Mitä te vielä kesästä murehditte, kun kesä ei täällä edes vielä ole?
Opetelkaa elämään tässä hetkesssä, jos ei osaa elää tässä hetkessä,
elää joko tulevaa tai mennyttä ja tämä hetki jää kokonaan elämättä.
Miksi kaikkeen pitää suhtautua aina niin negatiivisesti?
Juuri tämän negatiivisen asenteen vuoksi monet niin yksin ovatkin.
Suomessa on jo muutenkin niin negatiivinen ympäristö (pimeine vuodenaikoineen, talvineen) ja ihmisten asenne ei siitä helpompaa tee :(
Oma negatiivinen asenne voi estää jonkun ystävyys-suhteen syntymisen, vaikka kyllähän kaikki tietävät, että tässä maassa niitä ihmis-suhteita ei muutenkaan saa :D
Ettekö osaa elää tässä
hetkessä?
11
182
Vastaukset
- kystis kyllikkki
Nyt puhut asiaa toveri.
Itse olen päättänyt lopettaa turhan murehtimisen ja kaikki asiat näyttävät paljon paremmilta vaikka eivät niin hyviä olisikaan.
Negatiivisuus ruokkii vain itseään ja muuttaa asiat entistä paskemmiksi.
Mitä enemmän murehdit sitä onnettomampi olet. - Invisible boy
Mutta miten voi elää tässä hetkessä, jos sitä elämää ei ole? Sitä kun istuu yksin seinää turhautuneena tuijottaen, niin kyllähän siinä väkisinkin tulee mieleen ne mahdolliset vanhat hyvät ajat, tai sitten sitä unelmoi valoisammasta tulevaisudesta.
Miten sen valoisamman tulevaisuuden saa, jos nyt vain tuijottaa seinää? Yhtäkkiä kaikki muuttuu ihan itsestään?
Vai olisiko niin, että tämän päivän teoilla ja valinnoilla rakennetaan sitä tulevaisuutta?- Invisible boy
simasuuneiti kirjoitti:
Miten sen valoisamman tulevaisuuden saa, jos nyt vain tuijottaa seinää? Yhtäkkiä kaikki muuttuu ihan itsestään?
Vai olisiko niin, että tämän päivän teoilla ja valinnoilla rakennetaan sitä tulevaisuutta?Ehkäpä se seinään tuijottaminen on seurausta siitä, ettei enää oikein tiedä, mitä tekisi. Aikansa, kun vääntää turhan takia, sitä väsähtää. Jopa kastemadot oppivat yritysten jälkeen, ettei kannata mennä siihen päähän putkea, josta saa sähköiskun. En minäkään niitä tällejä haluaisi loputtomasti saada.
- Pirkanmaalta..
Kyllähän se yksinolo joskus harmittaa (hetkellisesti) ja kaipaa juttelekumppania/menokaveria. Asioille voi itse kuitenkin tehdä jotain. Älä nyt loukkaannu (invisible boy nimimerkki), en halua loukata sinua.
Itse lähdin yksin salille viime kesänä ja aloitin myös jumpat 3x viikossa. Ajattelin, että nyt menen yksin ja en jää kotiin suremaan. Sillä tiellä olen edelleenkin. Sinkkuunnuttua on ollut aikaa itselle ja omille asioille/mielenkiinnoille. Löytänyt tavallaan itsensä ja uusia puolia itsestään. Yksinolo ollut tavallaan kasvattavaa aikaa.
Nyt täytyy osata nauttia tästä yksinolosta. Kyllä se aurinko alkaa paistamaan jossain vaiheessa sinne risukasaankin. Toki onhan näitä kaverifoorumeita mistä voi saada uusia ystäviä.
Nautitaan keväästä ja kesän tulosta. Tässä ja nyt.
Uskaltaudutaan tutustua uusiin ihmisiin ja nautitaan asioista vaikka yksinkin. Positiivinen asenne auttaa ja käännetään vastoinkäymiset vahvuudeksi.
Mukavaa, aurinkoista kevään jatkoa kaikille!
:)- Helsingistä....
Hyvin kirjoitettu! Juuri noin itsekin ajattelen, tai ainakin pyrin ajattelemaan
- Invisible boy
"Sinkkuunnuttua on ollut aikaa itselle ja omille asioille/mielenkiinnoille."
Minulla on ollut aikaa parikymmentä vuotta. Siinä on saanut "nauttia" omista asioista/mielenkiinnoista yhtäjaksoisesti. Enää se mielenkiinto ei riitä. Sinulla on elämässäsi vähän uusia tuulia, minun tuuleni on mennyt ja ilma seisoo hauduttavasti. Minä olenkin jo hautunut vähän turhan kypsäksi tämän asian suhteen. Sinut on joku ainakin hyväksynyt, minua ei kukaan koskaan. Olet saanut maistaa sitä, mitä minä ehkä kovasti haluaisin. Minulla se polte on edelleenkin päällä.
Positiivista asennetta on vaikea pitää yllä, koska se on huomattu jo kauan aikaa sitten, että jatkuva yrittäminen ei auta. Joka kevät on ollut toiveikas olo kesän lähestyttyä. Vuosi toisensa jälkeen olenkin kuitenkin huomannut lehtien kellastuvan ja tippuvan puusta, tilanteen muuttumatta mihinkään. Kuinka kauan minun pitäisi jaksaa huijata itseäni? - cityboy
Invisible boy kirjoitti:
"Sinkkuunnuttua on ollut aikaa itselle ja omille asioille/mielenkiinnoille."
Minulla on ollut aikaa parikymmentä vuotta. Siinä on saanut "nauttia" omista asioista/mielenkiinnoista yhtäjaksoisesti. Enää se mielenkiinto ei riitä. Sinulla on elämässäsi vähän uusia tuulia, minun tuuleni on mennyt ja ilma seisoo hauduttavasti. Minä olenkin jo hautunut vähän turhan kypsäksi tämän asian suhteen. Sinut on joku ainakin hyväksynyt, minua ei kukaan koskaan. Olet saanut maistaa sitä, mitä minä ehkä kovasti haluaisin. Minulla se polte on edelleenkin päällä.
Positiivista asennetta on vaikea pitää yllä, koska se on huomattu jo kauan aikaa sitten, että jatkuva yrittäminen ei auta. Joka kevät on ollut toiveikas olo kesän lähestyttyä. Vuosi toisensa jälkeen olenkin kuitenkin huomannut lehtien kellastuvan ja tippuvan puusta, tilanteen muuttumatta mihinkään. Kuinka kauan minun pitäisi jaksaa huijata itseäni?mutta ainahan on kuitenkin toivoa ja unelmia, eiks je.
asioille on vain itse yritettävä tehdä jotain vaikka kuinka olisi ollut koko elämä paskaa, ei sitä sun elämääs kukaan muukaan muuta kuin sinä itse.
Alotat vaan ihan vaikka baby steps ja meet vaikka käveleen ja hymyilet ihmisille ja jos uskallat voit vaikka sanoa jollekin kivan näköiselle henkilölle "moi".
Älä odota liikoja, parempi jos et mitään niin et voi pettyäkään.
Toiveikas ja positiivinen kannattaa kuitenkin olla ja iloinen. - Invisible boy
cityboy kirjoitti:
mutta ainahan on kuitenkin toivoa ja unelmia, eiks je.
asioille on vain itse yritettävä tehdä jotain vaikka kuinka olisi ollut koko elämä paskaa, ei sitä sun elämääs kukaan muukaan muuta kuin sinä itse.
Alotat vaan ihan vaikka baby steps ja meet vaikka käveleen ja hymyilet ihmisille ja jos uskallat voit vaikka sanoa jollekin kivan näköiselle henkilölle "moi".
Älä odota liikoja, parempi jos et mitään niin et voi pettyäkään.
Toiveikas ja positiivinen kannattaa kuitenkin olla ja iloinen.Eipä tuo mukavana olo ole aiemminkaan tepsinyt. Ulkona tulee oltua, juuri kesäisin, kun muitakin ihmisiä pörrää, mutta kun kaikilla on ne omat porukkansa, joiden kanssa haahuilevat.
Niin, no sekin on liikaa unelmoida sellaisesta, mikä on muille arkipäivää. Kävellä kahdestaan kadulla ja jauhaa paskaa. Minulla on todellakin rima liian korkealla. Ihmetyttää vaan, että ne joilla on kaikki se ja vähän päälle, mistä minun kaltainen voi unelmoida, voivat ymmärrettävästi unelmoida esim. luksuselämästä rahavuoren päällä yms. mutta minun suhteellisen vaatimaton unelmani on liikojen tavoittelua.
- Pirkanmaalta
Niin minulla on ollut hyvin kasvattavaa aikaa lapsuudessa, nuoruudessa, varhaisaikuisuudessa ja aikuisenakin. On ollut kipeitä hetkiä, hyvin vaikeita asioita joita toiset eivät koskaan joudu kohtaamaan elämässään. Enkä ikinä toivo kenellekään samaa kokemusmaailmaa. Joskus vain elämä on kohdellut ja kohtelee toisia hyvinkin raskaalla kädellä. Elämä kasvattaa välillä toisia vähän liiankin kovaa...
Minulla on siis pohjaa mihin verratta millaista elämä on joskus ollut ja kuinka siitä on selvitty. Osaan arvostaa eri tavalla nyt elämää. Kokemukset ovat kasvattaneet nyt pärjäämään yksin. Osaan siis arvostaa elämää, vaikka olen yksin. Haen itse siihen lisää sisältöä, vaikka hetkellisesti vaikeina aikoina sitä ajatteleekin että kyllä nyt koetellaan. Siitäkin aina noustaa. Aina on ylä- ja alamäkiä.
Vaikeita asioita tulee, mutta meitä kannatellaan aina eteenpäin elämässä. Sen olen oppinut. Jokaiselle annetaan hartioille niin paljon murheita, kun jaksetaan kantaa. Joskus ne vaikeudet helpottaa ja ei pidä antaa periksi. Toiset joutuvat odottamaan enemmän sitä rakasta ihmistä elämäänsä tai muuta hyväksyntää. Uskon edelleen, että jokaiselle on olemassa se oma rakas. Se tulee eteen silloin, kun sydän on vastaanottavainen ja kun on sen aika. Toki kotoa ei kukaan tule hakemaan.
Kyllä ymmärrän sinun kirjoituksen (invisible boy) ja en halua väheksyä sitä. En todellakaan. Hei, lähde jonnekin tanssikurssille ja sitä kautta tanssimaan. Tapaat ihmisiä ja harrastat samalla. Niin ja onhan niitä sinkkuporukoitakin. Sinne vain mukaan. Oikein totta. Niissä on kaikenikäisiä ihmisiä.
Tsemppiä, sitä todellakin toivon sydämestäni!- Invisible boy
Onhan sitä tullut harrasteltuakin seuroissa, mutta ongelma on se, että ihmiset tulevat sinne vain harrastamaan. Oli minullakin joskus treenikavereita, mutta näimme aina vain harrastuksen tiimoilta, ei siis mitään syvällisempiä kaveruussuhteita. Treenit kun loppuvat, ihmiset jatkavat sitä muuta elämäänsä. Kaikki muu aika menikin sitten yksin. Eikä sitä jaksa mitään fyysisiä lajeja treenailla muiden kanssa hengailua silmällä pitäen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p626017Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "813496Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242661No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol402165- 212159
Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1621853Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v61659Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy84126781-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome201226- 261097