Ylpeys

elisakettu

Kun olin pieni, minulle sanottiin: " Elisa, sinä olet niin ylpeä "

Myöhemmin: " Olet ylpeä, Elisa. Tulen levottomaksi lähelläsi "

Mitä se ylpeys oikein on? Kuinka ja milloin ylpeys kaltoinkohtelee toista ihmistä?

Lainaus vielä ystävältäni A:lta, joka antoi minulle tämän katkelman:

" Ylpeys on kuolemansynneistä kaikkein perimmäisin pahe.

Ylpeyttä vastaan voi taistella vain nöyryys. Meidän tulee ihmisinä nähdä itsemme sellaisina kuin olemme eikä verrata itseämme muihin ihmisiin.

Ylpeys on kilpailua ihmisten välillä. Jos jonkin ihmisen ylpeys kovin loukkaa sinua, on sinussa itsessäsi paljon ylpeyttä. "

44

395

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 5+13=18

      No itse en välttämättä pitäisi kaikkea ylpeyttä pahanakaan...

      Yksi laji ylpeyttä on myös ns. omanarvontunto...on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, ei ole mitään syytä kulkea pää alaspäin kartellen ihmisten katsetta...on tyytyväinen itseensä...vaikka ei olekkaan tavallista kummempi...

      se pikkusen eri asia kuin liiallinen itsetietoisuus, pöyhkeys, kulkea pystypäin katsellen pitkin nenänvarttaan muita ihmisiä jos heitä edes huomaa...pitäen itseään ns. parempana ihmisenä...

      Sitten voi tavallaan tuntea ylpeyttä jostain...tulee mieleen kokemus jostain lasten esityksistä jossain juhlissa...tulee tunne, tuo on MINUN lapseni...tekisi mieli hihkua, katsokaa kaikki, miten ihana hän on...

      myös itse voi olla ylpeä jostain onnistuneesta saavutuksestaan...

      Että en tiedä voiko kaikkea ylpeyttä laskea synniksi...

      • nisse..

        "Että en tiedä voiko kaikkea ylpeyttä laskea synniksi... "

        Minusta ei voi, mutta on paljolti myös kulttuurikysymys. Suomessa ainakin pitäisi vain vähätellä itseään eikä saisi olla itsestään ylpeä, toivon todella että tämä on muuttumassa. Voin ihan rehellisesti sanoa olevani ylpeä itsestäni ja jos siitä taas joku nasse vetää herneet niin voi voi. Usein on niin käynytkin, mutta vaikea se on olla vaatimatonkin kun on niin hiton hyvä.

      • 2+16=18
        nisse.. kirjoitti:

        "Että en tiedä voiko kaikkea ylpeyttä laskea synniksi... "

        Minusta ei voi, mutta on paljolti myös kulttuurikysymys. Suomessa ainakin pitäisi vain vähätellä itseään eikä saisi olla itsestään ylpeä, toivon todella että tämä on muuttumassa. Voin ihan rehellisesti sanoa olevani ylpeä itsestäni ja jos siitä taas joku nasse vetää herneet niin voi voi. Usein on niin käynytkin, mutta vaikea se on olla vaatimatonkin kun on niin hiton hyvä.

        Niin me suomalaiset olemme häpeä kansaa...mutta toki muutosta on näkyvissä, että kyllä siitä kaikesta joskus jo hömpältäkin kuullostavasta positiivisuusuuden levittämisestäkin jotain hyötyä on ollut...

        En tiedä, miten ylpeä olen itsestäni...käyttäisin mielummin tuota omanarvontunto sanaa...tuntee itsensä ja on ns. tyytyväinen itseensä ja elämäänsä omista puutteistaan huolimatta...

        Sitä kautta voi myös arvostaa toista...tietäen ettei kukaan ole täydellinen...vaikka tuleekin mieleen yks biisi, joka on tietyllä lailla mautonkin, ja esittäjät on mitä on...mutta kertosäe vois sopia vaikka narsistin uhreille...kun jostain se huumori pitää repiä sitäkin asiaa muistellessa..

        http://www.youtube.com/watch?v=bFnA1TRX1Bg

        lapsistani olen aina olluterittäin ylpeä...vielä aikuisinakin tulee heitä katsellessa monesti mieleen tuo "hei katsokaa kaikki" ajatus...

        Ja meillä on yhteinenkin ylpeyden aihe...ollaan joskus kilisteltykin sille..."olemme selvinneet menneisyydestä, kaikki on tällä hetkellä elämässä hyvin"...

      • nisse..
        2+16=18 kirjoitti:

        Niin me suomalaiset olemme häpeä kansaa...mutta toki muutosta on näkyvissä, että kyllä siitä kaikesta joskus jo hömpältäkin kuullostavasta positiivisuusuuden levittämisestäkin jotain hyötyä on ollut...

        En tiedä, miten ylpeä olen itsestäni...käyttäisin mielummin tuota omanarvontunto sanaa...tuntee itsensä ja on ns. tyytyväinen itseensä ja elämäänsä omista puutteistaan huolimatta...

        Sitä kautta voi myös arvostaa toista...tietäen ettei kukaan ole täydellinen...vaikka tuleekin mieleen yks biisi, joka on tietyllä lailla mautonkin, ja esittäjät on mitä on...mutta kertosäe vois sopia vaikka narsistin uhreille...kun jostain se huumori pitää repiä sitäkin asiaa muistellessa..

        http://www.youtube.com/watch?v=bFnA1TRX1Bg

        lapsistani olen aina olluterittäin ylpeä...vielä aikuisinakin tulee heitä katsellessa monesti mieleen tuo "hei katsokaa kaikki" ajatus...

        Ja meillä on yhteinenkin ylpeyden aihe...ollaan joskus kilisteltykin sille..."olemme selvinneet menneisyydestä, kaikki on tällä hetkellä elämässä hyvin"...

        Eipä sitä tunnu monikaan kestävän jos alkaa kehua itseään, heti aletaan nimittelemään narssiksi ;)

        Jaskat noista vähättelyistä, olen aina ajatellut mielessäni että kiertää se sittenkin. Että ihan täysin ei mua ole pystytty nujertamaan, jota ihmettelen joskus itsekin.

    • yxex

      Minoon aineskin ylpiä elisaketusta. palstakamuista, koska he on ruotineet tätä narsismi-asiaa hyvin monipuolisella tavalla.

      Jos joku on eri mieltä, ylpeyteni saattaa loukkaantua ;)

      • 1+13=14

        Noh, pitäiskö mun ny sitte vuorostani kehaista sinua siten, että useimmiten pidän kylllä kannanotoistasi..

        Tuon tiedon myötä...voit/saat kokea ylpeyttä itsestäsikin...

      • elisakettu

        YE: minäkin olen ylpeä sinusta.

        Ja palstatoverit; heidän muutostyötään, etenemistään on ollut ilo seurata. Tottakai voi olla ylpeä toisten saavutuksista.

      • yxex
        1+13=14 kirjoitti:

        Noh, pitäiskö mun ny sitte vuorostani kehaista sinua siten, että useimmiten pidän kylllä kannanotoistasi..

        Tuon tiedon myötä...voit/saat kokea ylpeyttä itsestäsikin...

        Kiitos! =)

        *ylpeilee polleana peilin edessä, peilikuva nauraa*

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        YE: minäkin olen ylpeä sinusta.

        Ja palstatoverit; heidän muutostyötään, etenemistään on ollut ilo seurata. Tottakai voi olla ylpeä toisten saavutuksista.

        Samanhenkisten seurakunta. Nöyrät ylpeät. Kiltit narsistit ;D

      • nisse..
        yxex kirjoitti:

        Samanhenkisten seurakunta. Nöyrät ylpeät. Kiltit narsistit ;D

        Keskinäisen kehumisen kerho :D

      • 8+4=12
        yxex kirjoitti:

        Kiitos! =)

        *ylpeilee polleana peilin edessä, peilikuva nauraa*

        noh...minuakin naurattaa...
        sitähän se on...ihmiset toimivat monesti toinen toistensa peileinä...

        Positiivisen kommentin saatuaan on helppo hymyillä...mutta entäs sitten kun saa negatiivisen kommentin...miltä peilissä silloin näyttää...

        ajattelisin, että kun narsisti saa peileistään (ihmisistä) paljon negatiivista informaatioita itsestään...joko todellisista tai kuvitteellista, ei hän uskalla enää katsoa siihen peiliin ollenkaan...

        Päättelee, että "peili" (ihminen) on viallinen ja hankkii uuden...
        kiiltävämmmän ja kauniin...sen on pakko olla parempi kuin vanha...

        Mutta entäs sitten...jos on vain yksi peili...se oma, syntymä lahjaksi saatu...joka näyttää oman kuvan ilman toisten peilaamista....siihen harva ihminen uskaltaa kovin pitkään katsoa...

      • jungsterit
        nisse.. kirjoitti:

        Keskinäisen kehumisen kerho :D

        Jep jep ;)

    • Pitkänenä

      Hmm.. Miksi ylpeys olisi huono asia.
      Minullekin on joskus sanottu, että minusta saa vaikutelman olevani ylpeä.

      Olen pohtinut sitä miksi narsistiset ihmiset ottaa minut kohteekseen ja käynyt läpi asioita elämässäni.
      Olen myös huomannut, että kun joku kiltin oloinen alkaakin laittamaan vastaan siitä seuraa hämmennys, että kuinka se nyt noin käyttäytyy. (siis jolla ei ole rajoja tai ne on himmeät )
      Mutta kun henkilö jolla on voimakkaat ja selkeät rajat, niin niillä on ikäänkuin oikeus sanoa ponnekkaasti vastaan, eikä kukaan ihmettele vaikka ne töksäyttelevät toisille mitä sattuu.
      Olen oppinut tummentamaan rajojani hieman ja ehkä se antaa vaikutelman minusta ylpeänä. Ehkä minusta kuitenkin paistaa sivusta se kiltteys ja ripaus läheisriippuvuutta ja valo muuntaa ikäänkuin olemukseni ylpeäksi, tiedä häntä.
      Kuitenkin rajat on oltava, jotta jatkossa ei kohteeksi joutuisi.

    • elisakettu

      Luulen että jokin muu piirre tai ominaisuus sotketaan toisinaan ylpeydeksi.

      Omalla kohdallani se olisi voinut olla tietynlainen panssaroituminen; en päästä lähelle, olen torjuva, etäinen. On tavallaan jäykkä vastaanottamaan ja/tai antamaan omien koteloitujen tunteiden varassa. Pelkokin ehkä haavoittumisesta.

      • 5+11=16

        Niin on olemassa sellainenkin sanonta kuin, että
        kyllä ylpeä saa olla muttei tyhmä...

        tuon voisi liittää vaikka siihen, että ihminen on selkeästi avun tarpeessa, mutta ylpeys ei anna periksi hakea/pyytää apua...

        Esim. perheissä/suhteissa joissa on väkivaltaa...annetaan monesti asioiden mennä liian pitkälle...sen ylpeyden takia, ettei vain kukaan saa tietää...tavallaan häpeäkin voi aiheuttaa tyhmää ylpeyttä...

        Tuo tulee myös mieleen sen "Markun" kohdalla, ottamatta sen kummemmin kantaa hänen asiaansa faktaa vaiko fiktiota...

        niin mies itse on selkeästi avun tarpeessa...sekä häneen itseensä liittyen, että asiaan liittyen (asiaan perehtynyt asianaja), että ylpeys voi syntyä myös vihasta, oikeassa olemisen pakosta...

      • Pitkänenä

        Hyvin oivallettu, elisakettu! Sitä tulee hyvin varovaiseksi ja panssaroituu, kuten sanoit. Ja muut tulkitsee sen ylpeydeksi.

      • lottamari<3

        Eikö tuo ole juuri sitä ylpeyttä, että ei halua päästää ketään lähelleen, ei kukaan ole niin hyvä, että kelpaisi minua ymmärtämään? On aivan sama onko ylpeydessä mukana pelkoa ja varmasti onkin, sillä kysymys on myöskin häpeästä, jota ylpeä pelkää.

      • elisakettu
        lottamari<3 kirjoitti:

        Eikö tuo ole juuri sitä ylpeyttä, että ei halua päästää ketään lähelleen, ei kukaan ole niin hyvä, että kelpaisi minua ymmärtämään? On aivan sama onko ylpeydessä mukana pelkoa ja varmasti onkin, sillä kysymys on myöskin häpeästä, jota ylpeä pelkää.

        Asia olisi noinnaan yksinkertainen. Eli kyse olisi kieltämisestä (kieltää, pelon, häpeän, eikä kai ylpeäkään halua olla tai siksi nimetyksi).

        Ei päästä lähelle - kukaan ei ole niin hyvä, tai kukaan ei minua kykene ymmärtämään kuitenkaan (arvostaisipa tätä sitten kuinka paljon hyvänsä, mutta itse asettelee vastaanottajan kyvyn mielessään kuitenkin vajaaksi jollain tapaa).

        Tällä on totuuspohjaa. Juuri nuorena ollessani huomasin, että omista asioistaan ja tuntemuksistaan on turha hölistä, ne tulee silmille kuitenkin (pelko). Toisinaan avauduttuani sain väärinymmärrettynä (henkilökohtainen kokemus) taas kuraa niin paljon niskaani, seurasi häpeä, jota väistääkseen tietysti piti vielä lujemmin sen turpansa kiinni. Ja sitten oli ulkopuoliset, jotka vaativat lojaalisuuden nimissä pitämään oman pesän asiat omina.

        Koteloituminen on niin helppoa häpeän, syyllisyyden ja pelon vuoksi.

        Juuri tämän valossa ymmärtää paremmin heitä, joiden on todella vaikea luottaa kehenkään.

        Onko ylpeydessä lopulta kyse vain luottamuksesta?

      • YE(ei kirj)
        elisakettu kirjoitti:

        Asia olisi noinnaan yksinkertainen. Eli kyse olisi kieltämisestä (kieltää, pelon, häpeän, eikä kai ylpeäkään halua olla tai siksi nimetyksi).

        Ei päästä lähelle - kukaan ei ole niin hyvä, tai kukaan ei minua kykene ymmärtämään kuitenkaan (arvostaisipa tätä sitten kuinka paljon hyvänsä, mutta itse asettelee vastaanottajan kyvyn mielessään kuitenkin vajaaksi jollain tapaa).

        Tällä on totuuspohjaa. Juuri nuorena ollessani huomasin, että omista asioistaan ja tuntemuksistaan on turha hölistä, ne tulee silmille kuitenkin (pelko). Toisinaan avauduttuani sain väärinymmärrettynä (henkilökohtainen kokemus) taas kuraa niin paljon niskaani, seurasi häpeä, jota väistääkseen tietysti piti vielä lujemmin sen turpansa kiinni. Ja sitten oli ulkopuoliset, jotka vaativat lojaalisuuden nimissä pitämään oman pesän asiat omina.

        Koteloituminen on niin helppoa häpeän, syyllisyyden ja pelon vuoksi.

        Juuri tämän valossa ymmärtää paremmin heitä, joiden on todella vaikea luottaa kehenkään.

        Onko ylpeydessä lopulta kyse vain luottamuksesta?

        Toukka --> kotelo --> perhonen.

        Suuri ja kaunis, ehjä ja seestynyt, kiltti ja vahva =)

        Enkelidemoni.

      • A
      • elisakettu
        A kirjoitti:

        http://yle.fi/vintti/yle.fi/pyhatjapahat/kuolemansynnit.html

        Moikka A! Tuo on hyvä linkki, muistan sen nähneeni joskus aiemminkin.

        Näkökykyni ei ole vain parantunut. Kuule Valmentaja, sanoit minulle kerran, että ylpeys on synneistäni pahin. Miten sinä näet minun kantavan ylpeyttä?

        *pahoittelee, ettei itse ehdi keskustelemaan, mutta jos joskus tähän vastaisit*

      • A
        elisakettu kirjoitti:

        Moikka A! Tuo on hyvä linkki, muistan sen nähneeni joskus aiemminkin.

        Näkökykyni ei ole vain parantunut. Kuule Valmentaja, sanoit minulle kerran, että ylpeys on synneistäni pahin. Miten sinä näet minun kantavan ylpeyttä?

        *pahoittelee, ettei itse ehdi keskustelemaan, mutta jos joskus tähän vastaisit*

        Lisäsit sanomaani yksikön ensimmäisen persoonan possessiivisuffiksin. En ole arvioinut sinun persoonaasi. Erityisesti tätä asiaa koskien en ole arvioinut oletko sinä ylpeä.

      • elisakettu
        A kirjoitti:

        Lisäsit sanomaani yksikön ensimmäisen persoonan possessiivisuffiksin. En ole arvioinut sinun persoonaasi. Erityisesti tätä asiaa koskien en ole arvioinut oletko sinä ylpeä.

        Olet aina niin täsmällinen sanoissasi. Tarkistin asian. Minä muistin väärin ja sinä olit oikeassa.

    • ent.ilkikurimus

      Minun ohjenuorani tässä elämässä on rehellisyys ja totuus. Uskon, että niillä saa myös ylpeyden hallintaan.....

      • elisakettu

        Sitä luulee olevansa rehellinen ja kulkevansa totuuden tietä. Sitten, yllättäen havahtuu, onkin jokin hiljennetty asia, jota ei olekaan aivan valmis itselleen käsittelemään.

        Entä jos ajattelee olevansa rehellinen itselleen ja muille? Mutta ei ole vain havainnut jotain seikkaa, joka peittää itseä; on tavallaan epärehellinen tietämättään? Koska ei ole oivaltanut jotain ominaisuutta itsessään, joka estää totuuden?

        Kuvittelee olevansa rehellinen itselle. Olettaisi olevan rehellinen myös muille. Erehdys. Eipä olekaan. Ei välttämättä tunnista omia tunteitaan, mitä ne ovat. Silloin ei voi olla rehellinen itselleen (eikä toisellekaan). Puuttuu rohkeus, syystä tai toisesta, olla rehellinen toisille.

        Mutta mikä osa siitä on sitä ylpeyttä? Onko se se, koskei halua näyttää ns varjopuolta itsessään toiselle? Onko se hylkäämisen pelkoa? Vai pelkääkö satuttavansa/loukkaavansa totuudella toista rehellisyydellä vai kertojaa itseään?

      • A

        Totuutta on rakastettava enemmän kuin itseään mutta lähimmäistä enemmän kuin totuutta.

      • dizel
        A kirjoitti:

        Totuutta on rakastettava enemmän kuin itseään mutta lähimmäistä enemmän kuin totuutta.

        Eli pitäisi olla lähimmäisistään välittävä, itsestään piittaamaton valehtelija?

      • elisakettu
        A kirjoitti:

        Totuutta on rakastettava enemmän kuin itseään mutta lähimmäistä enemmän kuin totuutta.

        Miten A tuo toteutuu kä'ytännössä? En ymmärrä...

      • ent.ilkikurimus
        elisakettu kirjoitti:

        Miten A tuo toteutuu kä'ytännössä? En ymmärrä...

        Kyseessä on Romain Rollandin sitaatti....

    • dizel

      "Ylpeys on kilpailua ihmisten välillä. Jos jonkin ihmisen ylpeys kovin loukkaa sinua, on sinussa itsessäsi paljon ylpeyttä. "


      Itse tykkään ajatella niin, ettei muiden persoonilla ole mitään tekemistä ajatuksieni, sanojeni, tai tekojeni kanssa. Kukaan ihminen ei ärsytä minua pelkällä olemuksellaan, ainoastaan teoillaan, joihin vastaan samalla mitalla. En siksi, millainen henkilö on, vaan siksi, että hän aloitti itse "sodan".
      Yksinkertaista. :)

      Ajatus siitä, että jos näkee toisessa jotain, on itse sellainen, on mielestäni typerä ja turha...ja sen lisäksi oudon narsistinen. Sillä "vastuu" näkemästään ja kokemastaan siirretään ( jälleen kerran ) sille "uhrille", joka voi olla kuka tahansa missäkin tilanteessa. Jos joku ihminen vaikuttaa kusipäältä, se todennäköisesti sellainen on...ei niin, että näkisit oman kuspäisyytesi siinä toisessa.
      Ainoastaan narsistit, jotka eivät narsistisuuttaan tunnista, voivat erehtyä luulemaan toista narsistiksi, vaikka tämä ei sellainen ole. Mutta tavis, joka näkee toisessa kusipään, tuskin on väärässä.

      • dizel

        Ominaisuuksiensa ulkoistaminen toisiin, on narsistinen piirre...

        ( jota minun ei tarvitse harrastaa...näen ne tarpeeksi hyvin jo itsessäni. ;) )

      • dizel

        Hmm...Ehkä tuo "ärsyttää" oli liian vahva sana tuohon yhteyteen, mutta toisinaan tuntuu, ettei suomen kieltä oli tarkoitettu minun käyttööni...tai että siitä puuttuu sanoja, mitkä kuvastaisivat paremmin ajattelutapaani. :)

      • dizel
        dizel kirjoitti:

        Hmm...Ehkä tuo "ärsyttää" oli liian vahva sana tuohon yhteyteen, mutta toisinaan tuntuu, ettei suomen kieltä oli tarkoitettu minun käyttööni...tai että siitä puuttuu sanoja, mitkä kuvastaisivat paremmin ajattelutapaani. :)

        ole* siis... ;|

      • LK
        dizel kirjoitti:

        Ominaisuuksiensa ulkoistaminen toisiin, on narsistinen piirre...

        ( jota minun ei tarvitse harrastaa...näen ne tarpeeksi hyvin jo itsessäni. ;) )

        Eikös se ole suht inhimillinen piirre loppujenlopuksi. Defenssi.

      • dizel
        LK kirjoitti:

        Eikös se ole suht inhimillinen piirre loppujenlopuksi. Defenssi.

        Narsisteilla noita defenssejä on vain yleensä enemmän, kuin ns. taviksilla.

      • LK
        dizel kirjoitti:

        Narsisteilla noita defenssejä on vain yleensä enemmän, kuin ns. taviksilla.

        Eiks defenssien monipuolisuus oo niinkun yleensä hyvänä asiana pidetty juttu?

        Mutta varmaan siis tarkoitit että laukeavat helpommin tietyissä tilanteissa, jos oikein arvaan.

      • dizel
        LK kirjoitti:

        Eiks defenssien monipuolisuus oo niinkun yleensä hyvänä asiana pidetty juttu?

        Mutta varmaan siis tarkoitit että laukeavat helpommin tietyissä tilanteissa, jos oikein arvaan.

        Mitä enemmän defenssejä, eli puolustuskeinoja, sen vääristyneempi kuva henkilöllä on itsestään, eli ei kovin hyvä juttu kyseessä...
        Itsetuntemus lienee ainoa keino purkaa noita omia defenssejään, minkä jälkeen ei tarvitse toimia tietyn pakonomaisen kaavan mukaan, kun tiedostaa paremmin ne eri puolet itsessään. Se antaa myös tavallaan ihmiselle vapauden valita ja olla toistamatta virheitään, sekä tekee ihmisestä vähemmän ennalta-arvattavan ja huonommin manipuloitavan. Sekä tietenkin vähentää myös sitä narsistista käytöstä ( jos nyt ajattelee mitä hyötyä, tuosta voisi narsistille olla )
        Sekä usein myös vähentää kaikennäköistä masennusta, ahdistusta ja muuta, joiden syitä ei sitä ennen ole itse tiedostanut.
        Defenssit ovat siis lyhyesti sanottuna itsepetosta.

        Tietyllä tapaa hyvä, tietyllä tapaa huono juttu. Ilman defenssejä traumatisoitunut ihminen todennäköisesti sekoaisi...


        http://tiedostamaton.net/defenssit/

        ( tuossapa ensimmäinen silmiin osunut artikkeli aiheesta )

      • LK
        dizel kirjoitti:

        Mitä enemmän defenssejä, eli puolustuskeinoja, sen vääristyneempi kuva henkilöllä on itsestään, eli ei kovin hyvä juttu kyseessä...
        Itsetuntemus lienee ainoa keino purkaa noita omia defenssejään, minkä jälkeen ei tarvitse toimia tietyn pakonomaisen kaavan mukaan, kun tiedostaa paremmin ne eri puolet itsessään. Se antaa myös tavallaan ihmiselle vapauden valita ja olla toistamatta virheitään, sekä tekee ihmisestä vähemmän ennalta-arvattavan ja huonommin manipuloitavan. Sekä tietenkin vähentää myös sitä narsistista käytöstä ( jos nyt ajattelee mitä hyötyä, tuosta voisi narsistille olla )
        Sekä usein myös vähentää kaikennäköistä masennusta, ahdistusta ja muuta, joiden syitä ei sitä ennen ole itse tiedostanut.
        Defenssit ovat siis lyhyesti sanottuna itsepetosta.

        Tietyllä tapaa hyvä, tietyllä tapaa huono juttu. Ilman defenssejä traumatisoitunut ihminen todennäköisesti sekoaisi...


        http://tiedostamaton.net/defenssit/

        ( tuossapa ensimmäinen silmiin osunut artikkeli aiheesta )

        Siis terveellä ihmisellä on defenssejä joiden avulla selviää elämässä, lähinnä niitten purkaminen minusta tulee kyseeseen niissä tilanteissa kun ne defenssit ei toimi järkevällä tavalla suhteessa ulkomaailmaan. Defenssien murtuminen on useasti ajateltu mielenterveysongelmien syyksi sen aiheuttaessa identiteetin rikkoutumista.

        Defenssejä voi toki pitää itsepetoksena, mutta ne ovat myös täysin normaaleja tästä huolimatta ja yleensä arjen selviytymisen edellytys. Ne ovat ihmisen psykologinen ominaisuus. Terapiassa tarkoituksena voi olla joskus myös defenssien vahvistaminen. Koska ne ovat suoja.

        Ja ainakin itse olen aika usein törmännyt siihen ajatukseen että kovin yksipuolinen defenssien käyttö olisi niinkun huono juttu. Tarkoittaa sitä että jotain tiettyä defenssiä käyttäisi niinkun lähes aina psyykkisesti rasittavassa tilanteessa, esim kieltämistä.

        Toki nykyään on vallalla vähän semmoinen arvomaailma että defenssit ovat ikäänkuin heikkoutta ja ihmisen tulisi olla jotenkin vapaa mistään kaavoista jne... ja olen kyllä itsekin tietyssä määrin sen arvomaailman ainakin jakanut jos se nykyään onkin vähän lieventynyt. Mutta sinällään jokaisen oma arvomaailmahan sen ratkaisee miten siihenkin suhtautuu eikä siinä kai absoluuttista oikeaa ole.

        Kuitenkin pointti alkujaan oli se että projisointi ei ole yksinomaan narsistin ominaisuus.

        Osa toki henk. koht. mielipidettä mutta osa yleistä käsitystä psykologian parissa.

      • dizel
        LK kirjoitti:

        Siis terveellä ihmisellä on defenssejä joiden avulla selviää elämässä, lähinnä niitten purkaminen minusta tulee kyseeseen niissä tilanteissa kun ne defenssit ei toimi järkevällä tavalla suhteessa ulkomaailmaan. Defenssien murtuminen on useasti ajateltu mielenterveysongelmien syyksi sen aiheuttaessa identiteetin rikkoutumista.

        Defenssejä voi toki pitää itsepetoksena, mutta ne ovat myös täysin normaaleja tästä huolimatta ja yleensä arjen selviytymisen edellytys. Ne ovat ihmisen psykologinen ominaisuus. Terapiassa tarkoituksena voi olla joskus myös defenssien vahvistaminen. Koska ne ovat suoja.

        Ja ainakin itse olen aika usein törmännyt siihen ajatukseen että kovin yksipuolinen defenssien käyttö olisi niinkun huono juttu. Tarkoittaa sitä että jotain tiettyä defenssiä käyttäisi niinkun lähes aina psyykkisesti rasittavassa tilanteessa, esim kieltämistä.

        Toki nykyään on vallalla vähän semmoinen arvomaailma että defenssit ovat ikäänkuin heikkoutta ja ihmisen tulisi olla jotenkin vapaa mistään kaavoista jne... ja olen kyllä itsekin tietyssä määrin sen arvomaailman ainakin jakanut jos se nykyään onkin vähän lieventynyt. Mutta sinällään jokaisen oma arvomaailmahan sen ratkaisee miten siihenkin suhtautuu eikä siinä kai absoluuttista oikeaa ole.

        Kuitenkin pointti alkujaan oli se että projisointi ei ole yksinomaan narsistin ominaisuus.

        Osa toki henk. koht. mielipidettä mutta osa yleistä käsitystä psykologian parissa.

        Hyviä pointteja, siinä tulikin niin paljon asiaa, että pitää vähän aikaa sulatella...

      • LK
        dizel kirjoitti:

        Hyviä pointteja, siinä tulikin niin paljon asiaa, että pitää vähän aikaa sulatella...

        Tosin täytyy vielä sen verran todeta että minusta ihmiset pelaavat muutenkin aika paljon enemmän itsepetoksella kuin yleensä itse ajattelevat monessa asiassa.

        Ei sillä että siinä minulle mitään ongelmaa olisi, eikä varmaan ainakaan valtaosan ajasta niille muillekkaan ihmisille.

        Kunhan jotenkin viihtyy elämässään.

      • dizel
        LK kirjoitti:

        Tosin täytyy vielä sen verran todeta että minusta ihmiset pelaavat muutenkin aika paljon enemmän itsepetoksella kuin yleensä itse ajattelevat monessa asiassa.

        Ei sillä että siinä minulle mitään ongelmaa olisi, eikä varmaan ainakaan valtaosan ajasta niille muillekkaan ihmisille.

        Kunhan jotenkin viihtyy elämässään.

        Totta tuokin...Ihmiset valehtelevat itselleen jatkuvasti. Empaattisilla ihmisillä tuo liittynee enemmänkin joihinkin sisäisiin moraalijuttuihin, kuin mitä defensseihin. (?) Itselleen valehtelu katsotaan näin ollen luonnollisena toisten huomioon ottamisena. Tunteellisuus menee totuuden edelle...
        Tietyt totuudet ovat tällöin tabu, joista vaietaan ja joista on lupa valehdella, sekä itselleen, että niille muille.
        Jotenkin näin sen itse ajattelisin...

    • LK

      Minulla on ollut aina se käsitys että kuolemansyntien suhteen ylpeys on lähinnä merkityksessä ylimielisyys ja puhekielessä se merkitys ei ole ihan sama.

      Sanojen merkitykset eivät useinkaan ole kovin yksiselitteisiä, etenkään kun ihmiset eivät kaikki käytä niitä samoin.

    • dizel

      Itse en pidä ylpeyttä mitenkään pahana asiana...

      • yxex

        Minäkin näen ylpeyden enempi positiivisena. Iloisen ylpeä. Onnellisen ylpeä. Kommenteistasi voit olla ansaitusti ylpeä :D

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      17
      4336

    2. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      184
      2479

    3. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1627

    4. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      25
      1260

    5. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      64
      1187

    6. Toivoisin etten jännittäisi

      niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti
      Ikävä
      42
      922

    7. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      112
      915

    8. Hyvää talvipäivänseisausta

      Vuoden lyhyintä päivää. 🌞 Hyvää huomenta. ❄️🎄🌌✨❤️😊
      Ikävä
      171
      904

    9. Junan kylkeen autolla

      Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä
      Pyhäjärvi
      74
      885

    10. Oletko päättänyt

      Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa
      Ikävä
      72
      830
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt