Joo tosiaan mun elämäsä ei tapahdu yhtään mitään. Syynä tähän lienee se, että oon niin yksinäinen ja ku ei yksin huvita tehäkään mitään. Tai jos tekee ni ei se oo hauskaa. Sitäpaitsi mua ei ees kiinnosta tehä yhtään mitään! Se että mulla ei oo kavereita johtuu siitä että mää oon nykyään niin vainoharhanen, että mää luen kaiken leikkimielisenkin vitsailun vittuiluksi. Täytän kohta 16 ja päätin kuukausi sitten peruskoulun. Sen jälkeen en ole ollut oikeastaan kertaakaan yhteyksissä entisiin luokkatovereihin. On mua kuitenki pari kertaa varmaan säälistä kysytty täsä kuukauden aikana, mutta ei mua huvita olla kenenkään nykyisen "kaverin" kanssa. Heidän seurassa vaan on niin tylsää ja vaikka ei oiskaan, ni en mää siltikään viihtyis heidän kanssaan. Mulla on ihan oma ajatusmaailma ja omat kiinnostuksen kohteet joita mun nykyisillä kavereilla ei oo. Ja ku oon vielä aika ujo ja ennen kaikkea hiljainen, en tutustu kovin helposti uusiin ihmisiin. Annan aina ihmisille semmoisen ensivaikutelman, että en halua olla heidän kanssaan minkäänlaisissa tekemisissä, vaikka todellisuudessa haluaisinkin. Vaikka saatan monien mielestä olla kantikas ja suorastaan ääliö, niinkuin näennäisesti olenkin, arvostan silti muita ihmisiä paljon enemmän kuin itseäni: jos olisi pakko valita yksi ihminen joka kuolee, valitsisin itseni. En viihdy suurissa ihmismassoissa enkä ylipäänsä ihmisten seurassa. Istuskelen paljon mielummin yksin rantakalliolla katsellen auringonlaskua ja kuunnellen rauhoittavaa musiikkia mielummin kuin että oisin jossain festareilla mesoamassa kavereiden kanssa. Pidän koskettavista draamaelokuvista yli kaiken. Keneltäkään tuntemaltani tyypiltä tämmöistä suuntautumista on turha odottaakaan. Lyhyesti sanottuna kärsin yksinäisyydestä, mutta jos seuraa on tarjolla, se ei kelpaa. Olen liian kriittinen ja odotan toisilta mahdottomia. Ja kuten aiemmin totesin, en ole kovin puoleensavetävä. Siksipä käytän kaiken vapaa-aikani kotona lonimiseen. Syksyllä menen uuteen oppilaitokseen jonne ei ole tulossa yhtään tuttua. Ihan hirvittää ajatella millaista opiskelu tulee siellä olemaan, kun kerran olen tämmönen...
Päätin kirjoittaa tämän "elämänkertani" osioon, koska tiedän ettei tilanne tästä miksikään muutu. Voin vain kuvitella itseni kymmenen vuoden kuluttua johonkin kerrostalohuoneistoon jossa istun tuijottaen ruutua, ihan kuin nytkin, yksin. Jos jaksan edes elää siihen asti...
elämää ilman sisältöä...
9
1685
Vastaukset
- mise
Joo, vähän samoilla linjoilla taidan olla sun kanssa. 18-vuotias oon ja fyysisesti ihan normaali ja silleen.. Mutta, ei niinku vois vähenpää kiinnostaa tehdä mitä muut tekee, ja siittäkös toiset ihmiset pillastuu. Vähän vaikea yrittää elää yhteiskunnan standardien mukaisesti kun ei elämä huvita ja tämmöinen pelleily. Iloinen kyllä oon silloin kun saa tehdä mitä haluaa, mutta eihän se käy päinsä, kun massassa kulkevat lajitoverit halveksii ja ei ole helppo olla, koska ruumis aistii vaaraa, josta johtaa pelko, eikä sitä aivoilla hallita helposti.
Älykkäänpänä kuin muut eläimet ihmisapinat luulevat olevansa jotain erikoista ja näin ollen ovat kehittäneet omat ylemmät lakinsa ja muut paskansa. Media rakentaa raiteet ja apinat kulkee niistä. Tietysti, eihän se haittaa jos tästä kaikesta tulee onnelliseksi, mutta minä en ainakaan.
Jumalakin on muuten aika näppärä idea, kukahan lie keksinyt.. Ratkaisu kaikkeen, mutta melkoista puppua pöljille :)
Joops, tuli vähän haukuttua asioita. En nyt oo normaalisti näin negatiivinen, enkä nytkään. Nauroin tällekin systeemille aika kivasti.. Mutta mutta pitäs varmaan koulut käydä loppuun että sais jonku työn, kun ei täällä muurahaiskeossa pärjää näköjään muuten. Tekee rahalla sitten mitä ite haluaa. Pärijäile! - Mika
Tilanne jatkuu. Olen 32v ja sama juttu edelleen. Nuorena oppii yksinäisyyden niin sen sitten osaa koko elämän.
- Oho
Mä olin ihan h*lvetin kiukkunen lukion loppuajan, kun tuntu ettei elämässä oo muuta sisältöö kun kattoa pikkukaupungin samoja naamoja. Samat tylsät baarit ja ihmisten turhat jutut. Pienet piirit yms. Yliopiston ekan vuoden jälkeen olo oli ihan päinvastainen: piti toppuutella itteään ettei ois hyppiny kattoon koko ajan :)Et tilanteet voi muuttuu, onneks.
- mies 50+
saamari ku vittuilee kaikille ei oo huolta kavereista,ajattele ei tarvii funtsia mitä laitat päälles ku meet johkin typeriin häihin ku ei sua kutsuta,meiksillä ei oo tosin ku hautajaisija,mut ei siellläkään pääosan esittäjä mua kaipaa,ja jos jonkun virren kiekasis nii kanttori veis korvasta pihalle ja anatais turpaan ku meni sen nuottikorva paskaks.se on katottava kaikki asiat mahdollisimman negatiivisesti,niin jos joku sattuu onnistuun niin se on ain myönteinen ylläri,mut sitäkään ei kantsi kellekään kehua,ettei tuu suotta kateutta ku itellä muka menee hyvin hah haa
- Sasha
Kuin suoraan mun elämästä! Olen myös juuri peruskoulun päättänyt ja menossa kouluun jossa ei tuttuja. Nytkin olen koko kesäloman loikoillut kotona kun ei ole kavereita - tai ne mitkä on, ei kiinnosta. Kamujen kanssa on tylsää, yksin on tylsää, mutta yksin voi edes esim. surffailla täällä netissä.
Elämä on kieltämättä tosi vittumaista ja välillä lojun tuolla synkkyyden syövereissä, mutta ei se mitään. Kunhan selviän lukion hengissä, mikä ei ole ollenkaan varmaa ujouteni takia (miten saan kavereita?), aion häipyä täältä ja aloittaa ihan alusta. No, tuskin tulee mitään, mutta PAKKOHAN tähän on jotain muutosta tulla...?- Tylsää ikuisesti?
Kuuntelin joskus 18v Kauko Röyhkän biisin "... tää on paska kaupunki...". Tää on sitä vieläkin... ja kohta oon 40v.. Elämä meni jo...
- Maisamaamo
Tylsää ikuisesti? kirjoitti:
Kuuntelin joskus 18v Kauko Röyhkän biisin "... tää on paska kaupunki...". Tää on sitä vieläkin... ja kohta oon 40v.. Elämä meni jo...
Luin noita kuin omia, nuorena kirjoittamiani tarinoita. Nyt olen 42 v. Ei ihminen loppujen lopuksi hirveästi muutu vaikka ikää tulee lisää. Olen edelleen se vähän "omituinen" ja "outo" tyyppi, joka viihtyy parhaiten omassa seurassaan. Arvostan kyllä muita ihmisiä. Mutta en vain halua olla heidän seurassaan, nautin yksinolosta. Nuorempana yritin muuttaa itseäni, voihan sitä olla toisenlainen, jos haluaa. Mutta, nyttemmin olen palannut tähän vanhaan "olotilaan", koska tässä saan olla se mitä oikeasti olen, eikä tarvitse esittää olevansa sellainen kuin muut haluaisivat minun olevan. En halua tehdä elämästäni teatteria täyttääkseni muiden odotukset. Haluan elää sellaista elämää josta itse nautin ja annan muiden elää omaa elämäänsä kuten he sen haluavat tehdä. Ja olen löytänyt tästä elämäntyylistä onnen elämääni. Tää on mun juttuni. Haluan olla juuri sellainen kuin olen. Olen "erakko". Käyn kyllä töissä, mutta muut ajat nautin kotona olosta. Luen henkistä kasvua käsitteleviä kirjoja Sieltä olenkin löytänyt jujun elämääni. Annan anteeksi sekä itselleni (tämän omituisuuteni) että muille (sen etteivät he aina ymmärrä tätä omituisuuttani) ja olenkin saavuttanut suuren rauhan mieleeni ja näin minun on hyvä olla. Olen löytänyt onnen elämääni omasta itsestäni. Eikä sitä voi minulta kukaan riistää. Olkaa tekin omia itsejänne ja antakaa se itsellene ja muille anteeksi. Aina kun v...tuttaa, ajatelkaa, että annan tämän anteeksi itselleni ja niille muille, mieli rauhoittuu ja on sisäisesti hyvä olla. Hyvä olo lähtee ihmisen sisältä. Älä anna minkään ulkoisen häiritä mielesi rauhaa.
- =o)
rakkaus muuttaa kaiken.
se on oikeesti kantava voima.
ja siihen pystyy jokainen, i hope so.
sivusta seuranneen syvällä rintaäänellä...- samanlainen yksinäinen
oon oleskellu koko kesäloman kotona omassa huoneessa pelaillen ja kaikkee tylsää tehden. ja ne "kaverit" jotka tunnen ovat kusipäitä jotka pilailivat koko yläasteen kustannuksellani.mut seki onneks loppu.meen nyt amiskaan,ei vois kyl kiinnostaa paskan vertaa.en mäkää oo mikää riehuja tyyppi kokoajan jossai porukas hyppimäs festareil yms. tyttöystävä on jota syvästi rakastan ja uhraisin henkeni mielihyvin hänen henkensä puolesta. siksi olenkin varmaan näin masentunut koska asutaan 400 km päässä toisistamme.itken usein ikävästä ja menettämisen pelosta.hän on ainoa hyvä asia josta todella välitän.jokainen päivä on kui kopio edellisestä.nousen ylös,tupakalle,kuppi kahvia ja tietokoneelle cs:ää pelaamaan.sit illal saatan käydä suihkus ja jotain pientä syödä ja takas pelaamaan.pelaan jiskus seuraavaan aamuun asti.niin masentavaa.viihdyn toki ulkona mut asun kaupungis eikä tääl voi kalastella sun muuta.mutta en ole aina ollut tämmöinen.joskus olin aktiivisesti kavereitten kanssa mut mä vaan muutuin.ja kohta alkaa ammatin opiskelu josta tulen ansaitsemaan leipäni,eikä ammatti kiinnosta yhtään.olen päättänyt kuolla jos tyttöystäväni jättää minut.en halua elää vain itseäni varten,haluan elättää hänet ja kasvattaa paria lasta kun aika koittaa.ei tämä epäitsekkyyttä ole jos en halua elää vain itseäni varten...en vain halua.en tajua edes miksi kirjoitan tänne tätä.vaikka itsemurha onkin syntiä silti tekisin sen...elämä on jumalan lahja...mutta oma mielipiteeni on että aika huono lahja on kun ei löydy minkäänlaista iloa
? olen tavallaan uskovainen mutta silti en pidä lahjastani...ja en pidä että joku jumala saa tuomita ihmiset oman mielensä mukaan helvettiin jossa palat ikuisessa tulessa tai taivaaseen joka on mikä nyt on.pyydän anteeksi kirjoitusvirheitäni.mutta toivotan kaikille varsinkin jotka jaksoivat lukea tämän tylsän tekstini hyvää kesää :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1108386- 402555
- 1212263
- 231936
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151674- 111499
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa161452"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141399- 151272
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.121183