Ahdistava tunne, tiedostamattomasta syystä johtuva???

Se on totta että tämä henkilö on epätasapainossa itsensä kanssa. Tunnen hänet tavallaan uhaksi itselleni. ja suhteelleni. Hän saa minut tuntemaan itseni väkäpätöiseksi mieheni seurassa... Tai jostain kumman syystä minulla on ahdistava olo, kun olen tämän ihmisen kanssa, sekä mieheni. En tiedä, mistä johtuu.. mutta kai se on parasta olla miettimättä koko tunnetta. Tunteet kun valtaavat mielen, niin se kuluttaa voimia entisestään. Mieheni ei ymmärrä ahdistustani olenkaan, miksi niin tunnen. Tosin minulle on ollut aika huono itsetunto, joka vaikuttanee siihen, miten näen asiat. ???

Huoh, pitäisi hyväksyä tunteet ja antaa olla. Mutta se on niin vaikeaa.

MitäIhmettä?? kirjoitti:

Se on totta että tämä henkilö on epätasapainossa itsensä kanssa. Tunnen hänet tavallaan uhaksi itselleni. ja suhteelleni. Hän saa minut tuntemaan itseni väkäpätöiseksi mieheni seurassa... Tai jostain kumman syystä minulla on ahdistava olo, kun olen tämän ihmisen kanssa, sekä mieheni. En tiedä, mistä johtuu.. mutta kai se on parasta olla miettimättä koko tunnetta. Tunteet kun valtaavat mielen, niin se kuluttaa voimia entisestään. Mieheni ei ymmärrä ahdistustani olenkaan, miksi niin tunnen. Tosin minulle on ollut aika huono itsetunto, joka vaikuttanee siihen, miten näen asiat. ???

Huoh, pitäisi hyväksyä tunteet ja antaa olla. Mutta se on niin vaikeaa.

Lue lisää

Tiedän mistä puhut. Samankaltaista on myös sellaisilla aloilla, joissa ei voi asiakkaitaan valita. Toiset vei mehut joskus. Sitte aloin miettimään miks oikeestaan koen, et joku imee "mehut lasista" ja millasia ajatuksia edeltää ennen sitä tunnetta. Minkä kokee uhkaavan omaa tasapainoa. Siitä se sitte lähti pikku hiljaa, ku hyväksyin ensin omat tuntemukset ja kaivoin niiden tuntemusten edeltävät ajatukset.

Niin on, tunteet on haastavia, mutta ku oppii elämään niiden kanssa, elämäki helpottuu, eikä voimat katoa. Varmaan toi sun huono itsetuntoki vaikuttaa aika voimakkaasti, jos koet jotenki uhkana hänet omalle parisuhteellesi. Sun pitää oppia hyväksymään ja rakastamaan itseäsi, eikä vaatia itseltäs mahdottomia. Miehes on valinnu sut ja rakastaa varmasti, vaikkei sitä sanoisikaan joka käänteessä. Miehet osoittaa sen välittämisen toisella tapaa.

On se alkuun vaikeaa omien tunteiden hyväksyminen ja myöntäminen, mutta sitä oppii pikku hiljaa ja huomaa, ettei mitään muuta uhkaa tai vaaraa ole, kuin ne omassa mielessä pyörivät ajatukset, jotka heijastuu menneisyydestä tähän hetkeen. Siinä mieles saat olla kiitollinen, että oot saanu hyvän opettajan tästä naishenkilöstä. Oikeestaan hänen tehtävä on päinvastainen, kuin ihminen yleensä luulee. Hän haluaa, että voitat itsesi ja pelkosi, niin hänkin voi jatkaa matkaansa.

Kyllä sä onnistut, luotat itseesi, etsit itsestäs hyviä puolia ja olla kiitollinen kaikesta. Siitäkin jo, että pystyy liikkumaan paikasta toiseen, näkee ja kuulee, saa olla kiitollinen.

Ruusa kirjoitti:

Tiedän mistä puhut. Samankaltaista on myös sellaisilla aloilla, joissa ei voi asiakkaitaan valita. Toiset vei mehut joskus. Sitte aloin miettimään miks oikeestaan koen, et joku imee "mehut lasista" ja millasia ajatuksia edeltää ennen sitä tunnetta. Minkä kokee uhkaavan omaa tasapainoa. Siitä se sitte lähti pikku hiljaa, ku hyväksyin ensin omat tuntemukset ja kaivoin niiden tuntemusten edeltävät ajatukset.

Niin on, tunteet on haastavia, mutta ku oppii elämään niiden kanssa, elämäki helpottuu, eikä voimat katoa. Varmaan toi sun huono itsetuntoki vaikuttaa aika voimakkaasti, jos koet jotenki uhkana hänet omalle parisuhteellesi. Sun pitää oppia hyväksymään ja rakastamaan itseäsi, eikä vaatia itseltäs mahdottomia. Miehes on valinnu sut ja rakastaa varmasti, vaikkei sitä sanoisikaan joka käänteessä. Miehet osoittaa sen välittämisen toisella tapaa.

On se alkuun vaikeaa omien tunteiden hyväksyminen ja myöntäminen, mutta sitä oppii pikku hiljaa ja huomaa, ettei mitään muuta uhkaa tai vaaraa ole, kuin ne omassa mielessä pyörivät ajatukset, jotka heijastuu menneisyydestä tähän hetkeen. Siinä mieles saat olla kiitollinen, että oot saanu hyvän opettajan tästä naishenkilöstä. Oikeestaan hänen tehtävä on päinvastainen, kuin ihminen yleensä luulee. Hän haluaa, että voitat itsesi ja pelkosi, niin hänkin voi jatkaa matkaansa.

Kyllä sä onnistut, luotat itseesi, etsit itsestäs hyviä puolia ja olla kiitollinen kaikesta. Siitäkin jo, että pystyy liikkumaan paikasta toiseen, näkee ja kuulee, saa olla kiitollinen.

Lue lisää

Kiitos kannustavasta viestistäsi.
Puhut asiaa. Tuntuu välillä siltä, että se, minkä tunteen kautta katsot muita ihmisiä ja käsittelet kuulemaasi ja näkemääsi, vaikuttaa siihen, miten tulkitset tilanteen.
Olen ollut hajalla sisältä, joka on vaikuttanut itsetuntooni sekä pitänyt minua "ahdistuskuplassa". Eli olen ollut ahdistunut ja pelännyt uutta satuttamista uudessa suhteessani. Tämä tunnetila on värittänyt omalla tavallaan kokemaani.

Olen todella tunteellinen ja saan usein itseni suuren ahdistuksen valtaan jo ajattelemalla asioita jotka ahdistaa... ja mulla on sellanen katastrofiajatusmalli. Jään herkästi kiinni ahdistavaan asiaan, enkä millään pääse neroon siitä. Siksi olen kiinnostunut auroista ja siitä, kuinka voisin vaikuttaa omaan mieleeni. Olen lukenut, että positiiviset ajatukset vaikuttavat auraan...

Ihminen on itselleen pahin vihollinen. Joskus mottoni on ollut "miksi olet onneton, kun voisit olla onnellinen". Pitäisi vain ajatella positiivisemmin :)

Sinun tekstistäsi huokuu se, että olet oppinut oman kokemuksesi kautta ja viisastunut :)

MitäIhmettä?? kirjoitti:

Kiitos kannustavasta viestistäsi.
Puhut asiaa. Tuntuu välillä siltä, että se, minkä tunteen kautta katsot muita ihmisiä ja käsittelet kuulemaasi ja näkemääsi, vaikuttaa siihen, miten tulkitset tilanteen.
Olen ollut hajalla sisältä, joka on vaikuttanut itsetuntooni sekä pitänyt minua "ahdistuskuplassa". Eli olen ollut ahdistunut ja pelännyt uutta satuttamista uudessa suhteessani. Tämä tunnetila on värittänyt omalla tavallaan kokemaani.

Olen todella tunteellinen ja saan usein itseni suuren ahdistuksen valtaan jo ajattelemalla asioita jotka ahdistaa... ja mulla on sellanen katastrofiajatusmalli. Jään herkästi kiinni ahdistavaan asiaan, enkä millään pääse neroon siitä. Siksi olen kiinnostunut auroista ja siitä, kuinka voisin vaikuttaa omaan mieleeni. Olen lukenut, että positiiviset ajatukset vaikuttavat auraan...

Ihminen on itselleen pahin vihollinen. Joskus mottoni on ollut "miksi olet onneton, kun voisit olla onnellinen". Pitäisi vain ajatella positiivisemmin :)

Sinun tekstistäsi huokuu se, että olet oppinut oman kokemuksesi kautta ja viisastunut :)

Lue lisää

Niinhän se on, että millaisessa herkkyydentilassa milläkin hetkellä kokee olevansa, tulkinta kuulemasta tai näkemästä tilanteesta tulee sen mukaisesti. Mutta jos kysyy itseltään, kuka tuntee ahdistusta, päädytään aina samaan lähteeseen – kehon tarpeeseen, pelkoihin - pelkoon siitä, että menettää jotain, jää paitsi josta ja usein juuri rakkaudesta.

Herkkyys tai tunteellisuus eivät ole huono asia, mikään ei ole huono asia. Vain se ratkaisee, että hyväksyy oman tunteellisuutensa, eikä kanna siitä syyllisyyttä tai häpeä sitä. Sanat ovat vain sanoja, mutta kun niihin liittää tunteen, ne sitovat.

Positiiviset ajatukset toki auttavat yhtä varmasti kuin vippilainat lainan päälle, mutta ovat vain tilapäinen laastari syvällä oleviin haavoihin. Kun positiivisuus katoaa, aukeavat taas haavat jopa entistä kipeimpinä ja epävarmempina. Siksi on hyvä käsitellä asiat, jotka näyttävät saavan aikaan ahdistavan olon. Vähän samoin kun on vatsa äärimmäisen kipeä, niin se helpottuu joissain tilanteissa oksentamalla. Samoin on sisäisten asioiden kanssa. Se ahdistava asia on tuotava päivänvaloon ja katsottava perin pohjin millään tavalla tuomitsematta sitä, miten kokee tai millaisia seurauksia ajatukset ovat aikaansaaneet. Meillä ihmisillä on taipumusta hoitaa seurauksia ja unohtaa syy, mikä johti seuraukseen.

Aikoinaan olin itsekin kiinnostunut auroista, chakroista ym. new agen piiriin kuuluvasta. Se toi tilapäistä iloa ja onnea, mutta pysyvää rauhan tilaa, vapautta ja huolettomuutta ym. en niillä saavuttanut. Etsin syitä pahaan oloon itseni ulkopuolelta, mutta en koskaan omasta mielestäni tai sivuutin ne puolustellen. Siinä tein virheen ja samalla pakenin itseäni.

Aloitin tämän tapaisella, jota lausuin aina, kun osui peili tai olin kävelemässä sen ohi. Tämä kuulostaa aivan järjettömältä, mutta kun se alku kummastelu menee ohi, siihen tulee selkeää syvyyttä ja tekee huomion, ettei ole rakastanut itseään tippaakaan. Ensimmäistä kertaa elämässä pysähtyy todella katsomaan itseä. Tätä tein lähemmäs kuukauden ajan ja jokin muuttui. Tai oikeastaan kaikki muuttui – ihmiset, kokemukset, asiat, aivan kaikki, kun alkoi katsomaan asioita rakkaudesta käsin.

Rakas_________________(nimesi) tahdon, että nautit jokaisesta päivästäsi. Rakastan sinua ___________( nimesi).

Koska rakastan sinua__________(nimesi), niin haluan, että elämäsi on helppoa ja vaivatonta. Tulen täyttämään elämäsi ilolla ja kaikella hyvällä, sillä sinä ___________(nimesi) ansaitset vain parasta.

Kokeile ihmeessä, jos haluat ja katso viikon päästä, onko jokin muuttunut hieman paremmaksi.

Olen todellakin mennyt ja tehnyt kaiken kantapään kautta, eikä se ollut aina lainkaan helppoa. Mutta nyt voin sanoa olevani sinut iltseni ja maailman kanssa.

Ruusa kirjoitti:

Niinhän se on, että millaisessa herkkyydentilassa milläkin hetkellä kokee olevansa, tulkinta kuulemasta tai näkemästä tilanteesta tulee sen mukaisesti. Mutta jos kysyy itseltään, kuka tuntee ahdistusta, päädytään aina samaan lähteeseen – kehon tarpeeseen, pelkoihin - pelkoon siitä, että menettää jotain, jää paitsi josta ja usein juuri rakkaudesta.

Herkkyys tai tunteellisuus eivät ole huono asia, mikään ei ole huono asia. Vain se ratkaisee, että hyväksyy oman tunteellisuutensa, eikä kanna siitä syyllisyyttä tai häpeä sitä. Sanat ovat vain sanoja, mutta kun niihin liittää tunteen, ne sitovat.

Positiiviset ajatukset toki auttavat yhtä varmasti kuin vippilainat lainan päälle, mutta ovat vain tilapäinen laastari syvällä oleviin haavoihin. Kun positiivisuus katoaa, aukeavat taas haavat jopa entistä kipeimpinä ja epävarmempina. Siksi on hyvä käsitellä asiat, jotka näyttävät saavan aikaan ahdistavan olon. Vähän samoin kun on vatsa äärimmäisen kipeä, niin se helpottuu joissain tilanteissa oksentamalla. Samoin on sisäisten asioiden kanssa. Se ahdistava asia on tuotava päivänvaloon ja katsottava perin pohjin millään tavalla tuomitsematta sitä, miten kokee tai millaisia seurauksia ajatukset ovat aikaansaaneet. Meillä ihmisillä on taipumusta hoitaa seurauksia ja unohtaa syy, mikä johti seuraukseen.

Aikoinaan olin itsekin kiinnostunut auroista, chakroista ym. new agen piiriin kuuluvasta. Se toi tilapäistä iloa ja onnea, mutta pysyvää rauhan tilaa, vapautta ja huolettomuutta ym. en niillä saavuttanut. Etsin syitä pahaan oloon itseni ulkopuolelta, mutta en koskaan omasta mielestäni tai sivuutin ne puolustellen. Siinä tein virheen ja samalla pakenin itseäni.

Aloitin tämän tapaisella, jota lausuin aina, kun osui peili tai olin kävelemässä sen ohi. Tämä kuulostaa aivan järjettömältä, mutta kun se alku kummastelu menee ohi, siihen tulee selkeää syvyyttä ja tekee huomion, ettei ole rakastanut itseään tippaakaan. Ensimmäistä kertaa elämässä pysähtyy todella katsomaan itseä. Tätä tein lähemmäs kuukauden ajan ja jokin muuttui. Tai oikeastaan kaikki muuttui – ihmiset, kokemukset, asiat, aivan kaikki, kun alkoi katsomaan asioita rakkaudesta käsin.

Rakas_________________(nimesi) tahdon, että nautit jokaisesta päivästäsi. Rakastan sinua ___________( nimesi).

Koska rakastan sinua__________(nimesi), niin haluan, että elämäsi on helppoa ja vaivatonta. Tulen täyttämään elämäsi ilolla ja kaikella hyvällä, sillä sinä ___________(nimesi) ansaitset vain parasta.

Kokeile ihmeessä, jos haluat ja katso viikon päästä, onko jokin muuttunut hieman paremmaksi.

Olen todellakin mennyt ja tehnyt kaiken kantapään kautta, eikä se ollut aina lainkaan helppoa. Mutta nyt voin sanoa olevani sinut iltseni ja maailman kanssa.

Lue lisää

Osuit naulan kantaan. En luota itseeni, sisällä on paha olla.
Tuntuu etten kykene terveeseen parisuhteeseen, koska en luota siihen, että rakkaani rakastaisi vain minua. Kaikki muut ovat mielenkiintoisempia kuin minä. En usko että rakkaani kestää pitkään huonoa itsetuntoa. ehkäpä juuri sen takia syytän häntä millon mistäkin, vain sen takia, että en luota itseeni enkä arvosta itseäni. verhoan pahan oloni vihaan. Yritän päästä muuristani eroon kokonaan, mutta hetkittäin pelot nostavat päätään ja muuri palaa taas.
En vain tiedä mistä tämä johtuu... tosin edellinen ja sitä edellinen suhde jättivät kai isommat jäljet, kuin aavistinkaan. pettämiset ja valehtelut...

Anteeksi valitus. yritän tuota sinun konstiasi. tekisin mitä vaan, että saisin oloni tasapainoisemmaksi ja sitä kautta saisin harmoniaa suhteeseeni.

MitäIhmettä?? kirjoitti:

Osuit naulan kantaan. En luota itseeni, sisällä on paha olla.
Tuntuu etten kykene terveeseen parisuhteeseen, koska en luota siihen, että rakkaani rakastaisi vain minua. Kaikki muut ovat mielenkiintoisempia kuin minä. En usko että rakkaani kestää pitkään huonoa itsetuntoa. ehkäpä juuri sen takia syytän häntä millon mistäkin, vain sen takia, että en luota itseeni enkä arvosta itseäni. verhoan pahan oloni vihaan. Yritän päästä muuristani eroon kokonaan, mutta hetkittäin pelot nostavat päätään ja muuri palaa taas.
En vain tiedä mistä tämä johtuu... tosin edellinen ja sitä edellinen suhde jättivät kai isommat jäljet, kuin aavistinkaan. pettämiset ja valehtelut...

Anteeksi valitus. yritän tuota sinun konstiasi. tekisin mitä vaan, että saisin oloni tasapainoisemmaksi ja sitä kautta saisin harmoniaa suhteeseeni.

Lue lisää

Oletko koskaan tarkastellut suurennuslasin kanssa sitä, mistä paha olosi on seuraus? Mitkä menneisyydessä ja lapsuudessa tapahtuneet kokemukset, on saaneet itsesi tuntemaan huonommuutta? Ja onko se enemmänkin ulkoisissa asioissa, älyn vai tekemisen alueella, se huonommaksi tunteminen, jolloin itsetunto on saanut kolauksen.

Kaikki kokemukset heijastuvat menneisyydestä ja uusia kokemuksia tarkastellaan mielessä, niistä pettymyksistä käsin. Tietoinen mieli ei sitä muista, koska kaikki kokemukset, pettymykset, pelot, viha, mustasukkaisuus, kateus, epävarmuus, ym. on tallennettuna alitajuntaan. Siellä on myös ”tallenne” siitä, miten olet vastaavassa tilanteessa reagoinut ja samaistunut siihen kokemukseen tunteen kautta.

Sitä voisi verrata kopiokoneeseen, joka heittää valmiin reagointi-, häpeä-, syyllisyys-, pelko ”kaavan”. Ihminen toimii niin kauan kopiokoneena, kunnes alkaa katsomaan kokemuksia toisin. Ei syytellen, häpeillen tai itseään lannistaen, vaan antaen anteeksi itselleen sen, miten on reagoinut.

Alitajunnasta ne pompsahtavat esiin aina, kun vastaavanlainen kokemus on juuri nyt käsillä. Mieli siis toimii muistin varassa ja on samaistunut niin kehon todellisuuteen, että näkee kaikki kehot subjektin ja objektin kautta. Se on kuin tallennettu tiedosto tietokoneessa.

Ainut mitä tulee tehdä, on uudelleen kertoa sille muistille, ettei se ole totta ja sitä kautta alitajunta alkaa tyhjentää sitä vanhaa ”tiedostoa” epätotena, jolloin piilotajunta, oikaisee alitajunnassa olevat pelot tms.

Kestää oman aikansa kuin mieli alkaa uskoa niitä uusia ”ohjelmointeja”. Tapahtumaa voisi verrata siihen, että ihminen on tehnyt jonkin asian aina samalla tavalla ja jokin menee aina pieleen. Mieli jollain tavalla pelkää ja vastustelee sen saman asian tekemistä siinä pelossa, että se taatusti menee pieleen ja se nostaa sen vihan, epävarmuuden ja toivottomuuden tunteen pintaan, samalla syyllistäen itsensä häpeän avulla. Heti kun on valmis katsomaan sitä, mikä menee aina pieleen ja löytyy halukkuutta oppia tekemään se toisella tavalla syyllistämättä itseä, löytyy ratkaisukin.

Jos olet lukija tyyppinen, tässä olisi hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Kokemukset ovat hyvin yleisiä, joten et ole ainut. Uskoisin, että kirja löytyy myös kirjastosta. Kun uskaltaa kohda itsessään olevan pelon, kahleet jotka tekevät elämisestä sietämättömän, alkaa keventyä ja samalla itsetunnon kohotessa alkaa pikku hiljaa rakastamaan itseäänkin enemmän.

http://www.bookplus.fi/kirjat/malinen,_ben/häpeän_monet_kasvot-4335608

PS. Oletko koskaan ajatellut, että voisit jossain ryhmäterapiassa käydä, jossa vertaistuen avulla huomaisit, ettet ole yksin asian kanssa? Samalla saisi perspektiiviä. Ainakin sulla löytyy halua löytää tasapaino ja harmonia.