Olen ruvennut olemaan korvia myöten täynnä tätä meikäläisten yhteisöä.
Tässä yhteisössä vain hyvin menestyneet pärjäävät.
Jos sinulla on mielenterveydellisiä ongelmia, voimasi ovat loppuneet, elämä kohlinut jollain tapaa, tai et ole muuten vain menestynyt elämässäsi hyvin, sinun on vaikeaa olla tässä yhteisössä.
Ite olen kokenut suurta "suosiota" meikäläisten keskuudessa, etenkin silloin, kun minulla meni vielä hyvin. Minulla oli runsaasti kavereita ja tuntui tosi turvalliselta, että ympärilläni on valtavasti saattoystäviä. Minulla oli helppoa niin ajallisesti, kuin uskonelämän kannaltakin. Viihdyin hyvin. Tuolloin ihmettelin, miten jotku valittavat, ettei porukkoihin pääse, tai että tässä yhteisössä vain hyvin menestyneet pärjäävät. Kuvittelin, ettei tässä liikkeessä sellasia olis, jotka eivät pääsis porukkoihin, tai jotka saisivat osakseen jopa pilkkaa heidän "tyhmyytensä" tähden.
Eräs ystäväni monien vastoinkäymisten myötä masentui vakavasti. Hän silti liikkui ihmisten ilmoilla. Hän joutui sairaslomalle, josta tosin useimmatkaan eivät tienneet. Rupes hänen alamäkensä. Ystävät rupesivat nauraa hänelle. Tämä ystäväni rupes kokemaan ahdistusta. Muutamissa kylissä itekkin sain olla todistamassa, kuinka törkeästi hänen kustannuksellaan laskettiin leikkiä ja sitten takana päin puhuttiin pahaa hänestä. Tämä ystävä lopulta väsyi ja menetti uskonsa. Hänen ei ollut helppo tulla enää seuroihin.
No en osannu ollenkaan arvata, että joskus munkin elämä voi lähteä kivasti luisuu alamäkeä. Useita kuolemia lähipiirissä, masennusta, masennuksesta johtuvia taloudellisia vaikeuksia yms. Ja nyt minustakin on tullut pelle. En saa enää ihmisarvoista kohtelua. Sekoilen sanoissa ja olen ihan jumissa. Sain varatuksi ajan terapiaan ja kerroin kokemistani asioista. Muistin myös mainita ystävästäni, joka on kokenut samoja asioita. Psykologi kyseli, onko minun tarvetta jatkaa tuollaisessa yhteisössä. Halusinhan minä pysyä uskovaisena. En voinut jättää yhteisöä joidenkin ihmisten takia, joten päätin sitten muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Olin edelleen masentunut, ajatukseni eivät kulkeneet ihan normaalisti enää. Aloitin uudella paikkakunnalla terapiat. Uuteen siioniin en päässyt enää sisälle. Samankaltaista kohtelua sain osakseni. Olin työtön, tarpeeton ja turha.
Vl-yhteisöhän on menestyvien yhteisö... Kaikki, jotka olivat piireissä mukana, olivat kaikilta osin menestyneet elämässään hyvin. Havahduin siihen tosiasiaan, että ry:llä ei liiemmin käy työttömiä, ei masentuneita tms. ellei heillä oo sitten seuranaan kohtalontovereita (yleensä tällaisilta loppuu voimat käydä seuroissa).
Psykologi sanoi, että tossa sun taustayhteisössäsi täytyy olla jotain mätää. Hän sanoi, että kannattaa ihan vain kokeilla hetkellistä taukoa seuroista.
Lopulta, kun uskoni oli väsymyksen takia kuollut, kykenin jättää yhteisön... Toki helppoa se ei ollut. Jouduin tyhjän päälle. Kukaan ei enää mua tunne. Sen sijaan kotona mulle kyllä saarnataan, että sun täytyis uskoa evankeliumi. Jaksaako kuitenkaan kuulua yhteisöön, johon ei koe täysin kuuluvansa. Missä on se aito tuki, jota uskovaisten kuuluis antaa toinen toisillensa? Vai annetaanko sitä vain hyvin menestyville?
Tässä yhteisössä vain hyvin menestyneet pärjäävät.
Jos sinulla on mielenterveydellisiä ongelmia, voimasi ovat loppuneet, elämä kohlinut jollain tapaa, tai et ole muuten vain menestynyt elämässäsi hyvin, sinun on vaikeaa olla tässä yhteisössä.
Ite olen kokenut suurta "suosiota" meikäläisten keskuudessa, etenkin silloin, kun minulla meni vielä hyvin. Minulla oli runsaasti kavereita ja tuntui tosi turvalliselta, että ympärilläni on valtavasti saattoystäviä. Minulla oli helppoa niin ajallisesti, kuin uskonelämän kannaltakin. Viihdyin hyvin. Tuolloin ihmettelin, miten jotku valittavat, ettei porukkoihin pääse, tai että tässä yhteisössä vain hyvin menestyneet pärjäävät. Kuvittelin, ettei tässä liikkeessä sellasia olis, jotka eivät pääsis porukkoihin, tai jotka saisivat osakseen jopa pilkkaa heidän "tyhmyytensä" tähden.
Eräs ystäväni monien vastoinkäymisten myötä masentui vakavasti. Hän silti liikkui ihmisten ilmoilla. Hän joutui sairaslomalle, josta tosin useimmatkaan eivät tienneet. Rupes hänen alamäkensä. Ystävät rupesivat nauraa hänelle. Tämä ystäväni rupes kokemaan ahdistusta. Muutamissa kylissä itekkin sain olla todistamassa, kuinka törkeästi hänen kustannuksellaan laskettiin leikkiä ja sitten takana päin puhuttiin pahaa hänestä. Tämä ystävä lopulta väsyi ja menetti uskonsa. Hänen ei ollut helppo tulla enää seuroihin.
No en osannu ollenkaan arvata, että joskus munkin elämä voi lähteä kivasti luisuu alamäkeä. Useita kuolemia lähipiirissä, masennusta, masennuksesta johtuvia taloudellisia vaikeuksia yms. Ja nyt minustakin on tullut pelle. En saa enää ihmisarvoista kohtelua. Sekoilen sanoissa ja olen ihan jumissa. Sain varatuksi ajan terapiaan ja kerroin kokemistani asioista. Muistin myös mainita ystävästäni, joka on kokenut samoja asioita. Psykologi kyseli, onko minun tarvetta jatkaa tuollaisessa yhteisössä. Halusinhan minä pysyä uskovaisena. En voinut jättää yhteisöä joidenkin ihmisten takia, joten päätin sitten muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Olin edelleen masentunut, ajatukseni eivät kulkeneet ihan normaalisti enää. Aloitin uudella paikkakunnalla terapiat. Uuteen siioniin en päässyt enää sisälle. Samankaltaista kohtelua sain osakseni. Olin työtön, tarpeeton ja turha.
Vl-yhteisöhän on menestyvien yhteisö... Kaikki, jotka olivat piireissä mukana, olivat kaikilta osin menestyneet elämässään hyvin. Havahduin siihen tosiasiaan, että ry:llä ei liiemmin käy työttömiä, ei masentuneita tms. ellei heillä oo sitten seuranaan kohtalontovereita (yleensä tällaisilta loppuu voimat käydä seuroissa).
Psykologi sanoi, että tossa sun taustayhteisössäsi täytyy olla jotain mätää. Hän sanoi, että kannattaa ihan vain kokeilla hetkellistä taukoa seuroista.
Lopulta, kun uskoni oli väsymyksen takia kuollut, kykenin jättää yhteisön... Toki helppoa se ei ollut. Jouduin tyhjän päälle. Kukaan ei enää mua tunne. Sen sijaan kotona mulle kyllä saarnataan, että sun täytyis uskoa evankeliumi. Jaksaako kuitenkaan kuulua yhteisöön, johon ei koe täysin kuuluvansa. Missä on se aito tuki, jota uskovaisten kuuluis antaa toinen toisillensa? Vai annetaanko sitä vain hyvin menestyville?
Vastaukset 76
Vanhimmat
Sinun kannattaa keskustella jonkun seurapuhujan kanssa. Psykologi ei ole oikea ihminen neuvomaan uskonasioissa.
Eikä puhuja ole oikea ihminen paranmaan masennusta. Eiköhän jokaisella ole oma tehtävänsä. Toki uskonnollisen yhteisön johdolla on tehtävä siinä, miten yhteisössä kohdellaan henkisesti sairaita, mutta jotenkin nimettömän viesti on toisensuuntainen, ongelman ratkaisun kannalta.
Ei ainakaan seurapuhuja anna helpotusta apuun, vai onko hän kouluttautunut hoitamaan masennusta. Tekee vain pahempaa tuhoa.
Kunpa mahdollisimman monen silmät avutuisivat näkemään uskonyhteisön mädännäisyyden.
Näitä poppaukkoja sietää varoa jos haluaa säilyttää mielenterveytensä edes jotenkin. KUINKA KUKAAN VOI VAKAVISSAAN USKOA TODEKSI HEIDÄN N.S. EVANKELIUMIA - jossa sanotaan usko Kaikkivaltiaaseen rakastavaan oikeudenmukaiseen Jumalaan ja Luojaasi .. sillä jos et usko hän heittää sinut tuliseen paikkaan jossa saat ikuisesti kitua, Maksa sitten heille vielä tästä hölynpölystä rahaa.
Selvyydeksi sanon vielä että kyllä Jumalaan voi uskoa vaikka ei kaikenlaiseen soopaan uskokaan. Minä ainakin voin - enkä kuulu mihinkään "puljuun" ...
Keskustele rohkeasti siitä mihin itse uskot - oikeudenmukaisuuteen ja rakkauteen ilman uhkailuja ja kieroiluja tai muuta huuhaata. Ole kuitenkin iloinen jos löydät elämääsi uusia näkemyksiä (terveen harkinnan jälkeen) ..
Pieni sieluhoito-opetus voisi olla hyväksi?
http://www.saarnatuoli.net/?page_id=35
SIELUNHOITO (Lahti)
Sielunhoito – 01 – Raamatullinen Sielunhoito
Sielunhoito – 02 – Yleinen Sielunhoito
Sielunhoito – 03 – Henkilökohtainen Sielunhoito
Sielunhoito – 04 – Masennustilat I
Sielunhoito – 05 – Masennustilat II
Sielunhoito – 06 – Masennustilat ja Tuntemattomat Tekijät
Sielunhoito – 07 – Mielitaudit ja Henkivallat
Sielunhoito – 08 – Hengelliset Ikäkaudet
Sielunhoito – 09 – Ahdistus – Mistä Apu
Älkää vastatko ilmiselvälle feikille
"Seurapuhujalle" kommentti on ilmiselvä feikki. Älkää vastatko tuollaisiin typeryyksiin.
Ei kukaan oikeassa elämässä anna tuollaisia neuvoja.
vie tietokoneesi maatalon emännän korjattavaiksi ja puimuri parturin tuoliin
Enpä tunnista aloittajasta mitään feikkimäistä. Päinvastoin, tunnistan siitä itseni! Voimia ja siunausta aloittelijalle. Olen kokenut tässä liikkeessä aivan samaa. Heikot ja eritoten masentuneet syrjäytyvät, ei heistä aidosti kukaan välitä. Sama tilannehan se on liikkeen ulkopuolellakin pääsääntöisesti, valitettavasti.
Siinä vain on se "odotusero", eli vl:n pitäisi olla heikkojen auttajia ja kantajia. Totuus on kuitenkin toisenlainen, meilläkin...
http://static.iltalehti.fi/uutiset/isanahdinkokansi2306HL_503_uu.jpg
"Sinun kannattaa keskustella jonkun seurapuhujan kanssa."
Tästä tilanne vain pahenee.
Juokse sinä 12 14 suolle ja pysy siellä!
voi hyvät hyssykät mikä neuvo. Keskustele jonkun idiootin kanssa joka ei ole esimerkkinä kellekkään voipi olla jopa putkimies. Luulen että se seurapuhuja on ongelmien kasaaja:)
ei myöskään ole terapeutti, koska VL-lahko on sairastuttanut monet rivijäsenensä.
Tässä ei ole uskonasioista kysymys, vaan ihmisen mielenterveydestä.
Hei, viestin aloittaja, sinulla on asiallista pohdintaa ja rehellistä tilanteen kuvausta. Etsisitkö pääsyä myös vaikka paikkakuntasi ev.lut.seurakunnansta saatavaan sielunhoitoon. Ei sinun tarvitse luopua uskosta evankeliumiin, vaikka luopuisit rauhanyhdistyksen määrittelemästä uskovaisuudesta. Olet Jeesukselle kallis ja rakas, hän on edelleen Hyvä Paimenesi. Lue Johanneksen evankeliumin 10. luku ja usko, mitä siinä on kirjoitettu. Taivaan Isä antaa sinulle voimia ja johdattaa sinua.
Löytääkö ev.lut kirkon helmasta aitoa yhteisöllisyyttä, jota elämääni kaipaan? Täällä, mitä oon käynyt kokeilee rajan toisella puolella kurkkimista, kuten aamun jumalanpalveluksissa, evlutkirkon nuorten aikuisten toiminnassa tms. niin eipä siellä ole yhteisöllisyyttä kokenut, kun ei oo oikein sitä porukkaakaan :(. Täytyis kai liittyä sitten johonkin harrastepiiriin....
Ainakin meilläpäin ev. lut. kirkon tiloissa kokoontuu "mieli maasta" piiri. Kohtalotovereita varmasi on. On sitten ihan sama kumpaan suuntaan kulkee vanhoillislestadiolaisuudesta, joka tapauksessa kohtaa itselleen vieraan kulttuurin.
Amen
Jumalan sanan raiskaamista ja pilkkaamista on julistaa ja opettaa, että ainoa oikea tapa uskoa on vl-usko.
Entisten lestadiolaisten pitäisi perustaa sellainen yhdistys, jossa autettaisiin toisiamme. Ne, joilla erosta on jo pidemmän aikaa, jaksaisivat tukea niitä, joilla ero tuore. Vähän saman tyylinen tukiliike, kuin vangeilla toisilleen, Kris tai joku sellainen...
Googletappa ETNISTEN vanhoillislestadiolaisten blogi Omat polut, sielläkin löytyy paljon hyvää matkaevästä.
Mieli maasta-piirillä ei ole mitään tekemistä evlut kirkon kanssa. Tapaamisia on kyllä kirkkojen tiloissa, mutta Mieli maasta ry on ihan oma, uskonnoton yhdistyksensä.
Mutta se tekee hyvää työtä. Eikä siellä uskontoa mitenkään kielletä, ei se ateistinen piiri ole!!!!
Menikö Saara-äidillä kauan kun opetteli kirjoittamaan yhden sanan. Siitä vaan reippasti toinenkin sana kyllä Jumala ymmärtää ja se ihana
Toimitaan väärin, jos pilkataan niitä, joilla ei mene hyvin. Se ei ole Sanan mukaista. Jostakin ilmeisesti virren sanoista on muuallekin kristillisin kirjoituksiin kuin vanhoillislestadiolaisuuteen tullut sanonta:
"Niin kuin päiväsi, niin olkoon voimasi". Mitään sellaista jaetta ei Raamatussa kutenkaan ole. Sillä luodaan vain paineita niille, jotka tuntevat, että eivät jaksa.
Virren sanat ovat virren sanoja, rukous mutta ei ihan sama kuin Raamattu sentään. Ei edes virsi 338 ole "lyömäase", jolla vahingoitetaan sellaista joka ei jaksa.
Siinäkin luvataan, että saa levätä
3.
Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Virsi on laulettu rukous. Yksi rukous yhdelle, joku toinen on toiselle. Ei ole sellaista joka olisi ylitse muiden kun vain Isä meidän, Kristuksen oma rukous.
Avun hakemisessa toisesta on sitten tosin se toinenkin raja. On raja siinä miten ihminen jaksaa pitkään tukea sellaista, joka ei näe valoa missään. Mitä väsyneempi ihminen itse on sitä vähemmän on sitä, mitä hänestä voisi pumpapata muille. Auttajatkin väsyvät tai tarvitsevat itsekin välillä sellaista seuraa missä ei tarvitse tukea tai huolehtia kenestäkään. Ilokin on tarttuvaa. ja sitä tarvitsevat kaikki ei masentuneetkin ympärilleen "sopivina annoksina".
Veitsen terällä taistelua tämä on kaikille, niin niille joita elämä masentaa kuin niille, jotka koittavat tukea muita.
Menestyksen teologia on siitä vaarallinen että on niin houkuttelevaa uskoa siihen. Pitäsi muistaa epäonnisen ja maailman murjoman kohdatessaan sekin, mitä Jeesus sanoi sokeasta:
1 Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea.
2 Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" [Luuk. 13:2]
3 Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.
" Menestyksen teologia on siitä vaarallinen että on niin houkuttelevaa uskoa siihen. Pitäsi muistaa epäonnisen ja maailman murjoman kohdatessaan sekin, mitä Jeesus sanoi sokeasta:
1 Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea.
2 Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" [Luuk. 13:2]
3 Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. <
Tämän ku kaikki kristityt muistaisivat!
Kiitoksia hyvästä kirjoituksestasi!
Ei paholaisen hallisemasta lahkosta (vl-herätysliike) saa apua eikä tukea.
Kaikkea hyvää avaajalle.
Voi siellä on paljon jotka ottavat vain sanan rieskan ja ovat hiljaisia sosiaaliselta elämältään. Sosiaalinen elämä ja usko ovat kaksi eri asiaa. On yksi joka ei koskaan hylkää.
Tälläkö peset kätesi kuin Pilatus, et ole syypää heidän yksinäisyyteen.
Ne yksin seuroissa kulkevat ihmiset, eivät todellakaan halua olla yksin, vaan he ovat pakon edessä yksin.
Jos ei ole rahaa ei ole valtaa tässä yhteisössä.
Kiimigissä pidettiin tosi-miesten ilta. Pari hemmoa saapui helikopterilla, muutama uudella mersulla tai motarilla. tavoitteena oli että illan tuotto on 200ekkua/ naama.
Kaikki eivät osallistuneet veljien kerhoon. Miksi?
Ei kai se mukava lääkäri vaan ole VL.
Sisarukseni > 5 mutta < 10 ovat ruvenneet inhoamaan minua, kun
en käy seuroissa. Välit poikki.
Saarnamiehien opetuksia ovat kuunnelleet tässä asiassa.
"Ei saa olla epäuskovaisten kanssa tekemisissä"
Tosi on, nimiä en laita, p-pohjanmaalta.
Vain vl kelpaa kaveriksi.
Miksi ette hyväksy sitä että ihminen valitsee kaverinsa? On kai ihan selvää että ei se kaveruus suju jos ollaan hirmusen erilaisia arvomaailmalta. Samanlainen usko yhdistää. Kun on epäuskoinen ei selainen ole uskovalle sopiva aikä hyvä kaveri/ystävä.
Siitä olen erimieltä. Ei usko ole ystävyyden edellytys. Ystävyyttä voi tuntea hyvinkin erilaisen ihmisen kanssa. Koska on eri ihmisten kanssa eri harastukset. En ole entisiä ystäviäni mihinkään jättänyt.
Kaverit voi tosiaan valita, mut SISARUKSIA ei. Se onkin eri reilua laittaa sisaruksiin välit poikki jonkun v*tun es er koon takia.
Ei ole oikeaa käytöstä tuollainen.
En silti pidä mahdottomana että tuollaista tapahtuu.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, ettei vanhempani eikä sisarukseni ole katkaisseet välejä, vaikka lakkasin käymästä ry:llä.
Johtuuko tuo siitä että meitä on niin vähän vai siitä, että he eivät ihan joka asiaa ota kirjaimellisesti mitä puhuja saarnaa
Sen verran otan sivusta kantaa ja / tai kysyn että onko Ry.n väki yleisesti poliittiselta taustaltaan Vihreitä? Olen saanut käsityksen että olisi paria vanhaa oikeisto puoluetta? Kuuluuko he kuitenkin Vihreisiin?
Nimittäin nuot kuvauksesi on täysin Liemolaista Vihreän liikkeen politiikkaa. Ainoastaan hyvillä yksilöillä on oikeus elämään ja lisääntymiseen.
"Kuvittelin, ettei tässä liikkeessä sellasia olis, jotka eivät pääsis porukkoihin, tai jotka saisivat osakseen jopa pilkkaa heidän "tyhmyytensä" tähden."
Itse olin vl-liikkeessä vain 15-vuotiaaksi asti ja huomasin sen jaon jo silloin lapsena ja nuorena. Meidän perhe kuului alimpaan kastiin. Vanhempani eivät olleet paikkakunnalta kotoisin, ei korkeasti koulutettuja. Periaatteessa aika kauhea kokemus sekin, että puhutaan kauniisti "kotisiionista" ja "uskon veljistä ja siskoista", ja silti toisille olet kuin ilmaa tai ilkeiden juorujen kohde. Aika sairas kuva yhteisöllisyydestä tai sisaruudesta :(
Loppujen lopuksi kuitenkin se, ettei minulla ollut kavereita vl-yhteisössä, auttoi eroamaan siitä. Kaverit ja ystävät oli muualla.
Meidänkin perhe kuului siihen alimpaan kastiin meidän siionissa. Uskovaiset kaverit kiusasivat meitä, kun emme asuneet kaksikerroksisessa talossa, vanhemmilla oli vain yksi auto ja sekin ikivanha. Isä teki tavallisen duunarin töitä ja äiti kokoajan kotona. Me lapset puetettiin halvoilla rääsyillä, koska aikuisten oikeesti vanhemmilla ei riittänyt rahaa kunnollisiin.
Ry:llä näimme, kuinka kaikki muut olivat pukeutuneet viimeisen päälle merkkivaatteisiin ja tulivat ry:n pihalle upouusilla hienoilla maastureillaan ja transporttereillaan.
Oli usein hävettävää mennä seuroihin, kun automme näytti suorastaan museokalulta muihin autoihin verrattuna. Me lapset emme tajunneet, ettei vanhemmillamme ollut oikeesti varaa mihinkään. Sekin, mitä meillä oli, oli ostettu lainarahalla pääosin. Isä ja äiti ovat edelleen korviamyöten veloissa, vaikka ovat jo eläkkeellä. Asuvat edelleen samassa pienessä ahtaassa murjussa hevon kuusessa kaukana muusta asutuksesta.
Olin aina ylpeä, että meillä oli kotipitäjämme suurin perhe. Se oli valtava ylpeyden aihe. Muita ylpeyden aiheita ei ollutkaan. Yläasteelle siirryttyäni rupesin häpeämään voimakkaasti sitä, että ne muutamat makuhuoneet olivat ihan täynnänsä kerrossänkyjä ja pöydät loistivat poissaolollaan. Läksyt teimme keittiön pöydällä, sillä samalla, missä äiti kokoajan leipoi jotain.
Muissa meikäläisperheissä ei ollut näin paljon lapsia ku meillä ja niissä äiditkin ehtivät välillä töitä tekemään.
Isä ja äiti olisivat varmasti voineet paljon leveemmin, jos eivät olis antanut syntyä meitä kaikkia... Meidän perhe ei ollut suuressa huudossa siionissamme.
Perheemme kuului alimpaan kastiin koska:
-Isä ja äiti meni opiskeluaikana naimisiin. Äiti ei koskaan ehtinyt päästä työelämään, kun joutui jo aloittaa täyspainotteisen kotiäidin työn.
- ensimmäinen lapsi syntyi, kun isällä oli vielä opinnot vaiheessa.
Jos olisivat malttaneet edes neljällä vuodella siirtää avioliittoa, tai olisivat käyttäneet perhesuunnittelua, olisivat he varmasti paljon paremmassa asemassa nyt ja saisivat kotisiionissammekin enemmän hyväksyntää!
Näitä tarinoita vl-liikkeestä on vaikka kuinka paljon, vl-liikkeessä parempaan kastiin kuuluvat kouluttautuneet vanhemmat ja heidän lapset.
Alimpaan kastiin taas kuuluvat he, joiden vanhemmilla ei ole koulutusta ja heillä usein on myös eniten lapsia.
Suurperheessä, jossa isällä on pienet tulot, ovat köyhiä ja köyhyys periintyy Suomessa, niin myös vl-perheissä.
Rikkaat ja käyhät eivät seurustele keskenään, ei edes Jumalan valtakunnassa.
Pöh. Asenteesta kaikki on kiinni. Ihmisiä löytyy joka lähtöön, mutta jos arvostat itseäsi niin muutkin arvostavat sinua. Olen itse keskiluokkainen mies ja ystäväpiiriini kuuluu terveitä, sairaita, rikkaita, köyhiä, tohtoreita, työttömiä jne. Kaikki ovat taustojensa puolesta samalla viivalla. En voisi kuvitella valitsevani seuraani statuksen mukaan.
Toisekseen, miksi valitatte rahasta? (Tai siis lähinnä siitä, että toisilla sitä on enemmän kuin toisilla) Se, että ihminen mittaa elämäänsä varallisuuden mukaan, kertoo epämiellyttäviä asioita hänen arvomaailmastaan. Ette ikinä kuole Suomessa nälkään tai pakkaseen. Sen pitäisi riittää hyvin pitkälle.
Kyse ei niinkään ole rahasta, vaan asemasta ja rahalla on suuri vaikutus siihen, minkälaisen aseman saat yhteiskunnassa.
Niimpä niin. Ymmärsit pointin. Rikkaat ja keskiluokkaiset eivät tajua, millainen osa köyhillä on. He saattavat itsekin tietämättään syrjiä köyhiä... Väittävät yhtä, mutta toimivat toisin. Kauniit sanat ja käytännön teot eivät aina kohtaa.
Ihmiset jakautuvat kasteihin - myös Jumalan valtakunnassa ja se on valitettavaa :(
"Ihmiset jakautuvat kasteihin - myös Jumalan valtakunnassa ja se on valitettavaa :("
Jeesukselle kaikki ihmiset olivat samanarvoisia, myös käskyistä suurin opettaa:
Rakasta lähimmäsitäsi, niin kuin itseäsi.
Me ihmiset emme siihen pysty, mutta käsky onkin kehoitus, eli siihen pitää pyrkiä joka päivä.
Sen lisäksi nimimerkki "kohua", että olet tietämätön, olet yllättävän ymmärtämätön.
Juurihan yllä olevat kirjoitukset selittivät, että aivan muut vl:t kuin kirjoittajat itse luokittelivat ihmisiä ja perheitä varallisuuden perusteella.
Toisekseen jos sinulla on ystäväpiirissä kaikenlaisia ihmisiä, hyvä niin. Useimmilla vl:llä ei ole.
Kirjoitan myös omasta kokemuksesta
Meillä on melkein samanlaista. Isä ja äiti menivät opiskeluaikana naimisiin, mutta molemmilta jäivät opinnot kesken. Vanhemmilla oli jo kaksi lasta, kun isä meni armeijaan. Äiti teki satunnaisia keikkatöitä vanhimpien ollessa vielä nuoria. Aina äidin ollessa töissä, kotona oli kodinhoitaja.
Isä oli työtön, mutta lapsia tuli ja tuli. Lapsia ollessa kolme, isä laitettiin kaivamaan ojaa. Kaikki työttömät olivat tuolloin pyydetty kaivamaan ojia nopeasti kasvavalle kaupungille. Tämän myötä isästä tuli maaurakoitsija, mutta hän ei kovin suurista palkoista päässyt nauttimaan. Myöhemmin isä ja äiti muuttivat maalle, jolloin isä rupesi viljelee maata. Tuolloin minäkin synnyin. Asuimme vanhassa parakin kaltaisessa puuhökkelissä jossa oli vain kaksi huonetta. Lisäksi talosta löytyi eräänlainen alkovin tapainen osa, joka oltiin otettu nukkumiskäyttöön. Talomme oli täynnä sänkyjä.
Koulupöytiä ei ollut. Teimme läksymme keittiön pöydällä, siinä samassa, missä äiti leipoi meille leipää.
Meitä siunaantui aikamoinen määrä. Meidän olohuoneen sohvassakin nukuttiin. Parhaimmassa tilanteessa olohuoneen lattialle oli laitettu koko "vapaan" lattian kokoinen patja, jossa nukkui poikittain kolme!
Mutta niin me selvittiin, emmekä me tarvinneet edes enempää. Tärkeintä meille oli se, että saimme syntyä uskovaiseen kotiin!
Tutulta kuulostaa. Meilläkin oltiin todella köyhiä ja nuhjuisia, ja meitä lapsia kiusattiin koulussa ja ry:lläkin koska meitä ei voitu pukea uusiin merkkivaatteisiin eikä äiti aina edes ehtinyt katsoa, oliko meillä parilliset sukata jalassa vai esim. räikeästi eripariset. Meitä oli pitkästi yli kymmenen lasta. Pahimmillaan meitä nukkui 5 lasta ja vanhemmat samassa huoneessa. Omaa tilaa ei ollut, eikä mitään omia tavaroitakaan, kaikki oli yhteistä. Tätä olen huomannut aikuisena paikkailevani tavaran hamstrauksella. Omille lapsille tekee mieli ostaa kaikenlaista, mitä itse en koskaan saanut vaikka olisin yli kaiken toivonut.
Ei me nyt ihan nälkää nähty, mutta ei meillä kovin vahvastikaan mennyt.. me lapset oltiin usein ihan keskenämme ja isommat yritti pitää pienemmistä huolen, mikä ei kuitenkaan aina onnistunut koska eihän lapsi osaa olla yhtä vastuullinen kuin aikuinen. Eikä tarvitsekaan!
En tiedä mille nauretaan, mutta se tällä hetkellä meno ainakin huvittaa. Onhan esim. "hoitajia", jotka suureen ääneen väittävät olevansa uskovaisia, mutta joita ei ei käytöksensä perusteella pidetä uskovavaisina. Asiattomaksi on kaikki mennyt. Enää ei seurakunnan käsityskään asiasta merkitse totuutta, koska niin paljon on ilmitullutta epärehellisyyttä. Missä on eniten sydämestään uskovaisia - ry:llä kävijöissä vai niiden ulkopuolella? Yksin Jumala tietää.
Vaikka aloittaja olisi feikki, kuten joku reinasi jo....niin minä voin sanoa, että kirjoitus oli kuin omasta kohdastani kirjoitettu, liki sanasta sanaan.
Tämä on juuri oikea kuvaus siitä, miten vl-yhteisössä käyttäydytään huonompiosaista kohtaan. Juuri oikea kirjoitus, totuuden mukainen.
Kiitos aloittajalle. Vaikka olisi feikki, niin totuuden mukainen on.
Mutta "parhaimmat" nauravat tällä hetkellä näille "hyville"!
Aloittaja nosti tärkeän aiheen keskusteltavaksi. Itse olen aina huomannut ihan saman asian. Mutta tuollaista on kaikissa yhteisöissä, koska huonosti menestyvät eivät ole kiinnostavia, eivät varsinkaan ulkonäöltään "rumat" ja sosiaalisesti kömpelöt. Ihmiset ovat kaikin puolin perisynnin turmelemia. Ihmiset ovat petoja toisilleen, varsinkin heikoille ja epäkiinnostaville. Niin on valitettavasti myös Jumalan ulkonaisessa seurakunnassa.
Sivistys ja asian tiedostaminen voi auttaa muuttamaan toimintatapoja niin ettei toimi pelkän primitiivisen vaiston varaisesti karttaen tai jopa haleksien ja juoruten heikosti menestyviä/menestyvistä.
Tunnistan itsessänikin tuon primitiivisen puolen, mutta lapsuuden taakse jätettyäni olen tiedostuksen ja sydämen sivistyksen kautta oppinut kunnioittamaan ja olemaan myös kanssakäymisessä heikosti menestyvienkin ja ulkonaisesti "rumien", kömpelöiden, "nolojen" jne ihmisten kanssa.
1. Tim. 6:17
Käske niitä, jotka rikkaat tässä maailmassa ovat, ettei he ylpeilisi eikä panisi toivoansa katoovaisen rikkauden, vaan elävän Jumalan päälle, joka meille antaa nautitaksemme runsaasti kaikkinaista:
Jaak. 2:5
Kuulkaat, rakkaat veljeni: eikö Jumala ole tämän maailman köyhiä valinnut, jotka uskossa rikkaat ja valtakunnan perilliset ovat, jonka hän lupasi niille, jotka häntä rakastavat?
Jaak. 2:6
Mutta te olette häväisseet köyhän. Eikö rikkaat ole väkivaltaiset teitä polkemaan ja vetämään teitä oikeuden eteen?
Jeesuskin oli "ruma" ja ihmisten halveksima, mutta kuitenkin Hän oli Kristus Herra.
Jes. 52:14 Niin että moni sinun ylitses hämmästyy, että hänen muotonsa on rumempi muita ihmisiä, ja hänen hahmonsa huonompi kuin ihmisten lasten.
Jes. 53:3
Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.
Viis. 5:
1. Silloin vanhurskas suurella rohkeudella astuu niiden eteen, jotka häntä sortivat eivätkä välittäneet hänen vaivoistansa.
2. Kun he sen näkevät, vapisevat he hirmuisesta pelosta ja hämmästyvät hänen odottamattomasta pelastuksestaan.
3. Katuen he sanovat mielessänsä ja huokaavat sielunsa ahdistuksessa: Tätä me kerran pidimme pilkkanamme ja ivalauselmanamme, me hullut.
4. Me pidimme hänen elämäänsä mielettömyytenä ja hänen loppuansa häpeällisenä.
5. Kuinka hänet on luettu Jumalan lasten joukkoon, ja kuinka hän on saanut osansa pyhien parissa?
Niin kauan kun vl-uskonyhteisössä on näitä monen mammoja, jotka ivaavat taakkojensa alle nääntyviä heikompia astioita, ei ihmisarvo toteudu. Niin kauan kuin lapsena raiskattuja syyllistetään ja nimitellään "isänsä häpäisseiksi tyttäriksi" ei vl-lastenraiskaamisrikollisuus poistu.
Kyllähän nämä omaa erinomaisuuttaan ja positiivisuuttaan pullistelevat monen mammat aiheuttavat meille tavallisille vl-äideille erittäin suurta painetta ja huonommuuden tunnetta. Lähes jokaisella Ry:llä on näitä muutama ja he tuovat itseään esille jokaisessa mahdollisessa tilaisuudessa. Pitävät omakehua täynnä olevia puheenvuoroja seurakuntailloissa ja neuvovat muita miten pitäisi elää... Ottaa kupoliin koko porukka.
Toivottavasti tällaisesta päästään eroon.
Siis käytöksestä, ei avaajasta.
Hei avaajalle,
On todella ikävä jos olet joutunut kokemaan tuollaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Jos sinulla kuitenkin on edelleen halu ottaa vastaan uskovaisten antamaa apua ja luoda heihin ystävyyssuhteita, niin uskon että se kyllä onnistuu. Diakonia- ja perhetyö on nyt otettu erityiseksi aiheeksi kaikissa siioneissa ja sitä varten on nimetty erikseen henkilöt joiden puoleen voi kääntyä näissäkin asioissa. Mutta tietenkin se vaatii sinulta nyt omaakin aloitteellisuutta, jotta sinun kanssa päästään henkilökohtaiseen kontaktiin. Ongelmistasi ja ajatuksistasi ei välttämättä edes tiedetä, varsinkin kun kerrot jo jättäneesi uskovaisten joukon. Aloitteellisuutta sinulta näyttää kuitenkin löytyvän - jaksoithan tännekin palstalla kirjoittaa pitkän kirjoituksen ja kertoa tilanteestasi. Kopioi aluksi vaikka tuo avauskirjoituksesi ja lähetä se sähköpostilla/kirjeitse oman alueesi jollekin uskovaiselle tai suoraan rauhanyhdistyksen postilaatikkoon. Näin sinuun saadaan yhteys ja päästään keskustelemaan tilanteestasi. Omasta kokemuksestani uskallan kyllä väittää, että tukea, apua ja ystäviä löytyy vaikeissakin tilanteissa eläville. Hyvää kesää sinulle!
Avaajalle tämäkin. Jos kuitenkin jättäisit kopioimatta tuon kirjoituksesi ja paljastamatta missään olosuhteissa uskonveljille ja -sisarille, että olet kirjoitellut täällä.
Kuule, et vaikuta jouhevan kirjoituksesi perusteella ollenkaan sellaiselta mitä kirjoitit. Miksi pitää esittää, kysyn vaan?
Jos olisit tuota mitä annat todella taidokkaasti ymmärtää, niin et olisi kyennyt kirjoittamaan noin hyvää tekstiä. Lisäksi sinua ei olisi kiinnostanut kirjoittaa. Lisäksi olisit ollut arka ylipäänsä kirjoittamaan noin suorasukaisesti
oliko tämä vl-tytön kirjoitus tarkoitettu avaajalle? Jos oli, toivon että sen oli kirjoittanut joku ajattelematon nuori tyttö. Niin julma se oli. Samalla se on hyvä esimerkki juuri sellaisesta sympatian puutteesta mitä meikäläisten piireissä on. Vähätellään, ei uskota, syytetään valehtelusta jne. Ja itse ollaan aina oikeassa.
Vaikka aloittajan teksti olisikin keksitty, kuvaa se paikkaansa pitävästi asennetta vl:n sosiaalisessa käytöksessä ja siten on hyvä kirjoitus.
Hyvin kirjoitit aikuinen vl mies. Kylmä oli vl-tytön kirjoitus. Ja ikävä kyllä tyylillään edustaa monen muunkin vl:n kirjoituksia tällä palstalla.
"Halusinhan minä pysyä uskovaisena."
Voithan sinä hyvä mies pysyä uskovaisena, vaikka eroat vl-herätysliikkeestä. Kahta paremmin!
vl. touhu on jenkki meinikiä, bisness uskon lahko...
On törkeää, että jotkut vl:t tässä ketjussa ensimmäiseksi epäilevät avaajat feikiksi.
Mutta tämähän vahvistaa sitä käsitystä, että vl-herätysliikkeen kilpi pitää kiiltää ja kunnon vl voi olla vain "hieno ihminen". Masennukset yms. eivät kuuluu viralliseen statukseen.
Siunausta avaajalle!
Seurasin edesmenneen tätini seuroissakäyntiä hänen tultuaan vanhaksi ja huonojalkaiseksi. Kimppataksi kuljetti ihmisiä seuroihin lähellä olevan bussipysäkin kautta, johon tätini olisi pitänyt kyetä mennä. Kun hän ei enää jaksanut bussipysäkille, sanoin ilmoittavani taksinkuljettajalle, että tämä hakisi hänet kotiovelta. Tätini kauhistui ja kielsi minua. Ihmettelin, miksi! Vastausta en saanut, mutta vaistosin, että "muut" eivät hyväksy 50 m mutkaa matkaan. Silloin ajattelin, ettei siinä yhteisössä ole tilaa "huonoille" eikä rakkautta ja armoa tunneta kanssaihmistä kohtaan, joka on jo väsynyt. Itse en ole uskovainen (enkä tule), mutta minun käsitykseni lähimmäisenrakkaudesta on aivan toinen.
Näin juuri. Heikot ja köyhät ihmiset eivät kelpaa vl-liikkeelle. Eihän sieltä ole odotettavissa mitään, Vanhukset eivät tee uusia lapsia liikkeelle.
Mikään sydämmellinen uskonto ei vl ole. Aika kylmä ja asenteellinen uskonto ,täynnä tarkoitushakuisuutta. Liike on tärkein, ja johtajat, ei suinkaan liikkeen jäsenet, eivät ainakaan ne pahnan pohjimmaiset. Vanhempani nuijittiin maan rakoon, kun osa lapsista ilmoitti lähtevänsä vl-liikkeestä. Äitini murtui eikä ikinä tullut entiselleen.
Mutta silti olen iloinen. En ole enää vl- uskossa. Minun uskoni ja jumalsuhteeni on vain minun asiani, ei saarnaajien eikä uskonveljien, jotka yrittivät tehdä elämäni vaikeaksi. Selvisin siitä. Kiitän Luojaani.
Niinhän se on, että vanhoista ja vähävaraisista ei ole hyötyä, ne joutaa ulos.
SRKlaisuus on menestyvien ihmisten yhteisö.
Voisitko ottaa huomioon sen, että ne pahaluonteiset akat siinä taksissa ovat saaneet syntymälahjana sen häijyn, itsekkään ja kamalan luonteensan.
(itse kärsivät koko elämänsä siitä)
Kun taas toiset. kuten edesmennyt tätisi, hyvän- ja lempeän luonteensa.
Kaikki kuitenkin uskonsisaria keskenään. Rakkautta on se että pystymme hyväksymään ilkeät- ja pahatkin ihmiset kaltaisenaan, ja armahtavaisesti ymmärämme heidän käytöstään.
Armollinen ! Onko se arvokkaampi ihminen kuin ulkopuolinen arvostelija?
"Voisitko ottaa huomioon sen, että ne pahaluonteiset akat siinä taksissa ovat saaneet syntymälahjana sen häijyn, itsekkään ja kamalan luonteensan.
(itse kärsivät koko elämänsä siitä)"
Hyvin kirjoitettu. On olemassa todella hyvin räähkiä akkoja/juoruakkoja, joiden seuraa tulee karttaa viimeiseen mahdollisuuteen saakka. Yhdestä on todella hirveitä kokemuksia.
Sorry, mutta jos niitä pahoja akkoja karttaa viimeiseen asti, niin sitten ne kirjoittavat nettiin että: >>>Vain "hyvät" kelpaavat, muille nauretaan!!
Aika osuvasti!
Mutta sopii paremmin tämän palstan kirjoittajiin, kuin krittittyihin mummuihin.
>>Psykologi sanoi, että tossa sun taustayhteisössäsi täytyy olla jotain mätää.>>Voisitko ottaa huomioon sen, että ne pahaluonteiset akat siinä taksissa ovat saaneet syntymälahjana sen häijyn, itsekkään ja kamalan luonteensan.
(itse kärsivät koko elämänsä siitä)On olemassa todella hyvin räähkiä akkoja/juoruakkoja, joiden seuraa tulee karttaa viimeiseen mahdollisuuteen saakka. >Sorry, mutta jos niitä pahoja akkoja karttaa viimeiseen asti, niin sitten ne kirjoittavat nettiin että: >>>Vain "hyvät" kelpaavat, muille nauretaan!!
Sinulle "aksin":
*vaistosin, että "muut" eivät hyväksy 50 m mutkaa matkaan.*
Ja höpölöörää etteikö häntä oltais haettu seuroihin, vaistosi meni niin pieleen. Täti ennemminkin ajatteli ettei hän olisi vaivaksi kenellekään pienen matkan takia. Seurahaussa ei kunniasta ole kysymys eikä ihmisten erottelemisesta heikompiin.
Itsekin olen kuskannut vanhuksia seuroihin, ihan sama onko matka lyhyt vai pitempi.
Ei menny pieleen, koska asia (hylkiminen) tuli esille muissakin yhteyksissä. Uskonsisaret eivät voineet taksille mennessään esimerkiksi käydä auttamassa pukemisessa, vaikka kulkivat tädin talon ohi. Kyllä siellä heikko jätettiin usein yksin. Minä olen myös vuosia toiminut seurakyytinä "bensapalkalla", joten tiedän asiasta. Paljon kuulin asioita myös edesmenneeltä äidiltäni, joka oli koko elämänsä uskovainen. Olen erinäisiä kertoja ollu suu auki hämmästyksestä kuunnellessani uskovaisten puheita!
",,, käydä auttamassa pukemisessa."
Niin, eiköhän kotiapu ole sitä varten että sellaisessa auttaa - tietty jos/kun ihmisen seuroihin hakee, voi takin ojentaa päälle mutta ei voi aina, jokaikinen kerta olettaa että auttaa pitää kun omakin pesue/tai olipa yksinäinenkin - tarttee aikaa valmistautumiseen.
Ylipäätään uskovaisilla on auttavainen sydän. muutamia lukuunottamatta tietekin koska ollaanhan me jo ihmisinä erilaisia. Ja sen takia ei voi yleistää koko sakkia TAAS.
"aksin", miksi juuri sinä et auttanut tätiäsi seuroihin?
Oli meitäkin monta samassa huoneessa, isä teki koulupöydän mutta joskus siinä keittiön tutulla pöydällä ne laksyt sutaistiin.
Ajattelen nimenomaan niinpäin, että lapsuus on antanut niin paljon - on oppinut jakamaan tilaa, näkemään toisenkin eikä vain itsensä, oppinut sosiaalisuutta, laittamaan vaikkapa jäätelöpaketin tasapaloihin ym. Nyt kun on oma perhe, on luonnollista että vähemmälläkin pärjää vaikka joskus rahaa olisi enemmänkin.
Luulen, ettei hirveesti nykyajan asumisperusteita voi verrata esim minun lapsuuteen eikä näköjään monen muunkaan - se oli sitä aikaa, nyt on toisin vaikka toki jotkut asuu nytkin pienessä.
Mutta silti selviivät. Ihan huippu homma!
Aamu-ihminen. Autoin ja kuljetinkin. Tätini "likkakavereilla" ei ollut enää perhettä (vanhoja). Ei kotiapu nykyisin kata kaikkea. Olen eri mieltä tuosta "auttavasta sydämestä".