Tämän palstan monet "kummitustarinat" ovat niin alkeellsia ja pahimmillaan typeriä, etteivät ne tarvitse selittäjäkseen edes Wisemanin kaltaista analyytikkoa.
Tyypillinen palstan kummitustarina:
"Kävelin kerran erään vanhan talon ohi, kun minulle tuli kumma tunne. Siinä talossa siis varmasti kummittelee!"
"Tänään huomasin meillä kotona, kun verho heilahti. Se taisi olla viime vuonna kuolleen kissani henki. joka tuli tervehtimään! Tai sitten sen talon edellisen asukkaan kissa, joka tosin kuoli Hämeenlinnassa eikä täällä, mutta ehkä sen henki löysi tänne."
Nämä keksin itse, mutta ei ole vaikea löytää oikeita vastineita näille.
Puhumattakaan, jos ujuttaisin tänne ihan itse sepittämäni kummitusjutun - väitän, että saisin jutulleni helposti parikymmentä kommentoijaa jotka uskoisivat kyseenalaistamatta sen kokonaan ja alkaisivat antaa neuvoja, mitä voisin tehdä kummitukseni karkottamiseksi. Samoin jos antaisin vihjeitä, kuka sukulaiseni kummitus voisi olla ja miksi hän kummittelee, niin varmasti minulle ventovieraat ihmiset kiirehtisivät vakuuttamaan, että asia on juuri näin.
Testaanko?
Lähipäivinä laitan tälle palstalle uudella salanimellä "kokemani kummitushavainnon", joka on 100% keksittyä ja valhetta.
Katsotaan keksiikö sitä kukaan?
Erottaisitteko sepitteen?
17
173
Vastaukset
- KilleKillinen
Jos tavoittelet ihmisten uskoa, niin se ei kaiketi ole vaikeaa.
Jos verho heilahtaa, niin siinä ei ole kummosestakaan kummittelusta vielä kysymys.
Jos se verho kietoutuu sun kaulan ympäri ja alkaa kuristaa sinua, eikä sun lähiomaisetkaan saa sua irrotettua, niin siinä saattaa jo olla kysymys henkimaailman touhuista :)
Se olis vähintäänkin outoa käytöstä verholta. - Atte Ateisti
"Jos se verho kietoutuu sun kaulan ympäri ja alkaa kuristaa sinua"
Aivan, takuulla!
Mutta tuollaista tarinaa ei ole - ellei se ole sitten se, jonka tulen sepittämään. "Kuristava verho" ei ole minkään tarinan topos - tuollainen aihe on tuntematon. Kuten olisivat myös verhon "motiivit" toimia tuolla tavoin.
Olkaa tarkkoina! Lähipäivinä esittelen teille tekaistun kummitustarinan! - KilleKillinen
Mikä tahansa tarina voi olla tekaistu.
Mutta miksi sepitellä?
Mitkä ovat tavoitteesi?- Atte Ateisti
Aprillipäivän jälkimainingeissa...
Helluntalainen enoni veti joka vuosi herneen nenäänsä aprillipäivänä, varsinkin jos radiossa tai TV:ssä esitettiin joku selvästi paikkansa pitämätön narutusjuttu. Hänestä noin ei olisi saanut tehdä ja ihmisiä niin johtaa harhaan.
Enossani henkilöityi äärimmilleen viety luottamus painettuun sanaan, mikä juontui hänen kirjaimellisesta Raamatun-tulkinnastaan. Sama luottamus kun hänellä oli Raamatun joka kirjaimeen tuntui hänellä olevan kaikkeen painettuun sanaan: mikä oli kirjoitettu oli aina totta. Jos joskus ilmeni ettei ollutkaan, hänen Raamattu-keskeisen maailmankuvansa perusteet horjuivat.
Nykynuoret pääsevät netissä vaikka minkälaisen tiedon ja epätiedon lähteille, mutta koulukaan ei ole aina onnistunut opettamaan heille lähdekritiikkiä lukemaansa kohtaan.
Kriittinen silmä on paikallaan monessa asiassa, jopa sanomalehtiartikkelia lukiessa.
Mutta sitä ennen aloittaisin kriittisyyden opettamisen sieltä, missä analyyttinen ajattelu ja kriittisyys tuntuu olevan heikoimmillaan.
Netin kummitustarinoissa.
- Anna rauha
Mitä mieltä tuossa sinun jutussa on Atte A?
Miksi pyörit täällä jos sinusta muiden kokemukset ovat mielikuvitusta?
Miksi et voi hyväksyä, että ihmisillä on eri ajatusmaailma kuin sinulla?
Mikä oikeus sinulla on halveksia muiden kokemuksia jotka ovat heille totista totta?
Tavallaan sairasta pyöriä täällä jos ei edes usko mihinkään!- Atte Ateisti
Olen kyllästynyt ihmisten herkkäuskoisuuteen ja kritiikittömyyteen.
Samalla olen kuitenkin kiinnostunut tavasta, jolla tarinat ja folklore leviävät.
Kummitustarinat alkavat olla nyky-yhteiskunnassa harvinaisia, tai ainakin ne ovat muuttumassa. Ennen niihin liittyi tietty kertomistilanne - aikana ennen internetiä ja televisiota ne levisivät lähinnä suusta suuhun kerrottuina. Lopulta ne saattoivat päätyä kirjalliseen muotoon, ja samalla tuo kirjallinen versio sai aseman "oikeana" versiona tapahtuneesta, olkoonkin, että siihen mennessä tarina oli jo ehtinyt varmasti muuttua matkalla.
Kummitustarinoihin littyy myös tietty anonymiteetti: kaverinkin kertomana se harvoin pohjautuu kaverin itsensä kokemuksiin, vaan tämän "kaverin kaverin", "tutun tutun" tai "yhden sukulaisen" jne. Pääsääntöistä on, että alkuperäisen kokijan nimeä ei tiedetä.
Joku tietysti nyt selittää, että tarinan päähenkilö on tarkoituksella tuntematon, koska kertoja ei halua hänen henkilöyttään paljastaa, tai kokija itse haluaa pysyä tuntemattomana hulluksi leimautumisen pelossa. Näin kuitenkin vähemmistössä tapauksia - tavallisin tilanne on, että kertoja ei ihan oikeasti tunne kertomuksen päähenkilöitä.
Leiritulilla ja talvi-iltaisen päreen valossa kotituvassa kerrottujen uskomustarinoiden maailma on mennyttä. Tyystin paikkaansa pitämättömiä suurenneltuja tarinoita on myös vaikea enää esittää, kun nykyisellä tiedonetsinnän aikakaudella voi netistäkin tarkistaa, tapahtuiko viime vuonna paikkakunnalla X tapaus, jossa Saatana söi kymmenen lasta ja laittoi näiden päät seipäiden nokkaan. Yksinkertaisesti liian paksut tarinat eivät enää mene läpi.
Itseäni on alkanut kiinnostaa kummitustarinoiden siirtyminen nettiin. Tarinoihin aina liittynyt anonymiteetti vain korostuu, kun netissä ei edes ensimmäisen käden informantin henkilöllisyydestä voi olla varma. Pikkutytön näkökulmasta kirjoittava keskustelija onkin Jammu-setä, nainen voi esiintyä miehenä jne.
Tuntemattomuutensa suojassa voi kehittää uskomattomiakin satuja, joiden todenperäisyyttä voi lukija yrittää vain tarinan jättämien johtolankojen (aika, paikka, kertoja) perusteella arvioida.
Totta kai, sama tarina jonka kertoo kaksi ihmistä yhden ihmisen sijaan, on huomattavasti uskottavampi kuin yhden ihmisen kertomus.
Yksi henkilö voi esiintyä myös kahtena tai useampana henkilönä, jotka perättäisissä viesteissä vahvstavat toistensa tarinan muka toisistaan tietämättöminä.
Mutta miten suhtautua, jos molempien tarinoiden lähde on anonyymi viidakko nimeltä internet? - miksi roikut jäljill
Atte Ateisti kirjoitti:
Olen kyllästynyt ihmisten herkkäuskoisuuteen ja kritiikittömyyteen.
Samalla olen kuitenkin kiinnostunut tavasta, jolla tarinat ja folklore leviävät.
Kummitustarinat alkavat olla nyky-yhteiskunnassa harvinaisia, tai ainakin ne ovat muuttumassa. Ennen niihin liittyi tietty kertomistilanne - aikana ennen internetiä ja televisiota ne levisivät lähinnä suusta suuhun kerrottuina. Lopulta ne saattoivat päätyä kirjalliseen muotoon, ja samalla tuo kirjallinen versio sai aseman "oikeana" versiona tapahtuneesta, olkoonkin, että siihen mennessä tarina oli jo ehtinyt varmasti muuttua matkalla.
Kummitustarinoihin littyy myös tietty anonymiteetti: kaverinkin kertomana se harvoin pohjautuu kaverin itsensä kokemuksiin, vaan tämän "kaverin kaverin", "tutun tutun" tai "yhden sukulaisen" jne. Pääsääntöistä on, että alkuperäisen kokijan nimeä ei tiedetä.
Joku tietysti nyt selittää, että tarinan päähenkilö on tarkoituksella tuntematon, koska kertoja ei halua hänen henkilöyttään paljastaa, tai kokija itse haluaa pysyä tuntemattomana hulluksi leimautumisen pelossa. Näin kuitenkin vähemmistössä tapauksia - tavallisin tilanne on, että kertoja ei ihan oikeasti tunne kertomuksen päähenkilöitä.
Leiritulilla ja talvi-iltaisen päreen valossa kotituvassa kerrottujen uskomustarinoiden maailma on mennyttä. Tyystin paikkaansa pitämättömiä suurenneltuja tarinoita on myös vaikea enää esittää, kun nykyisellä tiedonetsinnän aikakaudella voi netistäkin tarkistaa, tapahtuiko viime vuonna paikkakunnalla X tapaus, jossa Saatana söi kymmenen lasta ja laittoi näiden päät seipäiden nokkaan. Yksinkertaisesti liian paksut tarinat eivät enää mene läpi.
Itseäni on alkanut kiinnostaa kummitustarinoiden siirtyminen nettiin. Tarinoihin aina liittynyt anonymiteetti vain korostuu, kun netissä ei edes ensimmäisen käden informantin henkilöllisyydestä voi olla varma. Pikkutytön näkökulmasta kirjoittava keskustelija onkin Jammu-setä, nainen voi esiintyä miehenä jne.
Tuntemattomuutensa suojassa voi kehittää uskomattomiakin satuja, joiden todenperäisyyttä voi lukija yrittää vain tarinan jättämien johtolankojen (aika, paikka, kertoja) perusteella arvioida.
Totta kai, sama tarina jonka kertoo kaksi ihmistä yhden ihmisen sijaan, on huomattavasti uskottavampi kuin yhden ihmisen kertomus.
Yksi henkilö voi esiintyä myös kahtena tai useampana henkilönä, jotka perättäisissä viesteissä vahvstavat toistensa tarinan muka toisistaan tietämättöminä.
Mutta miten suhtautua, jos molempien tarinoiden lähde on anonyymi viidakko nimeltä internet?Miksi vaivaat itseäsi toisten herkkäuskoisuudella. Missiosi on kuitenkin ihan turha: et voi ketään saada kääntämään kelkkaaasi . Ja eikö tätä aihetta ole jo ihan tarpeksi tutkittu. Löydät varmaan jo valimista tutkimusteitoa hyllykaupalla.
- N42
Tottakai kannattaa olla kriittinen kaikkea keskustelupalstalla lukemaansa kohtaan.
Ihmiset vedättävät ja sepittelevät tarinoita ihan huvikseen, nähdäkseen muiden reaktiot. Silti uskoisin osan tapauksista olevan aitoja. Perusteluna vain se, että tapauksia on yksinkertaisesti liikaa. Jo yksistään tälläkin palstalla. Kaikki jutut eivät voi olla sepitettä. Tai joku on tehnyt todella pitkän päivätyön tekaistessaan näitä juttuja.
Sekin on totta, että asioita tulkitaan väärin. Fiksumpikin voi mennä lankaan. Esim. unihalvaus selittää paljon tapauksia. Monet liioittelevat tapahtumia, ja todellakin uskovat, että mainitsemassasi verhon liikahtelussa on jotain mystistä. Tai esim. ovi voi liikkua itsekseen yksinkertaisesti siksi, että se on vinossa. Joku näkee tapauksessa kuitenkin kummittelun ainekset.
Nimettömällä keskustelupalstalla on hyvät ja huonot puolensa. Huonot puolet tulikin jo mainittua. Hyvänä puolena se, että harva oikeasti kertoisi yliluonnollisesta kokemuksestaan omalla nimellään suurelle yleisölle. Ja tämä onkin ihan ymmärrettävää, joskin valitettavaa.
Itse uskon yliluonnollisiin ilmiöihin, koska olen kokenut (mielestäni) aika hurjan jutun omassa elämässäni. En kuitenkaan ala sitä täällä kertomaan, ja vakuuttelemaan muita että "kyllä se ihan totta meni näin, usko nyt vaan". Käyn kuitenkin sillon tällöin palstalla lukemassa muiden kokemuksista, olivatpa ne sitten sepitettä tai eivät. Odotan lupaamaasi juttua mielenkiinnolla.
Yliluonnolliset ilmiöt pistetään turhan helposti kertojan mielenterveyden, alkoholin, satuilun tai huumeiden käytön piikkiin, mikä on mielestäni helppo selitys. (Vaikka monessa tapauksessa näin tietysti onkin). Vaikeampaa on lähteä oikeasti tutkimaan, mikä voisi olla ilmiöiden taustalla.- KilleKillinen
Kriittisesti voi ja saa suhtautua ihan kaikkeen puhuttuun ja kirjoitettuun sanaan. Tämä koskee ihan kaikkia palstoja ja live-elämää.
Olen samaa mieltä N42:n kanssa, ettei mitenkään kaikki voi olla sepitettä ja tarinaa.
Ihmisillä yksinkertaisesti on kokemuksia asioista, jotka ylittävät tämän hetkisen tietomme rajat.
En minäkään ole täällä perustamassa uskonlahkoa, vaan kertomassa omista kokemuksistani ja lukemassa toisten kokemuksia.
- Marsilainen Kummitus
"Kummitustarinoihin littyy myös tietty anonymiteetti: kaverinkin kertomana se harvoin pohjautuu kaverin itsensä kokemuksiin, vaan tämän "kaverin kaverin", "tutun tutun" tai "yhden sukulaisen" jne. Pääsääntöistä on, että alkuperäisen kokijan nimeä ei tiedetä."
Tilastollisesti ajatellen lienee ymmärrettävää, että millä tahansa harvinaisella ja luonteeltaan huomiota herättävällä tapahtumalla on vähemmän silminnäkijöitä kuin niitä jotka ovat kuulleet tapahtumasta välikäsien kautta. Kuinka moni esimerkiksi on itse nähnyt puukotuksen, ja kuinka moni on kuullut jostain tutun tutusta jota on puukotettu.
Netissä on tietenkin mahdotonta tietää mikä tarina on totta ja mikä ei, paitsi kaikkein tökeröimpien huijausten kohdalla. Itse pidän näyttönä yliluonnollisesta omia kokemuksiani ja joidenkin läheisten ystävien kokemuksia. Tarina jossa kertojalla ei ole harmainta aavistustakaan kokijan henkilöllisyydestä on todennäköisesti siirtynyt hyvin monien välikäsien kautta, jolloin luotettavuus hupenee nollan tuntumaan.
Atte Ateisti epäilemättä saa feikkitarinansa läpi, jos kirjoittaa sen taitavasti. Koeasetelma muuttuisi kiinnostavammaksi, jos sijoittaisit tarinaasi tarkoituksella joitain uskottavuutta heikentäviä yksityiskohtia ja katsoisit kuinka moni ne huomaa.
Tarinoiden runsaus on mielestäni heikko todiste yhtään mistään. Netin kummittelupalsta todennäköisesti kerää kuin magneetti arvostelukyvyltään heikoimpia yksilöitä, joita kyllä mahtuu monia miljoonien ihmisten joukkoon. (Tämä riippumatta siitä, onko joukossa myös todellisten ilmiöiden kokijoita.) Yliluonnollista kokeneiden yksilöiden prosenttiosuus koko populaatiossa olisi huomattavasti informatiivisempi mittari.
Heikki Tikkala pohtii kirjassaan "Olevaisen yöpuoli" hyvin kiinnostavasti poltergeistia koskevia kansantarinoita ja niiden muuttumista siirryttäessä ajassa ja paikassa kauemmas tapahtumapaikasta.
http://www.paranet.fi/paradocs/tutkimuksia/tikkala1993.pdf- Atte Ateisti
Heikki Tikkala on osannut mielestäni hyvin analysoida poltergeist-tapauksia, ja on selvästi myös tietoinen siitä, kuten alkuperäistapahtumat pääsevät tarinoissa ajan myötä hämärtymään.
Esimerkiksi minua kiinnostanut, mainintana jopa Aleksis Kiven "Seitsemään veljekseen" päätynyt Lopen Kylmänojan torpan "pirun" tarina ilmeisesti perustuu johonkin ko. paikalla koettuun, mutta jonka tapauksen yksityiskohdat ovat sekoittuneet myöhempään tarinan "paranteluun". Tämän Tikkalakin toteaa tarinalle tapahtuneen.
- KilleKillinen
Kiitos Marsilaiselle kummitukselle tuosta Tikkala-linkistä.
Sain siitä itselleni uutta tietoa poltegeis-ilmiöstä.
Meilläkin ne esineet liikkuvat oudon hitaasti ja esimerkiksi, jos lasi putoaa lattialle, niin se ei mene rikki.
Tosin tässä vähän aikaa sitten pöytä kaatui, niin pöydällä ollut lasinen kynttilänjalka meni rikki. Mutta se pöytä itsessään kaatui melko hitaasti, pehmoisen äänettömästi, mutta se kynttilänjalka kierähti siitä parketille ja palasiksi.Mielestäni Atte Ateisti on oikealla asialla. Aika masentavaa on lukea, miten taikausko ja uskomukset rehottavat täällä. Uskominen on niin älytöntä, että kaupunkitarinoitakin ruvetaan kauhistelemaan. Ja uskossaan vahvat ovat heti neuvomassa ja auttamassa.
KilleKillinen:
Tässähän meillä on taas yksi mainio esimerkki rajusta tarinasta, joka ei johda mihinkään. Kun tällä tavalla jatketaan, niin sadan vuoden päästä voidaan lainata nykyiset jutut, eikä kukaan huomaa niiden olevan ikivanhoja. Olen yrittänyt parantaa nykyistä maailmankuvan tilannetta blogissani
http://parapsykologia.blogspot.comokivi kirjoitti:
Mielestäni Atte Ateisti on oikealla asialla. Aika masentavaa on lukea, miten taikausko ja uskomukset rehottavat täällä. Uskominen on niin älytöntä, että kaupunkitarinoitakin ruvetaan kauhistelemaan. Ja uskossaan vahvat ovat heti neuvomassa ja auttamassa.
KilleKillinen:
Tässähän meillä on taas yksi mainio esimerkki rajusta tarinasta, joka ei johda mihinkään. Kun tällä tavalla jatketaan, niin sadan vuoden päästä voidaan lainata nykyiset jutut, eikä kukaan huomaa niiden olevan ikivanhoja. Olen yrittänyt parantaa nykyistä maailmankuvan tilannetta blogissani
http://parapsykologia.blogspot.comTaisin käyttää sopimattomia merkkejä, kun järjestelmä hävitti tekstin. Lainasin tätä KilleKillisen tekstiä:
"Tosin tässä vähän aikaa sitten pöytä kaatui, niin pöydällä ollut lasinen kynttilänjalka meni rikki. Mutta se pöytä itsessään kaatui melko hitaasti, pehmoisen äänettömästi, mutta se kynttilänjalka kierähti siitä parketille ja palasiksi."- KilleKillinen
okivi kirjoitti:
Mielestäni Atte Ateisti on oikealla asialla. Aika masentavaa on lukea, miten taikausko ja uskomukset rehottavat täällä. Uskominen on niin älytöntä, että kaupunkitarinoitakin ruvetaan kauhistelemaan. Ja uskossaan vahvat ovat heti neuvomassa ja auttamassa.
KilleKillinen:
Tässähän meillä on taas yksi mainio esimerkki rajusta tarinasta, joka ei johda mihinkään. Kun tällä tavalla jatketaan, niin sadan vuoden päästä voidaan lainata nykyiset jutut, eikä kukaan huomaa niiden olevan ikivanhoja. Olen yrittänyt parantaa nykyistä maailmankuvan tilannetta blogissani
http://parapsykologia.blogspot.comJuuei. Tarina ei johda mihinkään. Ne on vain tapahtumia, joita meillä tapahtuu, ilman, että kukaan inhimillinen olento niihin vaikuttaa.
Mulla on ilmeisesti se ongelma, etten ole riittävän kiinnostunut paranormaaleista ilmiöistä ja mitä niistä nykyään tiedetään?
Hyvin tämän 'ongelman' kanssa on pystynyt elämään. Ei ainakaan tähän asti ole ollut mistään räyhääjästä kysymys, ettei meitä kauhiasti pelota. Paitsi yhtenä tammikuun lauantai-iltapäivänä: olin yläkerrassa lukunurkassani lukemassa kirjaa. Kissa kuorsasi viereisellä sohvalla ja talo oli hiirenhiljainen.
Yhtäkkiä alakerran aulasta kuului kännykän soittoääni, yksi ihan yksinkertainen soittosarja. Kissa nosti välittömästi päänsä ja katsoi portaikkoa kohti, johon hällä oli suora näköyhteys.
Minä pelästyin ja jähmetyin paikalleni lukunurkkaani ja hapuilin äänettömästi kännykkää housun taskustani, varoiksi, jos täytyy poliisille soittaa.
Olin hiirenhiljaa nurkassani ja odotin, alkaako joku nousemaan portaita yläkertaan tai kuuluuko mitään muita ääniä. Ei mitään. Kissa laski kohta päänsä ja nukahti uudelleen. Minä jatkoin hiljaa istumista, kännykkä kädessäni ja kuuntelin.
Vartin verran siinä kuuntelin ja ei mitään kuulunut mistään. Rohkenin hitaasti lähteä etenemään kohti alakertaa tarkastamaan tilanteen.
Ensimmäiseksi menin ulko-ovella ja tarkastin, että se oli lukossa. Ja lukossahan se oli. Tarkastin vielä joka huoneen, josko jotain ylimääräisiä huoneissa olisi, vaikka toki jo tiesin, ettei se ollut mahdollista.
Se soittosarja, jonka kuulin ei ole kenenkään meidän kännykässä soittoäänenä, eikä ole ollut. - Atte Ateisti
KilleKillinen kirjoitti:
Juuei. Tarina ei johda mihinkään. Ne on vain tapahtumia, joita meillä tapahtuu, ilman, että kukaan inhimillinen olento niihin vaikuttaa.
Mulla on ilmeisesti se ongelma, etten ole riittävän kiinnostunut paranormaaleista ilmiöistä ja mitä niistä nykyään tiedetään?
Hyvin tämän 'ongelman' kanssa on pystynyt elämään. Ei ainakaan tähän asti ole ollut mistään räyhääjästä kysymys, ettei meitä kauhiasti pelota. Paitsi yhtenä tammikuun lauantai-iltapäivänä: olin yläkerrassa lukunurkassani lukemassa kirjaa. Kissa kuorsasi viereisellä sohvalla ja talo oli hiirenhiljainen.
Yhtäkkiä alakerran aulasta kuului kännykän soittoääni, yksi ihan yksinkertainen soittosarja. Kissa nosti välittömästi päänsä ja katsoi portaikkoa kohti, johon hällä oli suora näköyhteys.
Minä pelästyin ja jähmetyin paikalleni lukunurkkaani ja hapuilin äänettömästi kännykkää housun taskustani, varoiksi, jos täytyy poliisille soittaa.
Olin hiirenhiljaa nurkassani ja odotin, alkaako joku nousemaan portaita yläkertaan tai kuuluuko mitään muita ääniä. Ei mitään. Kissa laski kohta päänsä ja nukahti uudelleen. Minä jatkoin hiljaa istumista, kännykkä kädessäni ja kuuntelin.
Vartin verran siinä kuuntelin ja ei mitään kuulunut mistään. Rohkenin hitaasti lähteä etenemään kohti alakertaa tarkastamaan tilanteen.
Ensimmäiseksi menin ulko-ovella ja tarkastin, että se oli lukossa. Ja lukossahan se oli. Tarkastin vielä joka huoneen, josko jotain ylimääräisiä huoneissa olisi, vaikka toki jo tiesin, ettei se ollut mahdollista.
Se soittosarja, jonka kuulin ei ole kenenkään meidän kännykässä soittoäänenä, eikä ole ollut.Wau.
Tuosta tarinasta tykkäsin!
Olenkin jo odottanut, milloin kummitukset tulevat pois muinoisten leiritulien luota ja alkavat elää kännyköissämme, tietsikoissamme ja ties vielä missä!
Ainakin seuraan tässä parhaillaan - jos en kummitusten, niin ainakin - kummitustarinoiden elämää internetissä!
Asiasta viidenteen: uskonko kummituksiin? En osaa sanoa, ehkä en.
Entä uskonko kummitustarinoihin? Ehdottomasti! Kummitustarinoita on ja syntyy, ja olen kiinnostunut siitä mekanismista, jolla ne syntyvät.
- KilleKillinen
Minäkin haluaisin tietää, mikä se olio/ilmiö oikeasti on, joka saa ääniä aikaan ja tavarat liikkumaan?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1107622
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1095301Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1163536Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p293527Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska352574Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191886Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3561530Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?961521Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?651373Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311366