Zen ja flow

Voisiko siis ajatella, että tuo flow on oikeastaan sama asia kuin nuo jhanat, joskin saavutetaan tekemisen kautta ei meditaation?

Se minua asiassa häiritsee, että meditaatiossa pyritään "ajatuksettomaan" tilaan, kun taas flow saavutetaan juuri ajatuksen (ulkoisen kohteen) kautta - ehkä se on vain tuo tie erilainen samaan äärimmäisen keskittymisen tilaan.

Mutta totta on toki sekin, että flowssa ollessaan ihminen ei tiedosta itseään vaan samaistuu täysin tuohon kohteeseensa. Flowssa olevalta puuttuu siis kokonaan käsitys minästä ja sen olemassa olosta.

yks zeniläinen kirjoitti:

Voisiko siis ajatella, että tuo flow on oikeastaan sama asia kuin nuo jhanat, joskin saavutetaan tekemisen kautta ei meditaation?

Se minua asiassa häiritsee, että meditaatiossa pyritään "ajatuksettomaan" tilaan, kun taas flow saavutetaan juuri ajatuksen (ulkoisen kohteen) kautta - ehkä se on vain tuo tie erilainen samaan äärimmäisen keskittymisen tilaan.

Mutta totta on toki sekin, että flowssa ollessaan ihminen ei tiedosta itseään vaan samaistuu täysin tuohon kohteeseensa. Flowssa olevalta puuttuu siis kokonaan käsitys minästä ja sen olemassa olosta.

Lue lisää

Ei voisi sanoa. Ne ovat kokemukellisesti niin eri asioita. Ekaa Jhanaa kuvaa pitin ja sukkhan läsnäolo. Piti on voimakasta fyysistä iloa, joka tuntuu tietynlaisena väreilynä, pistelynä ja sen sellaisena kehossa. Sukkha taas voimakasta onnen ja tyydytyksen tunnetta, jonka suorempi käännös on onni. Nämä menevät selkeästi ohi normaalin kokemuksen ja siinä saavutettavan mielihyvän. Itsellä nyt hyvin rajoitetusti kokemusta kummastakaan, mutta niiden pohjalta voisin melkein sanoa että kyse on aika eri asioista. Access consentration on lähempänä flowta siinä mielessä että siinä koetaan normaalia hyvää oloa ja läsnäoloa.

Jhanoissa ajatus ei enää ota huomiota mukaansa ja tokassa jhanassa ajatustoiminta lakkaa diskursiivisena kokonaan. Tästä on se hyöty että todelliuuden tarkastelu ja sen toiminnan ymmärtäminen on melkoisesti helpompaa kuin ilman jhanaa. Varhaisissa lähteissä Buddha rinnastaa okean meditaation jhanoihin kerta toisensa jälkeen.

123nimimerkki kirjoitti:

Ei voisi sanoa. Ne ovat kokemukellisesti niin eri asioita. Ekaa Jhanaa kuvaa pitin ja sukkhan läsnäolo. Piti on voimakasta fyysistä iloa, joka tuntuu tietynlaisena väreilynä, pistelynä ja sen sellaisena kehossa. Sukkha taas voimakasta onnen ja tyydytyksen tunnetta, jonka suorempi käännös on onni. Nämä menevät selkeästi ohi normaalin kokemuksen ja siinä saavutettavan mielihyvän. Itsellä nyt hyvin rajoitetusti kokemusta kummastakaan, mutta niiden pohjalta voisin melkein sanoa että kyse on aika eri asioista. Access consentration on lähempänä flowta siinä mielessä että siinä koetaan normaalia hyvää oloa ja läsnäoloa.

Jhanoissa ajatus ei enää ota huomiota mukaansa ja tokassa jhanassa ajatustoiminta lakkaa diskursiivisena kokonaan. Tästä on se hyöty että todelliuuden tarkastelu ja sen toiminnan ymmärtäminen on melkoisesti helpompaa kuin ilman jhanaa. Varhaisissa lähteissä Buddha rinnastaa okean meditaation jhanoihin kerta toisensa jälkeen.

Lue lisää

Nuo käsitteet (jhana, sukkha) ovat minulle aika vieraita ja siksi yritän puhua arkikielen termeillä.

Ehkä koko kysymykseni ydin on siinä, että onko tuo flow-tila haitallinen meditatiivisen tilan saavuttamisen kannalta?

Itse saavutan tuon flow-tilan aika helposti, mutta meditaatiossa en oikein pysty samaan keskittymiseen. Nyt mietin teenkö meditaatiolleni hallaa, kun päästän itseni tuohon flow-tilaan? Sen jälkeen on hieman "hukassa oleva" tunne, jota ei ole meditaatioistunnon jälkeen. Vai onko kenties niin päin, että jatkuva flow:ssa oleminen on vain eduksi saman keskittymisen löytämiseksi meditaatiossa?

yks zeniläinen kirjoitti:

Nuo käsitteet (jhana, sukkha) ovat minulle aika vieraita ja siksi yritän puhua arkikielen termeillä.

Ehkä koko kysymykseni ydin on siinä, että onko tuo flow-tila haitallinen meditatiivisen tilan saavuttamisen kannalta?

Itse saavutan tuon flow-tilan aika helposti, mutta meditaatiossa en oikein pysty samaan keskittymiseen. Nyt mietin teenkö meditaatiolleni hallaa, kun päästän itseni tuohon flow-tilaan? Sen jälkeen on hieman "hukassa oleva" tunne, jota ei ole meditaatioistunnon jälkeen. Vai onko kenties niin päin, että jatkuva flow:ssa oleminen on vain eduksi saman keskittymisen löytämiseksi meditaatiossa?

Lue lisää

En tiedä onko haitaksi tai hyödyksi. Asiaa tutkimalla selviää.

123nimimerkki kirjoitti:

Ei voisi sanoa. Ne ovat kokemukellisesti niin eri asioita. Ekaa Jhanaa kuvaa pitin ja sukkhan läsnäolo. Piti on voimakasta fyysistä iloa, joka tuntuu tietynlaisena väreilynä, pistelynä ja sen sellaisena kehossa. Sukkha taas voimakasta onnen ja tyydytyksen tunnetta, jonka suorempi käännös on onni. Nämä menevät selkeästi ohi normaalin kokemuksen ja siinä saavutettavan mielihyvän. Itsellä nyt hyvin rajoitetusti kokemusta kummastakaan, mutta niiden pohjalta voisin melkein sanoa että kyse on aika eri asioista. Access consentration on lähempänä flowta siinä mielessä että siinä koetaan normaalia hyvää oloa ja läsnäoloa.

Jhanoissa ajatus ei enää ota huomiota mukaansa ja tokassa jhanassa ajatustoiminta lakkaa diskursiivisena kokonaan. Tästä on se hyöty että todelliuuden tarkastelu ja sen toiminnan ymmärtäminen on melkoisesti helpompaa kuin ilman jhanaa. Varhaisissa lähteissä Buddha rinnastaa okean meditaation jhanoihin kerta toisensa jälkeen.

Lue lisää

Piti kuulu kuitenkin vain alempiin jhanoihin. Sukha on hienovaraisempaa tyytyväisyyttä, joka jää jäljelle, kun alempien jhanojen karkeammat mielentilat ovat poistuneet. Pitin kaltaista "kihelmöintiä" esiintyy itselläni flowssa silloin, kun pysäytän hetkeksi sen mitä olin tekemässä ja katselen ympärilleni. Sen sijaan sukkhan kaltainen syvemmältä kumpuava mielihyvä on itselläni flowssa kokoajan vahvasti läsnä.

Sanoisin, että flowlla on todella paljon tekemistä erityisesti kolmannen jhanan kanssa. Jhanat eivät ole kuin kuvauksia syvempien keskittymistilojen vaikutuksista. Se onko syvä keskittymisen tila saavutettu samadhi-harjoituksella tai vaikka jotain asiaa näpertelemällä on aivan yhdentekevää. Toki korkeimpiin jhanoihin ei välttämättä pääse kuin samadhi-harjoituksella. Keskittymisen syventymisessä on aina kyse tiettyjen häiritsevien tilojen lakkaamisesta, joka sitten heijastuu erilaisina tuntemuksista. Ei ole mitään estettä miksei jopa ajatustyö voisi olla keskittymisen kohde.