En eroaisi vaikka mies pettäisi

moni lähtee pettämään jotta jäisi kiinni ja toinen sitten heittäisi pihalle. Tosiasiassa on itse vaan kyvytön ottamaan eroa jonka haluaisi jo ennen pettämistäkin. Pettäminen olisi vähän niinkuin apuna siinä erossa.

Omapahan on elämäsi, joten elä sitten pettävän miehen kanssa!

Jos mies rupeaa pettämään niin sekin on jonkinlainen osoitus ettei kotona ole mukava olla.

Onpa huono itsetunto sinulla. Omapahan on elämäsi ja olet todella tyhmä kun tuollaista siedät.

no eihän se heppi siitä miksikään kulu niin miksi pitäisi erota..?

Pointtis oli ?

kerran pettää niin pettää aina... kuinka joku voi hyväksyä pettämisen? miten voi olla miehen kanssa jollei ei yks oma riitä? eihän siinä oo minkäänlaista luottoa!!!!

Yksi elämä ja sekin sitten toisessa roikkumista, onko siinä mitään järkeä? No joo, taloudellisista syistä on joillain ihmisillä taipumus roikkua suhteessa kynsinhampain....

Tuon luettuani en yhtään ihmettele, että miehesi pettää!

Helppo sun on sanoa, kun sua ei ole vielä petetty. Tai voihan olla, että sua petetään, sä et vaan tiedä siitä. Oletko sitä mieltä, että jos noin tapahtuisi, niin koko suku saisi siitä tietää? En oikein jaksa uskoa, että ympäristö syyllistäisi miestäsi yhtään. Monesti on nimittäin niin, että se suku ja esim. miehen paras ystävä tietää pettämisestä, mutta ovat siitä hyvin hiljaa. Likapyykki pestään yleensä kotona kahden kesken.

Jos sä menisit lärppimään koko suvulle asiasta, voisi käydä myös niin, että sut leimattaisiin huonoksi vaimoksi. Monet oikeasti uskovat, että pettämisen syy on vain huonossa parisuhteessa. Mun mielestäni vain pettäjän omassa päässä on vikaa, jos ei osaa ratkaista avioliiton ongelmia muulla tavalla. Juoksee vaikeuksien tullessa vieraan syliin.

Oikeasti hieno ajatteleva nainen. Tuollaista en pettäisi.

Voin sanoa, että se sattuu aivan helvetisti kun petetään.Sitä ei osaa kuvitellaakaan ennen kuin sattuu omalle kohdalle.

Nimimerkillä: Petetty ja satutettu

Kuulostaa mieheni ex-vaimon jutuilta 20 vuotta sitten............. oikein pyhimys :D

mieti miten kulutat ittes loppuun henkisesti, katkeroidut tietämättäsi, tuskin sinullakaan on enää kotona hyvä olla vai onko omaisuus ja raha sinulle itsellesi kuitenkin tärkeimpiä asioita, vähän kuulostaa siltä.
.

Parempi sopia pelisäännöt etukäteen niin ei tarvitse käpristellä tuollaissa. Ei tarvitse pettää kun voi olla avoimesti niiden muidenkin kanssa.

Kukaan ei voi kertoa sinulle, mitä sinun pitäisi tehdä, jos miehesi pettää sinua, oli sitten kyseessä yhden illan hairahdus tai vuosia jatkunut rinnakkaissuhde. Miettiä, mikä tekee sinut onnelliseksi, ja jos teillä on lapsia, ajatela heidän parastaan. Vain sinä voit tehdä päätöksen, mutta mikä se sitten onkaan, sinun pitää elää se mukanasi.

Minä olin joskus aivan kuten sinä aloittaja kirjoitat. En tietenkään koskaan ajatellut, että mieheni pettäisi minua, mutta olin päättänyt ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, että jos mieheni koskaan pettäisi minua, en silti luopuisi avioliitostani ja rikkoisi lasteni kotia. Olin vähän yli kolmekymppinen, meillä oli kolme alle kouluikäistä lasta, kun sain kuulla miehelläni olleen vuoden kestävä suhde. Tämä toinen nainen päätti suhteen, kun mieheni kertoi päättäneen erota minusta. Mies kertoi tämän minulle, huolimatta siitä, että heidän suhteensa oli nyt loppu ja hän halusi minun antavan anteeksi, että voisimme jatkaa perheenä. Ja me jatkoimme. Kovetin itseni, elimme kuin mitään ei olisi tapahtunut vaikka olimme molemmat sisältä rikki. Emme puhuneet asiasta, emme kertoneet tunteistamme; se oli meidän tapamme kestää ja pysyä yhdessä.

Yli kymmenen vuotta myöhemmin aloin epäillä miehelläni olevan jälleen suhde. Kysyin häneltä monesti, mutta hän ei myöntänyt. Sain tietää toista kautta, jolloin mies myönsi suhteen. Hän kertoi rakastavansa tätä naista, mutta lasten takia hän ei ollut varma voisiko kuitenkaan lähteä tämän naisen matkaan. Takerruin mieheeni, vaikken halunnut sitä myöntää. Päätin, että kun kerran olin jo "uhrannut elämäni" perheeni vuoksi, antanut anteeksi pettämisen, se kaikki menisi ihan hukkaan, jos nyt eroaisimme. En halunnut hävitä toiselle naiselle, huomattavasti itseäni nuoremmalle. Hänellä oli ennestään yksi lapsi, 3-vuotias. Kysyin mieheltäni, että todellako hän haluaisi aloittaa kaiken alusta?!

Mies jäi kotiin, mutta jatkoi suhdetta tähän toiseen naiseen. Kotona hän oli poissaoleva vaikka koitti esittää muuta. Yritin sulkea sen tosiasian mielestäni ja uskotella itselleni, että se menisi ohi. Että voisimme vielä korjata liittomme. Mies tuntui edelleen pohtivan, mitä hän tekisi; perhe vaiko se toinen nainen. Toivoin joka ilta hänen valitsevan meidät. Ja sitten hän valitsikin. Olin vierellä kun hän kertoi jättävänsä tämän toisen naisen. Nainen oli raskaana. Kuukauden päästä kuulin, että nainen oli tehnyt abortin. Tunsin voittaneeni, vaikka kuitenkin olin sisältä aivan tyhjä. Ehkä tämä nyt olisi ohi. Suunnittelimme tulevaa lomaa, mitä tekisimme silloin yhdessä, kaksin mieheni kanssa. En koskaan kysynyt häneltä enää tästä toisesta naisesta. Perheeni oli kasassa, se oli pääasia. En ollut rikkonut perhettäni, kaikesta huolimatta. Olin ylpeä itsestäni.

Vaikka en kysynyt toisesta naisesta, huomasin miehestäni, ettei hän edelleenkään ollut kotona läsnä. Hänen tunteensa eivät välittyneet minulle, enkä minäkään tuntenut hänen lähellään mitään. Olimme olleet yhdessä kolmekymmentä vuotta, tunsin mieheni puhumattakin. Näin hänen silmistään ja olemuksestaan, miten hän kaipasi tätä toista naista. Kerran uskalsin kysyä häneltä raskaudesta ja abortista, ja sydäntäni raastoi, kun mieheni kertoi, miten paljon tunsi syyllisyyttä siitä, että hänen ja minun takia nainen oli tehnyt abortin. Mieheni kertoi että olisi halunnut sen lapsen. Että hän rakasti tätä naista edelleen, mutta oli kuitenkin nyt meidän kanssamme.

Meni joitakin viikkoja ja sain taas ihan muuta kautta selville, että mieheni jatkoi edelleen suhdetta tähän toiseen naiseen. Voisi luulla, että olisin suuttunut, ollut miehelleni todella vihainen. Mutta olin oppinut jotain tärkeää tämän kaiken keskellä. Petin itseäni, ja se oli pahempaa kuin se että mieheni petti minua. Kieltäydyin näkemästä, miten tunteet mieheni ja minun välillä olivat kuolleet. Kieltäydyin näkemästä, miten mieheni rakasti ja kaipasi jotain toista kuin minua. Hänen oli paha olla lähelläni, hän kaipasi koko ajan muualle, mutta oli tässä velvollisuudentunnosta, lasten takia, koska oli joskus tehnyt sen lupauksen. Sanoin miehelleni, että laitetaan ero vireille.

Mitä siis yritän sanoa on se, että jokainen tekee päätöksen itse, omalla kohdallaan, mutta minä en ainakaan voinut enää nukhataa mieheni vierelle, kun näin hänen katseestaan koko ajan sen, miten paljon hän kaipasi toista, pois viereltäni. Sitä kannattaa miettiä.

Hyvä. Tuskin kukaan kakkonen sinun pettävää ukkoa huolisikaan.