AlfaKÖ ?

Ainiin ja toinen minusta kiinnostava juttu olisi se että tietääkö naiset noin keskimäärin millaisesta kumppanista ne kiinnostuu? Koska naisten asettamat kriteerit eivät useinkaan vastaa niitä valittuja kumppaneita.

Tosin siis ei oo mitään syytä olettaa että miehet olisi erilaisia.

LK kirjoitti:

Ainiin ja toinen minusta kiinnostava juttu olisi se että tietääkö naiset noin keskimäärin millaisesta kumppanista ne kiinnostuu? Koska naisten asettamat kriteerit eivät useinkaan vastaa niitä valittuja kumppaneita.

Tosin siis ei oo mitään syytä olettaa että miehet olisi erilaisia.

Lue lisää

Niin...onhan sen helpompi seurata sellaista jalat alta-tunnetta kuin miettiä muka ihastuspäissään kuinka järkevää mikäkin on. Mutta tuossapa se onkin, sitä tunnetta seuraamalla yleensä suljetaan silmät niitä ´pikkutarkoilta kriteereiltä´ (eikä suurempia tai massiivisiakin ongelmia "huomata") kun taas "taviksen" kohdalla ollaan toooodella tarkkoja..hyh hyh...

Ihmisellä on mm hajuaisti todella tarkka kumppaninvalinnassa vaikka sitä kuinka peitelläänkin hajusteilla. Mä huomasin kerran hyvin tuon, kun vastapuolena olis ollut Mr.Täydellinen...mutta kun hän oli lähellä - se ominaistuoksu mikä hänessä oli, oli epämiellyttävä. Kun taas tämä "nykyinen" saa jalat alta vain ohi kävelemällä ja jopa hientuoksu on miellyttävä jne. Tämä ns hajuvalinta voi kuulemma liittyä myös geneettisen yhteensopivuuden mittaamiseen (?).

Aikanaanhan nää huithapelit ja "jyrät" ois kait sitten ollut niitä menestyksellisiä lisääntyjiä ja hiljaisemmat ois jäänyt varjoon. Eihän nykyaika mitään kivikautta ole mutta tuollaisia jäänteitä on totta kai jäljellä kumppaninvalinnassa
Pystyyköhän kehitys ajan kanssa muuttamaan asiaa ja kuinka paljon ?
Järkiavioliitothan poistaa tuon valintaongelman kokonaan vaikka sieltäkin niitä karkureita totta kai löytyy =)

Ainoa järkikumppani mikä mulla on ollut oli vähiten kiinnostava mutta muuten elo oli totta kai mukavampaa. Mutta mä alan jo oppimaan sen, että niin kauan kuin toimin näin kuin toimin ja valitsen kuten valitsen, on ihan turha vinkua.
Ehkä se järki tulee päähän sitten joskus...tai sitten ei ;)
Kuka tietää. Vielä.

lynett kirjoitti:

Niin...onhan sen helpompi seurata sellaista jalat alta-tunnetta kuin miettiä muka ihastuspäissään kuinka järkevää mikäkin on. Mutta tuossapa se onkin, sitä tunnetta seuraamalla yleensä suljetaan silmät niitä ´pikkutarkoilta kriteereiltä´ (eikä suurempia tai massiivisiakin ongelmia "huomata") kun taas "taviksen" kohdalla ollaan toooodella tarkkoja..hyh hyh...

Ihmisellä on mm hajuaisti todella tarkka kumppaninvalinnassa vaikka sitä kuinka peitelläänkin hajusteilla. Mä huomasin kerran hyvin tuon, kun vastapuolena olis ollut Mr.Täydellinen...mutta kun hän oli lähellä - se ominaistuoksu mikä hänessä oli, oli epämiellyttävä. Kun taas tämä "nykyinen" saa jalat alta vain ohi kävelemällä ja jopa hientuoksu on miellyttävä jne. Tämä ns hajuvalinta voi kuulemma liittyä myös geneettisen yhteensopivuuden mittaamiseen (?).

Aikanaanhan nää huithapelit ja "jyrät" ois kait sitten ollut niitä menestyksellisiä lisääntyjiä ja hiljaisemmat ois jäänyt varjoon. Eihän nykyaika mitään kivikautta ole mutta tuollaisia jäänteitä on totta kai jäljellä kumppaninvalinnassa
Pystyyköhän kehitys ajan kanssa muuttamaan asiaa ja kuinka paljon ?
Järkiavioliitothan poistaa tuon valintaongelman kokonaan vaikka sieltäkin niitä karkureita totta kai löytyy =)

Ainoa järkikumppani mikä mulla on ollut oli vähiten kiinnostava mutta muuten elo oli totta kai mukavampaa. Mutta mä alan jo oppimaan sen, että niin kauan kuin toimin näin kuin toimin ja valitsen kuten valitsen, on ihan turha vinkua.
Ehkä se järki tulee päähän sitten joskus...tai sitten ei ;)
Kuka tietää. Vielä.

Lue lisää

Ja tankotanssijat saavat enemmän tippiä kuukautiskiertonsa hedelmällisimpinä päivinä, yhä edelleen, vaikka kivikaudesta onkin aikaa.. miehiltä siis, tarkennettakoon.

Oliko kivikaudella tankotanssijoita? ;D

M.B. kirjoitti:

Ja tankotanssijat saavat enemmän tippiä kuukautiskiertonsa hedelmällisimpinä päivinä, yhä edelleen, vaikka kivikaudesta onkin aikaa.. miehiltä siis, tarkennettakoon.

Oliko kivikaudella tankotanssijoita? ;D

Lue lisää

Kivitanssijoita varmaan ainakin ;)

Sitä paitsi nainen kävelee/liikkuu mm lantio rennommin otolliseen aikaan=)

M.B. kirjoitti:

Ja tankotanssijat saavat enemmän tippiä kuukautiskiertonsa hedelmällisimpinä päivinä, yhä edelleen, vaikka kivikaudesta onkin aikaa.. miehiltä siis, tarkennettakoon.

Oliko kivikaudella tankotanssijoita? ;D

Lue lisää

Kivikauden tanssijattaret ei saaneet tippiä, vaan raahattiin tukasta luolaan tutustumaan nuijamiehen tankoon. Ugh! ;)

Tuo huuma. Ei sitä tarvitsekaan olla. Olisin jopa jossain määrin vapautuneempi jos sitä suurta huumaa ei ole ollutkaan. Ei nimittäin alastulo suuresta huumasta ole niin kivualiasta :)

Suhde perustunee realiteetteihin. On äärimmäisen hyvä, jos tutustuu toiseen hiljakseen, antaa tunteiden kehittyä omalla painollaan, kiirehtimättä tai käskemättä. Mikä parhain edellytys kestävän ja tiivisytimen suhteen perusta. Puhuit levollisuudesta ja lämpimästä olosta. Pidä kiinni tästä. Nauti joka hetkestä.

Oletko tullut muuten ajatelleeksi että sinulla on ollut kaksi täysin erilaista rakkautta aiemmin? Ja oletko hoksannut, että tämä kolmas on nyt täysin erilainen rakkaus ( ns "kolmas rakkaus") ?

Sanoisin että sinun kannattaa onnitella itseäsi :)

elisakettu kirjoitti:

Tuo huuma. Ei sitä tarvitsekaan olla. Olisin jopa jossain määrin vapautuneempi jos sitä suurta huumaa ei ole ollutkaan. Ei nimittäin alastulo suuresta huumasta ole niin kivualiasta :)

Suhde perustunee realiteetteihin. On äärimmäisen hyvä, jos tutustuu toiseen hiljakseen, antaa tunteiden kehittyä omalla painollaan, kiirehtimättä tai käskemättä. Mikä parhain edellytys kestävän ja tiivisytimen suhteen perusta. Puhuit levollisuudesta ja lämpimästä olosta. Pidä kiinni tästä. Nauti joka hetkestä.

Oletko tullut muuten ajatelleeksi että sinulla on ollut kaksi täysin erilaista rakkautta aiemmin? Ja oletko hoksannut, että tämä kolmas on nyt täysin erilainen rakkaus ( ns "kolmas rakkaus") ?

Sanoisin että sinun kannattaa onnitella itseäsi :)

Lue lisää

"Oletko tullut muuten ajatelleeksi että sinulla on ollut kaksi täysin erilaista rakkautta aiemmin? Ja oletko hoksannut, että tämä kolmas on nyt täysin erilainen rakkaus ( ns "kolmas rakkaus") ?"

Noh...minä ajattelen, että minulla on ollut elämässäni yksi suuri rakkaus...se ensimmäinen...joka on myös lasteni isä...

rakastan lapsiani ja sen myötä tietyllä lailla myös isää heissä...en rakasta enää häntä ns. miehenä...lasten isänä kuitenkin...hän on osa elämääni...

Se toinen...en nimittäisi rakkaudeksi...paremminkin siksi huumaksi...josta jäi outo hämmennys jälkeen...mitä se oli...

Tämä kolmas...on tällä hetkellä...levollista, lämmintä, luontevaa, läheisyyttä...hyvää oloa...nimittäisin sitä tahdoksi rakastaa...

10+16=26 kirjoitti:

"Oletko tullut muuten ajatelleeksi että sinulla on ollut kaksi täysin erilaista rakkautta aiemmin? Ja oletko hoksannut, että tämä kolmas on nyt täysin erilainen rakkaus ( ns "kolmas rakkaus") ?"

Noh...minä ajattelen, että minulla on ollut elämässäni yksi suuri rakkaus...se ensimmäinen...joka on myös lasteni isä...

rakastan lapsiani ja sen myötä tietyllä lailla myös isää heissä...en rakasta enää häntä ns. miehenä...lasten isänä kuitenkin...hän on osa elämääni...

Se toinen...en nimittäisi rakkaudeksi...paremminkin siksi huumaksi...josta jäi outo hämmennys jälkeen...mitä se oli...

Tämä kolmas...on tällä hetkellä...levollista, lämmintä, luontevaa, läheisyyttä...hyvää oloa...nimittäisin sitä tahdoksi rakastaa...

Lue lisää

Mikä on se suuri rakkaus ?
Se kun tuntee suurimmat fiilarit vai sekö kun saa elämäänsä muuten eniten sitä mitä haluaa ?

Mä odottelen kans tota "kolmatta rakkautta". Oikein jänskättää et kuis käy =)

lynett kirjoitti:

Mikä on se suuri rakkaus ?
Se kun tuntee suurimmat fiilarit vai sekö kun saa elämäänsä muuten eniten sitä mitä haluaa ?

Mä odottelen kans tota "kolmatta rakkautta". Oikein jänskättää et kuis käy =)

Lue lisää

"Mä odottelen kans tota "kolmatta rakkautta". Oikein jänskättää et kuis käy =)"

=)

Se on sellainen juttu, mitä ei varsinaisesti odoteta. Tulee puun takaa, kyselemättä, pyytämättä, silloin kun sitä vähiten odotat eikä varsinkaan sieltä mistä voisit olettaa tulevan.

elisakettu kirjoitti:

"Mä odottelen kans tota "kolmatta rakkautta". Oikein jänskättää et kuis käy =)"

=)

Se on sellainen juttu, mitä ei varsinaisesti odoteta. Tulee puun takaa, kyselemättä, pyytämättä, silloin kun sitä vähiten odotat eikä varsinkaan sieltä mistä voisit olettaa tulevan.

Lue lisää

Juu, pointti napattu =)

Viittasin lähinnä tähän itsetuhooni tällä hetkellä ;)

Että "sitä ootellessa...:"

lynett kirjoitti:

Juu, pointti napattu =)

Viittasin lähinnä tähän itsetuhooni tällä hetkellä ;)

Että "sitä ootellessa...:"

"..eikä varsinkaan sieltä mistä voisit olettaa tulevan. "


Jääkauden yksinäisin Manfred-mammutti tapasi tyttömammutti Ellien tämän pudottua puusta Manfredin niskaan, leikittyään siellä olevansa opossumi. ;D

"Meitä ei määrittele se, kuinka hyviä olemme 99 prosenttia ajasta.
Meidät määrittelee se, kuinka pahoja olemme 1 prosentin ajasta."


Toi aina välillä unohtuu.

Mutta sitten pitää opetella se, että mitä voi antaa anteeksi tai mennään metsään. Eli kumppani pitäis olla sen mukaan.
Mulla toi 1 % on aika vaikea...en pääse kehumaan ollenkaan itteäni, tylsää.
Jees....mutta kun olen tullut tietoiseksi omista paskoista puolistani, en osaa enää vain tuomita ihmisiä (vaikka välillä ehkä pitäisi ?) kuten ennen. Joskus jopa toivon että se tarkoittaisi jotain nöyryyttä mitä elämän ongelmat ovat opettaneet. Ehkä se on vain unelmaa. Mutta mä en enää näe pahiksia ja hyviksiä ja oikeita ja vääriä- vaan ihmisiä.

Sekin on ihan mielenkiintoista, että onko ihminen "oikeanlainen" ottaessaan betan vai pitääkö hyväksyä tai olettaa, että osa ihmisistä (vaihtelu) ei vain istu tuohon normikastiin joka on määritelty ?

Eli jos mä nyt vedän sata lasissa lopun elämääni enkä "muuta osaa" niin olenko vääränlainen ?
En varmaankaan mutta enää en ala siitä sitten vinkumaankaan. Alfat vaan on niin...niin... niin.... =)

Mm lapseni isä oli "hunsvotti" kaikin puolin. Asosiaalinen kriminaali päihteiden väärinkäyttäjä mutta ihme jätkä kun ei sitä mikään tapa ;)
Siinä suhteessa ei ollut edes sen kummempia kipinöitä mutta "hyvät tuoksut" ja asenne. Olemus myös. Tätä seuraamalla tai tuurilla sain erittäin terveen, hienon ja "elinkelpoisen" tytön. Vaikuttaa yhtä sitkeältä =)
Mutta mieheksi hänestä ei ollut.

Joten kai ne silloin kivikaudella ois ollut niitä siittäjiä sitten ;)

lynett kirjoitti:

"Meitä ei määrittele se, kuinka hyviä olemme 99 prosenttia ajasta.
Meidät määrittelee se, kuinka pahoja olemme 1 prosentin ajasta."


Toi aina välillä unohtuu.

Mutta sitten pitää opetella se, että mitä voi antaa anteeksi tai mennään metsään. Eli kumppani pitäis olla sen mukaan.
Mulla toi 1 % on aika vaikea...en pääse kehumaan ollenkaan itteäni, tylsää.
Jees....mutta kun olen tullut tietoiseksi omista paskoista puolistani, en osaa enää vain tuomita ihmisiä (vaikka välillä ehkä pitäisi ?) kuten ennen. Joskus jopa toivon että se tarkoittaisi jotain nöyryyttä mitä elämän ongelmat ovat opettaneet. Ehkä se on vain unelmaa. Mutta mä en enää näe pahiksia ja hyviksiä ja oikeita ja vääriä- vaan ihmisiä.

Sekin on ihan mielenkiintoista, että onko ihminen "oikeanlainen" ottaessaan betan vai pitääkö hyväksyä tai olettaa, että osa ihmisistä (vaihtelu) ei vain istu tuohon normikastiin joka on määritelty ?

Eli jos mä nyt vedän sata lasissa lopun elämääni enkä "muuta osaa" niin olenko vääränlainen ?
En varmaankaan mutta enää en ala siitä sitten vinkumaankaan. Alfat vaan on niin...niin... niin.... =)

Mm lapseni isä oli "hunsvotti" kaikin puolin. Asosiaalinen kriminaali päihteiden väärinkäyttäjä mutta ihme jätkä kun ei sitä mikään tapa ;)
Siinä suhteessa ei ollut edes sen kummempia kipinöitä mutta "hyvät tuoksut" ja asenne. Olemus myös. Tätä seuraamalla tai tuurilla sain erittäin terveen, hienon ja "elinkelpoisen" tytön. Vaikuttaa yhtä sitkeältä =)
Mutta mieheksi hänestä ei ollut.

Joten kai ne silloin kivikaudella ois ollut niitä siittäjiä sitten ;)

Lue lisää

Ehkä jatkuva alfana olo ei sovi ihmisluonnolle koska se on niin kuluttavaa(?)

Beta, joka osaa olla alfa tarvittaessa, esim puolisoa puolustettaessa, olisi ihmis-evoluutiolle viisaampaa. Kuin kehräävä kissa, joka raivostuessaan paljastaa kyntensä.

*pohtii tunteiden ääripäiden itsetuntemuksen tärkeyttä*

Aamen ja kiitos !

Ei lisättävää.

Sitä odotellessa... huoh....

"Naisen ja miehen välinen seksuaalinen jännite ratkaisee haluaako pari toisensa. Ellei seksuaalista vetovoimaa ja jännitettä parin välillä riittävästi ole ei suhdetta synny."

En ole täysin samaa mieltä, mulle riittäis pelkkä kumppanuus ihan hyvin, itseasiassa se on juurikin se asia mikä on jäänyt puuttumaan, mutta joka on tärkein. Eli mielellään hyppäisin suoraan sinne kumppanuusvaiheeseen ilman niitä ikävystyttäviä alkuhuumia :)

nisse.. kirjoitti:

"Naisen ja miehen välinen seksuaalinen jännite ratkaisee haluaako pari toisensa. Ellei seksuaalista vetovoimaa ja jännitettä parin välillä riittävästi ole ei suhdetta synny."

En ole täysin samaa mieltä, mulle riittäis pelkkä kumppanuus ihan hyvin, itseasiassa se on juurikin se asia mikä on jäänyt puuttumaan, mutta joka on tärkein. Eli mielellään hyppäisin suoraan sinne kumppanuusvaiheeseen ilman niitä ikävystyttäviä alkuhuumia :)

Lue lisää

Siinäpä se.

Yleensä näin ei vain käy kuin joidenkin mukaan ehkä sitten myöhemmin. Siis että ilman sitä jännitettä mentäis.
Mä koin ekaa kertaa elämässäni sen jännitteen "väärän henkilön" kanssa ja mites sitä vastustat kun et ole koskaan kokenut. Luulin etten edes voi kokea ja pidin itseäni lähes Aseksuaalina. Sitten se vain napsahti. Auts.

Ja kyyti (sen kaikissa merkityksissä=) ) on ollut mukavaa ... siltä osin. Heh.

Mutta periaatteessa voisin sanoa että kaks kertaa oon lähtenyt ilman sitä pidempään suhteeseen ja noh... eipä siinä mitään. Nyt on vaan ollut olo kuin ois päässyt ekaa kertaa karkkikauppaan ilman mitään rajoituksia joten mää joudun ainakin vielä odottelemaan.

Alkuhuuma ei kyllä tässä tapauksessa kuvaa asiaa (5 vuotta mennyt) vaan kyse on "osumasta" varmaan molempien kohdalla. Sillä intohimolla on vain mahdoton rakentaa mitään järkevää.

lynett kirjoitti:

Siinäpä se.

Yleensä näin ei vain käy kuin joidenkin mukaan ehkä sitten myöhemmin. Siis että ilman sitä jännitettä mentäis.
Mä koin ekaa kertaa elämässäni sen jännitteen "väärän henkilön" kanssa ja mites sitä vastustat kun et ole koskaan kokenut. Luulin etten edes voi kokea ja pidin itseäni lähes Aseksuaalina. Sitten se vain napsahti. Auts.

Ja kyyti (sen kaikissa merkityksissä=) ) on ollut mukavaa ... siltä osin. Heh.

Mutta periaatteessa voisin sanoa että kaks kertaa oon lähtenyt ilman sitä pidempään suhteeseen ja noh... eipä siinä mitään. Nyt on vaan ollut olo kuin ois päässyt ekaa kertaa karkkikauppaan ilman mitään rajoituksia joten mää joudun ainakin vielä odottelemaan.

Alkuhuuma ei kyllä tässä tapauksessa kuvaa asiaa (5 vuotta mennyt) vaan kyse on "osumasta" varmaan molempien kohdalla. Sillä intohimolla on vain mahdoton rakentaa mitään järkevää.

Lue lisää

Moni suhde kariutuu juuri siksi, että alkuhuumassa on vain yksi henkilö kyydissä. Hänellä on illuusiomaiset kuvitelmat suhteesta. Toinen voi olla hyvinkin realisti, mutta toinen ei vain tajua sitä. Se huuma on vain se minkä hän n'äkee, tuntee ja mitä hengittää.

Toinen on sit tuo sukupuolinen kiihko. Sekin on juttu joka täytyy toimia vastavuorotteisesti, ollaan samalla aaltopituuudella (olipa sitten paljon, vähän tai ei ollenkaan). Jos vain toinen on... ei tule hevon persettä koko jutusta tai ongelmia ainakin alkaa tulla ja paljon. Moni valehtelee itselleen juuri tässä asiassa. Ettei se ole niin tärkeää. En tarvitse seksiä. Yritän keksiä jotain. Ehkä huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa mutta todennäköisesti ei ikinä.

Eli tässäkin, se vertaisen löytyminen.

"Alfa on nuoruus ja hulluus, Beta vanhuus ja viisaus."

Tai ainakin ne alfan ominaisuudet muuttuu erilaisiksi vanhemmissa ikäluokissa. Joku joka on teininä alfa on nelikymppisenä beta kun esim. fysiikka menettää merkitystään yms. Ja joku toisinpäin.

elisakettu kirjoitti:

Moni suhde kariutuu juuri siksi, että alkuhuumassa on vain yksi henkilö kyydissä. Hänellä on illuusiomaiset kuvitelmat suhteesta. Toinen voi olla hyvinkin realisti, mutta toinen ei vain tajua sitä. Se huuma on vain se minkä hän n'äkee, tuntee ja mitä hengittää.

Toinen on sit tuo sukupuolinen kiihko. Sekin on juttu joka täytyy toimia vastavuorotteisesti, ollaan samalla aaltopituuudella (olipa sitten paljon, vähän tai ei ollenkaan). Jos vain toinen on... ei tule hevon persettä koko jutusta tai ongelmia ainakin alkaa tulla ja paljon. Moni valehtelee itselleen juuri tässä asiassa. Ettei se ole niin tärkeää. En tarvitse seksiä. Yritän keksiä jotain. Ehkä huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa mutta todennäköisesti ei ikinä.

Eli tässäkin, se vertaisen löytyminen.

Lue lisää

Jos kaksi ihmistä juo yhteisestä maljasta, kummallakin on hyvä olo. Mutta jos maljan tyhjentyessä vain toinen täyttää sitä molempien juotavaksi, syntyy epäoikeudenmukaisuuden tunne.

Kun molemmat huomioivat toinen toistaan, ei malja tyhjene koskaan.

"Luonteenpiirteet pitävät sisällään kolme erityistä muotoa, joista käytetään yhteisnimitystä ”pimeä kolminaisuus”. Luonteenpiirteet pitävät sisällään narsistisen persoonallisuushäiriön, impulsiivisen ja tunteettoman psykopaattisuuden sekä petollisen ja hyväksikäyttävän persoonallisuuden.

Vaikka kyseiset luonteenpiirteet eivät kuulosta kovin houkuttelevilta, naiset usein yhdistävät ne maskuliinisuuteen ja kykyyn siittää terveitä jälkeläisiä. Toisin sanoen ne naiset, jotka hakevat hetken huumaa tai toivovat tulevansa raskaaksi tuntevat vetoa tällaisiin miehiin."

lynett kirjoitti:

"Luonteenpiirteet pitävät sisällään kolme erityistä muotoa, joista käytetään yhteisnimitystä ”pimeä kolminaisuus”. Luonteenpiirteet pitävät sisällään narsistisen persoonallisuushäiriön, impulsiivisen ja tunteettoman psykopaattisuuden sekä petollisen ja hyväksikäyttävän persoonallisuuden.

Vaikka kyseiset luonteenpiirteet eivät kuulosta kovin houkuttelevilta, naiset usein yhdistävät ne maskuliinisuuteen ja kykyyn siittää terveitä jälkeläisiä. Toisin sanoen ne naiset, jotka hakevat hetken huumaa tai toivovat tulevansa raskaaksi tuntevat vetoa tällaisiin miehiin."

Lue lisää

Ja Lottikselle terkkuja

"Kilttien miesten ei silti pidä luopua vielä toivosta, sillä evoluutioteoreetikko Gayle Brewerin mukaan naiset haluavat suhteita renttujen kanssa, mutta yleensä asettuvat aloilleen lämminsydämisten ja hoivaavien miesten kanssa"

Mä luulen olevani tollanen bastardi. Eli sekarotuinen =)

Mussa on aika ilkeitäkin (ai aika...) puolia mutta olen mä silti inhimillinenkin ja joissain asioissa jopa todella humaani. Ettei se niin mustavalkoista ole kuin monesti kuvitellaan.

Kun olen hyvä, olen todella hyvä mutta kun olen paha... mennään metsään taas =)

Mä olen nykyään hengaillut "jutussani" niin, että kaikki menee ja tulee sellaisenaan enkä tod koeta ketään muuttaa - se ei vain onnistu ja syö mehut eikä ihmekään jos sen jälkeen tuntee menneensä mankelin läpi. Mutta vastaus oli itsessäni. Ei hänessä, edelleenkään. Oli mitä oli ja sillä vain mennään.

Mä olen hyväksynyt siis sen mitä hän on mutta se ei tarkoita sitä että se jäisi millään tavalla pysyväksi. Aika aikansa....kutakin. Jää nähtäväksi miten käy.

lynett kirjoitti:

Mä luulen olevani tollanen bastardi. Eli sekarotuinen =)

Mussa on aika ilkeitäkin (ai aika...) puolia mutta olen mä silti inhimillinenkin ja joissain asioissa jopa todella humaani. Ettei se niin mustavalkoista ole kuin monesti kuvitellaan.

Kun olen hyvä, olen todella hyvä mutta kun olen paha... mennään metsään taas =)

Mä olen nykyään hengaillut "jutussani" niin, että kaikki menee ja tulee sellaisenaan enkä tod koeta ketään muuttaa - se ei vain onnistu ja syö mehut eikä ihmekään jos sen jälkeen tuntee menneensä mankelin läpi. Mutta vastaus oli itsessäni. Ei hänessä, edelleenkään. Oli mitä oli ja sillä vain mennään.

Mä olen hyväksynyt siis sen mitä hän on mutta se ei tarkoita sitä että se jäisi millään tavalla pysyväksi. Aika aikansa....kutakin. Jää nähtäväksi miten käy.

Lue lisää

Olet hyväksynyt. Sulla on arkirealismia, joka pitää jalat maassa. Plus rehellisyys itseä ja kumppania kohtaan. Ne ovat kaiken hyvä kivijalusta. Huomioimatta nyt millään tavalla mikä lopputulos on.

Tälläinen asetelma ei kuulosta hurjan jännittävälle vaihtoehdolle, ainakaan romanttista illuusiota kaipaaville. Mut luulenkin että tuo vaihe saavutetaan vasta kun on käyty niitä muita vaihtoehtoja läpi peffa maata pyyhältäen.

Tavallaan, suhteessakin on opittu elämään. Ottamaan vastaan elämä, eläen ja hengittäen. Kiirehtimättä ja painostamatta, ilman kuluttuvaa suorittamisen pakkoa.

"Hyvä aloitus alfa- ja beta-suhteista. Lotta sanoi hyvin " Alfa on nuoruus ja hulluus, Beta vanhuus ja viisaus. "

Mietin kolmatta vaihtoehtoja. Ei mulla ole termiä sille. Puhutaan sekoituksesta. Niinsanottu hyvä-paha; ihminen joka tunnistaa itsessään renttupuolensa ja kiltin puolensa. Tunnistamisen lisäksi on sinut noiden puolien kanssa. Itsehyväksyntä. Ei yritä olla liikaa kumpaakaan, salaamatta mitään itsestään."

Noh...mulla 50 vissiin sitte alkanu se vanhuus ja viisaus...

Mutta tietyllä lailla mulle on käynyt niinkin...että olen itsekin muuttunut "rentummaksi"...en enää ole niin hyvä ja pyhä...tiedä sitten...nuororuuskin tais jäädä kesken...ja onks tää sitte sitä viidenkympin villitystä...

Oli mitä oli...niin elämä maistuu paremmalta...ja pidän nykyään itsestäni enemmän...

ja olen onnistunut houkuttelemaan tuon..."kiltin" miesystävänikin...rikkomaan rajojaan...mm. laulamaan karaokea julkisesti, palaamaan sänkyyn vapaapäivinä aamukahvien jälkeen yms.

Mitä sitten tulee siihen huumaan...kuten kerroin sitä suurta alkuhuumaa ei ollut, mutta sitäkin voi kokea hetkittäin...ns. "juhlahetkinä"...kun molemmilla on kivaa/tunnelma on sopiva...

esim...käymme tanssimassa... musiikki, liike, rytmi, lähelläolo saa molemmat huumaantumaan...tältäkö se tuntuu kun löytää oikean...

Toisessa kohtaa sitten...laitetaan ruokaa/syödään yhdessä, jutellaan arkisia asioita, lähdetään lenkille...tunnelma on arkisempi...mutta siinäkin kohtaa se tuntuu oikealta vaikka ei sitä huumaa olekkaan...on vain kumppanuus...

Joskus mietin niinkin, että tässä iässä sitä jo ymmärtää elämän rajallisuuden...haluaa elää vielä kun voi...

Eikä elämää tarvitse enää suorittaa...ns. taitekohta on jo saavutettu..."kaari" kääntyy laskuun...palataan "alkuun"...ehkä sen myötä se lapsen/nuoren itsekkyyskin saa taas jalansijaa...on taas lupa elää itselleen...

lynett kirjoitti:

Mä luulen olevani tollanen bastardi. Eli sekarotuinen =)

Mussa on aika ilkeitäkin (ai aika...) puolia mutta olen mä silti inhimillinenkin ja joissain asioissa jopa todella humaani. Ettei se niin mustavalkoista ole kuin monesti kuvitellaan.

Kun olen hyvä, olen todella hyvä mutta kun olen paha... mennään metsään taas =)

Mä olen nykyään hengaillut "jutussani" niin, että kaikki menee ja tulee sellaisenaan enkä tod koeta ketään muuttaa - se ei vain onnistu ja syö mehut eikä ihmekään jos sen jälkeen tuntee menneensä mankelin läpi. Mutta vastaus oli itsessäni. Ei hänessä, edelleenkään. Oli mitä oli ja sillä vain mennään.

Mä olen hyväksynyt siis sen mitä hän on mutta se ei tarkoita sitä että se jäisi millään tavalla pysyväksi. Aika aikansa....kutakin. Jää nähtäväksi miten käy.

Lue lisää

"Mussa on aika ilkeitäkin (ai aika...) puolia mutta olen mä silti inhimillinenkin ja joissain asioissa jopa todella humaani. Ettei se niin mustavalkoista ole kuin monesti kuvitellaan."

Eipä sitä kukaan ole pelkästään hyvä tai pelkästään paha. Vaikka joillekkin on toki vaikeaa nähdä hyvää ja pahaa samassa ihmisessä. Ja joillakin on se taipumus verrata muita huonoimmillaan itseensä parhaimmillaan.

4+1=5 kirjoitti:

"Hyvä aloitus alfa- ja beta-suhteista. Lotta sanoi hyvin " Alfa on nuoruus ja hulluus, Beta vanhuus ja viisaus. "

Mietin kolmatta vaihtoehtoja. Ei mulla ole termiä sille. Puhutaan sekoituksesta. Niinsanottu hyvä-paha; ihminen joka tunnistaa itsessään renttupuolensa ja kiltin puolensa. Tunnistamisen lisäksi on sinut noiden puolien kanssa. Itsehyväksyntä. Ei yritä olla liikaa kumpaakaan, salaamatta mitään itsestään."

Noh...mulla 50 vissiin sitte alkanu se vanhuus ja viisaus...

Mutta tietyllä lailla mulle on käynyt niinkin...että olen itsekin muuttunut "rentummaksi"...en enää ole niin hyvä ja pyhä...tiedä sitten...nuororuuskin tais jäädä kesken...ja onks tää sitte sitä viidenkympin villitystä...

Oli mitä oli...niin elämä maistuu paremmalta...ja pidän nykyään itsestäni enemmän...

ja olen onnistunut houkuttelemaan tuon..."kiltin" miesystävänikin...rikkomaan rajojaan...mm. laulamaan karaokea julkisesti, palaamaan sänkyyn vapaapäivinä aamukahvien jälkeen yms.

Mitä sitten tulee siihen huumaan...kuten kerroin sitä suurta alkuhuumaa ei ollut, mutta sitäkin voi kokea hetkittäin...ns. "juhlahetkinä"...kun molemmilla on kivaa/tunnelma on sopiva...

esim...käymme tanssimassa... musiikki, liike, rytmi, lähelläolo saa molemmat huumaantumaan...tältäkö se tuntuu kun löytää oikean...

Toisessa kohtaa sitten...laitetaan ruokaa/syödään yhdessä, jutellaan arkisia asioita, lähdetään lenkille...tunnelma on arkisempi...mutta siinäkin kohtaa se tuntuu oikealta vaikka ei sitä huumaa olekkaan...on vain kumppanuus...

Joskus mietin niinkin, että tässä iässä sitä jo ymmärtää elämän rajallisuuden...haluaa elää vielä kun voi...

Eikä elämää tarvitse enää suorittaa...ns. taitekohta on jo saavutettu..."kaari" kääntyy laskuun...palataan "alkuun"...ehkä sen myötä se lapsen/nuoren itsekkyyskin saa taas jalansijaa...on taas lupa elää itselleen...

Lue lisää

"on taas lupa elää itselleen..."

Se onkin ainoa tapa elää myös toisten kanssa, järjissään =)

elisakettu kirjoitti:

Olet hyväksynyt. Sulla on arkirealismia, joka pitää jalat maassa. Plus rehellisyys itseä ja kumppania kohtaan. Ne ovat kaiken hyvä kivijalusta. Huomioimatta nyt millään tavalla mikä lopputulos on.

Tälläinen asetelma ei kuulosta hurjan jännittävälle vaihtoehdolle, ainakaan romanttista illuusiota kaipaaville. Mut luulenkin että tuo vaihe saavutetaan vasta kun on käyty niitä muita vaihtoehtoja läpi peffa maata pyyhältäen.

Tavallaan, suhteessakin on opittu elämään. Ottamaan vastaan elämä, eläen ja hengittäen. Kiirehtimättä ja painostamatta, ilman kuluttuvaa suorittamisen pakkoa.

Lue lisää

"Eli vastakumppanin tehtäväksi jää arvioida, soveltuuko "sekarotuinen" pariksi. Onko jotkut piirteet häiritseviä, pyrkiikö muuttamaan niitä toisessa? Vai hyväksyykö toisen juuri sellaisena, pyrkimättä muuttamaan häntä? "

Olen intiaani smokkini alla ;D