Mietin buddhalaisia ajatuksia kiintymisestä ja yritin ymmärtää mistä on kyse.
Mieleeni tuli että buddha ei ehkä enää tahtonut kiintyä hyviin asioihin koska hän tiedosti että tämän myötä hän kiintyisi myös huonoihin asioihin.
Jos päättää kiintyä asioihin, pitää kiintyä myös huonoihin siinä missä hyviinkin.
Pitää kiintyä siis myös kärsimykseen ja iloon..
Jos kiintyy iloon, kiintyy myös kärsimykseen.
Kiinnymme usein materiaan tai rahaan, seksiin ja himoihimme tai tulemme läheisriippuvaisiksi, kiinnymme ruokiin ja erilaisiin huumeisiin, alkoholiin jne.
tämä kaikki on kiintymystä ja riippuvaisuutta.
Kiintymys viittaa riippuvuussuhteeseen ja vapaus ei ole riippuvaisuutta.
Tämä vapaus joka syntyy siitä kun ihminen lakkaa riippumasta asioihin voi olla autuaaksi tekevää.
Buddhan ajatus ehkä oli, että muutkin ihmiset tulisivat yhtä autuaaksi ja saavuttaisivat saman onnellisuuden minkä hän koki.
Buddha mietti keinoa kuinka tuosta kiintymyksen kehästä voi vapautua ja hän löysi ratkaisuksi meditaation.
Buddha oli elänyt yltäkylläistä elämää lapsuutensa ja nuoruutensa ja hän ymmärsi jotain kiintymyksen luonteesta materiaan, ehkä hän ymmärsi ettei tuo elämäntapa tee oikeasti onnelliseksi. "Raha ei tuo onnea."
Luopuminen ei kuitenkaan ole helppoa.. Tavallaan on surullista hylätä asioita joihin on kiintynyt, mutta se voi olla ehkä ainoa tie tulla autuaaksi.
Noh en tiedä, näin minä itse asian näen.
Buddhan ajatus kiintymisestä?
7
233
Vastaukset
- Hmm..
Voisin lisätä myös tähän sanasen siitä mitä mielestäni buddha ehkä ajatteli todellisuuden luonteesta.
Buddha siis kehoitti (jos näin voi sanoa) meitä luopumaan kiintymyksestä.
Tapa ajatella että "kaikki on harhaa" ja ympäröivä todellisuus on harhaa auttaa ehkä juurikin tuossa kiintymyksestä luopumisessa josta buddha puhui. Tämä on metodi ja kyse on siitä että yksilö voi muuttaa todellisuutensa.
Tätä voisi myös kuvata niin että ihminen irtautuu _tästä_ todellisuudesta ja siirtyy toiseen todellisuuteen valaistuessaan.
Kun vahvistamme todellisuuskäsitystämme niin tämä ehkä edesauttaa juuri kiintymystä näihin asioihin täällä maan päällä, rahaan, materiaan, ruokaan jne. Ei voi sanoa onko tämä oikein vai väärin, sen päättää ihminen itse mikä hänelle on oikein ja väärin ja kuinka hän toimii ja ajattelee.
Silloin emme ole niin sidoksissa tähän maailmaan ja maalliseen tietoisuuteen kun ajattelemme kaiken olevan "vain unta" ja silloinhan kaikki onkin vain unta kun tämän oikein oivaltaa. :)
Jos tavoittelemme irtaantumista "samsarasta" ja maallisesta kärsimyksestä niin sehän on looginen seuraava vaihe ajatella sillä tavalla että tuo olisi mahdollista ja omaksua sellaisia ajatustapoja jotka edesauttavat tätä.
Jos ihminen ei ole enää tietoinen tästä maailmasta, niin eihän tätä maailmaa enää ole hänelle.
Me olemme sidoksissa tähän maalliseen todellisuuteen ja buddhan idea oli että me luovumme sidoksista tähän maailmaan ja todellisuuskäsityksestämme ja ajatuksena oli että näin vapaudumme kärsimyksestä.
Tästä buddha ehkä puhui.
Kyse ei ole objektiivisesta väitteestä tai siitä että tuo harha pitäisi ymmärtää kirjaimellisesti.
Kyllähän kaikki tämä on ihan todellisuutta, mutta onko mikään enää todellisuutta jos emme ole enää tietoisia mistään?
Riippuu täysin siitä katsotaanko asiaa objektiivisesti vai ihmisen omasta todellisuudesta käsin.
Eihän meille esimerkiksi merihirviöitä tyypillisesti ole olemassa.
Ajatellaan että niitä ei ole olemassa, mutta saattaahan merten syvyyksissä ollakkin merihirviöitä, niitä ei kuitenkaan periaatteessa ole olemassa koska me emme ole tietoisia niistä.
Tietääksemme niitä ei ole olemassa, nimenomaan.
Loppupeleissä kaikessa on kyse siitä mitä me itse uskomme ja tästä ovat monet "viisaat miehet" puhuneet.
Myös siitä on kyse siinäkin tapauksessa jos uskomme kaiken olevan unta, silloin kaikesta tulee unta ..
Myös buddha korosti sitä että ihmisen täytyy itse valita tiensä, mitä hän uskoo, oman tapansa kulkea ja ajatella, senkin uskooko buddhan ajatuksiin vai ei.
Noh en tiedä, tuli vain tälläisiä ajatuksia mieleen.
Niin monet ihmettelevät noita harha-ajatuksia ja tuo myös aiheuttaa paljon väittelyitä ja riitoja ihmisten välillä.- 123nimimerkki
Buddha ei opettanut että maailma olisi jotenkin epätodellinen tai harhainen. Lähinnä pointti oli minusta se että etsimme onnea väärästä paikasta (tämä on tietämättömyyden merkitys varhaisissa teksteissä). Uskomme että himojamme tyydyttämällä, hankkimalla lisää omaisuutta tai vaatimalla todellisuuden meidän oikkuihimme hallinnan muodossa saavutamme jonakin päivänä onnen. Tämä on harhaista ja saa meidät sekoilemaan halun ohjaamana (samsaroimaan, kyse ei ole paikasta vaan verbistä). Opettelemalla anteliaisuutta, myötätuntoa, hyvää moraalista käytöstä ja pikku hiljaa meditaatiota ihminen voi oppia että aistinautintojen (aseman, omistamisen, seksuaalisen mielihyvän jne) lisäksi on nautintoa ja onnea joka on tasaisempaa, hallittavampaa ja voimakkaampaa kuin perinteinen onni. Aistinautintojen aikaansaama onni on aika rajallista, mutta tämä menee paljon pidemälle ja samalla vähentää riippuvuutta ulkoisten olosuhteiden vaikutuksesta.
Kun tämä onni alkaa avautumaan niin ajatus siitä että mieltä hallinnoimalla voisi saavuttaa jotain vielä korkeampaa alkaa tuntua ihan järkevältä. Ihmisen psykologiassa on "tangha" niminen tekijä, joka pitää yllä kärsimystä. Mieltään harjoittamalla ihminen on kykenevä sitä hallitsemaan ja lakkauttamaan sen. Tällöin kärsimys, epätyydytttävyys, levottomuus, ahdistus jne alkavat pikku hiljaa heikentyä tai ainakin niiden kanssa on helpompi olla.
Buddha ei puhunut mistään toisesta maailmasta. Hän eli tässä maailmassa, mutta ilman tuota "tangha" nimistä tekijää, takertumatta mihinkään tässä maailmassa ja täten täysin vapaana. Maahan makaamaahan hänkään ei jäänyt vaan tästä huolimatta perusti mittaan organisaation ja opetti vuosikymmeniä sitä mitä oli löytänyt.
- Hmm..
Olen tästä eri mieltä, mielestäni buddha nimenomaan korosti sitä kuinka valaistus tai nirvana on lopullinen päämäärä.
Sitä kuinka tämä todellisuus käsitys pitää hylätä jotta voimme päästä nirvanaan, sillä mikäli olemme kiintyneitä tähän maalliseen todellisuuteen niin olemme myös kiintyneitä tähän ja tästä oli kyse.
Tuon tilan saavuttamiseen buddha eritti erilaisia metodeja ja tahtoi auttaa meitä valaistumisen saavuttamisessa.- 123nimimerkki
Tämä nyt on vähän tälläistä. Nämä ovat aika hämäriä asioita ja minulla on oma kieleni ja sinulla sinun. Se miten nämä ilmaistaan ei ole merkitystä vaan se millaiseen toimintaan se johtaa psyykeen ja ruumiin tasolla.
Buddha sanoi opettavansa kärsimystä ja kärsimyksen loppua. Nirvana on kärsimyksen loppu. Mutta se ei ainakaan varhaisissa teksteissä ole mikään toinen todellisuus, olemisen perusta, tosi olevainen tms. Se on vain jotain johon mielensä voi saattaa jos tekee systemaattista harjoitusta. Siinä mielessä valaistunut vaihtaa todellisuutta että hän on kontaktissa samaan materiaaliseen todellisuuteen, mutta hänen mielensä tulkitsee ja toimii siinä toisella tasolla jolloin kaikki normaalit kärsimykset, jännitykset, ahdistukset ovat poissa. Tämä johtuu siitä että harjoittaja on nähnyt että mikään kokemuksessa ei ole takertumisen arvoinen vaan takertuminen johtaa aina kärsimykseen. Kun tuon näkee selvästi niin mieli alkaa pikku hiljaa päästämään irti ja alkaa laskeutumaan yhä suurempaan hyvinvoinnin, rauhan ja autuuden tilaan.
Takerrumme autoihimme joo, mutta musta tärkeämpää on että takerrumme tiettyihin käsityksiin. Kuten käsitykseen siitä että pitäisi olla jotenkin henkinen, olla takertumatta autoihin ja moitimme sitten itseämme kun teemme noita käsityksiämme vastaan. Minusta ne autot, työpaikat ja laskut eivät ole ollenkaan harhaa. Pointti nyt ei ole jotenkin taianomaisesti kadota tästä maailmasta vaan opia elämään omien velvollisuuksien, halujen ja tunteiden kanssa siten että ei tuota kärsimystä itselle tai muille. Autot ovat ihan todellisia, mutta ne eivät kykene tuottamaan meille pysyvää ja kestävää onnea jota helposti niistä etsimme. Tämän vuoksi meidän pitäisi päästää irti autoista, koska niistä sen etsiminen on harhaista samsarointia.
Musta "maallinen todellisuus" on kaikki se mikä tapahtuu kokemuksen kentässä, niin tunteet kuin autotkin. Olemme kiintyneitiä siinä tapahtuviin ilmiöihin. Buddha tarkoittaa maailmalla sitä fenomenologista todellisuutta eikä sitä mitä Paavali jolle se on enemmänkin jotain minun ulkopuolella olevaa tuo "objektiivinen" maailma. Kyse ei ole mistää imperatiivista että kiintyminen olisi paha tai syntiä, vaan että kiintyminen ja takertumine, tangha satuttaa meitä ja jos emme tätä ymmärrä niin jatkamme samsarointia. Omapahan on asiamme eikä buddhasta tai kenestäkään muustaan ole sanomaan että meidän _pitäisi_ tehdä jotain muuta. Jos tarkastelemme kuitenkin "maailmaa" eli suoraa kokemusta niin voi olla että ennemmin tai myöhemmin tajuamme tuon totuuden.
No tämä auttoi ainakin omia ajatuksia jäsentämään, toivottavasti tätä oli lystiä muillekin.
- yks zeniläinen
Minä näkisin kiintymyksen ongelman lähinnä kiintyjän kannlta. Kiintymys sinänsä ei ole muuten paha, kuin että tuon kohteen menetys tuottaa surua ja sen estäminen mahdollisesti turhaa stressiä.
Isompi ongelma (henkisen kehityksen kannalta) on se, että kyetäkseen kiintymään johonkn, pitää olla se kiintyjä, eli ego. Ja niin kauan kuin ego saa kiintyä, niin haluan se saa "elinvoimaa" ja pitää meitä otteessaan. Eli egosta luopuminen ei ole mahdollista ellei samalla luovu kaikista kiintymyksistään.
Mistä pääsemme sujuvasti toiseen, samaan asiaan liittyvään ongelmaan. Buddhalaisuuden harjoittaminen lienee länsimaissa vaikeaa juuri siksi, että elämäntapamme perustuu omistamiselle, joka on kiintymyksen eräs nimi. Osin se on pakollista ilmaston ja toimeentulonkin vuoksi, mutta isolta osin myös opittu tapa ja vallitseva malli yhteiskunnassa.
Eli missä menee se raja, mikä on kiintymystä ja mikä välttämätöntä omistamista ulkoisista (ilmasto, yhteiskunta, elanto, jne) syistä? Buddhan ensimmäinen opetus käsitteli neljää jaloa totuutta;
1. Totuus, kärsimystä on,
2. Totuus, kärsimyksellä on alkuperä (takertuminen),
3. Totuus, kärsimyksellä on loppu
4. Totuus, Polku joka johdattaa kärsimyksen loppumiseen.
Takertuminen aiheuttaa kärsimystä kaikkien ilmiöiden väliaikaisuuden takia. Ihmien menettää kaikki ennemmin tai myöhemmin. Paitsi menettäminen, myös menettämisen pelko aiheuttavat kärsimystä.
Jos ei ole aivan vakuuttunut siitä, että kärsimyksestä tulisi päästä eroon. Niin ei ole mitään aihetta harjoittaa dharmaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 241679
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha201554Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka691444Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.541425Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?501343Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne151288Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se111158Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.661140Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot651130Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351114