Mielipiteitä

Minulla on käynyt suhteellisen samalla tavalla. Yli kesti päästä melko kauan, koska olin todella ihastunut, jo rakastunut. Tälläisissä tilanteissa voi olla monia syitä, miksi nin kävi. Ehkä naisesi oli näitä kuuluisia "pelinaisia" eli vaihtaa tyttöystävää useammin kuin alusvaatteita. Hän saattoi myös oikeasti olla todella ihastunut/rakastunut sinuun, mutta tutustuessanne lisää huomasi vain, ettei homma pelittänytkään, eikä viitsinyt sitä sinulle sitten sanoakkaa suoraa. Jaksamisia sinulle, kyllä se siitä. Pikkuhiljaa. :) What doesn't kill you makes you only stronger!

No suhteiden aluthan on aina haaveilua ja pää saattaa olla ihastuksesta sekaisin, mutta sitten kun se realistinen puoli taas pääsee valloilleen ja ns. järki tulee takaisin, niin ei ne asiat aina niin helppoja ole. Tässä vaiheessa saattaa tulla pupu pöksyyn ja jotkut vaan pakenee ennemmin, kuin ottaa vastuuta. Tää on vain mun järkeilyä ja ehkä pieneltä osin puhun kokemuksesta, koska olen kokenut vähän saman kohtalon.

Ehkä hän ei todella tiedä mitä elämältään haluaa; kaikki ihmiset eivät ole niin tasapainoisia, jotkut eivät vain pysty asettautumaan aloilleen vaikka toisaalta sitä haluaisivatkin. Kurja juttu sinun kannaltasi, jos ehdit jo kiintyä henkilöön enemmänkin, yritä kuitenkin unohtaa ja jatkaa elämääsi. Uskoisin, että hän on kyllä oikeastikin välittänyt sinusta, mutta on vielä hukassa itsensä kanssa. Jos hän joku päivä haluaisi jatkaa suhdettanne, ei välttämättä kannata enää, sillä mieli voi nopeasti muuttua uudestaankin. Voittehan silti jatkaa kaveripohjalla, jos ei muuta. :)

Kaikki nämä em. syyt voivat ihan hyvin olla tosia. Ja kaikki ovat sinänsä hyvin ymmärrettäviäkin. Sitä vain ei tajua, että miksi nämä henkilöt eivät voi puhua toiselle vaan ennemmin jättävät kärsimään ja kitumaan epätietoisuudessa. Se on itsekästä ja julmaa.

Itse nuorempana samalla tavalla toimineena voin kertoa, että kiinnostus kyseiseen henkilöön lopahti täysin, eikä silloin ollut "munaa" sanoa suoraan miten asiat on. Asuimme eri paikkakunnilla, hän oli aivan rakastunut minuun - ja kyllä minäkin hänestä välitin, hän vain ei ollut se oikea. Tein hänen kanssaan kaikki mahdolliset virheet, joista olen toivottavasti osannut ottaa opikseni.
Luulen, että sinun tapauksessani kyseessä on jotain samanlaista raukkamaisuutta kuin minulla oli aikoinaan - suoraan kun sanoo, niin et ollut tarpeeksi. Anteeksi kun sanon suoraan, mutta noin ajattelin sen itse aikoinaan.

Toivottavasti asiasi selviää.

Kiitoksia tähän mennessä tulleista kommenteista. Lisään vielä sen verran tuohon "tarinaani", että tämä toinen nainen oli jo hakemassa opiskelupaikkaakin samasta kaupungista kuin missä minä asun. Hän oli ottanut kouluista ja muista jo selvää. Hän oli vakavassa parisuhteessa silloin kun tämä kaikki tapahtui, vaikkakin erittäin huonossa sellaisessa. Ainakin hänen puheidensa mukaan. Kai tämä sitten on vaan se klassinen tapaus, että toinen päättää kaikesta pahasta huolimatta jatkaa entisessä parisuhteessaan. En tiedä. En vaan ymmärrä koko tilannetta. En ymmärrä miksi kaikki kääntyi yhtäkkiä täysin päälaelleen. Karuinta tässä kai on se, että vaikka kuinka pettynyt olen toiseen (ja pettynytkin on varmaan lievä ilmaisu) niin silti ikävöin tätä ihmistä kovasti ja haluisin ottaa häneen yhteyttä ja yrittää saada kakistettua hänestä ulos, että mitä ihmettä tapahtui. Mutta eipä varmaan kannata vaivautua.

Mä olen yleensä se lähtiä ja jos
poistun mulla on omani syy lähtöön

esim se että jos se mun ihastus
on toisen nainen kanssa

tai on parisuhteessa toisen kanssa

sillon on parempi jättää toinen

koskaa ei kannata tyytyy ilemaan toiselle ihmiselle
patja tai liian helppo itsestään selvyys

aika monet ihmiset aina kiinostuu siitä mitä ei niin vaan saa

ja sen minkä saa niin se ei jaksa kiinostaa ...

Voisin olla tuo jutun "katoaja". Itselläni ainakin se menee niin, että tutustun ihmiseen (olen vielä tässä vaiheessa tasapainoinen oma itseni, en siis feikkaa mtn) ja vielä alkuihastuksen/rakastumisen itsetunto kestää. Sitten kuin joku piru alkais kuiskutella, ettei kukaan voi oikeesti pitää minusta ja kohta se toinen tajuaa, kuinka "mätä" olen ja hän ansaitsis paljon parempaa. Mitä enemmän arvostan ja välitän siitä toisesta, sen vahvempi on se tunne, etten ole hänen arvoisensa. Sekavaksi vielä tunnekaaoksen tekee se, että itse välittää ja nauttii sen toisen olemassaolosta.

Yllätys ei liene, etten ole koskaan kunnolla "hypännyt" suhteeseen, vaikka olen jo wanha (35 v). Silti haaveilen, että joskus uskallan tehdä sen... Tosin mitä enemmän ikää tulee, kasvaa myös noiden kokemusten, jolloin käyttäydyn epätasapainoisesti, epäreilusti -suorastaan qusipäisesti- muita kohtaan, määrä, ja noista koen huonoa omaatuntoa, häpeää jne. Joten eipä se epätodennäköiseltä näytä, että ikävä yksinelo on tulevaisuuttani.

Tuo on aika tyypillistä naisilta. Itse olen saanut kokea tuota miljoona kertaa. Veikkaanpa jos naisesi on ollut varattu, niin hän onkin päättänyt jatkaa siinä suhteessa, koska se on kestänyt pidempään, yhteistä menneisyyttä on jo jne.
Tyypillistä tuo on myös niille, jotka eivät tiedä mitä haluavat tai ovat halunneet vain hetken hurmaa, seksiä tai jotain sellaista ja niille, jotka eivät syystä tai toisesta halua sitoutua.

eiks sulle missää vaiheessa ääni päässä sanonu ett niin kauan kun se on parisuhteessa toisen kanssa, se ei oo vapaa tekemää sun kanssa mitään. Tällä tarkoitan ett se voi sytyttää pienen liekin, kuumottaa sitä mut sen tilanne on sama kuin sun. Sillä on kysymyksiä auki suhteensa suhteen, muuten se jättäis sen ja alkais sun kanssa. Jos sotkeutuu varattuun kandee eka oottaa ero, jos sitä ei kuulu ni kuinka tosissaan se toinen sitte olikaan.
Sulla kestää liian kauan jos jäät roikkuu odottaen vastauksia. Se ei ollut valmis muuttamaan parisuhdettaan, ei koulua, ei paikkakuntaa. Ei sun takia. Se sai susta lohtua johonki parisuhdekriisiin ja nyt siellä on ilmeisesti sopu syntyny.

Mitä kauemmin sä nyt roikut ajatuksessa että sen pitäis tulla selittää tilanne sulle, sen kurjemmaksi sun olo tulee. Eiköhän puheet ole pidetty ja hienosti osoitettu miten paljon sä merkkasit. Siirry eteenpäin, älä mieti selityksiä sen puheille, niitä ei ole muuta kuin se että niillä se osti sulta sen mitä tarvitsi. Nollaa pääsi ja käsittele tilanne miten parhaaksi näet, mutta älä jää odottamaan että se vielä ilmestyisi auttamaan sut yli tuosta, sillä ei ole mitään syytä tehdä niin.

Ah, mulle on käyny noin kahdesti. Tai ei samalla tavalla, mutta periaate sama. eka toinen osapuoli on kuin ei maailmassa ketään muuta olis ja haluu sut omakseen ja sulta kaiken. Siinä vaiheessa, kun oot valmis antamaan sen kaiken, niin se joko häipyy sanomatta mitään tai pettää sua ja pistää sen sun syyks ja PISTE asia oli sillä loppuun käsitelty. Ei puhumisia, ei selityksiä, ei mitään. Mieti siinä sitten, et mitä ihmettä oikein just tapahtu? Ja siis kyseessä ei ollut edes varattuja henkilöitä. Tai ne oli nimenomaan sellaisia, jotka HALUS ite suhteeseen mun kanssa ja seuraavaks sitten ei. Ehkä se on just se, et haluu, mitä ei voi saada ja sit kun saakin, niin ei enään kiinnosta. Ota nyt naisista selvää. ;)

Mullekin kävi kerran suunnilleen vastaavalla tavalla. Tapahtui ihastuminen, joka oli melko voimakas, ko. henkilö jopa matkusti vuokseni ulkomaille jne. No, hyvän alun jälkeen alkoi epämääräinen soutaminen ja huopaaminen, ensiksi hän mm. vaati, että meidän on ehdottomasti ryhdyttävä seurustelemaan (kun omasta mielestäni olimme vielä sitoutuneessa tapailuvaiheessa) ja että minun pitäisi kertoa seurustelusta kaikille. Yhtäkkiä hän sitten ilmoitti, ettei haluakaan seurustella kanssani. Usein hän soitti ja pyysi tulemaan luokseen, kertoi että ikävöi. Kun olin matkalla, saattoi tulla soitto, ettei hän oikein tiedäkään mitä haluaa.

Kyllästyin pomputteluun varsin nopeasti ja ilmoitin tiukkaan sävyyn, että asiaan on tultava joku selvyys ja hänen on kerrottava, mitä hän oikeasti haluaa (vrt. tapailua, seurustelusuhdetta, seksiä...). Hänen mielestään olin tätä kysymällä painostanut häntä seksiin, jota ei edes ollut tässä vaiheessa! Minua ei lisäksi todellakaan kiinnosta painostaa ketään seksiin.

Sanomattakin on selvää, että siihen se sitten jäi. Jälkeenpäin olin kyllä itsekin ymmälläni, mitä oikein tapahtui. Nainen yritti selittää minulle, ettei hän koskaan oikein tiedä, mitä haluaa - kun on jonkun kanssa, haluaa olla yksin, ja kun on yksin, haluaa olla jonkun kanssa. Se siitä sitten.

Päättelin, että hän oli täysin epäkypsä persoonallisuus siitä huolimatta, että oli minua useita vuosia vanhempi. Hänen vanhempansa osallistuivat edelleen hänen elämänsä kustantamiseen, hän ei ollut halukas tekemään kokopäiväistä työtä, hän onnistui sekoilemaan ystävyyssuhteissaan, jne. En voinut kuin todeta tuon lyhyen episodin perusteella, että onneksi en sekaantunut häneen pahemmin.

Salaa jotain tai jotakuta. Tiedätkö hänen taustoistaan mitään?

Taitaa olla sama nainen, täysin saman kohtelun olen saanut, saman katoamisen täysin tyhjyyteen ja täysin tyhjän pälle jättämisen kaiken yhteisen maalailun jälkeen, antoi todellakin ymmärtää, että edessä olisi jotain todellista, jotain muuta kuin leikkiä hänen puoleltaan, leikkiä minun tunteillani, minun elämälläni. Enkä minä siinä se hölmö ja tyhmä ollut, miksi en olisi uskonut häneen, rakkauteen, en minä ole elämän varrella kyynistynyt, ja epäilevästi kaikkeen liikkuvaan suhtautuva.... näin nyt vaan voi käydä kenelle vain, että joutuu tuollaisen paskanpuhujan uhriksi, ihmisen joka huvittelee raatelemalla toisen ihmisen sydämen ja sielun. Kauan se kestää, ennen kuin kaikki suru ja tuska ja inhotus on kadonnut, mutta se työ kannattaa tehdä, se mitä olen elämääni saanut sen jälkeen, en ikimaailmassa vaihtaisi takaisin siihen, mitä se silloin oli, suurta rakkautta muka! Kuinka vähän tiesin.