Meillä on ollut erittäin paljon ongelmia, joita miehen entinen avopuoliso on aiheuttanut. Siis keksinyt tyhjästä juttuja meistä mitä lapset ovat meistä puhuneet, mitä kotonamme tapahtuu jne. Emme käytä alkoholia, huumeita tai muutenkaan emme vietä epänormaali lapsille sopimatonta elämää. Hän saa näin hyvän aihee riidellä milloin mistäkin, vaatia isää tapaamaan lapsiaan mielivaltaisesti, toisaalta vetää ohjakset hyvinkin tiukkaan kuinka kauan ja missä isä saa lapsiaan tavata. Jos hän päättää että asian on niin niin se on sitten niin. Miksi tehdä asioista niin hirvittävän vaikeita myös hänelle itselleen?
Pidän lapsista, mutta olen hieman varuillani koko ajan, etten anna aihetta puhua minusta pahaa äidilleen, mutta viime aikoina on kuitenkin ilmaantunut valehtelemista. Ja kenekäs niskaan ne haukut sitten tulee??? En ole mennyt mukaan hänen haukubta ja syyllistämis puheisiinsa, olen ollut varsin neurtaali, mikä se vasta tuntuukin häntä ärsyttävän.
Olen myös ollut henkilökohtaisesti hänen pahan olonsa kohde, eli kaikenlainen puhelin ym häirintä on mennyt todella pitkälle. Mutta itse hän sanoo olevansa täysin viaton ja ei ole koskaan tehnyt meille mitään pahaa. Keroilee juttuja minulle kuinka kamala mies lastensa isä oikeasti on, että minukin pitäisi erota hänestä nopasti.
Vaikka pidän lapsista ahdistun valtavasti kun he ovat kotonamme. En anna sen näkyä mitenkään, mutta jotenkin he muistuttavat minua siitä, mitä kaikkea p...skaa tässä on saanut kokea ja kuulla ja jotenkin säälittää myös lapset. Jotka joutuvat kärsimään ilmeisen väsyneestä äidistään.
jotenkin vaan tuntuu,että pitäisikö miehen menneisyyden takia erota jotta pysytyisin unohtamaan. asiat tulevat aina uudestaan ja uudestaan mieleeni. Tottahan toki tämä on minun oman pääni sisäinen ongelma en vaan osaa hallita ahdistuksen tunnetta. Mies on hyvin neurtaali myös, koska on suoraan sanonut, etten tekee kuten nainen haluaa, koska ei halua/jaksa tapella hänen kanssaan. Kun lapset eivöt ole luonamme ahdistusta ei ole.
eroon ahdistuksesta?
25
305
Vastaukset
- Älä kituuta
Hankit oman asunnon ja menet sinne, kun "tuholaiset" tulevat ;).
- no tämä vielä puutt
Juuri näin. Ensin sotketaan ja sitten luikitaan karkuun!! Heh.. näin uusioperheissä.
- äitipuoli
Täällä samanlaista ongelmaa. Miehelläni on poika, jonka äiti on valitettavasti erittäin pahasti mielenterveysongelmainen, hän masentuu ja välillä on maaninen mutta narsismi on hänen pahin ongelmansa ja sellaiset ihmisethän eivät tiedä sairastavansa vaan näkevät syyn kaikissa muissa ja kokevat, että heille tehdään pahaa.
Huoltajuusoikeudenkäynnit ovat sillä mallilla, että mieheni on saanut yksinhuoltajuuden. En tiedä kuinka teidän kohdalla on hyvä mutta olisko jonkinlainen helpotus elämään selkeät tapaamisajat lasten kanssa? Viranomaisten kautta sitten, jos yhteishenki ei pelaa.
Itse koen samanlaista ahdistusta meidän tilanteesta. En tiedä kuinka paljon suostun sietämään mieheni menneisyyttä, josta olen joutunut paljon kärsimään (tietty tavallaan omasta vapaasta tahdostani) enkä tiedä, mitä mulla on oikeus vaatia ja mitä ei. Mieheni on päässyt exänsä alistamisesta tasan mun avulla ja olen siitä aikas paljon syyllistämistä joutunut kuulemaan.
Itse koen myös olevani vapautuneempi ja tyytyväisempi, kun poika ei ole kotona. Koen siitä myös syyllisyyttä, koska poika on hyvä mulle eikä meillä ole ollut ikinä minkäänlaista ongelmaa keskenämme. Ainut ongelma on ollut mun väsymys tähän koko hommaan.
Mä olen tehnyt selvät sävelet asioille: meille ei saa soittaa, ainut kommunikaatio on s-postin välitysellä, meidän pihaan ei saa tulla ja mä en kommunikoi sen exän kanssa. Nää on helpottanu meidän elämää todella todella paljon. Kuulostaa radikaalilta ja kamalalta mutta narsistin kanssa ei muuta valitettavasti voi. Munkin mies on pitkään noudattanut tuota, että suostuu, jotta ei tulis tappelua. Se ei johda mihinkään. Sehän lisää kaikkien pahaa oloa kun kukaan ei ota kunnon otetta ja johda koko porukkaa, kaikki on vaan sekasortoo!
Pystyisitkö vetämään rajaa, että nainen ei saa soitella sulle enää? Mun oloa se on helpottanut edes vähän, että en henk.koht. joudu sen raivoa kuuntelemaan.
Onko teillä yhteinen linja miehen kanssa vai kokeeko hän olevansa "kahden tulen välissä"? Meille sanottiin yks hyvä juttu: mä ja mun mies ollaan samassa veturissa, siinä kiinni olevassa vaunussa on sen poika. Ja jotta se juna vois liikkua meidän täytyy haluta mennä samaan suuntaan. Eihän samasta veturista voi lähteä kahteen eri suuntaan, ei se silloin toimi lainkaan. :)- maisa29
Täällä myös samanlaisia ongelmia. Ahdistaa. Mieheni exä tekee kaikesta vaikeaa. Mikään asia ei koskaan hänelle sovi ja rahaa ollaan aina vailla elatusmaksujen lisäksi. Hän syyllistää, uhkailee, kiristää ja arvostelee. On haukkunut mieheni ja minut mieheni sukulaisille. Suku on hyvin viileä minua kohtaan eikä miehenikään kanssa olla paljon tekemisissä. Anopin ensimmäiset sanat minusta kuultuaan oli, että hän ei halua nähdä minua. Silloin hän tiesi minusta sen, mitä exä oli kertonut. Appiukon kanssa en ole missään tekemisissä, eikä myöskään mieheni ole kuullut isästään aikoihin. Joululahjat appiukko lähetti lapsille ja miehelleni suklaarasian. Minun nimeäni ei ollut edes joulukortissa. Aivan kuin minua ei olisi olemassa. En toki lahjoja ole häneltä vailla mutta olisi mukava kun soittelisi ja edes kävisi joskus tai kutsuisi meitä kylään. Viimeinen yhteydenotto oli se kun hän soitti ja haukkui poikansa syistä, mitkä eivät pitäneet paikkansa. Ihmettelen tuollaista käytöstä, koska olenhan tehnyt hänen pojastaan onnellisen. Miksi hän tai muukaan suku ei näe asiaa näin? Hän eikä muukaan suku ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan, eivätkä he edes tunne minua saati tiedä minusta juuri mitään. Tai tietysti sen, mitä mieheni exä on heille kertonut. Tilannehan on kuitenkin se, että en ikinä ole puhunut mieheni exälle mitään saatika edes nähnyt häntä. Hän ei siis oikeasti edes tiedä kuka minä olen. Mieheni mummo (isän puolelta) on ainoa, kenen olen kokenut olevan kiinnostunut minusta. Hän on myös sanonut, että ei usko mitään, mitä mieheni exä puhuu.
Tilanne ahdistaa ja olen miettinyt pääsenkö helpommalla, jos vain eroan. On raskasta kuulla itsestä asioita, mitkä eivät pidä paikkansa. Tai raskainta tässä on tietysti se, että muut uskovat nämä jutut. En tiedä, kuinka voisin näyttää olevani ihan erilainen ihminen, mitä heille on kerrottu. Mietin käyttäytyykö exä loppuelämänsä nuin. Vai rauhoittuuko hän ja antaa meidän elää omaa elämää. Oppiiko suku hyväksymään minut. Haluaisin mieheni kanssa lapsen, mutta haluanko lapselleni tuollaisen mummon ja papan (he ovat siis myös eronneet ja molemmilla on uudet aviopuolisot), jotka eivät hyväksy minua ja sen vuoksi ovat vähän tekemisissä myös poikansa kanssa. En tiedä, kuinka ratkaista tämä tilanne. Haluaisin elää tavallista arkea, mutta en tiedä onnistuuko se tässä suhteessa. Vinkkejä, ideoita? Onko muilla ollut samanlaista? Onko tilanne muuttunut ajan kanssa ja jos niin miten? - äitipuoli
maisa29 kirjoitti:
Täällä myös samanlaisia ongelmia. Ahdistaa. Mieheni exä tekee kaikesta vaikeaa. Mikään asia ei koskaan hänelle sovi ja rahaa ollaan aina vailla elatusmaksujen lisäksi. Hän syyllistää, uhkailee, kiristää ja arvostelee. On haukkunut mieheni ja minut mieheni sukulaisille. Suku on hyvin viileä minua kohtaan eikä miehenikään kanssa olla paljon tekemisissä. Anopin ensimmäiset sanat minusta kuultuaan oli, että hän ei halua nähdä minua. Silloin hän tiesi minusta sen, mitä exä oli kertonut. Appiukon kanssa en ole missään tekemisissä, eikä myöskään mieheni ole kuullut isästään aikoihin. Joululahjat appiukko lähetti lapsille ja miehelleni suklaarasian. Minun nimeäni ei ollut edes joulukortissa. Aivan kuin minua ei olisi olemassa. En toki lahjoja ole häneltä vailla mutta olisi mukava kun soittelisi ja edes kävisi joskus tai kutsuisi meitä kylään. Viimeinen yhteydenotto oli se kun hän soitti ja haukkui poikansa syistä, mitkä eivät pitäneet paikkansa. Ihmettelen tuollaista käytöstä, koska olenhan tehnyt hänen pojastaan onnellisen. Miksi hän tai muukaan suku ei näe asiaa näin? Hän eikä muukaan suku ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan, eivätkä he edes tunne minua saati tiedä minusta juuri mitään. Tai tietysti sen, mitä mieheni exä on heille kertonut. Tilannehan on kuitenkin se, että en ikinä ole puhunut mieheni exälle mitään saatika edes nähnyt häntä. Hän ei siis oikeasti edes tiedä kuka minä olen. Mieheni mummo (isän puolelta) on ainoa, kenen olen kokenut olevan kiinnostunut minusta. Hän on myös sanonut, että ei usko mitään, mitä mieheni exä puhuu.
Tilanne ahdistaa ja olen miettinyt pääsenkö helpommalla, jos vain eroan. On raskasta kuulla itsestä asioita, mitkä eivät pidä paikkansa. Tai raskainta tässä on tietysti se, että muut uskovat nämä jutut. En tiedä, kuinka voisin näyttää olevani ihan erilainen ihminen, mitä heille on kerrottu. Mietin käyttäytyykö exä loppuelämänsä nuin. Vai rauhoittuuko hän ja antaa meidän elää omaa elämää. Oppiiko suku hyväksymään minut. Haluaisin mieheni kanssa lapsen, mutta haluanko lapselleni tuollaisen mummon ja papan (he ovat siis myös eronneet ja molemmilla on uudet aviopuolisot), jotka eivät hyväksy minua ja sen vuoksi ovat vähän tekemisissä myös poikansa kanssa. En tiedä, kuinka ratkaista tämä tilanne. Haluaisin elää tavallista arkea, mutta en tiedä onnistuuko se tässä suhteessa. Vinkkejä, ideoita? Onko muilla ollut samanlaista? Onko tilanne muuttunut ajan kanssa ja jos niin miten?Onko miehelläs ja sen exällä yhteishuoltajuus? Jos ei ni miehes on velvollinen maksaan ainoastaan elatusmaksut ja sitten kustantamaan lasten menot sillon kun ovat isän luona. Yleensä lähihuoltaja, joka saa elatusmaksut on myös velvollinen maksamaan kaiken yleisen lapsista: terveydenhuolto, kouluhommat, vaateet... Ottakaa ny selvää tämmösistä älkääkä antako ihmisten höykkyyttää teitä vaan tehkää selkeät rajat.
Tollaset exät, jotka on ihan sekasin ja peloissaa siitä kun lasten isällä on uus suhde, kimpoilee vaan eikä pysty oleen johdonmukaisia. Selväähän on että jatkuvat vaatimukset lasten isältä on vaan kiukuttelua ja pahaa oloa tilanteesta. Selvät rajat ja kaikille tulee ajan myötä parempi elämä.
Sillon kun täällä on exä mua mustamaalannu ni oon ollu hyvin loukkaantunu siitä, jos mun mieheni ei puolusta mua. Kyllä pitäs yhtä köyttä vetää, jos parisuhteessa elää. Mun täyty viedä oma ukko aika kauas siitä hullun pyörityksestä, kun se vasta tajus, että se elämä on sairasta ja kuluttavaa eikä johda mihinkään hyvää eikä anna kellekkään hyvää mieltä, etenkään lapselle. - kinttaat tiskiin
Kyllä me muuten olemme samassa veturissa, mutta kun minunkin pitäisi sietää tätä naista. Pitää siis suu hymyssä katsella ja kuunnella kaikkea kukkua mitä minusta puhutaan. Mies on sanonut ettei hänellä ole mitään valtaa lasten asioissa, vaikka on yhtieshuoltajuus. Naiselle käy se että isä on lasten kanssa kun hän haluaa, mutta isällä ei ole mitään sanavaltaa pyytää lapsia yöksi tms.
En ole saanut mitään järkevää vastausta kun olen ehdottanut selviä tapaamisaikoja joka mielestäni palvelisi kaikkia myös siis lapsia, jotka toki odottavat tapaamisia kovasti.
Nainen on erittäin vaikea asia minulle, koska on niin tuulella käyvä ihminen. On myöntänyt joskus ettei hänellä ole mennyt kovin hyvin.Lapset ovat onneksi vain vähän meidän kanssamme.
Naisella ei ole mitään syytä puhua pahaa minusta. Lapset puhuvat miten äiti on sanonut, että haluan tappaa heidät tai vahingoittaa muuten. Oen yrittänyt puhua miehelle ettei tuollaiset puheet ole terveen ja tasapainoisen äidin puheita.
Miehen mielestä nainen on hyvä äiti jne koska lapsilla on ruokaa ja vaatteet päällään. Hekinen puoli onkin sitten eri asia....
Luulen, että koska mies on aikoinaan lähtenyt suhteesta (ennen minua) nainen on mennyt silloin mieleteerveydeltään huonompaan suuntaan ja voinut pahoin. Mies kokee huonoa omaatuntoa ja näin haluaa hyvittää naiselle ettei pystynyt hänen kanssaa elämään.
Mies avautuu joskus ja kertoo miten pienestä on riitaa tullut jne. olen lähinnä vain kuunnellut, en kommentoinut, en haukkunut.
Mutta jos minä alan kyseenalaistamaan naisen käytöstä mies kääntää sen niin, ettei hän ota kantaa mihinkään. - drtfgyvkhjm,
kinttaat tiskiin kirjoitti:
Kyllä me muuten olemme samassa veturissa, mutta kun minunkin pitäisi sietää tätä naista. Pitää siis suu hymyssä katsella ja kuunnella kaikkea kukkua mitä minusta puhutaan. Mies on sanonut ettei hänellä ole mitään valtaa lasten asioissa, vaikka on yhtieshuoltajuus. Naiselle käy se että isä on lasten kanssa kun hän haluaa, mutta isällä ei ole mitään sanavaltaa pyytää lapsia yöksi tms.
En ole saanut mitään järkevää vastausta kun olen ehdottanut selviä tapaamisaikoja joka mielestäni palvelisi kaikkia myös siis lapsia, jotka toki odottavat tapaamisia kovasti.
Nainen on erittäin vaikea asia minulle, koska on niin tuulella käyvä ihminen. On myöntänyt joskus ettei hänellä ole mennyt kovin hyvin.Lapset ovat onneksi vain vähän meidän kanssamme.
Naisella ei ole mitään syytä puhua pahaa minusta. Lapset puhuvat miten äiti on sanonut, että haluan tappaa heidät tai vahingoittaa muuten. Oen yrittänyt puhua miehelle ettei tuollaiset puheet ole terveen ja tasapainoisen äidin puheita.
Miehen mielestä nainen on hyvä äiti jne koska lapsilla on ruokaa ja vaatteet päällään. Hekinen puoli onkin sitten eri asia....
Luulen, että koska mies on aikoinaan lähtenyt suhteesta (ennen minua) nainen on mennyt silloin mieleteerveydeltään huonompaan suuntaan ja voinut pahoin. Mies kokee huonoa omaatuntoa ja näin haluaa hyvittää naiselle ettei pystynyt hänen kanssaa elämään.
Mies avautuu joskus ja kertoo miten pienestä on riitaa tullut jne. olen lähinnä vain kuunnellut, en kommentoinut, en haukkunut.
Mutta jos minä alan kyseenalaistamaan naisen käytöstä mies kääntää sen niin, ettei hän ota kantaa mihinkään.Miksi pitää kuunnella. Minusta miehen ex kirjoitteli ja puhui kaikkea paskaa. Otin yhteyttä poliisiin ja lakimieheen ja kun näytin viestejä oli selvää että siinä olisi pohjaa sille että nostetaan syyte herjauksesta. Ilmoitin miehen exlle että yksikin tuollainen juttu vielä niin lakituvassa tavataa...siihen loppui paskapuheet.
Myös sosiaalin kanssa voi asiasta puhua jos haluaa ensin sovitella.
Mutta kenenkään EI pidä hyväksyä tuollaista paskanjauhantaa ei todellakaan.
Tarttukaa härkää sarvista, muute tuo ämmä ei koskaan lopeta touhujaan!
- Mikä olikaan tärkeää
Tilanne ei helpotu. Tarvitset palikoita joilla kestää vallitseva tilanne, asettaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Onko sillä väliä mitä sinusta maailmalla ajatellaan? Pärjäätte ihan hyvin ilman miehesi sukulaisten lähikontakteja, olette pärjänneet tähänkin asti. Mahdollisella yhteisellä lapsellanne on sentään isovanhemmat sinun kauttasi?
Lakkaisin nöyristelemästä ja hyvittelemästä, elätte niinkuin elätte ja muut uskovat mitä haluavat, se ei elämäänne kuitenkaan heilauta suuntaan tai toiseen, miksi sinun pitää olla jokaisen hyväksymä ja miellyttää kaikkia, eikö se riitä että miehesi rakastaa ja on valinnut juuri sinut?
Lopeta nöyristely ja keskity olennaiseen. Exä ei tule koskaan pääsemään yli siitä, että miehesi on jatkanut elämässä eteenpäin saati sitten jopa onnellisena jonkun muun kanssa...- kinttaat tiskiin
Oikeassa olet. Minun lapsillani on sentään isä 24/7, viettää joka päivä aikaansa heidän kanssaan. Sitä mietin aika kun alkaa v...tuttamaan. Tehkööt mies mitä tahtoo lastensa äidin kanssa koskien lapsia. Ja toisaalta omiakin on sen verran että helpommalla pääsen kun kotona ei koko ajan ole pientä lastentarhaa vastaava määrä lapsia.
- lasten asialla
Meillä kans ahdistaa kun exä ja lapset kiusaa ja häiriköi meitä. On kurja kun ihminen on niin häiriintynyt ettei ole onnellinen ex miehen onnesta ja kunnioita sitä suhdetta, missä itse ei onnistunut.
Lapsetkin ovat huonosti kasvatettuja ja sitä minä yritä tässä paikkailla jtta heistä tulisi hyviä kansalaisia aikanaan, mutta ei ole varmaan mun vika ellen onnistu, ei ole minun asiani se on heidän äidin asia, mutta teen sen hyvällä sydämelläni ja kiitosta on turha odottaa.
Mutta tätä se on joka päivä, pitäisi muuttaa varmaan parin sadan km päähän ja ottaa lapset mukaan, jotta saavat hyvän kodin meiltä.
Niin henkinen pahoinvointi on barometrillä 9 luokkaa, joten ajattelin että lasten olisi parempi asua meillä, et miten voisin aloittaa sen prosessin että saataisiinlapset isän luokse asumaan. Kouluun olen soittanut jo, ettei kuvittele että minä aiheutan konfliktit jos lapset oirehtii, mutta ei ne minulle puhu, isälle puhuisi, mutta hän on sen verran saamaton, ettei ota tosissaan. Minä vaan olen lapsista kovin huolissani, ja haluisin heille parasta, vaikka ovat nyt aika eksyksissä. Mies ei huomaa ex vaimon käytöstä vaan sanoo et ihan normaalilta hän vaikuttaa, minusta taas ei. - kauheesti ahdistaa
Täällä kans ahdistaa hirveen paljon, miehen exä! Taitaa olla ihan uusi kansantauti!
- Arjen sankari
Täällä ei ahdista exä. Mieheni oli eronnut kun tapasimme, toisin sanoen, vaimo oli löytänyt työpaikalta " elämänsä miehen." Miehelläni on exän kanssa yksi lapsi.
Itselläni ei ollut lapsia. Myllerrys nimenomaan minun elämääni alkoi aika pian. Soittoja kotiin , työpaikalle, haukkumaviestejä lapsen kautta. Myös appivanhemmat, nimenomaan anoppi suhtautui minuun nihkeästi. Mies ei oikein osannut käsitellä tilannetta.
Päätin kuitenkin elää onnellista elämää ja satsasin kaiken parisuhteeseen. Meillä on kiva pieni "oma" ystäväpiiri, vietämme mukavia viikonloppuja ja arkemme on hyvää. Pidän ruuanlaitosta ja sisustamisesta.
Tottakai exä haukkuu minua, en voi hänen kateudelleen mitään. Välillä hän heittäytyy ystäväksi kahvikutsuineen, en piittaa. Tytärkin yrittää purkaa pahaa oloaan minuun. Kuuntelen kyllä, mutta en ota kantaa heidän asioihin.
Mieheni on hiljainen ja hyväntahtoinen. Juuri sopiva minulle. Vaikka elän välillä tykistötulen keskellä, pidän huolen siitä, että parisuhteemme voi hyvin. Tytär on välillä hankala mutta usein myös ihan kiva.
Pyrkimykseni on elää itsenäisessä avioliitossa, ja kivethän lentelevät aina pahansuopien puolelta. - Maisa29
Tietysti pärjäämme ilman mieheni sukulaisiakin, enkä tarvitse heidän hyväksyntää. Tämä on kuitenkin asia, mikä mielessä pyörii. Kaikki voisi kuitenkin olla niin paljon paremminkin. Itse tiedän, mitä kenenki kuuluu maksaa ja mitkä asiat kenenki kuuluu hoitaa. Exä vain ei halua tajuta asiaa, mikä kenellekin kuuluu. Mieheni ei vain halua riidellä exänsä kanssa ja näin ollen suostuu usein exän tahtoon. Mielestäni se on väärin ja olemme yrittäneet puhua asiasta. Mieheni kuitenkin kokee, että pääsee helpommalla suostumalla kaikkiin vaatimuksiin. Minä olen sitä mieltä, että vaatimukset eivät lopu, jos niihin aina suostuu. Asioille todellakin olisi vedettävä rajat. Mutta kuinka tekisin sen?
Isovanhemmuus mietityttää minua myös, koska itselläni on äiti kuollut enkä näin ollen voi mummoa lapselleni tarjota. Pappa lapsellani tulisi puoleltani olemaan. Varmasti lapsi pärjää ilman mummoakin, mutta olisihan se hienoa, kun olisi edes yksi mummo. Itselläni on lapsuudesta todella lämpimät muistot, kun vierailin molemmissa mummoloissani. Saman haluaisin tarjota omalle lapselleni. Mutta ehkä on ajateltava niin, että mitä lapsella ei ole, ei hän sitä myöskään kaipaisi. Ja tuntuuhan tosiaan oudolta, että emme ole tekemisissä mieheni sukulaisten tai juuri edes kavereiden kanssa. Exä on saanut myös yhteiset kaverit puolelleen. Minun sukulaisten, kavereiden ja ystävien kanssa olemme tekemisissä todella paljon. Heistä kaikki ovat hyväksyneet suhteeme ja ovat onnellisia puolestamme. Tietysti tämäkin on asia, minkä kanssa voin elää. Mutta en mahda sille mitään, että asia pyörii mielessäni ja pohdin, kuinka saisin asiat menemään paremmin. Mieheni ei valita, mutta luulisi, että hänkin kaipaisi sukuaan ja vanhoja kavereitaan. Toki hän minun kauttani on saanut paljon uusia tuttavuuksia ja kavereita. Mutta tuskin he voivat kaikkea korvata.
Nämä ongelmat ovat asioita, joiden kanssa voin elää. Mutta tietysti elämä olisi helpompaa, jos muutosta tulisi. Ja siitä olisin mielelläni kuullut lisääkin kokemuksia, kuinka asiat on saatu paranemaan? Millaiset seikat tai tapahtumat ovat muuttaneet asioita parempaan päin? - äitipuoli
No mä sanon vielä kerran. Mun miehen exä on narsisti. Lukekaa netistä mitä narsisti tekee ni semmosen tunnistaa helposti. Tää ei oo mun psykologiaa vaan ihan totta. Se ihminen on lapsensa huoltajuudella käyttäny valtaa häikäilemättä. Aina on lapsen hyvinvoinnista kyse mutta totuus onkin, että lapsen takaa löytyykin hänen hyvinvointinsa. Ennen vanhaan oli niin, että hän sai ottaa lapsen milloin halusi ja laittaa isälleen milloin halusi. Jos joku laittoi vastaan ja yritti saada häntä vastuuseen lapsestaan hän suuttui ja uhkasi aina niin pahoilla asioilla, että kaikkien oli pakko suostua hänen tahtoonsa, että lapsi ei kärsisi (tässä on ollut ihan puukot ja hengenuhkaamiset kyseessä).
Minä tulin ja laitoin tälläselle sairaudelle lopun. Oikeuteen lähetettiin anomus yksinhuoltajuudesta, jonka mieheni voitti, koska todisteet olivat niin painavat. Kaikki mahdollinen tapahtuma kannattaa aina kirjata/tehdä viranomaisten kautta/huolehtia että on todistajia kuulemassa. Kuulostaa rankalta mutta ei se ole ja on sen väärti. Poliisit on soitettu tarvittaessa paikalle, jos kotirauhaa on rikottu. Kukaan ei uskalla virkavallan edessä sekoilla.
Lähestysmiskiellolla/herjaussyytteellä voi varoitella tai sitten toteuttaa, jos on tarpeeksi todistetta. Kommunikaatio tulee rajoittaa. Meillä esim, jos joutuu puhumaan puhelimessa tai kasvokkain niin sieltä tulee tekstiä niin kovaa vauhtia että ei siinä mies voi muuta ku alistua että se tilanne ei riistäytyis käsistä ja tulis kauhee riita ja parhaillaan vähä väkivaltaakin. Siksi lapseen liittyvät asiat puhutaan s-postitse. Silloin molemmilla osapuolilla on aikaa miettiä rauhassa mitä haluaa ja mitä mieltä asioista on. Silloin pystyy helpommin sivuuttamaan kaiken paskajauhannan ja saa varmasti myös oman puheenvuoron.
Uskokaa hyvät ihmiset, että nää on kannattavia juttuja! Mä oon tän tehny ja me ollaan ainoostaan tällä konstilla saatu rauha perheellemme. Täydellistä se ei oo mutta lähtötilanteeseen verrattuna aika unelma :)
Ja jos tapaamiset eivät onnistu asiallisesti keskenään sopimalla, ni sitten lastenvalvojalle. Lapsille ei tee hyvää se, että he ovat epäsäännöllisesti missä milloinkin. Meillä poika on ainakin tasapainottunut huomattavasti, kun se tietää itsekkin milloin on missäkin. Lapset tykkää selkeistä säännöistä ja kokevat olonsa turvallisemmaks, jos asiat tehdään järjestyksessä eikä mielialan ailahtelujen mukaan.
Ja sitten viette ne ukkonne parisuhdeneuvontaan, että ne tajuaa uusperheen ongelmat ja näkee ne myös teidän perheessä. On erittäin harmillista, kun musta tuntuu, että nää miehet joista täällä puhutaan ei tajua että elämän priorisointi on muuttunu siinä vaiheessa kun on uuden perheen perustanu. Enää ei ole exän edut ensimmäisenä. Exä luo omaa elämäänsä ja miehen päähenkilöinä on uusi puoliso ja lapset (lapset ja niiden äiti on kaksi täysin eri asiaa). Älkää alistuko siihen, että mies ei ymmärrä teidän roolia ja tunteita mitä uusperhe tuottaa. Koska se on vaikeeta vaikka ei olis mitää häiriötekijöitä taustalla...- äitipuoli
Korostan vielä asiaa, että meidän kohdalla tilanne on erittäin selkeä, koska exällä on diagnosoitu mielenterveysongelmia.
Se mitä itekkin oon tehny paljon on, että oon menny itteeni ja miettiny omia motiivejani. Enhän hae vaan omaa etuani? Enhän tuhoa lapsen elämää? Asioissa pitää nähdä aina kaksi eri puolta ja valitettavasti ite ei oo aina oikeessa :)
Itteni kohdalla myönnän, että näiden negatiivisten kokemusten myötä on vaikeaa sietää asioita, jotka mun kuuluis sietää.
Eli pointtina se, että viranomaisleikkeihin ei kannata lähtee, jos siitä ei olla yhtä mieltä tai todisteet pohjautuu vaan omaan mututuntumaan... - sairas oot
äitipuoli kirjoitti:
Korostan vielä asiaa, että meidän kohdalla tilanne on erittäin selkeä, koska exällä on diagnosoitu mielenterveysongelmia.
Se mitä itekkin oon tehny paljon on, että oon menny itteeni ja miettiny omia motiivejani. Enhän hae vaan omaa etuani? Enhän tuhoa lapsen elämää? Asioissa pitää nähdä aina kaksi eri puolta ja valitettavasti ite ei oo aina oikeessa :)
Itteni kohdalla myönnän, että näiden negatiivisten kokemusten myötä on vaikeaa sietää asioita, jotka mun kuuluis sietää.
Eli pointtina se, että viranomaisleikkeihin ei kannata lähtee, jos siitä ei olla yhtä mieltä tai todisteet pohjautuu vaan omaan mututuntumaan...Entä sinulla? Näyttää sinullakin olevan, kun riepostelet toisten asioita täällä!
On todella kuvottavaa, että aina miehen exästälja lapsista tehdään syyllisiä kaikkeen. Eikö sekin jo viestitä, että sinulla on on vaikeita ongelmia itsesi kanssa, syylinen on kuka tahansa, mutta et sinä.
Sitä sanotaan myös narsistiksi.
Kun et saa huomiota ja näkyvyyttä muuten, on haukuttava joku muu, jotta tuntisi itsenä paremmaksi. Hoidappa itsesi ensin kuntoon, ja mieti sitten miten autat muita, vai autatko? - cfxcgjvkhkm,-.
sairas oot kirjoitti:
Entä sinulla? Näyttää sinullakin olevan, kun riepostelet toisten asioita täällä!
On todella kuvottavaa, että aina miehen exästälja lapsista tehdään syyllisiä kaikkeen. Eikö sekin jo viestitä, että sinulla on on vaikeita ongelmia itsesi kanssa, syylinen on kuka tahansa, mutta et sinä.
Sitä sanotaan myös narsistiksi.
Kun et saa huomiota ja näkyvyyttä muuten, on haukuttava joku muu, jotta tuntisi itsenä paremmaksi. Hoidappa itsesi ensin kuntoon, ja mieti sitten miten autat muita, vai autatko?Tapa lissu ittes
- Älä jauha....
sairas oot kirjoitti:
Entä sinulla? Näyttää sinullakin olevan, kun riepostelet toisten asioita täällä!
On todella kuvottavaa, että aina miehen exästälja lapsista tehdään syyllisiä kaikkeen. Eikö sekin jo viestitä, että sinulla on on vaikeita ongelmia itsesi kanssa, syylinen on kuka tahansa, mutta et sinä.
Sitä sanotaan myös narsistiksi.
Kun et saa huomiota ja näkyvyyttä muuten, on haukuttava joku muu, jotta tuntisi itsenä paremmaksi. Hoidappa itsesi ensin kuntoon, ja mieti sitten miten autat muita, vai autatko?Toisten asioita? Kyllä tuollainen omaa perhettä häiriköivä ex-kutale on IHAN omaa asiaa.
- äitipuoli
sairas oot kirjoitti:
Entä sinulla? Näyttää sinullakin olevan, kun riepostelet toisten asioita täällä!
On todella kuvottavaa, että aina miehen exästälja lapsista tehdään syyllisiä kaikkeen. Eikö sekin jo viestitä, että sinulla on on vaikeita ongelmia itsesi kanssa, syylinen on kuka tahansa, mutta et sinä.
Sitä sanotaan myös narsistiksi.
Kun et saa huomiota ja näkyvyyttä muuten, on haukuttava joku muu, jotta tuntisi itsenä paremmaksi. Hoidappa itsesi ensin kuntoon, ja mieti sitten miten autat muita, vai autatko?Jees, kyllähän se homma niin on, että tiedän myös omat virheeni tässä meidän kuviossa. Meidän tilanteessa on ollut ihan oikeeta väkivaltaa ja rajua sellaista. Tän keskustelun oli aloittanut ihminen, jonka tilanne kuulostaa samalta kuin mun ja mä kerroin omani.
En missään nimessä yleistä, että ongelma on aina näin päin. Varmasti löytyy myös niitä missä uusi puoliso haluaa omia toisen eikä siedä puolisonsa entistä elämää. Ja se on tilanne missä uuden puolison täytyy miettiä motiivejaan ja että onko ne oikeutettuja. Tässä keskustelussa satutaan vaan puhumaan juuri tästä yhdestä suppeasta aiheesta. En oo kattonu mutta voipi olla että löytyy täältä myös keskusteluja missä käydään asioita läpi siitä toisesta näkökulmasta.
Meidän tilanteessa ei oo yritetty pilata kenenkään elämää tai viedä keneltäkään mitään pois vaan asiat on jäsennelty selväksi, jotta joka ikinen siinä pystyisi elämään, sekä exät että uudet ja lapset. Anteeksi, jos en tätä ole selvästi ilmaissut. Ei ollut tarkoitus esittää täällä mitään voittajaa koska tää ei mikään kisa kenestäkään ole vaan pointtini on se ,että joku järjestys pitää asioihin saada ja selkeä runko mitä kaikki voi noudattaa. Jos kaikilla on oma mielipide ja tahto josta ei suostu luopumaan niin mä en keksi muuta vaihtoehtoo kun selvä kompromissi mihin kaikki saavat tyytyä.
Ja mulla ei oo lapsen kanssa mitään ongelmaa. Päinvastoin. Ja exällä on ongelmat kaikissa ihmissuhteissa ei vaan tässä...
Mut sori nyt jos tää mun juttu oli jotenkin mauton tähän viestiketjuun...
- vastaa nyt vielä ker
Voi näitä provoja, huomaa että ap on vastannu suuremman osan iste. Säälittävää toimintaa, ainakin saa semmosia vastauksia mitä haluu.. voi ihme näitä hörhöjä.
- xrtfugyhjkl,
Ei lissu, täällä ei muut vastaa itselleen kuin sinä...päästä meidät pahasta
- lissu per.....le
älä nyt kaikkia itteksesi luule, ainoostaan sinä kysyt ja vastaat itseltäsi ja sivupersooniltasi samoja asioita vuodesta toiseen jo vuodesta -04.
- meillä toisinpäin
Meillä tämä on ollut niinpäin, että ex miehen naiset yrittivät aiheuttaa meille ongelmia, haukuvivat, soittivat pilapuheluita, vaihdoimme numerot hyvin pian, ajeli talomme ohi, ihastellen ja oli kateellinen talollemme, ja muutenkin aikeutti meidän elämää. Kerroin miehelle ja hyvin nopeesti loppu kiusaaminenmeitä kohtaan, ja nyt mies käy täällä meillä katsomassa lapsia, ettei hänen uusiot kiusaa lapsiamme.
- Buahahahahahahahaaa
Buahahahahahahaa Lissu! Hyvä yritys, täytyy myöntää:DDD
- lissu valepukki
jaa, se naikkonen/naikkoset, jota et ole koskaan nähnyt ja ollu ikinä missään tekemisissä, mutta kuitenkin niillä kaikilla on sun ja kakaroittes numerot ja osoitteet hahhaha lissu olet suuri valehtelija.
Ainii ,niitä olikin saattue sun talos ympärillä, ajoivat rinkii sun asuntosi ympärillä hahahhaaaaaaaaaaaa mitä sontaa????Nyt sun jutuissasi ex käy teillä lapsia katsomassa ja toisaalla kerrot ettet ole kakaroitten kanssa missään tekemisissä exän kanssa????
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874098Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242911No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452320- 341321
- 10909
- 131885
- 6874
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12822Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124766- 11760