selän luudutusleikkaus

Hei!
Kävitkö itse luudutusleikkauksen läpi?
Kirjoituksestasi on nyt pian vuosi.
Mitä nyt terveydellesi kuuluu? Olisi kiva kuulla.
Itse olen toipilaana vastaleikattuna,
maattuani pari vkoa sängyn pohjalla, on upeeta päästä vähän aikaa itsumaan ja tää tiedosto oli hyvä löytö...
toivon vertailukohteita ja tietoa kanssasisarilta ja -veljiltä.
Vastaa jos lueskelet vielä näitä.
Olisi kiva kuulla vuoden jaksosta elämässäsi, toiko leikkaus toivotun avun?

toipilas kirjoitti:

Hei!
Kävitkö itse luudutusleikkauksen läpi?
Kirjoituksestasi on nyt pian vuosi.
Mitä nyt terveydellesi kuuluu? Olisi kiva kuulla.
Itse olen toipilaana vastaleikattuna,
maattuani pari vkoa sängyn pohjalla, on upeeta päästä vähän aikaa itsumaan ja tää tiedosto oli hyvä löytö...
toivon vertailukohteita ja tietoa kanssasisarilta ja -veljiltä.
Vastaa jos lueskelet vielä näitä.
Olisi kiva kuulla vuoden jaksosta elämässäsi, toiko leikkaus toivotun avun?

Lue lisää

Kauanko joutuu olemaan sairaalassa luudutusleikkauksen jälkeen? Miten kotiinpaluu, jos esim. paljon portaita.. Ja mitä järjestelyitä olisi kotona hyvä huomioida?? Kiitos, jos tähän vastaat!!

Kaikki tieto tarpeen kirjoitti:

Kauanko joutuu olemaan sairaalassa luudutusleikkauksen jälkeen? Miten kotiinpaluu, jos esim. paljon portaita.. Ja mitä järjestelyitä olisi kotona hyvä huomioida?? Kiitos, jos tähän vastaat!!

Lue lisää

Hei!

Vielä näitä joku kysyy.Aina joku menossa leikkaukseen-nyt Sinä. Kyllä on suht tuorees muistis mullakin asia, vaikka olen ollu kk:n jo töissä leikkauksen ja sl:n ja vuosiloman jälkeen.
Mulla meni sairaalassa 7 yötä. Se ei ollu kovin paljon. Ekan yön jälkeen jo seur. pnä mä otin parit ekat askeleet Eva-tuen kanssa. Sit siirryin rollaattorin ja sit seuvojen kans kävelee. Selässä 23 tikkii, haavahoito pari vkoa. Kipee oli! Antibioottikuuri 10 pv, liikkumista kivun sallimissa rajoissa. Yritin kävellä joka päivä -kun oli kesä ja liikkuminen ulkonakin turvallista.
Jumppari opastaa sua liikuun. Mulle oli hyvä, että käytiin ennen kotiin lähtöö rappuskävely (asun kahdes kerrokses), ilman en olis rohjennu mennä. Edelleen pelottaa vähän jos kaatuu, mutta kyllä aika vahva jo pian 6 kk leikk.jälkeen selkä on. Mitä haluut vielä kysyy? Kerro itestäs, autab mieluusti jos voin.
Pelottaa varmastui tottakai -mutta mulla ainakin kannatti! Pääsin ylettömästä särkylääkk. syömisestä eroon ja nukun paljon paremmin. Lihaskunto on vielä haussa ja kestävyys. Kärsivällisesti vaan koko 2 vuoden seuranta-aika.
Luudutusleikkaukseen siis oot menossa? Orton, Töölö vai mikä leikkaa?
Kotona on hyvä olla apuvälineitä: tartuntapihdit ehdottomat ja parhaat (et voi kumarrella lattian suuntaan ennen 3 kk), wc-istuimen korotin, kovike-istuinkoroke (pitää selän suorassa), (itselläni) kyynärsauvat ja sängynjalankorottimet (4 puupalikkaa, nosti patjaa ylemmäs, ei tarvinnu notkistaa selkää), itselläni ei ollu sukanvedintä (talviaikana tarviisinkin varmaan).Näillä pärjäsin hyvin. Sekä valmisruokia (tai apua ruuanlämmitykseen ynm ekojen kotipäivien aikana), haavan suihkutus joka aamu, riittävästi lepoa ja kuunnellen itseäsi! Onnee matkaan!

eiju kirjoitti:

Hei!

Vielä näitä joku kysyy.Aina joku menossa leikkaukseen-nyt Sinä. Kyllä on suht tuorees muistis mullakin asia, vaikka olen ollu kk:n jo töissä leikkauksen ja sl:n ja vuosiloman jälkeen.
Mulla meni sairaalassa 7 yötä. Se ei ollu kovin paljon. Ekan yön jälkeen jo seur. pnä mä otin parit ekat askeleet Eva-tuen kanssa. Sit siirryin rollaattorin ja sit seuvojen kans kävelee. Selässä 23 tikkii, haavahoito pari vkoa. Kipee oli! Antibioottikuuri 10 pv, liikkumista kivun sallimissa rajoissa. Yritin kävellä joka päivä -kun oli kesä ja liikkuminen ulkonakin turvallista.
Jumppari opastaa sua liikuun. Mulle oli hyvä, että käytiin ennen kotiin lähtöö rappuskävely (asun kahdes kerrokses), ilman en olis rohjennu mennä. Edelleen pelottaa vähän jos kaatuu, mutta kyllä aika vahva jo pian 6 kk leikk.jälkeen selkä on. Mitä haluut vielä kysyy? Kerro itestäs, autab mieluusti jos voin.
Pelottaa varmastui tottakai -mutta mulla ainakin kannatti! Pääsin ylettömästä särkylääkk. syömisestä eroon ja nukun paljon paremmin. Lihaskunto on vielä haussa ja kestävyys. Kärsivällisesti vaan koko 2 vuoden seuranta-aika.
Luudutusleikkaukseen siis oot menossa? Orton, Töölö vai mikä leikkaa?
Kotona on hyvä olla apuvälineitä: tartuntapihdit ehdottomat ja parhaat (et voi kumarrella lattian suuntaan ennen 3 kk), wc-istuimen korotin, kovike-istuinkoroke (pitää selän suorassa), (itselläni) kyynärsauvat ja sängynjalankorottimet (4 puupalikkaa, nosti patjaa ylemmäs, ei tarvinnu notkistaa selkää), itselläni ei ollu sukanvedintä (talviaikana tarviisinkin varmaan).Näillä pärjäsin hyvin. Sekä valmisruokia (tai apua ruuanlämmitykseen ynm ekojen kotipäivien aikana), haavan suihkutus joka aamu, riittävästi lepoa ja kuunnellen itseäsi! Onnee matkaan!

Lue lisää

Olipas mukava saada tietoutta. Leikkaukseen on ens tiistaina menossa avomieheni (Töölö) ja hiukka hirvittää mitä tuleman pitää. (leikkauksiin kyllä ollaan totuttu, niitä on ollut jalkaa ja rannetta ym., mutta tämä on nyt suurin kaikista). Sairaalasta tietty noita apuvälineitä sitten antavat, luulisin. Kyllä siinä taas kysytään kaikkien hermoja, mutta pääasia, että leikkaus onnistuu ja toipuminen sujuu!! Kiitos sinulle paljon kun vastasit!

Kaikki tieto tarpeen kirjoitti:

Kauanko joutuu olemaan sairaalassa luudutusleikkauksen jälkeen? Miten kotiinpaluu, jos esim. paljon portaita.. Ja mitä järjestelyitä olisi kotona hyvä huomioida?? Kiitos, jos tähän vastaat!!

Lue lisää

hei! minulle on tehty selän jäykistys leikkaus 2001 Joulukuussa. toipuminen tietysti oli aluksi työlästä, mutta minä sain jo 3 kuukautta leikkauksen jälkeen luvan palata töihin. selkä rupsei oireilemaan n.1,5 vuotta leikkauksen jälkeen, ja syynä oli ruuvit ja levyt jotka olivat niin pinnassa, joten ne poistettiin reilu vuosi sitten. jäykkyys hävisi selästä, ja nyt on kun olisin uuden selän saanut, tosin ennustehan on että kun yksi nikama jäykistetään, niin se helposti rupeaa ylikuormittamaan muita nikamia, ja minulla painumaa ja kulumaa jo löytyy ylemmästä nikamavälistä....

outi kirjoitti:

Olipas mukava saada tietoutta. Leikkaukseen on ens tiistaina menossa avomieheni (Töölö) ja hiukka hirvittää mitä tuleman pitää. (leikkauksiin kyllä ollaan totuttu, niitä on ollut jalkaa ja rannetta ym., mutta tämä on nyt suurin kaikista). Sairaalasta tietty noita apuvälineitä sitten antavat, luulisin. Kyllä siinä taas kysytään kaikkien hermoja, mutta pääasia, että leikkaus onnistuu ja toipuminen sujuu!! Kiitos sinulle paljon kun vastasit!

Lue lisää

Hei!
Kuinka miehesi leikkaus meni ja miten hän on toipunut isosta operaatiosta?
Toivottavasti hyvin!
Pidettiinkö Töölössä viikko? Saiko ohjeita kotiin riittävästi?Kulkiko tieto hoitajilta toisille? Oliko fysioterapeutti mukana? Annettiinko kuntoutusta? (voi olla keskenkin vielä). MInä sain kysyttyäni ortopediltä lähetteen terv, asemalle fys.terapiaan. Se oli kyllä elinehto selviymiselleni.
Särkee vieläkin, mutta en tarvitse joka pv ottaa särkylääkettäkään enää - sen vihlonnan sietää, kun on niin ison kivun kanssa kauan elänyt. Mulla leikkauksesta oli apua, Luojan kiitos.
Aikaa, kärsivällisyyttä, lepoa, venyttelyä ja liikkumista ja toimintaa kehoa kuunnellen!
Hyvää uutta vuotta!

Kaikki tieto tarpeen kirjoitti:

Kauanko joutuu olemaan sairaalassa luudutusleikkauksen jälkeen? Miten kotiinpaluu, jos esim. paljon portaita.. Ja mitä järjestelyitä olisi kotona hyvä huomioida?? Kiitos, jos tähän vastaat!!

Lue lisää

Sairaalassa joutuu olemaan 6-10 vrk. Kotona nosta kaikki mitä luulet tarvitsevasi esim. ruoanlaitossa, peseytymisessä, vaatteet ymYLÖS!! ettei sinun tarvitse kumartua eikä kyykistyä.Kotona olis hyvä olla ensimmäisenviikon joku ympärivuorokauden, koska pukeminen on hankalaa etenkin sukat, housut, peseytymisen jälkeen sidetaitoksen vaihto on mahdoton itse tehdä. kengät(miel.nauhattomat) ulkoilessa olisi hyvä olla joku mukana ensimmäisillä kerroilla..Portaat neuvovat saikulla miten nousta.Muista pitää tukiliiviä ainakin se 2kk päivisin, öisin aukaisen ja jätän selän alle ,että saan aamulla sängyssä jo kiinni liivin näin pääsen turvallisesti ylös, ettei vain elkä joudu väärään asentoon.Eihän tämä helppoa ole, mutta jos leikkauksesta hyötyy, tämä toipumisjakso on lyhyt. Verrattuna siihen että hermokivuista saisi kärsiä koko loppu elämän, ja saa lääkkeeet vähitellen pois. Positiivinen asenne vaikka välillä vit...jostain vain on ammennettava motivaatiota.Minut leikattiin lokakuunalussa. Toipuminen 4-5kk. MUISTA ETTET NOSTA MITÄÄN RASKASTA, ET KYYKISTELE YM YM.

hei! ja kiitos viestistäsi. minulla on yksi leikkaus takana ja toivottavasti viimeinen.
leikkaus itsessään sujui ihan mukavasti, mutta kävelen vieläkin keppien kanssa. ja nyt muutama päivä sitten ilmaantui uusi ongelma. vasen jalkani puutuu. ennen leikkausta vasen jalkani oli puuduksissa ja reisi aivan tunnoton. kävin töölöön sairaalan fysioterapian osastolla viime viikolla ja jumissa on kaikki paikat. kuntoutus voi alkaa vasta uusien kuvien myötä syyskuussa.

kipu tällä hetkellä on siis samanlaista kuin ennen leikkausta ja lääkkeetkään ei mitään tunnu auttavan.ei ole hyvä istuminen, ei seisominen, makaamisesta puhumattakaan.

mutta elämä jatkuu ja toivottavasti tästä selvitään.
hyvää kesää sinulle.

...sun korjausleikkauksesi luudutetulle alueelle???
Kuinka oli alue alkanut antamaan myöden? Ylipainoako?`???
Onkohan otettava kaikki pois ja uudelleen asennettava? Miten jaksellet, kirjoitit jo vuosi sitten?????
Toivottavasti olet voimissasi!
Hyvää kesää!

Hei!
Täytyy ihan kysyä sulta, kun kerroit kahdesti selkäsi leikatun ja kirjoituksestasi on jo vuosi kohta aikaa - tehtiinkö kolmas leikkeus, luudutus taas? Vai mikä on vointisi jalan ym.suhteen.
Mulla oli eka luud.leikk. ´vajaa kk sitten ja olisin kovin mielelläni "jutellut" samaa kokeneen kanssa.
Kiinnostaako? Toivottavasti elämä ei ole sulla ainakaan huonompaan suuntaan mennyt!
Eiju

Hei!

Minut leikattiin puoli vuotta sitten eli laitettiin titaanisauvat ja ruuvit tukemaan alinta nikamaväliä. Luutuminen on vielä meneillään. Leikkausaika oli rankka ja kolme kuukautta tikkuna, sitten sai ruveta yrittämään kumartumista ja muuta lähes tavallista elämää. Olen melko tyytyväinen, että minut leikattiin. Kävelykyky tuli takaisin ja hirvittävä hermosärky väheni huomattavasti. Tramadol ja epilepsialääke kävivät heti tarpeettomaksi. Leikkauksen jälkeen tarvitsin neljä Panacodia päivässä, nyt enää korkeintaan yhden. Olen kävelylenkkeillyt paljon, mutta nyt ongelmana on lähinnä lihasten kramppaaminen selässä ja jaloissa ja siitä johtuvat kivut ja issiasvaivat. Kipua siis vieläkin on, mutta sitä ei voi enää verrata leikkausta edeltävään aikaan. Kumartuminen on edelleen hankalaa ja aiheuttaa vihlaisun ja särkyä. Pitkäaikaista tämä toipuminen on, mutta nyt on edes toivoa, koska minulle on nyt tehty kovin leikkaus, minkä selkävaivoille voidaan tehdä. Kipua on takana yhdeksän vuotta, toipuminen on hidasta ja ymmärrän, että kunto ja lihakset pitäisi saada kuntoon kovalla harjoittelulla. Valoisalla mielellä kuitenkin olen, vaikka huonojakin päiviä tulee välillä, elokuussa on tarkoitus aloittaa taas työelämässä. Tsemppiä kohtalotovereille!

tara kirjoitti:

Hei!

Minut leikattiin puoli vuotta sitten eli laitettiin titaanisauvat ja ruuvit tukemaan alinta nikamaväliä. Luutuminen on vielä meneillään. Leikkausaika oli rankka ja kolme kuukautta tikkuna, sitten sai ruveta yrittämään kumartumista ja muuta lähes tavallista elämää. Olen melko tyytyväinen, että minut leikattiin. Kävelykyky tuli takaisin ja hirvittävä hermosärky väheni huomattavasti. Tramadol ja epilepsialääke kävivät heti tarpeettomaksi. Leikkauksen jälkeen tarvitsin neljä Panacodia päivässä, nyt enää korkeintaan yhden. Olen kävelylenkkeillyt paljon, mutta nyt ongelmana on lähinnä lihasten kramppaaminen selässä ja jaloissa ja siitä johtuvat kivut ja issiasvaivat. Kipua siis vieläkin on, mutta sitä ei voi enää verrata leikkausta edeltävään aikaan. Kumartuminen on edelleen hankalaa ja aiheuttaa vihlaisun ja särkyä. Pitkäaikaista tämä toipuminen on, mutta nyt on edes toivoa, koska minulle on nyt tehty kovin leikkaus, minkä selkävaivoille voidaan tehdä. Kipua on takana yhdeksän vuotta, toipuminen on hidasta ja ymmärrän, että kunto ja lihakset pitäisi saada kuntoon kovalla harjoittelulla. Valoisalla mielellä kuitenkin olen, vaikka huonojakin päiviä tulee välillä, elokuussa on tarkoitus aloittaa taas työelämässä. Tsemppiä kohtalotovereille!

Lue lisää

Kiitos kommentista.
Sun työhönpaluusi lähenee ja lähenee...
Millä mielellä oot nytten?
Minäkin odotan työhönpaluutani, mut sinne taitaa olla matkaa. saikkuu on elok.loppuun tätä "tikkuna olemista" ja jos vasta sitten alkaa fysioter.harjotteet, puoli vuotta töistä pois voi olla lähellä totuutta? Mutta eipä me olla ennustajii kukaan, toivojia vain. Varautua kuitenkin pitänee pidempään jaksoon.
Jaa että luudutusleikkaus on isoin leikkaus mitä selkään voi tehdä? En tiennytkään.
Kolme nikamaväliä on tietty paljon enemmän kuin kaks, mutta liekö neljälle tehty tai kolareissa vois kuvitella menee enemmänkin sirpaleiks selässä...Mites sulla olikaan?
Sulta kysysin vielä uimisesta - milloin uskaltauduit eka kerran veteen? Mulle kun annettiin niin ristiriitasta tietoo: sh sanoi 12 vko ja jumppari Töölössä 6 vko leikkauksen jälkeen!
Uskotko pääseväsi tilanteeseen, ettet tarvitse jatkuvaa lääkitystä lainkaan? Mulle annettiin ymmärtää lähtiessä kotiin 5 vko sitten, että niin tapahtuisi. Tällä hetkellä utopiaa. Pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys lie avainsanoja selkävaivoissa?
Iloisia kesäpäiviä ja työhön paluuta sulle
sekä postia saa laittaa.

Eiju kirjoitti:

Kiitos kommentista.
Sun työhönpaluusi lähenee ja lähenee...
Millä mielellä oot nytten?
Minäkin odotan työhönpaluutani, mut sinne taitaa olla matkaa. saikkuu on elok.loppuun tätä "tikkuna olemista" ja jos vasta sitten alkaa fysioter.harjotteet, puoli vuotta töistä pois voi olla lähellä totuutta? Mutta eipä me olla ennustajii kukaan, toivojia vain. Varautua kuitenkin pitänee pidempään jaksoon.
Jaa että luudutusleikkaus on isoin leikkaus mitä selkään voi tehdä? En tiennytkään.
Kolme nikamaväliä on tietty paljon enemmän kuin kaks, mutta liekö neljälle tehty tai kolareissa vois kuvitella menee enemmänkin sirpaleiks selässä...Mites sulla olikaan?
Sulta kysysin vielä uimisesta - milloin uskaltauduit eka kerran veteen? Mulle kun annettiin niin ristiriitasta tietoo: sh sanoi 12 vko ja jumppari Töölössä 6 vko leikkauksen jälkeen!
Uskotko pääseväsi tilanteeseen, ettet tarvitse jatkuvaa lääkitystä lainkaan? Mulle annettiin ymmärtää lähtiessä kotiin 5 vko sitten, että niin tapahtuisi. Tällä hetkellä utopiaa. Pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys lie avainsanoja selkävaivoissa?
Iloisia kesäpäiviä ja työhön paluuta sulle
sekä postia saa laittaa.

Lue lisää

Hei,kiva kun löysin aiheesta luettavaa.Laitan kuitenkin yleisesti kaikille,jos viitsitte vastata,niin tosi kiva.Olen itse menossa selän luudutusleikkaukseen,Syyskuun lopussa tehdään Diskografia tutkimus selkään.Onko jollain kokemusta siitä.Millainen tutkimus??Sit toi aika ton luudutuksen jälkeen,olen kuullut että 3 kuukauteen ei saa istua??!!Miten kivut?(tietenkin yksilöllistä)Kuinka kauan sellainen leikkaus kestää?Miten kuntoutus sen jälkeen ja jääkö olotila sellaiseksi ettei paljoa taivu?Toivon totisesti vastauksia,olen aika ulkona tästä hommasta ja leikkaus pelotta nyt jo.Minulla on alin nikama haljennut ja painunut alaspäin ja 4/5 taso myös jouduttaisiin luuduttamaan.Myös selkäydinkanavan ahtauma ja pullistuma 4/5 diskuksessa.Kaksi väliä myös rappeutuneet.Kiitos vastanneille jo etukäteen.Inkku

Inkku kirjoitti:

Hei,kiva kun löysin aiheesta luettavaa.Laitan kuitenkin yleisesti kaikille,jos viitsitte vastata,niin tosi kiva.Olen itse menossa selän luudutusleikkaukseen,Syyskuun lopussa tehdään Diskografia tutkimus selkään.Onko jollain kokemusta siitä.Millainen tutkimus??Sit toi aika ton luudutuksen jälkeen,olen kuullut että 3 kuukauteen ei saa istua??!!Miten kivut?(tietenkin yksilöllistä)Kuinka kauan sellainen leikkaus kestää?Miten kuntoutus sen jälkeen ja jääkö olotila sellaiseksi ettei paljoa taivu?Toivon totisesti vastauksia,olen aika ulkona tästä hommasta ja leikkaus pelotta nyt jo.Minulla on alin nikama haljennut ja painunut alaspäin ja 4/5 taso myös jouduttaisiin luuduttamaan.Myös selkäydinkanavan ahtauma ja pullistuma 4/5 diskuksessa.Kaksi väliä myös rappeutuneet.Kiitos vastanneille jo etukäteen.Inkku

Lue lisää

...sulla. Tutkimus (-grafia) ei ikävä kyllä kerro mulle mitään. Vuosiahan nuo minunkin alaselänvaivani kestivät.Pahenivat vaan vaikka työtäkin kevennettiin. Montaa kokeilinkin ennenkuin asetuin, mut se on toinen juttu se.
Rohkaisen menemään leikkaukseen. Missä kohden jonosi mahtaa olla? Pitkäänkö saat varttua vielä, onko tietoo (ootko soitellu jonohoitajalle). ja mhmihin sairaalaan oot jonossa? Mut leikattiin Töölössä toukok.lopulla, ja jonotin kutakuinkin 9 kk. Tarjottiin kyllä luudutusleikkausta hoitotakuun nimissä Ortoniltakin (T. osti 50 operointii sieltä omista jonoistaan pois) mutten halunnut mennä. Ei sopinut aikataulullisesti tarjottu maaliskuu
ja myöhemmin luin netistä, et siellä käytetään erilaista tekniikkaa kuin Töllikässä (käy Ortonin nettisivuilla, selviää sementtimenetelmäkin).
Mulle tehtiin L4-5 välin ja S1-välin presakraalileikkaus, titaanirautaa ja mutterit.
Leikkaus itsessään sanottiin kestävän 3-4 tuntia.
Myös hermojuurikanavat avattiin samassa yhteydessä, olivat mol. puolin ahtaalla lonkissa.
Mutta prolapsia mulla ei ollut.
Kirjotettiin 12 vko sairaslomaa, kontrolli elok.lopussa,seuranta 2 vuotta /puolen vuoden välein jos ei erityistä.
Minä pystyn kyllä istumaan fys.ter.:sta saamallani korotetulla istuintyynyllä (kovahko).
Nykyään menee /sl kohta puolivälissä/30-40 min. mukavasti täs tietstikallakin, jopa tunti puutumisen tunteen kun sietää.
Kivuista...haavakipu oli pahin alkuun.Ja sen alla oleva alue tietty kans. Pari viikkoo oli kääntyminen VAIKEETA, selkämakuu MAHDOTONTA ja käveleminen ehkä 100-200 m kivutta.
Otin 3 vkoa säännöllisesti tulehduskipulääkettä kotona sairaalan malliin 4 x/ pv. Pitkävaikutteista aamuin illoin ja joka kerran nopeevaikutt.tulehduskipulääkkeen myös.
Kun kotona kävi vieraita, saatoin alkuun istuu hieman enemmänkin,unohtu koko leikkaus kun oli hyvää seuraa. Yksinäisyys onkin kai pahinta. Vaikka lepoa kaipaa, en kestä koko viikkoa seitsämää samanlaista päivää peräkkäin. Kaupungillakin käyn 4- jopa 6 tuntia matkoineen, mutta väsyn ihan liikaa. Olen havainnut tärkeäksi kuunnella kroppaani ja yritän pitää siedettävää kipurajaa yllä.
Sairaalasta saamani info oli kehnoa. Parhaan tiedon olen saanut ystävältä, joka oli vast.leikkauksessa 2½ v.sitten sekä lähisukulaiselta, jolle tehtiin luudutusleikkaus n. 10 v. sitten. Eli 3 kk voit varautua pitämään ruotoa suorana, et saa taivuttaa selkää etkä kanniskella 5 kg painavampaa yht. mol. käsissä.
Mun ei kyllä tee mielikään. Tärkeintä on, että titaanilevy ruuveineen kiinnittyisi luihini pysyvästi. Leikkauksen jälkeinen tilanne oli ainakin ok, jos alue liikkuu voin syyttää itseäni. Alkuun tuli ylilyntejä, mutta nyttemmein aattelen et yksi selkähän mulla vaan on. ja tän korjauksen kanssa on elettävä.
Liikkua saa sitten kun lääkäri toteaa luutumisen onnistuneen ja ohjatusti kannattaa aloittaa.
Varovainen pitää olla PUOLI VUOTTA leikk.jälkeen.
Kävely on turvallisin liikuntamuoto. Näin kesällä onkin hyvä kävellä aamuin illoin kotikadun toiseen päähän sauvoilla tai ilman. Selän kiertoja on vältettävä ja siksi vielä uimistakin. Se on toinen laji, johon menen kun pääsen. Kolme viikkoo vielä, niin ehkä uskallan mennä. Uimahallissa on kai helppo välttää äkkiliikkeitä ja kiertoja. Mut leikattu selkä on aina leikattu selkä. Loppuelämähän mulla on hakee nyt liikuntamuotoja. Ajattelen, että sairasloma on levon aikaa, MAHDOLLISUUS lukea, katsoa tv:tä - olla aloillaan - mikä mun luonteella ei oo vaikeeta / jollekin voi olla.
Mutta ota ihmeessä asioista selvää jo etukäteen jos voit. Kaikkea kuitenkaan ei voi aavistaa etukäteen.
Minäkin pelkäsin leikkausta kovasti. Ja kotona saamaani avun riittävyyttä. Itse olen kärsivällinen luonne, mutta auttajaksi pakotettu kotona ei välttämättä oo. Sekin pelko osoittautui turhaksi kohdallani - apua olen kyllä saanut.
Nyt pärjään jo pienemmällä määrällä kipulääkettä joten olen toiveikas. Puutumiset on tällä hetkellä poistuneet. Ja jatkuva alaselkäsärky, joka ennen leikk. oli läsnä. Nyt pystyn kymmenen vuoden jälkeen jopa nukahtamaan selälleni! Jopa vatsallani olen nukahdellut!(sitäkään en voinut tehdä sijoiltaan menneen L4-nikaman myötä. Leikkauksessa se osoittautui tuhoutuneeksi kokonaan.
Tilaa epikriisit ja hoitokirjaukset kotiin sairaala-ajalta! Tsemppiä ja pelko pois - jos olet päättänyt mennä leikkaukseen. Tai liekö sulla vaihtoehtoja?

Eiju kirjoitti:

...sulla. Tutkimus (-grafia) ei ikävä kyllä kerro mulle mitään. Vuosiahan nuo minunkin alaselänvaivani kestivät.Pahenivat vaan vaikka työtäkin kevennettiin. Montaa kokeilinkin ennenkuin asetuin, mut se on toinen juttu se.
Rohkaisen menemään leikkaukseen. Missä kohden jonosi mahtaa olla? Pitkäänkö saat varttua vielä, onko tietoo (ootko soitellu jonohoitajalle). ja mhmihin sairaalaan oot jonossa? Mut leikattiin Töölössä toukok.lopulla, ja jonotin kutakuinkin 9 kk. Tarjottiin kyllä luudutusleikkausta hoitotakuun nimissä Ortoniltakin (T. osti 50 operointii sieltä omista jonoistaan pois) mutten halunnut mennä. Ei sopinut aikataulullisesti tarjottu maaliskuu
ja myöhemmin luin netistä, et siellä käytetään erilaista tekniikkaa kuin Töllikässä (käy Ortonin nettisivuilla, selviää sementtimenetelmäkin).
Mulle tehtiin L4-5 välin ja S1-välin presakraalileikkaus, titaanirautaa ja mutterit.
Leikkaus itsessään sanottiin kestävän 3-4 tuntia.
Myös hermojuurikanavat avattiin samassa yhteydessä, olivat mol. puolin ahtaalla lonkissa.
Mutta prolapsia mulla ei ollut.
Kirjotettiin 12 vko sairaslomaa, kontrolli elok.lopussa,seuranta 2 vuotta /puolen vuoden välein jos ei erityistä.
Minä pystyn kyllä istumaan fys.ter.:sta saamallani korotetulla istuintyynyllä (kovahko).
Nykyään menee /sl kohta puolivälissä/30-40 min. mukavasti täs tietstikallakin, jopa tunti puutumisen tunteen kun sietää.
Kivuista...haavakipu oli pahin alkuun.Ja sen alla oleva alue tietty kans. Pari viikkoo oli kääntyminen VAIKEETA, selkämakuu MAHDOTONTA ja käveleminen ehkä 100-200 m kivutta.
Otin 3 vkoa säännöllisesti tulehduskipulääkettä kotona sairaalan malliin 4 x/ pv. Pitkävaikutteista aamuin illoin ja joka kerran nopeevaikutt.tulehduskipulääkkeen myös.
Kun kotona kävi vieraita, saatoin alkuun istuu hieman enemmänkin,unohtu koko leikkaus kun oli hyvää seuraa. Yksinäisyys onkin kai pahinta. Vaikka lepoa kaipaa, en kestä koko viikkoa seitsämää samanlaista päivää peräkkäin. Kaupungillakin käyn 4- jopa 6 tuntia matkoineen, mutta väsyn ihan liikaa. Olen havainnut tärkeäksi kuunnella kroppaani ja yritän pitää siedettävää kipurajaa yllä.
Sairaalasta saamani info oli kehnoa. Parhaan tiedon olen saanut ystävältä, joka oli vast.leikkauksessa 2½ v.sitten sekä lähisukulaiselta, jolle tehtiin luudutusleikkaus n. 10 v. sitten. Eli 3 kk voit varautua pitämään ruotoa suorana, et saa taivuttaa selkää etkä kanniskella 5 kg painavampaa yht. mol. käsissä.
Mun ei kyllä tee mielikään. Tärkeintä on, että titaanilevy ruuveineen kiinnittyisi luihini pysyvästi. Leikkauksen jälkeinen tilanne oli ainakin ok, jos alue liikkuu voin syyttää itseäni. Alkuun tuli ylilyntejä, mutta nyttemmein aattelen et yksi selkähän mulla vaan on. ja tän korjauksen kanssa on elettävä.
Liikkua saa sitten kun lääkäri toteaa luutumisen onnistuneen ja ohjatusti kannattaa aloittaa.
Varovainen pitää olla PUOLI VUOTTA leikk.jälkeen.
Kävely on turvallisin liikuntamuoto. Näin kesällä onkin hyvä kävellä aamuin illoin kotikadun toiseen päähän sauvoilla tai ilman. Selän kiertoja on vältettävä ja siksi vielä uimistakin. Se on toinen laji, johon menen kun pääsen. Kolme viikkoo vielä, niin ehkä uskallan mennä. Uimahallissa on kai helppo välttää äkkiliikkeitä ja kiertoja. Mut leikattu selkä on aina leikattu selkä. Loppuelämähän mulla on hakee nyt liikuntamuotoja. Ajattelen, että sairasloma on levon aikaa, MAHDOLLISUUS lukea, katsoa tv:tä - olla aloillaan - mikä mun luonteella ei oo vaikeeta / jollekin voi olla.
Mutta ota ihmeessä asioista selvää jo etukäteen jos voit. Kaikkea kuitenkaan ei voi aavistaa etukäteen.
Minäkin pelkäsin leikkausta kovasti. Ja kotona saamaani avun riittävyyttä. Itse olen kärsivällinen luonne, mutta auttajaksi pakotettu kotona ei välttämättä oo. Sekin pelko osoittautui turhaksi kohdallani - apua olen kyllä saanut.
Nyt pärjään jo pienemmällä määrällä kipulääkettä joten olen toiveikas. Puutumiset on tällä hetkellä poistuneet. Ja jatkuva alaselkäsärky, joka ennen leikk. oli läsnä. Nyt pystyn kymmenen vuoden jälkeen jopa nukahtamaan selälleni! Jopa vatsallani olen nukahdellut!(sitäkään en voinut tehdä sijoiltaan menneen L4-nikaman myötä. Leikkauksessa se osoittautui tuhoutuneeksi kokonaan.
Tilaa epikriisit ja hoitokirjaukset kotiin sairaala-ajalta! Tsemppiä ja pelko pois - jos olet päättänyt mennä leikkaukseen. Tai liekö sulla vaihtoehtoja?

Lue lisää

Syyskuussakun tekevät sen Diskografian.Sen jälkeen saan tietää milloin leikataan,kait ne laittavat jonoon.Oulun yliopistolliseen olen menossa.Olen tietoinen Ortonin leikkausmenetelmistä,olen lukenut niistä just netin kautta.
En tiedä Oulun jonoja,onko pitkät.Minullakin pahenee tilanne kokoajan.Vuodesta 2002 olen kärsinyt selkävaivoista säännollisesti,mutta tilannettani ei otettu tosissaan.Mitä olen lääkärin kanssa keskustellut,olen saanut käsityksen että leikkaus on kohdallani enää ainoa vaihtoehto,konservatiivista hoitoa on kokeiltu kaikki mahdolliset.Kaksi kertaa olen ollut osastolla samaisen vaivan takia.
Lääkkeitä menee aivan liikaa...pää sekaisin välillä.
Mutta kiva kun vastasit,käsittääkseni leikkauksella voidaan tilannetta parantaa,lääkärit sanoivat että se suunittellaan hyvin tarkkaan,on kuulemma suhteellisen iso operaatio.
Mutta toivotaan parasta..kiítti sinulle ja hyvää kesän jatkoo.Onko muuten tuo luudutus/jäykistys leikkaus sama asia???????????inkku

Inkku kirjoitti:

Syyskuussakun tekevät sen Diskografian.Sen jälkeen saan tietää milloin leikataan,kait ne laittavat jonoon.Oulun yliopistolliseen olen menossa.Olen tietoinen Ortonin leikkausmenetelmistä,olen lukenut niistä just netin kautta.
En tiedä Oulun jonoja,onko pitkät.Minullakin pahenee tilanne kokoajan.Vuodesta 2002 olen kärsinyt selkävaivoista säännollisesti,mutta tilannettani ei otettu tosissaan.Mitä olen lääkärin kanssa keskustellut,olen saanut käsityksen että leikkaus on kohdallani enää ainoa vaihtoehto,konservatiivista hoitoa on kokeiltu kaikki mahdolliset.Kaksi kertaa olen ollut osastolla samaisen vaivan takia.
Lääkkeitä menee aivan liikaa...pää sekaisin välillä.
Mutta kiva kun vastasit,käsittääkseni leikkauksella voidaan tilannetta parantaa,lääkärit sanoivat että se suunittellaan hyvin tarkkaan,on kuulemma suhteellisen iso operaatio.
Mutta toivotaan parasta..kiítti sinulle ja hyvää kesän jatkoo.Onko muuten tuo luudutus/jäykistys leikkaus sama asia???????????inkku

Lue lisää

...että sama asia ovat.
Vanhempi nimitys käytössä tuo jäykistys...
nykyisin puhutaan luudutuksesta...
mutta vanha kenties kuvaa ulospäin paremmin mitä on tehty...uusi kuvaa toimenpidettä kehon sisällä..tai näin mä aattelisin...

Eiju kirjoitti:

...että sama asia ovat.
Vanhempi nimitys käytössä tuo jäykistys...
nykyisin puhutaan luudutuksesta...
mutta vanha kenties kuvaa ulospäin paremmin mitä on tehty...uusi kuvaa toimenpidettä kehon sisällä..tai näin mä aattelisin...

Lue lisää

Kiitti sulle vastauksista.Olen itsekkin saanut sellaisen käsityksen että taitavat tarkoittaa samaa asiaa.Minua odottaa uudelleenkoulutus leikkauksen jälkeen.Puhuttiinko sulle mitään että tupakointi pitää lopettaa ennen leikkausta?(siis jos poltat)Minulle ainakin lääkäri sanoi etteivät kuulemma mielellään tee leikkausta jos polttaa,koska kuulemma nikotiini hidastaa luutumista,eikä voi korvikkeitakaan käyttää koska nimenomaan se nikotiini on kaikkein pahin.No se ei auta kuin yrittää saada lopetetuksi.Kuinka kauan jouduit olemaan sairaalassa?Jostain olin lukevinaan että toista viikkoa kuulemma pitävät.Leikkausta seuraavana päivänä kuulemma kuitenkin nostetaan sen verran pystyyn että pää pitää??!!Muita leikkauksia minulle on tehty paljon,siis gynegologisia,mutta selkäleikkaus on ensimmäinen ja toivottavasti jää myös ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

Eiju kirjoitti:

Kiitos kommentista.
Sun työhönpaluusi lähenee ja lähenee...
Millä mielellä oot nytten?
Minäkin odotan työhönpaluutani, mut sinne taitaa olla matkaa. saikkuu on elok.loppuun tätä "tikkuna olemista" ja jos vasta sitten alkaa fysioter.harjotteet, puoli vuotta töistä pois voi olla lähellä totuutta? Mutta eipä me olla ennustajii kukaan, toivojia vain. Varautua kuitenkin pitänee pidempään jaksoon.
Jaa että luudutusleikkaus on isoin leikkaus mitä selkään voi tehdä? En tiennytkään.
Kolme nikamaväliä on tietty paljon enemmän kuin kaks, mutta liekö neljälle tehty tai kolareissa vois kuvitella menee enemmänkin sirpaleiks selässä...Mites sulla olikaan?
Sulta kysysin vielä uimisesta - milloin uskaltauduit eka kerran veteen? Mulle kun annettiin niin ristiriitasta tietoo: sh sanoi 12 vko ja jumppari Töölössä 6 vko leikkauksen jälkeen!
Uskotko pääseväsi tilanteeseen, ettet tarvitse jatkuvaa lääkitystä lainkaan? Mulle annettiin ymmärtää lähtiessä kotiin 5 vko sitten, että niin tapahtuisi. Tällä hetkellä utopiaa. Pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys lie avainsanoja selkävaivoissa?
Iloisia kesäpäiviä ja työhön paluuta sulle
sekä postia saa laittaa.

Lue lisää

Hei Eiju ja Inkku sekä muut asiasta kiinnopstuneet!

Minut luudutusleikattiin 7 kk sitten. Eiju kyseli, olenko päässyt jo eroon kipulääkkeistä. Leikkauksen jälkeen lopetettiin heti Tramadol ja Lyrica. Kotona otin aluksi neljä Panacodia /vrk. Nyt määrä on enää yksi päivässä, joskus iltapäivällä alkaa tuntua, että nyt ei enää jaksa purra hammasta. Triptyyliä otan myös iltaisin pienen annoksen, jätin välillä sen pois, mutta huomasin, että kivut lisääntyivät ja aloitin uudestaan. Lihasrelaksaattia Norflex otan tarpeen mukaan, koska tuntuu, että kipu tulee usein lihaskovettumista lantion alueella. Yöksi otan ½ Sopinoxia, joka on nukahtamislääke, koska hyvä uni on ehdoton edellytys hyvinvoinnille. On siis kiva huomata, että paranemista tapahtuu vieläkin ja lääkemäärä vähenee koko ajan. Kumartuminen on vielä hankalaa ja tuntuu, että arvet kiristävät ja vihlaisevat lonkissa äkkinäisissä liikkeissä. Liika istuminen on pahasta, mutta on hyvä kokeilla kuntoaan aina välillä. Olimme perheen kanssa matkailemassa Ahvenanmaalla ja autossa tuli istuttua 1200 km. Matkan jaksoin hyvin, mutta kipua oli enemmän pitkien ajomatkojen jälkeisinä päivinä. Uskon, että parantuminen vie paljon aikaa, kirurgi kertoi, että toipumisaika leikkauksesta on noin kaksi vuotta ja pahojakin kipujaksoja voi tulla vielä välillä. Leikkauskohta on kova ja tunnoton. Vaarana on, että jäykillä lihaksilla alkaa työnteon liian kovasti ja kipeytyy sitten siitä. Menen työhön elokuussa kesäloman jälkeen, en jaksaisi jäädä eläkkeelle, vaikka aika moni jääkin tämän leikkauksen jälkeen. Uskon, että ikä vaikuttaa asiaan, olen vielä melko nuori ja toipuminen tapahtuu helpommin kuin esimerkiksi yli viisikymppisillä. Varovaisesti pitää aloittaa ja olen sopinut työnantajan kanssa lyhennetystä työajasta.
Olen kiitollinen leikkauksesta, koska kävely palautui ja hirveä hermosärky väheni huomattavasti. Kyllä vieläkin on särkyä, mutta se on jo paljon inhimillisempää.
On hyvä, että tästä asiasta tuli keskustelua, koska saman kokeneita on mukava tavata verkossa ja ne, jotka odottavat leikkausta, tarvitsevat tietoa siitä. Saamme olla tyytyväisiä, että lääketiede voi tehdä jotain hyväksemme. Leikkauksen odotus ja vuosikausia jatkuneet kivut ovat pahoja. Leikkauksen jälkeiset päivät sairaalassa ovat rankkoja, vaikka kipulääkettä ja kipupumpun saakin. Kolme kk taivuttelematta, korotetut sängyt, istuimet ja vessäpönttö, tarttumispihdit, sukanvetolaitteet yms. apuvälineet ovat käytössä. Sen jälkeen alkaa kuntoutus. Kävelen pitkiä lenkkejä, yritän venyttää selkälihaksia ja treenata vatsalihaksia, joika ovat olemattomat kolmen kuukauden tikkuna olon jälkeen. Mutta kyllä sen kestää, kun on toivoa paremmasta ja kaikki tehtävissä oleva on tehty. Aika kun kuluu, tuntuu, että kaikki oli vain pahaa unta. Jo nyt, kun kesä tuli, sairasaikaa ja kipua on vaikea kuvitella. Ne tuntuvat jo kaukaisilta asioilta. Itsestä pitää pitää huolta, kuntoa nostaa, pitää osata sanoa jämäkästi ei vaatimuksille ja hiljentää vauhtia työelämässä. Näitä asioita opin sairauden aikana, yritän pitää ne mielessä. Hyvää kesän jatkoa.

tara kirjoitti:

Hei Eiju ja Inkku sekä muut asiasta kiinnopstuneet!

Minut luudutusleikattiin 7 kk sitten. Eiju kyseli, olenko päässyt jo eroon kipulääkkeistä. Leikkauksen jälkeen lopetettiin heti Tramadol ja Lyrica. Kotona otin aluksi neljä Panacodia /vrk. Nyt määrä on enää yksi päivässä, joskus iltapäivällä alkaa tuntua, että nyt ei enää jaksa purra hammasta. Triptyyliä otan myös iltaisin pienen annoksen, jätin välillä sen pois, mutta huomasin, että kivut lisääntyivät ja aloitin uudestaan. Lihasrelaksaattia Norflex otan tarpeen mukaan, koska tuntuu, että kipu tulee usein lihaskovettumista lantion alueella. Yöksi otan ½ Sopinoxia, joka on nukahtamislääke, koska hyvä uni on ehdoton edellytys hyvinvoinnille. On siis kiva huomata, että paranemista tapahtuu vieläkin ja lääkemäärä vähenee koko ajan. Kumartuminen on vielä hankalaa ja tuntuu, että arvet kiristävät ja vihlaisevat lonkissa äkkinäisissä liikkeissä. Liika istuminen on pahasta, mutta on hyvä kokeilla kuntoaan aina välillä. Olimme perheen kanssa matkailemassa Ahvenanmaalla ja autossa tuli istuttua 1200 km. Matkan jaksoin hyvin, mutta kipua oli enemmän pitkien ajomatkojen jälkeisinä päivinä. Uskon, että parantuminen vie paljon aikaa, kirurgi kertoi, että toipumisaika leikkauksesta on noin kaksi vuotta ja pahojakin kipujaksoja voi tulla vielä välillä. Leikkauskohta on kova ja tunnoton. Vaarana on, että jäykillä lihaksilla alkaa työnteon liian kovasti ja kipeytyy sitten siitä. Menen työhön elokuussa kesäloman jälkeen, en jaksaisi jäädä eläkkeelle, vaikka aika moni jääkin tämän leikkauksen jälkeen. Uskon, että ikä vaikuttaa asiaan, olen vielä melko nuori ja toipuminen tapahtuu helpommin kuin esimerkiksi yli viisikymppisillä. Varovaisesti pitää aloittaa ja olen sopinut työnantajan kanssa lyhennetystä työajasta.
Olen kiitollinen leikkauksesta, koska kävely palautui ja hirveä hermosärky väheni huomattavasti. Kyllä vieläkin on särkyä, mutta se on jo paljon inhimillisempää.
On hyvä, että tästä asiasta tuli keskustelua, koska saman kokeneita on mukava tavata verkossa ja ne, jotka odottavat leikkausta, tarvitsevat tietoa siitä. Saamme olla tyytyväisiä, että lääketiede voi tehdä jotain hyväksemme. Leikkauksen odotus ja vuosikausia jatkuneet kivut ovat pahoja. Leikkauksen jälkeiset päivät sairaalassa ovat rankkoja, vaikka kipulääkettä ja kipupumpun saakin. Kolme kk taivuttelematta, korotetut sängyt, istuimet ja vessäpönttö, tarttumispihdit, sukanvetolaitteet yms. apuvälineet ovat käytössä. Sen jälkeen alkaa kuntoutus. Kävelen pitkiä lenkkejä, yritän venyttää selkälihaksia ja treenata vatsalihaksia, joika ovat olemattomat kolmen kuukauden tikkuna olon jälkeen. Mutta kyllä sen kestää, kun on toivoa paremmasta ja kaikki tehtävissä oleva on tehty. Aika kun kuluu, tuntuu, että kaikki oli vain pahaa unta. Jo nyt, kun kesä tuli, sairasaikaa ja kipua on vaikea kuvitella. Ne tuntuvat jo kaukaisilta asioilta. Itsestä pitää pitää huolta, kuntoa nostaa, pitää osata sanoa jämäkästi ei vaatimuksille ja hiljentää vauhtia työelämässä. Näitä asioita opin sairauden aikana, yritän pitää ne mielessä. Hyvää kesän jatkoa.

Lue lisää

Mielenkiinolla haluaisin kuulla,kauanko jouduit leikkaukseen odottelemaan?!
Montako väliä sinulta jouduttiin luuduttamaan?
Oliko kohdallasi heti selvää,että sinut leikataan?Mitä kaikkea vikoja selästäsi löytyi,oliko esim:selkäydinkavan ahtaumaa?
Itse olen nyt siinä tilanteessa,että lääkärit veivaavat edestakaisin,mitä minulle tehdään,leikataanko vai ei.Alan olla lopen kyllästynyt tähän tilanteeseen.Viimeviikolla olin taas osastolla saman vaivan takia,minulla on selkäydinkavan ahtauma ja kaksi väliä on rappeutunut ja alin nikama halki ja painunut alaspäin.Minulle tehdään syyskuussa Diskografia ja sen jälkeen kuulemma päätetään mitä tehdään.
Yksi Lääkäri sanoo että leikataan ja toinen taas ei...alkaa olla aika totiset paikat,koska tilanne pahenee kokoajan.Minä myös poltan ja siitä tehdään numero jokakerta,sanotaan ettei sinua kannata leikata koska poltatte tupakkaa,nyt lopetan tupakan polton ennen syyskuun tutkimusta....vaikeeta mutta ei auta.Ihmettelen tätä hommaa kovasti,koska olen vasta 36-vuotias ja minulle on myönnetty jo uudelleenkoulutuskin ja siitä nyt sitten kaikki on kiinni kun lääkärit saikkaa että mitä tehdään.Vuosi on kulunut jo odotellessa ja tilanne pahenee.Käytössä on paljon lääkkeitä,jos jätän ne pois kivut palaavat heti.Käytössä on vakituiseen:Neurontin 6 kpl päivä,Arcoxia 120mg 1kpl päivä,Triptyl 25mg 1kpl päivä,Oxycont 20mg 1kpl päivä,Tenox 20mg 1kpl päivä(tarvittaessa myös panacod 8kpl päivä.Eli,aika rohdot on ja nekään ei einään auta.Viimeksi kun olin osastolla Lääkäri sanoi että kulumat pahenee koska en jaksa kävellä juuri lainkaan välillä ja raahaan jalkojani perässä...eli oliko sinulla samat vaivat?Odottelen päätöstä Syyskuun loppuun saakka,saan vastaukset siitä Diskografiasta samana päivänä,sitten täytyy kyllä tulla loppu tähän hommaan.olen asioinut Kipupolilla myös tämän vaivan takia ja siellä oli ollut kokous ja Lääkäri oli sanonut että minut leikataan ja toinen Lääkäri sitten vesittää kaikki.Kipupolilla ihmettelivät kovast kans että miksi tilanteelle ei tehdä mitään.No nyt taas odotellaan..Kirjoittakaa kokemuksia samoista hommista,helpottaa kun kuulee muiden kokemuksia.

Inkku kirjoitti:

Mielenkiinolla haluaisin kuulla,kauanko jouduit leikkaukseen odottelemaan?!
Montako väliä sinulta jouduttiin luuduttamaan?
Oliko kohdallasi heti selvää,että sinut leikataan?Mitä kaikkea vikoja selästäsi löytyi,oliko esim:selkäydinkavan ahtaumaa?
Itse olen nyt siinä tilanteessa,että lääkärit veivaavat edestakaisin,mitä minulle tehdään,leikataanko vai ei.Alan olla lopen kyllästynyt tähän tilanteeseen.Viimeviikolla olin taas osastolla saman vaivan takia,minulla on selkäydinkavan ahtauma ja kaksi väliä on rappeutunut ja alin nikama halki ja painunut alaspäin.Minulle tehdään syyskuussa Diskografia ja sen jälkeen kuulemma päätetään mitä tehdään.
Yksi Lääkäri sanoo että leikataan ja toinen taas ei...alkaa olla aika totiset paikat,koska tilanne pahenee kokoajan.Minä myös poltan ja siitä tehdään numero jokakerta,sanotaan ettei sinua kannata leikata koska poltatte tupakkaa,nyt lopetan tupakan polton ennen syyskuun tutkimusta....vaikeeta mutta ei auta.Ihmettelen tätä hommaa kovasti,koska olen vasta 36-vuotias ja minulle on myönnetty jo uudelleenkoulutuskin ja siitä nyt sitten kaikki on kiinni kun lääkärit saikkaa että mitä tehdään.Vuosi on kulunut jo odotellessa ja tilanne pahenee.Käytössä on paljon lääkkeitä,jos jätän ne pois kivut palaavat heti.Käytössä on vakituiseen:Neurontin 6 kpl päivä,Arcoxia 120mg 1kpl päivä,Triptyl 25mg 1kpl päivä,Oxycont 20mg 1kpl päivä,Tenox 20mg 1kpl päivä(tarvittaessa myös panacod 8kpl päivä.Eli,aika rohdot on ja nekään ei einään auta.Viimeksi kun olin osastolla Lääkäri sanoi että kulumat pahenee koska en jaksa kävellä juuri lainkaan välillä ja raahaan jalkojani perässä...eli oliko sinulla samat vaivat?Odottelen päätöstä Syyskuun loppuun saakka,saan vastaukset siitä Diskografiasta samana päivänä,sitten täytyy kyllä tulla loppu tähän hommaan.olen asioinut Kipupolilla myös tämän vaivan takia ja siellä oli ollut kokous ja Lääkäri oli sanonut että minut leikataan ja toinen Lääkäri sitten vesittää kaikki.Kipupolilla ihmettelivät kovast kans että miksi tilanteelle ei tehdä mitään.No nyt taas odotellaan..Kirjoittakaa kokemuksia samoista hommista,helpottaa kun kuulee muiden kokemuksia.

Lue lisää

Hei Inkku!

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Kärsin selkävaivoista kahdeksan vuotta ennen leikkausta. Kaksi kertaa oli pullistuma, joita ei leikattu, vaan odotettiin, että parin vuoden kivun jälkeen elimistö söisi pois pullistuman. Aluksi en edes tajunnut, mikä vika minulla on, vasta sitten kun sain seuraavan issiasvaivan pääsin magneettikuvaukseen, ja asia selvisi.Kirurgi sanoi, että pullistumaa hän ei leikkaa, koska selkä pitäisi kuitenkin jäykistää ja siinä vaiheessa leikkaustulos olisi huonompi välilevyleikkausarpien takia. Viimeisestä issiaksesta kului siis kaksi vuotta vielä leikkaukseen. Suomessa on vain kymmenkunta kirurgia, joka tekee näitä luudutusleikkauksia ja leikkaukset ostetaan ostopalveluina. Kun sitten taas odotettiin muutama kuukausi, pääsin näiden erikoismiesten vastaanotolle. Olin melkein hämmästynyt, kun he katsoivat kuvia ja sanoivat, että tässä ei auta mikään muu kuin luuduttaminen. Siitä sitten alkoi 9 kk:n jonotus. Oli helpottavaa saada leikkauspäätös, vaikka odottaminen oli raskasta. Olin työssä vielä viime kesään asti, jälkeenpäin ajateltuna olin liiankin sitkeä, mutta toisaalta odotus ja kipu oli helpompi kestää, kun oli jotain muuta ajateltavaa. Lääkkeitä söin kyllä reippaasti, enkä läheskään joka hetki ollut töissä selvin päin. Sitten rohdot kävivät niin voimakkaiksi, että oli paras jäädä kotiin odottamaan leikkausta. Kävin välillä kipuhoidossa saamassa epiduraalipistoksen selkäytimeen, sain hoitosarjan autotraktiota, pidin tukiliiviä jne. Pahinta oli raastavan hermokivun lisäksi kävelyn jatkua hiljainen hiipuminen. Onnuin viimeiset vuodet ennen leikkausta. Lonkissa oli kova puristus ja vasen jalka ei oikein totellut, vaan siihen tuli "tukkeutumisen tunne", tiedät mitä tarkoitan, jos sinulla on sama vaiva. Viimeisinä kuukautisina pääsin kävelemään noin sata metriä ja sitten oli levättävä, mieluiten maattava hetki, sitten voi taas jatkaa. Leikkaus oli siten ainut vaihtoehto ja odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Neuvoksi voisin sanoa, että ole vain sitkeä ja vaadi saada hoitoa. Kun pääset leikkausjonoon, muista soitaa ahkerasti sairaalan jonon hoitajalle, näin muutkin tekevät ja joskus tuntuu, että ne, jotka muistavat muistuttaa itsestään, pääsevät nopeammin leikkaukseen. Hoitotakuu lyhentää ehkä jonoja, mutta selkäliiton kuntoutuksessa todettiin, että se on aihettanut myös sen, että ihmisiä ei laiteta jonoon, vaikka tarvetta olisikin. Tällaista tämä on, kun on ihmisen hoito rahasta kiinni monissa kunnissa ja sairaaloissa. Minullekin kävi, että leikkaus siirtyi kaksi kk, koska kiireellisemmät tapaukset menivät edelle. Se oli kova pettymys, kun oli odottanut jotain päivämäärää. Viimein sitten tuli minunkin vuoroni. Olin nukutuksessa seitsemän ja puoli tuntia leikkauspäivänä, lääkärit olivat tyytyväisiä, sairaalassa olo oli painajaista, vaikka annettiin kovia lääkkeitä, silti hengittäminenkin sattui. Ihmeen hyvin siitä kuitenkin lähti toipumaan, kun kolmantena päivänä nostettiin seisomaan, neljäntenä kävelin jo rullapöydän avulla, kymmenentenä päivänä pääsin pois. Kunto oli melko heikko, mutta tiesin jo silloin, että kipu oli vähentynyt ratkaisevasti, sanoin, että "joku oli käynyt ottamassa pois pyrstöstäni suuren pyykkipojan pois" tai kuvailin myös tilannetta, että "jyskyttävä kiputehdas oli vaiennut", koko kevään hämmästelin kävelykykyäni, en meinannut melkein uskoa, että on mahdollista kävellä monen kilometrin lenkkejä reippaaseen tahtiin. Olin hyvin onnellinen. Kyllä vieläkin vihlaisee tai särkeen joskus joka päivä, mutta kipua ei voi enää verratakaan hermokipuun ennen leikkausta. Toivon sinulle voimia odottaa leikkausta, se on raastavaa, lääkkeitä pitää syödä niin paljon kuin sielu sietää, tai toisin sanoen vatsa, joka minulla alkoi vuotaa verta ja aiheutti jatkuvan anemian. Vaadi leikkausta, voin suositella sitä lämpimästi, vaikka kova leikkaus onkin ja pitkä toipumisaika. Silloin ainakin on toivoa paremmasta, kun kaikki mahdollinen on tehty. Tämä on ollut melkein ihme ja olen hyvin kiitollinen. Tämäkin hellepäivä meni täysin ilman kipulääkettä, en olisi vielä vuosi sitten uskonut. Ole sitkeä, vaadi. Olen monta kertaa ajatellut, miten niiden ihmisten käy, jotka eivät jaksa hakea itselleen apua. Toivon sinulle voimia kestää kipu, vaikka tiedän, miten vaikeaa se on. Joudut lopettamaan tupakoinnin, koska luutuminen ei onnistu niin hyvin, jos tupakoi. Se on kuitenkin pieni asia verrattuna leikkaukseen. Älä menetä toivoa paremmasta.

tara kirjoitti:

Hei Inkku!

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Kärsin selkävaivoista kahdeksan vuotta ennen leikkausta. Kaksi kertaa oli pullistuma, joita ei leikattu, vaan odotettiin, että parin vuoden kivun jälkeen elimistö söisi pois pullistuman. Aluksi en edes tajunnut, mikä vika minulla on, vasta sitten kun sain seuraavan issiasvaivan pääsin magneettikuvaukseen, ja asia selvisi.Kirurgi sanoi, että pullistumaa hän ei leikkaa, koska selkä pitäisi kuitenkin jäykistää ja siinä vaiheessa leikkaustulos olisi huonompi välilevyleikkausarpien takia. Viimeisestä issiaksesta kului siis kaksi vuotta vielä leikkaukseen. Suomessa on vain kymmenkunta kirurgia, joka tekee näitä luudutusleikkauksia ja leikkaukset ostetaan ostopalveluina. Kun sitten taas odotettiin muutama kuukausi, pääsin näiden erikoismiesten vastaanotolle. Olin melkein hämmästynyt, kun he katsoivat kuvia ja sanoivat, että tässä ei auta mikään muu kuin luuduttaminen. Siitä sitten alkoi 9 kk:n jonotus. Oli helpottavaa saada leikkauspäätös, vaikka odottaminen oli raskasta. Olin työssä vielä viime kesään asti, jälkeenpäin ajateltuna olin liiankin sitkeä, mutta toisaalta odotus ja kipu oli helpompi kestää, kun oli jotain muuta ajateltavaa. Lääkkeitä söin kyllä reippaasti, enkä läheskään joka hetki ollut töissä selvin päin. Sitten rohdot kävivät niin voimakkaiksi, että oli paras jäädä kotiin odottamaan leikkausta. Kävin välillä kipuhoidossa saamassa epiduraalipistoksen selkäytimeen, sain hoitosarjan autotraktiota, pidin tukiliiviä jne. Pahinta oli raastavan hermokivun lisäksi kävelyn jatkua hiljainen hiipuminen. Onnuin viimeiset vuodet ennen leikkausta. Lonkissa oli kova puristus ja vasen jalka ei oikein totellut, vaan siihen tuli "tukkeutumisen tunne", tiedät mitä tarkoitan, jos sinulla on sama vaiva. Viimeisinä kuukautisina pääsin kävelemään noin sata metriä ja sitten oli levättävä, mieluiten maattava hetki, sitten voi taas jatkaa. Leikkaus oli siten ainut vaihtoehto ja odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Neuvoksi voisin sanoa, että ole vain sitkeä ja vaadi saada hoitoa. Kun pääset leikkausjonoon, muista soitaa ahkerasti sairaalan jonon hoitajalle, näin muutkin tekevät ja joskus tuntuu, että ne, jotka muistavat muistuttaa itsestään, pääsevät nopeammin leikkaukseen. Hoitotakuu lyhentää ehkä jonoja, mutta selkäliiton kuntoutuksessa todettiin, että se on aihettanut myös sen, että ihmisiä ei laiteta jonoon, vaikka tarvetta olisikin. Tällaista tämä on, kun on ihmisen hoito rahasta kiinni monissa kunnissa ja sairaaloissa. Minullekin kävi, että leikkaus siirtyi kaksi kk, koska kiireellisemmät tapaukset menivät edelle. Se oli kova pettymys, kun oli odottanut jotain päivämäärää. Viimein sitten tuli minunkin vuoroni. Olin nukutuksessa seitsemän ja puoli tuntia leikkauspäivänä, lääkärit olivat tyytyväisiä, sairaalassa olo oli painajaista, vaikka annettiin kovia lääkkeitä, silti hengittäminenkin sattui. Ihmeen hyvin siitä kuitenkin lähti toipumaan, kun kolmantena päivänä nostettiin seisomaan, neljäntenä kävelin jo rullapöydän avulla, kymmenentenä päivänä pääsin pois. Kunto oli melko heikko, mutta tiesin jo silloin, että kipu oli vähentynyt ratkaisevasti, sanoin, että "joku oli käynyt ottamassa pois pyrstöstäni suuren pyykkipojan pois" tai kuvailin myös tilannetta, että "jyskyttävä kiputehdas oli vaiennut", koko kevään hämmästelin kävelykykyäni, en meinannut melkein uskoa, että on mahdollista kävellä monen kilometrin lenkkejä reippaaseen tahtiin. Olin hyvin onnellinen. Kyllä vieläkin vihlaisee tai särkeen joskus joka päivä, mutta kipua ei voi enää verratakaan hermokipuun ennen leikkausta. Toivon sinulle voimia odottaa leikkausta, se on raastavaa, lääkkeitä pitää syödä niin paljon kuin sielu sietää, tai toisin sanoen vatsa, joka minulla alkoi vuotaa verta ja aiheutti jatkuvan anemian. Vaadi leikkausta, voin suositella sitä lämpimästi, vaikka kova leikkaus onkin ja pitkä toipumisaika. Silloin ainakin on toivoa paremmasta, kun kaikki mahdollinen on tehty. Tämä on ollut melkein ihme ja olen hyvin kiitollinen. Tämäkin hellepäivä meni täysin ilman kipulääkettä, en olisi vielä vuosi sitten uskonut. Ole sitkeä, vaadi. Olen monta kertaa ajatellut, miten niiden ihmisten käy, jotka eivät jaksa hakea itselleen apua. Toivon sinulle voimia kestää kipu, vaikka tiedän, miten vaikeaa se on. Joudut lopettamaan tupakoinnin, koska luutuminen ei onnistu niin hyvin, jos tupakoi. Se on kuitenkin pieni asia verrattuna leikkaukseen. Älä menetä toivoa paremmasta.

Lue lisää

Tosi kiva kun vastasit!!!!!!!!!!!!!!
On helpompaa jaksaa kun kuulee muiden kokemuksia samasta vaivasta.
Nyt tosiaan ei auta kuin odotella että minkä ratkaisun tekevät,sen Diskografia tutkimuksen jälkeen.Minulle sanoi Lääkäri viimeksi,ettei luudutusleikkaus ole Kirurgille iso homma mutta potilaalle on.(no enpä tiedä sanoa tuohon mitään).Odottelen pääsyä Oysiin leikkaukseen,kirjoitit että vain kymmenkunta Lääkäriä tekee näitä luudutusleikkauksia,olin luullut aivan muuta.Ihmettelen syvästi kun toinen lääkäri sanoo että luudutusleikkaus on ainoa vaihtoehto,millä selkäni voidaan saada kuntoon,olivat jo antaneet päätöksensä että leikataan(niinkuin kirjoitinkin aikaisemmassa viestissä)mutta sitten lääkärit sanoivat että se on niin iso operaatio ettei siihen ihan vähällä aleta....
Minulla on myös hyviä kausia(toki ne on kokoajan harvemmassa)ja luulenpa ettei valoa tunnellissa näy,lääkkeitä menee nyt täysi annos ja olo on niinkuin voit kuvitella(olethan itsekkin tämän kokenut).
Luulisi niiden sitten sairaslomaakin jatkavan jos toipuminen on noin hidasta ja todennäköisesti joudun leikkaustakin odottelemaan kauan.
No nyt kuitenkin olen taas asiassa vähän viisaampi.Tupakanpolton olen itselleni tehnyt selväksi että se täytyy loppua,koska aina siitä mainitaan ja ihan ymmärrettäväähän se on ettei paikat luudu yhtähyvin kuin tupakoimattomilla.Sen olen tiennyt että se leikkauskin kestää aika kauan.Olen osannut jo valmistautua siihen henkisesti,vaikka välillä pelko ottaa vallan,mutta ei tälläisen kivun kanssa jaksa elää.Välillä on liikut niin vähissä ettei kotoa pääse minnekkään,niin en nyt haluais juuttua kotinurkkiinkaan.Toivon että tilanteeseeni tulee vastaus piakkoin ja voin alkaa odottelemaan ja valmistautumaan seuraavaan toimenpiteeseen.Vielä kerran suuret kiitokset sinulle kun vastasit ja jos mieleesi tulee jotain asiasta, kirjoita ihmeessä,mielelläni luen kaiken mikä aiheeseen liittyy.Hyvää loppukesän jatkoa sinulle ja toivottavasti kohta pääset lujaa ja kauan.

Inkku kirjoitti:

Tosi kiva kun vastasit!!!!!!!!!!!!!!
On helpompaa jaksaa kun kuulee muiden kokemuksia samasta vaivasta.
Nyt tosiaan ei auta kuin odotella että minkä ratkaisun tekevät,sen Diskografia tutkimuksen jälkeen.Minulle sanoi Lääkäri viimeksi,ettei luudutusleikkaus ole Kirurgille iso homma mutta potilaalle on.(no enpä tiedä sanoa tuohon mitään).Odottelen pääsyä Oysiin leikkaukseen,kirjoitit että vain kymmenkunta Lääkäriä tekee näitä luudutusleikkauksia,olin luullut aivan muuta.Ihmettelen syvästi kun toinen lääkäri sanoo että luudutusleikkaus on ainoa vaihtoehto,millä selkäni voidaan saada kuntoon,olivat jo antaneet päätöksensä että leikataan(niinkuin kirjoitinkin aikaisemmassa viestissä)mutta sitten lääkärit sanoivat että se on niin iso operaatio ettei siihen ihan vähällä aleta....
Minulla on myös hyviä kausia(toki ne on kokoajan harvemmassa)ja luulenpa ettei valoa tunnellissa näy,lääkkeitä menee nyt täysi annos ja olo on niinkuin voit kuvitella(olethan itsekkin tämän kokenut).
Luulisi niiden sitten sairaslomaakin jatkavan jos toipuminen on noin hidasta ja todennäköisesti joudun leikkaustakin odottelemaan kauan.
No nyt kuitenkin olen taas asiassa vähän viisaampi.Tupakanpolton olen itselleni tehnyt selväksi että se täytyy loppua,koska aina siitä mainitaan ja ihan ymmärrettäväähän se on ettei paikat luudu yhtähyvin kuin tupakoimattomilla.Sen olen tiennyt että se leikkauskin kestää aika kauan.Olen osannut jo valmistautua siihen henkisesti,vaikka välillä pelko ottaa vallan,mutta ei tälläisen kivun kanssa jaksa elää.Välillä on liikut niin vähissä ettei kotoa pääse minnekkään,niin en nyt haluais juuttua kotinurkkiinkaan.Toivon että tilanteeseeni tulee vastaus piakkoin ja voin alkaa odottelemaan ja valmistautumaan seuraavaan toimenpiteeseen.Vielä kerran suuret kiitokset sinulle kun vastasit ja jos mieleesi tulee jotain asiasta, kirjoita ihmeessä,mielelläni luen kaiken mikä aiheeseen liittyy.Hyvää loppukesän jatkoa sinulle ja toivottavasti kohta pääset lujaa ja kauan.

Lue lisää

Discografiassa selvitellään, mikä/mitkä välilevyt aiheuttavat selkäkivun.(neulalla ruiskutetaan varjoaine) Jos selkäkipu ei ole välilevyperäistä, ei luudutuksesta välttämättä ole apua, jos ei sitten ole nikamasiirtymää tms. Minulle on tehty toiseen väliin välilevyproteesi ja toiseen väliin luudutus samassa leikkauksessa. Välilevyproteesi on aivan uutta Suomessa, eikä siitä tiedä paljon kukaan, eivät lääkäritkään. Siinä on se hyvä puoli, että toipuminen on nopeampaa kuin luudutusleikkauksesta ja selän liikkuvuus säilyy! Se on eräänlainen pallonivel, joka liikkuu ja joustaa, kun selkää kiertää.

Se ei sovi kaikille, mutta kannataa kysyä, olisiko se oikea juuri omaan tilanteeseen! Itse olen tyytyväinen ja olen toipunut paljon nopeammin, kuin ihmiset yleensä, vaikka yksi väli on luudutettu.

Inkku kirjoitti:

Hei,kiva kun löysin aiheesta luettavaa.Laitan kuitenkin yleisesti kaikille,jos viitsitte vastata,niin tosi kiva.Olen itse menossa selän luudutusleikkaukseen,Syyskuun lopussa tehdään Diskografia tutkimus selkään.Onko jollain kokemusta siitä.Millainen tutkimus??Sit toi aika ton luudutuksen jälkeen,olen kuullut että 3 kuukauteen ei saa istua??!!Miten kivut?(tietenkin yksilöllistä)Kuinka kauan sellainen leikkaus kestää?Miten kuntoutus sen jälkeen ja jääkö olotila sellaiseksi ettei paljoa taivu?Toivon totisesti vastauksia,olen aika ulkona tästä hommasta ja leikkaus pelotta nyt jo.Minulla on alin nikama haljennut ja painunut alaspäin ja 4/5 taso myös jouduttaisiin luuduttamaan.Myös selkäydinkanavan ahtauma ja pullistuma 4/5 diskuksessa.Kaksi väliä myös rappeutuneet.Kiitos vastanneille jo etukäteen.Inkku

Lue lisää

Hei, kun luin kirjoitustasi, oli kuin olisin lukenut omaa sairaskertomustani. Olen sairastanut selkääni vuodesta -99. Minut on leikattu pullistuman aiheuttaman sietämättömän kivun takia LKS:ssa heinäkuussa 2002. Leikkaus auttoi kolme kuukautta ja kivut palasivat entistä voimakkaampina. Sitten jonotin vuoden LKS:n kirurgille, joka sanoi 10 minuutin käynnin jälkeen, että ei voi mitään, täytyy laittaa lähete OYSsiin. Sinne jonotin melkein vuoden, pääsin syyskuussa -04 Mäkelän vastaanotolle, joka laittoi minut siihen discografia-jonoon, johon pääsin vasta toukokuun alussa -05 ja nyt on tullut leikkausaika lokakuun alkuun. En ehkä olisi päässyt näinkään nopeasti leikattavaksi, mutta minut laitettiin reumaosaston kautta jonoon, koska minulla todettiin selkärankareuma --03. Sitä ennen olin jo nivelpsoriasiksen onnellinen omistaja, joka kuulemma muuttuu naisilla s-rankareumaksi ajan myöten. Discografia oli minulle ainakin tuskallinen kokemus, kipu oli hermokipua, kun neulaa työnnettäessä selkänikaman väliin se osui välillä hermoon ja piti vetää takaisin ja yrittää uudelleen. Varsinkin tutkimuksen jälkeen, kun puudutus lakkasi, olin todella kipeä. Minulla vielä oli pitkä matka kotiin 350km autossa, niin oli kyllä ripsivärit moneen kertaan huuhtoutuneet pitkin poskia. Tuntui että mikään lääke ei auta. Mutta se meni ohi parissa päivässä. Onneksi kuitenkin kaikki kokevat kivun erillälailla ja minulla nyt vain sattuu olemaan sellainen kausi juuri nyt, että en kestä yhtään ylimääräistä kipua. Yritän kyllä ajatella positiivisesti, mutta aina ei jaksa. Kuinka paljon helpompaa olisi, jos olisi näkyvä vamma. Tämähän ei näy muuten kuin kyynärsauvoilla. En jaksa ilkeiden ihmisten (lue naapurin) panettelua ja arvostelua, että tuo ei edes siivoa itse eikä se kulje töissä eikä tee muutakaan hommia, aina joku vieras tekemässä ym. Mutta kyllä tämän lahjoittaisin pois, jos joku vain nämä kivut ottaisi. Edellisen leikkauksen jälkeen en saanut istua kuukauteen, nyt hirvittää, että jos on kolme kuukautta kielletty kaikki. No, onneksi kävellä saa, sitä ei ole voinut harrastaakaan viime vuosina. Vielä siitä tupakanpoltosta. Minulle sanottiin OYSissa että mikäli laitettaisiin se välilevyproteesi, niin sitä ei laiteta tupakoiville, mutta jäykistysleikkauksessa tupakoinnilla ei ollut mitään merkitystä. Olen itsekin vielä suhteellisen nuori 37v ja odotan kyllä pääseväni työelämään vielä takaisin. Olen nyt ollut vuodesta -01 sairaseläkkeellä. Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato. Lukisin mielelläni lisää kokemuksistasi tämän asian tiimoilta.

Gransjö kirjoitti:

Hei, kun luin kirjoitustasi, oli kuin olisin lukenut omaa sairaskertomustani. Olen sairastanut selkääni vuodesta -99. Minut on leikattu pullistuman aiheuttaman sietämättömän kivun takia LKS:ssa heinäkuussa 2002. Leikkaus auttoi kolme kuukautta ja kivut palasivat entistä voimakkaampina. Sitten jonotin vuoden LKS:n kirurgille, joka sanoi 10 minuutin käynnin jälkeen, että ei voi mitään, täytyy laittaa lähete OYSsiin. Sinne jonotin melkein vuoden, pääsin syyskuussa -04 Mäkelän vastaanotolle, joka laittoi minut siihen discografia-jonoon, johon pääsin vasta toukokuun alussa -05 ja nyt on tullut leikkausaika lokakuun alkuun. En ehkä olisi päässyt näinkään nopeasti leikattavaksi, mutta minut laitettiin reumaosaston kautta jonoon, koska minulla todettiin selkärankareuma --03. Sitä ennen olin jo nivelpsoriasiksen onnellinen omistaja, joka kuulemma muuttuu naisilla s-rankareumaksi ajan myöten. Discografia oli minulle ainakin tuskallinen kokemus, kipu oli hermokipua, kun neulaa työnnettäessä selkänikaman väliin se osui välillä hermoon ja piti vetää takaisin ja yrittää uudelleen. Varsinkin tutkimuksen jälkeen, kun puudutus lakkasi, olin todella kipeä. Minulla vielä oli pitkä matka kotiin 350km autossa, niin oli kyllä ripsivärit moneen kertaan huuhtoutuneet pitkin poskia. Tuntui että mikään lääke ei auta. Mutta se meni ohi parissa päivässä. Onneksi kuitenkin kaikki kokevat kivun erillälailla ja minulla nyt vain sattuu olemaan sellainen kausi juuri nyt, että en kestä yhtään ylimääräistä kipua. Yritän kyllä ajatella positiivisesti, mutta aina ei jaksa. Kuinka paljon helpompaa olisi, jos olisi näkyvä vamma. Tämähän ei näy muuten kuin kyynärsauvoilla. En jaksa ilkeiden ihmisten (lue naapurin) panettelua ja arvostelua, että tuo ei edes siivoa itse eikä se kulje töissä eikä tee muutakaan hommia, aina joku vieras tekemässä ym. Mutta kyllä tämän lahjoittaisin pois, jos joku vain nämä kivut ottaisi. Edellisen leikkauksen jälkeen en saanut istua kuukauteen, nyt hirvittää, että jos on kolme kuukautta kielletty kaikki. No, onneksi kävellä saa, sitä ei ole voinut harrastaakaan viime vuosina. Vielä siitä tupakanpoltosta. Minulle sanottiin OYSissa että mikäli laitettaisiin se välilevyproteesi, niin sitä ei laiteta tupakoiville, mutta jäykistysleikkauksessa tupakoinnilla ei ollut mitään merkitystä. Olen itsekin vielä suhteellisen nuori 37v ja odotan kyllä pääseväni työelämään vielä takaisin. Olen nyt ollut vuodesta -01 sairaseläkkeellä. Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato. Lukisin mielelläni lisää kokemuksistasi tämän asian tiimoilta.

Lue lisää

Heipat!
Kuinka leikkauksesi sujui? Joko pystys istuun ja kirjotteleleen? Mä istuin aika pian jo leikk.jälkeen kun olen perusterve muuten kuin selästäni vaan vialla. Sulla on haasteellisempi tilanne kaikkineen. Ikäeroo meill on 5 vuotta sun eduksesi (nuorempi oot siis) ja paljon voi tapahtua niin hyvässä kuin pahassakin -toiv. enemmän hyvässä. Oletko jaksanut säilyttää opitimismisi? Mulla on fysioterapia auttanut kaikkein eniten -antanut rohkeutta liikkua ja uskoo itteeni kaiken kaikkiaan. Siinä työ jatkuu.
Miten kipupuoli? Meneekö paljon lääkettä? Mä yllätyin kun yli 2 kk sain syödä vaffembaakin lääkettä kuin ennen leikkausta. Nyt vatsa voi paremmin myös. Nyt lepäät riittävästi leikkauksen jälkeen ja annat itsellesi aikaa, otat apua jos vaan saat! Anna passata ittees, hae hyvän olon hetkiä (tos vaihees se ei oo itsestäänselvää ollenskaan`) voimia!

eiju kirjoitti:

Heipat!
Kuinka leikkauksesi sujui? Joko pystys istuun ja kirjotteleleen? Mä istuin aika pian jo leikk.jälkeen kun olen perusterve muuten kuin selästäni vaan vialla. Sulla on haasteellisempi tilanne kaikkineen. Ikäeroo meill on 5 vuotta sun eduksesi (nuorempi oot siis) ja paljon voi tapahtua niin hyvässä kuin pahassakin -toiv. enemmän hyvässä. Oletko jaksanut säilyttää opitimismisi? Mulla on fysioterapia auttanut kaikkein eniten -antanut rohkeutta liikkua ja uskoo itteeni kaiken kaikkiaan. Siinä työ jatkuu.
Miten kipupuoli? Meneekö paljon lääkettä? Mä yllätyin kun yli 2 kk sain syödä vaffembaakin lääkettä kuin ennen leikkausta. Nyt vatsa voi paremmin myös. Nyt lepäät riittävästi leikkauksen jälkeen ja annat itsellesi aikaa, otat apua jos vaan saat! Anna passata ittees, hae hyvän olon hetkiä (tos vaihees se ei oo itsestäänselvää ollenskaan`) voimia!

Lue lisää

hei, kotiin on päästy viikon sairaalassa olon jälkeen. Nyt mennyt jo yli kolme viikkoa leikosta ja ihan hyvä olo selässä, vain haavakipua. Vasen jalka on kylläkin tunnoton. Tiedossa oli ennen leikkoa, että siellä ainakin yksi oudon näköinen hermo on odottamassa löytäjäänsä, mutta eipä osannu lääkäri sanoa, mitä sille tapahtuu ja mitä se hermo tekee, nytpä sitten tiedetään, että tunto hermo oli ja liian kauan pinteessä. Se huolestuttaa, kokeillaan ensin nyt hermolääkitystä ja katsotaan sitten joulukuun loppupuolella, varmaan menee tammikuulle, että mille se on alkanut koko selkäranka. Mulla siinä vähän v-mäinen homma, kun on tuo reuma selässä, niin ei tiedä, luutuuko.
Ylpeänä voin kuitenkin kertoa positiivisen asian nimittäin että tupakka jäi sairaalaan. Ei yhtään ole tehnyt mieli polttaa. Arvaappas miksi? Oli muuten semmoiset kaksi ja puoli vuorokautta leikkauksen jälkeen, että en toivo edes pahimmalle vihamiehelle.
Hermokipu oli aivan jotain järkyttävää, tuntui, että jalat olivat tulessa ja loppuivat polviin, tuntoa ei siitä alaspäin.
Kun siitä tokenin, niin arvelin, että ei ainakaan nikotiinin käytön takia tämä tyttö joudu samaan tilanteeseen enää, siis leikattavaksi samasta paikkaa.
Nikotiini kuulemma hidastaa verenkiertoa leikkausalueella ja se sitten hidastaa luutumista, voi kuulemma jopa estää sen. Tämä nyt tämmöistä kuulemma-tietoa, mutta lääkärin suusta. En tiedä, halusiko pelotella, mutta minulla itsellä oli jo tahto lopettaa ja tässä hyvä syy jaksaa!!
Mulla käytettiin omaa luusiirrettä välilevyjen paikalle ja ns kanahäkkiverkko siinä selkärangan ympärillä täytettiin omalla luusiirteellä, joten yritän tässä nyt tuottaa uutta luuta siirretyn tilalle. Syön d-kalsoria, juustoa ym ja vältän sitä nikotiinia, ei edes ole laastareita käytössä, hyvä minä.
Särkylääkkeistä en ole eroon päässyt, mutta miedompia ovat, parasetamolia ja tramalia, gabrionia hermosärkyyn ja salazopyriniä reumaan. Enemmän kyllä menee kappaleissa vuorokaudessa parasetamolia kuin aiemmin muita tabuja.
Olen yrittänyt säilyttää huumorintajun, olen huomannut että sillä pääsee aika pitkälle ja muuten ei jaksa...Välillä tuntuu nyt leikon jälkeen, että en jaksa....Vaikea hyväksyä apua toisilta ihmisiltä, tulee tunne, että käyttää hyväksi ystäviä, en tiiä....Onneksi on semmonen tilanne, että on apua tarjolla, kaikilla ei ole.
Jotenkin tuntuu nyt, että takki aika tyhjä ja pelottaa, että jos se ei onnistunutkaan! Mutta turha murehtia vielä, kun ei tiiä. Ajatellaan positiivisesti. Kiitos kannustuksesta, mukava on saada tukea muualtakin kuin kotiporukoilta. Se on sitä vertaistukea, jos on itse kokenut saman, niin tietää, miltä toisesta tuntuu.
Mulla aiemmin ongelmana se, kun mies on SIKA TERVE, niin ei voinut ymmärtää, että voi selkä olla kipeä. Ei se tiedä vieläkään, miltä se tuntuu, mutta on jo oppinut ainakin uskomaan, että kipeä on. Mutta nyt sanoo selkä, että älä istu enää, nouse ja kävele.

Gransjö kirjoitti:

hei, kotiin on päästy viikon sairaalassa olon jälkeen. Nyt mennyt jo yli kolme viikkoa leikosta ja ihan hyvä olo selässä, vain haavakipua. Vasen jalka on kylläkin tunnoton. Tiedossa oli ennen leikkoa, että siellä ainakin yksi oudon näköinen hermo on odottamassa löytäjäänsä, mutta eipä osannu lääkäri sanoa, mitä sille tapahtuu ja mitä se hermo tekee, nytpä sitten tiedetään, että tunto hermo oli ja liian kauan pinteessä. Se huolestuttaa, kokeillaan ensin nyt hermolääkitystä ja katsotaan sitten joulukuun loppupuolella, varmaan menee tammikuulle, että mille se on alkanut koko selkäranka. Mulla siinä vähän v-mäinen homma, kun on tuo reuma selässä, niin ei tiedä, luutuuko.
Ylpeänä voin kuitenkin kertoa positiivisen asian nimittäin että tupakka jäi sairaalaan. Ei yhtään ole tehnyt mieli polttaa. Arvaappas miksi? Oli muuten semmoiset kaksi ja puoli vuorokautta leikkauksen jälkeen, että en toivo edes pahimmalle vihamiehelle.
Hermokipu oli aivan jotain järkyttävää, tuntui, että jalat olivat tulessa ja loppuivat polviin, tuntoa ei siitä alaspäin.
Kun siitä tokenin, niin arvelin, että ei ainakaan nikotiinin käytön takia tämä tyttö joudu samaan tilanteeseen enää, siis leikattavaksi samasta paikkaa.
Nikotiini kuulemma hidastaa verenkiertoa leikkausalueella ja se sitten hidastaa luutumista, voi kuulemma jopa estää sen. Tämä nyt tämmöistä kuulemma-tietoa, mutta lääkärin suusta. En tiedä, halusiko pelotella, mutta minulla itsellä oli jo tahto lopettaa ja tässä hyvä syy jaksaa!!
Mulla käytettiin omaa luusiirrettä välilevyjen paikalle ja ns kanahäkkiverkko siinä selkärangan ympärillä täytettiin omalla luusiirteellä, joten yritän tässä nyt tuottaa uutta luuta siirretyn tilalle. Syön d-kalsoria, juustoa ym ja vältän sitä nikotiinia, ei edes ole laastareita käytössä, hyvä minä.
Särkylääkkeistä en ole eroon päässyt, mutta miedompia ovat, parasetamolia ja tramalia, gabrionia hermosärkyyn ja salazopyriniä reumaan. Enemmän kyllä menee kappaleissa vuorokaudessa parasetamolia kuin aiemmin muita tabuja.
Olen yrittänyt säilyttää huumorintajun, olen huomannut että sillä pääsee aika pitkälle ja muuten ei jaksa...Välillä tuntuu nyt leikon jälkeen, että en jaksa....Vaikea hyväksyä apua toisilta ihmisiltä, tulee tunne, että käyttää hyväksi ystäviä, en tiiä....Onneksi on semmonen tilanne, että on apua tarjolla, kaikilla ei ole.
Jotenkin tuntuu nyt, että takki aika tyhjä ja pelottaa, että jos se ei onnistunutkaan! Mutta turha murehtia vielä, kun ei tiiä. Ajatellaan positiivisesti. Kiitos kannustuksesta, mukava on saada tukea muualtakin kuin kotiporukoilta. Se on sitä vertaistukea, jos on itse kokenut saman, niin tietää, miltä toisesta tuntuu.
Mulla aiemmin ongelmana se, kun mies on SIKA TERVE, niin ei voinut ymmärtää, että voi selkä olla kipeä. Ei se tiedä vieläkään, miltä se tuntuu, mutta on jo oppinut ainakin uskomaan, että kipeä on. Mutta nyt sanoo selkä, että älä istu enää, nouse ja kävele.

Lue lisää

Heisulivei!
Lyhyeen pitkän ja tapahtumarikkaan työpv:n/koti-illan päätteksi kotikoneelta, parit sympatiasanat sulle...
Onnittelut tupakan jäämisestä! Hieno homma. Toivottavasti jalkasikin toipuu kuten haavakin.
Mulla oli kuule kanssa vas.jalan iskiashermo paksuuntunut kuvissa ja oireili jonkin aikaa operoinnin jälkeen. Muistan nuo pettymyksen tunteet:eikö se lähtenytkään, se kipuakin pahempi nykiminen ja "poreileminen" hermossa.
Mutta maltti oli ainakin mulla valttia. Otin aikani (siis suosittelen:anna itsellesi a i k a a ). Kyllähän sitä olin hätäinen, muistan kyllä...yritin kysellä jumpparilta, lääkäriltä, terkkarilta, siskolta (joka leikattu samalla lailla myös), netistä...mutta lepo oli paras lääkitys. Toki annoin arvoa särkylääkkeillekin.
Mutta kuule, pian kohta 6 kk leikon jälkeen mä en tarvi jokapäiväisiä "valkoisia leipiäni"..
Nyt otan vain tarvittaessa. En voinut alkuun todeksi uskoa, kun n. 4 kk jälkeen tilanne alkoi olla tämä....
Kuuntelet kai itseäsi ja olet lempeä itsellesi, annat kehon omien endorfiinien auttaa sinua paranemisessa? Hyvän olon löytäminen niissä puitteissa ja rajoituksista huolimatta mitä sulla nyt on - on tärkeää. Lähetän lämpimíä ajatuksia luoksesi. Ja uskalla sinä paremmin kysyä lääkäriltä kun minä en osannut. Odotan jännityksellä parin vkon päästä tapahtuvaa puolivuotis-kontrollia...Toivott. tilanne edelleen hyvä, etten ole repinyt hyvän alun jälkeen.
Muistathan, missä prässissä olet ollut ja kehosi on vieläkin. Jaksele. Kirjoita jos haluat.
Hyvää marraskuista loppuvuotta!
Mulla ei kokeiltu hermosärkylääkettä leikkauksen jälkeen -se oli ollut kyllä aikaisempina vuosina ennen sitä kokoilussa, mutta sain sen jätettyä pois kun työtehtäväni kevenivät ja alaselkään kohdistuva kuormitus työssä väheni. mietitkö sinä työkuvioita? Niin ja sulla on se sr-reumakin. Pidä kaikessa se minkä hyväksi olet havainnut, kuuntele itseäsi -olet kehosi viestien paras asiantuntija! Lääketieteellistä tietouttahan ne hoitavalla taholla kyllä jakaa, mutta ne eivätsitä tiedä, miltä susta tuntuu. Silti, älä jää yksin....
Todennäköisesti kuitenkin tilanteesi korjaantuu ainakin jossain määrin -kuin aikaa vain kuluu...90 pros. selkäleikatuista kuitenkin nykyisin saa avun operoinnista! Lohdullista! (Ja sitten huono mäihä jos kuuluu siihen 10 prosentiin....)
Onko sulla muuta perhettä/lähi-ihmisiä taloudessasi kuin mies?

eiju kirjoitti:

Heisulivei!
Lyhyeen pitkän ja tapahtumarikkaan työpv:n/koti-illan päätteksi kotikoneelta, parit sympatiasanat sulle...
Onnittelut tupakan jäämisestä! Hieno homma. Toivottavasti jalkasikin toipuu kuten haavakin.
Mulla oli kuule kanssa vas.jalan iskiashermo paksuuntunut kuvissa ja oireili jonkin aikaa operoinnin jälkeen. Muistan nuo pettymyksen tunteet:eikö se lähtenytkään, se kipuakin pahempi nykiminen ja "poreileminen" hermossa.
Mutta maltti oli ainakin mulla valttia. Otin aikani (siis suosittelen:anna itsellesi a i k a a ). Kyllähän sitä olin hätäinen, muistan kyllä...yritin kysellä jumpparilta, lääkäriltä, terkkarilta, siskolta (joka leikattu samalla lailla myös), netistä...mutta lepo oli paras lääkitys. Toki annoin arvoa särkylääkkeillekin.
Mutta kuule, pian kohta 6 kk leikon jälkeen mä en tarvi jokapäiväisiä "valkoisia leipiäni"..
Nyt otan vain tarvittaessa. En voinut alkuun todeksi uskoa, kun n. 4 kk jälkeen tilanne alkoi olla tämä....
Kuuntelet kai itseäsi ja olet lempeä itsellesi, annat kehon omien endorfiinien auttaa sinua paranemisessa? Hyvän olon löytäminen niissä puitteissa ja rajoituksista huolimatta mitä sulla nyt on - on tärkeää. Lähetän lämpimíä ajatuksia luoksesi. Ja uskalla sinä paremmin kysyä lääkäriltä kun minä en osannut. Odotan jännityksellä parin vkon päästä tapahtuvaa puolivuotis-kontrollia...Toivott. tilanne edelleen hyvä, etten ole repinyt hyvän alun jälkeen.
Muistathan, missä prässissä olet ollut ja kehosi on vieläkin. Jaksele. Kirjoita jos haluat.
Hyvää marraskuista loppuvuotta!
Mulla ei kokeiltu hermosärkylääkettä leikkauksen jälkeen -se oli ollut kyllä aikaisempina vuosina ennen sitä kokoilussa, mutta sain sen jätettyä pois kun työtehtäväni kevenivät ja alaselkään kohdistuva kuormitus työssä väheni. mietitkö sinä työkuvioita? Niin ja sulla on se sr-reumakin. Pidä kaikessa se minkä hyväksi olet havainnut, kuuntele itseäsi -olet kehosi viestien paras asiantuntija! Lääketieteellistä tietouttahan ne hoitavalla taholla kyllä jakaa, mutta ne eivätsitä tiedä, miltä susta tuntuu. Silti, älä jää yksin....
Todennäköisesti kuitenkin tilanteesi korjaantuu ainakin jossain määrin -kuin aikaa vain kuluu...90 pros. selkäleikatuista kuitenkin nykyisin saa avun operoinnista! Lohdullista! (Ja sitten huono mäihä jos kuuluu siihen 10 prosentiin....)
Onko sulla muuta perhettä/lähi-ihmisiä taloudessasi kuin mies?

Lue lisää

Hei, nyt on jo mennyt pian kolme kuukautta leikkauksesta, odottelen edelleen takastuskäyntiaikaa OYS:siin. Kuulemma kolmen kuukauden sisällä leikkauksesta kuvataan, jotta tiedetään, missä mennään. Minä en uskalla tehdä mitään, mikä on kiellettyä, etten vain joutuis sen takia uudelleen leikkaukseen. Tämä alkaa olla turhauttavaa odotella, miksi lupaavat kolmen kuukauden sisään, jos eivät kerran pidä sitä. Kielletyllä tarkoitan uintia, kävelyä, punttisalia ym. Vaatteet kuule alkaa pienentyä itsestään kaapissa, no ei sen puoleen, mulla ei siellä olekaan valoja, varmaan pimeys ne kutistaa. Muuten on ihan siedettävä olo, paitsi että tuntuu aika useastikin että vois joku tuon raudan kiskaista pois. Se käy kipeää, kun se tuolla selässä tökkii. Nyt on tunto tullut vasempaan jalkaan, mutta tilalle sitten sellainen vaiva, että kun makaa vähän aikaa vaikkapa kyljellään, niin sitten ei jalat jaksa kantaa, tarvii kepit.
Onneksi on lapset tässä lähellä ja on mulla mieskin, kyselit viime viestissä että onko tukiverkkoa. On kyllä, välillä niin paljon, että ihan ahdistaa!!!!!En ole tottunut pyytämään niin paljon apua, itsepäinen kun olen. Mites sinä olet parantunut?

Gransjö kirjoitti:

Hei, nyt on jo mennyt pian kolme kuukautta leikkauksesta, odottelen edelleen takastuskäyntiaikaa OYS:siin. Kuulemma kolmen kuukauden sisällä leikkauksesta kuvataan, jotta tiedetään, missä mennään. Minä en uskalla tehdä mitään, mikä on kiellettyä, etten vain joutuis sen takia uudelleen leikkaukseen. Tämä alkaa olla turhauttavaa odotella, miksi lupaavat kolmen kuukauden sisään, jos eivät kerran pidä sitä. Kielletyllä tarkoitan uintia, kävelyä, punttisalia ym. Vaatteet kuule alkaa pienentyä itsestään kaapissa, no ei sen puoleen, mulla ei siellä olekaan valoja, varmaan pimeys ne kutistaa. Muuten on ihan siedettävä olo, paitsi että tuntuu aika useastikin että vois joku tuon raudan kiskaista pois. Se käy kipeää, kun se tuolla selässä tökkii. Nyt on tunto tullut vasempaan jalkaan, mutta tilalle sitten sellainen vaiva, että kun makaa vähän aikaa vaikkapa kyljellään, niin sitten ei jalat jaksa kantaa, tarvii kepit.
Onneksi on lapset tässä lähellä ja on mulla mieskin, kyselit viime viestissä että onko tukiverkkoa. On kyllä, välillä niin paljon, että ihan ahdistaa!!!!!En ole tottunut pyytämään niin paljon apua, itsepäinen kun olen. Mites sinä olet parantunut?

Lue lisää

Hei ja kiitos elonmerkeistä.
Vielä muistan tuon vaiheen, kun rauta painaa ja sen tuntee koko ajan, pelkää että tekee jotain peruuttamatonta pahaa selälleen jne jne.
Mulla on nyt reilu 6 kk operoimisesta. On kuvattu 3 kk ja 6 kk kohdalla. Näyttivät ihaN samoilta, joten mitään liikehdintää ei sitten ollut tullut, vaikka välillä oli itsekin epäluuloinen ja skitsoili siitä. Sanottiin Töölön sairaalassa, että seur. kuvaus 24 kk kohdalla, silloin näkee miten yläselkä on oppinut olemaan rautojen ja naulojen kanssa.
Mulla palas ja tunto jalkoihin, puutumiset kävellessä meni pois -mutta kyllä noita oireita tulee välillä huonosta asennosta makuulla tai istuen, enemmän ylemmäs jalkaa, lonkkiin ja ulkosyrjälle. Särkylääkkeet ei oo ihan joka pv käytössä, siitä iloitsen. Nyt talven tullen pelkään kaatumista, kerran oot on tullu polvilteni jo ensilumen aikaan - sekin otti häijyä ristiselkään useemman päivän tapauksen jälkeen.
4 kk leikk. jälkeen palasin töihini. Teen mielestäni kaikkee normaaliin elämään kuuluvaa kotona ja töissäkin. Kantamistahan jo välttelin ennen leikkaustakin, painavia ainakin. Ja asento pitää miettii. Jotkin asiat tietenkin aiheuttaa oireistoa, kuten imuroiminen pidempään, istuminen pidempään, pahassa paikkaa selkärepun kantaminen /tai väärän mallisia kovia esineitä siellä...jne.
TAUKO ja VENYTTELY ovat selviytymissanoja.
LEPO kolmantena.
Kyllä on syytä olla varovainen ainakin ensi kevääseen saakka, kun vuosipv tulee täyteen. Ja kuten sanoin, kaatumista pelkään...
Mutta pitää pysyä pystyssä. Ja kuulostella itseään.
Onnee sulle toipumiseen. Kyllä se raudan tuntu menee ohi, enimmän aikaa ainakin - mutta AIKAA, anna itsellesi.
Voimia ja tulevaisuutta ilman kipuja - toivon sulle!

Gransjö kirjoitti:

Hei, nyt on jo mennyt pian kolme kuukautta leikkauksesta, odottelen edelleen takastuskäyntiaikaa OYS:siin. Kuulemma kolmen kuukauden sisällä leikkauksesta kuvataan, jotta tiedetään, missä mennään. Minä en uskalla tehdä mitään, mikä on kiellettyä, etten vain joutuis sen takia uudelleen leikkaukseen. Tämä alkaa olla turhauttavaa odotella, miksi lupaavat kolmen kuukauden sisään, jos eivät kerran pidä sitä. Kielletyllä tarkoitan uintia, kävelyä, punttisalia ym. Vaatteet kuule alkaa pienentyä itsestään kaapissa, no ei sen puoleen, mulla ei siellä olekaan valoja, varmaan pimeys ne kutistaa. Muuten on ihan siedettävä olo, paitsi että tuntuu aika useastikin että vois joku tuon raudan kiskaista pois. Se käy kipeää, kun se tuolla selässä tökkii. Nyt on tunto tullut vasempaan jalkaan, mutta tilalle sitten sellainen vaiva, että kun makaa vähän aikaa vaikkapa kyljellään, niin sitten ei jalat jaksa kantaa, tarvii kepit.
Onneksi on lapset tässä lähellä ja on mulla mieskin, kyselit viime viestissä että onko tukiverkkoa. On kyllä, välillä niin paljon, että ihan ahdistaa!!!!!En ole tottunut pyytämään niin paljon apua, itsepäinen kun olen. Mites sinä olet parantunut?

Lue lisää

Hei!

Tärkein toipumistani esitänyt asia unohtui mainita: pyysin ortopediltä lähetteen fysioterapiaan! Minä olin niitä, jotka meni ihan lukkoon makuuaikana ja liikkeelle lähtemiseen tarvittiin "kädestä pitäen" ohjaamista ja yhdessä niiden liikkeiden hakemista, mitä selkä kestää. Rohkaisu oli tosi tarpeen! Kysy sinäkin, jos arvelet!
Hyvää uutta vuotta!

Eiju kirjoitti:

Hei!

Tärkein toipumistani esitänyt asia unohtui mainita: pyysin ortopediltä lähetteen fysioterapiaan! Minä olin niitä, jotka meni ihan lukkoon makuuaikana ja liikkeelle lähtemiseen tarvittiin "kädestä pitäen" ohjaamista ja yhdessä niiden liikkeiden hakemista, mitä selkä kestää. Rohkaisu oli tosi tarpeen! Kysy sinäkin, jos arvelet!
Hyvää uutta vuotta!

Lue lisää

Kiitti viestistä, mukava kuulla että toivoa on vielä. Odottelenkin että pääsisin kokeilemaan töitä. Kuusi vuotta ollut kotona, seitsemäs lähdössä. Hyvät uudet vuodet sinne etelään täältä napapiirin pohjoispuolelta.

tara kirjoitti:

Hei Eiju ja Inkku sekä muut asiasta kiinnopstuneet!

Minut luudutusleikattiin 7 kk sitten. Eiju kyseli, olenko päässyt jo eroon kipulääkkeistä. Leikkauksen jälkeen lopetettiin heti Tramadol ja Lyrica. Kotona otin aluksi neljä Panacodia /vrk. Nyt määrä on enää yksi päivässä, joskus iltapäivällä alkaa tuntua, että nyt ei enää jaksa purra hammasta. Triptyyliä otan myös iltaisin pienen annoksen, jätin välillä sen pois, mutta huomasin, että kivut lisääntyivät ja aloitin uudestaan. Lihasrelaksaattia Norflex otan tarpeen mukaan, koska tuntuu, että kipu tulee usein lihaskovettumista lantion alueella. Yöksi otan ½ Sopinoxia, joka on nukahtamislääke, koska hyvä uni on ehdoton edellytys hyvinvoinnille. On siis kiva huomata, että paranemista tapahtuu vieläkin ja lääkemäärä vähenee koko ajan. Kumartuminen on vielä hankalaa ja tuntuu, että arvet kiristävät ja vihlaisevat lonkissa äkkinäisissä liikkeissä. Liika istuminen on pahasta, mutta on hyvä kokeilla kuntoaan aina välillä. Olimme perheen kanssa matkailemassa Ahvenanmaalla ja autossa tuli istuttua 1200 km. Matkan jaksoin hyvin, mutta kipua oli enemmän pitkien ajomatkojen jälkeisinä päivinä. Uskon, että parantuminen vie paljon aikaa, kirurgi kertoi, että toipumisaika leikkauksesta on noin kaksi vuotta ja pahojakin kipujaksoja voi tulla vielä välillä. Leikkauskohta on kova ja tunnoton. Vaarana on, että jäykillä lihaksilla alkaa työnteon liian kovasti ja kipeytyy sitten siitä. Menen työhön elokuussa kesäloman jälkeen, en jaksaisi jäädä eläkkeelle, vaikka aika moni jääkin tämän leikkauksen jälkeen. Uskon, että ikä vaikuttaa asiaan, olen vielä melko nuori ja toipuminen tapahtuu helpommin kuin esimerkiksi yli viisikymppisillä. Varovaisesti pitää aloittaa ja olen sopinut työnantajan kanssa lyhennetystä työajasta.
Olen kiitollinen leikkauksesta, koska kävely palautui ja hirveä hermosärky väheni huomattavasti. Kyllä vieläkin on särkyä, mutta se on jo paljon inhimillisempää.
On hyvä, että tästä asiasta tuli keskustelua, koska saman kokeneita on mukava tavata verkossa ja ne, jotka odottavat leikkausta, tarvitsevat tietoa siitä. Saamme olla tyytyväisiä, että lääketiede voi tehdä jotain hyväksemme. Leikkauksen odotus ja vuosikausia jatkuneet kivut ovat pahoja. Leikkauksen jälkeiset päivät sairaalassa ovat rankkoja, vaikka kipulääkettä ja kipupumpun saakin. Kolme kk taivuttelematta, korotetut sängyt, istuimet ja vessäpönttö, tarttumispihdit, sukanvetolaitteet yms. apuvälineet ovat käytössä. Sen jälkeen alkaa kuntoutus. Kävelen pitkiä lenkkejä, yritän venyttää selkälihaksia ja treenata vatsalihaksia, joika ovat olemattomat kolmen kuukauden tikkuna olon jälkeen. Mutta kyllä sen kestää, kun on toivoa paremmasta ja kaikki tehtävissä oleva on tehty. Aika kun kuluu, tuntuu, että kaikki oli vain pahaa unta. Jo nyt, kun kesä tuli, sairasaikaa ja kipua on vaikea kuvitella. Ne tuntuvat jo kaukaisilta asioilta. Itsestä pitää pitää huolta, kuntoa nostaa, pitää osata sanoa jämäkästi ei vaatimuksille ja hiljentää vauhtia työelämässä. Näitä asioita opin sairauden aikana, yritän pitää ne mielessä. Hyvää kesän jatkoa.

Lue lisää

Heipä hei vain kaikille..ja parempaa vuotta alkanutta vuotta 2006 ! Oli ihanaa löytää että tästä vaivasta löytyy keskustelua ja tietoa. Itse olen 37 v. istumatyöntekijä (pankkilainen)ja olen ollut nyt n. 4 kk:tta sairaslomalla kun en pääse kunnolla kävelemään/ muuten liikkumaan. Särky vasemmassa jalassa ollut kova, tällähetkellä pääsen kävelemään n.50 m. Mummotkin menee kadulla ohi. Yksi tuttu mummo (86v), tarjosi jopa kadulla kyytiä rollaattorissaan kun tässä yhtenä päivänä köpöttelin kaupasta kotiinpäin (meillä matkaa kauppaan 40m)..on ne mukavia nuo mummot =) Kaikki alkoi kun huomasin hölkätessäni että vasen jalkani puutuu..mutta jatkoin vain sinnikkäästi. Nyt puutuminen/ särky tosiaan vain pahentunut.On tutkittu ja kuvattu. Käyty fysikaalisessa läpi hieronnat ja venytykset yms...ilman apua. Totesivat että välilevyt L4 ja L5 ovat kuluneet ja madaltuneet ja siellä välissä hermot puristuksissa. Ei välilevyn pullistumia (tai no yksi pieni, mutta siitä ei kuulemma haittaa)Lisäksi L5 on siirtynyt n.0,7cm. Olen syönyt myös jos jonkinlaista särky yms.lääkettä. Mutta kun yrittäisi pysytellä "selväjärkisenä" kun on noita tenavia (11-,9- ja 7- vuotiaat).

Nyt lopulta päättivät että selkäni leikataan...itseasiassa 25.1-06 (sain juuri viime viikolla ajan). Enpä juuri tiennyt leikkauksen jälkeisestä ajasta mitään mitä odottaa. On ollut hyvä saada tietää edes hiukan etukäteen. Osaa vähän perhettä varoitella etukäteen. Ainut että huolestuttaa kun meillä on portaita ihan kamalasti. (Vanha puutalo 3:ssa kerroksessa ja vielä ulkoportaatkin)Suihkuunkaan en pääse ellen mene yksiä jyrkkiä kierreportaita tai sitten piharakennukseemme (asumme maaseudulla) ja silloin myöskin muutamat portaat jäinen piha. Ukkoni joutuu välillä lähtemään reissuhommiin jolloin olen yksin tenavien kanssa kotona. (Onneksi kouluun pääsevät kävellen ja ovat sen verran isoja että pystyvät edes vähän auttamaan) Sukulaisiamme ei asu läheseudulla. Saas nähdä kuinka tytön käypi =/ Mistä muuten noita apuvälineitä saa ja mitä niiden vuokraus maksaa ?? Voisiko joku kertoa. Jotenkin ajattelin että pääsis hetikohta leikkauksen jälkeen kävelee ja muutenki liikkuu normaalisti.

Lääkärikään ei kertonu tästä sen enempää. Paitsi että mitä nyt leikkauksessa tehdään(tehdään hermoille tilaa ja jäykistetään selkä)ja että on n.4 kk leikkauksen jälkeistä toipumisaikaa. Pari päivää kuulema leikkauksen jälkeen pirun kipee..mutta sitten kivut jo hellittää. Taitaakin olla hieman pitempään kipuja yms. Mutta toisaalta kyllähän sen kestää jos vain tämä nykyinen särky lähtee..ja pääsis liikkumaan. Ahdistaa ja tuntee jo välillä itsensä että on tuolla yläpäässä(kin) vikaa. Mutta pakko vain ottaa vähän "hurtilla huumorilla"..muuten ei kyllä jaksa. Vaikkakin itkeskelen välillä yksikseni kun masentaa.

Sain vielä juuri viime keväänä uuden vakituisen työpaikan, minut valittiin luottamusmieheksi tässä sairaslomalla ollessani ja nyt ajattelen kauhuissani että pääsenköhän ikinä enään takaisin töihin. Lukemani perusteella ainakin vähän hirvittää. Kertokaa miten teille on käynyt? Oletteko pystyneet tekemään leikkauksen jälkeen istumatyötä, minulla kun on vielä 50km ajomatka töihin..eli 100km edestakas.

Toivotan Teille kaikille hyvää jatkoa ja toipumista. Ei muutakuin tsemppiä kaikille !!!

Sari kirjoitti:

Heipä hei vain kaikille..ja parempaa vuotta alkanutta vuotta 2006 ! Oli ihanaa löytää että tästä vaivasta löytyy keskustelua ja tietoa. Itse olen 37 v. istumatyöntekijä (pankkilainen)ja olen ollut nyt n. 4 kk:tta sairaslomalla kun en pääse kunnolla kävelemään/ muuten liikkumaan. Särky vasemmassa jalassa ollut kova, tällähetkellä pääsen kävelemään n.50 m. Mummotkin menee kadulla ohi. Yksi tuttu mummo (86v), tarjosi jopa kadulla kyytiä rollaattorissaan kun tässä yhtenä päivänä köpöttelin kaupasta kotiinpäin (meillä matkaa kauppaan 40m)..on ne mukavia nuo mummot =) Kaikki alkoi kun huomasin hölkätessäni että vasen jalkani puutuu..mutta jatkoin vain sinnikkäästi. Nyt puutuminen/ särky tosiaan vain pahentunut.On tutkittu ja kuvattu. Käyty fysikaalisessa läpi hieronnat ja venytykset yms...ilman apua. Totesivat että välilevyt L4 ja L5 ovat kuluneet ja madaltuneet ja siellä välissä hermot puristuksissa. Ei välilevyn pullistumia (tai no yksi pieni, mutta siitä ei kuulemma haittaa)Lisäksi L5 on siirtynyt n.0,7cm. Olen syönyt myös jos jonkinlaista särky yms.lääkettä. Mutta kun yrittäisi pysytellä "selväjärkisenä" kun on noita tenavia (11-,9- ja 7- vuotiaat).

Nyt lopulta päättivät että selkäni leikataan...itseasiassa 25.1-06 (sain juuri viime viikolla ajan). Enpä juuri tiennyt leikkauksen jälkeisestä ajasta mitään mitä odottaa. On ollut hyvä saada tietää edes hiukan etukäteen. Osaa vähän perhettä varoitella etukäteen. Ainut että huolestuttaa kun meillä on portaita ihan kamalasti. (Vanha puutalo 3:ssa kerroksessa ja vielä ulkoportaatkin)Suihkuunkaan en pääse ellen mene yksiä jyrkkiä kierreportaita tai sitten piharakennukseemme (asumme maaseudulla) ja silloin myöskin muutamat portaat jäinen piha. Ukkoni joutuu välillä lähtemään reissuhommiin jolloin olen yksin tenavien kanssa kotona. (Onneksi kouluun pääsevät kävellen ja ovat sen verran isoja että pystyvät edes vähän auttamaan) Sukulaisiamme ei asu läheseudulla. Saas nähdä kuinka tytön käypi =/ Mistä muuten noita apuvälineitä saa ja mitä niiden vuokraus maksaa ?? Voisiko joku kertoa. Jotenkin ajattelin että pääsis hetikohta leikkauksen jälkeen kävelee ja muutenki liikkuu normaalisti.

Lääkärikään ei kertonu tästä sen enempää. Paitsi että mitä nyt leikkauksessa tehdään(tehdään hermoille tilaa ja jäykistetään selkä)ja että on n.4 kk leikkauksen jälkeistä toipumisaikaa. Pari päivää kuulema leikkauksen jälkeen pirun kipee..mutta sitten kivut jo hellittää. Taitaakin olla hieman pitempään kipuja yms. Mutta toisaalta kyllähän sen kestää jos vain tämä nykyinen särky lähtee..ja pääsis liikkumaan. Ahdistaa ja tuntee jo välillä itsensä että on tuolla yläpäässä(kin) vikaa. Mutta pakko vain ottaa vähän "hurtilla huumorilla"..muuten ei kyllä jaksa. Vaikkakin itkeskelen välillä yksikseni kun masentaa.

Sain vielä juuri viime keväänä uuden vakituisen työpaikan, minut valittiin luottamusmieheksi tässä sairaslomalla ollessani ja nyt ajattelen kauhuissani että pääsenköhän ikinä enään takaisin töihin. Lukemani perusteella ainakin vähän hirvittää. Kertokaa miten teille on käynyt? Oletteko pystyneet tekemään leikkauksen jälkeen istumatyötä, minulla kun on vielä 50km ajomatka töihin..eli 100km edestakas.

Toivotan Teille kaikille hyvää jatkoa ja toipumista. Ei muutakuin tsemppiä kaikille !!!

Lue lisää

Hei!
Minun selässä on nikaman siirtymä ja samassa nikamassa on myös luutumis höiriö.
Nyt on sitten edessä päätöksien teko,olen menossa taivutus röntkenkuviin jossa nähdään lisää selkäni tilaa.
Mutta leikkaus päätös on niin iso asia että luulen etten uskalla antaa leikata.
minä pystyn kävelemään pitkää matkaa hyvin.
mutta kun töissä joutuu nostelemaan raskaita taakkoja ja kiertoliike on pahaks.
Istua enkä seisoa voi pitkää aikaa.
Kun taas lähden liikkeelle niin vasen jalka "pettää" ja melkein tuuskahdan turvalleni.
Mistä saa tietoa pääsiskö uudelleen koulutukseen?

Eepeli kirjoitti:

Hei!
Minun selässä on nikaman siirtymä ja samassa nikamassa on myös luutumis höiriö.
Nyt on sitten edessä päätöksien teko,olen menossa taivutus röntkenkuviin jossa nähdään lisää selkäni tilaa.
Mutta leikkaus päätös on niin iso asia että luulen etten uskalla antaa leikata.
minä pystyn kävelemään pitkää matkaa hyvin.
mutta kun töissä joutuu nostelemaan raskaita taakkoja ja kiertoliike on pahaks.
Istua enkä seisoa voi pitkää aikaa.
Kun taas lähden liikkeelle niin vasen jalka "pettää" ja melkein tuuskahdan turvalleni.
Mistä saa tietoa pääsiskö uudelleen koulutukseen?

Lue lisää

Hei Eepeli !

Omakohtaista kokemusta ei (ainakaan vielä) ole asiasta, mutta uudelleen koulutuksesta voit kysyä mm. Kelasta, työvoimatoimistosta (soita ja varaa aika neuvojalle) ja ottamalla asian puheeksi lääkärisi kanssa. Lisäksi kannattaa varmaankin pohtia työnantajasi kanssa onko heillä mahdollisuutta tarjota sinulle sellaisia työtehtäviä mitä kykenet hoitamaan ja haluaako esim. työnantaja kouluttaa sinua. Jos sinulla on vakuutus niin kysy asiasta vakuutusyhtiöltäsi, joissakin tapauksissa myös vakuutusyhtiö on maksanut korvausta koulutuksen ajalta. Pääasiahan on että sinut saadaan pidettyä työkykyisenä. Itse ehkä soittaisin ensiksi työvoimatoimistoon, heillä kun on tieto kaikista kursseista ja kouluista sekä toimintatavoista. Hyvää jatkoa sinulle.

tara kirjoitti:

Hei!

Minut leikattiin puoli vuotta sitten eli laitettiin titaanisauvat ja ruuvit tukemaan alinta nikamaväliä. Luutuminen on vielä meneillään. Leikkausaika oli rankka ja kolme kuukautta tikkuna, sitten sai ruveta yrittämään kumartumista ja muuta lähes tavallista elämää. Olen melko tyytyväinen, että minut leikattiin. Kävelykyky tuli takaisin ja hirvittävä hermosärky väheni huomattavasti. Tramadol ja epilepsialääke kävivät heti tarpeettomaksi. Leikkauksen jälkeen tarvitsin neljä Panacodia päivässä, nyt enää korkeintaan yhden. Olen kävelylenkkeillyt paljon, mutta nyt ongelmana on lähinnä lihasten kramppaaminen selässä ja jaloissa ja siitä johtuvat kivut ja issiasvaivat. Kipua siis vieläkin on, mutta sitä ei voi enää verrata leikkausta edeltävään aikaan. Kumartuminen on edelleen hankalaa ja aiheuttaa vihlaisun ja särkyä. Pitkäaikaista tämä toipuminen on, mutta nyt on edes toivoa, koska minulle on nyt tehty kovin leikkaus, minkä selkävaivoille voidaan tehdä. Kipua on takana yhdeksän vuotta, toipuminen on hidasta ja ymmärrän, että kunto ja lihakset pitäisi saada kuntoon kovalla harjoittelulla. Valoisalla mielellä kuitenkin olen, vaikka huonojakin päiviä tulee välillä, elokuussa on tarkoitus aloittaa taas työelämässä. Tsemppiä kohtalotovereille!

Lue lisää

hei kohtalo toveri.!minut leikattiin kuukausi sitten ,olin kymmenen päivää sairaalassa ja nyt kolmatta viikkoa kotona.kyllä tämä toipuminen tuntuu tosi rankalta,kun ei voi mitään nostaa ,kumartua ei voi jne. henkisesti varsinkin tuntuu tyhjältä,tuntee itsensä tarpeettomaksija kyvyttömäksi tekemään mitään.varsinkin kun on lapsia perheessä pitää kuitenkin yrittää perusasiat hoitaaa,ruoka ,pyykit ym.kipua on varsinkin yöllä vielä paljon niin kuin olisi tiiliskivi selässä,ja jaloissa on kovaa hermosärkyä.olen jonkun verran käynyt ulkona kävelemässä mutta pienikin matka tuntuu ikuisuudelta.minulla lisättin 4-5 nikaman väliin hiilikuituvaippaa ja omaa luumurskaa.nämä nikamat yhdistettiin titaanilevyllä ja ruuveilla.mutta aika parantaa meidänkin selät,odottavan aika on pitkä.tsemppiä meille.

sipuli kirjoitti:

hei kohtalo toveri.!minut leikattiin kuukausi sitten ,olin kymmenen päivää sairaalassa ja nyt kolmatta viikkoa kotona.kyllä tämä toipuminen tuntuu tosi rankalta,kun ei voi mitään nostaa ,kumartua ei voi jne. henkisesti varsinkin tuntuu tyhjältä,tuntee itsensä tarpeettomaksija kyvyttömäksi tekemään mitään.varsinkin kun on lapsia perheessä pitää kuitenkin yrittää perusasiat hoitaaa,ruoka ,pyykit ym.kipua on varsinkin yöllä vielä paljon niin kuin olisi tiiliskivi selässä,ja jaloissa on kovaa hermosärkyä.olen jonkun verran käynyt ulkona kävelemässä mutta pienikin matka tuntuu ikuisuudelta.minulla lisättin 4-5 nikaman väliin hiilikuituvaippaa ja omaa luumurskaa.nämä nikamat yhdistettiin titaanilevyllä ja ruuveilla.mutta aika parantaa meidänkin selät,odottavan aika on pitkä.tsemppiä meille.

Lue lisää

Hei!

Pian on kulunut puolitoista vuotta jäykistysleikkauksesta, eivät lääkärit yhtään liioittele, kun sanovat, että toipumisaika on vähintään kaksi vuotta. Kolme kk tuntuu pitkältä, kun ei saa liikuttua, istuttua yms., mutta minusta tuntui, että se kului, kun ajatteli, että tämä on ainut vaihtoehto ja onneksi pääsin leikkaukseen. On hyvä laittaa itselleen porkkanoita, mitä teen sitten kun pääsen taas liikkeelle. Itse otin nuorimman lapsen, 12-vuotias, mukaani Helsinginmatkalle laukunkantajaksi. Menimme junalla, vähän hirvitti, mutta siitä sitten alkoi "normaalimpi" elämä. Olen ollut nyt töissä elokusta alkaen lyhennetyllä työajalla. Istuminen onnistuu paljon paremmin, kuin ennen leikkausta, samoin käveleminen parani paljon ja on lähes normaalia. Ainut takapakki tuli vajaa vuosi leikkauksesta, kun meinasin liukastua, selkä kramppsi tosi pahasti eikä millään palautunut, vaikka kävin osteopaatilla ja vaikka mitä, seurauksena oli syvä laskimotukos, joka ulottui lähes alaonttolaskimoon asti ja oli aluksi hengenvaarallinen. Kuukausi meni potiessa, mutta sitten vähitellen kävely alkoi taas sujumaan ja ihmeekseni olin taas työssä kuuden viikon jälkeen, vaikka jossain välissä meinasi usko mennä. Päätin, että jos kova kramppi tulee vielä, menen heti ottamaan kipupiikin, joka laukaisee lihasjännityksen. Nyt on tukisukka ja Marevan loppuiän. Vaikka takapakkejakin tulee, olen silti valtavan onnellinen, että pääsin leikkaukseen, koska niin ei olisi voinut jatkaa. Monta vuotta meni raajarikkona "vanhuksena". Nyt otan tuota aikaa takaisin, pukeudun naisellisesti, liikun (kuntosali ja vesijuoksu)ja nautin elämästä, kun pahin kipu on talttunut. Vielä pahempi puoli on jäykkä, mutta kyseessä on lähinnä lihaskipu, jonka hermon ärsytys saa aikaan. Minulle on sanottu, että ensimmäinen vuosi on rankka, mutta toisena vuotena jo helpottaa. Nyt pärjään korkeintaan parilla Panacodilla päivässä, joskus harvoin pitää ottaa Tramal. Paljoin sain myös apua reikihoidosta, jota sain muutaman kerran ja sitten halusin saada kyvyn välittää reikiä myös itse reiki ykkösen suorittamalla. Nyt reikienergia virtaa käsistäni, lämmittää ja avaa tukoksia. Aika kummallinen juttu, mutta olen kiitollinen selkäsairaudelle, joka johti minut myös tälle henkisen kehityksen tielle. Paljon terveisiä ja tervehdyttävää elämän energiaa. Kevät tulee ja lämpimät tuulet!
Tara

tara kirjoitti:

Hei Eiju ja Inkku sekä muut asiasta kiinnopstuneet!

Minut luudutusleikattiin 7 kk sitten. Eiju kyseli, olenko päässyt jo eroon kipulääkkeistä. Leikkauksen jälkeen lopetettiin heti Tramadol ja Lyrica. Kotona otin aluksi neljä Panacodia /vrk. Nyt määrä on enää yksi päivässä, joskus iltapäivällä alkaa tuntua, että nyt ei enää jaksa purra hammasta. Triptyyliä otan myös iltaisin pienen annoksen, jätin välillä sen pois, mutta huomasin, että kivut lisääntyivät ja aloitin uudestaan. Lihasrelaksaattia Norflex otan tarpeen mukaan, koska tuntuu, että kipu tulee usein lihaskovettumista lantion alueella. Yöksi otan ½ Sopinoxia, joka on nukahtamislääke, koska hyvä uni on ehdoton edellytys hyvinvoinnille. On siis kiva huomata, että paranemista tapahtuu vieläkin ja lääkemäärä vähenee koko ajan. Kumartuminen on vielä hankalaa ja tuntuu, että arvet kiristävät ja vihlaisevat lonkissa äkkinäisissä liikkeissä. Liika istuminen on pahasta, mutta on hyvä kokeilla kuntoaan aina välillä. Olimme perheen kanssa matkailemassa Ahvenanmaalla ja autossa tuli istuttua 1200 km. Matkan jaksoin hyvin, mutta kipua oli enemmän pitkien ajomatkojen jälkeisinä päivinä. Uskon, että parantuminen vie paljon aikaa, kirurgi kertoi, että toipumisaika leikkauksesta on noin kaksi vuotta ja pahojakin kipujaksoja voi tulla vielä välillä. Leikkauskohta on kova ja tunnoton. Vaarana on, että jäykillä lihaksilla alkaa työnteon liian kovasti ja kipeytyy sitten siitä. Menen työhön elokuussa kesäloman jälkeen, en jaksaisi jäädä eläkkeelle, vaikka aika moni jääkin tämän leikkauksen jälkeen. Uskon, että ikä vaikuttaa asiaan, olen vielä melko nuori ja toipuminen tapahtuu helpommin kuin esimerkiksi yli viisikymppisillä. Varovaisesti pitää aloittaa ja olen sopinut työnantajan kanssa lyhennetystä työajasta.
Olen kiitollinen leikkauksesta, koska kävely palautui ja hirveä hermosärky väheni huomattavasti. Kyllä vieläkin on särkyä, mutta se on jo paljon inhimillisempää.
On hyvä, että tästä asiasta tuli keskustelua, koska saman kokeneita on mukava tavata verkossa ja ne, jotka odottavat leikkausta, tarvitsevat tietoa siitä. Saamme olla tyytyväisiä, että lääketiede voi tehdä jotain hyväksemme. Leikkauksen odotus ja vuosikausia jatkuneet kivut ovat pahoja. Leikkauksen jälkeiset päivät sairaalassa ovat rankkoja, vaikka kipulääkettä ja kipupumpun saakin. Kolme kk taivuttelematta, korotetut sängyt, istuimet ja vessäpönttö, tarttumispihdit, sukanvetolaitteet yms. apuvälineet ovat käytössä. Sen jälkeen alkaa kuntoutus. Kävelen pitkiä lenkkejä, yritän venyttää selkälihaksia ja treenata vatsalihaksia, joika ovat olemattomat kolmen kuukauden tikkuna olon jälkeen. Mutta kyllä sen kestää, kun on toivoa paremmasta ja kaikki tehtävissä oleva on tehty. Aika kun kuluu, tuntuu, että kaikki oli vain pahaa unta. Jo nyt, kun kesä tuli, sairasaikaa ja kipua on vaikea kuvitella. Ne tuntuvat jo kaukaisilta asioilta. Itsestä pitää pitää huolta, kuntoa nostaa, pitää osata sanoa jämäkästi ei vaatimuksille ja hiljentää vauhtia työelämässä. Näitä asioita opin sairauden aikana, yritän pitää ne mielessä. Hyvää kesän jatkoa.

Lue lisää

Hei!
Olen pian menossa L4-5 nikamanjäykistykseen, samaan nikamaan on kasvanut kysta, joka samalla poistetaan... Onko kellään kokemusta tällaisesta kystasta?
Sekä olenko ymmärtänyt oikein tuosta "tikkusuorasta" asennosta 3kk; enkö tosiaan voi kulkea autollakaan milloinkaan tuon 3kk:n aikana? Ambulanssillako niissä tarkastuksissakinko käydään...?
Kuulostaa ihan kamalilta nuo kertomukset; näinköhän tuosta selviää edes hengissä????
Vastauksesta ja lisätiedoista tulevaisuuteni suhteen erittäin kiitollinen: Erkku

tara kirjoitti:

Hei!

Pian on kulunut puolitoista vuotta jäykistysleikkauksesta, eivät lääkärit yhtään liioittele, kun sanovat, että toipumisaika on vähintään kaksi vuotta. Kolme kk tuntuu pitkältä, kun ei saa liikuttua, istuttua yms., mutta minusta tuntui, että se kului, kun ajatteli, että tämä on ainut vaihtoehto ja onneksi pääsin leikkaukseen. On hyvä laittaa itselleen porkkanoita, mitä teen sitten kun pääsen taas liikkeelle. Itse otin nuorimman lapsen, 12-vuotias, mukaani Helsinginmatkalle laukunkantajaksi. Menimme junalla, vähän hirvitti, mutta siitä sitten alkoi "normaalimpi" elämä. Olen ollut nyt töissä elokusta alkaen lyhennetyllä työajalla. Istuminen onnistuu paljon paremmin, kuin ennen leikkausta, samoin käveleminen parani paljon ja on lähes normaalia. Ainut takapakki tuli vajaa vuosi leikkauksesta, kun meinasin liukastua, selkä kramppsi tosi pahasti eikä millään palautunut, vaikka kävin osteopaatilla ja vaikka mitä, seurauksena oli syvä laskimotukos, joka ulottui lähes alaonttolaskimoon asti ja oli aluksi hengenvaarallinen. Kuukausi meni potiessa, mutta sitten vähitellen kävely alkoi taas sujumaan ja ihmeekseni olin taas työssä kuuden viikon jälkeen, vaikka jossain välissä meinasi usko mennä. Päätin, että jos kova kramppi tulee vielä, menen heti ottamaan kipupiikin, joka laukaisee lihasjännityksen. Nyt on tukisukka ja Marevan loppuiän. Vaikka takapakkejakin tulee, olen silti valtavan onnellinen, että pääsin leikkaukseen, koska niin ei olisi voinut jatkaa. Monta vuotta meni raajarikkona "vanhuksena". Nyt otan tuota aikaa takaisin, pukeudun naisellisesti, liikun (kuntosali ja vesijuoksu)ja nautin elämästä, kun pahin kipu on talttunut. Vielä pahempi puoli on jäykkä, mutta kyseessä on lähinnä lihaskipu, jonka hermon ärsytys saa aikaan. Minulle on sanottu, että ensimmäinen vuosi on rankka, mutta toisena vuotena jo helpottaa. Nyt pärjään korkeintaan parilla Panacodilla päivässä, joskus harvoin pitää ottaa Tramal. Paljoin sain myös apua reikihoidosta, jota sain muutaman kerran ja sitten halusin saada kyvyn välittää reikiä myös itse reiki ykkösen suorittamalla. Nyt reikienergia virtaa käsistäni, lämmittää ja avaa tukoksia. Aika kummallinen juttu, mutta olen kiitollinen selkäsairaudelle, joka johti minut myös tälle henkisen kehityksen tielle. Paljon terveisiä ja tervehdyttävää elämän energiaa. Kevät tulee ja lämpimät tuulet!
Tara

Lue lisää

Heips!

Minulle tehtiin tuo L4-S1,L5 nikamien jäykistysleikkaus tammikuussa 2006 ja olen sairaslomalla edelleen. Istuminen on työlästä, pitempään jos istuu (n.15min)niin en pääse omin avuin ylös vaan jonkun täytyy tulla avittamaa. Välillä kramppaa oikeasta lonkasta (mistä ottivat luuta), kumartumiset ja raskaammat kantamiset sattuu. Päivittäiset normaalit kotityöt tekee kipeetä (pyykkikorin kantaminen, imurointi). Loppuuko tää ikinä!!! Olen käynyt sauvakävelemässä ja tehnyt 7 km:n lenkkejäkin mutta tämän jälkeen pitänyt mennä maate ja ottaa särkylääke. Miten ihmessä voin kuntouttaa itseäni? pitäisi mennä töihinkin ...jonne pitäisi ajaa 50km suuntaansa ja minulla on istumatyö...voi apua. Sairauspäiväraha loppuu nyt elokuun lopussa ja saas nähdä joutuuko jäämään kuntoutustuelle =( Eipä silti olen loppujenlopulta onnellinen että tää selkä leikattiin ja pääsen edes jonkin verran liikkumaan...mutta kun pääsis vielä joskus töihin. Onko olemassa mitään kuntoutusta tällaisen leikkauksen läpikäyneelle... vai onko se vaan tuo kävely??

Sara kirjoitti:

Heips!

Minulle tehtiin tuo L4-S1,L5 nikamien jäykistysleikkaus tammikuussa 2006 ja olen sairaslomalla edelleen. Istuminen on työlästä, pitempään jos istuu (n.15min)niin en pääse omin avuin ylös vaan jonkun täytyy tulla avittamaa. Välillä kramppaa oikeasta lonkasta (mistä ottivat luuta), kumartumiset ja raskaammat kantamiset sattuu. Päivittäiset normaalit kotityöt tekee kipeetä (pyykkikorin kantaminen, imurointi). Loppuuko tää ikinä!!! Olen käynyt sauvakävelemässä ja tehnyt 7 km:n lenkkejäkin mutta tämän jälkeen pitänyt mennä maate ja ottaa särkylääke. Miten ihmessä voin kuntouttaa itseäni? pitäisi mennä töihinkin ...jonne pitäisi ajaa 50km suuntaansa ja minulla on istumatyö...voi apua. Sairauspäiväraha loppuu nyt elokuun lopussa ja saas nähdä joutuuko jäämään kuntoutustuelle =( Eipä silti olen loppujenlopulta onnellinen että tää selkä leikattiin ja pääsen edes jonkin verran liikkumaan...mutta kun pääsis vielä joskus töihin. Onko olemassa mitään kuntoutusta tällaisen leikkauksen läpikäyneelle... vai onko se vaan tuo kävely??

Lue lisää

Hei, olen sairastanut selkääni n. 1,5 vuotta ja sain
tammikuussa määräyksen luudutusleikkaukseen.
Uudet magneettikuvat otettiin 16.08.2007 ja seuraava
lääkäriaika on 03.09.2007. Osaatko sanoa kuinka kauan menisi tuosta lääkäriajasta itse leikkaukseen,
voinko joutua heti esim. jäämään osastolle? En ole saanut minkäänlaista vastausta osastolta jonne menen . Suurpiirteinenkin vastaus riittää.
Ei kai ole mahdollista että leikkausta venytettäisiin vielä kuukausikaupalla ?

Nimetön kirjoitti:

Hei, olen sairastanut selkääni n. 1,5 vuotta ja sain
tammikuussa määräyksen luudutusleikkaukseen.
Uudet magneettikuvat otettiin 16.08.2007 ja seuraava
lääkäriaika on 03.09.2007. Osaatko sanoa kuinka kauan menisi tuosta lääkäriajasta itse leikkaukseen,
voinko joutua heti esim. jäämään osastolle? En ole saanut minkäänlaista vastausta osastolta jonne menen . Suurpiirteinenkin vastaus riittää.
Ei kai ole mahdollista että leikkausta venytettäisiin vielä kuukausikaupalla ?

Lue lisää

Odottavan aika on pitkä. Tammikuussa 2005 loukkasin itseni. Vuosi meni kotona ennen kuin lääkärit uskoivat kipuilun johtuvan muustakin kuin luulosairaudesta. Kuvia on otettu, neurologisia testejä tehty. Eilen kävin varjoainekuvauksissa. Joudun vielä käymään koko rangan magneettikuvaukset läpi sekä koko kehon neurologiset testit. Eli täytyy vain odottaa kotona seuraavaa aikaa ja selvitä päivä kerrallaan. sen vain tiedän, että iso leikkaus tehdään. Pelottaa, mutta ehkä pääsen kivuista ja saan jatkaa pysähtynyttä elämää.

Eepeli kirjoitti:

Hei!
Minun selässä on nikaman siirtymä ja samassa nikamassa on myös luutumis höiriö.
Nyt on sitten edessä päätöksien teko,olen menossa taivutus röntkenkuviin jossa nähdään lisää selkäni tilaa.
Mutta leikkaus päätös on niin iso asia että luulen etten uskalla antaa leikata.
minä pystyn kävelemään pitkää matkaa hyvin.
mutta kun töissä joutuu nostelemaan raskaita taakkoja ja kiertoliike on pahaks.
Istua enkä seisoa voi pitkää aikaa.
Kun taas lähden liikkeelle niin vasen jalka "pettää" ja melkein tuuskahdan turvalleni.
Mistä saa tietoa pääsiskö uudelleen koulutukseen?

Lue lisää

hei minulla yli 10.v selkävika.nikama siirtumä ollut jo 4.v 27mm.Nyt käynyt ortonilla ortobedillä,katsoi uusia kuvia,sanoi että täytyy leikata heti,mumisi jotain muuttuvasta ja erikois laatusesta tilanteesta,kuvissa oli myös jotai mustia pisteitä paljon.sanoi että konsultoi jotain erikois lääkäriä ja laittaa lähetteen heti töölööseen tai jorviin.kysyin mitä siellä on muuttunut,sanoi vai että iso operaartio tulossa,hän ei voi sanoa koska ei ole leikkaava lääkäri,rupesi sitten ottamaan valokuvia kännykällä kuvista ja sanoi että näyttä kuvia viran ulkopuolella jollekkin erikois lääkärille.antoi taksi kortin kun ei yleiset ajoneuvot ole enää terveellisiä minulle.sanoi myös että sairaalasta tulee sitten kutsu.no nyt kotana täynnä kysymys merkkejä.pelottaa kun ei tiedä missä mennään ja mitä oli nua mustat pisteet kuvissa.

tara kirjoitti:

Hei!

Minut leikattiin puoli vuotta sitten eli laitettiin titaanisauvat ja ruuvit tukemaan alinta nikamaväliä. Luutuminen on vielä meneillään. Leikkausaika oli rankka ja kolme kuukautta tikkuna, sitten sai ruveta yrittämään kumartumista ja muuta lähes tavallista elämää. Olen melko tyytyväinen, että minut leikattiin. Kävelykyky tuli takaisin ja hirvittävä hermosärky väheni huomattavasti. Tramadol ja epilepsialääke kävivät heti tarpeettomaksi. Leikkauksen jälkeen tarvitsin neljä Panacodia päivässä, nyt enää korkeintaan yhden. Olen kävelylenkkeillyt paljon, mutta nyt ongelmana on lähinnä lihasten kramppaaminen selässä ja jaloissa ja siitä johtuvat kivut ja issiasvaivat. Kipua siis vieläkin on, mutta sitä ei voi enää verrata leikkausta edeltävään aikaan. Kumartuminen on edelleen hankalaa ja aiheuttaa vihlaisun ja särkyä. Pitkäaikaista tämä toipuminen on, mutta nyt on edes toivoa, koska minulle on nyt tehty kovin leikkaus, minkä selkävaivoille voidaan tehdä. Kipua on takana yhdeksän vuotta, toipuminen on hidasta ja ymmärrän, että kunto ja lihakset pitäisi saada kuntoon kovalla harjoittelulla. Valoisalla mielellä kuitenkin olen, vaikka huonojakin päiviä tulee välillä, elokuussa on tarkoitus aloittaa taas työelämässä. Tsemppiä kohtalotovereille!

Lue lisää

Miten voi elää 3 kk kumartumatta tikkuna? Tällöinhän ihmisellä täytyy olla palvelija ja siivooja kotona. Vai oletko onnistunut tekemään kaikki kotityöt selkä suorana lattian pesusta pyykkihuoltoon? Minä olin selän luudutusleikkauksessa , L 4 ja L5 nikamat jäykistettiin ruuveilla ja ilm. Luusiirrettä . 2 kk kulunut , olen tehnyt paljon kotona, yrittäen muistaa pitää selkää suorana, mutta kumarteluja on tullut. Selkä kipeä. Lepo ja istuminen auttavat kipuun.L3 välilevyssä nyt lievä kompressiomurtuma jossa painuma. Onkohan jäykistys lisännyt painetta ylempiin nikamiin? Jolloin selkä ei jousta tarpeeksi... Saa nähdä mitä ortopedi sanoo , tarvitaanko osteoporoosi tutkimuksia .. kuulemma nikamamurtumat paranevat itsekseen ajan kanssa elleivät paina hermoja. Uuteen leikkaukseen en halua ellei pakko. Joka tapauksessa selkä , oli kivuton ennen leikkausta, oireet olivat vain jalkoihin iskevät sähköiskumaiset kivut . Kaduttaa, kannattiko mennä ylipäätään noi isoon leikkaukseen...

Hei. Kerroit itseltäsi leikatun ja jäykistetyn 4-5 ja 3-4 välit ja tulos oli kohdaltasi hyvä. Missä leikkaus tehtiin, ja oliko pitkät jonot? Mulla on samoissa väleissä prolapseja 2 kpl, ja vielä kolioosi päälle.

Terve vaan kaikille kohtalotovereille.
Eli mulle on tehty luudutusleikkaus ja hermokanavien suurennus 13.03.08. Takana 5kk ja tuntuu aika hyvältä.
Työskentelen rakennusmaalarina (39v) ja pitäis kohta mennä töihin. Tuntuu vaan siltä että kestänkö oikeesti raskasta työtä jo nyt. Vai pitäiskö hakee lisää saikkuu.

hab69 kirjoitti:

Terve vaan kaikille kohtalotovereille.
Eli mulle on tehty luudutusleikkaus ja hermokanavien suurennus 13.03.08. Takana 5kk ja tuntuu aika hyvältä.
Työskentelen rakennusmaalarina (39v) ja pitäis kohta mennä töihin. Tuntuu vaan siltä että kestänkö oikeesti raskasta työtä jo nyt. Vai pitäiskö hakee lisää saikkuu.

Lue lisää

Heippa!
Minulle on ilmeisesti tulossa eteen luudutusleikkaus jossain vaiheessa. Olipa hyvä löytää täältä kohtalotovereiden kirjoituksia, koska monet niistä ovat kuin omasta suustani oireineen.
Olen "vasta" 32-vuotias ja minulla on työelämää vielä edessä, joten mielelläni haluaisin saada selkäni kuntoon ja kivuista tahdon eroon.
Nikamalisteesiä eli -siirtymää on tällä hetkellä rtg-kuvien mukaan 19 mm L5 ja S1 tasolla sekä välilevy on rappeutunut alimmassa välissä myös. Alin lannenikama on myös anomaalinen eli epämuotoinen. Hermosärkyä on oikeassa jalassa eritoten ja selkä on aika huonossa kunnossa. Olen silti käynyt töissä, kun ei tarvitse olla paikoillaan. Selkä oireilee eniten silloin kun seison staattisesti paikoillani pitkään tai makuuasennossa, joten öisin nukun parin panacodin voimalla tällä hetkellä. Kyllä sitä silti aina herää kipuun, kun täytyy kylkeä kääntää, heh.
Magneettikuvaan tuli kutsu, mutta sinne pääsen noin vasta 6 kk kuluttua ja vaan luoja tietää kuinka kauan täytyy odottaa itse operaatiota (jos se edes on tullakseen...)

Jälkihoito askarruttaa myös. Varsinkin kun on kolme lasta kotona, 13, 3, ja 1,5 vuotiaat. Ja tietysti mies tekee reissuhommia, joten se on viikot poissa kotoa. Onkohan mahdollista saada esim. kotiapua toipilasaikana? Toki mummut varmasti tulevat myös auttamaan, mutta jotenkin jatkuva avun pyytäminen anopilta saattaa välillä nyppiä ;)

Tietysti toivon, että selkä saadaan kuntoon ja olen valmis tekemään sen eteen sen mitä vaaditaan, mutta silti jännittää. Ei itse toimenpide vaan lähinnä nämä käytännön järjestelyt.

Atri kirjoitti:

Heippa!
Minulle on ilmeisesti tulossa eteen luudutusleikkaus jossain vaiheessa. Olipa hyvä löytää täältä kohtalotovereiden kirjoituksia, koska monet niistä ovat kuin omasta suustani oireineen.
Olen "vasta" 32-vuotias ja minulla on työelämää vielä edessä, joten mielelläni haluaisin saada selkäni kuntoon ja kivuista tahdon eroon.
Nikamalisteesiä eli -siirtymää on tällä hetkellä rtg-kuvien mukaan 19 mm L5 ja S1 tasolla sekä välilevy on rappeutunut alimmassa välissä myös. Alin lannenikama on myös anomaalinen eli epämuotoinen. Hermosärkyä on oikeassa jalassa eritoten ja selkä on aika huonossa kunnossa. Olen silti käynyt töissä, kun ei tarvitse olla paikoillaan. Selkä oireilee eniten silloin kun seison staattisesti paikoillani pitkään tai makuuasennossa, joten öisin nukun parin panacodin voimalla tällä hetkellä. Kyllä sitä silti aina herää kipuun, kun täytyy kylkeä kääntää, heh.
Magneettikuvaan tuli kutsu, mutta sinne pääsen noin vasta 6 kk kuluttua ja vaan luoja tietää kuinka kauan täytyy odottaa itse operaatiota (jos se edes on tullakseen...)

Jälkihoito askarruttaa myös. Varsinkin kun on kolme lasta kotona, 13, 3, ja 1,5 vuotiaat. Ja tietysti mies tekee reissuhommia, joten se on viikot poissa kotoa. Onkohan mahdollista saada esim. kotiapua toipilasaikana? Toki mummut varmasti tulevat myös auttamaan, mutta jotenkin jatkuva avun pyytäminen anopilta saattaa välillä nyppiä ;)

Tietysti toivon, että selkä saadaan kuntoon ja olen valmis tekemään sen eteen sen mitä vaaditaan, mutta silti jännittää. Ei itse toimenpide vaan lähinnä nämä käytännön järjestelyt.

Lue lisää

luudutusta ja jännittää,mun lääkäri keväällä sanoi et jos vielä jaksan kipujen kanssa odotetaan luudutusta ..nyt se alkaa olla esissä,ja kahden suunnan ajatukset päässäni pyörii, josko vielä vain kipulääkettä ja huonoa kävelyä jatkaisi,mietin myös miten sen jäkeen kotona pärjään ja yksin asun pienien koirien kanssa.JOS JOKU LUKEE VOISIKO KERTOA MITÄ HYÖTYÄ OLI LUUDUTUSLEIKAUKSESTA ,JA kuin kauvan helpotus kesti, nimittäin olen jo aivan täynnä kipua ja taas kipua ja liikkuminen alkaaa olla vähissä,jalat hiihtäen tulee...

Atri kirjoitti:

Heippa!
Minulle on ilmeisesti tulossa eteen luudutusleikkaus jossain vaiheessa. Olipa hyvä löytää täältä kohtalotovereiden kirjoituksia, koska monet niistä ovat kuin omasta suustani oireineen.
Olen "vasta" 32-vuotias ja minulla on työelämää vielä edessä, joten mielelläni haluaisin saada selkäni kuntoon ja kivuista tahdon eroon.
Nikamalisteesiä eli -siirtymää on tällä hetkellä rtg-kuvien mukaan 19 mm L5 ja S1 tasolla sekä välilevy on rappeutunut alimmassa välissä myös. Alin lannenikama on myös anomaalinen eli epämuotoinen. Hermosärkyä on oikeassa jalassa eritoten ja selkä on aika huonossa kunnossa. Olen silti käynyt töissä, kun ei tarvitse olla paikoillaan. Selkä oireilee eniten silloin kun seison staattisesti paikoillani pitkään tai makuuasennossa, joten öisin nukun parin panacodin voimalla tällä hetkellä. Kyllä sitä silti aina herää kipuun, kun täytyy kylkeä kääntää, heh.
Magneettikuvaan tuli kutsu, mutta sinne pääsen noin vasta 6 kk kuluttua ja vaan luoja tietää kuinka kauan täytyy odottaa itse operaatiota (jos se edes on tullakseen...)

Jälkihoito askarruttaa myös. Varsinkin kun on kolme lasta kotona, 13, 3, ja 1,5 vuotiaat. Ja tietysti mies tekee reissuhommia, joten se on viikot poissa kotoa. Onkohan mahdollista saada esim. kotiapua toipilasaikana? Toki mummut varmasti tulevat myös auttamaan, mutta jotenkin jatkuva avun pyytäminen anopilta saattaa välillä nyppiä ;)

Tietysti toivon, että selkä saadaan kuntoon ja olen valmis tekemään sen eteen sen mitä vaaditaan, mutta silti jännittää. Ei itse toimenpide vaan lähinnä nämä käytännön järjestelyt.

Lue lisää

Moikka vaan sinnekin.

Kiva saada viestiä selkäasissa vierailtakin.
Sun selkäongelmat on aikalailla samat kuin mulla
oli ennen leikkausta. Pitkän sairasloman jlkn (10kk)olen palanut jo osa-aika töihin ja ihan hyvältä tuntuu.
Oletko saanut vaihtoehto hoitoa selkävaivaan esim.
vyöhyketerapiaa tai kansanomaisempaa selkähierontaa.
Suosittelen käymään jossain ennenkuin menet leikkaukseen. Voin suositella esim. Karppisen Kuntoutus Oy,jossa hoidetaan selkävaivoja on hyvä.
Ja sit vyöhyketerapia on myös hyvä asia.
Magneettikuvien jlkn saat varmaan lähetteen ortopedille joka vielä tutkii ja päättää sinun kanssasi jos leikataan. Leikkausjonotus on n. 6kk.
Jos on vielä kysyttävää niin kysy ihmeessä ja muista jumpata. Voimia odotukseen.

odotan, kirjoitti:

luudutusta ja jännittää,mun lääkäri keväällä sanoi et jos vielä jaksan kipujen kanssa odotetaan luudutusta ..nyt se alkaa olla esissä,ja kahden suunnan ajatukset päässäni pyörii, josko vielä vain kipulääkettä ja huonoa kävelyä jatkaisi,mietin myös miten sen jäkeen kotona pärjään ja yksin asun pienien koirien kanssa.JOS JOKU LUKEE VOISIKO KERTOA MITÄ HYÖTYÄ OLI LUUDUTUSLEIKAUKSESTA ,JA kuin kauvan helpotus kesti, nimittäin olen jo aivan täynnä kipua ja taas kipua ja liikkuminen alkaaa olla vähissä,jalat hiihtäen tulee...

Lue lisää

Moikka.
Sullekin suosittelen Karppisen Kuntoutusta .
Saat sieltä taatusti apua jotta jaksat odottaa mahd. leikkausta.
Mulle oli tosi paljon hyötyä
leikkauksesta, kivut jäi leikkaus pöydälle.
Nyt leikkauksesta on kulunut kohta vuosi eikä ole ollu ongelmia. Leikkaus on aina viimeinen vaihtoehto. Koita jaksaa.

Atri kirjoitti:

Heippa!
Minulle on ilmeisesti tulossa eteen luudutusleikkaus jossain vaiheessa. Olipa hyvä löytää täältä kohtalotovereiden kirjoituksia, koska monet niistä ovat kuin omasta suustani oireineen.
Olen "vasta" 32-vuotias ja minulla on työelämää vielä edessä, joten mielelläni haluaisin saada selkäni kuntoon ja kivuista tahdon eroon.
Nikamalisteesiä eli -siirtymää on tällä hetkellä rtg-kuvien mukaan 19 mm L5 ja S1 tasolla sekä välilevy on rappeutunut alimmassa välissä myös. Alin lannenikama on myös anomaalinen eli epämuotoinen. Hermosärkyä on oikeassa jalassa eritoten ja selkä on aika huonossa kunnossa. Olen silti käynyt töissä, kun ei tarvitse olla paikoillaan. Selkä oireilee eniten silloin kun seison staattisesti paikoillani pitkään tai makuuasennossa, joten öisin nukun parin panacodin voimalla tällä hetkellä. Kyllä sitä silti aina herää kipuun, kun täytyy kylkeä kääntää, heh.
Magneettikuvaan tuli kutsu, mutta sinne pääsen noin vasta 6 kk kuluttua ja vaan luoja tietää kuinka kauan täytyy odottaa itse operaatiota (jos se edes on tullakseen...)

Jälkihoito askarruttaa myös. Varsinkin kun on kolme lasta kotona, 13, 3, ja 1,5 vuotiaat. Ja tietysti mies tekee reissuhommia, joten se on viikot poissa kotoa. Onkohan mahdollista saada esim. kotiapua toipilasaikana? Toki mummut varmasti tulevat myös auttamaan, mutta jotenkin jatkuva avun pyytäminen anopilta saattaa välillä nyppiä ;)

Tietysti toivon, että selkä saadaan kuntoon ja olen valmis tekemään sen eteen sen mitä vaaditaan, mutta silti jännittää. Ei itse toimenpide vaan lähinnä nämä käytännön järjestelyt.

Lue lisää

Atri,

tilanteesi on kuin suoraan omasta elämästäni, erona vain se että olen itse 26-vuotias ja minulla nikamasiirtymää on enemmän, mutta samassa nikamavälissä kuin sinulla. Itsellänikin on todennäköisesti leikkaus tulossa. Magneettikuvissa olen käynyt, samoin useissa röntgenkuvissa.
Mikä on tilanteesi nyt, olet varmasti ollut jo ainakin magneetissa. Miten mahdollisen leikkauksen ja oireiden kanssa on mennyt?

marianne1234 kirjoitti:

Atri,

tilanteesi on kuin suoraan omasta elämästäni, erona vain se että olen itse 26-vuotias ja minulla nikamasiirtymää on enemmän, mutta samassa nikamavälissä kuin sinulla. Itsellänikin on todennäköisesti leikkaus tulossa. Magneettikuvissa olen käynyt, samoin useissa röntgenkuvissa.
Mikä on tilanteesi nyt, olet varmasti ollut jo ainakin magneetissa. Miten mahdollisen leikkauksen ja oireiden kanssa on mennyt?

Lue lisää

Kaikille luudutusleikkaukseen menijöille paljon tsemppiä! Olen 40-vuotias nainen, jolla todettiin vuonna 1990 nikamansiirtymä alaselässä 24mm. Kipuja oli päivittäin ja kivutonta aikaa päivässä muistaakseni 2 tuntia, jos sitäkään. En käyttänyt mitään kipulääkitystä tai muitakaan lääkityksiä. Rentoutuksella ja hengityksellä yritin hallita kipujani.Luudutusleikkaus tapahtui silloisella Invaliidisäätiöllä ja onnistui 100%:sti. Käytin leikkauksen jälkeen tukiliiviä puoli vuotta ja kankaista tukiliiviä toiset puoli vuotta. Jonka jälkeen oli leikkaus, jossa otettiin dikinlaite pois ja luudutus todettiin hyväksi. Kontrollissa kävin ja kaikki oli mennyt hyvin. Luudutusleikkaus kohdallani avasi aivan uuden kivuttoman elämän. Silloin tällöin iskiasoireita saattaa tulla, mutta painon pitäminen hyvänä ja lenkkeily (juoksu) ovat auttaneet siihen. Etenin raskausaikana iskiasoireet ovat olleet pahana, mutta lähteneet pois kävelyn ja lihaskunnon ylläpitämisellä. Kouluttautunut olen hierojaksi, lähihoitajaksi ja nyt haussa sosionomi/diakoni opiskelun aloittaminen. Kaikille kipujen kanssa kamppaileville ja luudutusleikkaukseen menijöille paljon lämpimiä ajatuksia ja toivoa paremmasta. Selkärajoitus säilyy koko elämän ajan ja muistuttaa aika-ajoin itsestään, mutta olen onnellinen että voin kävellä kahdella jalalla. Sekään ei ollut jossain vaiheessa menneisyyttäni itsestään selvyys. Iloista kevään odotusta jaTsemppiä Kaikille!

Åaä kirjoitti:

Kaikille luudutusleikkaukseen menijöille paljon tsemppiä! Olen 40-vuotias nainen, jolla todettiin vuonna 1990 nikamansiirtymä alaselässä 24mm. Kipuja oli päivittäin ja kivutonta aikaa päivässä muistaakseni 2 tuntia, jos sitäkään. En käyttänyt mitään kipulääkitystä tai muitakaan lääkityksiä. Rentoutuksella ja hengityksellä yritin hallita kipujani.Luudutusleikkaus tapahtui silloisella Invaliidisäätiöllä ja onnistui 100%:sti. Käytin leikkauksen jälkeen tukiliiviä puoli vuotta ja kankaista tukiliiviä toiset puoli vuotta. Jonka jälkeen oli leikkaus, jossa otettiin dikinlaite pois ja luudutus todettiin hyväksi. Kontrollissa kävin ja kaikki oli mennyt hyvin. Luudutusleikkaus kohdallani avasi aivan uuden kivuttoman elämän. Silloin tällöin iskiasoireita saattaa tulla, mutta painon pitäminen hyvänä ja lenkkeily (juoksu) ovat auttaneet siihen. Etenin raskausaikana iskiasoireet ovat olleet pahana, mutta lähteneet pois kävelyn ja lihaskunnon ylläpitämisellä. Kouluttautunut olen hierojaksi, lähihoitajaksi ja nyt haussa sosionomi/diakoni opiskelun aloittaminen. Kaikille kipujen kanssa kamppaileville ja luudutusleikkaukseen menijöille paljon lämpimiä ajatuksia ja toivoa paremmasta. Selkärajoitus säilyy koko elämän ajan ja muistuttaa aika-ajoin itsestään, mutta olen onnellinen että voin kävellä kahdella jalalla. Sekään ei ollut jossain vaiheessa menneisyyttäni itsestään selvyys. Iloista kevään odotusta jaTsemppiä Kaikille!

Lue lisää

Hei! Olen mielenkiinnolla seurannut teidän muiden kirjoituksia luudutusleikkauksista. Olen 40 v. ja minulla on kaikki oireet mitä leikkaukseen tarvitaan ja kaksi alimmaista nikamanväliä huonoja. Magneetissa olen käynyt ja lähete on mennyt. Lähettävä lääkäri totesi, että leikkauksen tarvitsen, mutta pelottaa voivatko leikkaavat lääkärit kieltää. Tällä hetkellä syön oxycontineja kipuihin (ei kovin hyvää tehoa) ja käyn samalla työssä. Haluaisin kuitenkin näistä lääkkeistä eroon, öisin kyllä särkee kunnolla selkää. Olen kokeillut kaikki mahdolliset särkylääkkeet. Haluaisin kuulla miten discografia tehdään. Tsemppiä kaikille samoista vaivoista kärsiville!

hei olen myös menossa kahden välin luudutus leikkaukseen ja kysyisin että voiko leikkauksen jälkeen vielä juosta esim maratooneja yms matkoja?kun se kuitenkin tärkeä harrastus ollut koko ikäni ja ikää 36v.

running10 kirjoitti:

hei olen myös menossa kahden välin luudutus leikkaukseen ja kysyisin että voiko leikkauksen jälkeen vielä juosta esim maratooneja yms matkoja?kun se kuitenkin tärkeä harrastus ollut koko ikäni ja ikää 36v.

Lue lisää

Riippuu ihan mistä kohdilta luudutetaan, miten luudutetaan ja kuinka toivut. Lähtökohtaisesti varmasti ajatellaan niin et luuduttaminen onnistuu, ja se ei silloin juoksua/urheilua haittaa. Multakaan ei ole kielletty kuin benji- ja laskuvarjohypyt ;)

Kommentoin uintia luudutusleikkauksen jälkeen. Uintia ei niinkään suositella, koska siinä on vaikeampi hallita selän asentoa. Vesikävely on parempi vaihtoehto. 3 kuukauden kohdalla on lääkärin kontrolli, silloin kannattaa kysyä mitä voi tehdä. Olisi myös hyvä mennä fysioterapeutille saamaan voimisteluohjeita.

Kiitos kaikille tiedoista ja etenkin kokemusta. Mulla on näillä näkymin 3 viikon kuluttua luudutusleikkaus, alimmissa lannerangan nivelissä siirtymää ja vuosien joka päiväiset kivut taustalla.

Olen sairauslomalla ja liikunta on lähes ainoa valopilkku elämässäni. Nyt kauhistuttaa etenkin se, että kuinka selviän pääni kanssa useita kuukausia ilman liikuntaa. Kuinka kauan menee siihen, että voi mennä esim.tanssitunneille? Tunneilla on vartalon kiertoa ja taivutuksia. Jääkö jotain pysyviä rajotteita?

Toinen huoli on se, että auttavatko leikkauksen jälkeen, sairaalassa annettavat kipulääkkeet, kun olen jo aika pitkään joutunut käyttämään oxycontinia ja oxynormia? Myös kaularangan luudutus ilmeisesti edessä, kerran jo leikattu. Siis kipulääkkeet aloitettiin vuosia vuosia sitten ensin panadol yms., sitten muutama vuosi panacod (maksan arvot nousivat ja kivut tulivat läpi, sitten vuosia tramal lyrica, sitten norspan laastarit ja nyt siis nuo oxycontinit, jotka ovat tietääkseni samaa, mitä leikkauksen jälkeen annetaan (oxanest yms.). Toleranssi ja sietokyky ovat kehittyneet, joudunko sen vuoksi kärsimään leikkauksen jälkeen -ilman apua?

Sitten riskit, luudutushan on pysyvä ja lopullinen toimenpide. kuulemma luudutetun kohdan yläpuolella oleva nikama kuluu sitten nopeammin, ja ensimmäinen selkäleikkaus ei yleensä ole viimeinen...? Muut riskit, voiko vaurioitua hermot yms. siis voiko leikkauksen jälkeen selkä olla huonompi kuin ennen leikkausta?

Aina kun kivut ovat kovat, olen menossa vaikka siltä istumalta leikkuupöydälle, parempina päivinä, tekisi mieli perua koko juttu.

Auttakaa ystävät!

Epävarma kirjoitti:

Kiitos kaikille tiedoista ja etenkin kokemusta. Mulla on näillä näkymin 3 viikon kuluttua luudutusleikkaus, alimmissa lannerangan nivelissä siirtymää ja vuosien joka päiväiset kivut taustalla.

Olen sairauslomalla ja liikunta on lähes ainoa valopilkku elämässäni. Nyt kauhistuttaa etenkin se, että kuinka selviän pääni kanssa useita kuukausia ilman liikuntaa. Kuinka kauan menee siihen, että voi mennä esim.tanssitunneille? Tunneilla on vartalon kiertoa ja taivutuksia. Jääkö jotain pysyviä rajotteita?

Toinen huoli on se, että auttavatko leikkauksen jälkeen, sairaalassa annettavat kipulääkkeet, kun olen jo aika pitkään joutunut käyttämään oxycontinia ja oxynormia? Myös kaularangan luudutus ilmeisesti edessä, kerran jo leikattu. Siis kipulääkkeet aloitettiin vuosia vuosia sitten ensin panadol yms., sitten muutama vuosi panacod (maksan arvot nousivat ja kivut tulivat läpi, sitten vuosia tramal lyrica, sitten norspan laastarit ja nyt siis nuo oxycontinit, jotka ovat tietääkseni samaa, mitä leikkauksen jälkeen annetaan (oxanest yms.). Toleranssi ja sietokyky ovat kehittyneet, joudunko sen vuoksi kärsimään leikkauksen jälkeen -ilman apua?

Sitten riskit, luudutushan on pysyvä ja lopullinen toimenpide. kuulemma luudutetun kohdan yläpuolella oleva nikama kuluu sitten nopeammin, ja ensimmäinen selkäleikkaus ei yleensä ole viimeinen...? Muut riskit, voiko vaurioitua hermot yms. siis voiko leikkauksen jälkeen selkä olla huonompi kuin ennen leikkausta?

Aina kun kivut ovat kovat, olen menossa vaikka siltä istumalta leikkuupöydälle, parempina päivinä, tekisi mieli perua koko juttu.

Auttakaa ystävät!

Lue lisää

Oletko tutustunut "kevyempiin" vaihtoehtoihin, ennen lopulliseen toimenpiteeseen menoa?

http://www.selkasivut.fi/

Oletko tutustunut? kirjoitti:

Oletko tutustunut "kevyempiin" vaihtoehtoihin, ennen lopulliseen toimenpiteeseen menoa?

http://www.selkasivut.fi/

Lue lisää

Hei ja kiitos linkistä! Täytynee ajan kanssa tutustua kunnolla sivustoon. Siis silmäilin sitä ja olin käsittävinäni, että nikamasiirtymät voitaisiin korjata muutoinkin kun leikkauksella? En juurikaan ole törmännyt tapauksiin, joissa leikkaus olisi epäonnistunut? Sitä vaan uskoo mitä Töölön neurokirurgit sanoo ja samalla tuntuu kuitenkin jollain lailla "väärältä" tuollainen iso luudutusleikkaus. Olen työkyvyttömänä ja ajatellut, että leikkaukseen menemällä olen ainakin tehnyt sen mitä pystyn asian korjaamiseksi. Ja toinen pointti on ollut se, että en voi syödä loppuelämääni näitä myrkkyjä (opiaatteja).

Ja niin kauan kun minua ei vielä ole nukutettu, voin perua toimenpiteen :)

Kiitos vielä "kevyemmistä" vaihtoehdoista ja hyviä vointeja sinulle!

Epävarma kirjoitti:

Kiitos kaikille tiedoista ja etenkin kokemusta. Mulla on näillä näkymin 3 viikon kuluttua luudutusleikkaus, alimmissa lannerangan nivelissä siirtymää ja vuosien joka päiväiset kivut taustalla.

Olen sairauslomalla ja liikunta on lähes ainoa valopilkku elämässäni. Nyt kauhistuttaa etenkin se, että kuinka selviän pääni kanssa useita kuukausia ilman liikuntaa. Kuinka kauan menee siihen, että voi mennä esim.tanssitunneille? Tunneilla on vartalon kiertoa ja taivutuksia. Jääkö jotain pysyviä rajotteita?

Toinen huoli on se, että auttavatko leikkauksen jälkeen, sairaalassa annettavat kipulääkkeet, kun olen jo aika pitkään joutunut käyttämään oxycontinia ja oxynormia? Myös kaularangan luudutus ilmeisesti edessä, kerran jo leikattu. Siis kipulääkkeet aloitettiin vuosia vuosia sitten ensin panadol yms., sitten muutama vuosi panacod (maksan arvot nousivat ja kivut tulivat läpi, sitten vuosia tramal lyrica, sitten norspan laastarit ja nyt siis nuo oxycontinit, jotka ovat tietääkseni samaa, mitä leikkauksen jälkeen annetaan (oxanest yms.). Toleranssi ja sietokyky ovat kehittyneet, joudunko sen vuoksi kärsimään leikkauksen jälkeen -ilman apua?

Sitten riskit, luudutushan on pysyvä ja lopullinen toimenpide. kuulemma luudutetun kohdan yläpuolella oleva nikama kuluu sitten nopeammin, ja ensimmäinen selkäleikkaus ei yleensä ole viimeinen...? Muut riskit, voiko vaurioitua hermot yms. siis voiko leikkauksen jälkeen selkä olla huonompi kuin ennen leikkausta?

Aina kun kivut ovat kovat, olen menossa vaikka siltä istumalta leikkuupöydälle, parempina päivinä, tekisi mieli perua koko juttu.

Auttakaa ystävät!

Lue lisää

Heips,
Minulla leikattiin selkä tammikuussa 2011, lannerankaan 4-5 väliin laitettiin titaanilevyt ja ruuvit, 3-4 luudutettiin omalla luulla.
Ennen leikkausta meni vuosia kipujen kanssa eläessä, leikkausta edeltävä vuosi oli yhtä tuskaa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Aamuisin jalat ei kantaneet kunnolla, kipu oli todella kovaa. Sitten kun hetken liikkui niin hermosärky hellitti hiukan ja liikkuminenkin oli jo helpompaa.

Mutta siihen leikkaukseen... leikkaus kestis sen n. 6 tuntia. Ensimmäiset päivät meni kovilla särkylääkkeillä, kipupumpusta puudutusta selkään, samoin kuin kipulääkettäkin ja tietysti piikillä suoraan lihakseen.
Leikkauksen jälkeisenä päivänä ensimmäiset askeleet taso-fordilla (kävelytuella) ja sitten opettelemaan kyynärsauvojen kanssa. Tukiliivit päälle jo sängyssä, niitä sitten pidinkin sen 3 kuukautta...kaikki kierrot ja kumarrukset oli kielletty.

Kotiin pääsin viikon kuluttua leikkauksesta ja jo ensimmäisenä kotona olo päivänä kävin ulkoilemassa keppien kanssa. Tosin olihan se aika hidasta, mutta vauhti kiihtyi kun varmuutta tuli lisää keppi-kävelyyn.
Itse pidin keppejä noin kuukauden ulkona liikkuessa kun oli talvi, mutta sisällä uskalsin liikkua jo parin päivän kuluttua leikkauksesta ilman keppejä.
Ja kotona oli tietysti jo odottamassa tarttumapihdit ja sukanvetolaite.

Sairauslomalla olin 6kk, vaikka leikannut lääkäri olisi laittanut töihin jo 4kk:n jälkeen. Mun työ kuitenkin niin raskasta että kieltäydyin kunniasta :)
Särkylääkkeet jäi päivittäisestä käytöstä pois n. kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta, joskus satunnaisesti piti ottaa kun lihakset jumiutui/kipeytyi.

Viikko sitten kävin vuositarkastuksessa, nyt voi kuulemma tehdä kaikkea mikä ei rasita selkää...itsehän sen tietää parhaiten mikä käy ja mikä ei käy.

Sen voin kuitenkin sanoa että leikkaus kannatti, kivut jäi leikkauspöydälle. Nyt vaan pitää muistaa että selkälihakset on pidettävä kunnossa!!!
Elämä on tosi ihanaa ilman jokapäiväistä selkäkipua :D

Pumpuli48 kirjoitti:

Heips,
Minulla leikattiin selkä tammikuussa 2011, lannerankaan 4-5 väliin laitettiin titaanilevyt ja ruuvit, 3-4 luudutettiin omalla luulla.
Ennen leikkausta meni vuosia kipujen kanssa eläessä, leikkausta edeltävä vuosi oli yhtä tuskaa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Aamuisin jalat ei kantaneet kunnolla, kipu oli todella kovaa. Sitten kun hetken liikkui niin hermosärky hellitti hiukan ja liikkuminenkin oli jo helpompaa.

Mutta siihen leikkaukseen... leikkaus kestis sen n. 6 tuntia. Ensimmäiset päivät meni kovilla särkylääkkeillä, kipupumpusta puudutusta selkään, samoin kuin kipulääkettäkin ja tietysti piikillä suoraan lihakseen.
Leikkauksen jälkeisenä päivänä ensimmäiset askeleet taso-fordilla (kävelytuella) ja sitten opettelemaan kyynärsauvojen kanssa. Tukiliivit päälle jo sängyssä, niitä sitten pidinkin sen 3 kuukautta...kaikki kierrot ja kumarrukset oli kielletty.

Kotiin pääsin viikon kuluttua leikkauksesta ja jo ensimmäisenä kotona olo päivänä kävin ulkoilemassa keppien kanssa. Tosin olihan se aika hidasta, mutta vauhti kiihtyi kun varmuutta tuli lisää keppi-kävelyyn.
Itse pidin keppejä noin kuukauden ulkona liikkuessa kun oli talvi, mutta sisällä uskalsin liikkua jo parin päivän kuluttua leikkauksesta ilman keppejä.
Ja kotona oli tietysti jo odottamassa tarttumapihdit ja sukanvetolaite.

Sairauslomalla olin 6kk, vaikka leikannut lääkäri olisi laittanut töihin jo 4kk:n jälkeen. Mun työ kuitenkin niin raskasta että kieltäydyin kunniasta :)
Särkylääkkeet jäi päivittäisestä käytöstä pois n. kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta, joskus satunnaisesti piti ottaa kun lihakset jumiutui/kipeytyi.

Viikko sitten kävin vuositarkastuksessa, nyt voi kuulemma tehdä kaikkea mikä ei rasita selkää...itsehän sen tietää parhaiten mikä käy ja mikä ei käy.

Sen voin kuitenkin sanoa että leikkaus kannatti, kivut jäi leikkauspöydälle. Nyt vaan pitää muistaa että selkälihakset on pidettävä kunnossa!!!
Elämä on tosi ihanaa ilman jokapäiväistä selkäkipua :D

Lue lisää

Kiitos Pumpuli tarinastasi. Se valoitti paljon asioita minulle. Menin nyt 14.2 selkäleikkaukseen ja eilen sain jo esilääkkeetkin, kunnes tuli lääkäri sanomaan, että leikkaus on sen verran iso, ettei heillä nyt ole aikaa. Joten uusi aika 30.3 ja sattuu sopivasti Uskon päivänä.
En ollut laisinkaan pahoillaan, että leikkaus siirtyy, koska nyt on 6vk. aikaa saada edes vähän painoa pois.Sainkin joulun jälkeen 6kg pois, mutta vielä on ylipainoa 10kg.
En ollut lukenut koko luudutusleikkauksesta ennenkuin tänään ja se ei todellakaan ole pikkujuttu.
Minulla tehdään kahden nikaman luudutus.
Mites Sinun paino?
Toivon Sinulle hyvää kevättä ja kiitos.
Tiina

Jokeri kirjoitti:

Kiitos Pumpuli tarinastasi. Se valoitti paljon asioita minulle. Menin nyt 14.2 selkäleikkaukseen ja eilen sain jo esilääkkeetkin, kunnes tuli lääkäri sanomaan, että leikkaus on sen verran iso, ettei heillä nyt ole aikaa. Joten uusi aika 30.3 ja sattuu sopivasti Uskon päivänä.
En ollut laisinkaan pahoillaan, että leikkaus siirtyy, koska nyt on 6vk. aikaa saada edes vähän painoa pois.Sainkin joulun jälkeen 6kg pois, mutta vielä on ylipainoa 10kg.
En ollut lukenut koko luudutusleikkauksesta ennenkuin tänään ja se ei todellakaan ole pikkujuttu.
Minulla tehdään kahden nikaman luudutus.
Mites Sinun paino?
Toivon Sinulle hyvää kevättä ja kiitos.
Tiina

Lue lisää

Hei Jokeri,
Painoa kyselit, mulla on pituutta 162cm ja painoa leikkaukseen mennessä 89kg...siis ihan roima ylipaino. Mutta eipä nuo kehoittaneet laihduttamaan ennen leikkausta.
Nyt viimeisten 5 kk:n aikana paino on tosin laskenut 6kg, varmaankin ihan sen takia kun on päässyt lenkkeilemään reippaammin. Mitään hiki/hyppy-jumppia kun en vielä ennen tuota vuositarkastusta uskaltanut tehdä...pitäis varmaan aloittaa:)

Eihän se leikkaus mikään pikkujuttu ole, mutta eipä sitä enää loppuajalla osannut muuta toivoa kuin sitä että pääsis pian siihen leikkaukseen.
Mä luin ennen leikkausta kaikki mikä vaan vähänkin liittyi leikkaukseen, jokainen kuitenkin toipuu siitä eri tavalla. Esim. jotkut ei ole tarvinneet leikkauksen jälkeen käyttää tukiliivejä, eikä ole ollut mitään suurempia rajoituksia.
Selkäliiton keskustelupalstalla on monenlaista juttua, kannattaa käydä kurkkaamassa.
Sulla on kuitenkin hyvä tuo leikkausaika, alkaa kevät olla jo lähellä ja on sitten helpompi liikkua ulkonakin.

Hyvää kevään ja leikkauksen odotusta Sinulle.

Pumpuli48 kirjoitti:

Heips,
Minulla leikattiin selkä tammikuussa 2011, lannerankaan 4-5 väliin laitettiin titaanilevyt ja ruuvit, 3-4 luudutettiin omalla luulla.
Ennen leikkausta meni vuosia kipujen kanssa eläessä, leikkausta edeltävä vuosi oli yhtä tuskaa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Aamuisin jalat ei kantaneet kunnolla, kipu oli todella kovaa. Sitten kun hetken liikkui niin hermosärky hellitti hiukan ja liikkuminenkin oli jo helpompaa.

Mutta siihen leikkaukseen... leikkaus kestis sen n. 6 tuntia. Ensimmäiset päivät meni kovilla särkylääkkeillä, kipupumpusta puudutusta selkään, samoin kuin kipulääkettäkin ja tietysti piikillä suoraan lihakseen.
Leikkauksen jälkeisenä päivänä ensimmäiset askeleet taso-fordilla (kävelytuella) ja sitten opettelemaan kyynärsauvojen kanssa. Tukiliivit päälle jo sängyssä, niitä sitten pidinkin sen 3 kuukautta...kaikki kierrot ja kumarrukset oli kielletty.

Kotiin pääsin viikon kuluttua leikkauksesta ja jo ensimmäisenä kotona olo päivänä kävin ulkoilemassa keppien kanssa. Tosin olihan se aika hidasta, mutta vauhti kiihtyi kun varmuutta tuli lisää keppi-kävelyyn.
Itse pidin keppejä noin kuukauden ulkona liikkuessa kun oli talvi, mutta sisällä uskalsin liikkua jo parin päivän kuluttua leikkauksesta ilman keppejä.
Ja kotona oli tietysti jo odottamassa tarttumapihdit ja sukanvetolaite.

Sairauslomalla olin 6kk, vaikka leikannut lääkäri olisi laittanut töihin jo 4kk:n jälkeen. Mun työ kuitenkin niin raskasta että kieltäydyin kunniasta :)
Särkylääkkeet jäi päivittäisestä käytöstä pois n. kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta, joskus satunnaisesti piti ottaa kun lihakset jumiutui/kipeytyi.

Viikko sitten kävin vuositarkastuksessa, nyt voi kuulemma tehdä kaikkea mikä ei rasita selkää...itsehän sen tietää parhaiten mikä käy ja mikä ei käy.

Sen voin kuitenkin sanoa että leikkaus kannatti, kivut jäi leikkauspöydälle. Nyt vaan pitää muistaa että selkälihakset on pidettävä kunnossa!!!
Elämä on tosi ihanaa ilman jokapäiväistä selkäkipua :D

Lue lisää

Kiitos positiivisesta leikkauskokemuksesta! Tuo 3kk ilman taivutusta tai selän kiertoa, hirvittää! Olen pysynyt suht selväjärkisenä, ainoastaan liikunnan avulla. Kyllä tulee olemaan läheisille raskasta :)

Niin ja sattuuko kukaan tietämään, että jos nyt saisin leikkauspäivän kahden viikon päähän, kuten jononhoitaja lupaili, niin voidaanko leikata, kun Marevan ei ole ollut hoitotasolla melkeen kahteen kuukauteen, taas huomenna labrat. Että voiko se sitten kaatua tähän tällä kertaa??

Rentouttavaa sunnuntaita, meille ihan jokaiselle ;-)

7 vuotta kipuhelvettiä takana ja on pahentunut vuosi vuodelta...työkyvyttömänä, kipujen kanssa päivästä toiseen...leikkaus? Oisko jo luutunu ja painaa hermoa tai selkäydintä? Tänään taas tuntuu, että näin pahaa päivää ei ole ollutkaan.

Mulla oli jo leikkauspäivä sovittu, mutta sain keuhkoinfarktin, jonka vuoksi leikkaus siirtyi.

Eli kaksi keuhkoveritulppaa taustalla, ja INR-arvoa ei ole saatu kahteen kuukauteen viitearvoihin, eli en edes tiedä leikataanko, koska veri liian paksua? Jononhoitaja laittoi viimeksi viestiä, että leikkaus olisi viikolla 9, mutta on lupailtu ennenkin, eli en usko, ennen kuin on mustaa valkoisella, eli tarkka päivä annettu.

Hypin asiasta toiseen ja tulen kohta hulluksi tämän kivun kanssa. Välillä ajattelen, että nukutuksen ajan saan ainakin olla kivuttomana. Parempina päivinä epäröin koko leikkausta, koska monelle on käynyt niin, että ensimmäinen leikkaus ei suinkaan ole ollut viimeinen...ja toipumisaika on niiiin pitkä. Kuitenkin leikkaus tuntuu siltä, että olen ainakin tyehnyt kaikkeni, jotta pääsisin palaamaan työelämään.

Minulla on myös verenpainetauti. Aivovaltimon pullistuma eli aneurysma leikattiin 2,5 vuotta sitten ja kaularanka operoitiin vuosi sitten. Nyt ilmeisesti on niin, että kaularanka joudutaan operoimaan uudestaan, ahtautuman ja kipujen vuoksi.

Kun leikkaukset on ohi ja niistä toivuttu, niin sen jälkeen tehdään vielä sydämen ylimääräisen johtoradan katkaisu, rytmihäiriöiden vuoksi. Kai tässä on päivä kerrallaan mentävä ja lopputulos on sitten mitä on?

Epävarma kirjoitti:

7 vuotta kipuhelvettiä takana ja on pahentunut vuosi vuodelta...työkyvyttömänä, kipujen kanssa päivästä toiseen...leikkaus? Oisko jo luutunu ja painaa hermoa tai selkäydintä? Tänään taas tuntuu, että näin pahaa päivää ei ole ollutkaan.

Mulla oli jo leikkauspäivä sovittu, mutta sain keuhkoinfarktin, jonka vuoksi leikkaus siirtyi.

Eli kaksi keuhkoveritulppaa taustalla, ja INR-arvoa ei ole saatu kahteen kuukauteen viitearvoihin, eli en edes tiedä leikataanko, koska veri liian paksua? Jononhoitaja laittoi viimeksi viestiä, että leikkaus olisi viikolla 9, mutta on lupailtu ennenkin, eli en usko, ennen kuin on mustaa valkoisella, eli tarkka päivä annettu.

Hypin asiasta toiseen ja tulen kohta hulluksi tämän kivun kanssa. Välillä ajattelen, että nukutuksen ajan saan ainakin olla kivuttomana. Parempina päivinä epäröin koko leikkausta, koska monelle on käynyt niin, että ensimmäinen leikkaus ei suinkaan ole ollut viimeinen...ja toipumisaika on niiiin pitkä. Kuitenkin leikkaus tuntuu siltä, että olen ainakin tyehnyt kaikkeni, jotta pääsisin palaamaan työelämään.

Minulla on myös verenpainetauti. Aivovaltimon pullistuma eli aneurysma leikattiin 2,5 vuotta sitten ja kaularanka operoitiin vuosi sitten. Nyt ilmeisesti on niin, että kaularanka joudutaan operoimaan uudestaan, ahtautuman ja kipujen vuoksi.

Kun leikkaukset on ohi ja niistä toivuttu, niin sen jälkeen tehdään vielä sydämen ylimääräisen johtoradan katkaisu, rytmihäiriöiden vuoksi. Kai tässä on päivä kerrallaan mentävä ja lopputulos on sitten mitä on?

Lue lisää

mahdollisuus uuteen keuhkoveritulppaan on sinulla varmaan kaikkein suurin ongelma leikkausissa/nukutuksissa.

rankakuntoon kirjoitti:

mahdollisuus uuteen keuhkoveritulppaan on sinulla varmaan kaikkein suurin ongelma leikkausissa/nukutuksissa.

Heips, tiedätkö onko riski olemassa vaikka Marevan-lääkitys (pysyvä) vaihdetaan ennen leikkausta napapiikkeihin (Klexane), olikohan se jotain hepariiniä?

Kaularangan leikkaus, joka oli paljon pienempi toimenpide, sen aikana sain nukutuksessa rytmihäiriökohtauksen. Se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, jos keuhkoveritulppa iskee leikkauksen aikana. Onko se ihan kohtalokasta?

Mulla oli leikkauspäivä jo sovittu lokakuuhun, kun keuhkoinfarkti iski. Soitin sitten asiasta jononhoitajalle, joka antoi ymmärtää, että olin todella onnekas, ettei se tullut leikkauksessa....?

Leikkaukseen menon ensisijaisena syynä on työhön palaamisen mahdollisuus ja toisena kivut. Mutta olen ajatellut, että oliko kuitenkin joku tarkoitus sillä, että se siirtyi, ja luudutusleikkaushan tai sen pois jättäminen, ei ole mitenkään vaarallinen,

Siis mietityttää se, että onko minulle mahdollinen (leikkauksen onnistumistahan ei tiedä) työkyky niin tärkeä, että riskeeraan jotain isompaa.

Täällä näitä kyselen ja kiitollisena otan kaikki tiedot vastaan...vaikka oikeasti nämä asiat pitäisi voida puhua anestesialääkärin ja neurokirurgin kanssa, mutta eipä heillä ole aikaa tämmöiseen....Jos on pienikin riski saada tulppa leikkauksessa, noista piikeistä huolimatta tai leikkauksen jälkeen -niin joudun todella miettimään, menenkä koko toimenpiteeseen?????

Ei välttämättä ole näin,mutta riippuu vaivan syymekanismista.Itse kärsin kivuista 30 vuotta kunnes havaittiin yhden takakaaren fasettinivelineen irronneen kokonaan.Tällainen ei korjaannu itsestään, koska tavallaan selkäranka liukuu lantion päältä pois ja hermokimpppuun syntyy leikkaava rasitus.Kolmen nikaman blokki on ollut kivuton vuodesta 2007.

Nyt kannattaisi jutella vielä leikkaavan lääkärin kanssa jotta saat asioihin hyvän selvyyden. Tuollaista takakaarten murtuma ja luudutusjuttua ei juuri enää tehdä, vaan jotain muuta.

Minulla alkoi alaselkä vaivata v. v. 2001-2003 ja lopulta johti oikean jalan keskivaikeaan hermohalvaukseen. Olin harrastanut paljon eril. liikkumismuotoja ja urheilua koko siihenastisen elämäni. Minulle tehtiin L 4/5- nikamavälin luudutusleikkaus v. 2003.Luudutukseen tarvittava luu murskattiin molemmista päistään poikki olleella nikamakaarella. Leikkaus onnistui erinomaisesti. Ensimmäisen jälkitarkastuksen ( 3 kk ) jälkeen leikannut lääkäri ilmoitti, ettei sinun enää tarvitse tulla myöhempiin tarkastuksiin ellei ongelmia ilmaannu. Neljän kuukauden kuluttua leikkauksesta menin töihin ja n. viikon kuluttua söin viimeisen särkypillerin selän kipujen takia. En ole niitä enää myöhemminkään tarvinnut. Olen jatkanut liikuntaharrastuksiani, rankkojakin sellasia enkä ole selkääni joutunut varomaan tai potemaan. Olen ollut selän suhteen täysin kivuton vailla rajoituksia. Olen ollut kovin onnekas, olen jo 53- vuotias ja mielestäni hyvässä kunnossa. Toivottavasti tilanne jatkuu tällaisena. Oikean jalkani hermotuksetkin palasivat ennalleen. Voin sanoa, että tämä Töölön sairaalan ortopedi pelasti elämäni, jostaa olen ikuisesti hänelle kiitollinen

Vielä kunnossa kirjoitti:

Minulla alkoi alaselkä vaivata v. v. 2001-2003 ja lopulta johti oikean jalan keskivaikeaan hermohalvaukseen. Olin harrastanut paljon eril. liikkumismuotoja ja urheilua koko siihenastisen elämäni. Minulle tehtiin L 4/5- nikamavälin luudutusleikkaus v. 2003.Luudutukseen tarvittava luu murskattiin molemmista päistään poikki olleella nikamakaarella. Leikkaus onnistui erinomaisesti. Ensimmäisen jälkitarkastuksen ( 3 kk ) jälkeen leikannut lääkäri ilmoitti, ettei sinun enää tarvitse tulla myöhempiin tarkastuksiin ellei ongelmia ilmaannu. Neljän kuukauden kuluttua leikkauksesta menin töihin ja n. viikon kuluttua söin viimeisen särkypillerin selän kipujen takia. En ole niitä enää myöhemminkään tarvinnut. Olen jatkanut liikuntaharrastuksiani, rankkojakin sellasia enkä ole selkääni joutunut varomaan tai potemaan. Olen ollut selän suhteen täysin kivuton vailla rajoituksia. Olen ollut kovin onnekas, olen jo 53- vuotias ja mielestäni hyvässä kunnossa. Toivottavasti tilanne jatkuu tällaisena. Oikean jalkani hermotuksetkin palasivat ennalleen. Voin sanoa, että tämä Töölön sairaalan ortopedi pelasti elämäni, jostaa olen ikuisesti hänelle kiitollinen

Lue lisää

Hei, sinulla "Vielä kunnossa" auttoi toipumisessa paljon taatusti tuo liikunnallinen taustasi.

Olen itse "vasta" siinä vaiheessa, että jäykistysleikkausta vasta harkitaan. L4/5 ja S/1 leikattu kahdesti 1984 ja 2008. Myös stenoosia availtu molemmilla kerroilla.

Nyt jo yli kolme vuotta karmeata lantion alueen kipua. Ensin ajattelin, että nyt lonkat ovat sököt, koska on nivelrikkoa käsissä, ranteissa, varpaissa ja lonkissa. On kuitenkin käynyt ilmi, että entisillä alueilla on uutta ongelmaa, jotka aiheuttavat kivut lantiossa. Myös selkää särkee. Pahinta on kuitenkin armottomat yöt. Aamulla on suht. hyvä, mutta iltaa kohden kivut kovenevat. Yöt menevät viiden minuutin välein kieppuessa asennosta toiseen, missään ei ole hyvä. Reidet, lonkat ja selkä särkevät ja vihlovat kovimman kivun vaihtaessa paikkaa yhtenään... Selkä on todella jäykkä.

Olen itsekin hyvin urheilullinen, ollut koko ikäni: balettia, kilpatanssia laidasta laitaan, ratsastusta, uimista, juoksemista, hiihtämistä, tennistä, sulkapalloa...you name it!

Nytkin, vaikka on paljon kipuja, pidän yllä joka-aamuista lihaskuntoharjoittelua, lääkäri kehuikin tänä aamuna varjoainemagneettikuvia katsellessamme hyviä selkälihaksiani. Kivun vuoksi jää helposti kärsimään paikalleen kipujen kanssa. Usein tuntuu, ettei pääse kyykystä ylös eikä rappuja tai mäkeä ylös kun reidet ovat niin voimattomat. Sitten kuitenkin pystyy tekemään ongelmitta aamuisin syväkyykkyjä 10 kerrallaan tai kyykkyaskellusta ym.

Lyricaa on paljon parjattu, mutta minulle se sopii. Otan aamuisin 75mg ja iltaisin 150mg. Huimaa vähän, mutta muuta ongelmaa ei ole. Pelkäsin menettäväni seksin ilot, mutta ei vaikuta siihen. Mieli pysyy rauhallisena, joten parisuhdekin voi paremmin ilman ahdistusta ja epätoivoa. Ei minulla kyllä mitään ahdistusta omasta mielestäni ollut, mutta ajattelin kokeilla tuotakin. ja hyvin tuloksin. Annosta tosin pitää koko ajan lisätä, jotta teho säilyy ja pystyy nukkumaan, aloitusannos oli 25mg aamulla 75 illalla.
Lihakset on pidettävä kunnossa vaikka millä keinoin, muuten voi siirtyä saman tien pyörätuoliin!
Iloa ja uskoa elämäämme, kohtalotoverit!

Vielä kunnossa kirjoitti:

Minulla alkoi alaselkä vaivata v. v. 2001-2003 ja lopulta johti oikean jalan keskivaikeaan hermohalvaukseen. Olin harrastanut paljon eril. liikkumismuotoja ja urheilua koko siihenastisen elämäni. Minulle tehtiin L 4/5- nikamavälin luudutusleikkaus v. 2003.Luudutukseen tarvittava luu murskattiin molemmista päistään poikki olleella nikamakaarella. Leikkaus onnistui erinomaisesti. Ensimmäisen jälkitarkastuksen ( 3 kk ) jälkeen leikannut lääkäri ilmoitti, ettei sinun enää tarvitse tulla myöhempiin tarkastuksiin ellei ongelmia ilmaannu. Neljän kuukauden kuluttua leikkauksesta menin töihin ja n. viikon kuluttua söin viimeisen särkypillerin selän kipujen takia. En ole niitä enää myöhemminkään tarvinnut. Olen jatkanut liikuntaharrastuksiani, rankkojakin sellasia enkä ole selkääni joutunut varomaan tai potemaan. Olen ollut selän suhteen täysin kivuton vailla rajoituksia. Olen ollut kovin onnekas, olen jo 53- vuotias ja mielestäni hyvässä kunnossa. Toivottavasti tilanne jatkuu tällaisena. Oikean jalkani hermotuksetkin palasivat ennalleen. Voin sanoa, että tämä Töölön sairaalan ortopedi pelasti elämäni, jostaa olen ikuisesti hänelle kiitollinen

Lue lisää

Minulle on ehdotettu samaa operatiivista toimenpidettä ja kipujen ja jalan puutuilun vuoksi.... jännittää kovasti miten menee ja miten toipuu kun yksin asuu ja saako sen jälkeen miten ittensä kuntoon.

Kuuleppas Mummeli 57 miten onnistuit pääseen eroon Tradolaanista,,olen nyt yrittänyt aamulla 1/4 ja illalla 1/2 se on mennyt kohtalaisesti,,vaan kun yritin 1/4 osaa illalla niin on tullut kävely öitä.TÄMÄ ON AIVAN TOIVOTONTA !!

hei,

oletko jo palannut töihin?

Minulla on ollut lapsesta asti ylä- ja alaselän skolioosi, joka raudotettiin yläosasta kun olin 14v.
Sittemmin raskaudet x2 ja fyysiset työt aiheutti mm pahoja hermorata ahtaumia ja nikamien surkastumista alaselkään, vasen jalka oli loppuajasta kokoajan puutunut ja säären lihakset pumppasi yötäpäivää..
Nyt 35-vuotiaana pääsin 16.10.2013 luudutusleikkaukseen Ortoniin, jossa minua on siis hoidettu muksusta asti..
Koko selkäni on nyt luudutettu ja raudotettu, lukuunottamatta alinta nikamaväliä. Söin vuosia hermosärkylääkkeitä suuria määriä mm lyricaa, triptyliä, vimovoa...
ja suureksi ihmeeksi ja onnekseni, 4 vkoa leikkauksesta pääsin eroon oksettavista kivuista sekä kaikista lääkkeistä!! Kotiuduttuani leikkauksesta liikuin minkä pystyin, kyykistelin ja toimin lattialla polvilleen, sen minkä hyvältä tuntui.. Nytolen menossa kontrollikuviin 17.1.2014 jota jännitän todella, että onko luutuminen alkanut oikein vai ei, ja miten jatkossa jne jne.
Nyt haluaisin ns surkastuneen kuntoni ja lihakset takaisin, mutten tiedä saanko tehdä vielä mitään suurempia harjoitteita mikä harmittaa suunnattomasti!! Mutta katsotaan mitä tuleva tuo, positiivisellä asenteella yritän rypistellä eteenpäin kuitenkin :) Tsemppiä vaan muillekin kohtalotevereille!!

vaScript:void(0);

kaamoksen keskeltä kirjoitti:

vaScript:void(0);

heippa 3kk.n kontrollissa kävin kaikki näytti hyvältä. ruuvit ja kaikki oli hyvin paikoillaan, rajoitteet istumis- nostamis- jne .. purettiin ja omien tuntemusten mukaan nyt eteen päin. kävely paras kuntotus muoto lääkärin mukaan ja sitä lisäämällä ja kuuntelemalla vointiaan .kipua ei juurikaan ole enään joten lääkitys on harvakseltaan paratabas 1g. enään. jos ei satu mitään ihmeitä niin kaipa tästä vielä selkä tulee..