Olen menossa ensi syksynä töihin ja suunnitelmissa on, että lapset 1v9kk ja 3v4kk menevät yksityiselle pphoitajalle hoitoon osa-aikaisesti 3 päivänä viikossa. Hoitaja on hyvä (tunnen hänet) ja asuu lähellä, mutta hänelle ei välttämättä tule muita hoitolapsia. Ulkoilee kyllä lasten kanssa päivittäin samassa puistossa/pulkkamäessä, jossa olen nytkin käynyt lasten kanssa, joten lasten ympäristö ja jopa leikkikaverit olisivat samat kuin nyt kotona ollessakin. Toisaalta, hoitaja voi keskittyä paremmin omiin lapsiini, askarrella tms. jos muita lapsia ei ole (ottaa yleensä vain 2-3 hoitolasta), mutta tarvitsisko tuo 3-vuotias esikoinen jo enemmän leikkiseuraa, ryhmätoimintaa? Voi olla että esikoinen käy ehkä kerran viikossa muskarissa tai kerhossa kun on vapaapäivänä kotona.Monet tuntuu ihmettelevän kun tuota esikoista emme aio laittaa vielä tarhaan. Itse ajattelen niin, että jos lapset viihtyvät hoidossa, niin voivat olla siellä 5-6-vuotiaiksi asti ja sitten vasta päiväkotiin...
tarvitseeko 3-vuotias ryhmätoimintaa
41
4302
Vastaukset
- pv.hoitaja 2012
sgtresgf;lle. ei varmaankaan sun esikoisesi tarvitse muuta,kuin että hoitotäti päivittäin käyttää lapsiasi leikkipuistoissa yms.onhan siellä varmaankin muita lapsia,joten lapsesi saa tutustua/leikkiä toisten lasten kaa.eli silloin lapsesi pääsee oppimaan tätä nk.sosiaalisuutta,siis tapaamaan toisia lapsia joita ennen ei ole tavannut.lapset hyvin nopeasti tutustuvat toisiinsa.vie vaan lapsesi tutulle ja turvalliselle hoitajalle.
- ghhgdhdfhg
Oma lapsenlapseni on 4-vuotias ja kotona hoidettu. (nuorempi 1-vuotias) Varmasti on saanut paremman lapsuuden kuin päiväkotien isoissa ryhmissä. Äitinsä alkaa vielä pph:ksi, eikä aiokaan käyttää päivähoitopalveluita lastensa kasvatukseen. Hyvä niin. Tein itse aikoinani samoin, enkä ole katunut. Pieni ryhmä ja kiinteät suhteet menevät melun ja hälinän edelle, vaikka kavereita olisi tarjolla muualla enemmän. Eskarissakin ehtii kavereita saamaan....
- sgtresgf
Niin minunkin mielestä tärkeintä tuon ikäisille lapsille on se, että on hyvä ja lämmin/läheinen suhde hoitajaan ja että ei ole liikaa melua, vaan lapset voivat rauhassa edetä omaan tahtiin ja paremmin se onnistuu mitä pienempi ryhmä on. Itse kävin eskariin asti vain kerhossa ja mummo hoiti kotonansa muuten, enkä kokenut tylsistyväni, oli vaan kivaa leipoa ja askarrella mummon kanssa :-). Kyllähän hoitaja pystyy hoitamaan lapsentahtisemmin jos on vain 2 lasta kuin jos on 4 lasta.
- päiväkotilapsi
Et voi sanoa, että päiväkodissa olevilla lapsilla olisi huonompi lapsuus kuin kotona olevilla. Tai voit, mutta ei ole kaikkien lasten kohdalla paikkansa pitävä, eikä niistä päiväkodissa olleista lapsista mitään hirviöitä tule, vaan ihan kunnollisia tavallisia lapsia.
- ghhgdhdfhg
Voin sanoa. Helposti ja kokemuksella. Ei se tarkoita että päiväkotilapsista tulisi hirviöitä, mutta vaoin sanoa että jostain hyvin tärkeästä he ovat jääneet paitsi. Ellei päivät ole lyhyitä ja kotona todella aktiivinen ja läsnäoleva vanhemmuus lapsella tarpeeksi ikää.
- memo de la mer
mä kyllä olen vähän erimieltä. Yli kolme vuotiaan lapsen kotihoito se vasta vanhemmilta vaatii todella aktiivisuutta. Ja ken meistä todella on sellainen?
Kolme vuotias tyttäremme on ollut nyt kolme kuukautta päiväkodissa ja on asiasta tosi innoissaan. Uusista kavereista on tullut tärkeitä ja heistä puhutaan koko ajan. Esim me vanhemmat lomailimme lapsemme kanssa juuri viikon. Olimme mökillä ja taatusti keskityimme lähinnä hänen kanssaan touhuamiseen, leikkimiseen, ulkoiluun ja pelaamiseen. Neljäntenä päivänä tyttäremme kysyi meiltä, että koska mennään taas päiväkotiin, kun aikuiset eivät osaa oikeasti leikkiä. Minä olen ilolla saanut huomata, miten tärkeää on lapsen kuulua myös perheen lisäksi johonkin lapsiryhmään ja tuntea olevansa hyväksytty siinä. - srtggtrgt
memo de la mer kirjoitti:
mä kyllä olen vähän erimieltä. Yli kolme vuotiaan lapsen kotihoito se vasta vanhemmilta vaatii todella aktiivisuutta. Ja ken meistä todella on sellainen?
Kolme vuotias tyttäremme on ollut nyt kolme kuukautta päiväkodissa ja on asiasta tosi innoissaan. Uusista kavereista on tullut tärkeitä ja heistä puhutaan koko ajan. Esim me vanhemmat lomailimme lapsemme kanssa juuri viikon. Olimme mökillä ja taatusti keskityimme lähinnä hänen kanssaan touhuamiseen, leikkimiseen, ulkoiluun ja pelaamiseen. Neljäntenä päivänä tyttäremme kysyi meiltä, että koska mennään taas päiväkotiin, kun aikuiset eivät osaa oikeasti leikkiä. Minä olen ilolla saanut huomata, miten tärkeää on lapsen kuulua myös perheen lisäksi johonkin lapsiryhmään ja tuntea olevansa hyväksytty siinä.No kyllähän yli 3-vuotiaan pitää nähdä muita ikäisiään, mutta aivan hyvin riittää vielä kerhoilu pari tuntia kerrallaan parina päivänä viikossa tai sitten voi käydä harrastuksessa tai perhekerhossa äitin kanssa, jossa näkee niitä muita lapsia. Kotona voi askarrella, leipoa, tehdä retkiä luontoon ja tavata muita lapsia - aivan samoin kuin päiväkodissa. Ei pidä aliarvioida omaa vanhemmuutta. Omat lapseni näkevät päivittäin muita lapsia 2h ajan joka päivä puistossa/pulkkamäessä lisäksi käymme yhdessä kerhossa ja muskarissa ja näemme lapsiperheitä, jossa leikkivät muiden kanssa. Päivähoito on hyväksi silloin jos se olisi vain kerhonomaisesti muutaman tunnin kerrallaan vaikka kolmena päivänä viikossa ja päivät lyhyitä ja ryhmät pieniä. Todellisuudessa useimmat lapset ovat joka päivä 7-10h ja se on kaikille aivan liikaa :-(. Tietysti jos äiti ei halua viedä lapsia puistoon, kerhoon tms. eikä jaksa tehdä mitään lasten kanssa, niin sitten eri asia, mutta kyllä nyt perusterveen äitin pitäs jaksaa.
- dfghfdhggh
Se jokin lapsiryhmä, johin lapsi voi tuntea kuuluvansa voi olla esim srk:n päiväkerho 2h viikossa tai jokin harrastus. Perushoitoa, aitoa välittämistä, rakastamista ja lämpöä ei korvaa kaverit hälinän keskellä. Kolmevuotias ei vielä itse tiedä mikä hänelle on parhaaksi.
- memo de la mer
Vaan eipä taida ihan joka kodissakaan olla tarjolla sitä perushoitoa, aitoa välittämistä, rakastamista ja lämpöä. Se on ihan huuhaata, että sellaista aina lankeaa lapselle kotihoidossa. Äideillä on monesti vähän liian suuret luulot itsestään kasvattajan. Päiväkodeissa suuri onsa hoitajista on ammattilaisia, jotka tietävät aika tavalla varhaiskasvatuksesta.
Eikä minusta tuo pari kertaa viikossa jossain kerhossa ole enää yli kolme vuotiaalle riittävää. Kuten lapseni sanoi... aikuiset eivät osaa leikkiä oikeasti. - srtggtrgt
memo de la mer kirjoitti:
Vaan eipä taida ihan joka kodissakaan olla tarjolla sitä perushoitoa, aitoa välittämistä, rakastamista ja lämpöä. Se on ihan huuhaata, että sellaista aina lankeaa lapselle kotihoidossa. Äideillä on monesti vähän liian suuret luulot itsestään kasvattajan. Päiväkodeissa suuri onsa hoitajista on ammattilaisia, jotka tietävät aika tavalla varhaiskasvatuksesta.
Eikä minusta tuo pari kertaa viikossa jossain kerhossa ole enää yli kolme vuotiaalle riittävää. Kuten lapseni sanoi... aikuiset eivät osaa leikkiä oikeasti."Äideillä on monesti vähän liian suuret luulot itsestään kasvattajan. Päiväkodeissa suuri onsa hoitajista on ammattilaisia, jotka tietävät aika tavalla varhaiskasvatuksesta." Musta se on pikemminkin päinvastoin: äidit aliarvioivat omaa äitiyttään ja ulkoistavat sen helposti muille, jopa silloin vaikka ovat itse kotona. Äidinrakkautta ei voi ulkoistaa, tärkeintä lapselle on turvallinen, pysyvä suhde äitiin ja isään ja tunne siitä, että häntä rakastetaan, hoivataan. Tarhassa hoitajat vaihtuvat ja he eivät hoida ja rakasta lastaan kuin omaansa vaikka olisivat kuinka ammattilaisia!
Kyse on myös pitkälti siitä, mihin lapsen totuttaa: jos vie vauvan laitoshoitoon 9kk ikäisenä, niin varmasti ei sopeudu enää kotihoitoon 5-vuotiaana, koska lapsi on tottunut siihen, että aina pitää olla ohjattua toimintaa, viriketulvaa yms. eikä lapsi osaa enää edes leikkiä luovasti vähän aikaa yksinään. Sen sijaan tiedän monta kotihoidettua 3-5-vuotiasta, joille riittää vallan mainiosti virikkeet kotona ja kerhossa ja keksivät itsekin leikkejä, eikä heitä tarvitse olla koko ajan "viihdyttämässä" ohjatulla toiminnalla. - memo de la mer
srtggtrgt kirjoitti:
"Äideillä on monesti vähän liian suuret luulot itsestään kasvattajan. Päiväkodeissa suuri onsa hoitajista on ammattilaisia, jotka tietävät aika tavalla varhaiskasvatuksesta." Musta se on pikemminkin päinvastoin: äidit aliarvioivat omaa äitiyttään ja ulkoistavat sen helposti muille, jopa silloin vaikka ovat itse kotona. Äidinrakkautta ei voi ulkoistaa, tärkeintä lapselle on turvallinen, pysyvä suhde äitiin ja isään ja tunne siitä, että häntä rakastetaan, hoivataan. Tarhassa hoitajat vaihtuvat ja he eivät hoida ja rakasta lastaan kuin omaansa vaikka olisivat kuinka ammattilaisia!
Kyse on myös pitkälti siitä, mihin lapsen totuttaa: jos vie vauvan laitoshoitoon 9kk ikäisenä, niin varmasti ei sopeudu enää kotihoitoon 5-vuotiaana, koska lapsi on tottunut siihen, että aina pitää olla ohjattua toimintaa, viriketulvaa yms. eikä lapsi osaa enää edes leikkiä luovasti vähän aikaa yksinään. Sen sijaan tiedän monta kotihoidettua 3-5-vuotiasta, joille riittää vallan mainiosti virikkeet kotona ja kerhossa ja keksivät itsekin leikkejä, eikä heitä tarvitse olla koko ajan "viihdyttämässä" ohjatulla toiminnalla.Ei se äidin rakkaus mihinkään lopu, vaikka lapsi päivähoidossa olisikin. Kaikissa päiväkodeissa ei hoitajat vaihdu ja kaikki lapset eivät saa kotona hyvää hoivaa.
Puhe oli yli kolme vuotiasta lapsista, ei yhdeksän kuukauden ikäisistä vauvoista.
Ei pidä olla nyt niin mustavalkoinen - näinpä.
memo de la mer kirjoitti:
Ei se äidin rakkaus mihinkään lopu, vaikka lapsi päivähoidossa olisikin. Kaikissa päiväkodeissa ei hoitajat vaihdu ja kaikki lapset eivät saa kotona hyvää hoivaa.
Puhe oli yli kolme vuotiasta lapsista, ei yhdeksän kuukauden ikäisistä vauvoista.
Ei pidä olla nyt niin mustavalkoinenÄidin rakkaus ei lopu, vastuu vain sysätään muille. Ja lapsen kanssa oleminen. Ollaan ikään kuin lomalla lapsesta, kun se on niin rankkaa olla oman lapsen kanssa. On paljon helpompaa kun joku muu kasvattaa ja itse vain rakastaaa ja välillä näkee paljonko lapsi on kasvanut.
- srtggtrgt
näinpä. kirjoitti:
Äidin rakkaus ei lopu, vastuu vain sysätään muille. Ja lapsen kanssa oleminen. Ollaan ikään kuin lomalla lapsesta, kun se on niin rankkaa olla oman lapsen kanssa. On paljon helpompaa kun joku muu kasvattaa ja itse vain rakastaaa ja välillä näkee paljonko lapsi on kasvanut.
Tietysti monenkaan ei ole mahdollista olla kotona, vaikka haluaisikin tai sitten ei haluta heittää hukkaan monen vuoden koulutusta. Mutta pitäisi kysyä päiväkotilapsilta: tuntevatko he itsensä rakastetuiksi ja hyväksytyiksi kun heidät sysätään jo pieninä sängystä ylös aamuvarhain tarhaan 8-10h ajaksi joka arkipäivä ja joskus lomillakin. Silloin voidaan sanoa, että lapsen kasvattaa joku muu, koska on hereilläoloajastaan enemmän tarhassa kuin kotona. Ja tunteeko lapsi itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään siellä tarhassa? Mitä pienempi lapsi, niin veikkaan, että isolla osalla vastaus on ei. Lapsihan käsittää vain että joko äiti on paikalla tai äiti ei ole paikalla ja päivä on pitkä ikävöidä ja sylit vähissä.
- Rita
näinpä. kirjoitti:
Äidin rakkaus ei lopu, vastuu vain sysätään muille. Ja lapsen kanssa oleminen. Ollaan ikään kuin lomalla lapsesta, kun se on niin rankkaa olla oman lapsen kanssa. On paljon helpompaa kun joku muu kasvattaa ja itse vain rakastaaa ja välillä näkee paljonko lapsi on kasvanut.
Eiköhän tuo mene jo aivan liian pitkälle, varsinkin tietämättömällä, jolla ei varmaankaan ole omia lapsia. Tai sitten hirween rikas puoliso, isukki, joka maksaa asumiskulut ym. laskut, jotta voisit olla kotona lapsesi kanssa, kunnes oppivelvollisuus alkaa. Itse menetin mieheni lapseni ollessa 5kk. Olin kotona yhteensä vuoden ja lapseni meni tutulle perh.p.hoitajalle, kunnes täytti 2v. ja sen jälkeen päiväkotiin. Oli vain pakko mennä töihin, että sain laskut maksettua. Kotihoidontuella ei paljon asuntolainaa makseta.
Päiväkoti on hyvä paikka oppia sosiaalista käyttäytymistä ja saada kavereita, jotka hyvässä lykyssä ovat tulevia koulukavereita. Kappas vaan pojastani tuli, kuin tulikin kunnollinen, kohtelias, sosiaalinen, vastuullinen ihminen. Nyt 14v. aktiivikiekkoilija ja menestyy koulussa. - aosidofdkfhlksdhf
srtggtrgt kirjoitti:
"Äideillä on monesti vähän liian suuret luulot itsestään kasvattajan. Päiväkodeissa suuri onsa hoitajista on ammattilaisia, jotka tietävät aika tavalla varhaiskasvatuksesta." Musta se on pikemminkin päinvastoin: äidit aliarvioivat omaa äitiyttään ja ulkoistavat sen helposti muille, jopa silloin vaikka ovat itse kotona. Äidinrakkautta ei voi ulkoistaa, tärkeintä lapselle on turvallinen, pysyvä suhde äitiin ja isään ja tunne siitä, että häntä rakastetaan, hoivataan. Tarhassa hoitajat vaihtuvat ja he eivät hoida ja rakasta lastaan kuin omaansa vaikka olisivat kuinka ammattilaisia!
Kyse on myös pitkälti siitä, mihin lapsen totuttaa: jos vie vauvan laitoshoitoon 9kk ikäisenä, niin varmasti ei sopeudu enää kotihoitoon 5-vuotiaana, koska lapsi on tottunut siihen, että aina pitää olla ohjattua toimintaa, viriketulvaa yms. eikä lapsi osaa enää edes leikkiä luovasti vähän aikaa yksinään. Sen sijaan tiedän monta kotihoidettua 3-5-vuotiasta, joille riittää vallan mainiosti virikkeet kotona ja kerhossa ja keksivät itsekin leikkejä, eikä heitä tarvitse olla koko ajan "viihdyttämässä" ohjatulla toiminnalla.Kehottaisin lukemaan Erja Rusasen Hoiva, Kiintymys ja lapsen kehitys (2011), siinä puhuu kasvatustieteiden tohtori tutkimuksiin perustuvin tiedoin oikeata asiaa.
- (_0_0_)
srtggtrgt kirjoitti:
"Äideillä on monesti vähän liian suuret luulot itsestään kasvattajan. Päiväkodeissa suuri onsa hoitajista on ammattilaisia, jotka tietävät aika tavalla varhaiskasvatuksesta." Musta se on pikemminkin päinvastoin: äidit aliarvioivat omaa äitiyttään ja ulkoistavat sen helposti muille, jopa silloin vaikka ovat itse kotona. Äidinrakkautta ei voi ulkoistaa, tärkeintä lapselle on turvallinen, pysyvä suhde äitiin ja isään ja tunne siitä, että häntä rakastetaan, hoivataan. Tarhassa hoitajat vaihtuvat ja he eivät hoida ja rakasta lastaan kuin omaansa vaikka olisivat kuinka ammattilaisia!
Kyse on myös pitkälti siitä, mihin lapsen totuttaa: jos vie vauvan laitoshoitoon 9kk ikäisenä, niin varmasti ei sopeudu enää kotihoitoon 5-vuotiaana, koska lapsi on tottunut siihen, että aina pitää olla ohjattua toimintaa, viriketulvaa yms. eikä lapsi osaa enää edes leikkiä luovasti vähän aikaa yksinään. Sen sijaan tiedän monta kotihoidettua 3-5-vuotiasta, joille riittää vallan mainiosti virikkeet kotona ja kerhossa ja keksivät itsekin leikkejä, eikä heitä tarvitse olla koko ajan "viihdyttämässä" ohjatulla toiminnalla.Minun mielestä äitiä ja tarhantätiä ei voi verrata. Äiti on aina äiti, tarhantäti taas tietää paljon lapsiryhmien toiminnasta ja siitä, miten lapset niissä toimivat. On ihan älytöntä verrata näitä keskenään tai puhua niiden "tasa-arvoisesta" kasvatuskumppanuudesta.
- Covasrs
aosidofdkfhlksdhf kirjoitti:
Kehottaisin lukemaan Erja Rusasen Hoiva, Kiintymys ja lapsen kehitys (2011), siinä puhuu kasvatustieteiden tohtori tutkimuksiin perustuvin tiedoin oikeata asiaa.
Vaikka kiuinka olisi kasvatustieteiden tohtori, nin ei silti välitä mitään absoluuttisia totuutta ole. Kuten muissakin tieteenaloissa myös kasvatustieteessä on monenlaisia näkökantoja, joten Erja Rusasenkaan tutkimukset eivät ole mitään raamatun tekstiä. Kriittisyyttä tieteessä aina tarvitaan.
- JK
KYLLÄ TARVITSÉE
- SK
EI TARVITSE
- sdfgdsfgsdgdsfg
Ennen kaikkea alle kouluikäinen lapsi tarvitsee vanhempiaan. Kasvattamaan, opastamaan oppimaan oman perheen arvoja ja sääntöjä.
Alle kouluikäinen ei tarvitse ulkopuolisten aikuisten mallia siitä miten on vain yksi jonossa, yksi osottaja, yksi joka ei saa ääntäänkuuluviin.
Kaverit toki ovat tärkeitä vuorovaiktusustaitojen testaamista varten, niiden vuorovaikutstaitojen, jota kotoa on opittu. Niitä voi testata harrastusten ja kerhojen parissa yhdessä vanhempien kanssa, tai jossain pienryhmässä turvallisesti.
Päivähoitojärjestelmä on keskitty siksi että naiset saisivat tasa-arvoisen aseman työelämässä. Sitä ei ole keksitty lapsen parhaaksi vaan naisten. Lapsi vaan joutuu sinne minne laitetaan.- memo de la mer
Suomessa yli 52 prossaa lapsista hoidetaan kotona 3-vuotiaaksi kotihoidontuella. Se on enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa tai missään Pohjoismaissa,.
Rupattelin tässä taannoin anopin kanssa lastenhoidosta. Anoppi oli 60-luvulla isohkon maatalon emäntä ja lapsia oli neljä. Hän ihan suoraan sanoi, että lapset olivat kyllä kotona, mutta hän ei koskaan ennättänyt puhella lasten kanssa saati sitten leikkiä. Äidit olivat kotona töissä ja aamusta iltaan oli touhua, lehmen hoito, pyykin pesua (ilman pesukoneita ja vesijohtoja), leipomista (kaikki leivottiin kotona), peltotyöt yms. yms. Aamuinilloin (siis klo 5 aamulla) pienet lapset otettiin lypsylle mukaan jossa heidät laitettiin tyhjään vasikkakarsinaan odottelemmaan kerrallaan 2-3 tunniksi. Anopin mukaan sellaista silloin oli joka talossa, eikä isät yleensä koskeneet pikkulapsiin tikullakaan. Äidit olivat tyytyväisiä kun sai ruokittua lapset ja vaatetettua. Muuten lapset tottuivat olemaan keskenään jo ihan pienestä. Vanhemmat lapset katsoitavat pienenmpiensä perään jo alle kouluikäisinä. Paljon lapset leikkivät ihan keskenään lähitalojen lasten kanssa. Mukaan mentiin heti kun kävelemään opittiin ja taas vähän isommat valtutettiin varoitusten kanssa huolehtimaan pienemmistään.
Paljn on siis menty eteenpäin noista vain muutaman kymmenen vuoden takaisista ajoista, joilloin pääsääntöisesti lapset "hoidettiin" kotona. Minusta myös lasten päivähoito on melkoinen edistysaskel. Päivähoidossa suurin osa on ammattitaitoisia kasvattajia, usein miten lapsille tehdään yksilöllinen kasvatussuunnitelma, päivärytmit ovat säännöllisiä, on monenlaista kehittävää ja ohjattua tekemistä, lapset saavat kavereita yms. Toki päivähoidossa on paljon vielä kehittämistä, mutta se ei minusta kyllä sillä etene, että se tyrmätään vain huonona vaihtoehtona. Ensinnäkin sekä hoitajien että lastentarhaopettajien työn arvostusta pitää nostaa. Ja se ei ainakaan sillä parane että sätitään heidän olevan väsyneitä, helposti paikkaa vaihtavia ja tunteettomia, tekevät vain sen mikä on pakko. Toiseksi meidän pitää huolehtia, että päivähoitoon määrätään lisää myös taloudellisia resursseja. Tähän me kaikki voidaan vakuttaa. Otetaan joukolla yhteyttä päättäjiin tai äänestetään seuraavissa kuntavaaleissa päättäville paikoille sellaisia edustajia, joille tämä on sydämen asia.
Päivähoito on sentään jotenkin valvottua, mutta on ihan täysin kotona hoitavan vanhemman käsissä, millaista hoitoa hän lapselleen antaa. Varmasti on vanhempia, jotka pystyvät loistavaan varhaiskasvatukseen, mutta entäs jos näin ei ole.? Jos kotona juuri ja juuri pystytään huolehtimaa lapselle se ruoka ja vaatteet? Jos kotona vain riidellään, on alkoholiongelmaa, mielenterveysongelmia, lasten kanssa ei jakseta käydä ulkona tai niissä kerhoissa, jos ei järjestetä mielekästä puuhaa, ei jakseta tai osata olla läsnä yms. yms. mitä ikinäkin hyvä hoiva on. Tai jaksetaan vain silloin tällöin? Riittääkö silloin vain tunne, että rakastaa? Ja kun itse arvioi omia kykyjään, niin osaako olla niistä kovin objektiivinen? Luonnollista on pitää itseään hyvänä ja kovin vaikea tunnustaa edes itselle ettei aina ole kovin lapsen ehdoilla toimiva?
Kaiken kaikkiaan tällä kaikella yritän vain sanoa ettei asia ole mielestäni niin mustavalkoinen, että kotihoito on aina paras ja päivähoito aina huono vaihtoehto. Monet poliitikothan ovat puhuneet siitä, että pienten lasten vanhemmilla pitäisi olla parempi mahdollisuus tehdä osa-aikaista työtä, jolloin päivähoitopäivät eivät olisi niin pitkiä. Meillä minusta juuri tämä malli toimii. Hoidimme lapsemme 3-vuotiaaksi kotona ja nyt teen osa-aikaista työtä. Lapsen päivähoitoajaksi tulee kuusi tuntia, joista nukkuu päiväkodissa 1½-2 h.
Ja kyllä olen kysynyt moni eri tavoin, miten hän viihtyy päiväkodissa ja miltä se tuntuu. Vastaus on aina sama, kivaa on, on usein hauskaa tekemistä, hoitajat ovat mukavia, ja ne kaverit... ihan eka iki oma kaveri on löytynyt ja on hieno olla juuri sen oman päiväkotiporukan jäsen.
- ajatellaas...
Ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta kotona olevien vanehmpien lapsista vain ne saivat päivähotiopaikan, joille se sosiaalisin perustein myönnettiin esim. juuri vanhemman väsymyksen, alkoholismin tms. takia.
Nykyisin, kun kaikki saaavat sen päviähoitopaikan vaikka vanhemmat olisivat itse kotona/lomalla/töissä/opiskelemassa, ihan missä vain on ajatusmalli muuttunut niin, että väitetään päivähoidon olevan kotia parempi ja tulevan lapsen tarpeeseen JOKAISEN kohdalla.
Eihän se niin mene. Se vanha malli oli aivan hyvä, että sosiaalisin perustein myönnettiin hoitpaikka, jos se oli kotia parempi vaihtoehto lapselle.
Nykyisessä käytännössä ei ole muuta hyvää kuin se, että nyt kun lähes kaikki lapset käyttävät päivähoitoa ja lastessuojelulaki on tiukentunut, niin ne sosiaalisesti huonoiten voivat lapset huostaanotetaan, kun ammattihenkilöstö näkee miten kotona menee.
Huostaanotothan ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Parempi kait siellä lastenkdoissa kuin kotona.- memo de la mer
Just niin... ennen ne huomosti voivat jäivät sinne kodin seinien sisälle, kun kukaan ei tiennyt mitä heille tapahtuu. Nyt ehkä sitten ongelmia näkyy paremmin kuin muutkin seuraavat lapsen tilannetta. Vai olisiko edelleen parempi vain sulkea asialta silmät?
Kun nyt tätä keskustelua tai yleensä tämän palstan keskusteluja seuraa, niin kyllä enemmän jää sellainen käsitys, että päivähoitoon lapsensa vievät lähinnä hylkäävät sinne lapsensa ja että ainoa oikea paikka lapselle on oma koti ja sielläkin vain äidin hoito on oikeaa. Minusta molemmissa on hyvää ja huonoa, jokainen kohdallaan valitsee sen joka tuntuu omalle kohdalle parhaalle. - kaitsikko
memo de la mer kirjoitti:
Just niin... ennen ne huomosti voivat jäivät sinne kodin seinien sisälle, kun kukaan ei tiennyt mitä heille tapahtuu. Nyt ehkä sitten ongelmia näkyy paremmin kuin muutkin seuraavat lapsen tilannetta. Vai olisiko edelleen parempi vain sulkea asialta silmät?
Kun nyt tätä keskustelua tai yleensä tämän palstan keskusteluja seuraa, niin kyllä enemmän jää sellainen käsitys, että päivähoitoon lapsensa vievät lähinnä hylkäävät sinne lapsensa ja että ainoa oikea paikka lapselle on oma koti ja sielläkin vain äidin hoito on oikeaa. Minusta molemmissa on hyvää ja huonoa, jokainen kohdallaan valitsee sen joka tuntuu omalle kohdalle parhaalle.Jos multa kysytään, niin kyllä jo tuollainen kolme ja puolivuotias selvästi kaipaa muiden lasten seuraa.
- ffffffffffffbbbbb
Jos taas multa kysytään, niin tuon ikäinen ei välttämättä tarvitse muiden lasten seuraa, mutta pärjää kyllä ryhmässsäkin ja erossa äidistään hetken. Hetken. Ei 9-10 tuntisia päiviä joka ikinen arkipäivä. Lapsi tarvitsee myös aikaa oman perheensä kanssa ja lomaa siinä missä aikuinenkin. Oikeastaaan enemmänkin kuin aikuinen tarvitsee.
- kompelikom
Siis mun mielestä yksi suuri ongelma, joka tässä keskustelussa aina tulee ilmi ja erityisen räikeästi näkyy tuon fb:n mielipiteessä. "Lapsi voi olla erossa äidistään hetken!!!!!!! Siis siinä ihan oikeasti lukee äidistään, Mihion se isän rooli on taas jäänyt teiltä äideiltä huomaamatta? Vai omitteko lapsenne kokonaan? Niin ettei siihen kuulu ketään muuta aikuista.... edes isää ei kelpuuteta. Tälläisten seikkojen takia ja varsin outojen mainintojen takia en voi kovin tosissani ja vakavasti ottaa näiden ihmisten mielipiteitä. Ne herättävät lähinnä ajatuksen oman itsensä nostamisen äitinä jalustalle.
- Koti-Isä33
Minä nyt kuitenkin olen hoitanut meidän lastamme kotona jo kolme vuotta. Hän on nyt 4,5 vuotias. Ja olen tällainen karpaasi.. heh. Hyvin on tytön kanssa pärjätty. Kakasteltu ja veneilty ja liikuttu luonnossa ja kaupungeissa ja milloin missäkin. Välillä oleskellaan kotona kun ei huvita lähteä minnekkää. Syötyki on välillä kotona ja välillä ravintoloissa ja milloin missäkin nuotiolla.
Kuka vielä väittää että lastenhoito on raskasta. En ainakaan minä. Aina me keksitään jotain kivaa mistä lapsi tykkää... ja minä myös. Ollaan tasapuolisia monessa asiassa nykyään kun lapsi jo ymmärtää ja hänellä on kehittynyt myös tunneälyä ihan enemmänkin kuin monella aikuisella. - sekroste
Niinhän se yhteiskunnassa on opetettu että äiti se on, isät jää vähemmälle. Avioerossakin lapset melkein automaattisesti jää äidille ja jos tarpeeksi kieroutunut äiti, niin tekee kaikkensa ettei isä lastansa saisi tavata. Kuitenkin lapselle molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä.
Liian paljon on äitejä joiden lapset ovat arkipäivät tarhassa ja viikonloput mummojen hoivissa, että äiti saisi viettää kivaa vapaa-aikaa. Ei näitä asioita lapsien parhaaksi tehdä vaan aikuisten. - bbbbbbbbbbbbffffffff
Lapselle kehittyy tutkimusten mukaan primaari kiintymyssuhde häntä ensimmäisinä vuosina hoivaavaan aikuiseen ja tästä aikuisesta lapsi ei halua olla pitkiä aikoja erossa (lapsen näkökulmasta pitkä aika mitataan muutamassa tunnissa), ja yleensähän ne äidit siellä kotona ovat (taisi olla 95% kotihoidon tuen saajista naisia) eli voi aivan hyvin yleistää nettipuheissaan, että lapsi ei halua olla erossa äidistään (tämä ei poista isän tärkeyttä, vaikka äiti olisikin tärkein).
- ffbbbbbbbbb
Kirjoitin äiti, koska isä saattaa olla kalastamassa mielummin. Tarkoitin kuitenkin että lapsi voi olla erossa hetken vanhemmistaan, jotka häntä aidosti rakastavat.
- kompelikom
Kuuntelin tässä taannoin Yle Puheen ohjelmaa, jossa äidit pohtivat äitiyttä ja aika monen mielestä hyvää äitiyttä oli se, että valitsee lapselleen hyvän isän.
Etköhän kuitenkin vahingossa kirjoittanut juuri äiti, koska sisimmässäsi ajattelet niin? - ffbbbb
kompelikom kirjoitti:
Kuuntelin tässä taannoin Yle Puheen ohjelmaa, jossa äidit pohtivat äitiyttä ja aika monen mielestä hyvää äitiyttä oli se, että valitsee lapselleen hyvän isän.
Etköhän kuitenkin vahingossa kirjoittanut juuri äiti, koska sisimmässäsi ajattelet niin?Yhä on enemmän äitejä, kuin isejä, jotka kantavat päävastuuun lapsista. Vieälkin avioeron jälkeen lapsi jää useammin äidin huollettavaksi kuin isän.
Suuntaus on kuitenkin onneksi se, että isät ovat paljon aktiivisempia kuin esi. 10 vuotta sitten. Tämä näkyy työssäni päivittäin. On jopa joitakin perheitä joissa isä on aktiivisempi kuin äiti lasten hoidon kannalta.
Kyllä minulle kelpaa kumpi tahansa lapsensa kanssa olevaksi vanhemmaksi, jos läsnäolo ja rakkaus on länsä.
- Onervankukka
Lapsi ei "tarvitse" päiväkotia jos on normaalit olot. (tervemieliset vanhemmat jotka käyttävät lasta jossain kerhossa tai on muita lapsellisia perheitä ympärillä,joita tavata)
Meidän vanhin lapsi ei ole ollut päivääkään hoidossa,vaan meni suoraan vasta eskariin. Hän oli vielä ujo poika,mutta nopeasti sai kavereita ja nyt kun koululaisena hänen luona käy kavereita,jotka ovat olleet hoidossa ja ohjatussa harrastuksissa, niin näille hoidossa oleville kavereille pitää olla kokoajan keksimässä jotain ohjattua toimintaa,kun eivät itse kykene niitä keksimään. Siis kuuluu huokailua: mitä nyt tehdään jne. Kun taas ne kaverit jotka on myös kasvatettu kotona,osaavat itse kesiä leikkinsä:)
Toinen lapsi meni 4v päiväkotiin eikä tykkää siellä olla,vaikka se on suht pieni paikka. Siellä on yksi ilkiö häirikkö,joka kiusaa ´kun hoitaja silmä välttää. Eli kasvattaisin hänetkin mieluummin kotona,muttei se ole taloudellisesti mahdollista.- Rita
Kyllä se on niin, että lapsi oppii sosiaalista kanssakäymistä ja vuorovaikutusta päiväkodissa. Lapseni meni eskariin ja sinne tuli pari kotona ollutta lasta, jotka ensimmäisiä kertoja joutuivat jakamaan jotain, kotona kaikki oli " mun". Siinähän minun pojalle tuli itku, piti leikkiä yhdessä leluilla, niin nämä kotona kasvatetut lapset rikkoivat poikani leikin ja omivat lelut. ja heistä tuli myöhemmin koulukiusaajia, että silleen.
Ei kannata hirveesti yleistää näitä juttuja. Monien ihmisten on vain pakko mennä
töihin, että pystyy elättämään perheensä ja lapsi laitettava ammattilaisten ohjaamaan päivähoitoon, vai pitäisikö heidät jättää yksin kotiin...??
Ja vielä...itse olen synt. 1968. Ja äitini sai minut tarhaan, oli valtion leivissä, ei nuo phpaikat olleet tarkoitettu silloin, kuin työssäkäyville. Kun sairastuin sain kotiin kodinhoitajan, josta äitini maksoi suolaisesti, työnantaja eli valtio ei hyväksynyt, että äitini olisi jäänyt hoivaamaan sairasta lasta, potkut siitä olisi tullut... - srtfydgh
Rita kirjoitti:
Kyllä se on niin, että lapsi oppii sosiaalista kanssakäymistä ja vuorovaikutusta päiväkodissa. Lapseni meni eskariin ja sinne tuli pari kotona ollutta lasta, jotka ensimmäisiä kertoja joutuivat jakamaan jotain, kotona kaikki oli " mun". Siinähän minun pojalle tuli itku, piti leikkiä yhdessä leluilla, niin nämä kotona kasvatetut lapset rikkoivat poikani leikin ja omivat lelut. ja heistä tuli myöhemmin koulukiusaajia, että silleen.
Ei kannata hirveesti yleistää näitä juttuja. Monien ihmisten on vain pakko mennä
töihin, että pystyy elättämään perheensä ja lapsi laitettava ammattilaisten ohjaamaan päivähoitoon, vai pitäisikö heidät jättää yksin kotiin...??
Ja vielä...itse olen synt. 1968. Ja äitini sai minut tarhaan, oli valtion leivissä, ei nuo phpaikat olleet tarkoitettu silloin, kuin työssäkäyville. Kun sairastuin sain kotiin kodinhoitajan, josta äitini maksoi suolaisesti, työnantaja eli valtio ei hyväksynyt, että äitini olisi jäänyt hoivaamaan sairasta lasta, potkut siitä olisi tullut...Huoh. tietysti jos äidit eivät vie lastaan puistoihin, kerhoihin yms. paikkoihin, niin tuollailla saattaa käydä, mutta miksi sitä sosiaalista kanssakäymistä oppii vain päiväkodissa? Kyllähän ne lapset meillä ainakin leikkivät pihassa, pulkkamäessä, puistoissa, kerhoissa, käyvät harrastuksissa, joissa oppivat tätä "sosiaalista kanssakäymistä". Parhaimmillaan se oma äiti/isä voi opastaa sivusta, miten esim. jonotetaan, otetaan muut huomioon jne. kun lapsi leikkii muiden kanssa, sen sijaan kuinka hyvin tarhan täti pystyy opastamaan pelisääntöjä, jos hoidettavana on 10-20 lasta? Siellä on silloin viidakonlait, koska mitenkään et pysty kaikkia vahtimaan ja opastamaan yhtä aikaa. Juuri näin pulkkamäessä yhden päiväkotiryhmän ja siellä tosiaan oli 20 lasta ja yksi hoitaja ulkona. Itse opastin kädestä pitäen omaa 3-vuotiastani miten jonotetaan yms., sen sijaan monet päiväkotilapsista etuilivat, koska hoitaja ei ehtinyt kaikkien perään. Eli se siitä "sosiaalisten sääntöjen oppimisesta". Usein olen huomannut, että päiväkodissa lapsista tulee ylivilkkaita ja levottomia, jatkuvan metelin seurauksena. Voi vain kuvitella meteliä 20 lapsen kanssa jos itse olen puhki parin tunnin vierailun jälkeen, kun talossa on 4-5 pientä lasta :-).
- Minusta.
Ainakin tuli ihan yhteiskuntakelpoinen ihminen,vaikka vietinkin lapsuuteni päiväkodeissa. On hyvä ammatti,samoin parisuhteeni on kunnossa,en käytä alkoholia ja harrastan liikuntaa,eli olen timmissä kunnossa oleva mies ja varakas.
- IskäTerve
Minä en ole viimeaikoina vienyt lastamme (4 vuotias) Edes seurakunnan kerhoon koska edellisenä talvena kuljetin häntä siellä ja vähän väliä lapsi oli jossakin ihmeen räkätaudissa tai muussa sairaudessa. Se johtui siitä, että joka kerta siellä oli tuotu kerhoon sellainen lapsi jolla oli sairaus päällä. Nyt lapseni on ollut koko talven aivan terve yhtä pientä parin päivän kuumetautia lukuunottamatta. Kyllä lapsen pitää antaa kehittyä terveenä. Lapsen ei kuulu olla jatkuvasti sairaana. Hävetkää te naiset jotka kuljetatte lapsenne kerhoihin vaikka hänellä on jokin virustartunta päällä ja se vieläpä selvästi näkyy lapsesta. Hyi teitä koko sellainen akkalauma.
- irsku
Tottakai kaipaa, koska ihminen on laumaeläin.
- fjour gee
Jos päivähoidossa ei saa tarpeeksi sosiaalisia kontakteja lapsille, niin silloin se jää vanhempien harteille, että vapaa-aikana (iltaisin viikonloppuisin lomalla) lapset pääsevät saamaan sitä ikäistään seuraa.
Periaatteessa sillä sosiaalisuudella ja oman ikäisellä seuralla ei ole mieletön kiire, sillä totta kai oma perhe ja turvallisuuden tunne ovat ne tärkeimmät. Fakta on kuitenkin se, että lapsi tulee myöhemmin elämässään (esikoulu, koulu, myöhemmät opinnot, armeija, työpaikka, harrastusryhmät) joutumaan erilaisiin isoihin ryhmiin halusi hän sitä tai ei. Jos oppii jo pienenä löytämään ne keinot, joilla ryhmissä pärjää, niin helpompaa se on oppia ne pienenä kuin vasta ekalla luokalla koulussa. Silloin on riskinä, että syrjäytyy, kun ei osaa ryhmän pelisääntöjä.
Totta kai lapsi oppii jotakin esim. leikkipuistossa, mutta se on vähän sama kuin sanoisi "peräkammarin pojalle", että hyvinhän sä opit pelisäännöt naisista, kun tervehdit työpaikan sihteeriä ja juttelet kerran kuukaudessa puhelimessa siskosi kanssa. Jotta oppii kunnolla, pitää päästä siihen tekemiseen ja tilanteeseen kunnolla sisälle. Esimerkiksi omien lelujen jakaminen, oman vuoron odottaminen jne ovat niitä asioita, että niitä oppii tarkemmin vasta sitten, kun sosiaalisesti samalla tasolla oleva paras ystävä tai potentiaalinen "kilpailija" ovat läsnä.
Jos teillä asuu esim. samalla paikkakunnalla omia hyviä ystäviä, sisaruksia tms. ihmisiä, joilla on samanikäisiä lapsia ja pystytte antamaan lapsillenne sen mahdollisuuden, että heille kehittyy näistä vapaa-ajan lapsikavereista tosi hyviä ystäviä, niin silloin tilanne ei ole ollenkaan paha.
Täytyy muistaa, että ihminen on laumaeläin ja hän kaipaa ihmissuhteita. Sosiaalisten taitojen takia olisi tärkeää, että lapsi pääsee harjoittamaan niitä ikäistensä tyttöjen ja poikien kanssa.
Totta kai on esim. maaseudulla nykyäänkin perheitä, joissa ei ole omanikäistä seuraa. Valitettavasti niistä tilanteista kehittyy usein ongelmia, kun lapsi saattaa olla koulussa syrjitty tai lapsi viihtyy liikaa omissa oloissaan. Lapsihan on mestarisopeutuja, joten hän sopeutuu kyllä alle kouluikäisenä monenmoiseen, mutta jos on vain sisaruksen kanssa paljon, niin siitä voi tulla ongelmaa, että lapsi ei siedä yhtään isoja ryhmiä. - zzzzizzi
Mielestäni ryhmässä pärjääminen ei ole itsestäänselvää, se jota ei ole laisinkaan pienenä koulittu on vaarassa jäädä muiden jalkoihin ja näin riskeerataan myöhempää luokkaryhmän ulkopuolelle jäämistä siis jos ei sosiaaliset taidot ole lainkaan kehittyneet. 2-3 lapsen seurassa vietetty aika ei välttämättä anna tarpeeksi valmiuksia siihen kun yhtäkkiä joudut luokalle jossa on yli 20 muuta oppilasta. Tämä toki riippuu lapsesta, mutta tokihan tottumus tulee siitä kun on jonkun asian jo kokenut ja harjaantunut pärjäämään isommassa porukassa. Koulussa vaaditaan kovasti melkein heti alusta saakka sitä että pärjää itse eikä kenelläkään opettajalla ole aikaa auttaa samassa määrin kuin kotihoidossa voi tapahtua. Hiljaisen, ujon, kömpelön ja hitaan lapsen vanhempi voi itse kuvitella miltä tuntuu joutua tilanteeseen kun kaikki muut suihkivat ohi tilanteessa ja se kun toiset huomaavat sinun olevan hiukan erilainen. Silloin joku pärjää, minä en ja kiusaamista tuli niskaan koko 7 vuoden satsi, not nice.
- itsetunto!
Jos lapsi on hidas,kömpelö,ujo,hiljainen, niin sehän on luennekysymys.Vaikka olisikin ollut päiväkodissa 1 vuotiaasta asti, niin ei se lapsi siitä muutu kouluikään tultaessa. Totuushan on, että jo päiväkodissa mahdollisesti joutuu kiusatuksi ja jo silloin tottuu siihen, että on huonompi kuin muut lapset.Esikouluikä on hyvää harjoitusta lapselle tottua suurempaan lapsiryhmään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persujen kannatusromahdus ilahduttaa
Siin' ei hyvä häviä. Luotto parempaan tulevasuuteen alkaa taas palautua.1994740Avopuoliso, mies-/naisystävä vai mikä?
Kävin eilen irl keskustelun, joka jätti minut pohtimaan seuraavaa ... millä nimityksellä kutsua henkilöä, jonka kanssa o2043410Huvittava ilmiö: Vasemmistolaiset uskoo sokeasti SDP:n parantavan heidän
elämäänsä, jos demarit johtaa seuraavaa hallitusta (Kyse on siis palstan vasemmistolaisista) Totuus on toinen, nimittäi1212952Pitkän päivän ilta
Tarina elämättömästä miehestä, jonka elämän täytti velvollisuudentunto. Pikkutarkka, huolellinen, hyvällä katsottu, miel1562932Riikka ohoi! Saksa alensi bensaveroa, missä euron bensa?
Perussuomalaisten yksi vaalilupauksista oli euron bensiini suomalaisille autoilijoille. Ei ole näkynyt. Jopa vasemmis442860Miksi Kuhmolaiset on niin nyrpeä ilmeisiä?
Miksi suurin osa (ei onneksi kaikki) on niin typääntyneen näkösiä elämäänsä? Tuijotetaan toisia pahansuopaisesti ja kat132297Tulipalo rivitalossa, tuhoutuu täysin
Kainuun pelastuslaitos sai hieman puolenyön jälkeen maanantaina ilmoituksen rivitalon huoneistossa syttyneestä tulipalos522288Kyllä, maata ei halua puolustaa nimenomaan punavihreän puolen edustajat
"Esimerkiksi maanpuolustushenki on keskimääräistä alempana naisten, arvoliberaalien, heikossa taloustilanteessa olevien732186Totuus sattui demareihin, vaativat asiallisen jutun poistoon
ja oli vielä suosittu, mutta kun demarit tarpeeksi valittivat, niin poistettiin. Raukkamaista toimintaa. Eli siis juttu552025En selvinnyt ilman naarmuja
Vaikka ehkä kuvittelin sen olevan ilmoitusluonteinen asia, jonka jälkeen kaikki palaa entiselleen ja ilma puhdistuu. Naa131995