Itselläni alkanut ahdistusoireet vähän lisääntymään. Oon 50v ja aikaisemmin pärjäillyt. Viikossa jokunen huono päivä, väliin myös hyviä.
Ahdistukseen ei ole olemassa selvää syytä. Kun huono päivä tulee, niin väsyttää, päätä hieman särkee, naamaa kuumottaa, jotakin levottmuutta..Onko nämä oireet teille tuttuja?
Auttaako näihin terapia..kannattaako niitä kokeilla? Saako KELAn korvauksia? Pitänee ensin olla psykiatrin lähete?
Auttaako ihan tosi kahvista luopuminen?
Onko terapia auttanut?
Kertokaa kokemuksia
66
9242
Vastaukset
- yli 50-vuotias itsek
Terapia auttaa, mutta sen pitää olla muuta kuin vain aina kyselyjä: miten on viikko mennyt, mitä olet puuhastellut?
Jos on nuori niin KELA panostaa terapiaan. Iäkkäämpänä ei olla enää niin innokkaita järjestämään terapiaa. koska hyviä kokeneita terapeutteja on vähän ja se maksaa paljon.
Riippuu mitä teet ja haittaako ahdistus kovin paljon työssäsi jaksamista.- Anonyymi
Terapia auttaa mutta kun se muuttuu ahdistavaksi kyselyksi,se on syytä lopettaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Terapia auttaa mutta kun se muuttuu ahdistavaksi kyselyksi,se on syytä lopettaa.
'kun se muuttuu ahdistavaksi kyselyksi,se on syytä lopettaa." Eikö silloin ole syytä nimenomaan jatkaa, sillä jos jostain asiasta puhuminen tuntuu vaikealta, voidaan olla sen äärellä, mikä oikeasti ahdistusta aiheutta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
'kun se muuttuu ahdistavaksi kyselyksi,se on syytä lopettaa." Eikö silloin ole syytä nimenomaan jatkaa, sillä jos jostain asiasta puhuminen tuntuu vaikealta, voidaan olla sen äärellä, mikä oikeasti ahdistusta aiheutta?
Ai, terapeutti halveksii mitätöi ja harrastaa henkistä väkivaltaa niin pitää jatkaa? Tämä on psykodynaaminen terapia kokemuksia. Ei ei missään nimessä tule jatkaa vaan lopettaa ja tehdä valitus terapeutista
Minulle ei ole auttanut olen 13 vuotias ja 1 vuoden käynyt terapiassa sen terapeutin puhuminen ärsyttää tuntuu kuin hän luulisi minun olevan joku 7vuotias
Ja hän yrittää kääntää keskustelua jatkuvasti vaikka en haluaisi kertoa hänelle mitään
- kjlkfdsdf
Hiljattain julkaistun laajan tanskalaisen tutkimuksen mukaan psykoterapialla on ihmisille enemmän haittaa kuin hyötyä. En ikävä kyllä muista tarkemmin minkä niminen tutkimus se oli. Siitä varmaan pian kyllä puhutaan enemmän.
- kroonistunut ahdistu
---Hiljattain julkaistun laajan tanskalaisen tutkimuksen mukaan psykoterapialla on ihmisille enemmän haittaa kuin hyötyä.----
Tuosta olisi kiinnostava kuulla enemmän, jos joku tietää.
Terapiasta ei välttämättä ole hyötyä. Mutta en ole ikinä osannut ajatella, että siitä olisi jotain haittaa. Muuta kuin että se aiheuttaa järjestämisvaikeuksia niiden aikojen sovittamisessa arkielämään ja rahanmenoa, mutta tässä ei varmaankaan sitä tarkoiteta. - Anonyymi
Kiinnostavaa, mistäköhän se löytyisi ? Että kyse ei välttämättä edes olisi poikkeusyksilöistä, jotka ei siitä hyödy ? Eli ei tarvitse olla kovin poikkeuksellinen, ettei hyödy psykoterapiasta ?
Siis kun minä en hyödy mistään semmoisesta.
"poiuytfrdfghj" - Anonyymi
Onko kyse tietyistä suuntauksista?
Ainakin terapeuttia joka syyttää ja syyllistää potilasta, siitä ettei saa kiillotettua omaa kruunuaan pitää välttää. Myös teoriasuuntauksissa voi olla painotuseroja, millaisessa positiossa potilas nähdään sen sijaan, että avoin kehittävä kritiikki suunnattaisiin toimiviin teorioihin ja käytänteisiin. https://www.nytimes.com/2008/10/21/health/21mind.html
On helppo syyttää potilasta vuorovaikutusongelmaiseksi, narsistiksi ja aloittaa itsepuolustusta triggeröivät aktiviteetit kun homma ei suju.
Siellä missä taidot loppuu, siellä väkivalta alkaa. - Anonyymi
kroonistunut ahdistu kirjoitti:
---Hiljattain julkaistun laajan tanskalaisen tutkimuksen mukaan psykoterapialla on ihmisille enemmän haittaa kuin hyötyä.----
Tuosta olisi kiinnostava kuulla enemmän, jos joku tietää.
Terapiasta ei välttämättä ole hyötyä. Mutta en ole ikinä osannut ajatella, että siitä olisi jotain haittaa. Muuta kuin että se aiheuttaa järjestämisvaikeuksia niiden aikojen sovittamisessa arkielämään ja rahanmenoa, mutta tässä ei varmaankaan sitä tarkoiteta.On aivan tunnettua, että osa potilaista voi huonommin terapian päätyttyä tai kesketyttyä.
Terapian ja eri terapiasuuntauksien tai huonosti potilaalle sopivan terapeutin riskejä tai aiheuttamia vaurioita ei täysin tunneta.
Tietyt suuntaukset lähtevät siitä, että itsetuntemus kasvaa. Saat ehkä kuulla kuinka huono olet ja sinussa,ei ole mitään hyvää. Pahimmillaan sinusta revitään kaikki irti ja sinut viedään minuuden itsepuolustuksen rajoille, jossa silmäsi pyörivät kuin hedelmäpelissä ja sekoat siihen paikkaan. Tunnethan sitten itsesi paremmin.
- ei turhaa pelkoa
Riippuu terapiasta. Olen kuullut monien kokemusksita aivan päinvastaista. Terapia olla ammattitaitoista ja ei saa jäädä kesken.
- furmaanikkko
Mun yksi kaveri joutuu kohta lopettamaan psykoterapia vastaan ottonsa Helsingissä koska edustaa ratkaisukeskeisyyttä, on valviran ja kelan hyväksymä mutta ei saa potilaita mistään. Hällä on pitkä kokemus ja ammattitaito.
- OrigFifi
Kävin ratkaisukeskeisellä terapeutilla muutamaan kertaan mutta se ei liene paras esim traumaattisten kokemusten käsittelyyn.
Toisaalta kohta tulee kaksi vuotta siitä kun aloitin cat terapiasuhde (kognitiivis - analyyttinen). Tuntuu ettei siitä ole hirveästi ollut apua! 'ongelmia' on tullut ikäänkuin lisää ja tappelen itseni kanssa siitä että koen riippuvuutta terapeutista vaikka en haluaisi.
Haluaisin kuulla tuosta tutkimuksesta lisää?? - Anonyymi
OrigFifi kirjoitti:
Kävin ratkaisukeskeisellä terapeutilla muutamaan kertaan mutta se ei liene paras esim traumaattisten kokemusten käsittelyyn.
Toisaalta kohta tulee kaksi vuotta siitä kun aloitin cat terapiasuhde (kognitiivis - analyyttinen). Tuntuu ettei siitä ole hirveästi ollut apua! 'ongelmia' on tullut ikäänkuin lisää ja tappelen itseni kanssa siitä että koen riippuvuutta terapeutista vaikka en haluaisi.
Haluaisin kuulla tuosta tutkimuksesta lisää??Muistaakseni luin joskus, että narsistisissa suhteessa persoonallisuushäiriöinen saa toisen riitelemään ja lopuksi vielä vetäytyy riidasta niin, että lopuksi uhri riitelee yksikseen.. mutta jos otat asian esille, sinä olet itse se narsisti joka vain riitelee.
Oletko terapiassa yksin? Vaikka olet toisen kanssa. Voitko nojata terapeuttiin vai tönäiseekö hän sinut kumoon?
Itse jättäisin analyyttisvaikutteiset terapeutit pois, sen verran niiden teorioissa on käänteisiä näkökulmia, joiden perusteella olo voi pahentua.
- OrigFifi
Terapiasuhteen siis.
- kaikesta mennään yli
Mielestäni terapeutin persoonallisuudella on vaikutusta siihen, kokeeko potilas tulevansa yhtään autetuksi vai ei, viis niistä viitekehyksistä. Synkkaako potilaan kanssa vai ei.
Toisaalta jos terapia-aikoja pitää järjestää kolme viikossa niin että muu elämä pyörii ihan sen terapian ympärillä, niin terapiasta on enempi haittaa kuin hyötyä. Tätä ei menneinä vuosina terapeutit tajunneet, en tiedä onko suhtautuminen mitenkään muuttunut, tuskin psykoanalyytikoilla ainakaan.
Varsin usein terapiaksi nimitetään erheellisesti keskusteluhoitoa, joka on vain sitä miten on mennyt -kyselemistä ja tapahtuu kerran kuukaudessa tai harvakseen kuitenkin.- OriginalFifi
Minua kiinnostaa juuri kuulla muiden kokemuksia psykoterapiasta. Ei ns keskusteluavusta. Joskin jälkimmäisestä itsellä on erittäin positiivinen kokemus joskaan se ei muuttanut tilannetta mitenkään mutta auttoi jaksamaan. Psykoterapia onkin ihan muuta.
- kaikesta mennään yli
OriginalFifi kirjoitti:
Minua kiinnostaa juuri kuulla muiden kokemuksia psykoterapiasta. Ei ns keskusteluavusta. Joskin jälkimmäisestä itsellä on erittäin positiivinen kokemus joskaan se ei muuttanut tilannetta mitenkään mutta auttoi jaksamaan. Psykoterapia onkin ihan muuta.
Ei terapiastakaan välttämättä ole mitään hyötyä siinä suhteessa, että oireet poistuisivat. Mutta hyvä terapeutti voi auttaa jaksamaan paremmin.
Itselläni on kokemusta hyvistä, huonoista ja hyvin huonoista terapeuteista, siis nimenomaan oikeista terapeuteista. Mielestäni hyviä on sekä julkisella että yksityisellä puolella, ei voi yleistää, että vain yksityiset olisivat hyviä. Ongelmana on se, että julkisella puolella terapeutti saattaa raakata sinut ulos jos et paranekaan, terapeuttia ei enää huvita tehdä työtä kanssasi. Tosin itselleni tapahtui tämä myös Kelan tukemassa terapiassa: ämmä päätti vai ykskaks mitään selittelemättä, ettei halua hoitaa minua, minussa ei kuulemma ollut mitään vikaa, kyse ei ollut transferenssista, en tiedä tänä päivänä, mistä oli kyse.
Terapeuttien joukossa on luvattoman paljon aikuisiksi kasvaneita kilttejä pikkutyttöjä, jotka hoitavat mieluiten sovinnaisia pikkaisen masentuneita helppoja tapauksia. Toisaalta taas hyvien terapeuttien ongelma on, että he eivät hanskaa ihmisen elämää kokonaisuutena: joskus on syytä jättää hetkeksi lapsuuden ja äitisuhteen kaivelu ja keskittyä esimerkiksi potilaan arkipäivään, työpaikka-asioihin tai mikä nyt milloinkin on ajankohtaista. Myös ulkoisten olosuhteiden käsittely ja eväiden antaminen niiden hoitamiseen parantaa ihmeesti potilaan oloa.
Mutta mitään Hae apua -automaattia meillä ei ole, vaikka sen jauhantaan syyllistyvät usein myös amattiauttajat itse. Kyllä tässä maailmassa pitää itse tehdä itsensä eteen se työ. On onnellinen sattuma, jos sitä tulemaan osuu joksikin aikaa joku kanssakulkija terapeutin roolissa.
- kroonistunut ahdistu
Yli 50-vuotiaille viestiketjuun kirjoittaneille: iällä ei välttämättä ole niin kauheasti väliä, kun hakeutuu Kelan tukemaan terapiaan. Joten jos siihen haluatte, ei kannata antaa sen ajatuksen iästä esteenä tuen saamiselle estää hakemasta. Itse olin Kelan tukemassa noin viisikymppisenä, mutta takanani oli siinä vaiheessa jo hirveän paljon muuta terapiaa ja muita hoitomuotoja. En pitänyt sitä Kelan tukemaa sen laadukkaampana kuin muutakaan, parempia terapeutteja olin tavannut aiemmin ja olen tavannut sen jälkeen eikä ole väliä, ollaanko julkisella vaiko yksityisellä puolella.
Jos löytyy hyvä terapeutti, sillä on merkitystä, ei sillä, mikä instanssi sitä terapiaa tarjoaa. Mikä on kullekin ns. hyvä, niin se on hyvin yksilöllistä. Itse arvostan itsestään tietoisia, henkisesti aikuisia ihmisiä, jotka eivät pelkää potilaita eivätkä terapiahuoneen ulkopuolista elämää. Huonoin vaihtoehto on ulkoasultaan homssuinen mies tai nainen, jonka silmät pälyilevät ja jolla ei ole kerrassaan mitään sanottavaa ja joka tuntee työelämästä vain sosiaali- ja terveydenhuollon ammatteja, ei esimerkiksi yhtään yksityisen puolen liike-elämän lainalaisuuksia. - voieijei
Itse miettinyt kans terapian aloittamista,,, olen hulluna laittanut itseeni jo rahaa ja kun kävin terapian "aloituskäynnillä" terapeutti sanoi että 1-2 kertaa viikossa ainaki vuosi.. olin lentää perseelleni! Vaikka kela korvaa 37e, ei se riitä korvaamaan koko vuotta.
Itsekkin olen täällä huudellut ja kysellyt toisilta ovatko saaneet apua.. vastausta en ole saanut.
Käyn joka kuukausi tk lääkärin kanssa juttelemassa, ja se saa riittää tällähetkellä.
KAHVISTA KYSELET!?? Itse vaihdoin kahvin teehen joitain kuukausia sitten, kun kuulin että paniikkioireet voi helpottua jos jättää kahvin pois.
Lisäksi syön kaikenmaailman tapletteja aina.. ja e-epa on avuksi just paniikkikohtauksiin. En ole saanut paniikkikohtauksia pitkään aikaan (en kyllä pahoja ole saanut ikinä) ennemminkin ahdistuskohtauksia.. ja IHAN JÄRKYTTÄVIÄ VÄSYMYSKOHTAUKSIA. Viimeksi eilen :/
...hmm.. vaikea on sanoa kuinka paljon kahvi on auttanut ja onko auttanut.. nykyään saatan kylässä (jos en kehtaa käskee keittää minulle erikseen teetä.. tai jos kauhee väsymys iskee, niin juoda kupposen kahvia)
..tämä kannattaa tehä kuitenki varovasti jos jättää pois ja sitten jonkiajan päästä juo taas. kaveri oli autonratissa saanu kauheen "kohtauksen" kun oli pitklästä aikaa juonut kahvia uudestaan.
Eräs lääkäri sanoi että me suomalaiset juuaan ihan liikaa.. että 1-2 kuppia ois passeli. - neuron
Terapeutteja (psyko) voi olla vaikka minkälaisia, itse kokeneena, terapeutillani ei ollut asia hanskassa, välillä meinasi tingata ikäviä asioita hymyn kare suupielissä, sano.. Koin tilanteen ahdistavaksi, ajattelin, terapeutti on väärällä alalla, tuli mieleen, että rahanko vuoksi tätä tekevät. Vasta-alkajalta vaikutti, en käy enää terapiassa, enkä missään muuallakaan, tosi-tosi ystävä ajaa ehkä saman asian, eikä maksa maltaita. Ahdistus lisääntyy jos rahatilanne on huono, kuinka selviytyä muista menoista, ja sitten äkkinäiseltä vaikuttava terapeutti ei osaa asioita, sanoja. Kelasta saa tukea hakemalla, ei kuitenkaan riitä kokonaisuudessaan maksamaan laskua, minkä sieltä saa. :(, vammaistukea saa kelasta, kaikki vaatii B-lausunnon, joten kallista lystiä on, jos lopuksi saa vain pahanmielen. :(
- Anonyymi
Mulla on samanlainen uudelleen traumatisoinut kokemus.
Hirvee virne aina kuin veti kumoon ja vapaa assosisiaatio sitä ei ollut. Menin vain yhä kauemmaksi itsestäni ja se hetki kun olisin saanut puhua, en enään uskaltanut ilmaista itseäni kun kaikki käönnettiin ympäri.
Vaihda jos et pidä. Onko minkä suunnan terapeutti?
- neuron1
- Sjsbsvsjbwvsvb
Olen 19v mies enkä ikinä oo ollu ahdistunu paitsi alkoi pari pv sit. Äitilläni on unettomuutta ja uskon että skitsfernia. Apua ei ole siihen vielä saanut. Luin vähän liikaa kaikista oireista ja äänien kuulemisesta ja pelästyin pahanpäiväisesti. Pelkäsin itselleni tulevan niitä lähes ilman syytä. Mietin koko ajan mitä jos tulee niitä?
Uskon että äitini sairaus on vaikuttanut minuun syvästi traumoilla. Voisin ehdottaa isälleni että hänet vietäisiin hoitoon. Olen kuullut lääkkesitä jännitystä ja ahdistusta vastaan mutta pelkään sivuvaikutuksista tulevan esim. äänien kuulemista - neuron
Jaksamisia kaikille, sekä Hyvää Joulua.. http://www.youtube.com/watch?v=rB4k0B4CZ5w
- luovutus..
Onks Itä-suomessa hyvii psykoterapeutteja, ja kokemuksii? hintoja myös? vi-vi-keljuttaa... : (
- Ammoisista
Alkuperäinen, pyydä fsh hormonin mittausta. Vaihdevuosioireita voivat olla!
- Anonyymi
Alkuperäinen: tai sitten voi olla kilpirauhanen. Voisit jopa mennä kilpirauhasen ultraääitutkimukseen. Kilpirauhaskokeet ei aina anna oikeaa kuvaa kilpirauhasen kunnosta. Minullakin arvot olivat hyvät, vaikka kilpirauhasessa oli vikaa. Muun syyn vuoksi menin kaulan ultraäänitutkimukseen. Siinä kilpirauhasen sairaus vasta todettiin. Tosin se pitää itse maksaa. Maksaa ehkä 200 e. Vaikeita nämä jutut arvioida, missä mikä. Voi tpsin olla vain psyykekin ilman elimellistä vikaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Alkuperäinen: tai sitten voi olla kilpirauhanen. Voisit jopa mennä kilpirauhasen ultraääitutkimukseen. Kilpirauhaskokeet ei aina anna oikeaa kuvaa kilpirauhasen kunnosta. Minullakin arvot olivat hyvät, vaikka kilpirauhasessa oli vikaa. Muun syyn vuoksi menin kaulan ultraäänitutkimukseen. Siinä kilpirauhasen sairaus vasta todettiin. Tosin se pitää itse maksaa. Maksaa ehkä 200 e. Vaikeita nämä jutut arvioida, missä mikä. Voi tpsin olla vain psyykekin ilman elimellistä vikaa.
"Voisit jopa mennä kilpirauhasen ultraäänitutkimukseen..."
Ei sinne kylläkään noin vain mennä!
- vajaa
Ihan kuin sulla olisi vaihdevuodet.liikunta ja hormonohoito auttaa.Mulla oli samat oireet.lisäksi todettiin kylppärin vajaatoiminta johon sain myös lääkkeen. Ensin kannattaa selvittää nuo ennen jotain terapiaa.
- Hl138
https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/kun-kriisit-hiertavat-auttaako-terapia/
LUE kritiikillä kohta jossa kerrotaan millaisiin tunteisiin joudut eritoten dynaamisissa ja analyyttisissä terapioissa. Jos et kestä "kylmää kyytiä" et ollut tarpeeksi motivoitunut tutkimaan itseäsi.
Ratkaisukeskeinen ja kognitiivinen ovat monen psykiatrin suosittelemia. Aloita matkasi terapiaan sieltä. - eiauttaneet
Minulla on takana paljon hoitoa, myös sellaista, jota voi kutsua terapiaksi. Mm. 7-8 vuotta itse maksettua psykoanalyysia. Erittäin vaikea järjestää työn kanssa niitä hoitoaikoja, silti kävin ja maksoin. Kelan terapiasta ei ollut mitään hyötyä. Ensimmäinen terapeutti jätti hoidon kesken kun olin käynyt vajaat 10 kertaa kertomatta syytä. Toinen, jolla oli kognitiivinen viitekehys, jatkoi kanssani kaksi vuotta, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut. ratkaisukeskeinenkin on minulle tuttua. Tässä vain muutama esimerkki. takanani on n. 45 vuotta erilaista hoitoa, jota näin jälkikäteen nimitän puheenpölinähoidoksi. Toki on myös toimintaterapiaa, mindfullnessiä sun muuta.
Oireet eivät ole muuttunet miksikään, päinvastoin eli kun jäin vanhuuseläkkeelle, ne ovat pahentuneet. Lääkkeet auttavat pahimpiin kärsimyksiin, lääkitystä on lisätty jäätyäni eläkkeelle.
Pelkkä hoitomotivaatio ei valitettavasti terapiassa auta, ei myöskään hyvä terapeutti. Itsetuntemus luonnollisesti kasvaa vuosikymmenten myötä, mutta kasvaa se muutenkin erilaisten työkomemusten ja elämässä eteen tulevan vuorovaikutuksen kautta. Jos oireet ovat niin pahoja, että mihinkään muuhun kuin niiden kanssa hetkestä toiseen selviytymiseen ei riitä voimavaroja, niin on ihan sama, onko itsetuntemusta vai ei. Elämä onneksi lyhenee joka päivä ja ehkä vielä löytyy keino lyhentää sitä itse ja nopeasti ja varmasti. - henkilökemiat
Mulle on terapiasta ollut paljon apua. Vaihdon tosin terapeuttia pari kertaa. Nykyisen kanssa on luottamus ja minulla menee paljon paremmin kuin ennen. Kelan kautta sain kuntoutusterapian, ja nyt haen sille jatkoa lääkinnällisenä kuntoutuksena. Pari vuotta ei riitä mihinkään kun on pahoja traumoja, jo pelkkä luottamuksen rakentaminen kestää. Terapeuttini on psykodynaamisesta suunnasta ja hän ymmärtää näitä. En voisi ajatella mitään lyhyttä hoitomuotoa, ei siinä löydy mitään "ratkaisua" kun on sellainen elämä ollut kuin minulla. Pitää voida ajatella että terapialla on jatkuvuutta.
- Anonyymi
oletko hakenut apua vaihdevuosioireisiin
- Anonyymi
Psykodynaaminen lisäsi ahdistusta ja opin välttelemään kaikkia aiheita, mitä terapeutti odotti kieli pitkällä, että voi vetää maton "jalkojen alta".
Kun välttelin kaikkea ja olin huonompi kuin koskaan, terapeutti tulkitsi tämän kuinka hyvä hän on ja kuinka hän on parantanut minut. Meinasin seota ja melkein uskoin terapeutin lähinnä gaslightingia muistuttavaa tulkintaa, vaikka tunsin olevani täysin irti ja pienikin puhallus olisi saanut minut sekoamaan niin, että silmäni olisivat pyörineet päässä kuin hedelmäpelissä.
Nyt on hyvä. Käyn terapiassa kun edellinen motivoi niin hyvin ja sai minut "ymmärtämään" etten selviä hommasta ilman pitkää terapiaa. - Anonyymi
Mielen tohtorointi on kyseenalaista huuhaata, terapeutit ovat vain ihmisiä jotka yrittävät laittaa toisia ihmisiä johonkin järjestykseen jonkun ihmisen keksimän teorian avulla. En maksa mokomasta. Parempaa tukea voi saada elämää nähneeltä ihmiseltä tai pitää ahdistuksensa ja pärjätä sen kanssa.
- Anonyymi
Joskus on tärkeää puhua ja saada tukea.
Ratkaisukeskeinen tukee ihmistä menemään eteenpäin ja pohtimaan miten asiat olisi hyvin. Jos tämä tuki tai terapeutti ole sopiva, voi potilas kokea että hukkaan heitettyä rahaa ja ongelma sailyy.
Kognitiivisessa haasteita ja ongelmia pohditaan terapeutin kanssa. Sopii erityisesti altistusharjoituksiin, joita tehdään reaalielämässä.
Psykodynaminen tutkii mielen kerroksia ja puolustusmekanismeja, tässä suuntauksessa on vahvimmillaan persoonallisuushäiriöiden diagnosointi. Ja kun vastustus puretaan, löydetään ihmisen syvimmästä tuntemattomasta ne syyt mitkä aiheuttavat ongelmat. Ongelma on vain siibä, että kun puolistusmekanismit, rajat ja vastustus on purettu voi esim. TV ohjelma uida mieliin niin rankasti, että valemuistoja voi tapahtua. Lisäksi on olemassa myös teoria, että sukupolvien traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Joten tässä suuntauksessa ihminen voi saada uuden identiteetin, tarinan ja tuhota koko elämänsä. Terapiaa käydään helposti 5-10v ja siinä on vaiheita, jossa tuskia tirggeröidään ja väkivaltayllykkeitä tutkitaan. Tämä ei ensisijaisesti tue ihmisen työkykyä vaan persoonan ja minuuden tutkimista ja täten tämän suuntauksen sanotaan antavan ihmiselle terveemmän ja paremman käsityksen itsestään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joskus on tärkeää puhua ja saada tukea.
Ratkaisukeskeinen tukee ihmistä menemään eteenpäin ja pohtimaan miten asiat olisi hyvin. Jos tämä tuki tai terapeutti ole sopiva, voi potilas kokea että hukkaan heitettyä rahaa ja ongelma sailyy.
Kognitiivisessa haasteita ja ongelmia pohditaan terapeutin kanssa. Sopii erityisesti altistusharjoituksiin, joita tehdään reaalielämässä.
Psykodynaminen tutkii mielen kerroksia ja puolustusmekanismeja, tässä suuntauksessa on vahvimmillaan persoonallisuushäiriöiden diagnosointi. Ja kun vastustus puretaan, löydetään ihmisen syvimmästä tuntemattomasta ne syyt mitkä aiheuttavat ongelmat. Ongelma on vain siibä, että kun puolistusmekanismit, rajat ja vastustus on purettu voi esim. TV ohjelma uida mieliin niin rankasti, että valemuistoja voi tapahtua. Lisäksi on olemassa myös teoria, että sukupolvien traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Joten tässä suuntauksessa ihminen voi saada uuden identiteetin, tarinan ja tuhota koko elämänsä. Terapiaa käydään helposti 5-10v ja siinä on vaiheita, jossa tuskia tirggeröidään ja väkivaltayllykkeitä tutkitaan. Tämä ei ensisijaisesti tue ihmisen työkykyä vaan persoonan ja minuuden tutkimista ja täten tämän suuntauksen sanotaan antavan ihmiselle terveemmän ja paremman käsityksen itsestään.Olet nyt tuosta psykodynaamisen terapian asiasta niin penteleen väärässä, etten jaksa edes ruveta oikomaan.
- Anonyymi
On se merkillistä, kun ei hyväksytä lääkehoitoa eikä terapiaa, mutta ei sitten osata kertoa minkälaista hoitoa haluavat parantuakseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On se merkillistä, kun ei hyväksytä lääkehoitoa eikä terapiaa, mutta ei sitten osata kertoa minkälaista hoitoa haluavat parantuakseen.
Vika on aina potilaassa ja kommentoijan ylimielinen asenne vastuuttaa vain apua tarvitsevan huolehtimaan niistäkin asioista, joista auttajien tulisi avata keskustelu.
En ole nähnyt yhtään itsekritiikkä analyyttisten keskusteluhoitojen tiimoilta vaan kyseiset teoriat osaavat selittää mustankin valkoiseksi ja varsin ylimielinen asenne vain kertoo vain itsensä toisten yläpuolelle asettavista vastenmielisestä sekä syyllistävästästä ihmisestä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet nyt tuosta psykodynaamisen terapian asiasta niin penteleen väärässä, etten jaksa edes ruveta oikomaan.
Teoriassakin voi olla virheitä ja käytäntö on täysin käänteinen
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet nyt tuosta psykodynaamisen terapian asiasta niin penteleen väärässä, etten jaksa edes ruveta oikomaan.
Jaa, eiköhön psykodynaaminen tai analyyttinen ole saanut eniten tuhoja aikaiseksi, dissosiaatiota, psykooseja, kasvanutta ahdistusta. Mutta sekin on vain potilaan vika.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet nyt tuosta psykodynaamisen terapian asiasta niin penteleen väärässä, etten jaksa edes ruveta oikomaan.
Jaa a, onkohan näin?
Teoriat ovat aika - sanoisinko erikoisia, mitä terapeuteille opetetaan tulkinnat.
Niissä käännetään kaikki ympäri ja terapeutin pitää olla käynyt koko mylly itse lävitse, että ymmärtää prosessin. Ja uskoo, että menetelmä on ainoa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet nyt tuosta psykodynaamisen terapian asiasta niin penteleen väärässä, etten jaksa edes ruveta oikomaan.
Psykoterapian riskejä ei edes tunneta. Oman kokemukseni mukaan usea tieteellisesti todistettukin näkökulma on jotain muuta kuin "markkinointihenkiset materiaalit"
Psykoterapia voi olla sairain kokemus elämässä. Huonossa terapiasuhteessa sen on tositettu jopa olevan vahingollista.
Seurantamekanismia ei ole ja valituskanava on lähinnä kosmeettinen.
On jopa tieteellisesti esitetty näkökulmia, että tuottaako (dynaaminen) psykoterapia sitä mitä se olettaa..
Ja oletus on että ihminen pitää tuntea mustat puolensa, pahuus jotta terapiassa käynnistetään prosessi ihmisessä hyvän ja pahan taistelusta.
Osa psykoterapeuteista ovat käyneet pitkän.terapian ja usein pitkät psykodynaamiset terapiat käyneet ihmiset joko ovat todella sairaita, voivat huonosti tai sitten ovat fanaattisia suuntauksen kannattajia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On se merkillistä, kun ei hyväksytä lääkehoitoa eikä terapiaa, mutta ei sitten osata kertoa minkälaista hoitoa haluavat parantuakseen.
Tämä on erinomainen esimerkki psykodynaamisesta keskusteluhoidosta jossa potilaan vastuulle jää kertoa millaista hoitoa tarvitsee. Syyllistetään tylysti ja mitään vastuuta terapeutillla ei oikeasti ole.
Tulet riippuvaiseksi terapiasta ja ymmärrät kuinka sairasta peilaamista koko paska on, välill terapeutti leikkii sinua välillä muuta eikä mistään saa kiinni. Kyseistä menetelmää kutsutaan mielen valaisemiseksi jossa koet terapeutin lopuksi olevan samanlainen pska kuin vanhempasi. Sitten tarvitset 5v lisää terapiaa a 90e krt 2krt vkoon, jotta selviät varhaisen vuorovaikutuksen traumoistasi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet nyt tuosta psykodynaamisen terapian asiasta niin penteleen väärässä, etten jaksa edes ruveta oikomaan.
:D Tämä kritisoiva kommentointi on aika passiivisaggreesiivista, lähtee kyseenalaistamaan toisten kokemuksia terapiasta ja ei edes vaivaudu tuomaan esille näkökantojaan.
Tärkeintä on, että jos joku kritisoi oman käsityksensä niin sen on pakko olla väärässä.
Tässä on hyvä näkökulma psykoanalyysistä: https://ylioppilaslehti.fi/dev/2000/05/psykoanalyysi-on-uskon-asia/ ja omasta kokemuksestani voin sanoa, ettei psykodynaaminen suuntaus kovin kauas mene tästä kirjoituskesta. Vaikka psykodynaamisen sanotaan olevan tieteellisesti testattua. Lähinnaä kuitenkin kaikista artikkeleista ja tieteellisistä kirjoituksista puuttuu testaus. Eli koko teoria ja teoreettiset kirjoitukset eivät ole tiedettä nähneetkään.
Tuosta uskon asiasta voidaan ottaa pari hyvää näkökantaa:
"Avointa keskustelua psykoanalyysistä käydään hyvin vähän, sillä psykoanalyysin kriitikoita kohdellaan julkisuudessa rajuin ottein.Furmanin mukaan psykoanalyyttinen koulukunta on onnistunut luomaan järjestelmän, jossa sen itsensä kritisoiminen on käytännössä mahdotonta.Ammatti-ihmiset vaimennetaan esimerkiksi väittämällä, että kritiikki johtuu tietämättömyydestä, heidän omista psykologisista ongelmistaan tai itsekeskeisestä halustaan korostaa omaa erinomaisuuttaan.Potilaan kritiikki tylpistetään tulkitsemalla, että se kuuluu potilaan häiriöön. Omaisten kritiikki voidaan tehdä tyhjäksi väittämällä, etteivät nämä haluakaan potilaan paranevan."
Tämä sama asetelma nähdään myös psykodynaamisessa koulukunnassa.
Tässäkin on selkeä yhtäläisyys psykodynaamiseen teoriaan:"Psykoanalyysi perustuu väitteeseen, että tiedostamattomat voimat hallitsevat ihmismieltä. Analyytikko tulkitsee analysoitavan kertomuksia, ja mielenterveyden edistyminen saavutetaan syvällisen itsetuntemuksen kautta.Varsinaista ”mitattavaa” paranemista ei edes haeta. Tämä tekee psykoanalyysin vaikutusten vertailemisen muihin terapiamuotoihin erittäin vaikeaksi." - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet nyt tuosta psykodynaamisen terapian asiasta niin penteleen väärässä, etten jaksa edes ruveta oikomaan.
Jaa. Psykodynaamista kritisoidaan. Mm. Siitä että se tuottaa mitä olettaa.. sitä paitsi se on jämähtänyt ja yhä sen kannattajat uskovat (teoria lähenee uskontoa) . Sinutkin on koulutettu uskomaan sen paremmuudesta, mutta asia voi olla aivan päinvastoin.
- Anonyymi
Itselläni tuli paras apu n. 30-vuotiaana (n.1980-luvun lopulla) noin itseni ikäiseltä miespsykologilta, jonka kanssa miehenä pystyimme vertailemaan elämänkokemuksiamme ja toisaalta yli 60-vuotiaalta voimakasluontoiselta naiselta (sisätautilääkäri), joka voimakkaalla luonteellaan opetti minut ottamaan lääkkeet ohjeiden mukaan ja toisaalta omasi elämänkokemusta sovltaen sitä onnistuneesti tilanteisiini.
Muutamat parhaimmista terapiakäynneistäni olivat elämäni valintatilanteissa, joissa sain tukea asioissa,missä en osannut itse päättää varmuudella oikeaa tai väärää menttelytapaa. Tuki tuolloin tuli tarpeeseen ja osoittautui myöhemmin myös oikeaksi menettelytavaksi niin itseni kuin kanssaihmisteni kannalta.
Lukuisat terapiakäyntini ovat olleet lähes turhia yhteenvetoja viimeisen kolmen viikon tapahtumista. - Anonyymi
Vaihdevuodet oireilee juuri noin.
- Anonyymi
tyypillinen terapeutin kommentti :D
- Anonyymi
Minä olen terapiani terapioinut itse.
Suurimman avun mieleni mutkiin olen saanut lukemalla psykologian ja psykiatrian kirjallisuutta.
Siinä herää ajattelemaan erilaisia asioita ja tutkimaan itseään vähän erilaisesta perspektiivistä.
Itse olen löytänyt lukemalla paljon tietoa jolla olen pystynyt jäsentämään mieleni pulmia. Saanut syy-seuraussuhteisiin selityksiä.
Ainakin mun mielestä tiedon saannissa on kasvattavaa vaikutusta.
Eli vaikka on jo muuten valmis aikuinen, ikävuosien mukaan, silti henkistä kasvua pystyy edistämään vaikka koko loppuelämän ajan. - Anonyymi
Terapiassa on ollut kiva käydä heittämässä läppää mukavan terapeutin kanssa. On toki käsitelty varsinaisia ongelmiakin, mutta ei haudanvakavasti. Käytännöllisellä otteella. Terapeuttini haluaa aidosti auttaa. Fiksu, myötätuntoinen kaveri. Tekee enemmän ja palvelee paremmin kuin terapian laajuuteen kuuluisi.
- Anonyymi
En halua kyllä päästä irti ahdistuksesta.
Jos ei tunne ikinä ahdistusta niin sitten ei osaa myös vältellä itseä ahdistavia asioita - Anonyymi
Terapiasta voi olla myös haittaa: https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/psykoterapiasta-voi-olla-myos-haittaa
Tuosta pohtimaan haluaako ensimmäisenä kokeilla terapiaa jonka kestoa ei kukaan tiedä. Eli kokeilkaa ensin kognitiivista tai ratkaisukeskeistä. Koska vakavat haitat lienee ilmenevät psykodynaamisen ja analyyttisen suuntaukseen keskittyvillä asiakkailla todennäköisemmin kuin ratkaisu tai kognitiivisen suuntauksen potilailla.- Anonyymi
Minulle oli ehdottoman tärkeää ettei terapian päättymispäivää oltu päätetty etukäteen, vaan että saisin käydä niin kauan kuin katson tarvitsevani. Minulla on psykodynaaminen terapeutti ja olen ollut tosi tyytyväinen. Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Jokaisen pitää huolehtia omista tarpeistaan ja etsiä sellaista apua mitä tarvitsee.
- Anonyymi
Mulla terapeutti on nyt pari vuotta yrittänyt mua kognitiivisessa saada yli traumasta lähinnä sillä, että siitä ei ole syytä puhua ja minun on aika se unohtaa.
Viimein hokasi ettei se trauma tuolla häviä, painajaiset kummittelee ja tapahtumat palaa aina vaan mieleen. En vaan pääse yli.
Olen kokenut joka kerta omien päätösteni ja ratkaisujeni vähättelyä. Esim. nyt korona-aikana kerroin, että peruimme matkan niin terapeutin mielestä se oli liioittelua. Sitten seuraavalla viikolla tuo korona taas rysähti.
Terapia päättyy ja koen terapeutin painostavan minua kollegalleen jatkoon. En ole luvannut jatkaa, enkä olla yhteydessä hänen suosittelemaan terapeuttiin. Mutta taas viimeksi päätti terapian siihen että voisin olla yhteydessä kollegaan . Miksi hitossa olisin yhteydessä, kun en halua enää yhteenkään vuoteen sitoutua tässä vaiheessa.- Anonyymi
Herrajumala. Kammottavan typerää. Vaihda tuo terapeutti. Olet hahmottanut hänen strategiansa ja siitä onnittelut.
Terapia voi auttaa, minua ainakin auttoi. En olisi ikinä kuitenkaan mennyt kognitiiviseen (vaikka tiedän toki etteivät kaikki heistä ole tuollaisia). Minulla oli psykodynaaminen terapeutti. Ei pidä mainostaa mitään suuntausta, koska se ei ole siitä kiinni ja manipuloijia ja typeryksiä muutenkin on joka koulutuksessa. Minun psykodynaaminen terapeuttini oli kuitenkin avarakatseinen ja ymmärsi traumoja. Hyvin positiivinen ihminen ilman että tuputti positiivisuutta tai koetti saada ajattelemaan millään erityisellä tavalla. - Anonyymi
Tuttua. Kuuluu psykodynaamisen hoitoon. Olet sairas niin kauan kuin suostut maksamaan tuosta 90e 45min 2krt vko. Painostus, alistus ja mitätöinti on juuri sitä asiaa ja sinun pitää alkaa puhumaan että terapeutti on painostava ja alistava. Sitten voitte tutkia yhdessä tätä kokemusta ja tarvitsette teorian mukaisesti että se on vain projisointi ja kuvittelet että terapeutti ahdistaa ja alistaa. Todellisuudessa se on ollut äitisi tai isäsi ja nyt sijoitat sen kokemuksen ystävälliseen ja lämpimään terapeuttiin ja siksi sinun pitää jatkaa terapiassa tämän selvittelyä niin kauan kunnes tämä neuroosi on selvitetty terapeutin kanssa.
- Anonyymi
Niina Lappalainen on osannut lieventää omia ahdistuksen ja masennuksen tunteita. Olen vasta käynyt muutaman kerran, mutta hyvältä on tuntunut. Tässä Niina: https://mielipalvelut.fi/asiantuntija/niina-lappalainen/
- Anonyymi
Et tiedä ahdistuneisuudesta mitään. Sillä on syy jo pikkulapsuudesta. Siitä ei parane. Terapiat tai turruttavat lääkkeet eivät auta.
Sori siitä.. siitä ei toivuta koko elämän aikana. - Anonyymi
Suosittelen ottamaan yhteyttä Mielipalveluihin!
- Anonyymi
Nostetaan taas kokemuksia terapiasta tai kokemuksia psykoterapiasta esille
- Anonyymi
Itselläni on verrattain hyviä kokemuksia terapiasta.
Terapia ei varsinaisesti itsessään hyvittänyt tai korjannut niitä ongelmia mitä minulla lähtökohtaisesti on ollut, mutta se on auttanut elämään niiden kanssa. Löytämään omia vahvuuksia jne. Osittain terapian avulla olen noussut työkyvyttömyyseläkkeeltä takaisin työelämään.
Itse näkisin että ns. terapiasuuntaus on tärkeämpi kuin henkilökemia terapeutin kanssa. Toki silläkin on merkitystä, mutta uskon että kun työmenetelmät on sellaiset mitä itselle sopii, niin sen jälkeen muutkin palaset rupeavat loksahtelemaan kohdilleen.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1273461- 841805
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap151581Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541342VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu901184Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1071151- 681059
- 65954
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k80905Oli pakko saada sut suuttumaan
Muuten et olis jättäny rauhaan. Miks miehet häiritsee intiimeil wa viesteillä vaik kieltää niit tekemästä20887