koirasta luopuminen?

Liian vaikea kysymys!

Kauanko koira on ollut sinulla ja mitä olet tehnyt sen kanssa? Tämä kodinvaihtaja ei ollutkaan ihan ongelmaton ja vaatii vähän työstöä. Rakenna koiraan ensin hyvä suhde (luottamus!) ja lähde sitten vasta tapaamaan muita koiria. Koira varmaan vain tosi epävarma. Pitää antaa sille aikaa tottua uuteen tilanteeseen, aikaa luottamuksen rakentamiseen, koiran itseluottamuksen parantamiseen. Et voi tehdä kaikkea kerralla. Töitä joudut tämän kanssa tekemään. Mieti, oletko halukas/osaava, saatat tarvita kouluttajan apua. Jos ei mielenkiinto/rahkeet riitä, kannattaa luopua.

No voihan :( Oletpa saanut itsellesi tapauksen. Pystytkö lenkkeilemään jonkun koirakaverin kanssa siten, että molemmat ovat remmissä ja vaikka toinen koira teidän edellä tai toisella puolella tietä? Niin ettei anna niiden edes lähestyä toisiaan, kun lähtee vain liikkeelle. Ei tietenkään ruokita sitä sen panikoimista. Jutellaan ehkä rauhallisesti ja kävellään itsevarmana eteenpäin, ilman mitään häsläämistä. Vaikea näin näkemättä sanoa, pitäisikö koiraa kieltää vai jättää kokonaan huomiotta.

Onko koira yhtä epävarma irti kuin hihnassa? Irti ollessa koirat toimivat usein paremmin keskenään kuin hihnassa. On mahdollisuus perääntyä. Sitä voi kokeilla jos lenkki remmissä menee mukavasti. Tietysti oikeantyyppinen koirakaveri löydettävä ensin. Sellainen, joka ei provosoidu helposti.

Koira on nuori ja mun mielestä toivoa ei ole menetetty. Se ei taida olla sellaista "kaikkien kaveri"-tyyppiä. Koiratapahtumissa niitä koiria on niin paljon, että se varmaan menee enemmänkin hämilleen. Agilityssa on hyvä sekin, että ketään ei ole juuri kiinnostunut yksittäisestä koirasta -> hyvä ympäristö harjoitella. Ei tuijottelevia koiria eikä ihmisiä.

Kuulostaa kyllä sen luokan ongelmalta, että kävisin jonkun kokeneen tykönä kääntymässä. On pahan kuuloista, jos on kaikkia kohtaan noin epäluuloinen ja pelokas. Ja kun näkemättä ei pysty sanomaan, miten ongelmaa lähtisi purkamaan.

Koiralla lienee jäänyt sosiaalistuminen koiraksi tapahtumatta.
Asiaa tuntematta silti paha sanoa.
Minkälainen on ollut koiran lapsuus. Kuulostaa vähän siltä,että olisiko otettu emältä liian nuorena.
Silloin normaali kanssakäyminen pesueen kanssa ei ole valmistanut koiraa elämään muiden koirien kanssa.

Siinä tapauksessa tie on vähän pidempi ja sosiaalistaminen pitää tehdä vaiheittain.

Ammattikouluttaja osannee auttaa,sillä kotikonstit voi olla hakusessa.
Eri kouluttajilla kun on vielä eri konstit.

Yksi tapa sosiaalistaa on pyytää joku koiranomistaja kaveriksi.
Koirat pidetään ensin tietyn,siedettävän matkan päästä toisistaan.
Käytetään paljon kehuja ja palkitaan herkulla jos koira pystyy huomioimaan omistajan.
Siirrytään pikkuhiljaa lähemmäs ja taas palkitaan kun toimii lähemmäs.
Samaa harjoitellaan myös liikkeessä,ohitustilanteessa.
Vaatii siis työtä ja kärsivällisyyttä.
Mm Cesar Millanilla on taas tähän omat metodinsa.

Mikään ei kuitenkaan tapahdu päivässä,vaan aikaa se vaatii.
Mutta kokeilu kannattaa.

Hyvä etta kannustat!

Minulla on koira jossa on puolet karjalankarhukoiraa ja hyvin vastaa kuvausta uudesta tulokkaastasi. On ollut minulla aivan pennusta. Arka on ollut aina. Hyvin nöyrä ja tottelevainen niissä puitteissa kun sitä ei pelota jokin.

Koirani on reilu kaksi vuotta, ja edistytty on koko ajan. Luulin aluksi että pelot muita koiria kohtaan johtuu pentukokemuksesta kun metsässä koira kävi päälle rajusti. Saattaapi kuitenkin olla että myyjä saattoi pyöristää pennun ikää viikolla ylöspäin ja on erotettu emosta liian nuorena.

Nykyään saattaa hieman haukkua innostuksesta ja epävarmuudesta kun näkee kaukaa uuden koiran jota on tarkoitus moikata/ leikkiä. Pienet koirat ei yhtään enää pelota mutta suurten koirien kanssa menee kerta tai kaksi ennen kuin vapautuu leikkimään ilman ennakkoluuloja. Kuitenkin ihan kaikkien kaveri kun saa tarpeeksi aikaa. Lenkillä harvemin remmiräyhää, mutta epämukavan tilanteen (irtokoirat yms) jälkeen saattaa taas joutua verestämään neidin muistia miten käveltiinkään nätisti.

Pointtini on että koiran luonne on varmaan aika herkkä, ja siten vaatii kamalan kauan ennen kuin se toimii sinun näkökulmastasi katsottuna "normaalisti" ja toivotusti. Lisäksi jotkut pienet tapahtumat saattavat aiheuttaa taas takapakkia. Luulisi kuitenkin että saisit totutettua koiran tuttujesi ja sukulaistesi koiriin? Itse olen havainnut hyväksi keinon lenkkeillä hihnassa yhdessä niin monta kertaa että koirani on täysin rento. Ei siis mitään haisteluita tai ajatuksiakaan että päästetään vapaaksi leikkimään ennen kuin koira vaikuttaa täysin halukkaalta.

Vaikutat kuitenkin sen verran koiria ymmärtävältä ihmiseltä että parempaa/osaavampaa kotia koira tuskin tulee saamaan. Ja jos itse tietäisin mihin tarkoitukseen koiran haluaisin, kuten mainitsit agilityn, en olisi kyllä ottanut koiraa jota on kuvattu aluksi arastelevaksi. Tosiaan kun ei voi tietää miten se luonne ja käyttäytyminen muuttuu...