Teiniäiteys

Hei vaan! Pienen lapsen äitinä voin kertoa, että vaikka lapsi on ihana ja todellakin rikkaus, niin on tämä myös hemmetin raskasta. Niin ja minulla on sentään myös isä mukana perhe-elämässä ja lapsikin on suhteellisen helppo :D Jos päätät ryhtyä yh:ksi niin nostan hattua sinulle ja toivon, että sinulla on perhe jolla on aikaa ja intoa auttaa sinua. Kaksoistutkintoa voi olla aika raskasta suorittaa raskaana/pienen lapsen kanssa.. Paljonkohan sulla on koulua jäljellä?

Niin ja abortti ja lapsen pitäminenhän ei ole ainoat vaihtoehdot. Pääasia on, että teet niinkuin itestäsi tuntuu parhaalta. Abortti on vaikea päätös (itsekään en pidä ajatuksesta), mutta lapsen pitäminen on niin paljon enemmän, parempaa ja raskaampaa kuin osaisi kuvitella (minulla on sisaruksia vaikka muille jakaa enkä siltikään osannut aavistaa). Meidän lapsi on toivottu, enkä antaisi häntä mistään hinnasta pois, mutta en rehelisesti sanottuna suosittelisi tätä vielä alaikäiselle, jolla on koulut kesken ja mies luutlavasti ei ole kuvioissa mukana. Ei se tietenkään mahdotonta ole, mutta jaksaminen tulee olemaan kovilla. Luuletko olevas valmis siihen?

Heippa!

Oli pakko kirjoitella, kun tunsin jonkinasteista sielunsisaruutta.

Olen itsekin 17-vuotias ja toista vuotta ammattikoulua käyvä nuori. En ole tietääkseni raskaana, mutta kuukautiset on tällä hetkellä yli 8vko myöhässä. Kaksi viikkoa sitten testasin negan, mutta pitää varmaan tehdä uusi testi. Ja asun itsekin ystävän kanssa, koska erosin pitkäaikasesta poikaystävästäni joulukuussa.

Oon pahoillani tuosta klamydiasta ja miehen törppöydestä. Mutta onneksi sait klamydian hoidettua. Uskon, että päätös on vaikea ja sitä pitääkin harkita monelta kantilta. Miehellä ei oikeastaan ole sananvaltaa päätökseesi, joten jätä törkeydet omaan arvoonsa jos niitä tulee. Hänenkin on kannettava vastuu yhtälailla kuin sinunkin. Jos luulet, että tukiverkkosi on vahva ja jaksaisit lasta yksin taloudellisesti ja henkisesti, niin sanon vain että tsemppiä! Mutta vaikka abortti on raskas vaihtoehto sekin niin, se voi myös olla oikea päätös.

Sellainen kysymys vielä, että "oireiliko" tuo sinun raskaus alussa mitenkään?

No ei useimmilla ole mitään muuta tietoakaan raskaudesta kuin, että kuukautiset jää pois.

No mä oon ajatellut sitä, mutta mä olisin reilu 23 ku lapsi ois 5 vuotias, ja eiköhän silloinkin ole vielä ns. nuoruutta ja hullouutta juhlia?
Niin synttärithän tässä jää juhlimatta kokonaan jos lapsen pitää, mutta jokavuosihan sitä jotakin täyttää.

Ja parisuhteesta kun puhutaan niin ainahan löytää jotain minkä perusteella ei muka löytäisi elämäsä miestä. Varsinkin naisilla tuntuu olevan tätä että "mä oon niin ruma etten ikinä saa miestä" "mä oon niin lihava etten ikinä saa miestä"
Ja mä toivon mennessäni parisuhteeseen, että se mies ymmärtää ja osaa arvostaa mua ja mun päätöksiä.

Joo siis, ei miula todellakaan ollut tarkoitus kyseenalaistaa mitenkään. Esitin vain kysymyksiä, joita tuossa tilanteessa luultavasti mietitään.

Ja tuohan on ihan totta, että kyllä siihen juhlimiseen on aikaa. Ja hauskaahan voi pitää ilman alkoholiakin. Kyllä se lapsi on sen arvostakin. :)

Sekin on totta, että varsinkin jos alunperinkin on halunnut miehen joka haluaa joskus lapsia. Eihän se sinänsä muuta asioita.

Minun mielestäni vaikutat kypsältä ja oot miettiny asioita monelta kannalta. :) Mikä sua oikeastaan pelottaa ja mietityttää?

Niin, oon miettinyt pääni puhki.
Mutta ajatus, että mun vastuulla on kokonainen elämä on suuri.
Yksin asuminen ja lapsen hoitaminen on iso vastuu.
Mä mietin, että onko musta äidiksi? Oonko mä valmis valvomaan monia öitä, vaihtamaan vaippoja ja imettämään?
Onko mulla nyt rahaa antaa mun lapselle se mitä mä haluan antaa ja mitä se tarvitsee.
Ja synnytys, oivoi mitä kauhujuttuja siittäkin on kuullut.
Mutta musta tuntuu nyt, että oon enemmänki pohtinut lapsen pitämistä. Aborttille oon antanut ehkä tunnin mun ajatuksistani ja mun mielestä se kertoo mulle jo sen mitä mä oikeesti haluan. Abortti on mulle melkeinpä asioiden torjuntaa ja pakoonjuoksemista tässä mun tilanteessa.

Muistahan käydä klamydiakontrollikokeessa, se kun ei läheskään aina parane ensimmäisellä lääkesatsilla!

Olet ottanut antibiootit, sitä et vielä tiedä ovatko ne tehonneet.

Kuulostat varsin fiksulta nuorelta naiselta. En kuitenkaan lähtisi ehkä tuolla pohjalla lasta pitämään. Sinulla on enää yksi vuosi jäljellä koulutusta, saisit sen loppuun ajoissa eikä jäisi se puoli vuotta "roikkumaan".

Lapsen kanssa ei tule olemaan helppoa, etenkään yksin, ja noin nuorena, ilman koulutusta. Toimeentulotuella ja lapsesta tulevilla tukirahoilla kitkuttelu ei ole mitään herkkua, ja ei voi mitenkään sanoa varmasti, että juuri sinulle tulisi helppo lapsi - voi olla hyvin vaikea tapaus, joka vie voimia, tai sitten jopa erityislapsi. Jos sinulle syntyy esim kehitysvammainen lapsi, niin oletko valmis ottamaan tästä vastuun? Lapsen pitäminen on todella iso valinta, eikä ikinä voi tietää mitä se tuo tullessaan. Tietysti lapsi tuo ihania asioita elämään, mutta sinuna, miettisin vielä, mitä teen.

Kaksoistutkinto ymmärtääkseni ei onnistu kolmessa vuodessa. Korjatkaa, mikäli olen väärässä.

Epäilen avausta.

Kiitos kaikile tuesta!

Olen varannut ajan labraan, joka on 2 viikon päästä eli hoidan asian loppuun asti.

Kaksoistutkinto on mahdollista suorittaa 2 vuodessa, olettaen että opiskelupaikka sen järjestää. Täytyy myös muistaa, että kaksoistutkinnossa kaikki ammattipuolen atto aineet ovat lukiossa, eikä lukion kaikkia kursseja suoriteta, vain pakolliset ja 4 kirjoitettavaa.

Itselläni on kehitysvammainen sisko, joten todellakin tiedän kuinka henkisesti haastavaa on erityislapsen pito. Koen, että jos saan erityislapsen kohtelen häntä ns.normaalina lapsena ja rakastan häntä yhtä paljon kuin ns.normaalia lasta.

Työskentelen myös kehitysvammaisten lasten ja nuorten parissa, joten olen nähnyt erittäin vaikeita tapauksia, mutta tämä ei silti muuta kantaani. Lapsi on lahja, oli sitten ns.normaali tai ei. Olen myös oppinut kehitysvammaisten ja vammaisten lasten kanssa työskennellessäni elämän kauneuden ja osaan arvostaa sitä.
Tätä työtä teen siis viikonloppuisin ja pyhinä ja lomina. Olen myös koko kesän siellä, josta ajattelin laittaa rahaa säästöön. Olen myös päätynyt siihen, että töistä säästän 200€ kuukaudessa, mikä kerryttäisi lapsen tuloon n.1600-1800€.
Olen siis päättänyt pitää lapsen.

Tällä hetkellä mielessäni pyörivät ajatukset olenko vahingoittanut lastani.
Olen tietämättä raskaudesta juonut paljon ja olut mm. röntgenissä avustajana.
Voiko olla, että lapselle on tullut jotain?
Muilta sivustoilta katsoessani tuli monenlaisia vastauksia, enkä nyt tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.

joojoo..aiai ja paipai.
kehukaa nyt oikein toisianne olan takaa ja taputelkaa selkään "hyvästä äitiydestä".
ei jessus voi ymmärtää tollaista.
no, onhan se hienoa sitten vanhempana todeta että "ammattitaito" ei riitä muuhun kuin kaupan kassalle tai siivoojan hommiin.
mua hävettäisi olla tuollaisen teinin äiti. varmaan pistäisin muualle asumaan.
jos on valmis parisuhteeseen ja harrastamaan suojaamatonta seksiä, on valmis sitten kantamaan seuraamukset itse näistä asioista.

olen pahoillani ap:en valinnasta.
ikävää että hän päätti pilata nuoruutensa hankkimalla lapsen, ja samalla pilaa lapsen nuoruuden sillä kun aivan satavarmasti 30vuotiaana alkaa viimeistään menojalkaa vipattamaan, eli juuri silloin kun lapsi eniten äitiään tarvitsisi. mutta onhan nämä "vahinkolapset" nähty. esitetään vastuunsa kantavaa teiniä hetken, mutta vastuu pienestä lapsesta unohdetaan silloin kun pitää päästä bileisiin ja uuden poikkiksen kanssa treffeille.
kierre vaan jatkuu.
no, onhan se aina "kivaa" kantaa yhteiskunnallinen vastuu kaltaisistanne loisista jotka opetatte lapsennekin loisiksi.
hyvähyvähyvä...ja taputukset selkään.

Mikä vika kaupan kassassa tai siivoojassa on? Tärkeitä ammatteja tietääkseni molemmat....

Anni Sinnemäki onnistui rakentamaan itselleen uran teiniitiydestä huolimatta. Häbn on epäilemättä lahjakas ja voimakastahtoinen ihminen.

Aivan kaikilla ei ole samaa onnen ja lahjojen yhdistelmää.

Avaajaa suosittelisin ymmärtämään sen, että yksinhuoltajan elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Tämän tyyppisiltä palstoilta ohjeita ei kuitenkaan löydy.

Hei kaikki,

tänne on nyt tullut paljon negatiivisia kirjoituksia, joita arvostan. Arvostan sitä, että ihmiset haluavat tuoda mielipiteensä julki.
Kerrottuani pomolleni tilanteen hän lupautui ottamaan minut palkalliseen työssäoppiin.
Työssäoppi alkaisi heti kesälomalla, joten valmistuisin juuri ennenkuin lapsi syntyisi.
Tätä myös opiskelupaikkani suositteli.
Tienaisin näin myös rahaa ja saisin ammatin itselleni ennenkuin lapsi syntyy.
Lukio minulla jää kesken, mutta jos koen lukio-opintojen olevan tärkeitä minulle on minulla mahdollisuus osallistua iltalukioon/aikuislukioon myöhemmin, kun lapsi on isompi.
Vanhempani ovat tietenkin kyseenalaistaneet päätökseni ja kyselevät olwnko varmasti valmis tähän. Mutta selitettyäni heille mitä tunnen ja ajattelen, he arvostavat päätöstäni.
He antoivat minulle mahdollisuuden muuttaa kotiin lapsen kanssa jos näin haluan. Itse en asiasta juurikan perusta, vaan pyrin ensisijaisesti muuttamaan yksiöön ja pärjäämään itse.

Minusta on tärkeä muistuttaa, että en ole ensimmäinen, joka on lapsen nuorena synnyttänyt ja pärjäänyt. Toki on on niitä, jotka eivät todellakaan ole pärjänneet. Mutta onhan yli 30v ns. kypsiä vanhempia, jotka ovat alkoholisteja,narkkareita & väkivaltaisia. On turha syyttää nuoria kuin vika voi löytyi vaikkapa työkaverissa tai naapurissa,joka on samanikäinen.

abortti on hyvä asia:

Naurettavaa käytöstä aikuiselta ihmiseltä! Tuollaiset sitten saavat rauhassa hankkia lapsia ja kasvattaa niistä oikein "mallikansalaisia". Yleensäkin ihmisten pitäisi pyrkiä pitämään huolta toisistaan, varsinkin rankemmissa tilanteissa. Eikä tuo mollaaminen ja saarnaaminen mitään auta. En ymmärrä muutenkaan perusteluitasi tuolle kaupankassa/siivoja asialle kun aloittaja selvästi käy koulutuksensa loppuun (lähihoitajaksi). Ja kyllä taputan häntä edelleen päähän, sillä mitä kasvoille sylkeminenkään auttaisi? Ja uskon, että hänestä tulee hyvä äiti.

Ihan vaan tiedoksi. En ole teiniäiti. Ja ei olisi väärin sanoa ja useimmiten ne on toiset teiniäidit, jotka sanookin.

Ja noista sitten. Aloittajalla on koulutus (ainakin iso osa siitä jo käytynä ja itsekin sanoi että saisi loppuun ennen kun vauva tulee.), työkokemuksestakin tuolla puhui.Ja hänellähän oli asunto jo nytkin ja etsii uuden ettei ole häiritsemässä kämppistään lapsen kanssa. Ja rahaa siis oli tulossa myös säästöön, että sillä lailla. Joten siinä meni jo monta sinun "ongelmistasi" korjatuksi. Onko kaikki YH-äidit sitten huonoja äitejä vai?

Ja nuori äiti voi tarjota lapselleen esimerkiksi rakkautta,lämpöä, läheisyyttä, kodin, ruokaa, vaatteet, elämän?

Joskus sitä miettii lukeeko nää "aikuiset" ees näitä muiden viestejä.

Ja kyllä onneksi on kela. Kyllä sitä äitiyspäivärahaa muutkin nostaa kun teiniäidit.

eräs kyllästynyt.

Kiteytit asian erittäin hyvin.

Haluan kommentoida tähän vielä "eräs kyllästynyt"
Olen käyttänyt e-pillereitä 3 vuotta ja tulin silti raskaaksi. En ole kertaakaan jättänyt syömättä sillä olen hyvin säännöllinen ehkäisy-asiassa.

Ja pyytäisin lukemaan ajatuksella kaikki tekstit ja vasta sitten tuomitsemaan.

Hei nuoriäiti(kö)! Kuulostat fiksulta, siis TODELLA paljon fiksummalta kuin suurin osa ikäisistämme (olen siis saman ikäinen kuin sinä). Paljon onnea päätöksestäsi pitää lapsi, ja tsemppiä raskauteen ja vauva-arkeen!

Älä välitä negatiivisista kommenteista. Olet pohtinut asiat läpikotaisin ja varmastikin tehnyt itsellesi oikean ratkaisun. Itsekin uskon, että tilanteessasi pitäisin lapsen, sillä jotenkin en vain voisi abortoida omaa lastani, vaikken aborttia muuten vastustakaan.

PALJON tsemppiä! Olet rohkea ja vastuuntuntoinen, pärjäät varmasti!

Minua häiritsee aika paljon se miten helposti nuoret tytöt alkavat YH äideiksi. Itse olen nuori parikymppinen yliopiston käynyt ja nyt töissä. Olen avoliitossa ihanan miehen kanssa joka on myös koulutettu ja töissä. Meillä on varmasti lapset suunnitelmana joskus tulevaisuudessa, mutta minä en missään nimessä hankkisi lasta sellaisen miehen kanssa joka ei olisi valmis isän vastuuseen. Tai ex poikaystäväsi ei tietenkään ole mikään mies vaan pelkkä poika.

Olen töissä vammaisten lasten kanssa ja näen paljon rikkonaisia perheitä joissa YH äidit raatavat itku kurkussa samalla kun vanhemmat taistelevat tapaamisouikeuksista. Ja lapset ovat ne jotka kärsivät.

Lapsen paras koti on vanhempien vakaa ja rakastava parisuhde. Tapasin työssäni oman ikäiseni nuoren äidin jolla on 3 lasta ja 4. tulossa. Hänellä on menossa kuvioissa nyt 3. mies jolla on myös 3 omaa lasta. Lapsilla on käytös ja keskittymishäiriöitä, äiti taas valittaa lasten olevan kurittomia vaikka hän on tästä kasvattajana itse vastuussa. Lasten perushoito tuntuu olevan hyvin hallussa mutta se kasvattaminen ja varsinainen äitiys tuntuu olevan aivan hukassa. Vauvan kanssa on vielä aika helppo pärjätä mutta äitiys vaatii niin paljon enemmän kuin ruokintaa ja vaipanvaihtoa.

Nuorelta usein puuttuu se kriittinen tulevaisuuden suunnittelun taito (osaat suunnitella asioita 10 vuoden eikä vain vuoden päähän). Kyky arvioida omia taitojaan, kyky kontrolloida omia impulssejaan. Nuorien äitien lapsilla esim kielen kehitys on monesti heikompi kuin muiden lasten, johtuen siitä että nuori ei ehkä osaa arvioida lapsen yksilöllisiä tarpeita yhtä hyvin kuin kympsempi äiti jolla on enemmän kärsivällisyyttä, paremmat sosiaaliset taidot ja enemmän elämänkokemusta. Lapsi kun ei kehity ja kasva itsekseen kuin vaikka kasvi vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta ja opetusta vanhemmiltaan. Parasta lapsen kehitykselle olisi siis saada molemmat vanhemmat, koska esim. lapsen ja isän vuorovaikutuksella on hyvin myönteinen vaikutus kielen kehitykseen ja itseilmaisuun verrattuna yh äidin lapseen.

Näen työssäni hyvin suuren eron nuorten ja täysi-ikäisten vanhempien välillä. Kypsät vanhemmat ottavat kaikki neuvot hyvin kiinnostuneina ja kiitollisina vastaan ja oikeasti kuuntelevat annettuja ohjeita. Nuoret äidit ajattelevat tietävänsä kaiken aina paremmin ja osaavansa kaiken yksin ilman neuvoja.


Aloittajalle, olit siis 14 kun aloitit pillereiden syönnin. Aika nuori ikä aloittaa seksielämä. Jokatapauksessa onnea matkaan. Kannattaa oikeasti ottaa vastan kaikki annetut neuvot ja lukea vauva oppaita. Kukaan ei ole seppä syntyessään mutta valmistautuminen kyllä kannattaa. Älä ala tähän nuorten äitien seurustelu-sekasoppaan jossa jokainen uusi poikaystävä on "se oikea" ja yhteen muutetaan viikon seurustelun jälkeen. Sitten 25 vuotiaana onkin 3 lapsen äiti ja jokaisella lapsella on eri isä. Siis oikeasti näen tätä työssäni joka monesti oikein raivostuttaa. Koska lapsi on aina se joka kärsii, äiti on vaan liian nuori ja itsekäs ymmärtääkseen lapsen tarpeita.

Keskity lapseen, mieti aina mikä on lapsen parhaaksi koska voit sitten miettiä omia tarpeitasi kun lapsi on aikuinen. Anna lapsellesi vakaa ja rauhallinen koti jossa hänen tarpeensa tulevat aina ensin. Sitten kun lapsesi on vähän vanhempi etsi itsellesi mies joka on oikea mies ja osaa olla pysyvä isähahmo lapsellesi.

Eräs kyllästynyt on taas yksi näitä lukutaidottomia ilmeisesti...Samoja asioita en jaksa uudelleen kirjoitta vaan voit lukea ne itse aiemmista kommenteista.

Ja perhetyöntekijälle pari asiaa: Ensinnäkin sääli kyllä, että tuollaisia perheitä löytyy.

Toisekseen kun mainitsit tuosta, että teiniäidit muka osaavat aina kaiken itse parhaiten yms. Niin kokemuksen perusteella ei kyllä asia todellakaan näin ole. Juuri vanhemmat äidit kuvittelevat, että juuri heidän tapansa on oikea tai parempi ihan vain siksi koska ovat vanhempia. Ja useimmiten vielä siinäkin vaiheessa kun ovat väärässä niin vetoavat nuoren äidin kypsymättömyyteen.

Ja tuosta pillereiden syönnistä sen verran, että niitä syödään monesta muustakin syystä kuin ehkäisynä pelkästään. Esim koviin kuukautiskipuhin tai iho-ongelmiin. :) Ja vaikka aloittaja olisi aloittanut pillerit ihan vain ehkäisytarkoituksessa niin eikös se kerro jotain hänen älykkyydestään? Harva 14-vuotias miettii noin vastuullisesti. Jos sen seksielämän aloittaa niin sittenhän siitä ehkäisystäkin pitää huolehtia. Fiksua minusta, eikä ollenkaan epäkypsää.

Ja toivon (uskonkin) aloittajan kyllä tietävän, ettei jokaisen vastaantulevan miehen kanssa aleta sitten lapsia tekemään. Ja sen verran fiksulta vaikuttaa, että ei varmaan sellaiseen rupeakaan.

"Ja toivon (uskonkin) aloittajan kyllä tietävän, ettei jokaisen vastaantulevan miehen kanssa aleta sitten lapsia tekemään. Ja sen verran fiksulta vaikuttaa, että ei varmaan sellaiseen rupeakaan."

Niinhän sitä toivoisi. Oma työkokemukseni on osoittanut todeksi juuri sen, että niin nimenomaan toimitaan. Ja sitten oireilevat lapset.

Moni tyttönen täälläkin on kertoillut sitä, miten se uusi kyllä löytyy "helposti", vaikka lapsia onkin.

Hei!

Minä olen myös nuori äiti, tulin raskaaksi kun olin 17, mutta täytin melkein heti 18. Nyt minulla on maailman suloisin 3vko pieni pallero. Aloittaja vaikuttaa fiksulta tytöltä, joka on pohtinut asioita ja tehnyt hienon ratkaisun. Ei se 18-vuotis synttäreiden väliin jääminen tunnu ollenkaan niin pahalta, kun ajattelee, miten ihanaa asiaa odottaa. Minäkin tein kaksoistutkintoa, sain sen juuri valmiiksi ennen vauvan syntymää, sillä lähdin matematiikan yo-kirjoituksista suoraan sairaalaan. Ei ne lukio-opinnot niin rankkoja ole, niitähän voi lukea kotona silloin kuin jaksaa ja monet kurssit on mahdollista suorittaa etä-opiskeluina.

perhetyöntekijälle:
"Nuorelta usein puuttuu se kriittinen tulevaisuuden suunnittelun taito (osaat suunnitella asioita 10 vuoden eikä vain vuoden päähän)." Miksi suunnitella asioita 10 vuoden päähän? Jokainen voi jäädä huomenna auton alle tai sairastua vuoden päästä vakavasti. Jos vain suunnittelee ja suunnittelee, että sitten 10 vuoden päästä.. Sitähän jää koko elämä elämättä! Kannattaa elää nyt, eikä murehtia liikoja tulevasta. Kunhan ensikuun vuokrarahat löytyy ja kaapissa on syötävää itselle ja vauvalle, puhtaita vaatteita löytyy, niin kaikki on paremmin kuin hyvin.

"Nuorien äitien lapsilla esim kielen kehitys on monesti heikompi kuin muiden lasten" Yleensä kaikkien ensimmäisten lasten puheen kehitys on heikompi, kuin seuraavien lasten. Koska isommat sisarukset yleensä höpöttelevät vauvalle/taaperolle paaaljon ja näin oppii helpommin/nopeammin puhumaan.

"Parasta lapsen kehitykselle olisi siis saada molemmat vanhemmat, koska esim. lapsen ja isän vuorovaikutuksella on hyvin myönteinen vaikutus kielen kehitykseen ja itseilmaisuun verrattuna yh äidin lapseen." Niin, onhan se parempi esim. väkivaltainen alkoholisti-isä ja sen vuoksi loppuunpalanut äiti, kuin pelkkä rakastava äiti, joka voi keskittää kaiken tarmonsa ja aikansa lapseen, eikä mieheen, sen oikutteluun ja riitojen ym. ratkomiseen. Tottakai ihannetapauksessa isä olisi kiinnostunut lapsen kasvatuksesta, mutta valitettavan usein näin ei ole, ei myöskään vanhemmilla äideillä, jotka roikkuvat huonossa suhteessa, koska pitää näyttää "täydelliseltä perheeltä", eikä uskalleta ottaa eroa.

Tsemppiä aloittajalle, pärjäät varmasti! Ja minulta voi kysellä vauva-arkeen ja raskauteen ja synnytykseen liittyvistä asioista, vastailen parhaani mukaan :)

Heynin: Paljon onnea pikkuisesta ja tsemppiä vauva-arkeen! :)

Kyllä vanhemman tulisi kyetä ajattelemaan myös pitkälle tulevaisuuteen. Esim. asun kaupungissa joissa eri asuinalueiden välillä on suuria sosiaali-ekonomisia eroja. Tämä tarkoittaa sitä että paremalla alueella asuvat lapset pääsevät parempaan kouluun jossa on esim. paremmat harrastusmahdollisuudet ja vähemmän häiriköintiä. Tässä tapauksessa vanhempi haluaisi miettiä jo lapsen syntyessä että missähän päin kaupunkia sitten asutaan kun lapsi on kouluiässä. Samoin on mielessä tarhat ja esikoulut ja koti josta on turvallinen reitti kyseisiin paikkoihin. Miten lähellä isovanhemmat asuvat, mistä löydät lastenhoitajan tarvittaessa. Miten pääset helposti lääkäriin tai sairaalaan kun lapsi on sairas(varsinkin alaikäisenä kun ajokorttia tai autoa ei tietenkään ole). Tämä ajattelutapa että "kunhan rahat riittää ensi viikkoon" ei tule toimimaan pitkällä tähtäimellä kun pitäisi miettiä sitäkin miten aikoo kasvattaa lapsensa ja samalla pitää huolta itsestään ja kodista.

Kuulostaa varmaan tylsältä mutta kyllä aikuinen vanhempi oikeasti miettii tälläisiäkin asioita. Vauvan hoitaminen on vielä aika helppo juttu verratuuna siihen kasvatusurakkaan joka alkaa heti uhmaiässä. Työskentelin aikaisemmin pienten kehitysvammaisten lasten kanssa ja vaati oikeasti mittaamattoman pitkän pinnan ja hyvät hermot että jaksoi aina työskennellä lapsen parhaaksi. Lapsi ei esim halunnut kylpyyn, ei halunnut syödä, vaatteet eivät kelvanneet, pakolliset virikkeet esim. fysioterapia ei huvittanut. Itkua ja huutoa monta tuntia putkeen. Helppoa olisi ollut antaa periksi ja tehdä mitä lasta huvittaa, mutta vanhemmalla tai minun tapauksessa aikuisella työntekijällä on aina vastuu lapsen parhaasta. Ja lapsi ei 99% tapauksissa ymmärrä omaa parastaan jolloin aikuinen puuttuu peliin ja asettaa selvät pelisäännöt. En oikeasti usko että nuori nainen jolta puuttuu sekä elämänkokemus että tietynlainen harkintakyky selviytyisi työstäni, saatikka sitten vastaavanlaisen lapsen vanhemmuudesta.


Vanhemmuus on ihana asia mutta lapsen hankintaa ei kannata perustaa siihen ruusunpunaiseen unelmaan että kyllä kaikki aina järjestyy ja rakkaus lapseen on parempi kuin mikään muu maailmassa. Nuorella on niin paljon koettavaa, opiskelu, matkustelu, seurustelu, harrastaminen ja työnteko. Lapsia on myös mahdollista hankkia täysi ikäisenä.


Ja parisuhteesta sen verran että oikeita ihania miehiä oikeasti on. Oma avokkini on korkeasti koulutettu, älykäs, hyvässä työssä ja ennenkaikkea ihana luotettava ihminen joka arvostaa minua naisena. Luotan häneen kuin kallioon ja jos vahinkoraskaus sattuisi kohdalle tiedän että hän ottaisi isän vastuun ja pitäisi huolen meistä molemmista. Aikuinen parisuhde on sellainen jossa puolisot arvostavat ja kunnioittavat toisiaan, osaavat kommunikoida sujuvasti keskenään, osallistuvat molemmat kodin hoitoon, ja omaavat samat elämänarvot. Ei ehkä mikään teiniunelma mutta tälläistä aikuisten elämä on. Meillä on ehdottomasti suunnitelmissa avioliitto ja sitten vasta lapset koska vanhempien sitoutuminen toisiinsa on lapsen paras koti.

Elämänohjeena antaisin sellaisen neuvon että jos et voisi kuvitella meneväsi poikaystäväsi/miehesi kanssa naimisiin heti huomenna niin hänen kanssaan ei kannata hankkia lasta koska lapsen saaminen vaatii enemmän sitoumusta ja kypsyyttä kuin avioliiton solmiminen. Tietysti jotkut avioliitot ja parisuhteet eivät kestä, ja näissäkin tapauksissa huomaa sen että lapset kärsivät pahasti vanhempien erosta. Siitä huolimatta ainakin lapsella on ne molemmat vanhemmat vaikka he eivät enää olisi parisuhteessa mikä on aina parempi kuin se että lapsi ei edes tuntisi isäänsä. Vanhemmilla on myös toisensa tukena koska sekä vauva-aika että myöhempi uhmaikä voivat olla henkisesti hyvin rankkoja ja väsyttäviä aikoja.

Kun taas ystäväni syntyi äidilleeen hänen ollessan 19v ja hän ei tiennyt paljon isästään kunnes täytti 18. Tämä aiheutti hänelle hyvin paljon henkistä mielipahaa ja surua vaikka hänellä onkin nykyään hyvät välit isäänsä.

PERHETYÖNTEKIJÄ JA MIESOPE:

Ihan näin sivusta pisti silmään että miesope tarttui pikkuseikkaan "epäilen aloitusta.. kaksoistutkinto kestää 4 vuotta" mutta eikö se epäilytä että joku "parikymppinen" on valmistunut yliopistosta jo? Tää yhtälö ei ainakaan musta toimi..

Parikymppinen eli siis välillä 20-29, olen siis nyt 26 ja opiskelin yliopistossa ulkomailla 4 vuotta yliopistossa, aloitin opinnot kun olin 19 ja valmistuin siis 23 vuotiaana. Sen jälkeen lisäksi vuoden maisteriopinnot ulkomailla joten kokopäivätöihin ryhdyin 25 vuotiaana. Sitä ennen tosiaan työskentelin vakavasti vammaisten lasten kanssa osa-aikaisesti, parhaimmillaan 20 työviikkotuntia siis yliopisto-opintojen lomassa. Olen ehtinyt asua kolmessa eri maassa sillä suoritin osan lukio-opinnoistani myös ulkomailla.

Selvisikö asia?

Ei kannata pitää lasta. Jos sen pidät, tulee se tietenkin olemaan sinulle rakas, mutta kaikki se työ mitä sen eteen teet voi katkeroittaa. Vanhemmuus on työtä, josta ei makseta palkkaa. Työttömänäkin saa enemmän kuin vanhempainvapaalla. Samalla kun hoitaa lasta, harva pystyy tekemään muuta ja se on yksinäistä työtä.

Minulla on nyt viisivuotias. Lapsen ja köyhyyden takia kariutui avioliitto ja tuli synnytysmasennus, lisäksi en saanut gradua valmiiksi. En suosittele.

Itse olen myös lähihoitaja lukio oppilas (19v), tai no olin. tällä hetkellä äitiyslomalla. Olen siis pienen pojan äiti. Asumme kaksiossa mieheni, lapsen isän kanssa. Ja ajattelin, että jos sinua kiinnostaisi ryhtyä ajatusten vaihtoon. Poikani syntyi joulukuussa viime vuonna. Ollaan kyllä aika paljon samassa tilanteessa.

Sähköpostiosoitteeni on: [email protected]

hei, olin itese kanssa 17vuotias kun huomasin olevani raskaana. ja olin jo 18, kun tyttäreni syntyi. onhan se ollut vaikeaa ja hauskaa. jos tukiverkosto on kunnossa, niin kyllä sinä pärjäät. nyt olen 26 vuotias ja ylpeä 3lapsen äiti. vaikka teiniäidin leima otsassa. mutta se ei haittaa..

Moi!

Siskoni sai tyttärensä ollessaan yhdeksäntoista. Ilman miestä, ilman koulutusta hänestä kuitenkin kuoriutui kelpo mamma, paras mahdollinen lapselleen. Nyt hän opiskelee viimesitä vuotta lähihoitajaksi ja täyttää 24vuotta. Taloudellisesti siskoni on pärjännyt hyvin, sukulaisten avustuksella ja sosiaalituen avulla (joka mielestäni ei ole häpeä). Hänellä on mitä parhain tukiverkosto, perhe ja ystävät. Töitä siskoni teki kaksi vuotta ennen kuin tyttö syntyi, eli jonkun verran hänellä oli säästöjäkin ( isovanhemmilta saadut osakkeet yms.). Vaatteiden ostamisen hän on vaihtanut kaupoista kirppareihin (kirppiksiltä löytyy hienoja ja joskus jopa käyttämättömiä juttuja).

Tsemppiä sulle, kyllä kaikesta selviää jos haluaa! tuleehan ne ensimmäiset vuodet olemaan vaikeita, mutta pikkuhiljaa kun astut työelämään saatat huomata, kuinka asiat sitten helpottuvat. Ja vielä tuosta koulutuksesta, koulut kannattaa käydä loppuun, mutta voit odottaa varmasti ainakin vuoden ennen kuin valmistut.

Hei taas,

kiitos kaikille, jotka ovat onnitelleet ja kommentoineet.
Ja onneksi löytyi pari "sielunsisartakin"

Hieman tämän hetkisestä tilanteesta..
Lapsen isän kanssa olemme saaneet sovun aikaan ja yritämme olla edes ystäviä. Itse kyllä toivon sen menevän eteenpäin, mutta nähtäväksi jää.
Lapsen isä on myöskin miettimisen ja unettomien öiden jälkeen tullut päätöökseen kantaa kortensa kekoon asiassa.
Itse olen varannut jo ajan neuvolaan ja ensimäiseen ultraan.. Jännittää :)
Ja hieman hävettääkin mennä, puhelimessa neuvolan tätskä ei kuulostanut avoimelta&tukevalta vaan hiemankin tympiintyneeltä ja pettyneeltä..
Ovatko muut äidit kokeneet neuvolassa ns.syrjintää nuoren ikänsä takia?
Vanhempani ovat innoissaan jo ostelemassa kaikkia tarvikkeita ja vaatteita (niin olin vasta 8:ella viikolla)
Omaa kämppää etsin kokoajan, mutta eipä tunnu oikein hintaluokkaan kolahtavan mikään.
Kämppikseni kanssa sovimme, että asumme vielä kesän yhdessä ja sitten muutettaisiin. Harmi sinänsä, koska nykyinen kämppä oli idyllinen, mutta jos yksikseni kolmioon jäisi olisi tilaa hieman liikaaki.

Mut näin nyt tällä hetkellä, päivittelen tänne välillä miten menee jos jotain vaikka kiinnostaakin. :)
Ja kyllä käyn täällä lukasemassa teidän kaikkien kommenttejä..

''Ja parisuhteesta kun puhutaan niin ainahan löytää jotain minkä perusteella ei muka löytäisi elämäsä miestä.''

Olen itse 25-vuotias lapseton nainen ja omalla miehelläni (34) on lapsi. Kyllä sitä on tullut sen verran juteltua hänen sekä hänen miespuolisten ystäviensä kanssa, että jos minulla olisi pentu, haarukalla 0-10v, niin eipä olisi kysyntää edes oman miehen kohdalla ollut, jolla on juurikin 10v lapsi.

Kyllä se vaan on, että nuorena hankittu lapsi ON riippakivi suurimmaksi osaksi miesten kanssa. Olet kohta 18, lähdepä metsästämään itsesi ikäistä POIKAA joka on valmis isäksi. Suurin osa haluaa olla nuoria, kun pojilla tuo kypsyminen käy hitaammin ja biologinen kello ei tikitä, pystytään lisääntymään hamaan hautaan saakka viagran avulla.

YH äidiksi sinä tuolla menolla jäät ja se on myös lapselle miinusta.

Pidä see