Harakkapariskuntaa katselin ikkunastani

Meillä ilmeisesti asuu pieni harakkayhdyskunta tuossa pikkuruisessa lähimetsikössä. Nyt niitä on nähnyt harvemmin, mutta kesäisin niillä on tapana pitää äänikonsertti päivittäin. Tuntuu kuin vanhemmat pitäisivät lapsilleen oppitunteja.

Komeita ovat, upeasti sulat sädehtivät kesäauringon loisteessa.
Ääni nyt ei ole lintujen kauneimpia, mutta äänelläänhän lintu laulaa, kuin vanha sanonta sanoo.

Kerran jokin pikkulintu ehti tehdä pesänsä puutarhakoriin, johon olimme kevätrisuja haravoineet. Eipä auttanut, kuin jättää pesä rauhaansa, ja katsella ihastuneena, kun poikaset aloittivat lentokyvyn harjoittelunsa, ja pesä jäi tyhjilleen.

Pesästä tulikin mieleeni, että varishan tekee pesänsä pitkistä oksista ja ihan sikin sokin risut näyttää olevan. Ehkä siellä on jonkinlainen pesäkin, kun en ole koskaan nähnyt pesää tarkemmin.
Koskaan en ole nähnyt, että onko harakalla samanlainen risukasa pesänään.
Mainiota nähdä kuinka erilaisia pesänrakentajia linnut ovat, ja miksi pesien pitää olla niin erilaisia.
Sanotaan, että varis on tosi järkevä lintu.

Varistahan pidetään tosi älykkönä.
Kyllä taitaa harakka tehdä myös moisen risukasan kuin sekin.
Siitä on Lauri Pohjanpää runoillut oivan runon Harakanpesä:

http://www.tkukoulu.fi/~anniste/sanapontto/herkonrunot.htm

Tuolla on juttua variksesta:

http://www.tunturisusi.com/varis/

Varislinnuilla oli taajamien liepeillä kova talvi. Ahkerasti ne einettään etsivät kauppojen lähistöiltä. Pahimpien pakkasten aikana harakat ja varikset kävivät ruokintapaikoilla.
Ei ollut sydäntä häätää niitä mäkeen. "Ihmisiä ne on varislinnutkin".

Varis on aikamoinen räyhälintu ja rohkeakin, vaikuttaa, että harakkakin sitä karttaa, kun varis tulee ruokaa kärttämään.
Harakka on jotenkin eri tyylinen puuhissaan.
Kuitenkin molemmat linnut ovat jotenkin samaa luokkaa, mutta niin erilaiset joka suhteessa.
Aika mukavia seurata samassa paikassa.
Minä en ole nähnyt harakkaa kovin paljoa roskispaikoilla, onko sitten arempi menemään niihin.
Harakka on ilkikurinenkin, tulee joskus kuin ilkkumaan pihanreunalle.

Kysyit harakanpesästä. Tässä yksi kuva sellaisesta.

http://1.bp.blogspot.com/_rouLoCS3Duw/S_98RLvrRUI/AAAAAAAAB90/b2iFHI3R-ME/s1600/Harakan pesä 1.jpg

Se näyttää samantyyliseltä risukasalta kuin variksen, mutta siinä on pyöreää muotoa ja pensaassa.
Variksen pesä on tietämäni mukaan kuusen oksalla tukevasti ja risut ihan latteana.
On niissä eroa.

Harakasta on tehty lorukin "Harakka huttua keittää, hännällänsä hämmentää, käyttää suurta kämmentään suolat suuhun heittää......"
En muista variksesta loruja.

Lauri Pohjanpää, jo mainittu, on luonut sanarunoaan variksistakin.
Lauri Pohjanpää, Syksy:

http://www.martat.fi/keskustelu/keskustelunurkka/?x33061=48508528

Eipä tullut mieleen, vaikka vanha tuttu runo onkin.
Lauri Pohjanpäällä on yleensäkin hyviä runoja. Itsekin niitä olen lausuntaharjoituksissa lueskellut, vaikka en mikään lausuja olekaan. Nuorempana vain kokeilin sitäkin aluetta.
Kaikkea silloin piti kokeilla vaikka ei sitten liiemmin aikaa jatkossa ollutkaan.

Tämä on tosi tarina jonka nyt kerron. Tytär kadotti luokkasormuksensa työmatkallaan. Hän oli käytännön harjoittelujaksolla minun työpaikallani.
Se oli talviaika. Odottelin työstä päästyäni bussia läheisellä pysäkillä parin muun ihmisen kanssa. Ihan meidän lähellä maassa oli varis, joka näytti tarkastelevan jotain edestään. Otin muutaman askeleen katsoakseni mitä variksella oli nokkansa edessä. Se lähti siitä lentoon ja voi ihme ja kumma, siinä oli minun tyttäreni luokkasormus lumessa. Siinä sitten selittelin muille sormuksen tarinaa, en tiedä uskoivatko he minua.
Oli meillä kotona ihmettelemistä, kun kadonneen sormuksen tytölle toin.

Monenlaista unta, unelmaa, kuvitelmaa, pelkoa, turhaa tai toivottua, ovat joidenkin mielestä haaskalintumme herättäneet.

http://www.thuleia.com/linnut.html

Anki - Vanhan korpin varjo http://www.youtube.com/watch?v=wDqjGxM0BRc

Monenlaisen rikkaudet linnutkin, Luojan luomat, antavat maailmankuvaamme.

Varikset ovat teiden varsien puhtaanapitäjiä, siellä on jatkuva päivystys näillä.
Autojen alle jää valtavasti eläimiä isoja ja pieniä, eivät ne kauan siinä ajokaistalla joudu olemaan kun varisparvi bongaa.
Muutama päivä sitten oli pari supikoiraa liiskautunut renkaisiin, mutta siellä paikalla oli jo liuta variksia tekemässä puhdistusta, yhdessä vetivät ainakin toisen hengettömän penkereelle.
Siinä oli laumassa kymmenkunta harmaapukuista ja homma hoitui.

Vuosikymmeniä sitten veljeni haudotti variksilla kananmunia ja kyllä sieltä sitten muutaman viikon päästä tuli kaksi kanan keltaista untuvikkoa, matka metsästä sujui poikasilla veljeni hatussa.
Hattu olikin sitten niiden koti kunnes ne eivät siihen enää mahtuneet, alkoi sen jälkeen länkinaula tallin seinällä kiinnostamaan enemmän.
Kylläpä tuli nostalginen olo noista untuvikoista, veljeni suositteli minua heille hoitajaksi ja se oli mieleistä puuhaa.

Näin se taas rönsyillen tämäkin pakkasaamu (-2.1) käynnistyi.

Tikkalinnut ovat keksineet valaisinpylväiden pellityksistä hyvin kuulluvat pärrytyspaikat. Urospuoliset kai asialla, soidinmenopuuhissaan.
Katselin aamulla käpytikkaa kun se pärrytti lampun alla olevaa tolpan peltiä. Monia vuosia aikaisemmin joku tikka osasi naputtaa lampun sääsuojaa sen kuomun päältä.
Komea oli veijarin saama ääni.

Herra harakka kampaa näin
kiiltävän tukkansa taaksepäin.
(vanhasta lastenlaulusta)

Tuolla käkättää suomalainen harakka suomen kielellä.
You Tubessa on monia esimerkkejä, kuinka harakka oppii matkimaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Harakka

Täällä on komeita kuvia harakasta.

http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/picpic/

Mieheni aikoinaan oli jättänyt kellon nurmikolle työskennellessään mullan kanssa. Eikä sitä löytynyt. Meni vuosia ja miten lie harakan pesä tullut eteen ja kello siellä saaliina. Hänellä oli se kello kädessä ja näytti aikaa kun treffailtiin aikoinaan.
Toiseen asiaan; Viime yönä rääkyi varis aivan hirveästi. Niillähän on pesä lähikuusessa ollut monia vuosia. Harmitti, tuliko saalistaja vai liekö jo poikasia joku ahdistellut. Linnun laulut ovat kaupungissa vähissä, joten variskin tuo luonnon lähemmäksi

Harakat ovat nyt parhaillaan hyvin touhukkaita. Nälän piinaama talvi on takana. Keräilevät jo pesäänsä risuja.
Niiden pesäntekovietti on niin vahva, että ne kokoavat pesärisuja paikkoihin, joihin pesiminen ei tule onnistumaan.

Ne ottavat koleistakin kevätpäivistä kaiken irti. Muistan kansakouluaikaisen lukukirjan sivuilta lauseen; "Harakka on pihojemme kaunistus".

Nauroivatko harakat sinulle?

Viron puolella asustaa taitava pesän rakentaja, muuttolintu kylläkin mutta harakka jää toiseksi sekä varis.
Siellä harmaahaikara rakentaa tikuista sähkötolppaan i s o n pesän voisi kyllä sanoa että on melkoinen arkkitehti, suunnittelija ja rakentaja samassa paketissa.
Siinä olisi arvausleikkiä nerollekin ihmiselle pitkäksi aikaa että kävisi selville mikä on se ensimmäinen risu joka sinne tulee perustaksi.

Siellä tolpassa se pysyy mutta ihminen tuo kaiken tietävä on alkanut häätää lintuja kauemmaksi metsään, on niin monta lintua liiskautunut liikenteessä.

Meidän varisyhdyskunta väheni yhdellä yksilöllä tässä päivänä muutamana kun kanahaukka tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, kauan ei elonmerkit variksessa tapaamisen jälkeen näkyneet.
Eikä loppua saanut haukka mukaansa kai painoi liikaa, mutta kahden vuorokauden jälkeen oli tämä saalis hävinnyt, kettuko vai mikä?
Tuon tapauksen jälkeen ovat pikkulinnutkin hävinneet, toivottavasti ei lopullisesti.

Mölö`lle vastaisin että totta tosiaan, harakat räkättävät, siis nauravat aina kun ohikuljen. Hienoa olla lystikäs. Useinkinhan he lentävät puuhun jonka alta kuljen ja sittenkös se nauru alkaa..................

Harakat osaavat olla melkoisia kiusanhenkiä isommillekin linnuille. Telkassa näytetyissä kuvissa harakat saattavat kiusata korppeja, jopa kotkia.
Vetävät haaskaruokintapaikoilla niitä pyrstöstä ja silleen.
Kissoille ne mielellään tekevät kiusaa. Silloin kuuluu niiden hakatusta, naurua mut nauruhan siitä on kaukana oikeasti.

En pidä erikoisemmin harakoista. Ne räkättävät ja herättävät esim. joskus sunnuntai
aamuisin haluaisi nukkua kauemmin,niin nämä hyppivät katolla,ettei mitään rajaa!

Jotkut ihmiset on niin lapsellisia,että ruokkivat niitä. Ne on nyt lisääntynyt ainakin täällä päin aivan valtavasti. Paljon poikasia ainakin 2 kertaa kesässä.

Pikkulinnut ovat aivan hävinneet,kun ne ajavat niitä takaa. Rosvoja ovat.

Tässä pieni laulu harakasta:

Herra Harakka hieno niin,
jälleen laittihe samettiin,
vihreää näätte hän rakastaa,
siintävän rinnalla purppuraa.

Herra Harakka Liivit sai,
valkeat, silkkiä, totta kai,
vieläpä tuotihin saappahat,
uudet ja markkoja maksavat.

Mahtaako moni muistaa kansakouluajoilta tällaista viisua?

Mielestäni harakka on kaunis lintu, mutta hirveän arka. Jos hieman sisällä ikkunan luona liikahtaa, niin heti karkuun säntää. Olenhan minä niitä ajellutkin pihasta pois, koska pikku linnut pelkäävät ja kyllähän harakat rohmuavat lintulaudan tyhjäksi hetkessä. Samoin kuin oravat kahmivat posket täyteen ja viipottavat piilottelemaan saalistaan.

Varikset ovat rohkeampia. Eivät kyllä pienistä säikähdä. Ovat muuten hirveän agresiivisia silloin, kun niillä on poikaset pesässä tai ovat juuri poistuneet pesästä.. Nehän saattavat käydä kulkijan kimppuun, jos pesän läheltä sattuu kulkemaan.

Yksi varis vei juuri eilen lintujen rasvapallon. Orava oli jo mukavasti repinyt pallon verkon auki ja jättänyt sitten jostain syystä työnsä kesken, Varis saikin helpon saaliin.

Mielenkiintoista on seurailla luonnon touhuja tuosta olohuoneen ikkunasta. Monenlaista vipeltäjää siinä vilahtelee.