Isä, joka löi ja äiti, joka ei välittänyt

minavainas

Olisin kysynyt onko täällä muita naisia, jotka kokevat, että huonon isäsuhteen takia olevan kyvyttömiä normaaliin parisuhteeseen tai edes normaaliin elämään?

Olen käynyt kaksi vuotta terapiassa enkä ole vieläkään omasta mielestäni kunnossa. Tuntuu, että olen ikuisesti vaurioitettu. Minulle sana isä merkitsee ihmistä, joka on haukkunut minua tyhmäksi, kun aloitin koulun. Haukkunut rumaksi, kun tulin murrosikään. Haukkunut lihavaksi, kun on tullut muutama ylinmääräinen kilo. Isälleni kaikki piti onnistua ensimmäisellä kerralla, joten pelkään vainoharhaisesti virheitäni. Mieluummin jätän tekemättä, koska pelkään epäonnistuvani.

En osaa myöskään ilmaista tunteitani, koska luulen, että pelkään muiden ihmisten reaktiota. Muistan kerran lapsuudessani kiukutelleeni ja isäni löi minua niin, että vuosin verta. Isäni on myös repinyt minua hiuksistani ja läiminyt. Äitini ei ole vuosien varrella tehnyt mitään. Katsonut vain vierestä. Oikean käden keskisormessa on nivel mennyt paikoiltaan muistona kerrasta, jolloin isäni hermostui ja löi mailalla. Ei pyytänyt edes anteeksi, koska kuulema ei olisi pitänyt moisen sattua.

Lopputulos on 24-vuotias nainen, joka ei ole mihinkään tyytyväinen. En osaa ilmaista tunteitani enkä oikeastaan ymmärrä tunne-elämääni. Minusta tuntuu, että en edes ymmärrä mitä on rakkaus. Varmasti jotkut miehet ovat koittaneet minua rakastaa tai sitten ei, mutta oma tunne-elämäni on niin sekava, etten halua ketään lähelleni. Olen yrittänyt itsemurhaa, minkä takia käyn terapiassa.

8

319

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • oivoi134

      Todella surullista ja koskettavaa :( itse olen 13v poika,isä ei onneksi lyö ja jos lyö äiti kyllä välittää asiasta.Tiedän että siitä jää ikuiset vauriot henkisesti mieleen.Tämä tuntuu syvästi kun isä hakkaa.Onneksi olet aikuinen nyt ja sinun ei tarvitse pelätä isääsi.

    • 014

      Tuntuu todella pahalta puolestasi. En pysty edes kuvailemaan kuinka pahalta tarinasi kuulosti..

      Onko olemassa esim. vertaisryhmiä tms, jossa voisit puhua kokemuksistasi? Toivottavasti ehdotus ei ole loukkaava, mutta luulen että on paljon lapsia tai ihmisiä, joiden ihmisarvo on jonkun häiriintyneen läheisen käytösen vuoksi viety.

      Teksi niin mieli halata sinua tai tehdä jotakin jolla voisin saada sinut tuntemaan edes hetken sitä kuinka arvokas ihminen sinä olet.

      Toivon sinulle voimia ja muistan sinua ruokouksissa!

      Yritin etsiä sinulle jotakin kaunista runoa, mutta en oikein löytänyt.

      Tässä kuitenkin sinulle linkki erääseen blogiin, josta saisit varmasti ajatuksia ja "kättä pidempää" mielellesi. Ei ole ehkä tilanteeseesi, mutta ehkä toivoa ?

      http://feminineapproach.blogspot.com/

    • Surusilmä

      Voimia Sinulle!

      Oma isäni toivoi poikaa, sai tytön, jota kasvatti kuitenkin kuin poikaa - leikkasi tukan lyhyeksi, leluiksi antoi pikkuautoja yms.

      Kun aloitin seurustelun murrosiässä ja isä sai ilmeisesti äidin kautta kuulla tai oletti sitten ihan omilla aivoituksillaan, että harrastan seksiä poikaystäväni kanssa, lähetti minulle ulkomailta kortin, jossa oli kuvan kera teksti "Tietäähän sen, mistä miehen kädet löytää". Totesi sitten kotona, että on "kyllä on tytön perse levinnyt".

      Kaiken kruunasi lopulta se, kun kerroin vanhemmilleni, että olimme menossa naimisiin. "H...ä en olisi kyllä minä ottanut" oli isäni onnittelukommentti tulevalle miehelleni.

      Mitä teki äitini? Haukkui minua isäni poissaollessa, vaati selviytymään ja piti minua huorana, kun kotiuduin jenkkiautolla polttareistani. Miten olen käsitellyt asiaa? Ensin suremalla (voi niitä itkun määriä), sitten selittelemällä (ehkä he elivät minun kohdallani uudestaan niitä nuoruusvuosia, jolloin tekivät ja muistivat omia virheitään) ja lopulta unohtamalla (onneksi voin itse toimia vanhempana omille lapsilleni toisin).

      Lopputulema on kuitenkin surullinen - olen kohta 40-vuotias ja koen vieläkin jääneeni ilman sitä isän rakkautta, jolla olisin voinut saada mahdollisuuden kasvaa siksi ihanaksi, rakastettavaksi naiseksi, joka jokaisesta naisesta löytyy.

    • tirpz90

      Melkein prikulleen samanlainen tarina löytyy täältäkin!

      Paitsi tarina meni niin, että oma isäni ampui itsensä kun olin 2,5 vuotias.
      Sitten äitini otti uuden miesystävän, joka heti alusta alkaen käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa meihin kaikkiin (misä,sisko,veli ja äiti).
      Äiti ei välittänyt, koska oli niin rikki isän valinnasta.

      Joskus ykkösluokalla sain itse tietää että ei minulla ollutkaan isää, (pidin tätä "isäpuolta" isänäni) ja "hieman" järkytyin.. Sen lisäksi että sain selkääni mennen tullen, sisarukseni kiusasivat ja hakkasivat minua, nyt myöhemmin sain tietää että he tekivät sen siksi, koska luulivat minun olevan oikeasti tämän "isäpuolen" lapsi.
      Eli sairasta elämää täälläkin eletty.

      Ja todellakin meni luottamus kaikkiin ihmisiin, etenkin miespuolisiin. Ja sitten kun vielä seurusteluista sai lisää huonoja kokemuksia, en loppujen lopuksi luottanut suhteessa ollenkaan, ja siihen ne kaikki sitten tyssäski.

      Tuntu ettei kukaan rakastanu mua, niinku ei kotonakaan rakastanu, haukuttiin, mollattiin ja lyötiin vaan, vietiin loputki ihmisrippeet nöyryyttämällä perheen ja vieraiden edessä.

      Tunsin olevani ruma ja läski, tyhmä ja kaikinpuolin paska ihminen, joka ei olis kenenkään arvonen, kunnes nyt parikymppisenä oon saanu käsiteltyä näitä asioita ja oon antanu ihmisten oikeesti rakastaa mua.
      Oon pakottanu itteni näkeen itessäni hyvääkin. Niin vaikeeta ku se onki kuulla jonku suusta, et "sä oot kaunis" ja se tuntuu automaattisesti valehtelulta mun korviin, niin ku oon tarpeeks kauan sitä kuullu, nii oon alkanu uskoon siihen itekkin. :)

      Ja parasta oli, ku löysin tosi hyvän oppisopimustyöpaikan, missä otin tavotteeks oppia niin paljo ku sielu sietää, ja näyttää ihmisille, etten oo mikää tyhmä. Ja niinhän siinä kävikin, perhe ja ystävät alko arvostaan vihdoin, ja parhautta täs on se, et saan melkein joka toinen päivä joko asiakkailta tai pomolta hyvää, kannustavaa palautetta, mitä en oo tähän mennes koskaan mistään saanu, sillä oon saanu vahvistettua mun itseluottamusta. :)

      Mutta paljo on vielä toipumisprosessista jäljellä, on paljo sellasia asioita mistä haluaisin eroon, kuten sen ikuisen "isähahmon" etsimisen, jota etsin varmaan kaikista tuntemistani vanhemmista mieshenkilöistä... :(

      Ja voin kertoo, että itsemurhamietteitä täälläkin on ollut, mutta niistä päässyt perkeleenmoisella sisulla. Yritin itsekkin käydä terapiassa, mutta täällä minun paikkakunnallani ei oteta potilaita vakavasti.. Eli kävin kerran ja se oli siinä. Itkujen ja raivojen läpi oon puskenu, tunteita purkamalla se parhaiten helpottaa.. Muttei ehkä ikinä lopullisesti.

      Masennuskausia tulee aina välillä, mutta minulla ne menee nykyään suht nopeasti ohi.

      Mutta todellakin oiiiiiikein paljon voimia ja halauksia sulle!!!

    • Metsäntytär
      • niin sitä luulis

        ei pitäisi ei. Ei sitä olekaan ihmisellä, jolla on hyvä menneisyys. Jos se on huono, kaikki vääristyy, nykyhetki, tulevaisuus, ajatukset, itsetunto, kaikki. Sen korjaaminen ei ole aivan pikkujuttu.

        Hyvä se on niiden huudella, joilla on asiat hyvin.


      • Rakkaudeton minäkin
        niin sitä luulis kirjoitti:

        ei pitäisi ei. Ei sitä olekaan ihmisellä, jolla on hyvä menneisyys. Jos se on huono, kaikki vääristyy, nykyhetki, tulevaisuus, ajatukset, itsetunto, kaikki. Sen korjaaminen ei ole aivan pikkujuttu.

        Hyvä se on niiden huudella, joilla on asiat hyvin.

        Justiinsa noin,ihan samoilla linjoilla minäkin.
        Minunkin olisi pitänyt olla poika syntyessäni.Kun olinkin tyttö,isäni ei hyväksynyt sitä.
        Sain isältäni aiheetta selkään niin monituiset kerrat,eikä äitini uskaltanut tulla väliin.
        Äidiltänikään en saanut rakkautta,yhden ainoan kerran sain olla hänen sylissään,silloinkin olin tosi kipeä.

        Sisareni ovat olleet aina lellikkiä,vaikka ovatkin ihan toisenluontoisia kuin minä.Luonteelleen ei kukaan voi mitään,vaikka minäkin olen koettanut jämäköityä.
        Tällainen arka,toiset etusijalle aina laittava,liian kiltti nainen joutuu näin keski-iälläkin helposti alistumaan toisten tahtoon.
        Tietysti itse voin syyttää itseäni,kun en laita kampoihin.
        Jospa joskus vielä saisin rohkeutta sanoa mitä tunnen ja ajattelen.

        Miehistä sen verran,että he ovat olleet takertujia,eikä todellakaan ole ollut helppo heistä päästä eroon.Mutta sen verran on uskallusta riittänyt,että vuosien "pohdiskelujen"jälkeen olen uskaltanut laittaa suhteet poikki.Kuitenkin exät pitävät yhteyttä,haluaisivat minut elämäänsä uudelleen.En anna periksi,olen yksin ja pysyn niin kauan kunnes löytyy se prinssi,joka kohtelee minua ihmisenä.


    • kjijo

      Ohhoh, ihan kun olisin omaa elämääni lukenut ap:n tekstistä :O Vielä ikäkin täsmää. Tosin isäni on myös alkoholisti.
      Itse tosin aloitin juuri terapian, toivoisin siitä olevan jotain apua. Menneisyyteni seuraksena en pysty luottamaan muihin ihmisiin, en myöskään pysty käsittää miten kelpaisin jollekin toiselle. Aina pitäisi olla parempi, ikinä ei ole hyvä. Siksi vain pysytellyt Kaikesta poissa kun ei kuitenkaan kannata edes yrittää... Sama opiskelun kanssa, en hakeutunut lukion jälkeen mihinkään, koska pelkäsin epäonnistumista. Töitä tehnyt siitä lähtien, mutta nyt yritän terapian avulla käydä läpi näitä menneisyyden haamuja ja hakea ihan tosissaan opiskelemaan ensi keväänä. En halua antaa isäni pilaavan myös tulevaisuuttani.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jorma Uotisen ex, julkkis-povipommi, Suomen tunnetuin kauppias... Farmi Suomi -kisaajat julki!

      No nyt on aikamoista jengiä! Mitä mieltä olet kisaajista, ovatko mieleesi? Katso tästä, ketkä kaikki julkkikset ovat mukana Farmi Suomi -realityssä:
      Suomalaiset julkkikset
      67
      6619
    2. Suutuitko mulle mies

      Nyt lopullisesti?
      Ikävä
      157
      2722
    3. Sofian vastenmielinen menneisyys ja nykyisyys

      Sofia oli jo teininä vastenmielinen jopa omien vanhempiensa mielestä ja lensi kotoa pihalle kuin leppäkeihäs. Sen jälkeen vastenmielisyys miesten hyvä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      141
      2172
    4. Mulla on niin ikävä sua mies

      taas senki hunajakipon mies. Tai aina :)
      Ikävä
      249
      1471
    5. Martinan kirja myyntilistan ykkönen!!

      Kyllä ostajia löytyy ja taas rahaa kilisee Martinalle.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      256
      1382
    6. Slava Ukraine-mölisijöiden vuoksi Suomi syöksyy nyt synkkään lamaan

      Eivät tainneet mölisijät tajuta millaisia kustannusseurauksia tästä maalle ja sen kansalaisille seuraa.
      Maailman menoa
      401
      1309
    7. Ikuinen hiljaisuus

      On aina parempi kuin kaikki turha draama. Joten kuuntele nainen nyt enää sitä, sillä hiljaisuus vastaa jokaiseen kysymykseesi minusta.
      Tunteet
      177
      1286
    8. Mä niin tarvin sua mies..

      Kumpa laittaisit viestiä
      Ikävä
      52
      1190
    9. Mies, kun kohtaaminen vihdoinkin tapahtuu

      - Mitä odotat/toivot näkeväsi?
      Ikävä
      39
      965
    10. Saanks mä kultanalle

      juoda vähän viiniä tänään? Valkkaria? Ei mulla nyt muuta ookaan vaikka yleensä tykkään punasesta enempi. Rakastan.
      Ikävä
      164
      855
    Aihe