Onko elämä enempää, onko se enempää?
Onko ihmisyys sinulle muuta, kuin muista hyötyä?
Kannattaako muita ylistää, kuin vain saadakseen itseään enempää?
Elämä, ei sen enempä, mitä se sinulle on?
leijanna
85
249
Vastaukset
- meeriamanda
Mietin pitkään mitä sinulle vastaan... haet enempää kuin ehkä kykenen vastaamaan. No, yritän käsittää kysymyksiäsi.
Elämä on kaikkeni kunnes se sammuu.
Ihmisyys on ollut minulle aina merkittävää, vallankin alle 40v aloittaessani ikäihmisten kanssa puuhailun se ihmisyys/jnhimillisyys nousi vuosien saatossa suureen kunnioitukseen.
Emmä tiä kannattaako... jos rahassa mittaisi :) mut kehu päivässä saa ihmeitä aikaan.
Kuten aiemminkin sanonut, kissu kiitoksella elää... mut tunnustus onnistumisesta ei kai vaikeaa ole kenenkään sanoa onnistujalle?
Voisimme paljon paremmin kun muistaisimme täälä palstallakin ees joskus kehua toisiamme, vai kuijaa oot mieltä ?- leijanna
Tuo kuijaas, sen mun piti kauan hakea. Ennen kuin älysin.
Niin monen meidän elämä on niin ovelaa. Kissulin, koirulin, tyttäremmekin elämä, on ainutllaatuista. Kukaan ei sitä saa arvostella.
Kaikki, jokainen, olemme ainutlaatuisia helmiä aarrearkuissamme. - Pois jo tahtoisin...
leijanna kirjoitti:
Tuo kuijaas, sen mun piti kauan hakea. Ennen kuin älysin.
Niin monen meidän elämä on niin ovelaa. Kissulin, koirulin, tyttäremmekin elämä, on ainutllaatuista. Kukaan ei sitä saa arvostella.
Kaikki, jokainen, olemme ainutlaatuisia helmiä aarrearkuissamme.Elämä on vain kiusallinen poikkeustila syntymän ja kuoleman välissä.
Elämä on ollut mulle välittämistä toisen elämästä jopa omani unohtaen.
Nyt kun on aikaa niin aion nauttia loppuajasta itsekkäästi mutta suuresti arvostaen kaikkea elämän muotoja.
Koskaan en oo ollu ihminen toiselle siks et itte hyötyisin siitä muuta kun rauhallisen omantunnon .
Silloin kun toinen tekee jonkin homman ns syränverellään ja suurella syrämellä on paikallaan kehua toista, silloinkin jos homma valahtaa reisille ilman tahallista tarkotusta ei passaa mennä morkkaamaa.
Koko ajan kitistään humpuukki alotuksista ja nyt kun joku kysyy asiaa niin eipä oo osallistujia, taas pitää mielensä pahoittaa.- meeriamanda
Sanoppa muuta. Miksi ovat vaiti? Eikö kykene muodostamaan asialliseen aloitukseen mitään sanottavaa? Onhan paaaaljon miellyttävämpää räkytellä huonoista aloituksista, kirjoittelijoista... tai puhua nainti haluistaan tjs.
Mitähän se kertoo? No, empä viiti näppäillä riittää kun hymähtelen. - demeter
meeriamanda kirjoitti:
Sanoppa muuta. Miksi ovat vaiti? Eikö kykene muodostamaan asialliseen aloitukseen mitään sanottavaa? Onhan paaaaljon miellyttävämpää räkytellä huonoista aloituksista, kirjoittelijoista... tai puhua nainti haluistaan tjs.
Mitähän se kertoo? No, empä viiti näppäillä riittää kun hymähtelen.Älkääs nyt morkatko k/k ja meeri. Aloitus on hyvä, mutta joskus tekee tiukkaa ajasta (vaikka miten vapaalla ollaan)...
Eikä vastaukset noin isoihin kysymyksiin irtoa ainakaan mun päästä ihan noin vain. Niitä pitää miettiä.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeammaksi tulee sanoa elämästä yhtään mitään - siis mitään yleispätevää. Monet toteaa uljaasti: "päivääkään en vaihtaisi pois ". Minä voisin vaihtaa montakin päivää..))
Ihmisyys on minulle lähinnä myötätuntoa kaikkea elollista kohtaan. Se on sisäsyntyinen asia ja uskoisin sen olevan meissä kaikissa - ainakin valmiutena.
Tuo viimeinen kysymys on niin runollinen, etten tiedä ymmärränkö sen oikein.
Siis kannattaako kehua ? Se on ehkä voimavarakysymys. Jos on itse hyvällä mielellä niin johan "tahtois onnehen jokaisen" ja kehu irtoaa ihan itsestään, mutta jos on siipi maassa ( huonon ilmapiirin latistama ?) niin eipä sitä juuri ketään kehu. Näin ainakin minulla.
Sellainen asia, mihin en tarvitse edes hyvää fiilistä, on toisen minulle tekemä palvelus. Palveluista olen aina ylenpalttisen kiitollinen ja kehun kyllä vuolaasti sitä, joka minua on palvellut hyvin - olkoon kyse miten yksinkertaisesta asiasta tahansa. demeter kirjoitti:
Älkääs nyt morkatko k/k ja meeri. Aloitus on hyvä, mutta joskus tekee tiukkaa ajasta (vaikka miten vapaalla ollaan)...
Eikä vastaukset noin isoihin kysymyksiin irtoa ainakaan mun päästä ihan noin vain. Niitä pitää miettiä.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeammaksi tulee sanoa elämästä yhtään mitään - siis mitään yleispätevää. Monet toteaa uljaasti: "päivääkään en vaihtaisi pois ". Minä voisin vaihtaa montakin päivää..))
Ihmisyys on minulle lähinnä myötätuntoa kaikkea elollista kohtaan. Se on sisäsyntyinen asia ja uskoisin sen olevan meissä kaikissa - ainakin valmiutena.
Tuo viimeinen kysymys on niin runollinen, etten tiedä ymmärränkö sen oikein.
Siis kannattaako kehua ? Se on ehkä voimavarakysymys. Jos on itse hyvällä mielellä niin johan "tahtois onnehen jokaisen" ja kehu irtoaa ihan itsestään, mutta jos on siipi maassa ( huonon ilmapiirin latistama ?) niin eipä sitä juuri ketään kehu. Näin ainakin minulla.
Sellainen asia, mihin en tarvitse edes hyvää fiilistä, on toisen minulle tekemä palvelus. Palveluista olen aina ylenpalttisen kiitollinen ja kehun kyllä vuolaasti sitä, joka minua on palvellut hyvin - olkoon kyse miten yksinkertaisesta asiasta tahansa.Multakin joutas muutama päivä pois annettavaksi,varsinkin se päivä jolloin sana pyrkijä pyöri näkökentässä.
- L*
koti-kiusattu kirjoitti:
Multakin joutas muutama päivä pois annettavaksi,varsinkin se päivä jolloin sana pyrkijä pyöri näkökentässä.
Nyt pyyhkii yli lentokentän, pyrkijä?
demeterille
Minulle on usein tullut tosi hyvä mieli, kun on jonkin asian saanut toisen puolesta tolalleen. Ei niistä aina ole saanut kiitosta, mutta hyvä mieli on ollut mukava kiitos itselle.
Olen myös onnekseni osannut kiittää, ihmisyys ja välittäminen on elämän suurimpia asioita.
Minusta juuri huomaavaisuus ja kiitos voisivat kovin parantaa ihmisten välistä kanssakäymistä, ja jopa vieraankin sietämistä. - demeter
Juuri noita tarkoitan yezzy. Asiallista, ystävällistä ja vastuullista palvelua. Se ei ole itsestään selvää tänä päivänä, jos koskaan on ollut.
- demeter
L* kirjoitti:
Nyt pyyhkii yli lentokentän, pyrkijä?
demeterille
Minulle on usein tullut tosi hyvä mieli, kun on jonkin asian saanut toisen puolesta tolalleen. Ei niistä aina ole saanut kiitosta, mutta hyvä mieli on ollut mukava kiitos itselle.
Olen myös onnekseni osannut kiittää, ihmisyys ja välittäminen on elämän suurimpia asioita.
Minusta juuri huomaavaisuus ja kiitos voisivat kovin parantaa ihmisten välistä kanssakäymistä, ja jopa vieraankin sietämistä.Sanos muuta, L*. Joku on joskus minullekin sanonut, että mitäs tuosta kiittelet - ihminenhän tekee vain työtään. Vastaan siihen, että työtä voi tehdä monella tavalla ja jos joku tekee sitä sydämellään, se on kyllä kiitoksen väärti.
Samalla tavalla jäin ymmälle k/k:n "pyrkijän" kohdalla. Ehkä k/k tarkentaa. Aavistan kyllä... - L*
Minusta kiitoksen ansaitsee hän, joka ei heti tee tenää asialle, vaan hakee hakemalla jonkin raon, joka suo hakijalle myönteisen lopputuloksen.
Jo iänikuinen tuomarin ohjesääntö sanoo, että se, mikä ei ole kohtuus, ei voi olla lakikaan.
Joka sääntöön on poikkeus, kunhan asetutaan asiakkaan asemaan.
Hymy tai hymytön, mutta aina asiakkaan puolella.
Niin helppo on lakikirjalla pätkiä hakijaa.
Vastaavasti muullakin kirjoitetulla ohjeistuksella. - L*
demeter kirjoitti:
Sanos muuta, L*. Joku on joskus minullekin sanonut, että mitäs tuosta kiittelet - ihminenhän tekee vain työtään. Vastaan siihen, että työtä voi tehdä monella tavalla ja jos joku tekee sitä sydämellään, se on kyllä kiitoksen väärti.
Samalla tavalla jäin ymmälle k/k:n "pyrkijän" kohdalla. Ehkä k/k tarkentaa. Aavistan kyllä...Minä olen, ikävä kyllä, ihan ulalla tuosta pyrkijästä.
Paljon minäkin olen aavistelevani, nyt en osaa aavistaa yhtään mitään. :))
Mutta, jospa k/k on jo kivunnut selän taa?
Työ ja työ, voidaan tehdä ainakin kahdella eri tavalla. - L*
:))
Kiitti uudesta tuttavuudesta! - k/k
demeter kirjoitti:
Sanos muuta, L*. Joku on joskus minullekin sanonut, että mitäs tuosta kiittelet - ihminenhän tekee vain työtään. Vastaan siihen, että työtä voi tehdä monella tavalla ja jos joku tekee sitä sydämellään, se on kyllä kiitoksen väärti.
Samalla tavalla jäin ymmälle k/k:n "pyrkijän" kohdalla. Ehkä k/k tarkentaa. Aavistan kyllä...Kuvitelkaa alkukesän koleahko päivä, painostava hiljaisuus ja hiekkatiellä rahisevat askeleet, muutama vaimea sana tummasta joukosta.
Mustan lavetin mustassa pyörännavassa punainen pyrkijä teksti, joka kolmas askel se näkyy lavetin työntäjän silmiin.
Se pyörä pyörii vieläkin öisin. - demeter
k/k kirjoitti:
Kuvitelkaa alkukesän koleahko päivä, painostava hiljaisuus ja hiekkatiellä rahisevat askeleet, muutama vaimea sana tummasta joukosta.
Mustan lavetin mustassa pyörännavassa punainen pyrkijä teksti, joka kolmas askel se näkyy lavetin työntäjän silmiin.
Se pyörä pyörii vieläkin öisin.Olen mahtava tunnelmanvälittäjä k/k...Tuollaiset kuvat minäkin vaihtaisin pois...
- demeter
demeter kirjoitti:
Olen mahtava tunnelmanvälittäjä k/k...Tuollaiset kuvat minäkin vaihtaisin pois...
Kirjoitusvihre ! Kuka niitä oikein tekee tällä mun koneella ? Tarkoitin tietenkin, että k/k on mahtava tunnelmanvälittäjä, en minä....
- L*
k/k kirjoitti:
Kuvitelkaa alkukesän koleahko päivä, painostava hiljaisuus ja hiekkatiellä rahisevat askeleet, muutama vaimea sana tummasta joukosta.
Mustan lavetin mustassa pyörännavassa punainen pyrkijä teksti, joka kolmas askel se näkyy lavetin työntäjän silmiin.
Se pyörä pyörii vieläkin öisin.@ k/k
Minulle ovat muistoihin juurtuneet keltaiset, kahisevat syyskesän murtuneet lehdet.
Pitkä matka ikuiseen lepopaikkaan.
Ikiunho pelosta ja sairaudesta, yksinäisyydestäkin.
Ikävä, ikuinen.
Halu hyvittää, turha.
Elämä on syntymän ja kuoleman välinen matka.
Sillä matkalla on tyyntä ja myrskyä, nousuja ja laskujajoskus tasamaatakin.
Elämälleen tarkoituksen antaa jokainen itse, tai on antamatta. Silloin voi tarkoitus ollakin tarkoituksettomuus.
Ihmisyyttä on olla ihminen toiselle, joskus korvana ja olkapäänä. Ihmisyyttä on myös vastaanottaa toisen tarjoama korva ja olkapää.
Ei kait ylistää ketään kannata, kehua voi kyllä toisinaan.- L*
Kätkyestä kuolemaan vie elämän tie. Osan matkastaan voi kulkea omin viitoin, mutta paljon mahtuu matkaan arvaamattomia mukkelismakkeliksiakin, mutkia ja kivenmurikoita.
Pitää joko hyppiä yli, tai väistää. Omalla tavallaan, kun polkua eteenpäin käy, se riittää. Apua voi saada, ja antaakin, sitä on minusta ihmisyys.
Kyllä minä vain aika ajoin ylistänkin.
On muutama sydänystäväkin, tuon sydämeni hallitsijan lisäksi.
Ihan kuin i_a sanookin, vanhemmuuten kulta huuhtoutuu.
- i_a¨^
Hmmm...
Se tuo elämä on kuitenkin paras ja arvokkain lahja jonka me olemme saaneet... Sen¨lahjanhan voi kukin käyttää tahtonsa mukaan... Toiset sitä tuhlaa, toiset säästää...
Jokainen kuitenkin tekee virheitä tuon lahjan suhteen, joita kadutaan, usein liian myöhään...
Ei kai sitä hyötyä enää näillä kymmenillä haeta muiten kustannuksella... Se sosiaalinen inhimillisyys kanssaeläjiä kohtaan on vaan kasvava voimavara...- L*
Eipä kai kukaan meistä ole täydellinen ihminen, joka ei katuisi mitään.
En minä ainakaan.
Tuhlaamisen älyän, mutten sitä, miten elämää voisi säästää.
Entäs jos säästökirjassa olisi miljoonia, ja lähdön aika tulisi.
Tuskin aikaa voisi antaa edes perinnöksi?
Minulla on vielä tallessa vanhoja pankkikirjoja, omia ja vanhempien.
Kaikkea on tullutkin koettua, nyt kun koneella naputellaan maksut.
Ennen oli pankkeja ja kauppoja joka kadulla, ja melkein kujallakin.
Monta näppärää käsiparia on nyt menneisyyden heinää.
Läheisten voima ja arvo on vanhemmuuten todellakin kasvava voimavara.
Olipa haastavasti kysytty, eli onko elämä enenpää, enenpää jostakin muusta..
Enpä taida olla muista hyötyvää vaan enenemmänkin toisia tukevaa. Taisi olla jossakin vaiheessa liikaakin, toisin sanoen liikaa puuttumista nuoren perheen elämään. Nyt olen oppinut siitä pois.
Työelämässä olevana voisi sanoa, että toista pitää arvostaa niin, että antaa hyvästä työstä sen mukaisen kannustavan palautteen, on niin helppo moittia ja arvostella. Mutta ylistää - Jumalaa ylistetään.- 1943
Yksi noista kuuluisista Mateista on kuulemma todennut:"elämä on ihmisen parasta aikaa". Tämä ei valitettavasti kaikkien kohdalla toteudu, toisille osuu kohdalle paljon kärsimystä, elämä ei ole oikeudenmukainen. Kanssaihmiset voivat tehdä tällaisten henkilöiden elämästä inhimillisemmän. Aidosti ystävällinen sana tai teko lämmittää mukavasti. Toiset ihmiset ovat elämän sokeri. Koko jo pitkähkön elämäni ajan olen panostanut ihmissuhteisiin, kannustusta pitää antaa, mutta ei täysin perusteettomasti.
Elämä on juuri nyt enemmän kuin pitkään aikaan.
Eilen sen taas totesin, kun sain lapsenlastani sylissäni pitää ja suukotella ja aivan ansiotta hän minulle hymyili.
Miksi muista hyötyä hakisin, ei siihen ole mitään tarvetta eikä halua. Ihmisyys on jotain ihan muuta kuin toisista hyötymistä.
Se on ystävyyttä, rakkautta, toisen huomioonottamista ja arvostamista.
Kannattaako ketään ylistää, ei kannata, mutta kehua voi pikkuisen, kun siihen on aihetta.Mulla oli kanssa lapsenlapsi hoidossa 24 tuntia täällä metsämökissäni; piti olla vielä toisenkin yön yli, mutta alkoi koti-ikävä vaivaamaan niin ajoin hänet kotiin (60 km). Kysyin että tuleeko hän uudelleeen, lupasi tulla, mutta ehdotti että ostaisin talon heidän vierestään...ei paha kolmivuotiaalta. Kotona juoksi äitinsä syliin ja sanoi että olen todella todella kaivannut sinua ....
Muuten, olen tätä ketjua likenut useampaan otteeseen ja en oikein pääse sisälle mikä tässä ideana on.
Pohditaanko tässä elämän tarkoitusta vai antia?
Vai sitä onko elämä vastannut odotuksia?Paloma.se.co kirjoitti:
Mulla oli kanssa lapsenlapsi hoidossa 24 tuntia täällä metsämökissäni; piti olla vielä toisenkin yön yli, mutta alkoi koti-ikävä vaivaamaan niin ajoin hänet kotiin (60 km). Kysyin että tuleeko hän uudelleeen, lupasi tulla, mutta ehdotti että ostaisin talon heidän vierestään...ei paha kolmivuotiaalta. Kotona juoksi äitinsä syliin ja sanoi että olen todella todella kaivannut sinua ....
Muuten, olen tätä ketjua likenut useampaan otteeseen ja en oikein pääse sisälle mikä tässä ideana on.
Pohditaanko tässä elämän tarkoitusta vai antia?
Vai sitä onko elämä vastannut odotuksia?Kävin Helsingissä lapsenlastani katsomassa, hän on vielä niin pieni, ettei voi tulla mummon luokse yökylään.
Välimatkakin on kolminkertainen kuin sinulla, kovasti toivon, että muuttaisivat edes vähän lähemmäs. Vaikka Porvooseen.
Ehkä tämä on näitä "elämä ja sen tarkoitus" aloituksia, mitä se vaatii ja mitä se antaa.
Täytyy tunnustaa, etten jaksa kovin syvällisesti miettiä, vaikka en pinnallinen ihminen olekaan.
Elän vain ja katson mitä eteen tulee, toimenpiteet sitten sen mukaan.
Vastaako elämä koskaan odotuksia, sekin riippuu siitä minkälaisia odotuksia itsekullakin elämänsä suhteen on.
Ellei odota mitään, onko kaikki vastaantuleva yllätystä, positiivista vai negatiivista, vaikea sanoa.
Jokaisella on oma näkökantansa ja suhtautumisensa elämään.- L*
Paloma.se.co kirjoitti:
Mulla oli kanssa lapsenlapsi hoidossa 24 tuntia täällä metsämökissäni; piti olla vielä toisenkin yön yli, mutta alkoi koti-ikävä vaivaamaan niin ajoin hänet kotiin (60 km). Kysyin että tuleeko hän uudelleeen, lupasi tulla, mutta ehdotti että ostaisin talon heidän vierestään...ei paha kolmivuotiaalta. Kotona juoksi äitinsä syliin ja sanoi että olen todella todella kaivannut sinua ....
Muuten, olen tätä ketjua likenut useampaan otteeseen ja en oikein pääse sisälle mikä tässä ideana on.
Pohditaanko tässä elämän tarkoitusta vai antia?
Vai sitä onko elämä vastannut odotuksia?@ Paloma
Liekö suurta eroa sillä mitä mietitään, kunhan mietitään.
Itselleni elämä on ollut kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.
Pitääkö elämään sisältyä tuskaa ja kärsimystä, sittenkö se
vasta on tärkeää?
Miksi joillekin sälytetään tuskaa ja pelkoa monien muiden määrä?
Vai onko se vain näköharhaa?
On sinulla ihana kolmevuotias lapsenlapsi. Anceli kirjoitti:
Kävin Helsingissä lapsenlastani katsomassa, hän on vielä niin pieni, ettei voi tulla mummon luokse yökylään.
Välimatkakin on kolminkertainen kuin sinulla, kovasti toivon, että muuttaisivat edes vähän lähemmäs. Vaikka Porvooseen.
Ehkä tämä on näitä "elämä ja sen tarkoitus" aloituksia, mitä se vaatii ja mitä se antaa.
Täytyy tunnustaa, etten jaksa kovin syvällisesti miettiä, vaikka en pinnallinen ihminen olekaan.
Elän vain ja katson mitä eteen tulee, toimenpiteet sitten sen mukaan.
Vastaako elämä koskaan odotuksia, sekin riippuu siitä minkälaisia odotuksia itsekullakin elämänsä suhteen on.
Ellei odota mitään, onko kaikki vastaantuleva yllätystä, positiivista vai negatiivista, vaikea sanoa.
Jokaisella on oma näkökantansa ja suhtautumisensa elämään.Taidan olla onnellisessa asemassa, kun tyttäreni ja kaikki lapsenlapseni ovat samalla pääkaupunkiseudulla, vaikka en täälläkään asu ihan lähellä heitä. :) Välimatkaa on ja kaikilla omia menoja, itselläkin, mutta yhteys toimii kiitettävästi.
Elämän tarkoitus on hiukka liian suuri kysymys tässä kiteytettäväksi. Joka päivä voisi muotoilla vastauksen hieman eri tavoin ja eri näkökulmasta ... kunhan seikkaillaan päivä kerrallaan tätä elämää niin kauan kuin uteliaisuutta riittää. :)tinat kirjoitti:
Taidan olla onnellisessa asemassa, kun tyttäreni ja kaikki lapsenlapseni ovat samalla pääkaupunkiseudulla, vaikka en täälläkään asu ihan lähellä heitä. :) Välimatkaa on ja kaikilla omia menoja, itselläkin, mutta yhteys toimii kiitettävästi.
Elämän tarkoitus on hiukka liian suuri kysymys tässä kiteytettäväksi. Joka päivä voisi muotoilla vastauksen hieman eri tavoin ja eri näkökulmasta ... kunhan seikkaillaan päivä kerrallaan tätä elämää niin kauan kuin uteliaisuutta riittää. :)Olisin mielelläni osallistunut tähän elämää käsittelevään keskusteluun ja olen lukenut monta hyvää kommenttia mutta en oikein tajua kysymystä.
(Elämän tarkoitustahan on aivan turhaa ajanhukkaa pohtia: elämällähän ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin lisääntyä ja täyttää maa). Kaikki muu on subhektiivista aivovoimistelua. Olisi vain niin kiva kun elämällä olisi joku tarjoitus...L* kirjoitti:
@ Paloma
Liekö suurta eroa sillä mitä mietitään, kunhan mietitään.
Itselleni elämä on ollut kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.
Pitääkö elämään sisältyä tuskaa ja kärsimystä, sittenkö se
vasta on tärkeää?
Miksi joillekin sälytetään tuskaa ja pelkoa monien muiden määrä?
Vai onko se vain näköharhaa?
On sinulla ihana kolmevuotias lapsenlapsi.Onko kukaan koskaan saanut sitä mitä oli toivonut kun nuorena elämäänsä suunnitteli? Olisiko se edes ollut hyvä jos niin olisi tapahtunut? Onko surujen ja ilojen oltava jossain oikeassa suhteessa toisiinsa että tuntisi itsensä onnelliseksi?
Koetko oman elämäsi tärkeäksi ei vain itsellesi vaan myös toisille? Miksi maailman onnellsimmat kansat (kaikenmaailman huuhaa galluppien mukaan) asuvat jossain Polyneesialla tai E-Amerikassa ja niillä ei todellakaan ole mitään aihetta olla onnellisia.)?
Kuten huomaat, ei minulla ole mitään vastauksia mihinkään. Vain lisää kysymyksiä,- L*
Paloma.se.co kirjoitti:
Onko kukaan koskaan saanut sitä mitä oli toivonut kun nuorena elämäänsä suunnitteli? Olisiko se edes ollut hyvä jos niin olisi tapahtunut? Onko surujen ja ilojen oltava jossain oikeassa suhteessa toisiinsa että tuntisi itsensä onnelliseksi?
Koetko oman elämäsi tärkeäksi ei vain itsellesi vaan myös toisille? Miksi maailman onnellsimmat kansat (kaikenmaailman huuhaa galluppien mukaan) asuvat jossain Polyneesialla tai E-Amerikassa ja niillä ei todellakaan ole mitään aihetta olla onnellisia.)?
Kuten huomaat, ei minulla ole mitään vastauksia mihinkään. Vain lisää kysymyksiä,Ei minultakaan koskaan kysymykset lopu. Jos johonkin sattuu saamaan vastauksen, se parhaimmillaan herättää monta uutta kysyttävää. Ja jo vain se minulle sopiikin. Pidän kyselemisestä ja varsinkin selvän ottamisesta.
Joskus jossain muistelen lukeneeni, että Polynesiassa ei kukaan pure kynsiään. Onhan sekin jokin onnellisuuden aspekti.
Tosin, kaipa uusi aika on senkin jo ehtinyt muuttaa.
Itse en muista asettaneeni tulevalle elämälleni mitään ihmeellisiä tavotteita, niinpä kaikki onkin ollut yllätystä, puoleen, sun toiseen.
Vaakaasti loppuun asti aion olla sitä mieltä, että onneen ei tarvita suuria avaimia, kunhan muistaa olla iloinen saamastaan, ei murjottaen murehtia saamattomia asioita. - demeter
Paloma.se.co kirjoitti:
Olisin mielelläni osallistunut tähän elämää käsittelevään keskusteluun ja olen lukenut monta hyvää kommenttia mutta en oikein tajua kysymystä.
(Elämän tarkoitustahan on aivan turhaa ajanhukkaa pohtia: elämällähän ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin lisääntyä ja täyttää maa). Kaikki muu on subhektiivista aivovoimistelua. Olisi vain niin kiva kun elämällä olisi joku tarjoitus...Niin (Paloma), olisi tosiaan kiva, jos elämällä olisi tarkoitus, mutta kai tämä hyvinvointiyhteiskunta on se meiltä riistänyt. Maailma (ainakin tämä meidän) on liian valmis. Mielekästä ja todella tarpeellista tekemistä on vaikea löytää, kaiken voi asettaa kyseenalaiseksi ja keinotekoisuuden leima on melkein kaikessa.
Kun kysyit tuolla toisaalla, pitäisikö oma elämä olla tärkeä myös muille niin siinäkin meille sitten opetetaan, ettei kukaan ole korvaamaton ja minusta se aika pitkälle työelämässä päteekin. Läheisten kohdalla voi olla toisin ja minä nyt ainakin tällä hetkellä ajattelen, että lapsenlapsi olisi se tärkein motiivi hengissä pysymiseen. Ja varmasti puoliso ja lapsetkin, mutta he nyt pärjäävät omillaan. Tietysti lapsenlapsella on vanhemmat, mutta ehkä arvostan isovanhemmuutta siksi, että itselläni ei koskaan ollut isovanhempia. Näen, että heillä on jokin tärkeä merkitys jatkuvuuden ja perspektiivin luojana.
Moiks Leijana, miksi sína syntyja jyvia mietit, ei kukaan ajattele kuten toivoisit kaikilla on kissanhanta kainalossa, ensin mina ja sitten sina. Nain se vain on tahdotpa mita hyvansa.
On ihana olla lukematta uutisia ja maailman julmuutta. On ihana olla ulkopuolella maailman murheiden, elaa paiva kerrallaan itselleen ja Petzelle.
Terkkuja puolipilvisesta Heemstedesta.No on se sulla sit kivaa kun et tiedä 22 lapsen kuolemastakaan mitään siellä teilläpäin, muistaakseni.
- moneksi meitä on
Noinko ihanaa on elosi, vaan et ihanuudessa kykene tätä palstaa unohtamaan.
Itse unohtaisin ensin palstan ja sitten vasta maailman uutiset. - L*
Moikkelis moiks!
Opiskelin kaupungistasi Wikipekan avustuksella. Hieno pikkukaupunki, tosi vanha.
Pekka opetti ihan oikean ääntämyksenkin.
Jollain lailla hollanti on erikoisen kuuloista, tanska vielä enemmän.
Pitäähän välillä syventyä elämän syntyihin syviin. Onhan meillä kaikilla häntäluukin.
Kevät on siellä varmasti paljon täkäläistä pidemmällä.
Joko on tulppaaneita tulvillaan?
Terveisiä sinnekin, ei samoja! Harmaata pilvenhäkkäräää on taivaan laki täynnänsä
täälläkin, plusasteita viitisen. Hei Korpikirjailija!
Jäin miettimään sanojasi Leijannalle.
Minä ainakin mietin, paaaljon enemmän kun koskaan tänne kirjoitan.
Syntyjen syvien miettiminen voi olla elämäntapa.
Ja minun elämääni juuri se rikastuttaa.
Osaan elää pinnallakin, ja kun ne yhdistää toisiinsa, ei voi elämältä enempää vaatia.
Näin minä näen asian, ja varmaan siksi yleensä aika vähän on minne kirjoittaa.- demeter
tulisilla kirjoitti:
Hei Korpikirjailija!
Jäin miettimään sanojasi Leijannalle.
Minä ainakin mietin, paaaljon enemmän kun koskaan tänne kirjoitan.
Syntyjen syvien miettiminen voi olla elämäntapa.
Ja minun elämääni juuri se rikastuttaa.
Osaan elää pinnallakin, ja kun ne yhdistää toisiinsa, ei voi elämältä enempää vaatia.
Näin minä näen asian, ja varmaan siksi yleensä aika vähän on minne kirjoittaa.Näin se minustakin menee tulisilla. Elämäntapa "miettiminen" minullakin on. Siitä minua on syyllistetty paljonkin. Sitä on "laiska", "passiivinen", "tuottamaton" ja vaikka mitä. Kuitenkin monissa tosi pahoissa paikoissa on osannut toimia ja rauhoitella muita. Puuhakas martta taitaa edelleen olla meidän naisihanne.
Maria on aina vähän toistaitoinen ja vajaa, suorittavien silmissä.
Yleensä en myöskään kaipaa elämääni "vaihtelua" enkä "juhlaa", en soppailua enkä matkailua. Kaikki on tässä, ja hyvä näin. Ja ellei ole hyvä niin mitä siitä ?
Korppikselle terveiset. Joskus on ihan hyvä omalle sielulle laittaa lappu luukulle "Out For Lunch". Kyllä se arki taas sitten vastaan tulee ja joka ainoalle päivälle näyttää olevan omat surunsa ja tragediansa, jossain päin maailmaa.
Koululaisten kuolema bussionnettomuudessa on tietenkin hyvin järkyttävää mutta tänään se on eilinen uutinen.Paloma.se.co kirjoitti:
Joskus on ihan hyvä omalle sielulle laittaa lappu luukulle "Out For Lunch". Kyllä se arki taas sitten vastaan tulee ja joka ainoalle päivälle näyttää olevan omat surunsa ja tragediansa, jossain päin maailmaa.
Koululaisten kuolema bussionnettomuudessa on tietenkin hyvin järkyttävää mutta tänään se on eilinen uutinen.Terveiseni taas aurinkoisesta Haarlemista. Olen oivaltanut sanomani täysin oikein Paloma.
Päätin laitta maailman huolet off-line tilaan ja antaa kevään keikutella mieltäni. Olen toki lukenut Belgian bussiturmasta, mutta en upottaudu rämpimään tapahtumien yksityiskohdissa. Elämä on.
Teille jotka haluatte huokailla, surra ja miettiä maailman raakuutta seuraava tarina joka on tosi.
Marokossa sattunutta, tyttö raiskattiin, isä vei tytön tapauksen oikeuteen, jossa lautamiehet tai mitä ne nyt siellä ovatkaan, suosittelivat isälle, että tyttö nai raiskaajansa, jotta mies välttyisi vankilatuomiolta. Tyttö teki itsemurhan.
Näitähän riittää.
Mutta kevät keikkuvin tulevi. Olen saanut väriä kasvoilleni maatessani parvekkeellamme. Suunnittelemme pääsiäistä ja ehkä viikonloppumatkaa Roomaan.
Off-linjalla mennään eteenpäin.tulisilla kirjoitti:
Hei Korpikirjailija!
Jäin miettimään sanojasi Leijannalle.
Minä ainakin mietin, paaaljon enemmän kun koskaan tänne kirjoitan.
Syntyjen syvien miettiminen voi olla elämäntapa.
Ja minun elämääni juuri se rikastuttaa.
Osaan elää pinnallakin, ja kun ne yhdistää toisiinsa, ei voi elämältä enempää vaatia.
Näin minä näen asian, ja varmaan siksi yleensä aika vähän on minne kirjoittaa.Pistin Palomalle tekstiä, jossa kerroin eläväni off-line tilassa maailmanhuolien ulottumattomissa vaikkakaan en voi välttää informaatiota. En vain takerru lillukanvarsiin vaan saapastelen eteenpäin. Sain muuten juuri puhelinsoiton esikoisestani jonka uutinen teki minusta juuri nyt hyvin onnellisen äidin. Hän oli palannut New Yorkista ja kertoi salaisuuden ; )
korppis kirjoitti:
Pistin Palomalle tekstiä, jossa kerroin eläväni off-line tilassa maailmanhuolien ulottumattomissa vaikkakaan en voi välttää informaatiota. En vain takerru lillukanvarsiin vaan saapastelen eteenpäin. Sain muuten juuri puhelinsoiton esikoisestani jonka uutinen teki minusta juuri nyt hyvin onnellisen äidin. Hän oli palannut New Yorkista ja kertoi salaisuuden ; )
Tää viesti oli tulisille ; )
moneksi meitä on kirjoitti:
Noinko ihanaa on elosi, vaan et ihanuudessa kykene tätä palstaa unohtamaan.
Itse unohtaisin ensin palstan ja sitten vasta maailman uutiset.Heips sinullekin, ; ) moneksi meitä on
Onneksi en ole sinä ; ) Kuinka voit kuvitella, että voisin unohtaa rakkaan palstani ; ) Sellainen osoittaisi luonteessani ylimielisyyttä ja välinpitämätöttömyyttä ja sellainen en toki ole. Narsissien ( ei narsitin) tuoksuiset terkut sinulle, nyt lähden Haarlemin Buttermarket-torille caputsiinolle.
HUI!
Elämä? Vaikea vastata yleispätevästi kun tunnemme vain tämän yhden version joka leviää näiden tietynlaisten kivien pinnalle kunhan aikaa kuluu riittävästi. Kuolema on sen tapa vaihtaa olomuotoa ja koskee vain sitä 'minua'.
Ihmisyys? No, lajit ovat vain tapamme luokitella olioita, yhdelle luokalle on sitten lyöty leimaksi tuo ihminen. 'Ihmisyys' on sitä että täyttää ne kriteerit joiden perusteella voimme jonkun toisen ihmisen kanssa sanoa kuuluvamme samaan lajiin. Vaihtelevat hieman yksilöstä toiseen mutta harvoin on tullut vastaan väkeä joka on tosissaan minua apinaksi väittänyt....
Ylistää? Se kyllä kuulostaa kovin tarkoitushakuiselta puuhalta, itse käytän hyvin varoen jos ollenkaan...- L*
Ihmisyyshän on vain meidän ihmisten keinotekoinen sananparsi, muka muita parempi, verraten luonnon muihin eliö- ja eläinlajeihin.
Mikä seuraa elämän jälkeistä kuolemaa?
Kuka kokenut sen on tullut meille kertomaan?
Vain meidän ihmisten vilkas ja omahyväinen mielikuvituksemme, mikä muu?
Kun teemme itsestämme jumalia, kuin nykyisin on tapana, emmekö koskaan kuole, poistu olevaisuudesta?
Kuka meille on antanut ikuisuuden, sen, josta kärpäsiä lätkimme lätkillämme?
Minulla onneksi on ollut, ja on,ylistettäviä.
Ihmisiä, paljon minua parempia. L* kirjoitti:
Ihmisyyshän on vain meidän ihmisten keinotekoinen sananparsi, muka muita parempi, verraten luonnon muihin eliö- ja eläinlajeihin.
Mikä seuraa elämän jälkeistä kuolemaa?
Kuka kokenut sen on tullut meille kertomaan?
Vain meidän ihmisten vilkas ja omahyväinen mielikuvituksemme, mikä muu?
Kun teemme itsestämme jumalia, kuin nykyisin on tapana, emmekö koskaan kuole, poistu olevaisuudesta?
Kuka meille on antanut ikuisuuden, sen, josta kärpäsiä lätkimme lätkillämme?
Minulla onneksi on ollut, ja on,ylistettäviä.
Ihmisiä, paljon minua parempia.Höh, 'kuolema' nyt on vain oman itsekkään egomme ongelma. Mikään muu ei mihinkään kuole, vaihtaa vain elomuotoa. Todellista kuolemaa saamme odotella tässä kai siihen asti kun loppuunpalanut aurinko meidät ennen räjähdystään nielaisee... ja silloinkin samanlaista elämää jatkaa tässä galaksissa kai vielä miljoonissa paikoissa, universumista puhumattakaan...
Ikuisuutta ei anneta eikä oteta. On kai viisampaa kysyä mikä on antanut meille ajantajun, mutta vain puoliksi. Pääsemme kyllä eteen- muttemme taaksepäin...
- Pirre*
No ei tätä tämän enempää, tässäkin kyllin..
Kaikkee sitä kyselläänkin.., mutta en käy ihmiskauppaa...
No ei kannata, ei tulisi mieleenkään, mieluummin itseäni :)
P.s. kiitos on kyllä joskus paikallaan..Tohon loppukaneettiisi (siihen on helpompi tarttua) sanoisin että on erittäin tärkeää antaa tunnustusta ja osata ottaa vastaan kiitosta.
- isoäiti*
Elämän runsautta ja ihmettä voi nyt juuri miettiä, kun kevään ensimmäiset kukat ovat avautuneet. Mikä kiire onkaan luonnossa!
"Minä myös, minä myös", huutelevat kasvit työntäessään ensimmäiset vihreät versonsa mullan alta aurinkoon ja linnut herättävät laulullaan sikeimmänkin nukkujan.
Aamulla voi kiiruhtaa puutarhaan, nauttia mullan tuoksusta ja katsella maailmaa positiivisin silmin.
Ihmisyyttä on se, että voi olla osa tätä kaikkea, tätä luontoa, maailmankaikkeutta,
tätä elämää ja nauttia siitä. Vielä tuohon elämän merkitykseen.
Nyt kun olen parantunut tosi inhottavasta flunssasta olen huomannut elämän maistuvan kaikin puolin vahvemmalta.
Aina aamuisin herään uuteen mahdollisuuteen, uuteen ihanaan päivään.
Tälläkin hetkellä olen taas onnellinen. Kun ei säre joka paikkaa ja pääkin on ihan siita sumusta selvä.- piipiloo
Elämä on tässä ja nyt,ei sen enempää,koska koskaan et voi tietää tulevaa.
Elämä itsessään on lahja,syntyä ja kuolla,olla se aika kun meille on itse kullekkin annettu.
Itse en ole koskaan suunnitellut elämääni elettävän minkään kaavojen ja sallimusten mukaan,vain sen hetken.En nuorenakaan tiennyt mikä minusta tulee,elin täysillä ja annoin ajan näyttää.
Ihmisyys on mielestäni toisista välittämistä,ei hyödyn tavoittelua.
Ylistämisestä sanoisin,että kiittää voi voi aina jos on aihetta,mutta ketään en ylistä.
Joku voisi kenties odottaakin sitä,omassa mielessään.
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu842149Keskisarja loisti A-studiossa, vauhkoontunut Sofia Virta munasi itsensä
Keskisarja taas puhui 100% faktaa maahanmuuttoon liittyen. Kokoomuksen Kaumalta tuli pari hyvää puheenvuoroa, joskin muu4262030Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä771412Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo1101400- 671303
Venäläistä sukellusvenettä jahdataan Norjassa Sukellusvenettä on etsitty sunnuntaista lähtien.
Venäläistä sukellusvenettä jahdataan Norjassa Sukellusvenettä on etsitty sunnuntaista lähtien. Norjassa on käynnissä ve1071045Haluatko tietää totuuden?
Olen kyllästynyt sinuun. Et herätä enää mielenkiintoa. Samat jutut x 100. Kuten narskuilla aina. Samalla tunnen myötätun811012Sofia Virta pyyhkii pöytää Keskisarjalla A studiossa
Hurjaa on meno. Keskisarja ihan kanveesissa.266997Teräväkielinen Virta jauhotti totaalisesti sössöttävän Keskisarjan
Harvoin on noin suvereenia jauhotusta A-studiossa nähty. Ja minä äänestän demareita, joita ei oltu paikalle edes kutsut256990- 131898