Ei ole tarkoitus irvailla, mutta olen oikeasti ihan huuli soikeana. Luin viime kesän Imagen ison Oksas-reportaasin Puhdistuksen menestyksestä. Moni kulttuurialan vaikuttaja sanoi samoin sanoin, että Puhdistus on "tärkeä kirja". En ole opiskellut kirjallisuutta, olen vain ihan tavallinen, julkaissut ammattikirjoittaja. Miksi en näe Puhdituksen "tärkeyttä"? Voitteko selventää mitä se tarkoittaa? Minusta se oli paikoin taitavasti, paikoin lyyrisesti kirjoitettu jännitys/historiallinen/naisen asemaa luotaava/mediaa ja elokuvateollisuutta kosiskeleva teos, jota oli lopun jaarituksia ja ylihilseen meneviä "todistusaineistoja" lukuunottamatta ilo lukea. Mutta mikä siitä tekee merkittävän teoksen. Itse juoni (mummo jonka tuntematon sukulainen tuupertuu ovelle ja joka on elävältä haudannut salaisen ihastuksensa, siskonsa miehen komeroon) oli minusta liioiteltu eikä milliäkään uskottava. Ei sillä etteikö historiallinen detaljisto olisi ollut paikoillaan, minusta se oli liian Hollywood, enkä ymmärtänyt miksi siihen piti sotkea nykyajan huorakauppaa, koska se ei mummon tarinaan tuonut mitään uutta syvyyttä, kyseessä oli väkisin väännetty kahden maailman kohtaaminen.
Miksi Oksasen Puhdistus on "tärkeä kirja"?
Reija71
153500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet? Kysyn tätä ilman sarvia ja hampaita siksi, että nuoremmalle polvelle Eestin lähihistoria ei ehkä ole niin tuttua kuin meille, jotka seurasimme laulavaa vallankumousta aikuisen ikäisinä. Huoratarina viittaa siihen että 1990-luvulla hajonneen Neuvostoliiton ihmisille lähteminen prostituoiduksi länteen oli yksi harvoja keinoja tienata länsivaluuttaa. Se traumatisoi varmasti sen ajan kokenutta sukupolvea vaikkei itse olisi lähtenytkään Saksaan tai Suomeen huoraksi. Tässä pari ajatusta mietittäväksi. Puhdistus ON tärkeä kirja.
Olen 41-vuotias enkä ole koskaan kokenut Viron historiaa millään tavalla läheiseksi. Aika minimaalisesti kirjassa on huorasukupolven traumoja, tarinahan keskittyy 90% mummon muisteloihin (ne onkin hyvin kirjoitettu). Se miten naiskauppaa harjoitetaan tuntui minusta todella käytetyltä ja tuhansia kertoja kirjoitetulta jutulta. Olen asunut Espanjassa ja Italiassa ja siellä näitä juttuja (miten ja mistä entisen itäblokin maista naisia on houkuteltu verukkein ja suorasanaisesti maalailemalla huorahommiin, pidetty vankina, tapettu jne.) on jauhettu lehdissä viimeiset 20 vuotta, joten edelleenkään en näe Puhdistuksessa siltä osin mitään "tärkeää".
Olisiko niin, että koska Puhdistus kertoo Neuvostoajan vaietusta todellisuudesta silminnäkijän kokemuksina, niin se on tärkeä nimenomaan tiedonjulkistamismielessä? Kirjahan on hyvin poliittinen, naiskauppa on vain väline, jonka avulla poliittisesta todellisuudesta kerrotaan.
Minä olen seurannut Viron historiaa satunnaislla matkoillani. Vapautuminen Neuvostoliitosta on heille todella suuri asia. Muistanpa, kun joskus Laulavan vallankumouksen jälkeen olin ostamassa pääsylippua Pärnun kaupunginmuseoon. Oli talvi, ja taisin olla ainoa turisti. Lipunmyyjä kävi sanomassa virolaiselle seurueelle jotakin, ja joukosta astui esiin sivistyneen oloinen mies, joka hyvällä suomen kielellä alkoi selostaa minulle esillä olevaa valokuvanäyttelyä Laulavasta vallankumouksesta. Kaikesta näki, kuinka ylpeä hän ja koko kansa on siitä, mtä he olivat saaneet aikaan.
Minä en pystynyt lukemaan koko Puhdistusta, joten en voi siitä kokonaisuutena lausua. Ultratarkka kerronta jokaisine kyynärpään pöydänreunalta notkahtamisineen ei miellyttänyt yhtään. Eikä tartte kenenkään puheenaihepoliisin tarttua tähän kommenttiin, minulla on oikeus osallistua keskusteluun Puhdistuksesta siltä osin kuin kykenen -.-
hihihhhh........ mä en ole lukenut sitä kirjaa
Puhdistus
mutta haitanneeko tuo mittään.
Sitävastoin tätä kirjailija Sofi Oksanen
olen joskus nähnyt livenä.
diinbäniinjoopajoo
hihihhh...........
Ilman hihittelyä yksi puheenvuoro Puhdistuksesta nyt vaanb on se, että itselleni tyyli oli niin vieras etten kyennyt edes lukemaan. Onko se kielletty kommenti kirjasta? Eikö sitä saisi sanoa?
Ihme provoa ja hypetystä oikein kirjailijan aloittamana. Onkos tämä Reija 41 vähän väärällä palstalla, eikö pitäisi siirtyä tuonne
kirjailijat.
Listikää nyt vaan niitä munia.
Voi olla, että naiskauapasta on paasattu viimeiset 20 vuotta lehdistössä, vaikka oman näkemykseni mukaan uutisointi onkin ollut enemmän satunnaista ja vain sellaisissa yhteyksissä, jolloin uutisotsikkoon saatu joku makaaberi sanavalinta keskitysleirimäisistä viivakooditautoinneista. Koska aihe kuitenkin ON tärkeä, niin oikeastaan mikä tahansa siitä kirjoitettu kirja on tärkeä. Kun kirja on kaiken lisäksi kirjoitettu hyvin, kuten Puhdistus, niin aika loogiselta vaikuttaa, että kirjan tärkeys tunnistetaan ihan yleisesti.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Ei kaikkien tarvitse tykätä Puhdistuksesta tai Oksasesta. Mutta objektiivisesti arvioiden kirja, joka nostaa esille naisten kohtaloita vaikeissa ja julmissa olosuhteissa, on tärkeä, pitipä kirjailijasta tai ei.
Ei täällä liene kukaan kirjailjaa arvostellut.
Ei, mutta jos kirja on selkästi tärkeä kirja, ja joku joka muuten väittää kirjallisuudesta ymmärtävänsä, mutta ei kykene näkemään kirjan tärkeyttä, niin kyllä siitä tulee mieleen, ettei puhuta niinkään kirjasta kuin kirjailijasta...
Miten lienee: kyllä on tarkoitus vain tästä kirjasta puhua, en välitä kirjailijasta tuon taivaallista. Ja jos olisit lukenut viestini kunnolla niin olisit hiffannut että sanoin asuneeni Etelä-Euroopassa joissa näistä itäblokin huorista on paasattu 20 vuotta, Suomesta en puhunut mitään. Joten minulle kirjan naiskauppaosuus oli aika naiivia, tuttua kauraa, enkä edellenkään ymmärrä kirjan tärkeyttä (tärkeäksi sitä ei tee se, että tuhat huutaa sen olevan "tärkeä", paitsi että saatan kallistua siihen, että olen vain väärää kohderyhmää, liian nuorta sukupolvea, koska minulle Viro ei koskaan ole merkinnyt mitään enkä varmaan siksi saanut kirjasta mitään ahaa-elämystä. Varmaan virolaisille kirjalle on enemmän merkitystä.
Tavallaan mä oon samaa mieltä Reija71:n kanssa. Kyllä näitä vastaavia itäblokin huorakirjoja riittää. Lasi maitoa Kiitos on viimeisin johon oon törmänny. Kyllähän Oksanen on kovasti tutkijan työtä tehny kirjaansa varten, mutta ei sen mun mielestä sais olla se kriteeri jonkun kirjan tärkeydelle. Jos tämä olis aidosti elämänkerrallinen, ymmärtäisin tärkeyden paremmin. Mutta tapahtumat ovat fiktiivisiä, joten sen suhteen tarina on yhtä tärkeä, kuin röllipeikon seikkailut. Vaikka Oksanen on kuinka tehnyt tutkimusta, ja tapahtumat "voisivat" vastat todellisia, ne eivät sitä kuitenkaan tee. Tutkimustyö on aina tärkeää, ja Oksasta pitäisi arvostaa tutkijana. Fiktiivinen teos, ei voi koskaan olla sama kuin oikea tieteellinen tutkimus, eikä sitä pitäisi sanoa tärkeäksi, ellei se ole elämänkerrallinen, dokumentaarinen, jolloin se sinällään on eräänlainen tutkimus.
Öh... Eli koska sinä asut ulkomailla ja olet tutustunut aiheeseen ulkomaisten lehtien välityksellä, niin kaikkien pitäisi tuntea aihe yhtä hyvin myös Suomessa? Sehän tuossa argumentissasi on logiikkana.
Koska muutenhan käsittäisit erinomaisesti miksi kirja aiheineen on kuitenkin tärkeä kaikille niille muille, jotka eivät sattumoisin ole asuneet siellä Etelä-Euroopassa ja tunne aihetta sen vuoksi jo perikotaisin.
Eli sekö tässä varsinaisesti on argumenttisi, että Puhdistus ei ole tärkeä kirja, koska samasta aiheesta on jo kirjoitettu lehtijuttuja muilla kielillä, joita muita kieliä puhuvat ihmiset ovat lukeneet?
No tuota, kun Suomessa aihe kuitenkin oli verrattain uusi, eikä siitä ole täällä lehdistössä puhuttu, niin ihan näin naisen logiikalla minusta on varsin selvää, miksi kirjaa pidetään Pohjois-Euroopassa tärkeänä.
Eli olisit voinut kirjoitta vaikka että "Tiedoksenne, että Puhdistus on tärkeä kirja vain niille, jotka eivät ole aiheesta eteä-eurooppalaisista lehistä lukeneet..."
Puhdistus kirjan ilmestymisen jälkeen on käsittääkseni Suomessa suomalaisten kirjailijoiden kirjoittamina ilmestynyt lukuisa määrä kirjoja, joissa
sota ja huora
aiheet on kirjoitettu eri tavoin ulos.
Siis esim. Anja Snellman, Jari Tervo ja Katja Kettu sivunneet viimeisillään näitä aiheita. Ja myös esikoiskirjoittajia, joiden kirjat käsittelevät Suomessa käytyjä sotia ja naisten kohtaloita niissä. En kyllä ole lukenut niistä ainuttakaan. Olen siis vain lukenut arvosteluja kyseisistä kirjoista. Ja tarkoitan tällä tekstilläni nyt sitä, että Oksasen Puhdistus on antanut inspiraatiota ja avannut uusia väyliä kirjoittajille.
Eikö se juuri ole mainiota, minusta kyllä on.
Puhdistus on varmasti ensimmäinen ja ainoa (edes puoliksi) eestiläisen naisen itse kirjoittama suurille massoille menevä teos aiheesta. Siksi se on tärkeä.
Lisäksi kirja oli melko hyvin kirjoitettu. Moni asia jäi mietityttämään ja pulpahti ajatuksiin vielä viikkoja kirjan kirjoittamisesta.
Se oli ja on oikeasti hyvä kirja sekä absoluuttisesti että moneen muuhun nykykirjaan ja kirjailijaan verrattuna.