn vaan..
Eikös sitä sais jo sairaslomaa yli kuuskymppisenä hyvinkin jos ei jaksa?
- 1943
Tuo sohvaperunuus iskee silloin tällöin eläkeläiseenkin. Ei liene huolestuttavaa. Älä pelkää eläkkeellejääntiä, yksi ovi sulkeutuu, monta uutta voi avautua. Kunhan kaikessa rauhassa totuttelet uuteen tilanteeseen. Ja ammattiapua haet, jos tuntuu toivottomalta.
"1943"
Minäkin jatkan tätä pitkäpiimäisyyttä.
Ihan huvikseni.
Ovi sulkeutuu nuoruuteen mutta vanhuuteen ovat kaikki ovet avoinna.
Kuolemakin siellä heiluttelee...
H.- 1943
hunksz kirjoitti:
"1943"
Minäkin jatkan tätä pitkäpiimäisyyttä.
Ihan huvikseni.
Ovi sulkeutuu nuoruuteen mutta vanhuuteen ovat kaikki ovet avoinna.
Kuolemakin siellä heiluttelee...
H.Tuon viimeisen lauseen odotteluun älä käytä liikaa energiaa, tulee varmaan. Kelle nuorempana, kelle vanhempana.
- eläke-muori
Kyllä minustakin tuntui kuin elämä olisi loppunut kun jäin eläkkeelle.Kävin 65-vuotiaaksi asti töissä ja työt aloitin jo 15-vuotiaana.Tuntui siltä että tässäkö se koko elämä sitten onkin,enkö enää kelpaa mihinkään?Mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin vapaaehtoistyöhön jota teen muutaman päivän viikossa ja hommasin koiran,ukko olikin jo lapsi ja pari lastenlasta.Kyllä on aika mennyt ihan mukavasti nämä pari vuotta,ei ehdi kolotuksia ja vaivoja ajatella.Kuntosalilla käyn myös pari kertaa viikossa,ja kirjastossa silloin tällöin.Kyllä voi vielä vanhempanakin löytää mielekästä tekemistä,aina on joku joka on huonommassa kunnossa ja tarvitsee apua tai vaikkapa vain seuraa.Täytyy vain itse etsiä sitä tekemistä,ei ne tule oven taakse tyrkylle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalle Palander kertoi fantasioivansa siitä, kuinka Kiira Korpi naisi häntä sträppärillä ahteriin
Sai potkut Yleltä. https://yle.fi/a/74-20140000598974124h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?92431Suomessa eletään liian pitkään
"Ihmisten on kuoltava" Asiantuntija varoittaa: Suomi ei ole valmis siihen, että niin moni elää pitkään: ”Kaiken täytyy2041710Kerotakaa joensuun kontiolahden paiholan laitoksesta jotain
Mun kaveri joutuu paiholan laitokseen nyt lähi aikoina niin voisko ihmiset kertoa minkälaista siellä on tarinoita jne ja221471- 71990
Sun ulkonäkö on
Kyllä viehättävä. Kauniit piirteet. Todella sievät. Ja olemus on ihana. Olet tehnyt vaikutuksen.41937Oletko koskaan
Tavannut/tuntenut ihmistä, jonka kanssa vuosisadan rakkaustarina olisi ollut mahdollinen, mutta joku este tuli väliin?74842Olen niin haaveillut
Sinusta. Ollut hullun rakastunut. Ajatellut kaikkea mitä yhdessä voisimme tehdä. Mutta ei ei yhtään mitään. Usko vaan lo57842En voi ottaa
Jos ikinä aiot ottaa yhteyttä, niin tee se nyt. On aika, kun todella todella tarvitsisin sinua. Naiselle.41792Tuo yksi tampio vielä ilmeisesti kuvittelee
Että joku itkee peräänsä täällä vinkuen jotain utopistista kadonnutta rakkauttaan kaksoisliekit silmissä leiskuen. Pyhä75714