Ajatuksia vl:ltä...

Jatkuu

Sitten ehkäisystä, tai ehkäisemättömyydestä. Haluaisin ison perheen, mutta pelottaa jotkut asiat. Tosi monen tuntemani ison perheen lapset ovat aikuisena mielenterveysongelmaisia, huonoitsetuntoisia ja eivät ole lämpimissä väleissä vanhempiinsa. Monen perheen lapset ovat terapiakierteessä ja vanhemmat masentuneita ja uupuneita isojen perheidensä kanssa. En halua että menetän samalla tavalla hyvät välit lapsiini. Rakastan lapsiani yli kaiken. Haluan antaa heille hyvät edellytykset elämään ja terveen itsetunnon. En halua, että hekin joutuvat käymään terapiassa tai masentuvat aikuisina.
Monessa asiassa iso perhe on rikkaus, ja siinä on paljon hyviä puolia. Lapsista tulee esimerkiksi sosiaalisia ja vastuuntuntoisia sekä itsenäisiä. Mutta sitten ne huonot puolet. Yhdessäkin perheessä on kohta kymmenen lasta ja äiti on aivan romahtamispisteessä. Vanhin lapsi on alle yläasteikäinen ja vanhemmat riitelevät koko ajan kauheasti. Lapset oireilevat monin tavoin ja joutuvat käymään perheneuvolassa. Lääkäri on sanonut perheen äidille, että miten hän jaksaa jos tulee vieläkin vauva? Ja siis kehoittanut ehkäisemään. Mutta taas on tulossa uusi vauva, koska vanhemmat eivät uskalla ehkäistä koska pelkäävät joutuvansa helvettiin sen takia. Mutta entä ne LAPSET? Ne olemassa olevat! Eikö heitä pitäisi ajatella? Ennemmin lapset huostaan kuin muutaman vuoden tauko lasten tuloon?:(
Minua oikeasti surettaa tuo asia, koska olen itse ollut sellaisen perheen lapsi. Äiti ja isä olivat aina väsyneitä ja huusivat meille koko ajan. Me lapset hoidimme toisiamme. Äiti oli kylmä meitä lapsia kohtaan eikä koskaan ilmaissut tunteita, että rakastaa meitä. Luulin, että minussa on joku vika ja että olen vääränlainen. Olin masentunut ja vihasin itseäni. Aikuisena tajusin, että en vain ollut oikeasti toivottu lapsi. Ja muistan, miten jo yläasteiässä toivoin, ettei äiti olisi taas raskaana. Vaikka rakastin kyllä sisaruksiani tosi paljon. Mutta äidin ja lasten takia toivoin, että olisi taukoa tai lapsia ei tulisi enää. Tunsin kyllä syyllisyyttä niiden tunteiden takia.

Olen koko ikäni yrittänyt löytää Raamatusta selkeän kiellon ehkäistä enkä sitä löydä. Puhujat ym. osaavat kyllä kauniisti perustella ehkäisemättömyyttä, mutta aika harvoin millään selkeillä raamatunpaikoilla. Minulle kuitenkin Raamattu on se ylin auktoriteetti ja niin sen minusta pitäisi olla. Ja en hyväksy millään tavalla aborttia, mutta minusta on tosi paksua väittää että ehkäisy on sama asia kuin murha.

Nyt ajatus katkesi, mutta tässä muutama hajanainen miettimisen aiheeni. Varmasti vl:t nyt pitävät minua epäuskoisena mutta haluan olla uskomassa. Haluaisin voida luottaa Jumalaan täysin tuossa ehkäisyasiassakin mutta pelottaa omat mielenterveysongelmat (jotka johtuvat lapsuudesta) ja terveydentilaan liittyvät asiat. Pelottaa, että tulen taas itkien äitipolilta kotiin, kun lääkäri on haukkunut minut siitä että olen raskaana. En haluaisi riskeerata lapsen elämää.

En halua lähteä pois vl:ien joukossta mutta välillä tuntuu että ei ole happea enää. Että ei saa olla vapaasti, vaan on sääntöjen kahlitsema ja täytyy sopia tietynlaiseen muottiin. Että ei saa kertoa millainen oma lapsuus oli, tai sanoa että se liittyy mitenkään siihen miten paljon lapsia oli. Että ei saa edes ajatella näitä asioita. Haluaisin että saisin olla vapaasti uskomassa, yksin armosta, ja että uskoa ei mitattaisi korvakoruttomuudella, tai sillä että tuleehan meille varmasti vähintään joka toinen vuosi lapsi. Haluaisin, että lapsiani ei kiusata koulussa siksi että heillä ei ole kotona tv:tä. En haluaisi antaa sitä täydellisen erilaisuuden ja ulkopuolisuuden taakkaa omienkin lasteni harteille.

Surusilmä____ kirjoitti:

Jatkuu

Sitten ehkäisystä, tai ehkäisemättömyydestä. Haluaisin ison perheen, mutta pelottaa jotkut asiat. Tosi monen tuntemani ison perheen lapset ovat aikuisena mielenterveysongelmaisia, huonoitsetuntoisia ja eivät ole lämpimissä väleissä vanhempiinsa. Monen perheen lapset ovat terapiakierteessä ja vanhemmat masentuneita ja uupuneita isojen perheidensä kanssa. En halua että menetän samalla tavalla hyvät välit lapsiini. Rakastan lapsiani yli kaiken. Haluan antaa heille hyvät edellytykset elämään ja terveen itsetunnon. En halua, että hekin joutuvat käymään terapiassa tai masentuvat aikuisina.
Monessa asiassa iso perhe on rikkaus, ja siinä on paljon hyviä puolia. Lapsista tulee esimerkiksi sosiaalisia ja vastuuntuntoisia sekä itsenäisiä. Mutta sitten ne huonot puolet. Yhdessäkin perheessä on kohta kymmenen lasta ja äiti on aivan romahtamispisteessä. Vanhin lapsi on alle yläasteikäinen ja vanhemmat riitelevät koko ajan kauheasti. Lapset oireilevat monin tavoin ja joutuvat käymään perheneuvolassa. Lääkäri on sanonut perheen äidille, että miten hän jaksaa jos tulee vieläkin vauva? Ja siis kehoittanut ehkäisemään. Mutta taas on tulossa uusi vauva, koska vanhemmat eivät uskalla ehkäistä koska pelkäävät joutuvansa helvettiin sen takia. Mutta entä ne LAPSET? Ne olemassa olevat! Eikö heitä pitäisi ajatella? Ennemmin lapset huostaan kuin muutaman vuoden tauko lasten tuloon?:(
Minua oikeasti surettaa tuo asia, koska olen itse ollut sellaisen perheen lapsi. Äiti ja isä olivat aina väsyneitä ja huusivat meille koko ajan. Me lapset hoidimme toisiamme. Äiti oli kylmä meitä lapsia kohtaan eikä koskaan ilmaissut tunteita, että rakastaa meitä. Luulin, että minussa on joku vika ja että olen vääränlainen. Olin masentunut ja vihasin itseäni. Aikuisena tajusin, että en vain ollut oikeasti toivottu lapsi. Ja muistan, miten jo yläasteiässä toivoin, ettei äiti olisi taas raskaana. Vaikka rakastin kyllä sisaruksiani tosi paljon. Mutta äidin ja lasten takia toivoin, että olisi taukoa tai lapsia ei tulisi enää. Tunsin kyllä syyllisyyttä niiden tunteiden takia.

Olen koko ikäni yrittänyt löytää Raamatusta selkeän kiellon ehkäistä enkä sitä löydä. Puhujat ym. osaavat kyllä kauniisti perustella ehkäisemättömyyttä, mutta aika harvoin millään selkeillä raamatunpaikoilla. Minulle kuitenkin Raamattu on se ylin auktoriteetti ja niin sen minusta pitäisi olla. Ja en hyväksy millään tavalla aborttia, mutta minusta on tosi paksua väittää että ehkäisy on sama asia kuin murha.

Nyt ajatus katkesi, mutta tässä muutama hajanainen miettimisen aiheeni. Varmasti vl:t nyt pitävät minua epäuskoisena mutta haluan olla uskomassa. Haluaisin voida luottaa Jumalaan täysin tuossa ehkäisyasiassakin mutta pelottaa omat mielenterveysongelmat (jotka johtuvat lapsuudesta) ja terveydentilaan liittyvät asiat. Pelottaa, että tulen taas itkien äitipolilta kotiin, kun lääkäri on haukkunut minut siitä että olen raskaana. En haluaisi riskeerata lapsen elämää.

En halua lähteä pois vl:ien joukossta mutta välillä tuntuu että ei ole happea enää. Että ei saa olla vapaasti, vaan on sääntöjen kahlitsema ja täytyy sopia tietynlaiseen muottiin. Että ei saa kertoa millainen oma lapsuus oli, tai sanoa että se liittyy mitenkään siihen miten paljon lapsia oli. Että ei saa edes ajatella näitä asioita. Haluaisin että saisin olla vapaasti uskomassa, yksin armosta, ja että uskoa ei mitattaisi korvakoruttomuudella, tai sillä että tuleehan meille varmasti vähintään joka toinen vuosi lapsi. Haluaisin, että lapsiani ei kiusata koulussa siksi että heillä ei ole kotona tv:tä. En haluaisi antaa sitä täydellisen erilaisuuden ja ulkopuolisuuden taakkaa omienkin lasteni harteille.

Lue lisää

Kiitos kirjoituksestasi! Samanlaisia ajatuksia on minulla. Ainoana erotuksena se, että ajattelen niin että ellei mitään muutosta tule, en voi tähän liikkeeseen jäädä. Usko on minulle tärkeä vaikealta tuntuu ajatella että jos eroan liikeestä, olen sitten "epäuskoinen", ei ole omaa hengellistä kotia. Mutta mitä vanhoillislestadioilasuus on tänä päivänä, se on sellaista minkä en halua oman hengellisen kotini olevan.

En voi käsittää sitä, kuinka ehdoton on liikkeemme virallinen kanta kaikessa. miksi eivät voi tarkastaa missään asiassa käsityksiään. Nykyisellään vl:ien elämä on yhtä sääntöviidakossa seikkailua, toisten kyttäämistä jne jne. Todella raskasta. Ollaan menty metsään ja pahasti.

Hyväksyykö tosiaan enemmistö tämän nykyisen linjan??

Samanmielinen kirjoitti:

Kiitos kirjoituksestasi! Samanlaisia ajatuksia on minulla. Ainoana erotuksena se, että ajattelen niin että ellei mitään muutosta tule, en voi tähän liikkeeseen jäädä. Usko on minulle tärkeä vaikealta tuntuu ajatella että jos eroan liikeestä, olen sitten "epäuskoinen", ei ole omaa hengellistä kotia. Mutta mitä vanhoillislestadioilasuus on tänä päivänä, se on sellaista minkä en halua oman hengellisen kotini olevan.

En voi käsittää sitä, kuinka ehdoton on liikkeemme virallinen kanta kaikessa. miksi eivät voi tarkastaa missään asiassa käsityksiään. Nykyisellään vl:ien elämä on yhtä sääntöviidakossa seikkailua, toisten kyttäämistä jne jne. Todella raskasta. Ollaan menty metsään ja pahasti.

Hyväksyykö tosiaan enemmistö tämän nykyisen linjan??

Lue lisää

Olen itsekin miettinyt, muuttuuko nämä asiat koskaan. Ja että voinko jäädä jos eivät muutu. Mutta en osaa kuvitellakaan elämääni ilman vl-liikettä, ja tykkään käydä seuroissa ja laulaa siionin lauluja ja virsiä.

Olen miettinyt myös, että mitä Lestadius tai Luther sanoisi tästä nykytilanteesta. Eikö näistä asioista ole tullut juurikin niitä perimmäissääntöjä, lain alla olemista? Siinä on vaikeaa olla iloisesti ja vapaasti uskomassa, kun ei saa olla oma itsensä.

Surusilmä____ kirjoitti:

Jatkuu

Sitten ehkäisystä, tai ehkäisemättömyydestä. Haluaisin ison perheen, mutta pelottaa jotkut asiat. Tosi monen tuntemani ison perheen lapset ovat aikuisena mielenterveysongelmaisia, huonoitsetuntoisia ja eivät ole lämpimissä väleissä vanhempiinsa. Monen perheen lapset ovat terapiakierteessä ja vanhemmat masentuneita ja uupuneita isojen perheidensä kanssa. En halua että menetän samalla tavalla hyvät välit lapsiini. Rakastan lapsiani yli kaiken. Haluan antaa heille hyvät edellytykset elämään ja terveen itsetunnon. En halua, että hekin joutuvat käymään terapiassa tai masentuvat aikuisina.
Monessa asiassa iso perhe on rikkaus, ja siinä on paljon hyviä puolia. Lapsista tulee esimerkiksi sosiaalisia ja vastuuntuntoisia sekä itsenäisiä. Mutta sitten ne huonot puolet. Yhdessäkin perheessä on kohta kymmenen lasta ja äiti on aivan romahtamispisteessä. Vanhin lapsi on alle yläasteikäinen ja vanhemmat riitelevät koko ajan kauheasti. Lapset oireilevat monin tavoin ja joutuvat käymään perheneuvolassa. Lääkäri on sanonut perheen äidille, että miten hän jaksaa jos tulee vieläkin vauva? Ja siis kehoittanut ehkäisemään. Mutta taas on tulossa uusi vauva, koska vanhemmat eivät uskalla ehkäistä koska pelkäävät joutuvansa helvettiin sen takia. Mutta entä ne LAPSET? Ne olemassa olevat! Eikö heitä pitäisi ajatella? Ennemmin lapset huostaan kuin muutaman vuoden tauko lasten tuloon?:(
Minua oikeasti surettaa tuo asia, koska olen itse ollut sellaisen perheen lapsi. Äiti ja isä olivat aina väsyneitä ja huusivat meille koko ajan. Me lapset hoidimme toisiamme. Äiti oli kylmä meitä lapsia kohtaan eikä koskaan ilmaissut tunteita, että rakastaa meitä. Luulin, että minussa on joku vika ja että olen vääränlainen. Olin masentunut ja vihasin itseäni. Aikuisena tajusin, että en vain ollut oikeasti toivottu lapsi. Ja muistan, miten jo yläasteiässä toivoin, ettei äiti olisi taas raskaana. Vaikka rakastin kyllä sisaruksiani tosi paljon. Mutta äidin ja lasten takia toivoin, että olisi taukoa tai lapsia ei tulisi enää. Tunsin kyllä syyllisyyttä niiden tunteiden takia.

Olen koko ikäni yrittänyt löytää Raamatusta selkeän kiellon ehkäistä enkä sitä löydä. Puhujat ym. osaavat kyllä kauniisti perustella ehkäisemättömyyttä, mutta aika harvoin millään selkeillä raamatunpaikoilla. Minulle kuitenkin Raamattu on se ylin auktoriteetti ja niin sen minusta pitäisi olla. Ja en hyväksy millään tavalla aborttia, mutta minusta on tosi paksua väittää että ehkäisy on sama asia kuin murha.

Nyt ajatus katkesi, mutta tässä muutama hajanainen miettimisen aiheeni. Varmasti vl:t nyt pitävät minua epäuskoisena mutta haluan olla uskomassa. Haluaisin voida luottaa Jumalaan täysin tuossa ehkäisyasiassakin mutta pelottaa omat mielenterveysongelmat (jotka johtuvat lapsuudesta) ja terveydentilaan liittyvät asiat. Pelottaa, että tulen taas itkien äitipolilta kotiin, kun lääkäri on haukkunut minut siitä että olen raskaana. En haluaisi riskeerata lapsen elämää.

En halua lähteä pois vl:ien joukossta mutta välillä tuntuu että ei ole happea enää. Että ei saa olla vapaasti, vaan on sääntöjen kahlitsema ja täytyy sopia tietynlaiseen muottiin. Että ei saa kertoa millainen oma lapsuus oli, tai sanoa että se liittyy mitenkään siihen miten paljon lapsia oli. Että ei saa edes ajatella näitä asioita. Haluaisin että saisin olla vapaasti uskomassa, yksin armosta, ja että uskoa ei mitattaisi korvakoruttomuudella, tai sillä että tuleehan meille varmasti vähintään joka toinen vuosi lapsi. Haluaisin, että lapsiani ei kiusata koulussa siksi että heillä ei ole kotona tv:tä. En haluaisi antaa sitä täydellisen erilaisuuden ja ulkopuolisuuden taakkaa omienkin lasteni harteille.

Lue lisää

Kiitos kun uskalsit luottaa tälle palstalle ajatuksiasi, vaikka täällä on niin paljon epäasiallisia kommentteja ja yleistyksiä. Sinulla on se osa tässä, että et ole julkisesti ilmaissut näitä mietteitäsi etkä sen takia ole saanut "kenkää" liikkeestä, kuten minä sain hoitokokousten aikana.

Sen jälkeen ymmärsin jäsentää uskovaisena olemisen ihan erilleen SRK:n sääntöviidakosta ja yhden kerrallaan heittää romukoppaan ne säännöt. Tiedät sen itsekin kirjoituksesti perusteella, että niissä ei ole mitään raamatullista. Itse aikoinani kuorin vl-säännöt yhden kerrallaan kuin sipulin kuoret ja jäljelle jäi vain ydin, se yksinkertainen: Usko Jeesukseen niin pelastut.

Entä ne elämänohjeet sitten? Jeesuksen vastaus kun häneltä kysyttiin suurinta käskyä: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi sekä lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Tässä ovat kaikki laki ja profeetat.

Tämän mukaan heitin pois kaikki ohjeet ja peilasin omaa toimintaani ja elämääni tämän käskyn mukaisesti. Jos teen näin, rikonko lähimmäisiäni tai Jumalaa vastaan? Jos en riko, niin voin tehdä näin. Katson tv:tä, koska se ei riko lähimmäistä eikä Jumalaa vastaan, hankin pienet säädylliset korvakorut, koska se ei riko lähimmäistä eikä Jumalaa vastaan jne. Ja monelle (vaikkakaan ei minulle) tärkeänä asiana: ehkäisy ei ole syntiä. Lue Raamatusta Hoh 1:12-13:
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Huomaa tuo sana: eikä miehen tahdosta. Siis Jumalan lapseksi synnytään Jumalan tahdosta, tänne maailmaan miehen tahdosta. Jos mies ei tahdo lasta, se on hänen asiansa, ei Jumalan. Siis ehkäisy ei mitenkään ole syntiä. Juuri siitä syystä, minkä mainitsit, että pitää jaksaa huolehtia entisistäkin lapsista ja omasta terveydestä, ei uusia lapsia voi tulla jatkuvasti. Se taas sotii sitä Jeesuksen antamaan rakkauden käskyä vastaan, siis ei ole lähimmäisen rakastamista vaatia häntä synnyttämään jatkuvasti oma terveys ja lasten hyvinvointi uhraten.

Sitten vielä sinun käsityksestäsi Jumalan valtakunnasta: Se ei ole Raamatun mukaan rajoittunut vain vl-liikkeeseen. Kutenolet huomannut, niin se on vajavainen ja väärinkäyttää valtaa tavallisiin uskovaisiin nähden. Samoin se rajaa Jumalan lasten joukon ulkopuolelle suuren joukon muita oikeita uskovaisia ihmisiä (kuten mm minut). Eihän meitä ihmisiä ole asetettu tuomitsemaan kuka on uskovainen ja kuka ei. Toisaalta sanoisin, että missään et löydä sellaista seurakuntaa, joka toimisi aina oikein ja Jumalan tahdon mukaisesti.

Jos sinua ahdistaa (kuten minuakin ahdistaisi sinun tilanteessasi), niin en voi muuta kuin suositella vl-liikkeen jättämistä oman henkisen hyvinvointisi takia. Lue Hakomajasta tarkemmat ohjeet, mitä kannattaa ottaa huomioon, jos aiot liikkeen jättää:http://www.hakomaja.net/sekalaista/irtaantumisen-tunteet

Joka tapauksessa toivotan sinulle Jumalan siunausta ja voimia elämäsi taipaleelle:)

Surusilmä_____ kirjoitti:

Olen itsekin miettinyt, muuttuuko nämä asiat koskaan. Ja että voinko jäädä jos eivät muutu. Mutta en osaa kuvitellakaan elämääni ilman vl-liikettä, ja tykkään käydä seuroissa ja laulaa siionin lauluja ja virsiä.

Olen miettinyt myös, että mitä Lestadius tai Luther sanoisi tästä nykytilanteesta. Eikö näistä asioista ole tullut juurikin niitä perimmäissääntöjä, lain alla olemista? Siinä on vaikeaa olla iloisesti ja vapaasti uskomassa, kun ei saa olla oma itsensä.

Lue lisää

Vl-liikeessä on paljon hyvääkin. Tuntuisi se minustakin vaikealta jättää koko liike. Tuntuu niin väärältä se, kun ulos savustetaan sellaiset jotka ovat oikealla asialla. Miksi ennemmin niille lakihenkisille ei anneta kenkää. Seuroissa saisi käydä vapaasti tai olla käymättä jos siltä tuntuu, ilman leimaamista epäuskoiseksi. Saisi olla tosiaan iloisesti uskomassa, nykyään iloisuus on kaukana.

Virallinen kanta tuskin muuttuu, siltä se pahasti näyttää. Ja jos joku tosiaan tuntee olonsa onnelliseksi sellaisessa liikkeessä mitä vanhoillislestadioilaisuus nyt siis on, niin onhan heillä siihen oikeus. Omaan uskoonsa ja sääntöihinsä ja toimintatapoihinsa. Mutta onko tosiaan nyt enemmistö sitä mieltä sitten että näin on hyvä? Ja mitä meille muille käy sitten?

Ääneen uskaltaa harvassa paikassa näitä puhua, mutta sen verran kuin olen itse puhunut joillekin, niin osa tuomitsee sellaiset ajatukset, uskovat kuulemma vaan "lapsen lailla niin kuin ennenkin", osa sanoo että mitä se heidän elämäänsä vaikuttaa, jotku srk:n mielipiteet, he tekevät niinkuin itse oikeaksi näkevät. Osa ihmettelee tosi paljon, eikä oikein tiedä mitä ajattelee nyt mistäkin asiasta.

yks uskovainen kirjoitti:

Kiitos kun uskalsit luottaa tälle palstalle ajatuksiasi, vaikka täällä on niin paljon epäasiallisia kommentteja ja yleistyksiä. Sinulla on se osa tässä, että et ole julkisesti ilmaissut näitä mietteitäsi etkä sen takia ole saanut "kenkää" liikkeestä, kuten minä sain hoitokokousten aikana.

Sen jälkeen ymmärsin jäsentää uskovaisena olemisen ihan erilleen SRK:n sääntöviidakosta ja yhden kerrallaan heittää romukoppaan ne säännöt. Tiedät sen itsekin kirjoituksesti perusteella, että niissä ei ole mitään raamatullista. Itse aikoinani kuorin vl-säännöt yhden kerrallaan kuin sipulin kuoret ja jäljelle jäi vain ydin, se yksinkertainen: Usko Jeesukseen niin pelastut.

Entä ne elämänohjeet sitten? Jeesuksen vastaus kun häneltä kysyttiin suurinta käskyä: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi sekä lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Tässä ovat kaikki laki ja profeetat.

Tämän mukaan heitin pois kaikki ohjeet ja peilasin omaa toimintaani ja elämääni tämän käskyn mukaisesti. Jos teen näin, rikonko lähimmäisiäni tai Jumalaa vastaan? Jos en riko, niin voin tehdä näin. Katson tv:tä, koska se ei riko lähimmäistä eikä Jumalaa vastaan, hankin pienet säädylliset korvakorut, koska se ei riko lähimmäistä eikä Jumalaa vastaan jne. Ja monelle (vaikkakaan ei minulle) tärkeänä asiana: ehkäisy ei ole syntiä. Lue Raamatusta Hoh 1:12-13:
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Huomaa tuo sana: eikä miehen tahdosta. Siis Jumalan lapseksi synnytään Jumalan tahdosta, tänne maailmaan miehen tahdosta. Jos mies ei tahdo lasta, se on hänen asiansa, ei Jumalan. Siis ehkäisy ei mitenkään ole syntiä. Juuri siitä syystä, minkä mainitsit, että pitää jaksaa huolehtia entisistäkin lapsista ja omasta terveydestä, ei uusia lapsia voi tulla jatkuvasti. Se taas sotii sitä Jeesuksen antamaan rakkauden käskyä vastaan, siis ei ole lähimmäisen rakastamista vaatia häntä synnyttämään jatkuvasti oma terveys ja lasten hyvinvointi uhraten.

Sitten vielä sinun käsityksestäsi Jumalan valtakunnasta: Se ei ole Raamatun mukaan rajoittunut vain vl-liikkeeseen. Kutenolet huomannut, niin se on vajavainen ja väärinkäyttää valtaa tavallisiin uskovaisiin nähden. Samoin se rajaa Jumalan lasten joukon ulkopuolelle suuren joukon muita oikeita uskovaisia ihmisiä (kuten mm minut). Eihän meitä ihmisiä ole asetettu tuomitsemaan kuka on uskovainen ja kuka ei. Toisaalta sanoisin, että missään et löydä sellaista seurakuntaa, joka toimisi aina oikein ja Jumalan tahdon mukaisesti.

Jos sinua ahdistaa (kuten minuakin ahdistaisi sinun tilanteessasi), niin en voi muuta kuin suositella vl-liikkeen jättämistä oman henkisen hyvinvointisi takia. Lue Hakomajasta tarkemmat ohjeet, mitä kannattaa ottaa huomioon, jos aiot liikkeen jättää:http://www.hakomaja.net/sekalaista/irtaantumisen-tunteet

Joka tapauksessa toivotan sinulle Jumalan siunausta ja voimia elämäsi taipaleelle:)

Lue lisää

Kiitos vastauksesta.

Tuota raamatunkohtaa ei, yllätys yllätys, ole seuroissa koskaan kuullut. Mietin että voiko tuo miehen tahto tarkoittaa (fyysistä) halua, mutta tuskinpa, tahto ja halu ovat kuitenkin eri asioita. Mielenkiintoinen kohta, täytyy pohtia asiaa.

Tavallaan joskus tekisi mieli irtaantua koko vl-liikkeestä, mutta samalla se pelottaa hirveästi. Juuri se hengellisen kodin menetys, se uskonyhteisö joka on itselle tärkeä, ja jossa on valtavasti sukulaisia ja läheisiä ihmisiä. Se vertaisryhmä, joka kuitenkin monessa asiassa ymmärtää minua parhaiten. Enkä koe mitään hinkua tai kiinnostusta muihinkaan uskonnollisiin ryhmiin päin. Haluan oikeasti pysyä tässä liikkeessä, mutta välillä tuntuu että minun kaltaiseni lopulta pakotetaan ulos vastoin tahtoaan.

yks uskovainen kirjoitti:

Kiitos kun uskalsit luottaa tälle palstalle ajatuksiasi, vaikka täällä on niin paljon epäasiallisia kommentteja ja yleistyksiä. Sinulla on se osa tässä, että et ole julkisesti ilmaissut näitä mietteitäsi etkä sen takia ole saanut "kenkää" liikkeestä, kuten minä sain hoitokokousten aikana.

Sen jälkeen ymmärsin jäsentää uskovaisena olemisen ihan erilleen SRK:n sääntöviidakosta ja yhden kerrallaan heittää romukoppaan ne säännöt. Tiedät sen itsekin kirjoituksesti perusteella, että niissä ei ole mitään raamatullista. Itse aikoinani kuorin vl-säännöt yhden kerrallaan kuin sipulin kuoret ja jäljelle jäi vain ydin, se yksinkertainen: Usko Jeesukseen niin pelastut.

Entä ne elämänohjeet sitten? Jeesuksen vastaus kun häneltä kysyttiin suurinta käskyä: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi sekä lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Tässä ovat kaikki laki ja profeetat.

Tämän mukaan heitin pois kaikki ohjeet ja peilasin omaa toimintaani ja elämääni tämän käskyn mukaisesti. Jos teen näin, rikonko lähimmäisiäni tai Jumalaa vastaan? Jos en riko, niin voin tehdä näin. Katson tv:tä, koska se ei riko lähimmäistä eikä Jumalaa vastaan, hankin pienet säädylliset korvakorut, koska se ei riko lähimmäistä eikä Jumalaa vastaan jne. Ja monelle (vaikkakaan ei minulle) tärkeänä asiana: ehkäisy ei ole syntiä. Lue Raamatusta Hoh 1:12-13:
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Huomaa tuo sana: eikä miehen tahdosta. Siis Jumalan lapseksi synnytään Jumalan tahdosta, tänne maailmaan miehen tahdosta. Jos mies ei tahdo lasta, se on hänen asiansa, ei Jumalan. Siis ehkäisy ei mitenkään ole syntiä. Juuri siitä syystä, minkä mainitsit, että pitää jaksaa huolehtia entisistäkin lapsista ja omasta terveydestä, ei uusia lapsia voi tulla jatkuvasti. Se taas sotii sitä Jeesuksen antamaan rakkauden käskyä vastaan, siis ei ole lähimmäisen rakastamista vaatia häntä synnyttämään jatkuvasti oma terveys ja lasten hyvinvointi uhraten.

Sitten vielä sinun käsityksestäsi Jumalan valtakunnasta: Se ei ole Raamatun mukaan rajoittunut vain vl-liikkeeseen. Kutenolet huomannut, niin se on vajavainen ja väärinkäyttää valtaa tavallisiin uskovaisiin nähden. Samoin se rajaa Jumalan lasten joukon ulkopuolelle suuren joukon muita oikeita uskovaisia ihmisiä (kuten mm minut). Eihän meitä ihmisiä ole asetettu tuomitsemaan kuka on uskovainen ja kuka ei. Toisaalta sanoisin, että missään et löydä sellaista seurakuntaa, joka toimisi aina oikein ja Jumalan tahdon mukaisesti.

Jos sinua ahdistaa (kuten minuakin ahdistaisi sinun tilanteessasi), niin en voi muuta kuin suositella vl-liikkeen jättämistä oman henkisen hyvinvointisi takia. Lue Hakomajasta tarkemmat ohjeet, mitä kannattaa ottaa huomioon, jos aiot liikkeen jättää:http://www.hakomaja.net/sekalaista/irtaantumisen-tunteet

Joka tapauksessa toivotan sinulle Jumalan siunausta ja voimia elämäsi taipaleelle:)

Lue lisää

Veikeä tulkinta miehen tahdosta nimimerkki yks uskovaisella.

Tästähän ei Raamatussa ole ollenkaan kysymys, että mies päättää ketä maailmaan siitetään ja ketä ei. Perhesuunnittelu ei todellakaan ole yksin aviomiehen asia, Herra paratkoon!

MIehen tahto tarkoittaa ihmisen lunnoillista tahtoa, joka on kaikessa Jumalan sanaa vastaan, kynsin ja hampain. JUmalan tahto puolestaan on että me Jeesukseen Kristukseen uskoisimme ja hänessä autuaiksi tulisimme.

Sen sijaan Rakkauden käskystä löytyy vastaus tällaista pakkosiitos oppia vastaan. Rakkaus ei tunne pelkoa eikä pakkoa ollenkaan.

Laul. l. 7:6 "Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi! -
Laul. l. 7:7-11

Sinun vartesi on kuin palmupuu, ja sinun rintasi niinkuin rypäleet.
Minä ajattelin: nousen palmupuuhun, tartun sen oksiin; olkoot silloin rintasi niinkuin viinirypäleet ja henkesi tuoksu kuin omenain tuoksu.

Ja olkoon suusi kuin jalo viini." "Viini, joka helposti valahtaa rakkaaseeni ja kostuttaa nukkuvien huulet! Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa."

"Tule, rakkaani, lähtekäämme maalle, kyliin yöpykäämme.

Surusilmä____ kirjoitti:

Jatkuu

Sitten ehkäisystä, tai ehkäisemättömyydestä. Haluaisin ison perheen, mutta pelottaa jotkut asiat. Tosi monen tuntemani ison perheen lapset ovat aikuisena mielenterveysongelmaisia, huonoitsetuntoisia ja eivät ole lämpimissä väleissä vanhempiinsa. Monen perheen lapset ovat terapiakierteessä ja vanhemmat masentuneita ja uupuneita isojen perheidensä kanssa. En halua että menetän samalla tavalla hyvät välit lapsiini. Rakastan lapsiani yli kaiken. Haluan antaa heille hyvät edellytykset elämään ja terveen itsetunnon. En halua, että hekin joutuvat käymään terapiassa tai masentuvat aikuisina.
Monessa asiassa iso perhe on rikkaus, ja siinä on paljon hyviä puolia. Lapsista tulee esimerkiksi sosiaalisia ja vastuuntuntoisia sekä itsenäisiä. Mutta sitten ne huonot puolet. Yhdessäkin perheessä on kohta kymmenen lasta ja äiti on aivan romahtamispisteessä. Vanhin lapsi on alle yläasteikäinen ja vanhemmat riitelevät koko ajan kauheasti. Lapset oireilevat monin tavoin ja joutuvat käymään perheneuvolassa. Lääkäri on sanonut perheen äidille, että miten hän jaksaa jos tulee vieläkin vauva? Ja siis kehoittanut ehkäisemään. Mutta taas on tulossa uusi vauva, koska vanhemmat eivät uskalla ehkäistä koska pelkäävät joutuvansa helvettiin sen takia. Mutta entä ne LAPSET? Ne olemassa olevat! Eikö heitä pitäisi ajatella? Ennemmin lapset huostaan kuin muutaman vuoden tauko lasten tuloon?:(
Minua oikeasti surettaa tuo asia, koska olen itse ollut sellaisen perheen lapsi. Äiti ja isä olivat aina väsyneitä ja huusivat meille koko ajan. Me lapset hoidimme toisiamme. Äiti oli kylmä meitä lapsia kohtaan eikä koskaan ilmaissut tunteita, että rakastaa meitä. Luulin, että minussa on joku vika ja että olen vääränlainen. Olin masentunut ja vihasin itseäni. Aikuisena tajusin, että en vain ollut oikeasti toivottu lapsi. Ja muistan, miten jo yläasteiässä toivoin, ettei äiti olisi taas raskaana. Vaikka rakastin kyllä sisaruksiani tosi paljon. Mutta äidin ja lasten takia toivoin, että olisi taukoa tai lapsia ei tulisi enää. Tunsin kyllä syyllisyyttä niiden tunteiden takia.

Olen koko ikäni yrittänyt löytää Raamatusta selkeän kiellon ehkäistä enkä sitä löydä. Puhujat ym. osaavat kyllä kauniisti perustella ehkäisemättömyyttä, mutta aika harvoin millään selkeillä raamatunpaikoilla. Minulle kuitenkin Raamattu on se ylin auktoriteetti ja niin sen minusta pitäisi olla. Ja en hyväksy millään tavalla aborttia, mutta minusta on tosi paksua väittää että ehkäisy on sama asia kuin murha.

Nyt ajatus katkesi, mutta tässä muutama hajanainen miettimisen aiheeni. Varmasti vl:t nyt pitävät minua epäuskoisena mutta haluan olla uskomassa. Haluaisin voida luottaa Jumalaan täysin tuossa ehkäisyasiassakin mutta pelottaa omat mielenterveysongelmat (jotka johtuvat lapsuudesta) ja terveydentilaan liittyvät asiat. Pelottaa, että tulen taas itkien äitipolilta kotiin, kun lääkäri on haukkunut minut siitä että olen raskaana. En haluaisi riskeerata lapsen elämää.

En halua lähteä pois vl:ien joukossta mutta välillä tuntuu että ei ole happea enää. Että ei saa olla vapaasti, vaan on sääntöjen kahlitsema ja täytyy sopia tietynlaiseen muottiin. Että ei saa kertoa millainen oma lapsuus oli, tai sanoa että se liittyy mitenkään siihen miten paljon lapsia oli. Että ei saa edes ajatella näitä asioita. Haluaisin että saisin olla vapaasti uskomassa, yksin armosta, ja että uskoa ei mitattaisi korvakoruttomuudella, tai sillä että tuleehan meille varmasti vähintään joka toinen vuosi lapsi. Haluaisin, että lapsiani ei kiusata koulussa siksi että heillä ei ole kotona tv:tä. En haluaisi antaa sitä täydellisen erilaisuuden ja ulkopuolisuuden taakkaa omienkin lasteni harteille.

Lue lisää

Se mikä minua ihmetyttää tuossa VL-liikkeessä on se, että se oman uskon "oikeus" on täysin toisten ihmisten määriteltävissä, toiset voi mielivaltaisesti tuomita onko se usko oikein vain väärin ja tässä tuomiossa käytetään normistona täysin ulkouskonnollisia asioita, kuten mainitut musiikki, meikkaus, korvakorut jne mikä nyt sen johdon mielestä milloinkin on syntiä.

1920-30-luvuilla lestadiolaisuudessa syntiä olivat ikkunaverhot, kalossit, radio, puhelin ja polkupyörä. Näin sivullisesta tuntuu, että näitä normeja keksitään täysin mielivaltaisesti. Mitään järkeä tuollaisessa ei ole.

Uskontojen uhrien tuki ry:n palstalta:

Lahko pyrkii aina korostamaan omaa merkitystään. Usein sen jäsenet uskovat, että lahkolla on ratkaiseva asema mitä tulee ihmiskunnan pelastumiseen. Vaikka lahko on usein perusyhteisön tuomitsema tai halveksima, se rakentaa aina oman gloriansa ja suhtautuu muihin halveksivasti ("me tiedämme totuuden, ja muut ovat typeriä, kun eivät tajua sitä" -mentaliteetti).

Jäseneltä edellytetään tunteenomaista sitoutumista ja yhdenmukaisuutta. Häntä valvotaan ja ohjataan takaisin "oikealle tielle", mikäli hän poikkeaa yhdenmukaisuuden vaatimuksesta. Oman asemansa vanhurskauttamiseksi lahkot joutuvat demonstroimaan, että niiden pyhyys — joka on jäsenten puhtautta — täydellisempää kuin muiden yhteisöjen.

Tämän vuoksi niiden on pakko esittää jäsenilleen suuria vaatimuksia ja mainostaa muille omia suorituksiaan ja aikaansaannoksiaan. Yksilöetiikassa lahkojen jäsenilleen esittämät vaatimukset ilmenevät tavallisesti käsky- ja kieltoluetteloina, joista näyttävät olevat etusijalla jälkimmäiset. Kiellettyjä voivat olla esim. alkoholi, tupakka, uhkapelit, sukupuolielämä, säilykkeet, perunat, suola, sokeri, muu kuin raaka liha, sianliha, sipuli, kananmuna, kaikki liha, lyhyet hihat, kirkkaat solmiot, televisio, kaunokirjallisuus jne. loputtomiin. Pääpiirteittäin yksilöetiikka seuraa uskonnon pyhän kirjan ohjeita, jotka lahko tulkitsee oman järjestelmänsä mukaisesti.

Opit tulkitaan usein fundamentalistisesti. Pyhien kirjoituksien historiallista taustaa ei ymmärretä, vaan niiden katsotaan sopivan sellaisenaan nykyaikaan. Kaikenlainen arvostelu on kiellettyä. Tieteellistä tutkimusta ei käytetä apuna. Lahkot luovat itse omat opinmuotoilunsa, joista ne pitävät tiukasti kiinni.

Historiaan luodaan erityislaatuinen suhde. Historiaa saatetaan pitää ensiksikin detaljivarastona, josta poimitaan sopivia argumentteja omien näkemysten puolustamiseksi. Toiseksi historia voidaan korvata omalla menneisyyden konstruktiolla, jolloin lahkon tausta muodostuu uskomusjärjestelmään sopivaksi (näin esimerkiksi silloin, kun itse Jumala nähdään lahkon tosiasiallisena perustajana). Konstruktioon liittyvät uskonnolliset legendat ja myytit, joihin suhtaudutaan todellisina tapahtumina.

Historia voidaan myös työntää kokonaan syrjään. Esimerkiksi monet kristilliset lahkot katsovat voivansa jatkaa suoraan raamatun pohjalta ikään kuin parituhatvuotinen kirkkohistoria ei merkitsisi mitään. Historia voidaan myös kahlehtia apokalyptisiin visioihin ja tiettynä vuonna tulevaan maailmanloppuun.

Yhteistä melkein kaikille lahkoille on myös, että suurimpana syntinä pidetään apostasiaa eli luopumusta. Se käsitetään loukkaukseksi paitsi yhteisöä myös itse Jumalaa vastaan, ja katkerimmat syytöksensä lahkot kohdistavat omiin luopioihinsa.(Teinonen 1965, 17-19, 25-29, 331-347) "

Jeesus on tie kirjoitti:

Veikeä tulkinta miehen tahdosta nimimerkki yks uskovaisella.

Tästähän ei Raamatussa ole ollenkaan kysymys, että mies päättää ketä maailmaan siitetään ja ketä ei. Perhesuunnittelu ei todellakaan ole yksin aviomiehen asia, Herra paratkoon!

MIehen tahto tarkoittaa ihmisen lunnoillista tahtoa, joka on kaikessa Jumalan sanaa vastaan, kynsin ja hampain. JUmalan tahto puolestaan on että me Jeesukseen Kristukseen uskoisimme ja hänessä autuaiksi tulisimme.

Sen sijaan Rakkauden käskystä löytyy vastaus tällaista pakkosiitos oppia vastaan. Rakkaus ei tunne pelkoa eikä pakkoa ollenkaan.

Laul. l. 7:6 "Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi! -
Laul. l. 7:7-11

Sinun vartesi on kuin palmupuu, ja sinun rintasi niinkuin rypäleet.
Minä ajattelin: nousen palmupuuhun, tartun sen oksiin; olkoot silloin rintasi niinkuin viinirypäleet ja henkesi tuoksu kuin omenain tuoksu.

Ja olkoon suusi kuin jalo viini." "Viini, joka helposti valahtaa rakkaaseeni ja kostuttaa nukkuvien huulet! Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa."

"Tule, rakkaani, lähtekäämme maalle, kyliin yöpykäämme.

Lue lisää

Vai veikeä tulkinta;) mielestäni se ei ollut ollenkaan tulkintaa, vaan sinun oma selityksesi oli varsin kaukaa haettua tulkintaa miehen omasta tahdosta, joka on kaikessa Jumalaa vastaan.. sepä vasta veikeä tulkinta.

Mutta jokainen pitäköön tulkintansa, minä taas luen ihan suoraan, mitä Raamattu sanoo: Jumalan lapseksi synnytään Jumalan tahdosta ja ihmisten lapseksi miehen tahdosta. Olisi tietysti kiva sanoa, että myös naisen tahdosta, mutta sehän olisi jo Raamatun vääristelyä, vai?

Surusilmä____ kirjoitti:

Jatkuu

Sitten ehkäisystä, tai ehkäisemättömyydestä. Haluaisin ison perheen, mutta pelottaa jotkut asiat. Tosi monen tuntemani ison perheen lapset ovat aikuisena mielenterveysongelmaisia, huonoitsetuntoisia ja eivät ole lämpimissä väleissä vanhempiinsa. Monen perheen lapset ovat terapiakierteessä ja vanhemmat masentuneita ja uupuneita isojen perheidensä kanssa. En halua että menetän samalla tavalla hyvät välit lapsiini. Rakastan lapsiani yli kaiken. Haluan antaa heille hyvät edellytykset elämään ja terveen itsetunnon. En halua, että hekin joutuvat käymään terapiassa tai masentuvat aikuisina.
Monessa asiassa iso perhe on rikkaus, ja siinä on paljon hyviä puolia. Lapsista tulee esimerkiksi sosiaalisia ja vastuuntuntoisia sekä itsenäisiä. Mutta sitten ne huonot puolet. Yhdessäkin perheessä on kohta kymmenen lasta ja äiti on aivan romahtamispisteessä. Vanhin lapsi on alle yläasteikäinen ja vanhemmat riitelevät koko ajan kauheasti. Lapset oireilevat monin tavoin ja joutuvat käymään perheneuvolassa. Lääkäri on sanonut perheen äidille, että miten hän jaksaa jos tulee vieläkin vauva? Ja siis kehoittanut ehkäisemään. Mutta taas on tulossa uusi vauva, koska vanhemmat eivät uskalla ehkäistä koska pelkäävät joutuvansa helvettiin sen takia. Mutta entä ne LAPSET? Ne olemassa olevat! Eikö heitä pitäisi ajatella? Ennemmin lapset huostaan kuin muutaman vuoden tauko lasten tuloon?:(
Minua oikeasti surettaa tuo asia, koska olen itse ollut sellaisen perheen lapsi. Äiti ja isä olivat aina väsyneitä ja huusivat meille koko ajan. Me lapset hoidimme toisiamme. Äiti oli kylmä meitä lapsia kohtaan eikä koskaan ilmaissut tunteita, että rakastaa meitä. Luulin, että minussa on joku vika ja että olen vääränlainen. Olin masentunut ja vihasin itseäni. Aikuisena tajusin, että en vain ollut oikeasti toivottu lapsi. Ja muistan, miten jo yläasteiässä toivoin, ettei äiti olisi taas raskaana. Vaikka rakastin kyllä sisaruksiani tosi paljon. Mutta äidin ja lasten takia toivoin, että olisi taukoa tai lapsia ei tulisi enää. Tunsin kyllä syyllisyyttä niiden tunteiden takia.

Olen koko ikäni yrittänyt löytää Raamatusta selkeän kiellon ehkäistä enkä sitä löydä. Puhujat ym. osaavat kyllä kauniisti perustella ehkäisemättömyyttä, mutta aika harvoin millään selkeillä raamatunpaikoilla. Minulle kuitenkin Raamattu on se ylin auktoriteetti ja niin sen minusta pitäisi olla. Ja en hyväksy millään tavalla aborttia, mutta minusta on tosi paksua väittää että ehkäisy on sama asia kuin murha.

Nyt ajatus katkesi, mutta tässä muutama hajanainen miettimisen aiheeni. Varmasti vl:t nyt pitävät minua epäuskoisena mutta haluan olla uskomassa. Haluaisin voida luottaa Jumalaan täysin tuossa ehkäisyasiassakin mutta pelottaa omat mielenterveysongelmat (jotka johtuvat lapsuudesta) ja terveydentilaan liittyvät asiat. Pelottaa, että tulen taas itkien äitipolilta kotiin, kun lääkäri on haukkunut minut siitä että olen raskaana. En haluaisi riskeerata lapsen elämää.

En halua lähteä pois vl:ien joukossta mutta välillä tuntuu että ei ole happea enää. Että ei saa olla vapaasti, vaan on sääntöjen kahlitsema ja täytyy sopia tietynlaiseen muottiin. Että ei saa kertoa millainen oma lapsuus oli, tai sanoa että se liittyy mitenkään siihen miten paljon lapsia oli. Että ei saa edes ajatella näitä asioita. Haluaisin että saisin olla vapaasti uskomassa, yksin armosta, ja että uskoa ei mitattaisi korvakoruttomuudella, tai sillä että tuleehan meille varmasti vähintään joka toinen vuosi lapsi. Haluaisin, että lapsiani ei kiusata koulussa siksi että heillä ei ole kotona tv:tä. En haluaisi antaa sitä täydellisen erilaisuuden ja ulkopuolisuuden taakkaa omienkin lasteni harteille.

Lue lisää

Kiitos kirjoituksesatasi. Kaltaisiasi on maassamme tuhansia -minunkin lähipiirissäni useita. Tilanne, jossa SRK:sta on tehty kultainen vasikka, jota kaikkien tulee kumartaa, aiheuttaa kaiken tuon pahan olon ja alistumisen käsittämättömiin sääntöihin. Nykyisenä viestistäaikakautena ihmisten vaientaminen on erittäin ahdistavaa.

Kertomuksestasi kaikki on läheltä tuttua. Tosiasiahan on, ettei tuo meininki ole Jumalan Rakkauden hengen mukaista, toivon sinulle voimia jättää vl-yhteisö ja tutustua rakastavaan Taivaan Isään, kuten minä tein aikoinani. Ei se ole Hän joka noita ikeitä ja raskaita taakkoja harteillesi asettaa, vaan toiset ihmiset. Vallanhimostaan sokaistuneet ihmiset.

VL säännöt ovat itse sielunviholliselta. Vain ja ainoastaan sydämenusko voi minut ja sinut pelastaa. Se on totta, että jokainen sielu kaipaa hengellistä kotia, missä se on jos eroaa vl liikkeestä?
Minusta olisi mukavaa, jos jokainen saisi vapaasti olla mitä ja millainen haluaa tässä uskossa. Ei tuomittaisi ketään, vaan ilottaisiin omasta autuudesta. Saataisiin iloita, että kaikki voisivat käydä seuroissa ja heille tarjottaisiin evankeljumia. Rukoilen, että Jumala antaisi oikeaa ymmärrystä myös näissä asioissa.

Surusilmä____ kirjoitti:

Jatkuu

Sitten ehkäisystä, tai ehkäisemättömyydestä. Haluaisin ison perheen, mutta pelottaa jotkut asiat. Tosi monen tuntemani ison perheen lapset ovat aikuisena mielenterveysongelmaisia, huonoitsetuntoisia ja eivät ole lämpimissä väleissä vanhempiinsa. Monen perheen lapset ovat terapiakierteessä ja vanhemmat masentuneita ja uupuneita isojen perheidensä kanssa. En halua että menetän samalla tavalla hyvät välit lapsiini. Rakastan lapsiani yli kaiken. Haluan antaa heille hyvät edellytykset elämään ja terveen itsetunnon. En halua, että hekin joutuvat käymään terapiassa tai masentuvat aikuisina.
Monessa asiassa iso perhe on rikkaus, ja siinä on paljon hyviä puolia. Lapsista tulee esimerkiksi sosiaalisia ja vastuuntuntoisia sekä itsenäisiä. Mutta sitten ne huonot puolet. Yhdessäkin perheessä on kohta kymmenen lasta ja äiti on aivan romahtamispisteessä. Vanhin lapsi on alle yläasteikäinen ja vanhemmat riitelevät koko ajan kauheasti. Lapset oireilevat monin tavoin ja joutuvat käymään perheneuvolassa. Lääkäri on sanonut perheen äidille, että miten hän jaksaa jos tulee vieläkin vauva? Ja siis kehoittanut ehkäisemään. Mutta taas on tulossa uusi vauva, koska vanhemmat eivät uskalla ehkäistä koska pelkäävät joutuvansa helvettiin sen takia. Mutta entä ne LAPSET? Ne olemassa olevat! Eikö heitä pitäisi ajatella? Ennemmin lapset huostaan kuin muutaman vuoden tauko lasten tuloon?:(
Minua oikeasti surettaa tuo asia, koska olen itse ollut sellaisen perheen lapsi. Äiti ja isä olivat aina väsyneitä ja huusivat meille koko ajan. Me lapset hoidimme toisiamme. Äiti oli kylmä meitä lapsia kohtaan eikä koskaan ilmaissut tunteita, että rakastaa meitä. Luulin, että minussa on joku vika ja että olen vääränlainen. Olin masentunut ja vihasin itseäni. Aikuisena tajusin, että en vain ollut oikeasti toivottu lapsi. Ja muistan, miten jo yläasteiässä toivoin, ettei äiti olisi taas raskaana. Vaikka rakastin kyllä sisaruksiani tosi paljon. Mutta äidin ja lasten takia toivoin, että olisi taukoa tai lapsia ei tulisi enää. Tunsin kyllä syyllisyyttä niiden tunteiden takia.

Olen koko ikäni yrittänyt löytää Raamatusta selkeän kiellon ehkäistä enkä sitä löydä. Puhujat ym. osaavat kyllä kauniisti perustella ehkäisemättömyyttä, mutta aika harvoin millään selkeillä raamatunpaikoilla. Minulle kuitenkin Raamattu on se ylin auktoriteetti ja niin sen minusta pitäisi olla. Ja en hyväksy millään tavalla aborttia, mutta minusta on tosi paksua väittää että ehkäisy on sama asia kuin murha.

Nyt ajatus katkesi, mutta tässä muutama hajanainen miettimisen aiheeni. Varmasti vl:t nyt pitävät minua epäuskoisena mutta haluan olla uskomassa. Haluaisin voida luottaa Jumalaan täysin tuossa ehkäisyasiassakin mutta pelottaa omat mielenterveysongelmat (jotka johtuvat lapsuudesta) ja terveydentilaan liittyvät asiat. Pelottaa, että tulen taas itkien äitipolilta kotiin, kun lääkäri on haukkunut minut siitä että olen raskaana. En haluaisi riskeerata lapsen elämää.

En halua lähteä pois vl:ien joukossta mutta välillä tuntuu että ei ole happea enää. Että ei saa olla vapaasti, vaan on sääntöjen kahlitsema ja täytyy sopia tietynlaiseen muottiin. Että ei saa kertoa millainen oma lapsuus oli, tai sanoa että se liittyy mitenkään siihen miten paljon lapsia oli. Että ei saa edes ajatella näitä asioita. Haluaisin että saisin olla vapaasti uskomassa, yksin armosta, ja että uskoa ei mitattaisi korvakoruttomuudella, tai sillä että tuleehan meille varmasti vähintään joka toinen vuosi lapsi. Haluaisin, että lapsiani ei kiusata koulussa siksi että heillä ei ole kotona tv:tä. En haluaisi antaa sitä täydellisen erilaisuuden ja ulkopuolisuuden taakkaa omienkin lasteni harteille.

Lue lisää

Mene surusilmä rohkeesti omalle lääkärille ja pyydä tietoa sinulle sopivista ehkäisymenetelmistä. Tai Googlaa raskauden ehkäisy.
Asia on viimekädessä vain Jumalan ja sinun välinen asia. Kuka lapsiasi hoitaa jos sinä romahdat?
Sinä et ehkäisyn myötä kuitenkaan lähde huoraamaan vieraisiin. Varmaan miehesi ilahtuisi, saisi seksiä tauotta eikä tarvis varoa.

luuppi 73 kirjoitti:

VL säännöt ovat itse sielunviholliselta. Vain ja ainoastaan sydämenusko voi minut ja sinut pelastaa. Se on totta, että jokainen sielu kaipaa hengellistä kotia, missä se on jos eroaa vl liikkeestä?
Minusta olisi mukavaa, jos jokainen saisi vapaasti olla mitä ja millainen haluaa tässä uskossa. Ei tuomittaisi ketään, vaan ilottaisiin omasta autuudesta. Saataisiin iloita, että kaikki voisivat käydä seuroissa ja heille tarjottaisiin evankeljumia. Rukoilen, että Jumala antaisi oikeaa ymmärrystä myös näissä asioissa.

Lue lisää

Lapsena minulla oli lest. koulukaveri. Nuorena aikuisena kävin muutaman x seuroissa. Tultuani uskoon kävinhellunt.srk kasteella ja liityin sinne.
_kuitenkin nykyisellä asuinpaikkakunnalla hsrk johtohenkilö on nostanut itse itsensä Jeesuksen yläpuolelle. Siitä on aiheutunut vakavaa vauriota henkisesti ja hengellisesti monelle.
Saadakseni itselleni terveen kasvuympäristön ,minun piti erota siitä. Se oli pitkän harkinnan tuskan tulos.
Koen Vapaaseurakunnan erittäin hyvähekisenä yhteisönä. Tervetuloa. Ihmiset aanestävät jaloillaan

käpälämäkeen kirjoitti:

Lapsena minulla oli lest. koulukaveri. Nuorena aikuisena kävin muutaman x seuroissa. Tultuani uskoon kävinhellunt.srk kasteella ja liityin sinne.
_kuitenkin nykyisellä asuinpaikkakunnalla hsrk johtohenkilö on nostanut itse itsensä Jeesuksen yläpuolelle. Siitä on aiheutunut vakavaa vauriota henkisesti ja hengellisesti monelle.
Saadakseni itselleni terveen kasvuympäristön ,minun piti erota siitä. Se oli pitkän harkinnan tuskan tulos.
Koen Vapaaseurakunnan erittäin hyvähekisenä yhteisönä. Tervetuloa. Ihmiset aanestävät jaloillaan

Lue lisää

Itse olen lähtenyt vl-piiristä kymmenisen vuotta sitten. Olen päättänyt että ikinä en mihinkään uskonnolliseen liikkeeseen tai lahkoon enää lähde. Olen uskossa, uskon niinkuin uskontunnustuksemme sen sanoo, mutta miksi tarvitsisin jotakin liikettä uskoni toteuttamiseen? Onhan meillä kansankirkkomme! Älkää hyvät ihmiset jotka yhdestä lahkosta/liikkeestä pääsette eroon, enää koskaan sotkeentuko toiseen! Lahkossa/herätysliikkeessä oleminen on niitä läheisriippuvaisia ihmisiä varten, jotka eivät osaa elää ilman, että joku sanoo miten sinun tulisi elää.
Eläköön siis vapaus ja vapaus uskoa!

Surusilmä____ kirjoitti:

Jatkuu

Sitten ehkäisystä, tai ehkäisemättömyydestä. Haluaisin ison perheen, mutta pelottaa jotkut asiat. Tosi monen tuntemani ison perheen lapset ovat aikuisena mielenterveysongelmaisia, huonoitsetuntoisia ja eivät ole lämpimissä väleissä vanhempiinsa. Monen perheen lapset ovat terapiakierteessä ja vanhemmat masentuneita ja uupuneita isojen perheidensä kanssa. En halua että menetän samalla tavalla hyvät välit lapsiini. Rakastan lapsiani yli kaiken. Haluan antaa heille hyvät edellytykset elämään ja terveen itsetunnon. En halua, että hekin joutuvat käymään terapiassa tai masentuvat aikuisina.
Monessa asiassa iso perhe on rikkaus, ja siinä on paljon hyviä puolia. Lapsista tulee esimerkiksi sosiaalisia ja vastuuntuntoisia sekä itsenäisiä. Mutta sitten ne huonot puolet. Yhdessäkin perheessä on kohta kymmenen lasta ja äiti on aivan romahtamispisteessä. Vanhin lapsi on alle yläasteikäinen ja vanhemmat riitelevät koko ajan kauheasti. Lapset oireilevat monin tavoin ja joutuvat käymään perheneuvolassa. Lääkäri on sanonut perheen äidille, että miten hän jaksaa jos tulee vieläkin vauva? Ja siis kehoittanut ehkäisemään. Mutta taas on tulossa uusi vauva, koska vanhemmat eivät uskalla ehkäistä koska pelkäävät joutuvansa helvettiin sen takia. Mutta entä ne LAPSET? Ne olemassa olevat! Eikö heitä pitäisi ajatella? Ennemmin lapset huostaan kuin muutaman vuoden tauko lasten tuloon?:(
Minua oikeasti surettaa tuo asia, koska olen itse ollut sellaisen perheen lapsi. Äiti ja isä olivat aina väsyneitä ja huusivat meille koko ajan. Me lapset hoidimme toisiamme. Äiti oli kylmä meitä lapsia kohtaan eikä koskaan ilmaissut tunteita, että rakastaa meitä. Luulin, että minussa on joku vika ja että olen vääränlainen. Olin masentunut ja vihasin itseäni. Aikuisena tajusin, että en vain ollut oikeasti toivottu lapsi. Ja muistan, miten jo yläasteiässä toivoin, ettei äiti olisi taas raskaana. Vaikka rakastin kyllä sisaruksiani tosi paljon. Mutta äidin ja lasten takia toivoin, että olisi taukoa tai lapsia ei tulisi enää. Tunsin kyllä syyllisyyttä niiden tunteiden takia.

Olen koko ikäni yrittänyt löytää Raamatusta selkeän kiellon ehkäistä enkä sitä löydä. Puhujat ym. osaavat kyllä kauniisti perustella ehkäisemättömyyttä, mutta aika harvoin millään selkeillä raamatunpaikoilla. Minulle kuitenkin Raamattu on se ylin auktoriteetti ja niin sen minusta pitäisi olla. Ja en hyväksy millään tavalla aborttia, mutta minusta on tosi paksua väittää että ehkäisy on sama asia kuin murha.

Nyt ajatus katkesi, mutta tässä muutama hajanainen miettimisen aiheeni. Varmasti vl:t nyt pitävät minua epäuskoisena mutta haluan olla uskomassa. Haluaisin voida luottaa Jumalaan täysin tuossa ehkäisyasiassakin mutta pelottaa omat mielenterveysongelmat (jotka johtuvat lapsuudesta) ja terveydentilaan liittyvät asiat. Pelottaa, että tulen taas itkien äitipolilta kotiin, kun lääkäri on haukkunut minut siitä että olen raskaana. En haluaisi riskeerata lapsen elämää.

En halua lähteä pois vl:ien joukossta mutta välillä tuntuu että ei ole happea enää. Että ei saa olla vapaasti, vaan on sääntöjen kahlitsema ja täytyy sopia tietynlaiseen muottiin. Että ei saa kertoa millainen oma lapsuus oli, tai sanoa että se liittyy mitenkään siihen miten paljon lapsia oli. Että ei saa edes ajatella näitä asioita. Haluaisin että saisin olla vapaasti uskomassa, yksin armosta, ja että uskoa ei mitattaisi korvakoruttomuudella, tai sillä että tuleehan meille varmasti vähintään joka toinen vuosi lapsi. Haluaisin, että lapsiani ei kiusata koulussa siksi että heillä ei ole kotona tv:tä. En haluaisi antaa sitä täydellisen erilaisuuden ja ulkopuolisuuden taakkaa omienkin lasteni harteille.

Lue lisää

Tiedäthän, että nykyään lestadiolaisuudessa "opetetaan", että tärkeämpää on suojella syntynyttä elämää kuin syntymätöntä. Panosta siis perheeseesi voimiesi mukaan. Saatat löytää netistä tuon opetuksen Pauli Niemelän nimellä, Hän on pappi jossakin Oulun seudulla. Itse olen lukenut tuon "opin" sanomalehti Kalevasta. Muistaakseni Voittonen on sanonut samoin jossakin yhteydessä. Voimia sinulle!

Surusilmä____ kirjoitti:

Jatkuu

Sitten ehkäisystä, tai ehkäisemättömyydestä. Haluaisin ison perheen, mutta pelottaa jotkut asiat. Tosi monen tuntemani ison perheen lapset ovat aikuisena mielenterveysongelmaisia, huonoitsetuntoisia ja eivät ole lämpimissä väleissä vanhempiinsa. Monen perheen lapset ovat terapiakierteessä ja vanhemmat masentuneita ja uupuneita isojen perheidensä kanssa. En halua että menetän samalla tavalla hyvät välit lapsiini. Rakastan lapsiani yli kaiken. Haluan antaa heille hyvät edellytykset elämään ja terveen itsetunnon. En halua, että hekin joutuvat käymään terapiassa tai masentuvat aikuisina.
Monessa asiassa iso perhe on rikkaus, ja siinä on paljon hyviä puolia. Lapsista tulee esimerkiksi sosiaalisia ja vastuuntuntoisia sekä itsenäisiä. Mutta sitten ne huonot puolet. Yhdessäkin perheessä on kohta kymmenen lasta ja äiti on aivan romahtamispisteessä. Vanhin lapsi on alle yläasteikäinen ja vanhemmat riitelevät koko ajan kauheasti. Lapset oireilevat monin tavoin ja joutuvat käymään perheneuvolassa. Lääkäri on sanonut perheen äidille, että miten hän jaksaa jos tulee vieläkin vauva? Ja siis kehoittanut ehkäisemään. Mutta taas on tulossa uusi vauva, koska vanhemmat eivät uskalla ehkäistä koska pelkäävät joutuvansa helvettiin sen takia. Mutta entä ne LAPSET? Ne olemassa olevat! Eikö heitä pitäisi ajatella? Ennemmin lapset huostaan kuin muutaman vuoden tauko lasten tuloon?:(
Minua oikeasti surettaa tuo asia, koska olen itse ollut sellaisen perheen lapsi. Äiti ja isä olivat aina väsyneitä ja huusivat meille koko ajan. Me lapset hoidimme toisiamme. Äiti oli kylmä meitä lapsia kohtaan eikä koskaan ilmaissut tunteita, että rakastaa meitä. Luulin, että minussa on joku vika ja että olen vääränlainen. Olin masentunut ja vihasin itseäni. Aikuisena tajusin, että en vain ollut oikeasti toivottu lapsi. Ja muistan, miten jo yläasteiässä toivoin, ettei äiti olisi taas raskaana. Vaikka rakastin kyllä sisaruksiani tosi paljon. Mutta äidin ja lasten takia toivoin, että olisi taukoa tai lapsia ei tulisi enää. Tunsin kyllä syyllisyyttä niiden tunteiden takia.

Olen koko ikäni yrittänyt löytää Raamatusta selkeän kiellon ehkäistä enkä sitä löydä. Puhujat ym. osaavat kyllä kauniisti perustella ehkäisemättömyyttä, mutta aika harvoin millään selkeillä raamatunpaikoilla. Minulle kuitenkin Raamattu on se ylin auktoriteetti ja niin sen minusta pitäisi olla. Ja en hyväksy millään tavalla aborttia, mutta minusta on tosi paksua väittää että ehkäisy on sama asia kuin murha.

Nyt ajatus katkesi, mutta tässä muutama hajanainen miettimisen aiheeni. Varmasti vl:t nyt pitävät minua epäuskoisena mutta haluan olla uskomassa. Haluaisin voida luottaa Jumalaan täysin tuossa ehkäisyasiassakin mutta pelottaa omat mielenterveysongelmat (jotka johtuvat lapsuudesta) ja terveydentilaan liittyvät asiat. Pelottaa, että tulen taas itkien äitipolilta kotiin, kun lääkäri on haukkunut minut siitä että olen raskaana. En haluaisi riskeerata lapsen elämää.

En halua lähteä pois vl:ien joukossta mutta välillä tuntuu että ei ole happea enää. Että ei saa olla vapaasti, vaan on sääntöjen kahlitsema ja täytyy sopia tietynlaiseen muottiin. Että ei saa kertoa millainen oma lapsuus oli, tai sanoa että se liittyy mitenkään siihen miten paljon lapsia oli. Että ei saa edes ajatella näitä asioita. Haluaisin että saisin olla vapaasti uskomassa, yksin armosta, ja että uskoa ei mitattaisi korvakoruttomuudella, tai sillä että tuleehan meille varmasti vähintään joka toinen vuosi lapsi. Haluaisin, että lapsiani ei kiusata koulussa siksi että heillä ei ole kotona tv:tä. En haluaisi antaa sitä täydellisen erilaisuuden ja ulkopuolisuuden taakkaa omienkin lasteni harteille.

Lue lisää

Hyvä ystävä! Tämä paikka on kyllä täysin väärä jos haluat oikeasti apua uskonelämän kriisissäsi. Mene uskovaisen ystävän luo, kerro ajatuksistasi ja epäilyistäsi ja niistä monista kysymyksistä, joita päässäsi nyt yksin olet jäänyt vatvomaan. Sielunviholisen neuvo on usein juuri tuo: "Sanoiko Jumala todella niin?"

Oikea usko on iloa ja rauhaa pyhässä hengessä. Nyt kirjoitustesi sisällöstä näkee, että elät aivan kuin lain alla.

Joka tapauksessa tärkeintä on, että avaat sydämesi uskovaiselle ihmiselle, jolla on Pyhä Henki. Saat vastauksen kaikkiin kysymyksiisi ja korjauksen väärinkäsityksiisi, joita myöskin tekstissäsi huomaan.

Jumalan varjelusta toivon sinulle!

Yks uskovainen kirjoitti:

Vai veikeä tulkinta;) mielestäni se ei ollut ollenkaan tulkintaa, vaan sinun oma selityksesi oli varsin kaukaa haettua tulkintaa miehen omasta tahdosta, joka on kaikessa Jumalaa vastaan.. sepä vasta veikeä tulkinta.

Mutta jokainen pitäköön tulkintansa, minä taas luen ihan suoraan, mitä Raamattu sanoo: Jumalan lapseksi synnytään Jumalan tahdosta ja ihmisten lapseksi miehen tahdosta. Olisi tietysti kiva sanoa, että myös naisen tahdosta, mutta sehän olisi jo Raamatun vääristelyä, vai?

Lue lisää

Suurin käsky Raamatussa: "Lisääntykää ja täyttäkää maa"

Siinä taitaa kalventua rakkauden kaksoiskäskykin?

Muita asioita voidaan jättää ehdonvallan asioiksi, mutta ei lisääntymistä?

Vai?

Miksi noin pilkallinen kommentti sinulta? Tarkoitin vain sitä, ettei SRK:ta saa kritisoida.

Surusilmä______ kirjoitti:

Miksi noin pilkallinen kommentti sinulta? Tarkoitin vain sitä, ettei SRK:ta saa kritisoida.

Juuri näin. Ja erikoista on se, että nyt kun SRK on myöntänyt että 70-luvulla on menty metsään ja pahasti, vasta sen jälkeen on monet rivi-vl:tkin sen uskaltaneet myöntää ääneen ja kritisoineet. Puhutaanko nykyhetken tilanteesta muutaman kymmenen vuoden päästä samoin?? Vaikka nyt harva uskaltaa olla eri mieltä

Samanmielinen kirjoitti:

Juuri näin. Ja erikoista on se, että nyt kun SRK on myöntänyt että 70-luvulla on menty metsään ja pahasti, vasta sen jälkeen on monet rivi-vl:tkin sen uskaltaneet myöntää ääneen ja kritisoineet. Puhutaanko nykyhetken tilanteesta muutaman kymmenen vuoden päästä samoin?? Vaikka nyt harva uskaltaa olla eri mieltä

Lue lisää

Samaa olen pohtinut. :( Ennen uskoin muiden selitykset siitä, että hoitokokoukset olivat siunauksellista aikaa. En ole itse elänyt niiden aikaan, joten minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta eräs tuttu vl-nainen on kertonut että hänenkin piti tehdä nuorena väärästä hengestä parannusta, vaikkei edes ymmärtänyt mitä se väärä henki tarkoittaa. Ja muutenkin mitä olen aiheesta lukenut ja perehtynyt, olen järkyttynyt niistä tarinoista. Silloinko kylvettiin meihin uskovaisiin tämä pelon ilmapiiri? Että sinut milloin tahansa voidaan käräyttää jostakin. :(

Järkytyin sitäkin kun näin Hakomajasta skannattuja kuvia siitä, että hoitokokouskutsuja on ollut Päivämiehessä tuohon aikaan, ja paikalle on ollut pakko mennä. Koko ajatuskin ahdistaa. Että olisi joutunut menemään sinne hirveästi peläten. :(

Surusilmä____ kirjoitti:

Samaa olen pohtinut. :( Ennen uskoin muiden selitykset siitä, että hoitokokoukset olivat siunauksellista aikaa. En ole itse elänyt niiden aikaan, joten minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta eräs tuttu vl-nainen on kertonut että hänenkin piti tehdä nuorena väärästä hengestä parannusta, vaikkei edes ymmärtänyt mitä se väärä henki tarkoittaa. Ja muutenkin mitä olen aiheesta lukenut ja perehtynyt, olen järkyttynyt niistä tarinoista. Silloinko kylvettiin meihin uskovaisiin tämä pelon ilmapiiri? Että sinut milloin tahansa voidaan käräyttää jostakin. :(

Järkytyin sitäkin kun näin Hakomajasta skannattuja kuvia siitä, että hoitokokouskutsuja on ollut Päivämiehessä tuohon aikaan, ja paikalle on ollut pakko mennä. Koko ajatuskin ahdistaa. Että olisi joutunut menemään sinne hirveästi peläten. :(

Lue lisää

On se ollut kamalaa silloin. En yhtään ihmettele että on monille mielenterveysongelmia aiheuttanut.

Ja tuo pelko.. Se on niin totta tänä päivänäkin! Joutuu vähän kuin pelkäämään sitä mitä muut ajattelevat mistäkin asiasta. Jos teen jotain mitä itse en vääräksi näe, joudun kuitenkin pelkäämään, kyseenalaistetaanko uskoni sen takia. Kerroit tuosta meikkihyllyasiasta, sitä ei voi kukaan ulkopuolinen edes käsittää mutta niin se on! Eikö nyt jokaisen pitäisi saada tehdä omat ratkaisunsa sellaisissa asioissa jotka ei uskoon mitenkään liity. On niin vaikeaa kun pitää lapsille opettaa sellaista jossa ei ole mitään järkeä. onneksi omat lapseni ovat vielä niin pieniä ettei tarvi seikkaperäisesti perustella. Mutta jos en näe syntinä hiusten värjäämistä ja urheilukilpailuissa käymistä, niin joudunko opettamaan lapsilleni että se on väärin? jos en opeta, joutuvat he silmätikuiksi kun yleensä niitä pidetään syntinä. Haluaisin elää vapaasti!!

Moni mies ei edes usko miten nöyryyttävältä naisihmisestä voi tuntua mennä juhliin tms ilman meikkiä. Nykyään se on alkanut enemmän häiritä.

Tämä on vähän sekavaa kirjoitusta.. Mutta niin monesta asiasta mitä kirjoitit olen täysin samaa mieltä kyllä. Yksi tärkeä juttu on tuo lapsiasia. Erääseenkin sukulaisperheeseen lapsi tulee koko ajan lisää vaikka eivät pysty entisistäkään huolehtimaan. Monenlaisia ongelmia on perheessä. Eivät ymmärrä silti ei.. Perheen äiti on vain sitä mieltä että "joka ehkäisee, ei ole uskomassa" Kuulostaa ja näyttää kamalalta kun läheltä seuraa. Itse rakastan omia lapsiani niin paljon etten voi heille sellaista tehdä. Antaisin olla kuin heitteillä ja lisää lapsia vaan pukkaisi joka vuosi.

Samanmielinen kirjoitti:

On se ollut kamalaa silloin. En yhtään ihmettele että on monille mielenterveysongelmia aiheuttanut.

Ja tuo pelko.. Se on niin totta tänä päivänäkin! Joutuu vähän kuin pelkäämään sitä mitä muut ajattelevat mistäkin asiasta. Jos teen jotain mitä itse en vääräksi näe, joudun kuitenkin pelkäämään, kyseenalaistetaanko uskoni sen takia. Kerroit tuosta meikkihyllyasiasta, sitä ei voi kukaan ulkopuolinen edes käsittää mutta niin se on! Eikö nyt jokaisen pitäisi saada tehdä omat ratkaisunsa sellaisissa asioissa jotka ei uskoon mitenkään liity. On niin vaikeaa kun pitää lapsille opettaa sellaista jossa ei ole mitään järkeä. onneksi omat lapseni ovat vielä niin pieniä ettei tarvi seikkaperäisesti perustella. Mutta jos en näe syntinä hiusten värjäämistä ja urheilukilpailuissa käymistä, niin joudunko opettamaan lapsilleni että se on väärin? jos en opeta, joutuvat he silmätikuiksi kun yleensä niitä pidetään syntinä. Haluaisin elää vapaasti!!

Moni mies ei edes usko miten nöyryyttävältä naisihmisestä voi tuntua mennä juhliin tms ilman meikkiä. Nykyään se on alkanut enemmän häiritä.

Tämä on vähän sekavaa kirjoitusta.. Mutta niin monesta asiasta mitä kirjoitit olen täysin samaa mieltä kyllä. Yksi tärkeä juttu on tuo lapsiasia. Erääseenkin sukulaisperheeseen lapsi tulee koko ajan lisää vaikka eivät pysty entisistäkään huolehtimaan. Monenlaisia ongelmia on perheessä. Eivät ymmärrä silti ei.. Perheen äiti on vain sitä mieltä että "joka ehkäisee, ei ole uskomassa" Kuulostaa ja näyttää kamalalta kun läheltä seuraa. Itse rakastan omia lapsiani niin paljon etten voi heille sellaista tehdä. Antaisin olla kuin heitteillä ja lisää lapsia vaan pukkaisi joka vuosi.

Lue lisää

"Kerroit tuosta meikkihyllyasiasta, sitä ei voi kukaan ulkopuolinen edes käsittää mutta niin se on! Eikö nyt jokaisen pitäisi saada tehdä omat ratkaisunsa sellaisissa asioissa jotka ei uskoon mitenkään liity. On niin vaikeaa kun pitää lapsille opettaa sellaista jossa ei ole mitään järkeä. onneksi omat lapseni ovat vielä niin pieniä ettei tarvi seikkaperäisesti perustella. Mutta jos en näe syntinä hiusten värjäämistä ja urheilukilpailuissa käymistä, niin joudunko opettamaan lapsilleni että se on väärin? jos en opeta, joutuvat he silmätikuiksi kun yleensä niitä pidetään syntinä. Haluaisin elää vapaasti!! "

Juuri lasteni takia olen näitä asioita herännyt miettimään. :( En halua valehdella lapsilleni. Enkä halua, että he joutuvat valehtelemaan minulle, kuten minä jouduin valehtelemaan jos äiti kysyi katsoinko lapsena naapurissa käydessäni televisiota... Haluaisin että lapseni voisivat olla täysin oma itsensä ja avoimesti sitä mitä ovat, harrastaa mitä haluavat jne. Tämäkään ei ole vl:lle itsestäänselvyys. Moni ammatti on poissuljettu ihan sen takia, kun on vl. Minuakin olisi kiinnostanut yläasteella opiskella parturi-kampaajaksi, mutta en voinut, kun siinä pitäisi värjätä hiuksia. :(

Kirjoitit: "Moni mies ei edes usko miten nöyryyttävältä naisihmisestä voi tuntua mennä juhliin tms ilman meikkiä. Nykyään se on alkanut enemmän häiritä."

Tämäkin on totta. Meitä estetään olemaan normaali osa yhteiskuntaa.

Surusilmä____ kirjoitti:

Samaa olen pohtinut. :( Ennen uskoin muiden selitykset siitä, että hoitokokoukset olivat siunauksellista aikaa. En ole itse elänyt niiden aikaan, joten minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta eräs tuttu vl-nainen on kertonut että hänenkin piti tehdä nuorena väärästä hengestä parannusta, vaikkei edes ymmärtänyt mitä se väärä henki tarkoittaa. Ja muutenkin mitä olen aiheesta lukenut ja perehtynyt, olen järkyttynyt niistä tarinoista. Silloinko kylvettiin meihin uskovaisiin tämä pelon ilmapiiri? Että sinut milloin tahansa voidaan käräyttää jostakin. :(

Järkytyin sitäkin kun näin Hakomajasta skannattuja kuvia siitä, että hoitokokouskutsuja on ollut Päivämiehessä tuohon aikaan, ja paikalle on ollut pakko mennä. Koko ajatuskin ahdistaa. Että olisi joutunut menemään sinne hirveästi peläten. :(

Lue lisää

Et ole yksin! Tiedän että meitä on paljon, jotka miettii ihan samoja kysymyksiä. Silti ollaan hiljaa, ei uskalleta tulla esiin kysymysten kanssa koska ei haluta olla huolestumisen kohteena. Toistellaan vaan näitä "ei kannata miettiä liikaa", "eihän se uskominen oo ulkonaisissa asioissa", "kaikilla on epäilyksiä" jne. Ja siltikin samat kysymykset vaivaa mieltä. Omalle miehellekään ei viitsi olla koko ajan avautumassa näistä, koska sillä ei oo myöskään vastauksia ja huomaan et sekin ahdistuu mun ahdistumisesta.
Voimia sulle! Ole rehellinen omille ajatuksille. Voisin sanoa et puhu avoimesti ajatuksistasi mut en sano. Lue netissä keskusteluja ja blogeja, niistä saa vähän perspektiiviä ajatteluun.

*iines kirjoitti:

Et ole yksin! Tiedän että meitä on paljon, jotka miettii ihan samoja kysymyksiä. Silti ollaan hiljaa, ei uskalleta tulla esiin kysymysten kanssa koska ei haluta olla huolestumisen kohteena. Toistellaan vaan näitä "ei kannata miettiä liikaa", "eihän se uskominen oo ulkonaisissa asioissa", "kaikilla on epäilyksiä" jne. Ja siltikin samat kysymykset vaivaa mieltä. Omalle miehellekään ei viitsi olla koko ajan avautumassa näistä, koska sillä ei oo myöskään vastauksia ja huomaan et sekin ahdistuu mun ahdistumisesta.
Voimia sulle! Ole rehellinen omille ajatuksille. Voisin sanoa et puhu avoimesti ajatuksistasi mut en sano. Lue netissä keskusteluja ja blogeja, niistä saa vähän perspektiiviä ajatteluun.

Lue lisää

Minustakin tuntuu, että meitä on enemmänkin. Muutaman tosi läheisen ihmisen kanssa on uskaltanut onneksi näistä joskus puhuakin, ainakin osasta, ja samanlaisia asioita hekin miettivät. Toivovat, että esim. tv-kielto kumottaisiin, koska se on oikeasti epäonnistunut idea alun perinkin.

Mutta ei näistä uskalla kellekään vähemmän läheiselle puhua. Ja omille vanhemmille esim. ei koskaan uskalla kertoa edes katsoneensa netistä jonkun ohjelman, kun heti pitävät syntisenä ja epäuskoisena. En siis pysty olemaan vanhemmilleni täysin oma itseni avoimesti, ja se surettaa.

*iines kirjoitti:

Et ole yksin! Tiedän että meitä on paljon, jotka miettii ihan samoja kysymyksiä. Silti ollaan hiljaa, ei uskalleta tulla esiin kysymysten kanssa koska ei haluta olla huolestumisen kohteena. Toistellaan vaan näitä "ei kannata miettiä liikaa", "eihän se uskominen oo ulkonaisissa asioissa", "kaikilla on epäilyksiä" jne. Ja siltikin samat kysymykset vaivaa mieltä. Omalle miehellekään ei viitsi olla koko ajan avautumassa näistä, koska sillä ei oo myöskään vastauksia ja huomaan et sekin ahdistuu mun ahdistumisesta.
Voimia sulle! Ole rehellinen omille ajatuksille. Voisin sanoa et puhu avoimesti ajatuksistasi mut en sano. Lue netissä keskusteluja ja blogeja, niistä saa vähän perspektiiviä ajatteluun.

Lue lisää

vielä tuosta lasten kasvatuksesta... Meillä vanhin on kohta kuusi ja vielä en ole mitään asiaa perustellut sillä että "me ollaan uskovaisia ja uskovaiset ei tee niin", toivottavasti ei tarvitsekaan. Välillä tulee kiusallisia hetkiä toisten uskovaisten kanssa ollessa, kun lapset esim. tanssii ja toisessa perheessä lapset on oppinu et uskovaiset ei tanssi. Mun mielestä lasten luovuuden ja ilmaisun rajottaminen on paljon pahempi synti kuin hämmennyksen herättäminen!

*iines kirjoitti:

vielä tuosta lasten kasvatuksesta... Meillä vanhin on kohta kuusi ja vielä en ole mitään asiaa perustellut sillä että "me ollaan uskovaisia ja uskovaiset ei tee niin", toivottavasti ei tarvitsekaan. Välillä tulee kiusallisia hetkiä toisten uskovaisten kanssa ollessa, kun lapset esim. tanssii ja toisessa perheessä lapset on oppinu et uskovaiset ei tanssi. Mun mielestä lasten luovuuden ja ilmaisun rajottaminen on paljon pahempi synti kuin hämmennyksen herättäminen!

Lue lisää

Minuakin ihmetyttää kun minutkin on kasvatettu siten ettei saa edes päätä nyökytellä tai liikuttaa musiikin tahtiin, ettei vaan TANSSI. Kuitenkin tanssiminen tulee lapsillakin luonnostaan, niin miksi se pitää tukahduttaa? Jotenkin omituinen tuo tanssiasiakin kyllä, vaikka tosi vähän omaan elämään vaikuttaa.

Pienenä tuli naapurin lapsille sanottua useasti vanhempien opettamana, että te ette pääse taivaaseen, mutta nyt kyllä vähän hävettää.. en kyllä aio ihan samanlaisia juttuja opettaa omille lapsilleni, vaikka uskosta haluankin puhua. Mutta vain positiivisella ja rakentavalla, ei-tukahduttavalla tavalla.

Surusilmä____ kirjoitti:

Minustakin tuntuu, että meitä on enemmänkin. Muutaman tosi läheisen ihmisen kanssa on uskaltanut onneksi näistä joskus puhuakin, ainakin osasta, ja samanlaisia asioita hekin miettivät. Toivovat, että esim. tv-kielto kumottaisiin, koska se on oikeasti epäonnistunut idea alun perinkin.

Mutta ei näistä uskalla kellekään vähemmän läheiselle puhua. Ja omille vanhemmille esim. ei koskaan uskalla kertoa edes katsoneensa netistä jonkun ohjelman, kun heti pitävät syntisenä ja epäuskoisena. En siis pysty olemaan vanhemmilleni täysin oma itseni avoimesti, ja se surettaa.

Lue lisää

Tässä telkkariasiassa on varmaan tosi erilaista linjaa eri puolella Suomea. Me asutaan pk-seudulla ja tääl kyllä ihan avoimesti keskustellaan tv-ohjelmista. Ja mun vanhemmat ja appivanhemmat ainakin katsoo netistä monenlaista, ei nyt ehkä Idolsia tai VOF:a, mutta Areenasta kaikkea, saippuasarjoja myöten.

*iines kirjoitti:

Tässä telkkariasiassa on varmaan tosi erilaista linjaa eri puolella Suomea. Me asutaan pk-seudulla ja tääl kyllä ihan avoimesti keskustellaan tv-ohjelmista. Ja mun vanhemmat ja appivanhemmat ainakin katsoo netistä monenlaista, ei nyt ehkä Idolsia tai VOF:a, mutta Areenasta kaikkea, saippuasarjoja myöten.

Lue lisää

Niin, koko ajan avoimemmin puhutaan tv:stä ja elokuvista, se on kyllä totta. Mutta vanhempi sukupolvi on edelleen aika voimakkaan paheksuva niitä kohtaan. Ehkä heillä on jotain hoitokokousmuistojakin? Sekin saattaa vaikuttaa.

Hassua on se, että minua ei edes saippuasarjat kiinnosta, tykkäisin katsoa juurikin sisustusohjelmia yms. mielestäni "viatonta", vaikkakin viihteellistä.

Ja kyllä nuoret voi jo keskenään aika avoimesti puhua tv-ohjelmista, mutta kuka hullu menisi sanomaan samat asiat ry:llä vaikkapa puheenvuorossa? Ei kukaan!

Surusilmä______ kirjoitti:

Niin, koko ajan avoimemmin puhutaan tv:stä ja elokuvista, se on kyllä totta. Mutta vanhempi sukupolvi on edelleen aika voimakkaan paheksuva niitä kohtaan. Ehkä heillä on jotain hoitokokousmuistojakin? Sekin saattaa vaikuttaa.

Hassua on se, että minua ei edes saippuasarjat kiinnosta, tykkäisin katsoa juurikin sisustusohjelmia yms. mielestäni "viatonta", vaikkakin viihteellistä.

Ja kyllä nuoret voi jo keskenään aika avoimesti puhua tv-ohjelmista, mutta kuka hullu menisi sanomaan samat asiat ry:llä vaikkapa puheenvuorossa? Ei kukaan!

Lue lisää

Saanko suoraan kysyä, miksi suostutte elämään tuollaisessa pelon ilmapiirissä? Miksi menette paikkaan, jossa teitä moititaan, jos teette tavallisia asioita kuten tv:n katselu? Minä pysyttelisin poissa paikasta, jossa joutuisin pelkäämään. Miksi mennä tahallaan paikkaan, jossa pelottaa? Minusta sellainen on täysin turhaa itsensä kiusaamista. En kirjoita tätä pilkatakseni vaan suoraan sanoen syvästä ihmetyksestä.

minä kysyn vaan! kirjoitti:

Saanko suoraan kysyä, miksi suostutte elämään tuollaisessa pelon ilmapiirissä? Miksi menette paikkaan, jossa teitä moititaan, jos teette tavallisia asioita kuten tv:n katselu? Minä pysyttelisin poissa paikasta, jossa joutuisin pelkäämään. Miksi mennä tahallaan paikkaan, jossa pelottaa? Minusta sellainen on täysin turhaa itsensä kiusaamista. En kirjoita tätä pilkatakseni vaan suoraan sanoen syvästä ihmetyksestä.

Lue lisää

Ei se ihan noin suoraviivaista ole. Seurapenkissä koen rauhaa, iloa ja vapautta. Yleensä. (Jos puhuja tuomitsee puheessaan synniksi kaiken kuorolaulannasta jääkiekko-otteluihin, niin se kyllä ahdistaa. Mutta tällainen on onneksi harvinaista, yleensä puheet ovat Raamatullisia ja lohduttavaa evankeliumia.)

Sitä paitsi minut on kasvatettu tähän, ja lapsesta asti opetettu, että vain tässä uskossa pääsee taivaaseen. Ja kerrottu miten onnettomia kaikki ulkopuolella olevat ovat oikeasti, vaikka esittäisivät muuta... jne. Koko suku on lestadiolaista molemmilla puolisoilla, tai lähes ainakin, ja sosiaalinen paine olla uskovainen on kova.

Surusilmä______ kirjoitti:

Ei se ihan noin suoraviivaista ole. Seurapenkissä koen rauhaa, iloa ja vapautta. Yleensä. (Jos puhuja tuomitsee puheessaan synniksi kaiken kuorolaulannasta jääkiekko-otteluihin, niin se kyllä ahdistaa. Mutta tällainen on onneksi harvinaista, yleensä puheet ovat Raamatullisia ja lohduttavaa evankeliumia.)

Sitä paitsi minut on kasvatettu tähän, ja lapsesta asti opetettu, että vain tässä uskossa pääsee taivaaseen. Ja kerrottu miten onnettomia kaikki ulkopuolella olevat ovat oikeasti, vaikka esittäisivät muuta... jne. Koko suku on lestadiolaista molemmilla puolisoilla, tai lähes ainakin, ja sosiaalinen paine olla uskovainen on kova.

Lue lisää

"Ja kerrottu miten onnettomia kaikki ulkopuolella olevat ovat oikeasti, vaikka esittäisivät muuta... jne."

Sinä varmaan fiksuna ihmisenä ymmärrät, että tuo on vain niitä vl-liikkeen kliseitä, jolla yritetään pitää jäsenet vl-liikkeen sisällä?

Voin ainakin omalta osaltani vilpittömästi sanoa, että vl-liikkeestä lähteminen on ollut elämäni paras päätös. Voin nyt elää omanlaistani elämää ilman ainaista pelkoa. Kukaan muu ei määrää mitä saan omalla kehollani tehdä.

Lisäksi vl-liikkeessä niin paljon halveksitut "epäuskoiset" ovat useimmiten todella mukavia. On eheyttävä kokemus saada ystäviä ihmisistä, jotka eivät vaadi mitään, eivät puhu pahaa selän takana, ja jotka ovat kaikin puolin luotettavia.

Sitten toisesta asiasta. Puhutte noissa puheenvuoroissanne siitä, miten muita lestadiolaisia ei voi kohdata aidosti, vaan kaikilla on jonkinlaiset vl-kulissit yllä.

Minua itseänikin on vaivannut kauan aikaa tämä sama asia esimerkiksi omien vl-sisarusteni kohdalla. Koskaan ei voi oikeasti tietää, mitä he asioista ajattelevat, koska suusta tulee vain "uskovaiselle sopivia" ajatuksia. Mitä he oikeasti ajattelevat? Keitä he oikeasti ovat, omat sisarukseni? En tiedä.

13+18 kirjoitti:

"Ja kerrottu miten onnettomia kaikki ulkopuolella olevat ovat oikeasti, vaikka esittäisivät muuta... jne."

Sinä varmaan fiksuna ihmisenä ymmärrät, että tuo on vain niitä vl-liikkeen kliseitä, jolla yritetään pitää jäsenet vl-liikkeen sisällä?

Voin ainakin omalta osaltani vilpittömästi sanoa, että vl-liikkeestä lähteminen on ollut elämäni paras päätös. Voin nyt elää omanlaistani elämää ilman ainaista pelkoa. Kukaan muu ei määrää mitä saan omalla kehollani tehdä.

Lisäksi vl-liikkeessä niin paljon halveksitut "epäuskoiset" ovat useimmiten todella mukavia. On eheyttävä kokemus saada ystäviä ihmisistä, jotka eivät vaadi mitään, eivät puhu pahaa selän takana, ja jotka ovat kaikin puolin luotettavia.

Sitten toisesta asiasta. Puhutte noissa puheenvuoroissanne siitä, miten muita lestadiolaisia ei voi kohdata aidosti, vaan kaikilla on jonkinlaiset vl-kulissit yllä.

Minua itseänikin on vaivannut kauan aikaa tämä sama asia esimerkiksi omien vl-sisarusteni kohdalla. Koskaan ei voi oikeasti tietää, mitä he asioista ajattelevat, koska suusta tulee vain "uskovaiselle sopivia" ajatuksia. Mitä he oikeasti ajattelevat? Keitä he oikeasti ovat, omat sisarukseni? En tiedä.

Lue lisää

No sehän siinä on, kun nyt vasta olen alkanut kyseenalaistamaan noita minulle opetettuja asioita. Mutta se on vaikeaa, kun sitä on opetettu jo suunnilleen äidinmaidossa! Koko maailmankuvani on vanhoillislestadiolainen. Aina kun ajattelee "uskon kieltämistä", niin alkaa pelottaa, että sitten on nykyistä onnettomampi ja salaa haaveilee pääsystä takaisin "Saara-äidin" hellään huomaan (tämä viimeisin hieman ironisesti). Kärjistetystihän vl:t näkevät että kaikki ex-vl:t ovat katkeria ja iloisinakin vain teeskentelevät. :/

Kuitenkin aina jollain tasolla on ahdistanut se muotti johon minun täytyy sopia vl:nä, etenkin tyttönä ja naisena. Mutta minusta liikkeen opetuksessa sinänsä on kaikki oikein USKON osalta, vain näissä elämäntapa-asioissa on menty metsään. Jo siinä, kun on alettu yhteisönä määräämään, mitä kukin YKSILÖ voi tehdä ja miten elää.

"Oppi ei muutu", mutta muuttuuhan se ainakin elämäntapa-asioissa, vaikkakin hitaasti, ja niinhän sen kuuluisikin olla, että edes jonkin verran muututaan ajan mukana, kunhan se ydinsanoma syntien anteeksiantamuksesta säilyisi.

Mutta toisaalta, en pidä siitä että yhteisö sanelee jollain 60-luvun aikaisella päätöksellä sitä etten saa omistaa tv:tä... jos haluan kuulua yhteisöön. Tämäkin asia on muka "yhteisellä päätöksellä" todettu uskovaiselle sopimattomaksi huonekaluksi. (Hirveää, yksinkertaisesti HIRVEÄÄ on se, että silloin on ihmisiä potkittu ulos vain sen takia, että heillä on ollut tv!) Uskon, että suurin osa ainakin nuorista vl:stä on tästä asiasta harmissaan loppujen lopuksi, edes vähäsen. Onhan se oikeasti naurettavaa, kun sitä alkaa tarkemmin miettimään. Aiemmin ei kyllä ole uskaltanut sillä tavalla rehellisesti ajatella edes omassa mielessään..

Enpä muista milloin olisin uskaltanut näin avoimesti kertoa ajatuksistani kuin tässä aiheessa.

Ai niin, ja tuo sun ajatus sisarustesi tuntemisesta satutti. Minäkin olen tuollainen. En halua ei-vl-sisaruksilleni myöntää, että en tee asioita aina niinkuin vl:t "haluavat tehdä".

Surusilmä_______ kirjoitti:

No sehän siinä on, kun nyt vasta olen alkanut kyseenalaistamaan noita minulle opetettuja asioita. Mutta se on vaikeaa, kun sitä on opetettu jo suunnilleen äidinmaidossa! Koko maailmankuvani on vanhoillislestadiolainen. Aina kun ajattelee "uskon kieltämistä", niin alkaa pelottaa, että sitten on nykyistä onnettomampi ja salaa haaveilee pääsystä takaisin "Saara-äidin" hellään huomaan (tämä viimeisin hieman ironisesti). Kärjistetystihän vl:t näkevät että kaikki ex-vl:t ovat katkeria ja iloisinakin vain teeskentelevät. :/

Kuitenkin aina jollain tasolla on ahdistanut se muotti johon minun täytyy sopia vl:nä, etenkin tyttönä ja naisena. Mutta minusta liikkeen opetuksessa sinänsä on kaikki oikein USKON osalta, vain näissä elämäntapa-asioissa on menty metsään. Jo siinä, kun on alettu yhteisönä määräämään, mitä kukin YKSILÖ voi tehdä ja miten elää.

"Oppi ei muutu", mutta muuttuuhan se ainakin elämäntapa-asioissa, vaikkakin hitaasti, ja niinhän sen kuuluisikin olla, että edes jonkin verran muututaan ajan mukana, kunhan se ydinsanoma syntien anteeksiantamuksesta säilyisi.

Mutta toisaalta, en pidä siitä että yhteisö sanelee jollain 60-luvun aikaisella päätöksellä sitä etten saa omistaa tv:tä... jos haluan kuulua yhteisöön. Tämäkin asia on muka "yhteisellä päätöksellä" todettu uskovaiselle sopimattomaksi huonekaluksi. (Hirveää, yksinkertaisesti HIRVEÄÄ on se, että silloin on ihmisiä potkittu ulos vain sen takia, että heillä on ollut tv!) Uskon, että suurin osa ainakin nuorista vl:stä on tästä asiasta harmissaan loppujen lopuksi, edes vähäsen. Onhan se oikeasti naurettavaa, kun sitä alkaa tarkemmin miettimään. Aiemmin ei kyllä ole uskaltanut sillä tavalla rehellisesti ajatella edes omassa mielessään..

Enpä muista milloin olisin uskaltanut näin avoimesti kertoa ajatuksistani kuin tässä aiheessa.

Ai niin, ja tuo sun ajatus sisarustesi tuntemisesta satutti. Minäkin olen tuollainen. En halua ei-vl-sisaruksilleni myöntää, että en tee asioita aina niinkuin vl:t "haluavat tehdä".

Lue lisää

Vl-liikkeessä katkeruus mielletään useimmiten kyseisen henkilön ominaisuudeksi, mistä seuraa, ettei tarvitse ottaa selville miksi tuo henkilö on katkera.

Totuus kuitenkin on, että monet ovat vl-liikkeessä kokeneet niin pahaa hengellistä yms. väkivaltaa, että katkeruuskin on täysin oikeutettua.

Kyllä minuakin hieman kismittää ne nöyryytykset, mihin minut on vl-likkeen taholta pakotettu. Kaiken maailman koulutv-kiellot, teatterikiellot, meikkaamiskiellot, tanssimiskiellot jne. Vl-liikkeessä kaikkien on ajateltava, pukeuduttava ja elettävä samalla tavalla. Nämä elämäntapasäännökset ovat kuitenkin loppujen lopuksi pientä.

Kaikkein pahinta oman kokemukseni mukaan olivat kuitenkin 70-luvun hoitokokoukset, joissa vilpittömästi uskovaisia ihmisiä erotettiin mielivaltaisesti. Olin tuolloin n. 10 v, Minusta hoitokokoukset olivat jo tuolloin täysin väärin ja ihmisten sairasta kidutusta täysin mielivaltaisista syistä. Vl-liikkeessä sitä vaadittiin kuitenkin pitämään siunauksellisena.

Olen siitä lähtien ollut sitä mieltä, ettei vl-liikkeessä ole mitään hyvää, ei mitään arvostettavaa. Kun olen omin silmin nähnyt vl-liikkeen rumat puolet, minun on ollut suorastaan huojentavaa jättää se painajainen taakseni, missä vl-liikkeessä elin.

Kannustaisin sinua olemaan rehellinen itsellesi ja sisaruksillesi. Melko varmasti saat ex-vl-sisaruksiltasi tukea ja ymmärtämystä: he ovat olleet samassa tilanteessa ja tietävät kyllä, miten asiat ovat.

Surusilmä______ kirjoitti:

Ei se ihan noin suoraviivaista ole. Seurapenkissä koen rauhaa, iloa ja vapautta. Yleensä. (Jos puhuja tuomitsee puheessaan synniksi kaiken kuorolaulannasta jääkiekko-otteluihin, niin se kyllä ahdistaa. Mutta tällainen on onneksi harvinaista, yleensä puheet ovat Raamatullisia ja lohduttavaa evankeliumia.)

Sitä paitsi minut on kasvatettu tähän, ja lapsesta asti opetettu, että vain tässä uskossa pääsee taivaaseen. Ja kerrottu miten onnettomia kaikki ulkopuolella olevat ovat oikeasti, vaikka esittäisivät muuta... jne. Koko suku on lestadiolaista molemmilla puolisoilla, tai lähes ainakin, ja sosiaalinen paine olla uskovainen on kova.

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi! Oletkosiis peloteltu tai alistettu, jos et uskalla olla oma itsesi, vaikka haluaisit elää toisin? Muutenhan eläisit niin kuin haluaisit. Ymmärrän kyllä, mutta miksi suostut pelkoon? Mitä väliä sillä on, mihin uskontoon on kasvanut tai mitä uskontoa muu suku edustaa? Voihan tekemisissä olla ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa ketään syrjimättä, vai voitko? Olen repäissyt itseni irti uskonnollisesta sääntöviidakosta ja alkanut elää omaa elämääni hyvin onnellisena.

9+18 kirjoitti:

Vl-liikkeessä katkeruus mielletään useimmiten kyseisen henkilön ominaisuudeksi, mistä seuraa, ettei tarvitse ottaa selville miksi tuo henkilö on katkera.

Totuus kuitenkin on, että monet ovat vl-liikkeessä kokeneet niin pahaa hengellistä yms. väkivaltaa, että katkeruuskin on täysin oikeutettua.

Kyllä minuakin hieman kismittää ne nöyryytykset, mihin minut on vl-likkeen taholta pakotettu. Kaiken maailman koulutv-kiellot, teatterikiellot, meikkaamiskiellot, tanssimiskiellot jne. Vl-liikkeessä kaikkien on ajateltava, pukeuduttava ja elettävä samalla tavalla. Nämä elämäntapasäännökset ovat kuitenkin loppujen lopuksi pientä.

Kaikkein pahinta oman kokemukseni mukaan olivat kuitenkin 70-luvun hoitokokoukset, joissa vilpittömästi uskovaisia ihmisiä erotettiin mielivaltaisesti. Olin tuolloin n. 10 v, Minusta hoitokokoukset olivat jo tuolloin täysin väärin ja ihmisten sairasta kidutusta täysin mielivaltaisista syistä. Vl-liikkeessä sitä vaadittiin kuitenkin pitämään siunauksellisena.

Olen siitä lähtien ollut sitä mieltä, ettei vl-liikkeessä ole mitään hyvää, ei mitään arvostettavaa. Kun olen omin silmin nähnyt vl-liikkeen rumat puolet, minun on ollut suorastaan huojentavaa jättää se painajainen taakseni, missä vl-liikkeessä elin.

Kannustaisin sinua olemaan rehellinen itsellesi ja sisaruksillesi. Melko varmasti saat ex-vl-sisaruksiltasi tukea ja ymmärtämystä: he ovat olleet samassa tilanteessa ja tietävät kyllä, miten asiat ovat.

Lue lisää

Hoitokokoukset on kyllä olleet jotain ihan järkyttävää :( Ikävää että sinäkin olet joutunut kärsimään niistä.

Tuo on totta, että osalla on erittäin hyviäkin syitä olla katkeria. Toki heillä on siihen oikeus. Itsekin olen vähän katkera lapsuudestani...

Minä kysyn vaan! kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi! Oletkosiis peloteltu tai alistettu, jos et uskalla olla oma itsesi, vaikka haluaisit elää toisin? Muutenhan eläisit niin kuin haluaisit. Ymmärrän kyllä, mutta miksi suostut pelkoon? Mitä väliä sillä on, mihin uskontoon on kasvanut tai mitä uskontoa muu suku edustaa? Voihan tekemisissä olla ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa ketään syrjimättä, vai voitko? Olen repäissyt itseni irti uskonnollisesta sääntöviidakosta ja alkanut elää omaa elämääni hyvin onnellisena.

Lue lisää

Peloteltu - ehkä? En ole osannut koskaan ajatella siten mutta tarkemmin mietittynä onhan se niin. Vanhemmat tässä eniten ovat toimineet pelottelijoina, muuten ei niinkään, paitsi tietysti saarnojen puheet siitä mitä on elämä epäuskoisena jne. Ei minulla sinänsä ole mitään katkeria kokemuksia seurakunnasta tai vanhoillislestadiolaisuudesta. Minua on kuitenkin kohdeltu aina ihan hyvin.

Alistettu en koe olevani. Miehenikään ei koskaan alistaisi minua. Ehkäisynkin suhteen on sitä mieltä, että se on ennen kaikkea minun ratkaisuni, eikä hän halua painostaa minua synnyttämään fyysisen ja mielenterveyteni uhalla. Minulla on onneksi ihana mies.

minä kysyn vaan! kirjoitti:

Saanko suoraan kysyä, miksi suostutte elämään tuollaisessa pelon ilmapiirissä? Miksi menette paikkaan, jossa teitä moititaan, jos teette tavallisia asioita kuten tv:n katselu? Minä pysyttelisin poissa paikasta, jossa joutuisin pelkäämään. Miksi mennä tahallaan paikkaan, jossa pelottaa? Minusta sellainen on täysin turhaa itsensä kiusaamista. En kirjoita tätä pilkatakseni vaan suoraan sanoen syvästä ihmetyksestä.

Lue lisää

Minä kysyn ihan samaa? Minun mielestäni ihmisen elämä ei tarvitse pönkäkseen jotain sellaista mitä todellisuudessa ei ole edes olemassa. Miten helpompaa on olla omaksi mielikseen maan lakeja noudattaen. Olen seurannut monien lahkojen toimintaa , kyttäys ,mitä erilaisten ja järjenvastaisten sääntöjen luominen.Ihmisten pelottelu ja kaikkea muuta surkuhupaisaa. Miksi suostua siihen?Ja vain sen takia että kuoleman jälkeen olis joku ikunen elämä, kun tässä nykyisessäkin on ihan tarpeeksi.

Surusilmä______ kirjoitti:

Peloteltu - ehkä? En ole osannut koskaan ajatella siten mutta tarkemmin mietittynä onhan se niin. Vanhemmat tässä eniten ovat toimineet pelottelijoina, muuten ei niinkään, paitsi tietysti saarnojen puheet siitä mitä on elämä epäuskoisena jne. Ei minulla sinänsä ole mitään katkeria kokemuksia seurakunnasta tai vanhoillislestadiolaisuudesta. Minua on kuitenkin kohdeltu aina ihan hyvin.

Alistettu en koe olevani. Miehenikään ei koskaan alistaisi minua. Ehkäisynkin suhteen on sitä mieltä, että se on ennen kaikkea minun ratkaisuni, eikä hän halua painostaa minua synnyttämään fyysisen ja mielenterveyteni uhalla. Minulla on onneksi ihana mies.

Lue lisää

Tiedostaminen on ensimmäinen askel vapauteen. Vapaus on lupa olla oma itsensä ja elää omana itsenään.

Olet nyt tedostanut, että olet joutunut pelotelluksi. Pelkääminen on täysin turhaa, vaikka pelko onkin todellinen tunnetila eikä kenenkään pelkotiloja saa koskaan vähätellä. Peloista voi vapautua. Se tapahtuu vähitellen. yhdestä pelosta irti pääseminen rohkaisee pääsemään seuraavastakin pelosta eroon. On hyvä tiedostaa, mikä pelon on aiheuttanut. Kun sen tiedostaa, on helpompi miettiä, onko valmis alistumaan pelkojen aiheuttajan tahtoon vai päättääkö alkaa toimia ja ajatella itse niin kuin parhaaksi näkee.

Minusta pelottelu on myös alistamista. Kun käytetään toiseen ihmiseen valtaa ja hallitaan pelolla, se on eräänlaista alistamista. Ihminen ei uskalla toteuttaa itseään koska pelkää.

Se että ei elä jonkun maallisen yhdistyksen keksimien sääntöjen mukaan ei tarkoita sitä, että hylkäisi sydämestään Jumalan. Aidosti Jeesuksen sovitustyöhön uskovia ihmisiä on ympäri maailman sielläkin, missä Lestadiuksesta ei ole ikinä kuultukaan. Niin kuin Raamattu kertoo, pelastuvia tulee kaikista kansoista ja kielistä eri maan ääristä.

eiuskossa kirjoitti:

Minä kysyn ihan samaa? Minun mielestäni ihmisen elämä ei tarvitse pönkäkseen jotain sellaista mitä todellisuudessa ei ole edes olemassa. Miten helpompaa on olla omaksi mielikseen maan lakeja noudattaen. Olen seurannut monien lahkojen toimintaa , kyttäys ,mitä erilaisten ja järjenvastaisten sääntöjen luominen.Ihmisten pelottelu ja kaikkea muuta surkuhupaisaa. Miksi suostua siihen?Ja vain sen takia että kuoleman jälkeen olis joku ikunen elämä, kun tässä nykyisessäkin on ihan tarpeeksi.

Lue lisää

Usko on monelle ihmiselle tärkeä. Uskomisesta Jumalaan ei tarvitse luopua vaikka luopuisikin maallisen yhdistyksen sääntöviidakosta. Tämän kun moni tajuaisi, saataisiin paljon lisää onnellisia ihmisiä. Ihminen voi elää normaalisti maan lakeja noudattaen. Siihen ei tarvita lisää jotakin kummallisia hiustenvärjäys- ja korvakorukieltoja, jotka ovat jonkun maallisen yhdistyksen keksimiä naisten kyttäämissääntöjä. Riittää että elää maan lakien mukaan.

Surusilmä______ kirjoitti:

Ei se ihan noin suoraviivaista ole. Seurapenkissä koen rauhaa, iloa ja vapautta. Yleensä. (Jos puhuja tuomitsee puheessaan synniksi kaiken kuorolaulannasta jääkiekko-otteluihin, niin se kyllä ahdistaa. Mutta tällainen on onneksi harvinaista, yleensä puheet ovat Raamatullisia ja lohduttavaa evankeliumia.)

Sitä paitsi minut on kasvatettu tähän, ja lapsesta asti opetettu, että vain tässä uskossa pääsee taivaaseen. Ja kerrottu miten onnettomia kaikki ulkopuolella olevat ovat oikeasti, vaikka esittäisivät muuta... jne. Koko suku on lestadiolaista molemmilla puolisoilla, tai lähes ainakin, ja sosiaalinen paine olla uskovainen on kova.

Lue lisää

Niinhän sitä sanottiin: voi kuinka onnettomia ulkopuolella olevat ovat ;)) Et tiedäkään kuinka elämäni muuttui onnelliseksi päästessäni elämään normaalia elämää! Koin elämäni tyhjäksi ja turhaksi, hukkaan heitetyksi eläessäni vl-elämää. Ei se silti helppoa ollut lähteminenkään, mutta pian huomasin, kuinka onnelliseksi elämäni muuttui. Elämääni tuli iloa ja valoa - ja Jumalan rakkautta. Sitä ei vl-piireissä koskaan minulle ollut.
Toinen klisee, mitä puhuja toistelevat on se suomusten putoaminen silmiltä. Puhujat käyttävät sitä niin, että kun kääntyy vl-uskoon, suomukset putoavat silmiltä. Minä, ja monet muut jotka olemme lähteneet, olemme sen toisin päin kokeneet. Silloin ne vasta todella putoavat, ja näemme todellisen maailman ja näemme valitettavasti todellisena myös lestadiolaisen liikkeen ja kaikki sen epäkohdat, ja siitä syntyy kaikki nämä katkerat puheet, joita tälläkin palstalla on. Mutta mutta...jos sinulla on sydämessäsi usko niin ei se sieltä mihinkään katoa, vaikka et lestadiolainen olekaan.

Surusilmä_____ kirjoitti:

"Kerroit tuosta meikkihyllyasiasta, sitä ei voi kukaan ulkopuolinen edes käsittää mutta niin se on! Eikö nyt jokaisen pitäisi saada tehdä omat ratkaisunsa sellaisissa asioissa jotka ei uskoon mitenkään liity. On niin vaikeaa kun pitää lapsille opettaa sellaista jossa ei ole mitään järkeä. onneksi omat lapseni ovat vielä niin pieniä ettei tarvi seikkaperäisesti perustella. Mutta jos en näe syntinä hiusten värjäämistä ja urheilukilpailuissa käymistä, niin joudunko opettamaan lapsilleni että se on väärin? jos en opeta, joutuvat he silmätikuiksi kun yleensä niitä pidetään syntinä. Haluaisin elää vapaasti!! "

Juuri lasteni takia olen näitä asioita herännyt miettimään. :( En halua valehdella lapsilleni. Enkä halua, että he joutuvat valehtelemaan minulle, kuten minä jouduin valehtelemaan jos äiti kysyi katsoinko lapsena naapurissa käydessäni televisiota... Haluaisin että lapseni voisivat olla täysin oma itsensä ja avoimesti sitä mitä ovat, harrastaa mitä haluavat jne. Tämäkään ei ole vl:lle itsestäänselvyys. Moni ammatti on poissuljettu ihan sen takia, kun on vl. Minuakin olisi kiinnostanut yläasteella opiskella parturi-kampaajaksi, mutta en voinut, kun siinä pitäisi värjätä hiuksia. :(

Kirjoitit: "Moni mies ei edes usko miten nöyryyttävältä naisihmisestä voi tuntua mennä juhliin tms ilman meikkiä. Nykyään se on alkanut enemmän häiritä."

Tämäkin on totta. Meitä estetään olemaan normaali osa yhteiskuntaa.

Lue lisää

Minä meikkaan ja tiedän monen muunkin uskovaisen meikkaavan. Alkakaa meikata, niin kulttuuri muuttuu!

Kiitos kokemuksestasi!

Itse näen vaihtoehtoina a) sisälläpysymisen, niin että vaikenen ongelmista ja odotan kehitystä parempaan, b) puhuin asioista avoimesti ja otan sen riskin että mun kanssa keskustelua aletaan pelkäämään (hullu sanavalinta, mut pelko taitaa kuitenki olla se tunne!) tai c) ilmoitan vaan että oon valinnu eri tien.

Vaihtoehto c) tuntuu välillä ainoalta mahdolliselta koska en oo niin vahva etten välittäis muiden mielipiteistä. Se tulis niin täydellisenä shokkina kaikille et sitäkään en uskalla tehdä. Välillä vaan itkettää niin paljon se että oon syntyny ja kasvanu tähän porukkaan. Ja siltikin tää on niin rakas mulle :)

*iines kirjoitti:

Kiitos kokemuksestasi!

Itse näen vaihtoehtoina a) sisälläpysymisen, niin että vaikenen ongelmista ja odotan kehitystä parempaan, b) puhuin asioista avoimesti ja otan sen riskin että mun kanssa keskustelua aletaan pelkäämään (hullu sanavalinta, mut pelko taitaa kuitenki olla se tunne!) tai c) ilmoitan vaan että oon valinnu eri tien.

Vaihtoehto c) tuntuu välillä ainoalta mahdolliselta koska en oo niin vahva etten välittäis muiden mielipiteistä. Se tulis niin täydellisenä shokkina kaikille et sitäkään en uskalla tehdä. Välillä vaan itkettää niin paljon se että oon syntyny ja kasvanu tähän porukkaan. Ja siltikin tää on niin rakas mulle :)

Lue lisää

Niinpä niin, tosi kahtiajakoisia fiiliksiä on täälläkin! Voi melkeinpä sanoa että yhtenä päivänä oon sitä mieltä etten jaksa enää uskoa ja jatkaa tässä liikkeessä, toisena taas yritän vaan olla mahd. hyvä uskovainen ja uskon että voin jäädä, sitä seuraavana taas päinvastoin jne. :(

Tää on aika raastavaa. Kai mulla on joku kriisi menossa. Vaikkakin uskon niinkuin ennenkin, Jeesukseen, Jumalaan ja syntien anteeksiantamukseen Jeesuksen sovitustyön tähden. Mutta ne elämäntapa-asiat vaan ahdistaa ja pahasti. Ne ei tunnu oikeilta, eikä rehellisiltä.

*iines kirjoitti:

Kiitos kokemuksestasi!

Itse näen vaihtoehtoina a) sisälläpysymisen, niin että vaikenen ongelmista ja odotan kehitystä parempaan, b) puhuin asioista avoimesti ja otan sen riskin että mun kanssa keskustelua aletaan pelkäämään (hullu sanavalinta, mut pelko taitaa kuitenki olla se tunne!) tai c) ilmoitan vaan että oon valinnu eri tien.

Vaihtoehto c) tuntuu välillä ainoalta mahdolliselta koska en oo niin vahva etten välittäis muiden mielipiteistä. Se tulis niin täydellisenä shokkina kaikille et sitäkään en uskalla tehdä. Välillä vaan itkettää niin paljon se että oon syntyny ja kasvanu tähän porukkaan. Ja siltikin tää on niin rakas mulle :)

Lue lisää

Helpoin lienee kuitenkin tuo c. Kun on niin vaikeaa elää kaksoiselämää. Kun ajattelen niin että jos en ole kaikesta samaa mieltä ja tee niin kuin vl-uskovaiset yleensä tekee, en ole ole aidosti vl. Huijaan siis sekä itseäni että muita jos roikun mukana. B vaihtoehto on poissuljettu, en ole niin rohkea. Jää siis vaihtoehto c.
Mutta olisi mukavaa jos järjestettäisiin jotain tapaamisia meillekin jotka emme ole nykyisen linjan kannalla, mutta haluamme kuitenkin olla uskomassa. Saisi edes vaihtaa ajatuksia muiden samoin ajattelevien kanssa, vailla pelkoa.

Jos maksamme jäsenmaksua ry:lle niin emmekö saisi järjestää oman tilaisuuden, jossa saisi vapaasti puhua?? Pois saisi jäädä suosiolla kaikki tiukkapipot jotka ei halua katsoa totuutta silmiin.

Samanmielinen kirjoitti:

Helpoin lienee kuitenkin tuo c. Kun on niin vaikeaa elää kaksoiselämää. Kun ajattelen niin että jos en ole kaikesta samaa mieltä ja tee niin kuin vl-uskovaiset yleensä tekee, en ole ole aidosti vl. Huijaan siis sekä itseäni että muita jos roikun mukana. B vaihtoehto on poissuljettu, en ole niin rohkea. Jää siis vaihtoehto c.
Mutta olisi mukavaa jos järjestettäisiin jotain tapaamisia meillekin jotka emme ole nykyisen linjan kannalla, mutta haluamme kuitenkin olla uskomassa. Saisi edes vaihtaa ajatuksia muiden samoin ajattelevien kanssa, vailla pelkoa.

Jos maksamme jäsenmaksua ry:lle niin emmekö saisi järjestää oman tilaisuuden, jossa saisi vapaasti puhua?? Pois saisi jäädä suosiolla kaikki tiukkapipot jotka ei halua katsoa totuutta silmiin.

Lue lisää

Minusta vaan tuntuu että ei se ankara hoitokokous-ehkäisykielto-tv-kielto-lestadiolaisuus ole se aito alkuperäinen, johon haluan kuulua. Näitä lakihenkisiä elämäntapasääntöjä on tullut koko ajan vain enemmän mukaan. Mutta jos niissä ei olisi niin ehdotonta ja tiukkaa, olisin onnellisempi uskovainen.

En mä osaa vielä poiskaan lähteä tästä joukosta...

Ollaan me kyllä välillä miehen kanssa puhuttu että sit kun ylevero tulee voimaan niin sama kait se on se töllö hankkia. Jos sit kaikki pitää meitä nipsnaps epiksinä niin sitten se on kai siinä sitten. :S

Ajattelen myös niin että haluan antaa lasteni harrastaa mitä itse haluavat, ilman että tarvii ajatella onko se uskovaisten mielestä sopivaa vai ei. Siis vaikka partio yms jotka ovat kuitenkin ns hyviä harrastuksia.

Mutta sitten ajattelen myös niin, että onko uskovaisten joukossa nuorilla kuitenkin turvallisempaa, kuin että alkavat hillua joka paikassa diskoissa yms. Yläasteikäisenä saa sitten pelätä että missä ovat. Toisaalta sen ikäisiä tuskin kiinnostaa mennä raamattuluokkaan jos koulukaverit menevät jonnekin ihan muualle..

Jäisivätkö lapseni sitten paitsi kaikista ihanista leireistä, kesäseuroista jne jne. Löytävätkö he tulevaisuudessa luotettavan puolison.

Nyt kun lapset pieniä, niin kyse on vain esim harrastuksista, lastenohjelmien katselusta ja muusta. mutta sitten kun ovat isompia niin tulee erilaisia asioita eteen.

Tuo on oikeesti aina yhtä hämmentävää kuulla, että ihmiset sanoo että usko ei ole muuttunut tai hävinnyt vaikka onkin lähtenyt vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä.

Kiva että olet onnellinen! :)

Itse kaipaan kaikkein eniten sitä että saisin olla joka tilanteessa 100% oma itseni eikä tarviis salata mitään, tuntuu että nyt pitää isoja osia persoonallisuudesta salata. :(

Surusilmä_______ kirjoitti:

Tuo on oikeesti aina yhtä hämmentävää kuulla, että ihmiset sanoo että usko ei ole muuttunut tai hävinnyt vaikka onkin lähtenyt vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä.

Kiva että olet onnellinen! :)

Itse kaipaan kaikkein eniten sitä että saisin olla joka tilanteessa 100% oma itseni eikä tarviis salata mitään, tuntuu että nyt pitää isoja osia persoonallisuudesta salata. :(

Lue lisää

Niin sitä minäkin mietin että meneekö tässä elämä hukkaan kun vl-liikkeeseen kuuluu. Olisi niin monia mukavia asioita joita haluaisin harrastaakin, mutta nyt en voi, ellen halua että siitä aletaan taas seläntakana puhua.

Kyllä minunkin täytyy sanoa, että vasta nt kun olen uskaltanut alkaa ajetella itse, lukenut asioista ja uskaltanut tehdä jossain asioissa omia päätöksiä, niin se itse usko onkin vahvistunut ja olen alkanut enemmän uskonasioita miettiäkin. Oliko sitä uskoa edes ennen, kun yritin vain taakkojen alla sääntöviidakossa seikkailla, luullen että näin täytyy tehdä että taivaaseen pääsee. Se oli vain jatkuvaa kapinamieltä, kunnes tajusin että tässä ei ole mitään järkeä, ei mitään.

Surusilmä_______ kirjoitti:

Tuo on oikeesti aina yhtä hämmentävää kuulla, että ihmiset sanoo että usko ei ole muuttunut tai hävinnyt vaikka onkin lähtenyt vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä.

Kiva että olet onnellinen! :)

Itse kaipaan kaikkein eniten sitä että saisin olla joka tilanteessa 100% oma itseni eikä tarviis salata mitään, tuntuu että nyt pitää isoja osia persoonallisuudesta salata. :(

Lue lisää

Se, että pitää salata joitakin osia omastapersoonasta, on juuri sitä kuluttavaa kaksoiselämää. Maailmassa sanottaisiin, että "pelataan kaksilla korteilla". Ollaan suu supussa ja noudatetaansääntöjä, ettei kukaan vain alkaisi epäillä uskon "oikeanlaisuutta". Toisaalta itse yksin ollessa tai samanmielisten joukossa ajatellaan eri tavalla ja kritisoidaan sääntöjä jne.

Kaikki tuo on hirveän kuluttavaa. Takana on PELKO, jota ei oikeassa Jumalan lasten jouksosa olo. Paavalikin sanoo, että "täydellinen rakkaus karkottaa pelon" ja "rakkaudessa ei ole pelkoa". Siis se, että ihminen kokee pelkoa ja ahdistusta, osoittaa sen, että se "jumalan lasten keskinäinen rakkaus", mitä seurapuheissa korostetaan, ei ole oikeaa vilpiutöntä rakkautta, vaan keinotekoista, pelonsekaista "rakkautta".

Vaikka haluat olla vl, niin koet ahdistusta ja kulutat itseäsi ja henkisiä voimavarojasi. Käyt kuitenkin prosessiasi läpi ja luet täältä eri henkilöitten kertomuksia omista kokemuksistaan. Prosessisi voi kestää vuosia, kunnes äkkiä ilman varoitusta joudut tilanteeseen, jossa sinun on tehtävä ratkaisu (kuten minun kävi). Tai sitten ei tapahdu mitään ja jatkat omaa prosessiasi edelleen.

Lopulta ehkä tulet siihen tulokseen, ettet voi olla rehellinen itsellesi ja lapsillesi ja ehkä miehellesikin, ellet selvästi sanoudu irti SRK-laisesta ajattelutavasta ja säännöistä. Jokaisella on kuuitenkin oma aikataulunsa tässä prosessissa, emmekä me ulkopuoliset voi sinua siinä auttaa enempää kuin omista kokemuksista kirjoittelemalla. Sinä itse teet päätöksesi ihan yksin, siihen ei voi eikä saa kukaan vaikuttaa, muuten se päätös ei ole oma, vaan toisten tahdon mukainen.

Jumalan siunausta edelleen:)

Onhan tämä asiallinen tosi ketju aivan yhtä järkyttävää luettavaa vl-todellisuudesta kuin Melperin kärjistetyt kiivaat kommentit. Me muut uskovat olemme hyvin järkyttyneitä vl-kristittyjen elämästä.

Tuntuupa siltä, että SRK ulkoistaisi teidät kaikki vl-liikkeestä, kuten Mari Leppäsen, jos olisitte rehellisiä omia itseänne, sellaisia, joiksi Jumala on teidät luonut.

"Kiitos Melpereille ja kumppaneille ettette ole vielä piannut tätä keskustelua vaan keskustelu on saanut pysyä asiallisena! "


Minäkin ihmettelen, miksei "Melperi1" ole jo tätäkin ketjua tyylilleen uskollisena roskajuttuineen terrorisoinut, toivotaan, että "Melperi1" ei tulisikaan tätä ketjua terrorisoimaan.

Siinä olet oikeassa että SRKn johto on toiminut monissa asioissa taitamattomasti, eikä vähiten tuohon pedofiliakohuun liittyen. Meidän jokaisen uskovaisen velvollisuus on omalta osaltamme olla muodostamassa avointa ja salailematonta keskustelukulttuuria, ja lapsille ja rikosten uhreille turvallista ja oikeudenmukaista uskonyhteisöä. Jos sinulle joku lapsi tai rikoksen uhri avautuu, niin usko hänen puhettaan, äläkä vaienna uhria. Jos vähänkin epäilet rikoksen tapahtuneen, niin tee asiasta viipymättä tutkintailmoitus.

Saat myös vapaalla mielellä arvostella SRKn toimia, joko ei-julkisesti kasvotusten tai tarvittaessa julkisesti. Mutta muista että me kaikki olemme viallisia ihmisiä, myös SRKn johtajat, joten heitäkin kohtaan kannattaa olla kriittisyyden lisäksi myös armollinen. Itsekään et varmaan ole elänyt virheettömästi, eikä varmasti löytyisi ketään valittavaksi SRKn johtokuntaan, jos sinne pitäisi etsiä virheettömiä uskovaisia.

Oikein on silti jos puutut oikeisiin epäkohtiin tai virheisiin rakentavasti, pyrkimällä vain muuttamaan SRKn johdon toimintaa parempaan suuntaan tulevaisuudessa. Tee se ilman kaunaa. Jos niin teet niin sinusta on paljon hyötyä vl-yhteisölle ja myös Jumalan valtakunnalle. Niin myös rikosten uhreille ja lapsille ja lasten puolustajille. Samalla siitä hyötyisivät kaikki ihmiset.

Saattaisi olla oikein valita naisia SRKn johtokuntaan(mm Valde Palola on näin sanonut), mutta heitä ei voida valita sinne vain siksi että siellä pitäisi olla naisiakin. Jokaisella SRKn vuosikokoukseen osallistuvalla on suuri vastuu tässä asiassa, että miten vie eteenpäin muutosta SRKssa jos siihen on tarvetta. Ole itse aktiivinen paikallisen Rauhanyhdistyksesi kokouksissa. Siellä voit omalta pieneltä osaltasi vaikuttaa siihen keitä henkilöitä valitaan SRKn vuosikokoukseen edustajiksi.

Olen samaa mieltä että naisista saattaisi olla hyötyä SRKn johtokunnassa, mutta sukupuoli ei saisi olla itsetarkoitus, vaan henkilön omakohtainen elävä usko(ennenkaikkea), Raamatun tuntemus, selkeä opillinen ymmärrys, henkilökohtaiset ominaisuudet, empatiakyky, arvot, lahjat ja kutsumus.

Käsittääkseni naiset voivat hakeutua kolehdinkantajiksi ihan siinä missä miehetkin. Minun koti-Rylläni on naisia kolehdinkantajina. Rauhanyhdistysten johtokunnissa myöskin on naisia. Niin myös SRKn vuosikokousedustajissa. Seurakuuluttajiksi naiset voivat hakeutua siinä missä miehetkin.

Jos jossakin Ry_ssä on käytäntönä että näihin tehtäviin ei voi itse hakeutua, vaan että niihin vain kutsutaan, niin voit pyrkiä Rauhanyhdistyksen johtokuntaan tai muihin luottamustehtäviin, joista käsin sitten voit itse kutsua naisia tai miehiä erilaisiin tehtäviin kunkin henkilökohtaisten lahjojen mukaisesti: mm kolehdinkantajan/valvojan kannattaisi olla fyysisesti vahva häiriköitten ja varkaitten varalta, joten siksi en ihmettele että niissä tehtävissä on enemmän miehiä.

Ryn tehtävät ovatkin yleensä jaettu henkilökohtaisten lahjojen mukaisesti (ainakin tarkoitus olisi), joten ei ihme että naisia on keittiöaskareissa enemmän kuin miehiä. He varmaan keskimäärin osaavat sen homman paljon paremmin kuin miehet. Toki miestenkin kannattaa niitäkin Ryn tehtäviä opetella.

Kehotat noudattamaan omantunnon ääntä, mutta itsekin nimität ihmisiä nimikristityiksi vain sen takia, että he katsovat netistä tv-ohjelmia. Ethän sinä näitä ihmisiä tunne, miten voit tehdä tuollaisen päätelmän? Nämä ihmiset ovat sydämestään uskomassa, käyvät seuroissa ja kaikki tuntevat heidät uskovaisina. Mutta heidän(kään) omatuntonsa ei kerro jonkun yksittäisen tv-ohjelman (hyvällä maulla tehdyn) olevan syntiä. Eivät he silti mitään pelkkiä "nimikristittyjä" ole. Minuakin varmaan pidät sellaisena, kun kerroin epäilyksistäni.

Rohkenen olla eri mieltä siitä, että lasten netinkäytön valvominen on helpompaa kuin tv:n. Aika harvalla perheellä muutenkaan on tietokoneessaan esto-ohjelmia, joilla estää lasten näkevän haitallista sisältöä netissä surffaillessaan. Ja ainakin minun lähipiirini isoissa perheissä ei yksinkertaisesti ehditä valvoa tarpeeksi lasten netin käyttöä, ja niinpä lapset käyttävät nettiä paljon väärin. Pienemmissä perheissä tiedän nettiä valvottavan tarkasti, ja osan perheissä lapset saavat katsoa Areenasta vaikkapa Muumeja tai muita lastenohjelmia.

TV:stä tulee hyvin, hyvin vähän pornoa. Netissä sitä on paljon ja helposti saatavilla, kuten kaikki tiedämme. Väkivaltaista sisältöä kyllä tv:ssä on liikaa, enkä sellaista antaisi lasten missään nimessä katsoakaan. Ja rajoittaisin lasten tv:n käyttöä ihan netin lailla, esim. maksimissaan puoli tuntia tai tunti päivässä. En usko, että lapseni saisivat kauheasti ikäviä vaikutteita Pikku Kakkosesta. Se on oikeasti laadukasta lastenohjelmaa.

Kiitos kuitenkin asiallisesta viestistä, en nyt ehdi vastata tarkemmin ja pidemmästi!

Televisiotekniikka on kehittynyt: ainakin joihinkin nykytelevisioihin on mahdollista laittaa lapsilukko. Kukaan ei tv:tä auki saa, jos ei tiedä kaukosäätimestä näppäillä oikeaa tunnuslukua. Sellainen tv vain näkyvälle paikalle olohuoneen nurkkaan ja auki ainoastaan silloin, kun on vanhemmatkin kotona. Ongelma ratkaistu. Ja ainakin antennin kautta vastaanotettujen tavallisten kanavien ohjelmasisältö on muuten taatusti siistimpää kuin se mitä joku teini pystyy täältä internetistä kaivamaan kahdessa minuutissa ja vielä pyyhkimään selaushistoriansa vanhemmilta.

vl-miäs kirjoitti:

Siinä olet oikeassa että SRKn johto on toiminut monissa asioissa taitamattomasti, eikä vähiten tuohon pedofiliakohuun liittyen. Meidän jokaisen uskovaisen velvollisuus on omalta osaltamme olla muodostamassa avointa ja salailematonta keskustelukulttuuria, ja lapsille ja rikosten uhreille turvallista ja oikeudenmukaista uskonyhteisöä. Jos sinulle joku lapsi tai rikoksen uhri avautuu, niin usko hänen puhettaan, äläkä vaienna uhria. Jos vähänkin epäilet rikoksen tapahtuneen, niin tee asiasta viipymättä tutkintailmoitus.

Saat myös vapaalla mielellä arvostella SRKn toimia, joko ei-julkisesti kasvotusten tai tarvittaessa julkisesti. Mutta muista että me kaikki olemme viallisia ihmisiä, myös SRKn johtajat, joten heitäkin kohtaan kannattaa olla kriittisyyden lisäksi myös armollinen. Itsekään et varmaan ole elänyt virheettömästi, eikä varmasti löytyisi ketään valittavaksi SRKn johtokuntaan, jos sinne pitäisi etsiä virheettömiä uskovaisia.

Oikein on silti jos puutut oikeisiin epäkohtiin tai virheisiin rakentavasti, pyrkimällä vain muuttamaan SRKn johdon toimintaa parempaan suuntaan tulevaisuudessa. Tee se ilman kaunaa. Jos niin teet niin sinusta on paljon hyötyä vl-yhteisölle ja myös Jumalan valtakunnalle. Niin myös rikosten uhreille ja lapsille ja lasten puolustajille. Samalla siitä hyötyisivät kaikki ihmiset.

Saattaisi olla oikein valita naisia SRKn johtokuntaan(mm Valde Palola on näin sanonut), mutta heitä ei voida valita sinne vain siksi että siellä pitäisi olla naisiakin. Jokaisella SRKn vuosikokoukseen osallistuvalla on suuri vastuu tässä asiassa, että miten vie eteenpäin muutosta SRKssa jos siihen on tarvetta. Ole itse aktiivinen paikallisen Rauhanyhdistyksesi kokouksissa. Siellä voit omalta pieneltä osaltasi vaikuttaa siihen keitä henkilöitä valitaan SRKn vuosikokoukseen edustajiksi.

Olen samaa mieltä että naisista saattaisi olla hyötyä SRKn johtokunnassa, mutta sukupuoli ei saisi olla itsetarkoitus, vaan henkilön omakohtainen elävä usko(ennenkaikkea), Raamatun tuntemus, selkeä opillinen ymmärrys, henkilökohtaiset ominaisuudet, empatiakyky, arvot, lahjat ja kutsumus.

Käsittääkseni naiset voivat hakeutua kolehdinkantajiksi ihan siinä missä miehetkin. Minun koti-Rylläni on naisia kolehdinkantajina. Rauhanyhdistysten johtokunnissa myöskin on naisia. Niin myös SRKn vuosikokousedustajissa. Seurakuuluttajiksi naiset voivat hakeutua siinä missä miehetkin.

Jos jossakin Ry_ssä on käytäntönä että näihin tehtäviin ei voi itse hakeutua, vaan että niihin vain kutsutaan, niin voit pyrkiä Rauhanyhdistyksen johtokuntaan tai muihin luottamustehtäviin, joista käsin sitten voit itse kutsua naisia tai miehiä erilaisiin tehtäviin kunkin henkilökohtaisten lahjojen mukaisesti: mm kolehdinkantajan/valvojan kannattaisi olla fyysisesti vahva häiriköitten ja varkaitten varalta, joten siksi en ihmettele että niissä tehtävissä on enemmän miehiä.

Ryn tehtävät ovatkin yleensä jaettu henkilökohtaisten lahjojen mukaisesti (ainakin tarkoitus olisi), joten ei ihme että naisia on keittiöaskareissa enemmän kuin miehiä. He varmaan keskimäärin osaavat sen homman paljon paremmin kuin miehet. Toki miestenkin kannattaa niitäkin Ryn tehtäviä opetella.

Lue lisää

Tässä SRK-asiassa olemme selvästikin enemmän samaa mieltä. :)

Kyllä minä olen ollut tosi pitkään ymmärtäväinen SRK:n johtoa kohtaan. Olen aina halunnut uskoa asiat parhain päin, vaikka he olisivat mitä sammakoita päästelleet haastatteluissa.. olen ajatellut, että luultavasti toimittaja on muotoillut vastaukset vähän omalla tavallaan, jne. Mutta olen tosi pettynyt tässä pedofiliakohussa SRK:hon. :( Tuntuu, että he eivät vain voi myöntää virheitään kuten uskovaisten kuuluisi, ja pitävät vain kynsin hampain kiinni vallastaan. Tietenkään pedofilia ei varmaankaan ole SRK:n johdon syy (paitsi jos siellä on joku pedofiili), mutta salailu, peittely ja uhrien vähättely ei ole minusta _todellakaan_ oikein. Ja kiistatta sitä on tehty.

Itse pysyn mieluummin taustalla RY:n toiminnassa, en jotenkin osaa mennä sinne luottamuustehtäviin tms, kun en ole kovin kummoinen uskovainen enkä tunne kauheasti ihmisiäkään omalla ry:llä.

Tuota noin, en näin yöstä jaksanut ihan kaikkea tekstiäsi lukea läpi, mutta kun minulla on nyt tuo televisio ollut 10v ja netti samat 10v, niin kyllä sanoisin, että netistä näkyy paljon enemmän pornoa kuin tv:stä. Olen sitä tv:tä seuraillut, ja siellä ei vehkeitä saa edes näyttää, korkeintaan kaukaa ja vähän karvatupsua vain. Mutta kirjoitappas googleen edes yksi naisen alapäähän viittaava sana, niin kuvat tupsahtaa eteesi muutaman sentin päästä otettuina: on videokuvaa ja stilliä. Niin että kun sinulla ei ole tv-kokemusta niin on ihan turhaa alkaa tv:tä tuosta teilaamaan.

Kiusaamista tapahtuu paljon muuallakin kuin uskonnollisissa ryhmissä, kuten koulussa, työpaikoilla, jengeissä tms. Kiusaaminen on helposti läsnä jos yhteisössä on valtarakenteita. Ei vika ole uskon, vaan ihmisten, jotka käyttävät uskontoa omiin vääriin tarkoituksiin. Samoin voitaisiin sanoa kommunismista, se on hieno aate (itseasiassa se on lähellä alkukristittyjen tapaa elää), mutta sitä on käytetty vääriin tarkoituksiin.

sadasa kirjoitti:

Kiusaamista tapahtuu paljon muuallakin kuin uskonnollisissa ryhmissä, kuten koulussa, työpaikoilla, jengeissä tms. Kiusaaminen on helposti läsnä jos yhteisössä on valtarakenteita. Ei vika ole uskon, vaan ihmisten, jotka käyttävät uskontoa omiin vääriin tarkoituksiin. Samoin voitaisiin sanoa kommunismista, se on hieno aate (itseasiassa se on lähellä alkukristittyjen tapaa elää), mutta sitä on käytetty vääriin tarkoituksiin.

Lue lisää

Aivan KAIKKIA uskontoja on käytetty "vääriin tarkoituksiin" ja käytetään edelleenkin. Niin on ollut käytännössä jokaisen uskonnon kohdalla historiassa.

Uskonnollisten yhteisöjen toimiin näyttää olevan vaikeaa puuttua, sillä uskonnonvapaus mahdollistaa monenmoisia asioita meidänkin maassamme. Ihmisiä SAA painostaa ja kiristää uskon nimissä. Samoihin toimiin puututtaisiin, mikäli ne tehtäisiin muissa tavoitteissa, mutta uskontojen nimissä tilanne on toinen!

Ahaa iines, mainitsit sanan esikoislestadiolaiset. Olen pahoillani mutta esikoilsestadiolaiset ovat kristittyjä, mormonit sen sijaan eivät ole.

PItää olla tarkempi näissä asioissa, opiskella tuhnasien tuntien ajan tosiasioita, eikä heti alkaa puhumaan kun ei vielä tiedä mitään. :-)

paas kattoen nyt kirjoitti:

Ahaa iines, mainitsit sanan esikoislestadiolaiset. Olen pahoillani mutta esikoilsestadiolaiset ovat kristittyjä, mormonit sen sijaan eivät ole.

PItää olla tarkempi näissä asioissa, opiskella tuhnasien tuntien ajan tosiasioita, eikä heti alkaa puhumaan kun ei vielä tiedä mitään. :-)

Lue lisää

En kai sanonut että mormonit olisivat kristittyjä? Uskovat silti Jumalaan.

*iines kirjoitti:

En kai sanonut että mormonit olisivat kristittyjä? Uskovat silti Jumalaan.

Ja omasta mielestaan mormonit myos ovat kristittyja, koska uskovat myos Nasaretin Jeesukseen.
Ehka emme tunne heidan uskoaan niin hyvin etta voisimme tuomita heidat ei Kristillisiksi.

JUMALA ON RAKKAUS kirjoitti:

Ja omasta mielestaan mormonit myos ovat kristittyja, koska uskovat myos Nasaretin Jeesukseen.
Ehka emme tunne heidan uskoaan niin hyvin etta voisimme tuomita heidat ei Kristillisiksi.

Lue lisää

Perinteisesti koulussa on opetettu, että mormoneja ei lueta kristityiksi. Viime vuosina joku tutkija on maininnut mormonit kristityiksi, mutta moni muu tutkija on edelleen eri mieltä siitä, että kyseinen uskonto on jo niin paljon kristinuskosta poikkeavaa, ettei sitä voida katsoa kristinuskoksi. On tutkijasta kiinni, miten luokittelee. Henkilökohtaisesti en pidä mormoneja kristittyinä. He muun muassa kastavat kuolleita ja etäkastavat ihmisiä heidän tietämättään. Minullekin tuli järkytyksenä, että minun sukuani oli muka kastettu mormoneiksi, vaikka asumme eri maassa ja kuulumme evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Meillä on muutamia mormonisukulaisia ja tällaiset etäkastamiset tuntuivat todella kummallisilta.

Minä kysyn vaan! kirjoitti:

Perinteisesti koulussa on opetettu, että mormoneja ei lueta kristityiksi. Viime vuosina joku tutkija on maininnut mormonit kristityiksi, mutta moni muu tutkija on edelleen eri mieltä siitä, että kyseinen uskonto on jo niin paljon kristinuskosta poikkeavaa, ettei sitä voida katsoa kristinuskoksi. On tutkijasta kiinni, miten luokittelee. Henkilökohtaisesti en pidä mormoneja kristittyinä. He muun muassa kastavat kuolleita ja etäkastavat ihmisiä heidän tietämättään. Minullekin tuli järkytyksenä, että minun sukuani oli muka kastettu mormoneiksi, vaikka asumme eri maassa ja kuulumme evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Meillä on muutamia mormonisukulaisia ja tällaiset etäkastamiset tuntuivat todella kummallisilta.

Lue lisää

Mina kysyn vaan, vastaus sinulle otin selvaa,mormonien kastamisista. Ei ole mitaan etakasteita olemassa, mutta on
kylla kuolleiden puolesta kastamisia.
Sain Raamatun kohdan Paavalin 1.kirje korinttolaisille 15 luvun alussa sanotaan mm."Itsensa kastattaminen kuolleiden puolesta ja
apostolien antautuminen hengenvaaraan osoittavat myoskin , etta uskottiin kuolleiden ylosnousevan". ja 15 luvun 29 jae:
"mITA MUUTOIN NE JOTKA KASTATTAVAT ITSENSA KUOLLEITTEN PUOLESTA ,SILLA SAAVAT AIKAAN ? JOS KUOLLEET EIVAT HERAJA ...............
kannattaa lukea vaikka koko luku.
En ole mormooni mutta haluan aina ottaa selvaa, ettei tule tuomittua vain kuulopuiheiden perusteella. siis ei elavia etakasteita!
Kristittyna oleminen velvoittaa olemaan kaikessa oikeudenmukainen.




























"

















































































'

En minäkään kulkisi sotamaalattuna ja tuskinpa edes jaksaisin/viitsisin tavallisessa arjessa meikkiä käyttää, mutta jo se MAHDOLLISUUS toisi hyvän mielen :) Ja jos olisin työssä jossa edustetaan, varmaan meikkaisin päivittäin (ainakin ripsiväri, huulikiilto, ehkä ihon tasoitusta puuterilla). Samoin juurikin esim. työhaastattelut.

No enhän minä haluaisi feikata mitään, vaan olla oma itseni JA kuulua tähän liikkeeseen. Mutta kun tässä herätysliikkeessä ei sitä liikkumavaraa kauheasti ole. :( Ja se tuntuu johtuvan ihan vaan SRK:n johdon jääräpäisyydestä ja siitä, että "muuttumattomasta opista" pidetään kiinni vaikka ihmiset kaipaavat muutosta joissakin elämäntapa-asioissa.

Surusilmä_____ kirjoitti:

No enhän minä haluaisi feikata mitään, vaan olla oma itseni JA kuulua tähän liikkeeseen. Mutta kun tässä herätysliikkeessä ei sitä liikkumavaraa kauheasti ole. :( Ja se tuntuu johtuvan ihan vaan SRK:n johdon jääräpäisyydestä ja siitä, että "muuttumattomasta opista" pidetään kiinni vaikka ihmiset kaipaavat muutosta joissakin elämäntapa-asioissa.

Lue lisää

Kai ymmärrät sen, ettei liikkeesi välttämättä ole oikeassa missään muussakaan, mikäli ihmisten toimia lähdetään säätelemään tuolla tavoin TÄYSIN uskomiseen liittymättömillä osa-alueilla?

Kai käsität jossakin mielesi sopukoissa sen, että Raamatun perusteella voidaan aivan mitä vain väittää?

Kai käsität myös sen, että Sinut on pienestä saakka manipuloitu uskomaan siihen, että uskomisen - fundamentalistisen sellaisen! - ulkopuolinen maailma on jotenkin "paha" ja "syntinen"?

Inhottava realisti kirjoitti:

Kai ymmärrät sen, ettei liikkeesi välttämättä ole oikeassa missään muussakaan, mikäli ihmisten toimia lähdetään säätelemään tuolla tavoin TÄYSIN uskomiseen liittymättömillä osa-alueilla?

Kai käsität jossakin mielesi sopukoissa sen, että Raamatun perusteella voidaan aivan mitä vain väittää?

Kai käsität myös sen, että Sinut on pienestä saakka manipuloitu uskomaan siihen, että uskomisen - fundamentalistisen sellaisen! - ulkopuolinen maailma on jotenkin "paha" ja "syntinen"?

Lue lisää

Minä uskon Raamatun olevan Jumalan Sanaa. Sitä sinä et ehkä ymmärrä, mutta näin se minun kohdallani on.

Kyllähän vl-liike on minuakin varjellut monelta ikävältä asialta: en ole koskaan joutunut kärsimään esim. alkoholismista, en ole päätynyt mihinkään huumejengeihin, en ole joutunut kärsimään monen lyhyen suhteen aiheuttamista sydänsuruista, minun ei ole tarvinnut pelätä että vanhempani eroavat tai että mieheni haluaisi erota tai pettäisi minua, ja elämäni on muutenkin ollut hyvin turvallista. En tietenkään tarkoita etteikö se voisi olla turvallista myös ulkopuolella, mutta esim. alkoholia reippaammin juoneet ihmiset pelottavat minua.

Kyllä minä sen tiedän, että suurin osa ei-vl:stä, ihan kuten vl:tkin, ovat mukavia ja kunnollisia ihmisiä. :) Siitä ei ole kyse.

Surusilmä______ kirjoitti:

Minä uskon Raamatun olevan Jumalan Sanaa. Sitä sinä et ehkä ymmärrä, mutta näin se minun kohdallani on.

Kyllähän vl-liike on minuakin varjellut monelta ikävältä asialta: en ole koskaan joutunut kärsimään esim. alkoholismista, en ole päätynyt mihinkään huumejengeihin, en ole joutunut kärsimään monen lyhyen suhteen aiheuttamista sydänsuruista, minun ei ole tarvinnut pelätä että vanhempani eroavat tai että mieheni haluaisi erota tai pettäisi minua, ja elämäni on muutenkin ollut hyvin turvallista. En tietenkään tarkoita etteikö se voisi olla turvallista myös ulkopuolella, mutta esim. alkoholia reippaammin juoneet ihmiset pelottavat minua.

Kyllä minä sen tiedän, että suurin osa ei-vl:stä, ihan kuten vl:tkin, ovat mukavia ja kunnollisia ihmisiä. :) Siitä ei ole kyse.

Lue lisää

Surusilmä.

Maailmankuvasi on valitettavasti tutulla tavalla lapsellinen ja naivi: Uskonnollisuuden ulkopuolinen maailma on jotakin Hirveää ja Kammottavaa.

"Kyllähän vl-liike on minuakin varjellut monelta ikävältä asialta: en ole koskaan joutunut kärsimään esim. alkoholismista, en ole päätynyt mihinkään huumejengeihin, en ole joutunut kärsimään monen lyhyen suhteen aiheuttamista sydänsuruista, minun ei ole tarvinnut pelätä että vanhempani eroavat tai että mieheni haluaisi erota tai pettäisi minua, ja elämäni on muutenkin ollut hyvin turvallista.2

EPÄILEMÄTTÄ uskovaisia ihmisiä "varjellaan". Hinta vain on melkoisen kova.

Enin osa ei-uskovaistakaan EI ole missään huumejengeissä. Toisaalta, myös uskovaiset kautta linjan rötöstelevät, kuten HYVIN tiedät.

Lyhyet suhteet? Määrittelykysymys. Jos eroaminen suhteesta on leimattu hirveäksi asiaksi ja rikokseksi Jumalaa vastaan, se ei ole optio. Joissakin tilanteissa hyvä, joissakin huono asia. Toki olet pieenestä saakka senkin asian suhteen hyvin "informoitu".

Turvallisuus? Onko se turvallisuus todellista vai vain harhaa? Eikö ihminen ole "turvassa" silloinkiin, jos hänet on TÄYSIN eristetty todellisuudesta ja irti kaikesta "vahingollisesta"? Kukas sen "turvallisuuden" rajat määrittää? Millä pätevyydellä? Millä perusteilla? Onko tärkeämpää olla "turvassa" vai onko oikeudella päättää itse omista asioista merkitystä?

"Kyllä minä sen tiedän, että suurin osa ei-vl:stä, ihan kuten vl:tkin, ovat mukavia ja kunnollisia ihmisiä. :) Siitä ei ole kyse. "

Ei - juuri sitä Sinä ET tiedä. Sanot noin vain siksi, että tuntuu korrektilta sanoa niin, se on kohteliasta.

Uskottomien maailma on Sinulle pelottava asia. Jos ihminen ei usko, Joutuu kuoleman jälkeen kadotukseen. Niin Sinulle on kioko ikäsi opetettu. Jotta osoittaisi uskovansa "oikein", on se todistettava ajattelemalla asioista oikein. Ja sen seurauksena, on sitten toimittava tietyllä tavalla. Muuten käy Huonosti!
Pohdit asioita periaatteessa kauniisti ja fiksusti. Todellinen tragedia kuitenkin on siinä, ettet todellisuudessa kykene arvioimaan elämääsi ja tilannettasi objektivisesti. Koko ympäröivä todellisuus on määritelty uskomisen kautta.

On oikeastri traagista, että nykymaailmassakin ihmiset joutuvat Sinun tilanteeseesi.

Surusilmä______ kirjoitti:

Minä uskon Raamatun olevan Jumalan Sanaa. Sitä sinä et ehkä ymmärrä, mutta näin se minun kohdallani on.

Kyllähän vl-liike on minuakin varjellut monelta ikävältä asialta: en ole koskaan joutunut kärsimään esim. alkoholismista, en ole päätynyt mihinkään huumejengeihin, en ole joutunut kärsimään monen lyhyen suhteen aiheuttamista sydänsuruista, minun ei ole tarvinnut pelätä että vanhempani eroavat tai että mieheni haluaisi erota tai pettäisi minua, ja elämäni on muutenkin ollut hyvin turvallista. En tietenkään tarkoita etteikö se voisi olla turvallista myös ulkopuolella, mutta esim. alkoholia reippaammin juoneet ihmiset pelottavat minua.

Kyllä minä sen tiedän, että suurin osa ei-vl:stä, ihan kuten vl:tkin, ovat mukavia ja kunnollisia ihmisiä. :) Siitä ei ole kyse.

Lue lisää

Hei, ihan yhtä turvallista se elämä voi olla meillä muillakin. Paljon riippuu omista valinnoista. Esimerkiksi minä olen tällainen en missään erityisissä uskonnollisissa tilaisuuksissa käyvä tavallinen ev.-lut. ja varmasti monen mielestä hyvinkin nössö: en käy baareissa ja meikkauskin on varsin näkymätöntä ja suoraan sanottuna harjaantumatontakin. Minulla on pieni mutta läheinen ystäväpiiri, johon tietysti on sitten valikoitunut lähinnä kaltaisiani ihmisiä.

Ei maailmassa oikeasti tarvitse olla niin turvatonta kuin jostain hengellisistä kuvitteellisista ja tosielämään pohjautuvista kirjoista voisi päätellä. Kyllä, olen lukutoukkana lukenut kaikenlaisia Ristin Voiton ym. hengellisiä nuortenkirjojakin joskus kauan sitten, Ristiä ja linkkuveistä ym. Mutta noista "hän oli kurja rikollinen ja hummaili huumebileissä" -jutuista tietysti saadaan jännemmät juonet ja myyvemmät kirjat.

Inhottava realisti kirjoitti:

Surusilmä.

Maailmankuvasi on valitettavasti tutulla tavalla lapsellinen ja naivi: Uskonnollisuuden ulkopuolinen maailma on jotakin Hirveää ja Kammottavaa.

"Kyllähän vl-liike on minuakin varjellut monelta ikävältä asialta: en ole koskaan joutunut kärsimään esim. alkoholismista, en ole päätynyt mihinkään huumejengeihin, en ole joutunut kärsimään monen lyhyen suhteen aiheuttamista sydänsuruista, minun ei ole tarvinnut pelätä että vanhempani eroavat tai että mieheni haluaisi erota tai pettäisi minua, ja elämäni on muutenkin ollut hyvin turvallista.2

EPÄILEMÄTTÄ uskovaisia ihmisiä "varjellaan". Hinta vain on melkoisen kova.

Enin osa ei-uskovaistakaan EI ole missään huumejengeissä. Toisaalta, myös uskovaiset kautta linjan rötöstelevät, kuten HYVIN tiedät.

Lyhyet suhteet? Määrittelykysymys. Jos eroaminen suhteesta on leimattu hirveäksi asiaksi ja rikokseksi Jumalaa vastaan, se ei ole optio. Joissakin tilanteissa hyvä, joissakin huono asia. Toki olet pieenestä saakka senkin asian suhteen hyvin "informoitu".

Turvallisuus? Onko se turvallisuus todellista vai vain harhaa? Eikö ihminen ole "turvassa" silloinkiin, jos hänet on TÄYSIN eristetty todellisuudesta ja irti kaikesta "vahingollisesta"? Kukas sen "turvallisuuden" rajat määrittää? Millä pätevyydellä? Millä perusteilla? Onko tärkeämpää olla "turvassa" vai onko oikeudella päättää itse omista asioista merkitystä?

"Kyllä minä sen tiedän, että suurin osa ei-vl:stä, ihan kuten vl:tkin, ovat mukavia ja kunnollisia ihmisiä. :) Siitä ei ole kyse. "

Ei - juuri sitä Sinä ET tiedä. Sanot noin vain siksi, että tuntuu korrektilta sanoa niin, se on kohteliasta.

Uskottomien maailma on Sinulle pelottava asia. Jos ihminen ei usko, Joutuu kuoleman jälkeen kadotukseen. Niin Sinulle on kioko ikäsi opetettu. Jotta osoittaisi uskovansa "oikein", on se todistettava ajattelemalla asioista oikein. Ja sen seurauksena, on sitten toimittava tietyllä tavalla. Muuten käy Huonosti!
Pohdit asioita periaatteessa kauniisti ja fiksusti. Todellinen tragedia kuitenkin on siinä, ettet todellisuudessa kykene arvioimaan elämääsi ja tilannettasi objektivisesti. Koko ympäröivä todellisuus on määritelty uskomisen kautta.

On oikeastri traagista, että nykymaailmassakin ihmiset joutuvat Sinun tilanteeseesi.

Lue lisää

Lyhyesti: Ei uskonnollisuuden (ja nimenomaan kristinuskon) ulkopuolinen maailma ole hirveä ja kammottava, en vain itse halua menettää uskoani. En pelkää ihmisiä jotka eivät ole uskonnollisia tai kuulu vl-liikkeeseen, pelkään vain oman uskoni menetystä.

Minulla on kyllä paljon ei-vl-kavereita, he ovat ihania ihmisiä! Yleensä kyllä tulen parhaiten toimeen ihmisten kanssa, jotka eivät itsekään esim. viihdy baareissa tai juurikaan/ollenkaan käytä alkoholia. Heitäkin onneksi on, eikä välttämättä ole ollenkaan mitään uskonnollisuutta taustalla siihen ratkaisuun. :)

toiselta kantilta kirjoitti:

Hei, ihan yhtä turvallista se elämä voi olla meillä muillakin. Paljon riippuu omista valinnoista. Esimerkiksi minä olen tällainen en missään erityisissä uskonnollisissa tilaisuuksissa käyvä tavallinen ev.-lut. ja varmasti monen mielestä hyvinkin nössö: en käy baareissa ja meikkauskin on varsin näkymätöntä ja suoraan sanottuna harjaantumatontakin. Minulla on pieni mutta läheinen ystäväpiiri, johon tietysti on sitten valikoitunut lähinnä kaltaisiani ihmisiä.

Ei maailmassa oikeasti tarvitse olla niin turvatonta kuin jostain hengellisistä kuvitteellisista ja tosielämään pohjautuvista kirjoista voisi päätellä. Kyllä, olen lukutoukkana lukenut kaikenlaisia Ristin Voiton ym. hengellisiä nuortenkirjojakin joskus kauan sitten, Ristiä ja linkkuveistä ym. Mutta noista "hän oli kurja rikollinen ja hummaili huumebileissä" -jutuista tietysti saadaan jännemmät juonet ja myyvemmät kirjat.

Lue lisää

Mulle taitaa iso osa turvallisuudesta olla sitä yhteisöönkin kuulumista, vaikken edes elä siinä kauhean tiiviisti. Mutta on se silti tärkeä.

Yksin joutuminen ainakin pelottaa. Vaikka onhan mulla myös ei-vl-kavereita monia. En tiedä miksi se sitten niin pelottaa kuitenkin :)

Mutta kuten sanottu, niin pohjimmiltani en vain halua jättää vl-liikettä, vaikka toivoisinkin sen uudistuvan.

Surusilmä______ kirjoitti:

Lyhyesti: Ei uskonnollisuuden (ja nimenomaan kristinuskon) ulkopuolinen maailma ole hirveä ja kammottava, en vain itse halua menettää uskoani. En pelkää ihmisiä jotka eivät ole uskonnollisia tai kuulu vl-liikkeeseen, pelkään vain oman uskoni menetystä.

Minulla on kyllä paljon ei-vl-kavereita, he ovat ihania ihmisiä! Yleensä kyllä tulen parhaiten toimeen ihmisten kanssa, jotka eivät itsekään esim. viihdy baareissa tai juurikaan/ollenkaan käytä alkoholia. Heitäkin onneksi on, eikä välttämättä ole ollenkaan mitään uskonnollisuutta taustalla siihen ratkaisuun. :)

Lue lisää

Kysyn surusilmältä, uskotko uskontoa vai Jeesusta? Miksi pelkäät uskosi menettämistä Jeesukseen, joka on ainoa usko, joka sinutkin pelastaa.

Surusilmä_____ kirjoitti:

Mulle taitaa iso osa turvallisuudesta olla sitä yhteisöönkin kuulumista, vaikken edes elä siinä kauhean tiiviisti. Mutta on se silti tärkeä.

Yksin joutuminen ainakin pelottaa. Vaikka onhan mulla myös ei-vl-kavereita monia. En tiedä miksi se sitten niin pelottaa kuitenkin :)

Mutta kuten sanottu, niin pohjimmiltani en vain halua jättää vl-liikettä, vaikka toivoisinkin sen uudistuvan.

Lue lisää

Todellinen usko on sitä, että yksin ei pelota, sillä uskovainen ei ole koskaan yksin. Heikko on usko, jos joku ry:n kööri on vahempi kuin Jumala ja ilman tuota kööriä kokee olevansa yksin.

kommentoin uudelleen kirjoitti:

Todellinen usko on sitä, että yksin ei pelota, sillä uskovainen ei ole koskaan yksin. Heikko on usko, jos joku ry:n kööri on vahempi kuin Jumala ja ilman tuota kööriä kokee olevansa yksin.

Lue lisää

Kyllä, todellinen uskova uskoo tähän mitä Jeesus sanoi:

matt.28
18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, MINÄ OLEN TEIDÄN KANSSANNE JOKA PÄIVÄmaailman loppuun asti."

Eihän ihminen ole silloin hetkeäkään yksin.

lappix kirjoitti:

Kyllä, todellinen uskova uskoo tähän mitä Jeesus sanoi:

matt.28
18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, MINÄ OLEN TEIDÄN KANSSANNE JOKA PÄIVÄmaailman loppuun asti."

Eihän ihminen ole silloin hetkeäkään yksin.

Lue lisää

Teidän kanssanne, Jeesus sanoo kuitenkin. Ja; "missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen teidän keskellänne". (En tiedä muistanko sanatarkasti.)

Ja Lutherko se on joka sanoo, että jos ei seurakunta ole äitinä niin miten Jumala voi olla isänä. Joten kyllä se seurakunta on tärkeä asia kristinuskossa.

Surusilmä______ kirjoitti:

Teidän kanssanne, Jeesus sanoo kuitenkin. Ja; "missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen teidän keskellänne". (En tiedä muistanko sanatarkasti.)

Ja Lutherko se on joka sanoo, että jos ei seurakunta ole äitinä niin miten Jumala voi olla isänä. Joten kyllä se seurakunta on tärkeä asia kristinuskossa.

Lue lisää

Se ei silti poista sitä tosi asiaa, että ihminen ollessaan yksin ei ole yksin, jos uskoo Jeesukseen vaan Jeesus on aina hänen kanssaan . Se vain vahvistaa sitä, että jos uskovia on koolla kaksi tai useampi, Jeesus on sielläkin. Jeesus kulkee uskovan kanssa. Uskova voi tuntea yhteyttä muiden uskovien kanssa, mutta vaikka muita uskovia ei olisi lähi maillakaan, ei sen yhden uskovan usko mihinkään katoa eikä Jeesus lähde pois.

Luther oli vain ihminen joka sanoi vaikka mitä muutakin, muun muassa todella ilkeitä asioita juutalaisista. Luther oli alkujaan katolilainen ja se kannattaa ottaa huomioon aina.

Seurakunta ei suinkaan ole äiti vaan seurakunta on morsian, joksi Raamattukin kutsuu uskovia. Jeesus on ylkä ja seurakunta on morsian. Ei Jeesus ole suinkaan tulossa noutamaan taivaan häihin äitiään vaan morsiantaan.

Raamatussa ei tunneta myöskään sellaista kirkkosysteemiä kuin meillä on. Alkuseurakunnassa kuljettiin ihmisten kodeissa kokoontumassa ja puhuttiin uskosta siellä missä kuljettiin, vaikka vuoren rinteellä istuskellen.

Nämä Saara-äiti-höpötykset ovat lestadiolaista oppia, jota Raamatussa ei ole.

Surusilmä______ kirjoitti:

Teidän kanssanne, Jeesus sanoo kuitenkin. Ja; "missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen teidän keskellänne". (En tiedä muistanko sanatarkasti.)

Ja Lutherko se on joka sanoo, että jos ei seurakunta ole äitinä niin miten Jumala voi olla isänä. Joten kyllä se seurakunta on tärkeä asia kristinuskossa.

Lue lisää

Seurakunta tarkoittaa uskonnollisen järjestön jäsenistöä. Jeesuksen seurakunta on se, johon Hän valitsee seurakuntalaisensa. Muuta seurakuntaa ei ole.

Inhottava realisti kirjoitti:

Kai ymmärrät sen, ettei liikkeesi välttämättä ole oikeassa missään muussakaan, mikäli ihmisten toimia lähdetään säätelemään tuolla tavoin TÄYSIN uskomiseen liittymättömillä osa-alueilla?

Kai käsität jossakin mielesi sopukoissa sen, että Raamatun perusteella voidaan aivan mitä vain väittää?

Kai käsität myös sen, että Sinut on pienestä saakka manipuloitu uskomaan siihen, että uskomisen - fundamentalistisen sellaisen! - ulkopuolinen maailma on jotenkin "paha" ja "syntinen"?

Lue lisää

"- ulkopuolinen maailma on jotenkin "paha" ja "syntinen"?"

TÄMÄ ON HIRVEÄÄ
Esimerkiksi Evitan tekemän tutkimuksen mukaan joka toinen nainen on pettänyt kumppaniaan! Tuskin asia ainakaan paranee miesten osalta.
http://www.evitalehti.fi/mieli/parisuhde/evita-selvitti-joka-toinen-nainen-pettänyt-kumppaniaan

Paljonko sitten viina virtaa? Miten on laita perheväkivallan? Petosten ja valheiden?
Entä viihde-elämä ja maailmallinen meno? Jokaisesta pahasta sanasta ei uskalla edes mainita!

Jumalalla on näistä sanottavaa!! Niistä kerran vastaa jokainen, tekojensa mukaan.
Uskovainen ei niin elä, vaikka kuinka itsellenne uskottelette.

1. Tim. 4:2
He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki.

20x17 kirjoitti:

"- ulkopuolinen maailma on jotenkin "paha" ja "syntinen"?"

TÄMÄ ON HIRVEÄÄ
Esimerkiksi Evitan tekemän tutkimuksen mukaan joka toinen nainen on pettänyt kumppaniaan! Tuskin asia ainakaan paranee miesten osalta.
http://www.evitalehti.fi/mieli/parisuhde/evita-selvitti-joka-toinen-nainen-pettänyt-kumppaniaan

Paljonko sitten viina virtaa? Miten on laita perheväkivallan? Petosten ja valheiden?
Entä viihde-elämä ja maailmallinen meno? Jokaisesta pahasta sanasta ei uskalla edes mainita!

Jumalalla on näistä sanottavaa!! Niistä kerran vastaa jokainen, tekojensa mukaan.
Uskovainen ei niin elä, vaikka kuinka itsellenne uskottelette.

1. Tim. 4:2
He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki.

Lue lisää

MIKSI TUOMITSET VAIN NS. ULKOPUOLISET?
Et huomaa malkaa omassa joukossa, kerropa ihan rehellisesti vl-pahuudesta, luulisin loytyvan ihan samoja synteja omissakin joukoissa?

Surusilmä______ kirjoitti:

Teidän kanssanne, Jeesus sanoo kuitenkin. Ja; "missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen teidän keskellänne". (En tiedä muistanko sanatarkasti.)

Ja Lutherko se on joka sanoo, että jos ei seurakunta ole äitinä niin miten Jumala voi olla isänä. Joten kyllä se seurakunta on tärkeä asia kristinuskossa.

Lue lisää

Cyprianus. Ei Luther.

ja surullinen oli kuvauksesi elämästäsi. Silmäsi ovat avautuneet näkemään srk:si vajavuuden eikä siitä tarvitse kokea syyllisyyttä, olet nähnyt aivan oikein. Olet nähnyt ja kokenut myös itsesi ja yhteisösi ihmisorjuuden josta selvästi kärsit. Kuitenkin Raamattu kehoittaa vapautumaan ihmisorjuudesta. Tutkitko itse Raamattua vai jätätkö sen tulkinnan heidän varaan jotka niin mielellään selittävät sitä niin, että saavat lauman pidettyä ahdistavassa otteessaan.

Kirjoituksesi loppupuolella toivot, että saisit olla uskomassa yksin Armosta. SINÄ SAAT USKOA, ETTÄ YKSIN ARMOSTA PELASTUT, olet sisäistämässä uskon Raamatullisesti. Lue esim Efesolaiskirje jossa Paavali toteaa, että Armosta olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, se on Jumalan lahja (siis Armo on Jumalan lahja) Emme pelastu millään ulkonaisilla hyvillä töillä esim mainitsemillasi lapsien tekemisillä, värjäämättömillä hiuksilla, korvakoruttomuudella ym.

Uskon, että lapset ovat vanhemmille rakkaita, mutta jos on äitinä työn paljouden, yövalvomisten, lasten ja omankin sairauden vuoksi täysin uupunut perheen keskellä, niin ei yksinkertaisesti jaksa huomioida lapsiaan ja osoittaa heille hellyyttä. Voi vain miettiä, onko Jumalan tahto, että uusi lapsi syntyy lähes joka vuosi ja itse häilyn elämän ja kuoleman rajamailla. Jaksanko ja onko minulla aikaa antaa lapsilleni sitä rakkautta ja tukea jota he tarvitsevat lapsena ollessaan jotta he saisivat sitä sisäistä vahvuutta jonka avulla selviävät aikuistuttuaan omassa elämässään. Vai lähtevätkö he lapsuudenkodistaan itsetunto vammaisina, siipirikkoisina räpistelemään omaa polkuaan.

Paavali sanoo Timoteus kirj, että Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan Voiman, Rakkauden ja TERVEEN HARKINNAN HENGEN. Siis käytetään tervettä harkintaa asioissa jotka koskevat omaa ja perheemme elämää ja uskotaan, että Jeesuksen täyttämä sovitustyö riittää pelastukseemme, siis yksin uskosta, yksin Armosta!

Koskettava kirjoitti:

ja surullinen oli kuvauksesi elämästäsi. Silmäsi ovat avautuneet näkemään srk:si vajavuuden eikä siitä tarvitse kokea syyllisyyttä, olet nähnyt aivan oikein. Olet nähnyt ja kokenut myös itsesi ja yhteisösi ihmisorjuuden josta selvästi kärsit. Kuitenkin Raamattu kehoittaa vapautumaan ihmisorjuudesta. Tutkitko itse Raamattua vai jätätkö sen tulkinnan heidän varaan jotka niin mielellään selittävät sitä niin, että saavat lauman pidettyä ahdistavassa otteessaan.

Kirjoituksesi loppupuolella toivot, että saisit olla uskomassa yksin Armosta. SINÄ SAAT USKOA, ETTÄ YKSIN ARMOSTA PELASTUT, olet sisäistämässä uskon Raamatullisesti. Lue esim Efesolaiskirje jossa Paavali toteaa, että Armosta olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, se on Jumalan lahja (siis Armo on Jumalan lahja) Emme pelastu millään ulkonaisilla hyvillä töillä esim mainitsemillasi lapsien tekemisillä, värjäämättömillä hiuksilla, korvakoruttomuudella ym.

Uskon, että lapset ovat vanhemmille rakkaita, mutta jos on äitinä työn paljouden, yövalvomisten, lasten ja omankin sairauden vuoksi täysin uupunut perheen keskellä, niin ei yksinkertaisesti jaksa huomioida lapsiaan ja osoittaa heille hellyyttä. Voi vain miettiä, onko Jumalan tahto, että uusi lapsi syntyy lähes joka vuosi ja itse häilyn elämän ja kuoleman rajamailla. Jaksanko ja onko minulla aikaa antaa lapsilleni sitä rakkautta ja tukea jota he tarvitsevat lapsena ollessaan jotta he saisivat sitä sisäistä vahvuutta jonka avulla selviävät aikuistuttuaan omassa elämässään. Vai lähtevätkö he lapsuudenkodistaan itsetunto vammaisina, siipirikkoisina räpistelemään omaa polkuaan.

Paavali sanoo Timoteus kirj, että Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan Voiman, Rakkauden ja TERVEEN HARKINNAN HENGEN. Siis käytetään tervettä harkintaa asioissa jotka koskevat omaa ja perheemme elämää ja uskotaan, että Jeesuksen täyttämä sovitustyö riittää pelastukseemme, siis yksin uskosta, yksin Armosta!

Lue lisää

Uskonasiat pyörii niin paljon mielessä, että täytyy tosiaan lukea Raamattua. :) Kiitos sulle.

Musta tuntuu että alkuun lestadiolaisuus ei ole ollut yhtään tekouskoa mutta nykyisin se ikävä kyllä tuntuu olevan sitä melko vahvastikin. :( Osa on kasvatettu vain ajattelemaan että on uskovainen kun ei käytä meikkiä, korvakoruja tai alkoholia, eikä ehkäise, vaikka enemmän minusta pitäisi puhua ihan siitä USKOSTA täysin armosta ja lahjana, ei elämäntapasäännösten kautta.

Tunnut ymmärtävän, miltä minusta tuntuu.
Monet uskovaiset ovat sanoneet että seurapuheista on tullut kovia ja armottomia paikoin. Että aina vain puhutaan näistä siionin "roskittajista" ym. :(

Hyvin kirjoitit, perämela. Oleellista on oma henkilökohtainen uskoontulo eli uudestisyntyminen. Sen koin itse SRK:n rippileirillä v -62. Silloin oli vielä havaittavissa Pyhän Hengen vaikutusta vl-liikkeessä.

Olet aivan oikeassa, että vl-liikkeessä sekoitetaan vl-kasvatuksen saanut ja vl-liikkeeseen kuuluva uudestisyntyneisiin uskovaisiin. Vuosien mittaan olen huomannut, että hyvin pieni osa vl-liikkeeseen kuuluvista on uudestisyntyneitä uskovaisia. Surusilmä kirjoitustensa perusteella on yksi heistä, vaikka kamppailee uskon kannalta epäoleellisten sääntöjen ja yhteisönsä kanssa.

Hyvä kun huomautit tästä asiasta tänne ketjuun, vaikka tämä hyvä huomio katoaa pitkän ketjunsyövereihin. Teepä siitä uusi aloitus:)

Pohjimmiltaan kyse on ehkä siitä, että olisi omituista "kieltää uskonsa", kun uskoo ihan kuin ennenkin, vaikka kyseenalaistaakin muutamia johdosta annettuja elämäntapamääräyksiä.

Ja kaikki jotka sanovat että jätä lestadiolaisuus, eivät tosiaan ymmärrä miten hankalaa se oikeasti on. Ja ettei sitä edes haluaisi tehdä, mutta haluaisi jotain järkeä tuohon hommaan.

Surusilmä______ kirjoitti:

Pohjimmiltaan kyse on ehkä siitä, että olisi omituista "kieltää uskonsa", kun uskoo ihan kuin ennenkin, vaikka kyseenalaistaakin muutamia johdosta annettuja elämäntapamääräyksiä.

Ja kaikki jotka sanovat että jätä lestadiolaisuus, eivät tosiaan ymmärrä miten hankalaa se oikeasti on. Ja ettei sitä edes haluaisi tehdä, mutta haluaisi jotain järkeä tuohon hommaan.

Lue lisää

Niinpä, tuota "kieltää uskonsa" käytetään ilman että oikeesti mietitään mitä se tarkottaa. Harvalla se sydämen usko (Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön) muuttuu sillä hetkellä kun jättää vanhoillislestadiolaisuuden. Pitäis käyttää ilmausta "kieltää uskon vanhoillislestadiolaisuuteen", mikä on ihan eri juttu.

*iines kirjoitti:

Niinpä, tuota "kieltää uskonsa" käytetään ilman että oikeesti mietitään mitä se tarkottaa. Harvalla se sydämen usko (Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön) muuttuu sillä hetkellä kun jättää vanhoillislestadiolaisuuden. Pitäis käyttää ilmausta "kieltää uskon vanhoillislestadiolaisuuteen", mikä on ihan eri juttu.

Lue lisää

On henkistä väkivaltaa syyttää toista uskon kieltämisestä, vaikka eroaisi maallisesta yhdistyksestä. Aito Jeesus-usko ei katoa sydämestä minnekään, vaikka eroaisi rauhanyhdistyksestä, jalkapallokerhosta, kaupan jäsenyydestä tai mistä tahansa maallisesta järjestöstä. Kukaan ei voi ottaa Jeesus-uskoa toiselta pois.

Minä kysyn vaan! kirjoitti:

On henkistä väkivaltaa syyttää toista uskon kieltämisestä, vaikka eroaisi maallisesta yhdistyksestä. Aito Jeesus-usko ei katoa sydämestä minnekään, vaikka eroaisi rauhanyhdistyksestä, jalkapallokerhosta, kaupan jäsenyydestä tai mistä tahansa maallisesta järjestöstä. Kukaan ei voi ottaa Jeesus-uskoa toiselta pois.

Lue lisää

No virallisesti en kyllä ole minkään rauhanyhdistyksen jäsen, joten kyse ei ole sinänsä kirjaimellisesti yhdistyksestä eroamisesta :)

t. Surusilmä

Surusilmä______ kirjoitti:

No virallisesti en kyllä ole minkään rauhanyhdistyksen jäsen, joten kyse ei ole sinänsä kirjaimellisesti yhdistyksestä eroamisesta :)

t. Surusilmä

Suurin ongelma mielestäni on siinä, että te ette näe yhteisönne ulkopuolelle. Teidät on kasvatettu mahdollisesti lapsesta saakkaa kiinni yhteisöönne. En tarkoita tätä pilkaksi. Ei vl-yhteisöstä lähteminen ole "uskon kieltämistä". Sen termin käyttäminen tuossa yhteydessä kertoo aika paljon.

Voin vakuuttaa, että elämää on vl-yhteisön ulkopuolellakin. On myös todella lämpimiä ihmisiä, onnellisia ja ihania asioita, jne. Ja mikä tärkeintä, Jeesukseen ja Jumalaan voi uskoa täälläkin ja Jeesuksen sanojen mukaan se riittää pelastumiseen. Siis toisin kuin teille opetetaan.

Eli toivon, että voisitte ottaa vaikka yhteyttä toisiinne ja tukea toinen toisianne saadaksenne voimia. Minäkin olin joskus vl. Omin avuin en olisi minäkään jaksanut lähteä. Mutta kun varautuu siihen, että kaikki entiset (muka)ystävät kääntävät selkänsä, onkin sitten positiivinen yllätys kun pari kolme ei käännäkään.

*iines kirjoitti:

Niinpä, tuota "kieltää uskonsa" käytetään ilman että oikeesti mietitään mitä se tarkottaa. Harvalla se sydämen usko (Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön) muuttuu sillä hetkellä kun jättää vanhoillislestadiolaisuuden. Pitäis käyttää ilmausta "kieltää uskon vanhoillislestadiolaisuuteen", mikä on ihan eri juttu.

Lue lisää

Juurikin näin. Itse lähdin vl-liikkeestä jokin aika sitten ja havahduin tuohon ilmaisuun "uskon kieltäminen." Se antaa todella sellaisen kuvan, että nyt on luovuttu Jumalasta, eikä enää uskota Jumalan Sanaa ja on lähdetty "maailmaan." Totuus on omalla kohdalla päinvastainen. Tuntuu, että nyt on saavuttanut kokonaan uuden ulottuvuuden uskomisessa ja haluan turvautua ja luottaa Jumalaan vähintäänkin yhtä paljon, kun vl-yhteisöön kuuluessani. On tosi turvallinen ja vapauttava tunne, kun saa luottaa Jumalan johdatukseen ihan omana itsenä ja huomata, että usko ei tarvitse taakseen erityistä yhteisöä.

Uskossa on hyvä olla kirjoitti:

Juurikin näin. Itse lähdin vl-liikkeestä jokin aika sitten ja havahduin tuohon ilmaisuun "uskon kieltäminen." Se antaa todella sellaisen kuvan, että nyt on luovuttu Jumalasta, eikä enää uskota Jumalan Sanaa ja on lähdetty "maailmaan." Totuus on omalla kohdalla päinvastainen. Tuntuu, että nyt on saavuttanut kokonaan uuden ulottuvuuden uskomisessa ja haluan turvautua ja luottaa Jumalaan vähintäänkin yhtä paljon, kun vl-yhteisöön kuuluessani. On tosi turvallinen ja vapauttava tunne, kun saa luottaa Jumalan johdatukseen ihan omana itsenä ja huomata, että usko ei tarvitse taakseen erityistä yhteisöä.

Lue lisää

Tämä oli siis kommenttina tuohon iineksen viestiin.

Niinpä, sinäpä sen sanoit.

Ja tuokin on totta, että kuitenkin seurojen jälkeen on tosi hyvä mieli, mutta se kestää ikävä kyllä vain hetken. Jos uskominen olisi aina yhtä helppoa kuin suviseuroissa, niin kaikkihan me olisimme uskovaisia, vai?

Kuules inhottava realisti. Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, olen vl-perheessä kasvanut ateisti. Kristinusko on minulle periaatteessa verrannollinen satuihin tai joulupukkiin, paitsi minun mielestäni kristinuskon tarina on huomattavasti iljettävämpi kuin mikään satu.

Kuitenkin ymmärrän sen, että joillekin ihmisille usko on tärkeä osa perusturvallisuutta. Heidän minuutensa on kietoutunut jollakin tavalla kristinuskon tarinoiden ympärille.

Jos joku alkaa pohdiskella lähinnä sosiologiselta kannalta omaa uskonnollista viiteryhmäänsä, niin on parempi tukea heidän omaa ajatteluaan kuin yrittää mitätöidä heidän elämäsä tärkein asia, kristinusko.

Jos joku kokee saavansa jotakin hyvää uskosta Jeesukseen, niin antaa näin olla. Älkäämme yrittäkö sörkkiä heidän perusturvallisuuttaan, vaikka kristinusko ja sen opinkappaleet tuntuisivat meistä uskonnottomista aivan älyttömältä.

Jos uskovaisilla on tarpeita kyseenalaistaa kristinusko, he tekevät sen oman ajattelunsa kautta ja siten kuin se tuntuu heistä itsestään hyvältä. Ateistien murjaisut saavat heidät vain vetäytymään kuoreensa.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, jooko?

2+14 kirjoitti:

Kuules inhottava realisti. Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, olen vl-perheessä kasvanut ateisti. Kristinusko on minulle periaatteessa verrannollinen satuihin tai joulupukkiin, paitsi minun mielestäni kristinuskon tarina on huomattavasti iljettävämpi kuin mikään satu.

Kuitenkin ymmärrän sen, että joillekin ihmisille usko on tärkeä osa perusturvallisuutta. Heidän minuutensa on kietoutunut jollakin tavalla kristinuskon tarinoiden ympärille.

Jos joku alkaa pohdiskella lähinnä sosiologiselta kannalta omaa uskonnollista viiteryhmäänsä, niin on parempi tukea heidän omaa ajatteluaan kuin yrittää mitätöidä heidän elämäsä tärkein asia, kristinusko.

Jos joku kokee saavansa jotakin hyvää uskosta Jeesukseen, niin antaa näin olla. Älkäämme yrittäkö sörkkiä heidän perusturvallisuuttaan, vaikka kristinusko ja sen opinkappaleet tuntuisivat meistä uskonnottomista aivan älyttömältä.

Jos uskovaisilla on tarpeita kyseenalaistaa kristinusko, he tekevät sen oman ajattelunsa kautta ja siten kuin se tuntuu heistä itsestään hyvältä. Ateistien murjaisut saavat heidät vain vetäytymään kuoreensa.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, jooko?

Lue lisää

Hyvin kirjoitettu! Sinäpä olet fiksu ateisti :) Siis kyllähän ateistit useinkin fiksuja ovat, mutta fiksu etenkin siksi että ymmärrät että joillakin on tarve ja vilpitön halu uskoa.

12 kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu! Sinäpä olet fiksu ateisti :) Siis kyllähän ateistit useinkin fiksuja ovat, mutta fiksu etenkin siksi että ymmärrät että joillakin on tarve ja vilpitön halu uskoa.

Lue lisää

"...joillakin on tarve ja vilpitön halu uskoa." Epäilemättä.

Todellisuudessa on kyse paljon suuremmasta asiasta.

Maailma on uskomuksia tulvillaan. Samoin uskovaisia on moneen junaan. Osa keskittyy omaaan uskoonsa, mutta sitten on heitäkin, jotka kokevat olevansa lähes yli-inhimillisiä olentoja sen vuoksi, että uskovat.

Nämä uskonsa vuoksi itsensä ylentäneet eivät ole lainkaan harvinaisia. He eivät ole millään tavoin sidoksissa vain yhteen ryhmittymään. He katsovat olevansa oikeutettuja uskonsa nojalla määrittelemään todellisuutta. He ovat mielestään oikeutettuja myös tuomitsemaan niin oman ryhmänsä jäseniä kuin surkuttelemaan muitakin.

Nämä Totuuden Torvet voivat uskonsa nimissä tehdä melkein mitä vain. Heillä on oikeus julistaa Raamattunsa tai muut pyhät kirjansa pätevämmiksi kuin tiede. Heillä on lupa tylysti kommentoida muiden valintoja - olipa kyseesä sitten parisuhde, pukeutuminen tai lapsiluku. Heillä on oikeus hurskastella ja "valistaa" muita, vaikka se oma kotipesäkään ei ole kunnossa.

Ääriuskonnollisuus on primitiivinen asia. Jokainen normaaliälyinen ja lukutaitoinen ihminen kykenee halutessaan tutustumaan tosiasioihin. Ei siihen mitään superlahjakkuutta tarvita.

Näissä keskusteluissa kirjoitellaan paljon julmemminkin kuin minä. Keskustelua vartenhan tämä paikka on? Se tarkoitta sitä, että esiin nousee monia hankaliakin mielipiteitä. Niiden kanssa on vain elettävä.

Minua itseäni ihmetyttää suuresti se, että uskonnon pitäisi olla jotenkin erikoisessa asemassa. Uskovaisia ihmisiä pitäisi käsitellä siis silkkihansikkain ja aina vain "ymmärtää", olivatpa heidän juttunsa miten utopistisia tahansa? Pah.

Onko sitten oikeampi lähestymistapa se, että pallo hukassa pyörivät lestadiolaiset koetetaan houkutella toisiin ryhmiin, jotta he vain eivät ehtisi alkaa ajattelemaan aivoillaan? Oletko muistanut varoittaa esim. helluntailaisia ja muita uudestisyntyneitä MYÖSKIN heidän myyräntyöstään?

JOS olisit ateisti, et kirjoittaisi noin etkä käyttäisi tuon tyyppisiä sanavalintoja.

Mikäli ihmisen tasapaino on ruiippuvainen vain siitä, että hän on kiinni fundamentalistisessa uskonnollisuudessa, asiat ovat todella huonosti. Suosittelen kovin epävakaassa tilassa olevia ihmisiä jättämään tämän tyyppiset keskustelut väliin.

Inhottava realisti kirjoitti:

"...joillakin on tarve ja vilpitön halu uskoa." Epäilemättä.

Todellisuudessa on kyse paljon suuremmasta asiasta.

Maailma on uskomuksia tulvillaan. Samoin uskovaisia on moneen junaan. Osa keskittyy omaaan uskoonsa, mutta sitten on heitäkin, jotka kokevat olevansa lähes yli-inhimillisiä olentoja sen vuoksi, että uskovat.

Nämä uskonsa vuoksi itsensä ylentäneet eivät ole lainkaan harvinaisia. He eivät ole millään tavoin sidoksissa vain yhteen ryhmittymään. He katsovat olevansa oikeutettuja uskonsa nojalla määrittelemään todellisuutta. He ovat mielestään oikeutettuja myös tuomitsemaan niin oman ryhmänsä jäseniä kuin surkuttelemaan muitakin.

Nämä Totuuden Torvet voivat uskonsa nimissä tehdä melkein mitä vain. Heillä on oikeus julistaa Raamattunsa tai muut pyhät kirjansa pätevämmiksi kuin tiede. Heillä on lupa tylysti kommentoida muiden valintoja - olipa kyseesä sitten parisuhde, pukeutuminen tai lapsiluku. Heillä on oikeus hurskastella ja "valistaa" muita, vaikka se oma kotipesäkään ei ole kunnossa.

Ääriuskonnollisuus on primitiivinen asia. Jokainen normaaliälyinen ja lukutaitoinen ihminen kykenee halutessaan tutustumaan tosiasioihin. Ei siihen mitään superlahjakkuutta tarvita.

Näissä keskusteluissa kirjoitellaan paljon julmemminkin kuin minä. Keskustelua vartenhan tämä paikka on? Se tarkoitta sitä, että esiin nousee monia hankaliakin mielipiteitä. Niiden kanssa on vain elettävä.

Minua itseäni ihmetyttää suuresti se, että uskonnon pitäisi olla jotenkin erikoisessa asemassa. Uskovaisia ihmisiä pitäisi käsitellä siis silkkihansikkain ja aina vain "ymmärtää", olivatpa heidän juttunsa miten utopistisia tahansa? Pah.

Onko sitten oikeampi lähestymistapa se, että pallo hukassa pyörivät lestadiolaiset koetetaan houkutella toisiin ryhmiin, jotta he vain eivät ehtisi alkaa ajattelemaan aivoillaan? Oletko muistanut varoittaa esim. helluntailaisia ja muita uudestisyntyneitä MYÖSKIN heidän myyräntyöstään?

JOS olisit ateisti, et kirjoittaisi noin etkä käyttäisi tuon tyyppisiä sanavalintoja.

Mikäli ihmisen tasapaino on ruiippuvainen vain siitä, että hän on kiinni fundamentalistisessa uskonnollisuudessa, asiat ovat todella huonosti. Suosittelen kovin epävakaassa tilassa olevia ihmisiä jättämään tämän tyyppiset keskustelut väliin.

Lue lisää

Jos osoitit viestisi minulle niin olen ihan aito pesunkestävä ateisti. :)

Olen keskustellut paljon uskovaisten kanssa, ja tullut siihen tulokseen, että suoraviivainen uskon mitätöinti pelkästään vahvistaa heidän uskoaan. On parempi vain tukea heidän omaa kriittistä ajatteluaan. Se on paljon hedelmällisempää. Vääristyneestä lahkouskonnosta luovutaan yleensä vähitellen, ja aina omien oivallusten kautta, ei siksi, että joku käskee.

Minusta on ollut tässäkin ketjussa hienoa nähdä, kuinka ihmiset ovat alkaneet ajatella itse ja saada omia oivalluksiaan heille syötettyjen uskonnollisten uskomusten tilalle.

Itse en usko, että kovinkaan moni vl tuntisi oloaan kotoisaksi esim. helluntailaisuudessa, koska kulttuuri siellä on niin erilainen. Karismaattisissa liikkeissä on sellaista hihhulointia, että täytyy olla aika outo, että siihen ulkopuolisena tykästyy.( Huitsinnevada on karismaattisten liikkeiden "Hakomaja". Käypä lukemassa, vahvaa tekstiä ;) ) Vl-liikkeen kulttuuri muistuttaa kuitenkin enemmän ev.lut:ia, erona on vain elämäntapasäännöt, Joka tapauksessa ev.lut piireihin siirtyminen on selvä parannus vääristyneisiin lahkouskoihin verrattuna.

On totta mitä sanot näistä uskonnollisista päiviräsäsistä, jotka pyrkivät syrjimään seksuaalivähemmistöjä ja muutenkin vaatimaan kaikkia elämään uskonnollisten sääntöjensä mukaan. Minun mielestäni uskonnonvapaus on aina alisteinen ihmisoikeuksille, ts. uskonnon varjolla EI SAA syrjiä tai vahingoittaa ketään.

Arno Kotro on (kuulemma) sanonut, että hän toivoo että ihmiset aikustuisivat ja luopuisivat uskonnollisuudesta. Olen samaa mieltä. Ihmisiä ei vaan voi siihen pakottaa.








"Minua itseäni ihmetyttää suuresti se, että uskonnon pitäisi olla jotenkin erikoisessa asemassa. Uskovaisia ihmisiä pitäisi käsitellä siis silkkihansikkain ja aina vain "ymmärtää", "

2+14 kirjoitti:

Jos osoitit viestisi minulle niin olen ihan aito pesunkestävä ateisti. :)

Olen keskustellut paljon uskovaisten kanssa, ja tullut siihen tulokseen, että suoraviivainen uskon mitätöinti pelkästään vahvistaa heidän uskoaan. On parempi vain tukea heidän omaa kriittistä ajatteluaan. Se on paljon hedelmällisempää. Vääristyneestä lahkouskonnosta luovutaan yleensä vähitellen, ja aina omien oivallusten kautta, ei siksi, että joku käskee.

Minusta on ollut tässäkin ketjussa hienoa nähdä, kuinka ihmiset ovat alkaneet ajatella itse ja saada omia oivalluksiaan heille syötettyjen uskonnollisten uskomusten tilalle.

Itse en usko, että kovinkaan moni vl tuntisi oloaan kotoisaksi esim. helluntailaisuudessa, koska kulttuuri siellä on niin erilainen. Karismaattisissa liikkeissä on sellaista hihhulointia, että täytyy olla aika outo, että siihen ulkopuolisena tykästyy.( Huitsinnevada on karismaattisten liikkeiden "Hakomaja". Käypä lukemassa, vahvaa tekstiä ;) ) Vl-liikkeen kulttuuri muistuttaa kuitenkin enemmän ev.lut:ia, erona on vain elämäntapasäännöt, Joka tapauksessa ev.lut piireihin siirtyminen on selvä parannus vääristyneisiin lahkouskoihin verrattuna.

On totta mitä sanot näistä uskonnollisista päiviräsäsistä, jotka pyrkivät syrjimään seksuaalivähemmistöjä ja muutenkin vaatimaan kaikkia elämään uskonnollisten sääntöjensä mukaan. Minun mielestäni uskonnonvapaus on aina alisteinen ihmisoikeuksille, ts. uskonnon varjolla EI SAA syrjiä tai vahingoittaa ketään.

Arno Kotro on (kuulemma) sanonut, että hän toivoo että ihmiset aikustuisivat ja luopuisivat uskonnollisuudesta. Olen samaa mieltä. Ihmisiä ei vaan voi siihen pakottaa.








"Minua itseäni ihmetyttää suuresti se, että uskonnon pitäisi olla jotenkin erikoisessa asemassa. Uskovaisia ihmisiä pitäisi käsitellä siis silkkihansikkain ja aina vain "ymmärtää", "

Lue lisää

PS. jos joku haluaa väitellä karismaattisten liikkeiden autuaaksi tekevästä vaikutuksesta, niin kirjoitellaan siitä johonkin muuhun ketjuun ja pidetään tämä hieno ketju tällaisena.

Kuules inhottava realisti, toivoisin, että kunnioittaisit surusilmän erittäin suuria ja viisaita ajatuksia, onhan tämä hänen avauksensa. Sinun viisastelusi ja yrityksesi repiä hänen uskoansa on todella törkeää. Se mikä on Hengestä syntynyt, haluaa kasvattaa hänen sisäistä elämäänsä ja lujittaa häntä yhä lujemmin Kaikkivaltiaaseen Luojaan ja Jeesuksen tuntemiseen. Nämä ajatukset, mitä hän uskaltaa esille tuoda, on kaikki Luojan työtä hänessä, eikä näistä saa vaieta. Apt 17:11 kerrotaan juutalaisista, jotka tutkivat kirjoituksista oliko asia niin, heistä sanotaan, että he olivat jalompia kuin tessalokian juutalaiset. Tällätavalla kyselemällä, ja lukemalla Raamattua, olen itsekin löytänyt todellisen rauhan ja sisällön elämääni. Sillä monesti on niin, että meillä on ihan vääristynyt kuva ARMOLLISESTA Jumalasta, joka tulee esiin Jeesuksen täytetyssä työssä, vain se riittää.

näin vaan on kirjoitti:

Kuules inhottava realisti, toivoisin, että kunnioittaisit surusilmän erittäin suuria ja viisaita ajatuksia, onhan tämä hänen avauksensa. Sinun viisastelusi ja yrityksesi repiä hänen uskoansa on todella törkeää. Se mikä on Hengestä syntynyt, haluaa kasvattaa hänen sisäistä elämäänsä ja lujittaa häntä yhä lujemmin Kaikkivaltiaaseen Luojaan ja Jeesuksen tuntemiseen. Nämä ajatukset, mitä hän uskaltaa esille tuoda, on kaikki Luojan työtä hänessä, eikä näistä saa vaieta. Apt 17:11 kerrotaan juutalaisista, jotka tutkivat kirjoituksista oliko asia niin, heistä sanotaan, että he olivat jalompia kuin tessalokian juutalaiset. Tällätavalla kyselemällä, ja lukemalla Raamattua, olen itsekin löytänyt todellisen rauhan ja sisällön elämääni. Sillä monesti on niin, että meillä on ihan vääristynyt kuva ARMOLLISESTA Jumalasta, joka tulee esiin Jeesuksen täytetyssä työssä, vain se riittää.

Lue lisää

näin vaan on.

Älä höpötä.

Usko on ihmisen psyykessä. Tai - lestadiolaisten tapauksessa - aivopesun tuloksissa.

Inhottava realisti kirjoitti:

"...joillakin on tarve ja vilpitön halu uskoa." Epäilemättä.

Todellisuudessa on kyse paljon suuremmasta asiasta.

Maailma on uskomuksia tulvillaan. Samoin uskovaisia on moneen junaan. Osa keskittyy omaaan uskoonsa, mutta sitten on heitäkin, jotka kokevat olevansa lähes yli-inhimillisiä olentoja sen vuoksi, että uskovat.

Nämä uskonsa vuoksi itsensä ylentäneet eivät ole lainkaan harvinaisia. He eivät ole millään tavoin sidoksissa vain yhteen ryhmittymään. He katsovat olevansa oikeutettuja uskonsa nojalla määrittelemään todellisuutta. He ovat mielestään oikeutettuja myös tuomitsemaan niin oman ryhmänsä jäseniä kuin surkuttelemaan muitakin.

Nämä Totuuden Torvet voivat uskonsa nimissä tehdä melkein mitä vain. Heillä on oikeus julistaa Raamattunsa tai muut pyhät kirjansa pätevämmiksi kuin tiede. Heillä on lupa tylysti kommentoida muiden valintoja - olipa kyseesä sitten parisuhde, pukeutuminen tai lapsiluku. Heillä on oikeus hurskastella ja "valistaa" muita, vaikka se oma kotipesäkään ei ole kunnossa.

Ääriuskonnollisuus on primitiivinen asia. Jokainen normaaliälyinen ja lukutaitoinen ihminen kykenee halutessaan tutustumaan tosiasioihin. Ei siihen mitään superlahjakkuutta tarvita.

Näissä keskusteluissa kirjoitellaan paljon julmemminkin kuin minä. Keskustelua vartenhan tämä paikka on? Se tarkoitta sitä, että esiin nousee monia hankaliakin mielipiteitä. Niiden kanssa on vain elettävä.

Minua itseäni ihmetyttää suuresti se, että uskonnon pitäisi olla jotenkin erikoisessa asemassa. Uskovaisia ihmisiä pitäisi käsitellä siis silkkihansikkain ja aina vain "ymmärtää", olivatpa heidän juttunsa miten utopistisia tahansa? Pah.

Onko sitten oikeampi lähestymistapa se, että pallo hukassa pyörivät lestadiolaiset koetetaan houkutella toisiin ryhmiin, jotta he vain eivät ehtisi alkaa ajattelemaan aivoillaan? Oletko muistanut varoittaa esim. helluntailaisia ja muita uudestisyntyneitä MYÖSKIN heidän myyräntyöstään?

JOS olisit ateisti, et kirjoittaisi noin etkä käyttäisi tuon tyyppisiä sanavalintoja.

Mikäli ihmisen tasapaino on ruiippuvainen vain siitä, että hän on kiinni fundamentalistisessa uskonnollisuudessa, asiat ovat todella huonosti. Suosittelen kovin epävakaassa tilassa olevia ihmisiä jättämään tämän tyyppiset keskustelut väliin.

Lue lisää

No johan!! Nyt ateisti määrittelee sen, kuka on oikea ateisti. Kuulostaa ihan uskovaisten touhulta!!! No sehän on uskomista sekin, uskomista siihen, ettei ole jumalia. Älykkäimmät yksilöt, paitsi jos eivät tahallaan harhauta itseään, eivät väitä mitään näistä asioista, koska niistä ei voi olla tietoa..

asdfökandflkn kirjoitti:

No johan!! Nyt ateisti määrittelee sen, kuka on oikea ateisti. Kuulostaa ihan uskovaisten touhulta!!! No sehän on uskomista sekin, uskomista siihen, ettei ole jumalia. Älykkäimmät yksilöt, paitsi jos eivät tahallaan harhauta itseään, eivät väitä mitään näistä asioista, koska niistä ei voi olla tietoa..

Lue lisää

"No sehän on uskomista sekin, uskomista siihen, ettei ole jumalia."

Ateismi tarkoittaa uskon puutetta jumaliin, siis eräänlaista välinpitämättömyyttä uskonasioita kohtaan.

"Älykkäimmät yksilöt, paitsi jos eivät tahallaan harhauta itseään, eivät väitä mitään näistä asioista, koska niistä ei voi olla tietoa.."

Olet siis agnostikko? Agnostikon mielestä jumalista ei voi saada tietoa.

2+14 kirjoitti:

"No sehän on uskomista sekin, uskomista siihen, ettei ole jumalia."

Ateismi tarkoittaa uskon puutetta jumaliin, siis eräänlaista välinpitämättömyyttä uskonasioita kohtaan.

"Älykkäimmät yksilöt, paitsi jos eivät tahallaan harhauta itseään, eivät väitä mitään näistä asioista, koska niistä ei voi olla tietoa.."

Olet siis agnostikko? Agnostikon mielestä jumalista ei voi saada tietoa.

Lue lisää

"Ateismi tarkoittaa uskon puutetta jumaliin, siis eräänlaista välinpitämättömyyttä uskonasioita kohtaan."

Ateismi ei voi olla välinpitämättömyyttä uskonasioita kohtaan. Monet ateistithan ottavat hyvinkin kiivaasti kantaa uskonnollisissa keskusteluissa. Ateismi ei ole myöskään pelkkää uskon puutetta, se on myös uskoa siihen, että jumalia ei ole. Muutenhan ateisti ei sanoisi, että jumalia ei ole, vaan tyytyisi vain sanomaan, ettei usko jumaliin. Ateisti kuitenkin rakentaa maailmankuvansa sen olettamuksen varaan, että jumalia ei ole. Vahva oletus on aikalailla sama kuin usko.

No taidan olla agnostikko, vaikka toivoisin voivani harhauttaa itseäni, koska uskominen tavalla tai toisella, vaikka sitten ateistisesti toisi elämään toivottua tasapainoa.

asdfkandkfjnalkd kirjoitti:

"Ateismi tarkoittaa uskon puutetta jumaliin, siis eräänlaista välinpitämättömyyttä uskonasioita kohtaan."

Ateismi ei voi olla välinpitämättömyyttä uskonasioita kohtaan. Monet ateistithan ottavat hyvinkin kiivaasti kantaa uskonnollisissa keskusteluissa. Ateismi ei ole myöskään pelkkää uskon puutetta, se on myös uskoa siihen, että jumalia ei ole. Muutenhan ateisti ei sanoisi, että jumalia ei ole, vaan tyytyisi vain sanomaan, ettei usko jumaliin. Ateisti kuitenkin rakentaa maailmankuvansa sen olettamuksen varaan, että jumalia ei ole. Vahva oletus on aikalailla sama kuin usko.

No taidan olla agnostikko, vaikka toivoisin voivani harhauttaa itseäni, koska uskominen tavalla tai toisella, vaikka sitten ateistisesti toisi elämään toivottua tasapainoa.

Lue lisää

"Ateismi ei voi olla välinpitämättömyyttä uskonasioita kohtaan. "

Muuotoilin tuon kieltämättä vähän huonosti. Esimerkiksi itseäni kiinnostaa kovastikin uskonnollisuus sosiologisena ja sosiaalipsykologisena ilmiönä.

Sen sijaan olen välinpitämätön Jeesuksen, Jumalien, raamatun sanoman tai ylipäätään kristinuskon pelastussanoman suhteen, koska niiden totuudesta ei ole mitään todisteita. Olen välinpitämätön raamatun sanoman suhteen samaan tapaan kuin olen välinpitämätön tooran tai koraanin sanoman suhteen. Yks lysti. mitä niissä sanotaan. :)

"Muutenhan ateisti ei sanoisi, että jumalia ei ole, vaan tyytyisi vain sanomaan, ettei usko jumaliin.".

Itse asiassa hyvin harva ateisti sanoo, ettei jumalia ole. Yleensä ateistit sanovat, ettei jumalista ole mitään todisteita.

"Ateisti kuitenkin rakentaa maailmankuvansa sen olettamuksen varaan, että jumalia ei ole."

Ateisteja on monenlaisia, mutta hyvin usein ateistin maailmankuva on naturalistinen ja tieteeseen pohjautuva. Mailmankuvan keskiössä ei siis ole mikään ei-jumalisuus tai jumalien vastustaminen vaan naturalistinen maailmankuva, joka perustuu empiiriseen tieteelliseen tutkimukseen. Eikä empiirisen tutkimuksen kautta ole tähän mennessä löytynyt mitään, mikä edellyttäisi/vaatisi jumalien olemassaoloa, ja tuskinpa tulee löytymäänkään. Oikean tiedon etsintä on sitä oikeaa totuuden etsimistä.

"No taidan olla agnostikko, vaikka toivoisin voivani harhauttaa itseäni, koska uskominen tavalla tai toisella, vaikka sitten ateistisesti toisi elämään toivottua tasapainoa."

Tuo on mielenkiintoista. Miksi arvelet että uskominen tuo elämään tasapainoa? Minun mielestäni uskominen on aina luulemista, ja tasapaino löytyy tiedosta.

2+14 kirjoitti:

"Ateismi ei voi olla välinpitämättömyyttä uskonasioita kohtaan. "

Muuotoilin tuon kieltämättä vähän huonosti. Esimerkiksi itseäni kiinnostaa kovastikin uskonnollisuus sosiologisena ja sosiaalipsykologisena ilmiönä.

Sen sijaan olen välinpitämätön Jeesuksen, Jumalien, raamatun sanoman tai ylipäätään kristinuskon pelastussanoman suhteen, koska niiden totuudesta ei ole mitään todisteita. Olen välinpitämätön raamatun sanoman suhteen samaan tapaan kuin olen välinpitämätön tooran tai koraanin sanoman suhteen. Yks lysti. mitä niissä sanotaan. :)

"Muutenhan ateisti ei sanoisi, että jumalia ei ole, vaan tyytyisi vain sanomaan, ettei usko jumaliin.".

Itse asiassa hyvin harva ateisti sanoo, ettei jumalia ole. Yleensä ateistit sanovat, ettei jumalista ole mitään todisteita.

"Ateisti kuitenkin rakentaa maailmankuvansa sen olettamuksen varaan, että jumalia ei ole."

Ateisteja on monenlaisia, mutta hyvin usein ateistin maailmankuva on naturalistinen ja tieteeseen pohjautuva. Mailmankuvan keskiössä ei siis ole mikään ei-jumalisuus tai jumalien vastustaminen vaan naturalistinen maailmankuva, joka perustuu empiiriseen tieteelliseen tutkimukseen. Eikä empiirisen tutkimuksen kautta ole tähän mennessä löytynyt mitään, mikä edellyttäisi/vaatisi jumalien olemassaoloa, ja tuskinpa tulee löytymäänkään. Oikean tiedon etsintä on sitä oikeaa totuuden etsimistä.

"No taidan olla agnostikko, vaikka toivoisin voivani harhauttaa itseäni, koska uskominen tavalla tai toisella, vaikka sitten ateistisesti toisi elämään toivottua tasapainoa."

Tuo on mielenkiintoista. Miksi arvelet että uskominen tuo elämään tasapainoa? Minun mielestäni uskominen on aina luulemista, ja tasapaino löytyy tiedosta.

Lue lisää

Mielestäni suhde tietoon voi olla myös uskomista. Uskotaan siihen, että fyysisillä aistinelimillämme saamamme tieto ja tiedon jalostaminen ihmiselle ominaisella loogisella päättelyllä johtaa totuuteen. Jossain mielessä uskon kyllä tällaiseen tietoon. Kaikki NÄYTTÄISI toimivan sen pohjalta. Oikeastaan meillä ihmisillä ei vaikuttaisi olevan edellytyksiäkään muunlaiseen tietoon. Tarkoittaako se silloin sitä, että muuta totuutta ei ole. No sitä emme voi tietää. Mutta jotkut uskovat. Haluaisin kuitenkin koko totuuden, ja koska sitä ei voi oikeasti saada, riittäisi, että voisin kuvitella tietäväni sen. Jostain kumman syystä minuun on juurtunut kaipuu koko totuuteen.

"Itse asiassa hyvin harva ateisti sanoo, ettei jumalia ole. Yleensä ateistit sanovat, ettei jumalista ole mitään todisteita. "

Tämä oli mielenkiintoista kuulla. Yleensä äänensä korottavat ateistit tykkäävät hokea, että ei ole mitään jumalaa. Mukava kuulla, että ateisteiksikin itseään nimittävien joukossa on ihmisiä, joilla on suhteellisuudentajua sen suhteen, mitä oikeasti voidaan tietää. Ateistiksi itseään nimittävä vaan antaa useimmiten itsestään toisenlaisen kuvan. Usein jopa tuntuu, että ovat hyvin kiivaassa lähetystyössä saadakseen muut uskomaan, ettei ole jumalia.

Ajatteletko muuten oikeasti, että ateistit keskimäärin ajattelevat kuten kuvasit? Ettet vain sattuisi olemaan poikkeuksellisen fiksu ateistiksi. Vai ehkä minulla on väärä kuva ateisteista?

aölkdnflaksnfölaksmd kirjoitti:

Mielestäni suhde tietoon voi olla myös uskomista. Uskotaan siihen, että fyysisillä aistinelimillämme saamamme tieto ja tiedon jalostaminen ihmiselle ominaisella loogisella päättelyllä johtaa totuuteen. Jossain mielessä uskon kyllä tällaiseen tietoon. Kaikki NÄYTTÄISI toimivan sen pohjalta. Oikeastaan meillä ihmisillä ei vaikuttaisi olevan edellytyksiäkään muunlaiseen tietoon. Tarkoittaako se silloin sitä, että muuta totuutta ei ole. No sitä emme voi tietää. Mutta jotkut uskovat. Haluaisin kuitenkin koko totuuden, ja koska sitä ei voi oikeasti saada, riittäisi, että voisin kuvitella tietäväni sen. Jostain kumman syystä minuun on juurtunut kaipuu koko totuuteen.

"Itse asiassa hyvin harva ateisti sanoo, ettei jumalia ole. Yleensä ateistit sanovat, ettei jumalista ole mitään todisteita. "

Tämä oli mielenkiintoista kuulla. Yleensä äänensä korottavat ateistit tykkäävät hokea, että ei ole mitään jumalaa. Mukava kuulla, että ateisteiksikin itseään nimittävien joukossa on ihmisiä, joilla on suhteellisuudentajua sen suhteen, mitä oikeasti voidaan tietää. Ateistiksi itseään nimittävä vaan antaa useimmiten itsestään toisenlaisen kuvan. Usein jopa tuntuu, että ovat hyvin kiivaassa lähetystyössä saadakseen muut uskomaan, ettei ole jumalia.

Ajatteletko muuten oikeasti, että ateistit keskimäärin ajattelevat kuten kuvasit? Ettet vain sattuisi olemaan poikkeuksellisen fiksu ateistiksi. Vai ehkä minulla on väärä kuva ateisteista?

Lue lisää

aölkdnflaksnfölaksmd.

Yksinkertaistat jossain määrin asioita.

Jos EMME voi luottaa aisteihimme, mihin sitten voimme luottaa? Aistimme välittävät meille tietoa maaimasta. Noiden aistien tuottamiin havaintoihin esim. tieteet perustuvat. Toki todellisuus tuossakin asiassa on monimutkaisempi ja esim. erilaiset tieteelliset mallit ovat monimutkasten päätelyketjujen tulosta.

Miksi uskonto ja tieteet sitten ovat joutuneet törmäyskurssille?

Siksi, että ennen tieteiden varsinaista kehittymistä koko todellisuus määriteltiin uskontojen kautta - valtaosassa Eurooppaa kristinuskon. Muita keinoja ei ollut, koska ihmisellä ei varsinaisesti ollut keinoja tutkiskella avaruutta tai mikroskooppisen pieniä kappaleita.

Sitten maailma muuttui. Olemme päätyneet nykyiseen tilanteeseen. Uskonnollie EI ikinä ole ollut mieluista huomata sitä, että jopa niidenkin taustoja on kyetty tutkimaan tieteen keinoin. Puolueeton uskontotiede yhdistettynä arkeologiaan, historiaan ja muihin aihetta sivuaviin tieteisiin on kivuliasta varsinkin tiukan uskonnolisille fundamentalisteille. Onhan meillä edelleenkin kreationisteja riemunamme.

Niin kristinuskoa kuin muitakin uskontoja VOIDAAN ja niitä PITÄÄ tutkia puolueettomastikin. Tulokset eivät ole olleet mukavia millekään uskonnolle. Esim. kristinuskon muilta ottamat vaikutteet ja lainaukset ovat PÄIVÄNSELVIÄ. Lestadiolaisuuden tulkintojen muuttuminen on nähtävissä. "Muuttumattomat totuudet" eivät ole olleetkaan nimensä mukaisia.

Uskonnoile jää supistuva osuus todellisuuden määrittelystä. Kaikille tämä ei kelpaa ja usein vastareaktio on tiukka todellisuuden kieltävä fundamentalistisuus ja kaivautuminen syvälle mitään kiusallista näkemättömyyden poteroihin. Esimerkkejä löytyy. Raamattu määritellään kirjaimelliseksi totuudeksi ja autuaasti unohtuu vaikkapa omien ajatusten TULKINNANVARAISUUS. Selityksiä löyty vaikkapa tyyliin "Pyhä Henki ohjasi häntä..." Niinpä niin.

Uskovaiset määrittelevät uskonnolliset kokemuksensa mystisiksi erikoisuuksiksi, jota eivät normaalit vaikkapa psyyken toimia koskevat lait selitä. Se on luonnollisesti TODELLISUUSPAKOISTA, mutta sitä harva uskova myöntää.

Pohjimmainen totuus on se, että jumalten olemassaolosta ei ole kyetty todisteita esittämään. Mikään pyhä kirja tai teksti ei yliluonnollisten tapahtumien todisteeksi kelpaa. Teoksillahan nimittäin on tavoitteensa. Tätäkään ei suuri osa uskovista halua myöntää.

En ole täysi ateisti. Se Jumala, johon minä ajoittain uskon, ei kuitenkaan ole lähelläkään sitä, mitä esim. erilaiset lestadiolaisuuden tyyppiset joukkiot meille väittävät.

"Jostain kumman syystä minuun on juurtunut kaipuu koko totuuteen."

Riippuu siitä, miten määrittelet "totuuden". Luultavasti oletat, että se Sinun totuutesi on jotenkin uskonnolllinen? Toivottavasti et sen vuoksi ummista silmiäsi kaikelta sellaiselta, mikä EI siihen Sinun totuuteesi sovi. Moni nimittäin tekee niin.

aölkdnflaksnfölaksmd kirjoitti:

Mielestäni suhde tietoon voi olla myös uskomista. Uskotaan siihen, että fyysisillä aistinelimillämme saamamme tieto ja tiedon jalostaminen ihmiselle ominaisella loogisella päättelyllä johtaa totuuteen. Jossain mielessä uskon kyllä tällaiseen tietoon. Kaikki NÄYTTÄISI toimivan sen pohjalta. Oikeastaan meillä ihmisillä ei vaikuttaisi olevan edellytyksiäkään muunlaiseen tietoon. Tarkoittaako se silloin sitä, että muuta totuutta ei ole. No sitä emme voi tietää. Mutta jotkut uskovat. Haluaisin kuitenkin koko totuuden, ja koska sitä ei voi oikeasti saada, riittäisi, että voisin kuvitella tietäväni sen. Jostain kumman syystä minuun on juurtunut kaipuu koko totuuteen.

"Itse asiassa hyvin harva ateisti sanoo, ettei jumalia ole. Yleensä ateistit sanovat, ettei jumalista ole mitään todisteita. "

Tämä oli mielenkiintoista kuulla. Yleensä äänensä korottavat ateistit tykkäävät hokea, että ei ole mitään jumalaa. Mukava kuulla, että ateisteiksikin itseään nimittävien joukossa on ihmisiä, joilla on suhteellisuudentajua sen suhteen, mitä oikeasti voidaan tietää. Ateistiksi itseään nimittävä vaan antaa useimmiten itsestään toisenlaisen kuvan. Usein jopa tuntuu, että ovat hyvin kiivaassa lähetystyössä saadakseen muut uskomaan, ettei ole jumalia.

Ajatteletko muuten oikeasti, että ateistit keskimäärin ajattelevat kuten kuvasit? Ettet vain sattuisi olemaan poikkeuksellisen fiksu ateistiksi. Vai ehkä minulla on väärä kuva ateisteista?

Lue lisää

"Mielestäni suhde tietoon voi olla myös uskomista. Uskotaan siihen, että fyysisillä aistinelimillämme saamamme tieto ja tiedon jalostaminen ihmiselle ominaisella loogisella päättelyllä johtaa totuuteen."

Määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. En väitä, että tiede olisi erehtymätöntä, mutta se on kuitenkin käytössämme olevista paras tapa saada tietoa maailmasta. Toisin kuin uskontoon, tieteeseen kuuluu sisäänrakennettuna itsekorjaavuus, ts. tieto tarkentuu ja kumuloituu koko ajan mitä enemmän ja paremmilla välineillä tutkitaan.

Usko on subjektiivista, perustelematonta, perustuu raamatun subjektiiviseen tulkintaan, muuttumatonta (siinä mielessä, ettei uskonkäsityksiä korjaavia elementtejä ainakaan laajemmassa mitassa sallita) eikä uskon peruskysymyksiä saisi uskovaisten mielestä tarkastella kriittisesti. jne jne.

Usko on siis luuloa, ei tietoa.

"Ajatteletko muuten oikeasti, että ateistit keskimäärin ajattelevat kuten kuvasit?"

Periaatteessa näin. Voit itse käydä toteamassa tämän vaikkapa suomi24 ateismi -palstalta. Ateistien kiukkuiset ärähdykset tuolla palstalla johtuvat usein palstalla häiriköivien uskovaisten toistuvista ja varsin loukkaavista väitteistä (esim. että ateistit ovat peräisin kamelin takapuolesta, ateisteilla ei ole minkäänlaista moraalia, ateismi on uskonto, Neuvostoliitto romahti, koska oli ateistinen valtio, jne. jne.) ;)

Ateisteja on poikkeuksellisen runsaasti korkeasti koulutetuissa, joten heille on itsestään selvää myöntää oman tietonsa rajat.

Inhottava realisti kirjoitti:

aölkdnflaksnfölaksmd.

Yksinkertaistat jossain määrin asioita.

Jos EMME voi luottaa aisteihimme, mihin sitten voimme luottaa? Aistimme välittävät meille tietoa maaimasta. Noiden aistien tuottamiin havaintoihin esim. tieteet perustuvat. Toki todellisuus tuossakin asiassa on monimutkaisempi ja esim. erilaiset tieteelliset mallit ovat monimutkasten päätelyketjujen tulosta.

Miksi uskonto ja tieteet sitten ovat joutuneet törmäyskurssille?

Siksi, että ennen tieteiden varsinaista kehittymistä koko todellisuus määriteltiin uskontojen kautta - valtaosassa Eurooppaa kristinuskon. Muita keinoja ei ollut, koska ihmisellä ei varsinaisesti ollut keinoja tutkiskella avaruutta tai mikroskooppisen pieniä kappaleita.

Sitten maailma muuttui. Olemme päätyneet nykyiseen tilanteeseen. Uskonnollie EI ikinä ole ollut mieluista huomata sitä, että jopa niidenkin taustoja on kyetty tutkimaan tieteen keinoin. Puolueeton uskontotiede yhdistettynä arkeologiaan, historiaan ja muihin aihetta sivuaviin tieteisiin on kivuliasta varsinkin tiukan uskonnolisille fundamentalisteille. Onhan meillä edelleenkin kreationisteja riemunamme.

Niin kristinuskoa kuin muitakin uskontoja VOIDAAN ja niitä PITÄÄ tutkia puolueettomastikin. Tulokset eivät ole olleet mukavia millekään uskonnolle. Esim. kristinuskon muilta ottamat vaikutteet ja lainaukset ovat PÄIVÄNSELVIÄ. Lestadiolaisuuden tulkintojen muuttuminen on nähtävissä. "Muuttumattomat totuudet" eivät ole olleetkaan nimensä mukaisia.

Uskonnoile jää supistuva osuus todellisuuden määrittelystä. Kaikille tämä ei kelpaa ja usein vastareaktio on tiukka todellisuuden kieltävä fundamentalistisuus ja kaivautuminen syvälle mitään kiusallista näkemättömyyden poteroihin. Esimerkkejä löytyy. Raamattu määritellään kirjaimelliseksi totuudeksi ja autuaasti unohtuu vaikkapa omien ajatusten TULKINNANVARAISUUS. Selityksiä löyty vaikkapa tyyliin "Pyhä Henki ohjasi häntä..." Niinpä niin.

Uskovaiset määrittelevät uskonnolliset kokemuksensa mystisiksi erikoisuuksiksi, jota eivät normaalit vaikkapa psyyken toimia koskevat lait selitä. Se on luonnollisesti TODELLISUUSPAKOISTA, mutta sitä harva uskova myöntää.

Pohjimmainen totuus on se, että jumalten olemassaolosta ei ole kyetty todisteita esittämään. Mikään pyhä kirja tai teksti ei yliluonnollisten tapahtumien todisteeksi kelpaa. Teoksillahan nimittäin on tavoitteensa. Tätäkään ei suuri osa uskovista halua myöntää.

En ole täysi ateisti. Se Jumala, johon minä ajoittain uskon, ei kuitenkaan ole lähelläkään sitä, mitä esim. erilaiset lestadiolaisuuden tyyppiset joukkiot meille väittävät.

"Jostain kumman syystä minuun on juurtunut kaipuu koko totuuteen."

Riippuu siitä, miten määrittelet "totuuden". Luultavasti oletat, että se Sinun totuutesi on jotenkin uskonnolllinen? Toivottavasti et sen vuoksi ummista silmiäsi kaikelta sellaiselta, mikä EI siihen Sinun totuuteesi sovi. Moni nimittäin tekee niin.

Lue lisää

"Riippuu siitä, miten määrittelet "totuuden". Luultavasti oletat, että se "Sinun totuutesi on jotenkin uskonnolllinen? Toivottavasti et sen vuoksi ummista silmiäsi kaikelta sellaiselta, mikä EI siihen Sinun totuuteesi sovi. Moni nimittäin tekee niin. "

Valitettavasti en omista mitään totuutta. Kelpaisi totuus kuin totuus. Uskonnollinen tai ei. Mutta en usko, että se on mistään pääteltävissä.

Aistimukset vaikuttisivat toimivan todellisuudessamme luottamisen arvoisena. Ymmärrän muutenkin kirjoituksesi, eikä minulla ole siihen kommentoitavaa. Vaikka en ehkä ehtinyt ihan tajuta, mihin se vastasi.

"En ole täysi ateisti. Se Jumala, johon minä ajoittain uskon, ei kuitenkaan ole lähelläkään sitä, mitä esim. erilaiset lestadiolaisuuden tyyppiset joukkiot meille väittävät. "

Tällaista ihmistä arvostan. Joka ei jääräpäisesti väitä asian olevan niin tai näin, kun ei kuitenkaan voida tietää. Ja olet ilmeisen kykenevä tarkastelemaan asioita usealta kantilta. Vaikka minun on vaikea ymmärtää, että on ateisti ja joskus uskoo, sopisi minullekin.

2+14 kirjoitti:

"Mielestäni suhde tietoon voi olla myös uskomista. Uskotaan siihen, että fyysisillä aistinelimillämme saamamme tieto ja tiedon jalostaminen ihmiselle ominaisella loogisella päättelyllä johtaa totuuteen."

Määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. En väitä, että tiede olisi erehtymätöntä, mutta se on kuitenkin käytössämme olevista paras tapa saada tietoa maailmasta. Toisin kuin uskontoon, tieteeseen kuuluu sisäänrakennettuna itsekorjaavuus, ts. tieto tarkentuu ja kumuloituu koko ajan mitä enemmän ja paremmilla välineillä tutkitaan.

Usko on subjektiivista, perustelematonta, perustuu raamatun subjektiiviseen tulkintaan, muuttumatonta (siinä mielessä, ettei uskonkäsityksiä korjaavia elementtejä ainakaan laajemmassa mitassa sallita) eikä uskon peruskysymyksiä saisi uskovaisten mielestä tarkastella kriittisesti. jne jne.

Usko on siis luuloa, ei tietoa.

"Ajatteletko muuten oikeasti, että ateistit keskimäärin ajattelevat kuten kuvasit?"

Periaatteessa näin. Voit itse käydä toteamassa tämän vaikkapa suomi24 ateismi -palstalta. Ateistien kiukkuiset ärähdykset tuolla palstalla johtuvat usein palstalla häiriköivien uskovaisten toistuvista ja varsin loukkaavista väitteistä (esim. että ateistit ovat peräisin kamelin takapuolesta, ateisteilla ei ole minkäänlaista moraalia, ateismi on uskonto, Neuvostoliitto romahti, koska oli ateistinen valtio, jne. jne.) ;)

Ateisteja on poikkeuksellisen runsaasti korkeasti koulutetuissa, joten heille on itsestään selvää myöntää oman tietonsa rajat.

Lue lisää

"Määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus."
"Usko on siis luuloa, ei tietoa."

Nämä ovat tuttuja tapoja määritellä tieto ja usko. Mielestäni meillä ei kuitenkaan mitään absoluuttista tietoa ole. Olemme vain nimittäneet tietynlaiset uskomukset tiedoksi, nämä "tosi uskomukset". Mitä ihmettä tämä ristiriitainen termi muuten onkaan. Uskomus joka on totta. Kuitenkin uskomus. Se on uskomus. Tietoonkin luotetaan ja siihen uskotaan. Tietäminen ei ole mitään uskomisesta ja luottamisesta poikkeavaa psyykeen toimintaa. Sama juttu. Eri sana. Tuo "usko on luuloa, ei tietoa", on hyvin puolueellisesti värittynyt. Se katsoo omistavansa tiedon. Se ei ole hyvä määritelmä.

Objektiivisena pidetty tieto on oikeasti ihmisen tietoa, ihmisaivojen tuotosta. Se on ihmislajin subjektiivista tietoa. joku toinen vaikkapa kehittyneenpi laji saattaisi tuottaa toisentasoista tietoa, kuka ties. Olisiko silloin nykyinen tieto tietoa?

al,ksgmlömfgöl n kirjoitti:

"Määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus."
"Usko on siis luuloa, ei tietoa."

Nämä ovat tuttuja tapoja määritellä tieto ja usko. Mielestäni meillä ei kuitenkaan mitään absoluuttista tietoa ole. Olemme vain nimittäneet tietynlaiset uskomukset tiedoksi, nämä "tosi uskomukset". Mitä ihmettä tämä ristiriitainen termi muuten onkaan. Uskomus joka on totta. Kuitenkin uskomus. Se on uskomus. Tietoonkin luotetaan ja siihen uskotaan. Tietäminen ei ole mitään uskomisesta ja luottamisesta poikkeavaa psyykeen toimintaa. Sama juttu. Eri sana. Tuo "usko on luuloa, ei tietoa", on hyvin puolueellisesti värittynyt. Se katsoo omistavansa tiedon. Se ei ole hyvä määritelmä.

Objektiivisena pidetty tieto on oikeasti ihmisen tietoa, ihmisaivojen tuotosta. Se on ihmislajin subjektiivista tietoa. joku toinen vaikkapa kehittyneenpi laji saattaisi tuottaa toisentasoista tietoa, kuka ties. Olisiko silloin nykyinen tieto tietoa?

Lue lisää

"Mielestäni meillä ei kuitenkaan mitään absoluuttista tietoa ole."

Tieto muuttuu. Itsekin kiinnität huomiota tuohon sanaan uskomus. Silti perusteltu tosi (empiirinen) uskomus on parempi kuin pelkkä uskomus ilman minkäänlaisia perusteluita tai epäpätevin perusteluin. Meidän täytyy myöntää, että emme tiedä kaikkea.

On olemassa tietoa, joka lähenee totuutta. Jokin empiirisesti havaittu asia on perustellusti tietyllä tavalla, eikä jollakin toisella tavalla, vaikka jokin perinteinen uskomus ehkä antaisi niin ymmärtää.

Sinä näyttäisit olevan relativistisesti valmis pitämään mitä tahansa uskomuksia samanarvoisina tai yhtä tosina. Näinhän ei tietenkään voi olla. Jotkut uskomukset ovat perustellusti todenpia kuin jotkut toiset.

"Objektiivisena pidetty tieto on oikeasti ihmisen tietoa, ihmisaivojen tuotosta. Se on ihmislajin subjektiivista tietoa. joku toinen vaikkapa kehittyneenpi laji saattaisi tuottaa toisentasoista tietoa, kuka ties. Olisiko silloin nykyinen tieto tietoa? "

Tällä hetkellä ei ole käytettävissä muuta kuin ihmislajin tietoa. Uskonnolliset uskomuksetkin ovat ihmislajin "tietoa". Minun mielestäni ei voi ajatella, että ihmislajin tieto jotenkin mitätöityisi, jos jollakulla toisella lajilla olisi asiasta toisenlaista tietoa. Tuolla toisella lajilla on myös omat rajoitteensa tiedon hankinnassa, joten ihmislajin tieto voi hyvinkin olla kehittyneemmän lajin tiedon täydentäjä.

"Tuo "usko on luuloa, ei tietoa", on hyvin puolueellisesti värittynyt. Se katsoo omistavansa tiedon. Se ei ole hyvä määritelmä. "

Usko ilman päteviä perusteluja tai empiirisiä todisteita on luuloa. Onko nyt parempi?

2+14 kirjoitti:

"Mielestäni meillä ei kuitenkaan mitään absoluuttista tietoa ole."

Tieto muuttuu. Itsekin kiinnität huomiota tuohon sanaan uskomus. Silti perusteltu tosi (empiirinen) uskomus on parempi kuin pelkkä uskomus ilman minkäänlaisia perusteluita tai epäpätevin perusteluin. Meidän täytyy myöntää, että emme tiedä kaikkea.

On olemassa tietoa, joka lähenee totuutta. Jokin empiirisesti havaittu asia on perustellusti tietyllä tavalla, eikä jollakin toisella tavalla, vaikka jokin perinteinen uskomus ehkä antaisi niin ymmärtää.

Sinä näyttäisit olevan relativistisesti valmis pitämään mitä tahansa uskomuksia samanarvoisina tai yhtä tosina. Näinhän ei tietenkään voi olla. Jotkut uskomukset ovat perustellusti todenpia kuin jotkut toiset.

"Objektiivisena pidetty tieto on oikeasti ihmisen tietoa, ihmisaivojen tuotosta. Se on ihmislajin subjektiivista tietoa. joku toinen vaikkapa kehittyneenpi laji saattaisi tuottaa toisentasoista tietoa, kuka ties. Olisiko silloin nykyinen tieto tietoa? "

Tällä hetkellä ei ole käytettävissä muuta kuin ihmislajin tietoa. Uskonnolliset uskomuksetkin ovat ihmislajin "tietoa". Minun mielestäni ei voi ajatella, että ihmislajin tieto jotenkin mitätöityisi, jos jollakulla toisella lajilla olisi asiasta toisenlaista tietoa. Tuolla toisella lajilla on myös omat rajoitteensa tiedon hankinnassa, joten ihmislajin tieto voi hyvinkin olla kehittyneemmän lajin tiedon täydentäjä.

"Tuo "usko on luuloa, ei tietoa", on hyvin puolueellisesti värittynyt. Se katsoo omistavansa tiedon. Se ei ole hyvä määritelmä. "

Usko ilman päteviä perusteluja tai empiirisiä todisteita on luuloa. Onko nyt parempi?

Lue lisää

"Sinä näyttäisit olevan relativistisesti valmis pitämään mitä tahansa uskomuksia samanarvoisina tai yhtä tosina. Näinhän ei tietenkään voi olla. Jotkut uskomukset ovat perustellusti todenpia kuin jotkut toiset. "

Niin, kyllähän ihmisen logiikalla (joka siis näyttäisi toimivan tässä maailmassa) perustellut asiat ovat ihmisen logiikkaan perustuvassa tieteessä tietenkin todenpia, kuin sellaiset, jotka ovat sillä hatarammin perusteltavia.

Olen kyllä suorastaan surullisen relativistinen ajattelussani. Haluaisin tavallaan olla jonkin sortin absolutisti, se sitoisi ajatteluni joihinkin "totuuksiin" niin, että maailman hahmottuminen olisi helpompaa.

En tarkoita, ettenkö arkiajattelussani menettelisi kuitenkin tuon lausumasi "Jotkut uskomukset ovat perustellusti todenpia kuin jotkut toiset" mukaisesti. Mutta niinhän kyllä taitavat kaikki vähintään terveehköt ihmiset tehdä.

"Usko ilman päteviä perusteluja tai empiirisiä todisteita on luuloa. Onko nyt parempi? "

Kyllä tämä nyt vähän paremmin kelpaa minullekin. :) Me taidetaan muuten olla jo väärällä palstalla, mutta ei se mitään. kiitos keskustelusta!

zdlfgksldkngäsldkg kirjoitti:

"Sinä näyttäisit olevan relativistisesti valmis pitämään mitä tahansa uskomuksia samanarvoisina tai yhtä tosina. Näinhän ei tietenkään voi olla. Jotkut uskomukset ovat perustellusti todenpia kuin jotkut toiset. "

Niin, kyllähän ihmisen logiikalla (joka siis näyttäisi toimivan tässä maailmassa) perustellut asiat ovat ihmisen logiikkaan perustuvassa tieteessä tietenkin todenpia, kuin sellaiset, jotka ovat sillä hatarammin perusteltavia.

Olen kyllä suorastaan surullisen relativistinen ajattelussani. Haluaisin tavallaan olla jonkin sortin absolutisti, se sitoisi ajatteluni joihinkin "totuuksiin" niin, että maailman hahmottuminen olisi helpompaa.

En tarkoita, ettenkö arkiajattelussani menettelisi kuitenkin tuon lausumasi "Jotkut uskomukset ovat perustellusti todenpia kuin jotkut toiset" mukaisesti. Mutta niinhän kyllä taitavat kaikki vähintään terveehköt ihmiset tehdä.

"Usko ilman päteviä perusteluja tai empiirisiä todisteita on luuloa. Onko nyt parempi? "

Kyllä tämä nyt vähän paremmin kelpaa minullekin. :) Me taidetaan muuten olla jo väärällä palstalla, mutta ei se mitään. kiitos keskustelusta!

Lue lisää

"Haluaisin tavallaan olla jonkin sortin absolutisti, se sitoisi ajatteluni joihinkin "totuuksiin" niin, että maailman hahmottuminen olisi helpompaa."

Tunnut kaipaavan jonkinlaisia uskonnollisia, muuttumattomia totuuksia, mutta samalla tiedät, etteivät uskonnolliset totuudet kestä kriittistä tarkastelua, niinkö? Ja tiede on muuttuvaa, on paradigman vaihdoksiakin jne.

Ei ole sinulla helppoa, jos absoluuttista totuutta etsit. Ehkä sinun kannattaa kuitenkin aloittaa näistä "hyvin perustelluista uskomuksista".

Minulla itselläni ei ole tarvetta mihinkään muuttumattomiin totuuksiin. Minulle tiede kaikkine muutoksineen on pikemminkin kokonaisuutena mielenkiintoista seikkailua. Ja tieteen tulokset luovat kuvaa maailmasta, jota me ihmiset emme ole osanneet kuvitellakaan. Se on minulle totuuden etsintää. Suosittelen lämpimästi tutustumista luonnontieteen populaarijulkaisuihin (jos siis oma alasi on jokin muu kuin luonnontiede).

Kiitokset keskustelusta sinullekin. :)

Minusta tuntuu että nuo pelkkiä fraaseja toistelevat ovat itsekin samoja asioita miettineet ja niistä epävarmoja. Mutta eivät uskalla kuitenkaan kyseenalaistaakaan.

Ennemmin menetetään se fyysinen ja mielenterveys ja annetaan niiden lasten joutua huostaanotetuiksi, kuin nöyrrytään siihen tosiasiaan että tämä ei nyt tee kenellekään hyvää.

Ehkäisyasiasta on tehty 10 käskyn veroinen synti! Kuitenkin Raamatussa sanomaan että KUKAAN ei 10 käskyäkään pysty täyttämään ja noudattamaan. Paitsi Jeesus pystyi.

Ootko ihan oikeesti sitä mieltä, että asiallisen ohjelman, esimerkiksi sisustusohjelman, tai vaikkapa Kadonneen jäljillä (siinä ihmisillä on joku esim. äiti tai isä ulkomailla ja he eivät ole tavanneet tätä eivätkä tiedä missä hän on ja tässä ohjelmassa mennään ja saatetaan nämä eroon toisistaan joutuneet ihmiset takaisin yhteen. Tosi koskettava ja asiallinen ohjelma!) tai Supernanny-ohjelman (siinä "Supernanny" opettaa kaaokseen joutuneita, kurinpidossa epäonnistuneita perheitä hoitamaan lapsensa paremmin) katsominen on syntiä? Mikä siinä vie minut kauemmas Jumalasta? En oikeesti vaan ymmärrä. Ne musiikit, jos joskus on jotain "sopimatonta" menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Nykyajan ihmisellä on vapaa-aikaa ja minusta on luonnollista, että sitä käytetään viihteenkin parissa. Kuitenkin sieltä voi poimia hyvää ja asiallista katsottavaa, luettavaa ja kuunneltavaa. Sellaista joka ei vie uskoa pois, vaikka television on syntiä opetettu olevankin.

Entäs kun ne lapset kuitenkin kärsii sitten viimeistään aikuisena, jos niille ei oo lapsena riittänyt tarpeeksi äidin ja isän huomiota ja rakkautta? Koska kyllä me lapset oikeesti se tiedetään, jos ollaan ei-toivottuja. Sen vaan näkee niin monesta asiasta, välinpitämättömyytenä... Arvostan siis kyllä sinun kokemustasi äitinä ja suuren työn olet tehnyt 14 lasta kasvattaneena, mutta itse en siihen, huom mielenterveysongelmaisenakin, pystyisi.

Ootko sitä mieltä että jos äidillä on mielenterveysongelmia niin silloinkaan ei saa ehkäistä?

Ja tässä tapauksessa ne mielenterveysongelmat johtuu lapsuudesta, sen ovat psykologit ja lääkärit todenneet. Tai niinhän se yleensä onkin.

Oon vissiin itsekäs, kun haluan lapsilleni parempaa kuin olen itse saanut. Haluan että jokainen lapseni TIETÄÄ olleensa toivottu (aidosti!) ja rakastettu.

Surusilmä_____ kirjoitti:

Ootko ihan oikeesti sitä mieltä, että asiallisen ohjelman, esimerkiksi sisustusohjelman, tai vaikkapa Kadonneen jäljillä (siinä ihmisillä on joku esim. äiti tai isä ulkomailla ja he eivät ole tavanneet tätä eivätkä tiedä missä hän on ja tässä ohjelmassa mennään ja saatetaan nämä eroon toisistaan joutuneet ihmiset takaisin yhteen. Tosi koskettava ja asiallinen ohjelma!) tai Supernanny-ohjelman (siinä "Supernanny" opettaa kaaokseen joutuneita, kurinpidossa epäonnistuneita perheitä hoitamaan lapsensa paremmin) katsominen on syntiä? Mikä siinä vie minut kauemmas Jumalasta? En oikeesti vaan ymmärrä. Ne musiikit, jos joskus on jotain "sopimatonta" menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Nykyajan ihmisellä on vapaa-aikaa ja minusta on luonnollista, että sitä käytetään viihteenkin parissa. Kuitenkin sieltä voi poimia hyvää ja asiallista katsottavaa, luettavaa ja kuunneltavaa. Sellaista joka ei vie uskoa pois, vaikka television on syntiä opetettu olevankin.

Entäs kun ne lapset kuitenkin kärsii sitten viimeistään aikuisena, jos niille ei oo lapsena riittänyt tarpeeksi äidin ja isän huomiota ja rakkautta? Koska kyllä me lapset oikeesti se tiedetään, jos ollaan ei-toivottuja. Sen vaan näkee niin monesta asiasta, välinpitämättömyytenä... Arvostan siis kyllä sinun kokemustasi äitinä ja suuren työn olet tehnyt 14 lasta kasvattaneena, mutta itse en siihen, huom mielenterveysongelmaisenakin, pystyisi.

Ootko sitä mieltä että jos äidillä on mielenterveysongelmia niin silloinkaan ei saa ehkäistä?

Ja tässä tapauksessa ne mielenterveysongelmat johtuu lapsuudesta, sen ovat psykologit ja lääkärit todenneet. Tai niinhän se yleensä onkin.

Oon vissiin itsekäs, kun haluan lapsilleni parempaa kuin olen itse saanut. Haluan että jokainen lapseni TIETÄÄ olleensa toivottu (aidosti!) ja rakastettu.

Lue lisää

Hei Surusilma, olen mitiskellyt kirjoituksiasi ja kirjoitan muutamia ajatuksiani. MITA KAIKKEA SYNTI ON? Syntia on se joka erottaa, loitontaa
meita Jumalasta ja Kristuksen vaikutuspiirista. Meilla jokaisella tayttyy olla oikeus itse harkita mika on syntia kohdallani, Jumala nakee
sydameemme ja kaikessaa Han on armollinen ja tuntee meidat paremmin kuin me itse.
On sanottu ettei kellaan ns. uskovaisellakaan ole ihan puhtaat jauhot pussista, kaikilta loytyy niita pimeita puolia, jos aletaan etsia.
Onhan se nyt nahtykin!

JOKA SEURAKUNNASSSA on niita jotka huolehtivat vaan muista ja muiden tekemisista, eivatka huomaa malkaa omassa silmassaan.
Saatana hallitsee tata maailmaa pelolla ja kauhulla, saatanan kielenkaytto on rankkaa hel;vettiin, tulikivijarveen joutumista,
kyykaarmeen sikioita,porttoja, huoria , noilla sanoilla jo pystyy aivopesemaan monta herkkaa Jumalalle rakasta.

Nimimerkki "alkukirkon helmassa", Luther on tosiaan esittänyt ajatuksia, jotka ovat käsittämättömiä ja tuomittavia. Mutta se ei tee tyhjäksi sitä, mkä hänen työssään oli hyvää!

Olisiko niin, että kenestäkään ihmisestä ei saisi tulla jumalaa eikä ketään saisi korottaa - Lutheria, Laestadiusta eikä nykyisiä seurakuntien johtajia?

Eikä myöskään esim. katolisen kirkon pyhimyksiä - olisiko niin, että kaikkialla, missä me ihmiset toimimme, teemme myös virheitä tä ja erehdyksiä?

Olen tutustunut katolisen papin Henri Nouwenin teoksiin ja etenkin hänen kirjansa "Kotiinpaluu" tuli hyvin läheiseksi. Se koskettaa kristittyjä yli kaikkien rajojen - juuri kuten sanoit:

Jeesuksen sovitustyö koskee kaikkia krstittyjä. "Sitä joka tulee minun luokseni, en minä heitä pois."

? kirjoitti:

Nimimerkki "alkukirkon helmassa", Luther on tosiaan esittänyt ajatuksia, jotka ovat käsittämättömiä ja tuomittavia. Mutta se ei tee tyhjäksi sitä, mkä hänen työssään oli hyvää!

Olisiko niin, että kenestäkään ihmisestä ei saisi tulla jumalaa eikä ketään saisi korottaa - Lutheria, Laestadiusta eikä nykyisiä seurakuntien johtajia?

Eikä myöskään esim. katolisen kirkon pyhimyksiä - olisiko niin, että kaikkialla, missä me ihmiset toimimme, teemme myös virheitä tä ja erehdyksiä?

Olen tutustunut katolisen papin Henri Nouwenin teoksiin ja etenkin hänen kirjansa "Kotiinpaluu" tuli hyvin läheiseksi. Se koskettaa kristittyjä yli kaikkien rajojen - juuri kuten sanoit:

Jeesuksen sovitustyö koskee kaikkia krstittyjä. "Sitä joka tulee minun luokseni, en minä heitä pois."

Lue lisää

Meikäläisiltä on joutunut Jeesus hukkaan...tai onko kaikki edes koskaan löytänytkään Jeesusta...Vapahtajamme eteen on noussut muunlaisia uskonkohteita kuten meikkaamattomuus,ehkäisemättömyys,korvakoruttomuus,myyjäiset ,rahankeruun, suuret toimitalot,jne. ja näitten kohteitten palvomista vartioi sisarten ja veljien vartio , jotka huolestuu valtavasti jo näitten kohteitten palvomisessa esiintyy laiskuutta tai hitautta tai jopa puutteellisuutta.
Jumalalla on varmaaan ollut sellainen tarkoitus kun on uhrannut ainoan poikansa ja ilmoittanut sanassaan että vain usko Jeesukseen riittää ja on ainoa tarpeellinen.

1254125 kirjoitti:

Meikäläisiltä on joutunut Jeesus hukkaan...tai onko kaikki edes koskaan löytänytkään Jeesusta...Vapahtajamme eteen on noussut muunlaisia uskonkohteita kuten meikkaamattomuus,ehkäisemättömyys,korvakoruttomuus,myyjäiset ,rahankeruun, suuret toimitalot,jne. ja näitten kohteitten palvomista vartioi sisarten ja veljien vartio , jotka huolestuu valtavasti jo näitten kohteitten palvomisessa esiintyy laiskuutta tai hitautta tai jopa puutteellisuutta.
Jumalalla on varmaaan ollut sellainen tarkoitus kun on uhrannut ainoan poikansa ja ilmoittanut sanassaan että vain usko Jeesukseen riittää ja on ainoa tarpeellinen.

Lue lisää

Hei siskot, mennään meikissä seuroihin! Muutos alkaa meidän omasta toiminnastamme!

Ehkäisystä: VL-lestadiolaisuudessa opetetaan nykyään, että tärkeämpää on suojella syntynyttä elämää kuin syntymätöntä! Siis jokainen uskovainen pari harkitsee kohdallaan sen, miten he jaksavat huolehtia jokaisesta syntyvästä lapsestaan mahdollisimman hyvin. Se on Jumalan tahto!

Niin.

Pääsääntöisesti moni uskova välttelee sellaisia keskustelunaiheita, jotka ovat kiusallisia. Asiallisiinkin pohdiskeluihin suhtaudutaan kielteisesti, koska syvällä sisimmässään ihan jokainen ymmärtää uskomustensa irrationaalisuuden.

Tämän vuoksi on tarpeellista pönkittää omaa uskoa jauhamalla vaikkapa vanhoja tuttuja kliseitä tyyliin "Pyhä Henki puhutteli minua." tai "Tunnen Jeesuksen...."

On periaatteessa omituista ja jopa uskomatontakin, että Suomen tyypisessä maassakin ihmiset suostuvat noudattamaan lestadiolaisuuden kaltaisen liikkeen sairaita normeja. Jos ihminen ei ymmärrä tulkintojen subjektiivisuutta ja sitä, että Raamattua vioi tulkita miten vain, jossain on ongelmia. Ja pahoja. Saivartelut Pyhästä Hengestä eivät totuutta peitä.

Enin osa uskovaisista ei näytä olevan kinnostunut historiasta tai puolueettomasta uskontotieteestä. Syy on selvä: siihen ei todellakaan rohkaista ihmisiä. Saarnamiehet, puhujat ja muut "kiltit sedät" ohjaavat "oikeisiin tulkintoihin". Muu on syntiä.

Aina yhä uudelleen kummastelen sitä, että ihmiset tekevät elämänsä suuria päätöksiä puutteellisesti perehtyneinä. Esim. lestadiolaisuus säätelee elämää lukuisilla osa-alueilla: perheiden koko on vain yksi niistä. Jopa ihmisen ammattivalintoihin ja pukeutumiseen & olemukseen puututaan uskon nimissä. Sama koskee harrastuksia ja ilmiselvästi jossain määrin siis jopa oman kehon hallintaa.

Lestadiolaisuus on tässä mielessä pahimmasta päästä. Yksin se ei kuitenkaan ole. Moni muukin liike pyrkii rajoittamaan jäsentensä toimia samaan tyyliin kuin eläisimme keskiaikaa.

Tästä huolimatta moni uskova edelleenkin vain tuntee tarvetta kuulua yhteisöönsä. Sairaalloisten ajatusmallien ilmiselvästä hölmöydestä huolimatta tarve uskoa on suuri. Ulkopuolelta tuleva kritiikki tuntuu pahalta, koska esim. vl-uskova on vahvasti jumittunut ajatusmalliin, että muut kuin lestadiolaiset eivät oikein ymmärrä uskomisesta mitään. Tuo ajatushan on täyttä potaskaa.

Näissä keskusteluissa näkee sen, miten kivuliasta uskovaisille useimmiten on nähdä metsä puilta. Kirjoittipa tänne mitä tahansa, vl-osapuoli on hiljaa. Lähinnä trollit jankuttavat keskenään päivästä päivään samaa roskaa - ihme sinänsä sekin. Siihen joku Melperin tyyppinen päälle. Ei ihme, että keskustelun taso on useimmiten onneton.

Jos olisin iise uskovainen, haluaisin pohtia syvfällisesti uskomusteni taustat ja normien perustelut. Mikäli asioita vaaditaan ilman perusteluja, hälytyskellojen olettaisi soivan. Hitaasti kellot kuitenkin useilla uskovaisilla näemmä liikkuvat.

Inhottava realisti kirjoitti:

Niin.

Pääsääntöisesti moni uskova välttelee sellaisia keskustelunaiheita, jotka ovat kiusallisia. Asiallisiinkin pohdiskeluihin suhtaudutaan kielteisesti, koska syvällä sisimmässään ihan jokainen ymmärtää uskomustensa irrationaalisuuden.

Tämän vuoksi on tarpeellista pönkittää omaa uskoa jauhamalla vaikkapa vanhoja tuttuja kliseitä tyyliin "Pyhä Henki puhutteli minua." tai "Tunnen Jeesuksen...."

On periaatteessa omituista ja jopa uskomatontakin, että Suomen tyypisessä maassakin ihmiset suostuvat noudattamaan lestadiolaisuuden kaltaisen liikkeen sairaita normeja. Jos ihminen ei ymmärrä tulkintojen subjektiivisuutta ja sitä, että Raamattua vioi tulkita miten vain, jossain on ongelmia. Ja pahoja. Saivartelut Pyhästä Hengestä eivät totuutta peitä.

Enin osa uskovaisista ei näytä olevan kinnostunut historiasta tai puolueettomasta uskontotieteestä. Syy on selvä: siihen ei todellakaan rohkaista ihmisiä. Saarnamiehet, puhujat ja muut "kiltit sedät" ohjaavat "oikeisiin tulkintoihin". Muu on syntiä.

Aina yhä uudelleen kummastelen sitä, että ihmiset tekevät elämänsä suuria päätöksiä puutteellisesti perehtyneinä. Esim. lestadiolaisuus säätelee elämää lukuisilla osa-alueilla: perheiden koko on vain yksi niistä. Jopa ihmisen ammattivalintoihin ja pukeutumiseen & olemukseen puututaan uskon nimissä. Sama koskee harrastuksia ja ilmiselvästi jossain määrin siis jopa oman kehon hallintaa.

Lestadiolaisuus on tässä mielessä pahimmasta päästä. Yksin se ei kuitenkaan ole. Moni muukin liike pyrkii rajoittamaan jäsentensä toimia samaan tyyliin kuin eläisimme keskiaikaa.

Tästä huolimatta moni uskova edelleenkin vain tuntee tarvetta kuulua yhteisöönsä. Sairaalloisten ajatusmallien ilmiselvästä hölmöydestä huolimatta tarve uskoa on suuri. Ulkopuolelta tuleva kritiikki tuntuu pahalta, koska esim. vl-uskova on vahvasti jumittunut ajatusmalliin, että muut kuin lestadiolaiset eivät oikein ymmärrä uskomisesta mitään. Tuo ajatushan on täyttä potaskaa.

Näissä keskusteluissa näkee sen, miten kivuliasta uskovaisille useimmiten on nähdä metsä puilta. Kirjoittipa tänne mitä tahansa, vl-osapuoli on hiljaa. Lähinnä trollit jankuttavat keskenään päivästä päivään samaa roskaa - ihme sinänsä sekin. Siihen joku Melperin tyyppinen päälle. Ei ihme, että keskustelun taso on useimmiten onneton.

Jos olisin iise uskovainen, haluaisin pohtia syvfällisesti uskomusteni taustat ja normien perustelut. Mikäli asioita vaaditaan ilman perusteluja, hälytyskellojen olettaisi soivan. Hitaasti kellot kuitenkin useilla uskovaisilla näemmä liikkuvat.

Lue lisää

Oikeasti hyvä Inhottava realisti,

onko Sinulla minkäänlaista taustaa uskonnollisissa yhteisöissä? Tiedätkö, mitä sellaisessa eläminen on? Sellaiseen syntyminen, sellaisessa kasvaminen, sellaisessa herääminen toisenlaisiin ajatuksiin. Se, että koko ympäröivä todellisuus on jonkin yhteisön määrittelemää. Keskustelet fiksusti, mutta saan vaikutelman, että Sinulla ei ole tällaisista asioista kokemusta, koska esität uskonnollisesta liikkeistä irtautumisen niin ongelmattomassa valossa.

Itse olen kymmenen vuotta sitten irrottautunut vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä ja tiedän, että se on erittäin vaikea prosessi, enkä yhtään ihmettele, että paljon on niitä, jotka eivät siihen pysty. Senkin takia on suorastaan toivottavaa, etä heidän ajatuksensa ovat yhdenlinjaiset liikkeen kanssa, koska toisinajattelu voi viedä heidät mielenterveyttä syövään pattitilanteeseen. Sellaisesta eivät kaikki selviä ehjin nahoin.

kysyisin kirjoitti:

Oikeasti hyvä Inhottava realisti,

onko Sinulla minkäänlaista taustaa uskonnollisissa yhteisöissä? Tiedätkö, mitä sellaisessa eläminen on? Sellaiseen syntyminen, sellaisessa kasvaminen, sellaisessa herääminen toisenlaisiin ajatuksiin. Se, että koko ympäröivä todellisuus on jonkin yhteisön määrittelemää. Keskustelet fiksusti, mutta saan vaikutelman, että Sinulla ei ole tällaisista asioista kokemusta, koska esität uskonnollisesta liikkeistä irtautumisen niin ongelmattomassa valossa.

Itse olen kymmenen vuotta sitten irrottautunut vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä ja tiedän, että se on erittäin vaikea prosessi, enkä yhtään ihmettele, että paljon on niitä, jotka eivät siihen pysty. Senkin takia on suorastaan toivottavaa, etä heidän ajatuksensa ovat yhdenlinjaiset liikkeen kanssa, koska toisinajattelu voi viedä heidät mielenterveyttä syövään pattitilanteeseen. Sellaisesta eivät kaikki selviä ehjin nahoin.

Lue lisää

TOTTA KAI uskonnollisesta yhteisöstä iratautuminen on vaikeaa. Ei ole helppoa, mikäli koko elämä on yhteisön kautta määritelty.

Elämme kuitenkin maailmassa, jossa informaation saaminen on helpotunut aiemmista ajoista. Jos ihminen itse ei halua tosiseikkoja nähdä eikä myöntää, hän saa syyttää myös itseään tilanteestaan.

Suomi tarjoaa kansalaisilleen hyvän peruskoulutuksen. Suuri osa kouluttautuu sen jälkeenkin eteenpäin, osa aina korkeakoulutasollekin saakka.

Siitä huolimatta nämä ihmiset eivät uskaltaudu kriittisesti pohdiskelemaan todellisuuden luonnetta. He mieluummin strutsin lailla työntävät päänsä piiloon ja sulkevat kaupan päälle korvansakin. Jos joku todellakin vielä nykypäivänä kehtaa myöntää, että järjen käyttö tuntuu paheelliselta, saa syyttää itseäänkin.

Lestadiolaisuuden nimissä ihmisen puolesta määritellään pahimmillaan lukuisia eri asioita, kuten olen jo sanonutkin. Perhekoko, pukeutuminen, harrastukset, ammatti - kaikkia näitä säädellään joko osin tai kokonaan. On erikoista, mikäli esim. yliopistossa koulutettu ihminen ei uskalla kysenalaistaa ilmiselviä hölmöjä ajatusmalleja ja niiden olemattomia perusteluita. Ei kenellekään pitäisi olla mitään epäselvää esim. siinä, miksi syntyvyydensäännöstelyä todellisuudessa vastustetaan ja se leimataan "synniksi".

Moni asia näyttää nykyihmisille aiheuttavan mielenterveysongelmia. Miten nämä ihmiset sitten selviävät suurperheidensä kanssa ja miten he (ehkä) saavat yhdistettyä kuvioon työelämänkin?

Perustuuko koko elämä osalle lestadiolaisista vain itsepetokselle ja huijaamiselle, jossa NÄYTELLÄÄN uskovaista? Kestääkö ihmisen psyyke sen? Entä lapset? Halutanko mallit, joihin todellisuudessa siis EI uskota, siirtää heillekin? EikÖ SIITÄ tule mitään syyllisyyden tunnetta? Kaikki OK?

Kyllä ihmisellä ON kuitenkin vastuu itsestään ja lapsistaankin. Jos jonkin asian NÄKEE olevan pielessä, saa itseäänkin syyttää siitä, että mitään ei tehnyt. Ei kukaan ole sanonut, että elämä on aina helppoa.

Inhottava realisti kirjoitti:

TOTTA KAI uskonnollisesta yhteisöstä iratautuminen on vaikeaa. Ei ole helppoa, mikäli koko elämä on yhteisön kautta määritelty.

Elämme kuitenkin maailmassa, jossa informaation saaminen on helpotunut aiemmista ajoista. Jos ihminen itse ei halua tosiseikkoja nähdä eikä myöntää, hän saa syyttää myös itseään tilanteestaan.

Suomi tarjoaa kansalaisilleen hyvän peruskoulutuksen. Suuri osa kouluttautuu sen jälkeenkin eteenpäin, osa aina korkeakoulutasollekin saakka.

Siitä huolimatta nämä ihmiset eivät uskaltaudu kriittisesti pohdiskelemaan todellisuuden luonnetta. He mieluummin strutsin lailla työntävät päänsä piiloon ja sulkevat kaupan päälle korvansakin. Jos joku todellakin vielä nykypäivänä kehtaa myöntää, että järjen käyttö tuntuu paheelliselta, saa syyttää itseäänkin.

Lestadiolaisuuden nimissä ihmisen puolesta määritellään pahimmillaan lukuisia eri asioita, kuten olen jo sanonutkin. Perhekoko, pukeutuminen, harrastukset, ammatti - kaikkia näitä säädellään joko osin tai kokonaan. On erikoista, mikäli esim. yliopistossa koulutettu ihminen ei uskalla kysenalaistaa ilmiselviä hölmöjä ajatusmalleja ja niiden olemattomia perusteluita. Ei kenellekään pitäisi olla mitään epäselvää esim. siinä, miksi syntyvyydensäännöstelyä todellisuudessa vastustetaan ja se leimataan "synniksi".

Moni asia näyttää nykyihmisille aiheuttavan mielenterveysongelmia. Miten nämä ihmiset sitten selviävät suurperheidensä kanssa ja miten he (ehkä) saavat yhdistettyä kuvioon työelämänkin?

Perustuuko koko elämä osalle lestadiolaisista vain itsepetokselle ja huijaamiselle, jossa NÄYTELLÄÄN uskovaista? Kestääkö ihmisen psyyke sen? Entä lapset? Halutanko mallit, joihin todellisuudessa siis EI uskota, siirtää heillekin? EikÖ SIITÄ tule mitään syyllisyyden tunnetta? Kaikki OK?

Kyllä ihmisellä ON kuitenkin vastuu itsestään ja lapsistaankin. Jos jonkin asian NÄKEE olevan pielessä, saa itseäänkin syyttää siitä, että mitään ei tehnyt. Ei kukaan ole sanonut, että elämä on aina helppoa.

Lue lisää

Mielestäni olet suurelta osin oikeassa. Erityisesti tämä kappale tuntui kuvaavaan täydellisesti asian tilaa. Juuri näin se menee:

"Siitä huolimatta nämä ihmiset eivät uskaltaudu kriittisesti pohdiskelemaan todellisuuden luonnetta. He mieluummin strutsin lailla työntävät päänsä piiloon ja sulkevat kaupan päälle korvansakin. Jos joku todellakin vielä nykypäivänä kehtaa myöntää, että järjen käyttö tuntuu paheelliselta, saa syyttää itseäänkin. "

Se on heidän valintansa.

"Perustuuko koko elämä osalle lestadiolaisista vain itsepetokselle ja huijaamiselle, jossa NÄYTELLÄÄN uskovaista? Kestääkö ihmisen psyyke sen? Entä lapset? Halutanko mallit, joihin todellisuudessa siis EI uskota, siirtää heillekin? EikÖ SIITÄ tule mitään syyllisyyden tunnetta? Kaikki OK?"

Tässä ketjussa on hienoja esimerkkejä siitä, kuinkaa vanhoja malleja ei haluta syöttää lapsille, koska se koetaan omantunnonvastaiseksi. Eli ilmeisesti siitä tulisi syyllisyydentunne. itsellä ei ole lapsia. Myös lestadiolainen voi olla hyvin onnellinen, joten en tunne syyllisyyttä siitä, etten estä työntämästä strutsinpäätä kuoppaan.

"Ei kukaan ole sanonut, että elämä on aina helppoa. "

Tuo kuulostaa siltä, että Sinulle elämä on saattanut olla liian helppoa. Kyllä elämän varjeleminen niin helppona kuin mahdollista on sen arvoista. Vaikeuksia riittää varmasti itse kullakin ilman, että jonkun toisen tarvitsee niitä tarkoituksella lisätä. En silti tarkoita, ettetkö puolestani saisi mieluusti täällä jakaa näkemyksiäsi, mutta pyydän huomaamaan, ettet tuomitse tilaa, jota lähelläkään et ehkä ole käynyt, ja näin ollen et tiedä, mitä on rakentaa elämänsä itse kokonaan uusiksi. Vai tiedätkö?

kysyisin kirjoitti:

Mielestäni olet suurelta osin oikeassa. Erityisesti tämä kappale tuntui kuvaavaan täydellisesti asian tilaa. Juuri näin se menee:

"Siitä huolimatta nämä ihmiset eivät uskaltaudu kriittisesti pohdiskelemaan todellisuuden luonnetta. He mieluummin strutsin lailla työntävät päänsä piiloon ja sulkevat kaupan päälle korvansakin. Jos joku todellakin vielä nykypäivänä kehtaa myöntää, että järjen käyttö tuntuu paheelliselta, saa syyttää itseäänkin. "

Se on heidän valintansa.

"Perustuuko koko elämä osalle lestadiolaisista vain itsepetokselle ja huijaamiselle, jossa NÄYTELLÄÄN uskovaista? Kestääkö ihmisen psyyke sen? Entä lapset? Halutanko mallit, joihin todellisuudessa siis EI uskota, siirtää heillekin? EikÖ SIITÄ tule mitään syyllisyyden tunnetta? Kaikki OK?"

Tässä ketjussa on hienoja esimerkkejä siitä, kuinkaa vanhoja malleja ei haluta syöttää lapsille, koska se koetaan omantunnonvastaiseksi. Eli ilmeisesti siitä tulisi syyllisyydentunne. itsellä ei ole lapsia. Myös lestadiolainen voi olla hyvin onnellinen, joten en tunne syyllisyyttä siitä, etten estä työntämästä strutsinpäätä kuoppaan.

"Ei kukaan ole sanonut, että elämä on aina helppoa. "

Tuo kuulostaa siltä, että Sinulle elämä on saattanut olla liian helppoa. Kyllä elämän varjeleminen niin helppona kuin mahdollista on sen arvoista. Vaikeuksia riittää varmasti itse kullakin ilman, että jonkun toisen tarvitsee niitä tarkoituksella lisätä. En silti tarkoita, ettetkö puolestani saisi mieluusti täällä jakaa näkemyksiäsi, mutta pyydän huomaamaan, ettet tuomitse tilaa, jota lähelläkään et ehkä ole käynyt, ja näin ollen et tiedä, mitä on rakentaa elämänsä itse kokonaan uusiksi. Vai tiedätkö?

Lue lisää

"Tuo kuulostaa siltä, että Sinulle elämä on saattanut olla liian helppoa."

Mjaa... Ei taida huvittaa vastata diplomaattisesti.

Työttömän, huonosti koulutetun yh-äidin ainokaisena isättömänä lapsena eleleminen 70-luvulla ei ollut ihan "helppoa". Alkoholiongelmia (aikuisten), sukulaisten vähättelyä. sisävessa 90-luvulla, mm... Sanoisin, että monilla on helpompaakin ollut.

Pikkusäädöstä HUOLIMATTA tuli kuitenkin opiskeltua yliopstotasolle saakka. Opintolainoja maksettu viime vuosiin saakka. Sponsoriapua oman vaimon syvän uskonnollisilta vanhemmiltakaan ei tippunut eikä kyllä haluttukaan.

Sanoisin niin, että kaikki nykypäivänä elämän vaikeutta kitisevät alle kolmekymppiset voisivat tutustua menneeseen elämään. Jopa minunkin elämäni oli helpompaa kuin oikeasti kurjuudessa eläneen äitini hänen vanhemmistaan puhumattakaan.

"...mutta pyydän huomaamaan, ettet tuomitse tilaa, jota lähelläkään et ehkä ole käynyt, ja näin ollen et tiedä, mitä on rakentaa elämänsä itse kokonaan uusiksi. Vai tiedätkö?"

Suosittelen Sinulle lähinnä suun sulkemista. Koko minun elämäni on rakennettu tyhjästä. On pikemminkin suuri ihme, että olen enimmiltä osin tavallinen keskiluokkainen kansalainen enkä vaikkapa työtön moniongelmainen reppana, joka minusta olisi luultavasti ilman kohtuullista muistikapasiteettia tullut.

En halua syyllistää uskonnollisia ihmisiä ongelmista, joita väistämättä tulee siinä vaiheessa, kun "totuudet" kyseenalaistaa. Siunailu tyyliin "Haluan säilyttää uskoni" ei kuitenkaan mitään auta. Se kuulostaa lähinnä kornilta.

Nykyihmisistä monikaan ei kestä edes pieniä ongelmia. Jos jotakin halua, sen eteen on tehtävä jotakin. Sama koskee niin uskonnosta irrottautumista kuin vaikkapa huonosta parisuhteesta lähtöä tai alan vaihtoakin. Nykyihmisen elämä on periaatteessa niin helppoa, että jokainen turvallisesta olotilasta irti lähteminen tuntuu suurelta asialta. Kun ahdistaa, otetaan mielialalääkitystä.

Olettaisi, että koulutettu nykyihminen ymmärtää sen, ettei kaikki pelkällä uskolla ratkea. Jos ei tosiasioita kestä, tämän tyyppisillä foorumeilla on turha pyöriä. Moni kirjoittaa asioista PALJON minua julmemmin. Jostakin syystä minun teksteihini löyty vain korjailjoita aika usein.

Aion kirjoitella mieliteitäni jatkossakin.

Inhottava realisti kirjoitti:

"Tuo kuulostaa siltä, että Sinulle elämä on saattanut olla liian helppoa."

Mjaa... Ei taida huvittaa vastata diplomaattisesti.

Työttömän, huonosti koulutetun yh-äidin ainokaisena isättömänä lapsena eleleminen 70-luvulla ei ollut ihan "helppoa". Alkoholiongelmia (aikuisten), sukulaisten vähättelyä. sisävessa 90-luvulla, mm... Sanoisin, että monilla on helpompaakin ollut.

Pikkusäädöstä HUOLIMATTA tuli kuitenkin opiskeltua yliopstotasolle saakka. Opintolainoja maksettu viime vuosiin saakka. Sponsoriapua oman vaimon syvän uskonnollisilta vanhemmiltakaan ei tippunut eikä kyllä haluttukaan.

Sanoisin niin, että kaikki nykypäivänä elämän vaikeutta kitisevät alle kolmekymppiset voisivat tutustua menneeseen elämään. Jopa minunkin elämäni oli helpompaa kuin oikeasti kurjuudessa eläneen äitini hänen vanhemmistaan puhumattakaan.

"...mutta pyydän huomaamaan, ettet tuomitse tilaa, jota lähelläkään et ehkä ole käynyt, ja näin ollen et tiedä, mitä on rakentaa elämänsä itse kokonaan uusiksi. Vai tiedätkö?"

Suosittelen Sinulle lähinnä suun sulkemista. Koko minun elämäni on rakennettu tyhjästä. On pikemminkin suuri ihme, että olen enimmiltä osin tavallinen keskiluokkainen kansalainen enkä vaikkapa työtön moniongelmainen reppana, joka minusta olisi luultavasti ilman kohtuullista muistikapasiteettia tullut.

En halua syyllistää uskonnollisia ihmisiä ongelmista, joita väistämättä tulee siinä vaiheessa, kun "totuudet" kyseenalaistaa. Siunailu tyyliin "Haluan säilyttää uskoni" ei kuitenkaan mitään auta. Se kuulostaa lähinnä kornilta.

Nykyihmisistä monikaan ei kestä edes pieniä ongelmia. Jos jotakin halua, sen eteen on tehtävä jotakin. Sama koskee niin uskonnosta irrottautumista kuin vaikkapa huonosta parisuhteesta lähtöä tai alan vaihtoakin. Nykyihmisen elämä on periaatteessa niin helppoa, että jokainen turvallisesta olotilasta irti lähteminen tuntuu suurelta asialta. Kun ahdistaa, otetaan mielialalääkitystä.

Olettaisi, että koulutettu nykyihminen ymmärtää sen, ettei kaikki pelkällä uskolla ratkea. Jos ei tosiasioita kestä, tämän tyyppisillä foorumeilla on turha pyöriä. Moni kirjoittaa asioista PALJON minua julmemmin. Jostakin syystä minun teksteihini löyty vain korjailjoita aika usein.

Aion kirjoitella mieliteitäni jatkossakin.

Lue lisää

"Aion kirjoitella mieliteitäni jatkossakin. "

"Moni kirjoittaa asioista PALJON minua julmemmin. Jostakin syystä minun teksteihini löyty vain korjailjoita aika usein."

Ilman muuta. Olet hyvä kirjoittaja ja fiksu keskustelija. Pahoittelen, jos loukkasin Sinua. Oli minulta typerää olettaa, että elämäsi on ollut helppoa. Tuli vaan siitä tämä tunne, että väheksyit elämän vaikeuksia, kun kirjoitit tämän: "Ei kukaan ole sanonut, että elämä on aina helppoa." Siitä saa sellaisen vaikutelman, että itselle vaikeudet ovat helppo nakki.

Ja ehkä sinun tekstejäsi korjaillaan eli toisin sanoen kommentoidaan juuri siksi, että vaikutat olevan sen arvoinen kirjoittaja.

"Olettaisi, että koulutettu nykyihminen ymmärtää sen, ettei kaikki pelkällä uskolla ratkea." Vanhoillislestadiolaisissa on tosiaan paljon myös korkeasti koulutettuja ihmisiä. Tilanne vain on se, että hekään eivät HALUA ymmärtää.

Olen taipuvainen ajattelemaan niin, ettei pidä arvostella ihmistä, ennen kuin on viikon kävellyt hänen mokkasiineissaan. Siksi en pidä siitä, että uskonsa säilyttäjää arvostelee joku, jolla ei vastaavasta mitään kokemusta. Mutta eihän minun tarvitse kaikesta pitääkään..
Sinulle toivon oikeasti kaikkea hyvää!

sdlfkmgäsldkmgfäm kirjoitti:

"Aion kirjoitella mieliteitäni jatkossakin. "

"Moni kirjoittaa asioista PALJON minua julmemmin. Jostakin syystä minun teksteihini löyty vain korjailjoita aika usein."

Ilman muuta. Olet hyvä kirjoittaja ja fiksu keskustelija. Pahoittelen, jos loukkasin Sinua. Oli minulta typerää olettaa, että elämäsi on ollut helppoa. Tuli vaan siitä tämä tunne, että väheksyit elämän vaikeuksia, kun kirjoitit tämän: "Ei kukaan ole sanonut, että elämä on aina helppoa." Siitä saa sellaisen vaikutelman, että itselle vaikeudet ovat helppo nakki.

Ja ehkä sinun tekstejäsi korjaillaan eli toisin sanoen kommentoidaan juuri siksi, että vaikutat olevan sen arvoinen kirjoittaja.

"Olettaisi, että koulutettu nykyihminen ymmärtää sen, ettei kaikki pelkällä uskolla ratkea." Vanhoillislestadiolaisissa on tosiaan paljon myös korkeasti koulutettuja ihmisiä. Tilanne vain on se, että hekään eivät HALUA ymmärtää.

Olen taipuvainen ajattelemaan niin, ettei pidä arvostella ihmistä, ennen kuin on viikon kävellyt hänen mokkasiineissaan. Siksi en pidä siitä, että uskonsa säilyttäjää arvostelee joku, jolla ei vastaavasta mitään kokemusta. Mutta eihän minun tarvitse kaikesta pitääkään..
Sinulle toivon oikeasti kaikkea hyvää!

Lue lisää

"En halua syyllistää uskonnollisia ihmisiä ongelmista, joita väistämättä tulee siinä vaiheessa, kun "totuudet" kyseenalaistaa. Siunailu tyyliin "Haluan säilyttää uskoni" ei kuitenkaan mitään auta. Se kuulostaa lähinnä kornilta. "

Vaikka tätä on kyllä vielä pakko kommentoida. Tuollainen kuulostaa sinusta kornilta, koska asia on sinulle niin vieras. Ymmärrän kuitenkin mielipiteesi. Joillekin kysymys on kuitenkin äärettömän tärkeä, ja niin kuin joku jossakin huomauttikin, niin yhteisöstä irtautumisen täytyy lähteä sisältä päin, omista oivalluksista, ja siihen yllyttäminen tuntuu vastenmieliseltä, koska irtautuminen muutenkaan ei ole ongelmatonta.

öldckmnbvälzxmcvä kirjoitti:

"En halua syyllistää uskonnollisia ihmisiä ongelmista, joita väistämättä tulee siinä vaiheessa, kun "totuudet" kyseenalaistaa. Siunailu tyyliin "Haluan säilyttää uskoni" ei kuitenkaan mitään auta. Se kuulostaa lähinnä kornilta. "

Vaikka tätä on kyllä vielä pakko kommentoida. Tuollainen kuulostaa sinusta kornilta, koska asia on sinulle niin vieras. Ymmärrän kuitenkin mielipiteesi. Joillekin kysymys on kuitenkin äärettömän tärkeä, ja niin kuin joku jossakin huomauttikin, niin yhteisöstä irtautumisen täytyy lähteä sisältä päin, omista oivalluksista, ja siihen yllyttäminen tuntuu vastenmieliseltä, koska irtautuminen muutenkaan ei ole ongelmatonta.

Lue lisää

Ymmärrän näkemyksesi ja kunnioitan niitä.

Omat kokemukseni uskovaisista ovat käytännössä kaikki negatiivisia: tekopyhyyttä, ahdasmielisyyttä, toisten asioihin puuttumista... Listaa voisi jatkaa pitempäänkin.

Näissä keskusteluissa tulee ajoittain kärjistettyä asioita. Toisaalta, näyttää siltä että varsinkaan perusteltuihin mielipiteisiin ei vastata. Pääsääntöisesti täällä muutama teini tai teinin tasolle jäänyt jankuttaa samoja juttuja päivät pitkät.

Sitä en kykene ymmärtämään, että ihmiset nykypäivänäkin määrittelevät asioita laajasti uskon kautta. Tunnen jonkin asteista sääliäkin heitä kohtaan.

Toki jokainen meistä on oman taustansa tuotos. Niin minäkin - hyvässä ja pahassa.

eikö nyt pitäisi nimenomaan toimia jotenkin? ensimmäisenä, srkn johtokunta pitäisi laittaa kokonaan uusiksi. eiköhän näihin ketkuihin ole menny kaikilta luottamus...ainakin itsellä ahdistaa että ovat niin väärin toimineet ja edelleen paistattelevat siellä näkemättä omia kauheita virheitään, kaukana uskovaisista tavallisista ihmisistä...

eräsvlnainen kirjoitti:

eikö nyt pitäisi nimenomaan toimia jotenkin? ensimmäisenä, srkn johtokunta pitäisi laittaa kokonaan uusiksi. eiköhän näihin ketkuihin ole menny kaikilta luottamus...ainakin itsellä ahdistaa että ovat niin väärin toimineet ja edelleen paistattelevat siellä näkemättä omia kauheita virheitään, kaukana uskovaisista tavallisista ihmisistä...

Lue lisää

Haluan kertoa oman tarinani, jos se vain jotakin lohduttaa...
Olipa kerran pieni tyttö, joka kirjoitti päiväkirjaa. Sivut alkoivat Jumalanterveellä ja loppuivat Jumalanrauhalla, täyttyivät siioininlaulujen turvallisista sanoista ja elämä oli mallillaan, kun ei tiedostanut, eli vain.

Tällä tytöllä oli pienenä selkeä päämäärä: Naimisiin, kun laki tai vanhemmat sallii ja lapsia mahdollsimman paljon. Toisin kävi ja nyt, vuosien jälkeen olen niin onnellinen siitä.

Jätin vanhoillislestadiolaisuuden kuusitoistavuotiaana lopullisesti, pitkän kamppailun jälkeen, eikä kamppailu tähän päättynyt, tie oli vasta alussa... Sen kokeminen, kun jättää vanhoillislestadiolaisuuden, sen hengellisen kodin joka on äidin maidossa annettu, voi harvoihin asioihin verrata. Nuorena vanhempien, sisarusten, sukulaisten ja "ystävienkin" reaktiot ovat aivan sairasta maailmaa, ainakin minun aikoinani, koska olin ensimmäinen.

Meillä vietettiin hautajaisia ja minua, eilen niin hyvin pidettyä, oli lupa vuoroin anella takaisin, vuoroin heittää saatanalle. Siitä syttyikin valo, joka kajasti koko uskonlahkon päälle ja aloin nähdä koko maailman aivan toisessa valossa, kuin se oli ennen.

Nyt myöhemmin, ihanan henkilökohtaisen uskon ja vapauden olla minä löytäneenä katselen surullisena vierestä, kuinka sinne jonnekkin ovat jääneet ennen niin elämäniloa, unelmia ja haaveita täynnäolevat sisarukseni lisääntymään ja vaikenemaan. Taistellaan omien ja toistenkin voimien äärirajoilla ja yritetään urheasti uskoa siihen, ettei Jumala anna raskaampaa taakkaa, kun ihmien jaksaa kantaa... Mutta mitäpä jos sen repun lastaakin ihminen?

Toivon sydämestäni rohkeutta teille kaikille. Voi kuinka toivon, että te löytäisitte sen vapahtajan elämäänne, joka ei vedä teitä vereslihalle, vaan ottaa teidät hellään syliin juuri sellaisena, kuin olette.

Minä niin toivon... :)

Kyllä, eläkää rohkeasti niinkuin uskotte! Älkää antako vihollisen teitä pettää!

Niin on julkisuudessa ja ovat kertoneet, kuinka heitä painostetaan mm. siitä blogin kirjoittamisesta. Joku jo erotettu/eronnutkin liikkeestä. Ei käy kateeksi.

r.K. kirjoitti:

Haluan kertoa oman tarinani, jos se vain jotakin lohduttaa...
Olipa kerran pieni tyttö, joka kirjoitti päiväkirjaa. Sivut alkoivat Jumalanterveellä ja loppuivat Jumalanrauhalla, täyttyivät siioininlaulujen turvallisista sanoista ja elämä oli mallillaan, kun ei tiedostanut, eli vain.

Tällä tytöllä oli pienenä selkeä päämäärä: Naimisiin, kun laki tai vanhemmat sallii ja lapsia mahdollsimman paljon. Toisin kävi ja nyt, vuosien jälkeen olen niin onnellinen siitä.

Jätin vanhoillislestadiolaisuuden kuusitoistavuotiaana lopullisesti, pitkän kamppailun jälkeen, eikä kamppailu tähän päättynyt, tie oli vasta alussa... Sen kokeminen, kun jättää vanhoillislestadiolaisuuden, sen hengellisen kodin joka on äidin maidossa annettu, voi harvoihin asioihin verrata. Nuorena vanhempien, sisarusten, sukulaisten ja "ystävienkin" reaktiot ovat aivan sairasta maailmaa, ainakin minun aikoinani, koska olin ensimmäinen.

Meillä vietettiin hautajaisia ja minua, eilen niin hyvin pidettyä, oli lupa vuoroin anella takaisin, vuoroin heittää saatanalle. Siitä syttyikin valo, joka kajasti koko uskonlahkon päälle ja aloin nähdä koko maailman aivan toisessa valossa, kuin se oli ennen.

Nyt myöhemmin, ihanan henkilökohtaisen uskon ja vapauden olla minä löytäneenä katselen surullisena vierestä, kuinka sinne jonnekkin ovat jääneet ennen niin elämäniloa, unelmia ja haaveita täynnäolevat sisarukseni lisääntymään ja vaikenemaan. Taistellaan omien ja toistenkin voimien äärirajoilla ja yritetään urheasti uskoa siihen, ettei Jumala anna raskaampaa taakkaa, kun ihmien jaksaa kantaa... Mutta mitäpä jos sen repun lastaakin ihminen?

Toivon sydämestäni rohkeutta teille kaikille. Voi kuinka toivon, että te löytäisitte sen vapahtajan elämäänne, joka ei vedä teitä vereslihalle, vaan ottaa teidät hellään syliin juuri sellaisena, kuin olette.

Minä niin toivon... :)

Lue lisää

Kauniisti kirjoitit, vaikka toisaalta surullisesti. Ja jokainen meistä on joskus ollut kuin sinä, hyvin nuori ja kirkasotsainen. Kiitos joka tapauksessa, kun jaoit kokemuksiasi. Kaikkea hyvää sinulle.

Joo, kyllä on ihan MINÄ MINÄ POHJALLA, kristinuskon äärilaidat varsinkin.

Sitä ollaan olevinaan niin ihmeellisiä synteineen ja ainoinen oikeine armoineen. Ulkopuolelta jos viitsii hieman tarkastella, niin huomaa kyllä tämän..

Oman sielun pelastumisen vakuuttelu ja omatekoinen varmistelu sekä itsesuggestio asiaan liittyen peittää kaiken muun.

MINULLA PAIKKALIPPU kirjoitti:

Joo, kyllä on ihan MINÄ MINÄ POHJALLA, kristinuskon äärilaidat varsinkin.

Sitä ollaan olevinaan niin ihmeellisiä synteineen ja ainoinen oikeine armoineen. Ulkopuolelta jos viitsii hieman tarkastella, niin huomaa kyllä tämän..

Oman sielun pelastumisen vakuuttelu ja omatekoinen varmistelu sekä itsesuggestio asiaan liittyen peittää kaiken muun.

Lue lisää

"MINÄ olen tie, totuus ja elämä."

-Siinäpä ne reaaliperusteet tälle uskonnolle....

Miksi sitten puhujat ja Päivämies vaivaavat päätään kirjoittelemalla noista asioista? Miksi sitten ystävät ja naapurit vaivaavat päätään huomauttelemalla ja kyttäämällä toisia noista asioista?

Olet siinä oikeassa, että tärkeintä on usko Jeesukseen, ja se jää teillä taka-alalle kun kiinnitätte toisten kipuilevien huomion juuri noihin sääntöihin ja pidätte niitten rikkomsita "uskon kieltämisenä teoillaan".

Miten sitten se "vain me"-oppi, jossa ei-vl-uskovaisia pidetään omavanhurskaina?

yks uskovainen kirjoitti:

Miksi sitten puhujat ja Päivämies vaivaavat päätään kirjoittelemalla noista asioista? Miksi sitten ystävät ja naapurit vaivaavat päätään huomauttelemalla ja kyttäämällä toisia noista asioista?

Olet siinä oikeassa, että tärkeintä on usko Jeesukseen, ja se jää teillä taka-alalle kun kiinnitätte toisten kipuilevien huomion juuri noihin sääntöihin ja pidätte niitten rikkomsita "uskon kieltämisenä teoillaan".

Miten sitten se "vain me"-oppi, jossa ei-vl-uskovaisia pidetään omavanhurskaina?

Lue lisää

SIINA SE TULOS NAKYY AIVOPESUA PELOTTELEMALLa.

Noista pikkuasioista kuten tv:n katsomisesta ja meikkaamisesta tulee tavalliselle lestadiolaiselle varmasti niin tärkeitä, kun niihin kiinnitetään niin paljon huomiota vl-liikkeessä. Ihan kuin kiellettäisiin ehdottomasti olla ajattelematta vaaleanpunaisia elefantteja. Juuri se on yksi syy, miksi mielestäni vl-usko on mennyt harhaan, muuttunut lakiuskoksi ja vienyt ihmisten huomion pois kristinuskon ydinasioista.

Moni sääntöihin sidottu uskovainen tosissaan ajattelee, että siellä kauheassa "maailmassa" koko ajan harrastetaan ja ollaan kauhean riippuvaisia niistä asioista, jotka itseltä on ehdottomasti kielletty. Suurin osa meistä tavallisista evankelis-luterilaisista ei kuitenkaan vietä erityisen villiä elämää tai ole mitenkään riippuvaisia näistä lestadiolaisilta kielletyistä asioista vaan käytämme niitä kohtuudella tai jotkut kaltaiseni jopa hyvin harvoin. Ei vain jaksa kiinnostaa, kun niissä ei ole mitään kielletyn hedelmän houkutusta.

Ei varmaan viemässä uskosta , mutta tuommoisesta ahdasmielisestä lahkosta luulisin.

Surusilmä____ vastaa:

No eihän ne nyt NIIN tärkeitä ole. Jos olisivat, olisin luopunut uskostani ja yhteisöstäni jo joskus 15-vuotiaana (silloin kiusaus olla samanlainen kuin muut on vielä kovempi kuin näin aikuisena). Mutta totuus on kuitenkin, että olen nuorehko nainen, jolta oikeus meikkaamiseen on viety yhteisön toimesta, joten onko se ihme, että se mietityttää ja ihmetyttää joskus? Tai että tekisi mieli edes kokeilla? (No joo, joskus olen kyllä teininä kokeillut parin vl-kaverin kanssa laittaa ripsiväriä ja huulipunaa, yhden illan ajan, ja näytin mielestäni aika erilaiselta vaikka ne meikitkin oli jotain ihan surkeita. Laadukkaammilla ero olisi normaaliin ollut varmasti isompi.)

Jos joskus luovun uskostani ja eroan yhteisöstä, se ei johdu siitä että meikkaaminen houkuttaa niin paljon, vaan ehkä ennemminkin periaatteesta. Siitä, sallinko sitä että elämääni rajoitetaan näin. Kyse ei ole yhdestä tai kahdesta asiasta vaan laajemmin kokonaiskuvasta. Itse en koe, että kevyt meikki, hillityt korvakorut tai tv:n omistaminen sinänsä veisivät minua kauemmas Jumalasta, so. olisivat syntiä.

Lapsena ajattelin että asia tosiaan on niin että nämä asiat ovat yksiselitteisesti syntiä ja pahoja. Sallittakoon lapselle ajatusmaailman mustavalkoisuus.. teininä aloin jo nähdä hieman enemmän harmaan sävyjä ja muutama vuosi sitten aloin pitää korvakoru-, meikki- tai tv-asioita lähinnä elämäntapanormeja, jotka minun täytyy hyväksyä mikäli haluan kuulua tähän yhteisöön. Ja olen ne hyväksynytkin pitkälti tähän asti.

Surusilmä_____ kirjoitti:

Surusilmä____ vastaa:

No eihän ne nyt NIIN tärkeitä ole. Jos olisivat, olisin luopunut uskostani ja yhteisöstäni jo joskus 15-vuotiaana (silloin kiusaus olla samanlainen kuin muut on vielä kovempi kuin näin aikuisena). Mutta totuus on kuitenkin, että olen nuorehko nainen, jolta oikeus meikkaamiseen on viety yhteisön toimesta, joten onko se ihme, että se mietityttää ja ihmetyttää joskus? Tai että tekisi mieli edes kokeilla? (No joo, joskus olen kyllä teininä kokeillut parin vl-kaverin kanssa laittaa ripsiväriä ja huulipunaa, yhden illan ajan, ja näytin mielestäni aika erilaiselta vaikka ne meikitkin oli jotain ihan surkeita. Laadukkaammilla ero olisi normaaliin ollut varmasti isompi.)

Jos joskus luovun uskostani ja eroan yhteisöstä, se ei johdu siitä että meikkaaminen houkuttaa niin paljon, vaan ehkä ennemminkin periaatteesta. Siitä, sallinko sitä että elämääni rajoitetaan näin. Kyse ei ole yhdestä tai kahdesta asiasta vaan laajemmin kokonaiskuvasta. Itse en koe, että kevyt meikki, hillityt korvakorut tai tv:n omistaminen sinänsä veisivät minua kauemmas Jumalasta, so. olisivat syntiä.

Lapsena ajattelin että asia tosiaan on niin että nämä asiat ovat yksiselitteisesti syntiä ja pahoja. Sallittakoon lapselle ajatusmaailman mustavalkoisuus.. teininä aloin jo nähdä hieman enemmän harmaan sävyjä ja muutama vuosi sitten aloin pitää korvakoru-, meikki- tai tv-asioita lähinnä elämäntapanormeja, jotka minun täytyy hyväksyä mikäli haluan kuulua tähän yhteisöön. Ja olen ne hyväksynytkin pitkälti tähän asti.

Lue lisää

Korjaus toiseksi viimeiseen lauseeseen: aloin pitää korvakoru-, meikki- tai tv-asioita lähinnä elämäntapanormeiNA.

Pahoittelut kiireessä tulleista kirjoitusvirheistä!

Mielenkiinotinen kirjoitus tämä:

"Onko noista asioista tulossa sinulle asia joka on viemässä sinua kauemmaksi Jeesuksesta? Miksi ne ovat sinulle kovin tärkeitä? Onko siitä että ne ovat "kiellettyjä" muodostumassa sinulle ylipääsemätön este uskollesi? Onko sinulle tärkeämpää pitää Kristus elämäsi johtajana, vai miettiä SRK:n roolia? Miksi et voi vain jättää leikkaamatta, käyttämättä alkoholi tms. Sielunvihollinen voi kiinnittää ajatuksesi näitten asioitten pohdintaan niin, ettei enää luota 100% Jeesukseen vaan alkaa pohtimaan järjellä, kuten paratiisissa aikanaan.

Itse olen sitä mieltä, että kun usko ja Jeesus ovat elämässä tärkeimpiä, ei moisilla pikkuasioilla tarvitse vaivata päätään. Mikä tahansa asia voi muodustua uskon esteeksi jos sydän kiintyy siihen enemmän kuin Jeesukseen ja uskoon. Omilla voimillamme emme pääse perille, siksi voimme panna kaikki toivomme Jeesukseen ja seurata häntä. "

Jos usko armahtavaan Jeesukseen olisi sinulle kaikkein tärkeintä, eikä usko kontrolloivaan yhteisöösi peittoaisi sitä, et edes vaivaisi päätäsi enää sellaisilla asioilla, onko meikkaaminen, televisio tai ehkäiseminen syntiä!!!!!
Juuri tämä koko kirjoituksesi on huomaamattasi huomion kääntämistä pois siitä kaikkein tärkeimmästä: Armahtavasta Herrasta Jeesuksesta, joka ottaa syliinsä jokaisen väärintekijän ja väsyneen, eli ihmisen, ansiotta, USKONSA tähden! Ei siinä televisiota, korvakoruja tai meikkaamista kannata edes ajatella... Surulista, että olet näin räikeästi sulkenut omat silmäsi totuudelta, vaikkei siitä aivan yksin sinua voi syytääkään, mutta rakas ihminen: Sinä, jos joku olet hyvin hyvin kaukana Jumalasta...

Ja voitko uskoa, että tämä ei ole sielunvihollisen puhetta, jos se käy mielessäsi, se on ainoastaan ääni, joka tulee yhteisösi mädäntyneestä sisuksesta, ja sinä uskot sen yhä.

paulamarika kirjoitti:

Mielenkiinotinen kirjoitus tämä:

"Onko noista asioista tulossa sinulle asia joka on viemässä sinua kauemmaksi Jeesuksesta? Miksi ne ovat sinulle kovin tärkeitä? Onko siitä että ne ovat "kiellettyjä" muodostumassa sinulle ylipääsemätön este uskollesi? Onko sinulle tärkeämpää pitää Kristus elämäsi johtajana, vai miettiä SRK:n roolia? Miksi et voi vain jättää leikkaamatta, käyttämättä alkoholi tms. Sielunvihollinen voi kiinnittää ajatuksesi näitten asioitten pohdintaan niin, ettei enää luota 100% Jeesukseen vaan alkaa pohtimaan järjellä, kuten paratiisissa aikanaan.

Itse olen sitä mieltä, että kun usko ja Jeesus ovat elämässä tärkeimpiä, ei moisilla pikkuasioilla tarvitse vaivata päätään. Mikä tahansa asia voi muodustua uskon esteeksi jos sydän kiintyy siihen enemmän kuin Jeesukseen ja uskoon. Omilla voimillamme emme pääse perille, siksi voimme panna kaikki toivomme Jeesukseen ja seurata häntä. "

Jos usko armahtavaan Jeesukseen olisi sinulle kaikkein tärkeintä, eikä usko kontrolloivaan yhteisöösi peittoaisi sitä, et edes vaivaisi päätäsi enää sellaisilla asioilla, onko meikkaaminen, televisio tai ehkäiseminen syntiä!!!!!
Juuri tämä koko kirjoituksesi on huomaamattasi huomion kääntämistä pois siitä kaikkein tärkeimmästä: Armahtavasta Herrasta Jeesuksesta, joka ottaa syliinsä jokaisen väärintekijän ja väsyneen, eli ihmisen, ansiotta, USKONSA tähden! Ei siinä televisiota, korvakoruja tai meikkaamista kannata edes ajatella... Surulista, että olet näin räikeästi sulkenut omat silmäsi totuudelta, vaikkei siitä aivan yksin sinua voi syytääkään, mutta rakas ihminen: Sinä, jos joku olet hyvin hyvin kaukana Jumalasta...

Ja voitko uskoa, että tämä ei ole sielunvihollisen puhetta, jos se käy mielessäsi, se on ainoastaan ääni, joka tulee yhteisösi mädäntyneestä sisuksesta, ja sinä uskot sen yhä.

Lue lisää

Arvelisin, että tajusit pääpointin kirjoituksessani: pikkuasioista, jotka liittyvät elämäntapa-asioihin, on tullut autuuden ehtoja ja kärpäsistä härkäsiä. Sitä kritisoin!

SurusilmÄ_____ kirjoitti:

Arvelisin, että tajusit pääpointin kirjoituksessani: pikkuasioista, jotka liittyvät elämäntapa-asioihin, on tullut autuuden ehtoja ja kärpäsistä härkäsiä. Sitä kritisoin!

Ja se minua jotenkin ärsyttää, että kaiken lisäksi minulta ja tuhansilta kaltaisiltani vl-naisilta on tavallaan riistetty vapaus valita itse, tehdä ero uskovaiselle sopivan meikkaamisen tai hiusten värjäämisen ja esim. halvalta näyttämisen välillä. Ihan kuin emme osaisi ajatella itse.

Loppujen lopuksi nämä ovat miesten sanelemia juttuja.

Surusilmä_____ kirjoitti:

Ja se minua jotenkin ärsyttää, että kaiken lisäksi minulta ja tuhansilta kaltaisiltani vl-naisilta on tavallaan riistetty vapaus valita itse, tehdä ero uskovaiselle sopivan meikkaamisen tai hiusten värjäämisen ja esim. halvalta näyttämisen välillä. Ihan kuin emme osaisi ajatella itse.

Loppujen lopuksi nämä ovat miesten sanelemia juttuja.

Lue lisää

"Ja se minua jotenkin ärsyttää, että kaiken lisäksi minulta ja tuhansilta kaltaisiltani vl-naisilta on tavallaan riistetty vapaus valita itse, tehdä ero uskovaiselle sopivan meikkaamisen tai hiusten värjäämisen ja esim. halvalta näyttämisen välillä. Ihan kuin emme osaisi ajatella itse.

Loppujen lopuksi nämä ovat miesten sanelemia juttuja."

Ja SILTI liikkeeseen kuuluminen on jotenkin "arvokasta"?

Inhottava realisti kirjoitti:

"Ja se minua jotenkin ärsyttää, että kaiken lisäksi minulta ja tuhansilta kaltaisiltani vl-naisilta on tavallaan riistetty vapaus valita itse, tehdä ero uskovaiselle sopivan meikkaamisen tai hiusten värjäämisen ja esim. halvalta näyttämisen välillä. Ihan kuin emme osaisi ajatella itse.

Loppujen lopuksi nämä ovat miesten sanelemia juttuja."

Ja SILTI liikkeeseen kuuluminen on jotenkin "arvokasta"?

Lue lisää

Enpä kuulu enää liikkeeseen :) Nyt olen onnellinen! Pohdinta oli pitkä mutta tässä sitä ollaan, ihan uuden elämän aloittaneena

Näet asioiden olevan pielessä, mutta et tee itse aktiivisesti mitään auttaaksesi ihmisiä, joilla EI ole Sinun tahdonvoimaasi. Olet tavallaan tukemassa järjestelmää, jossa ihmisiä manipuloidaan ja aivopestään.

Kai sen voi itselleen perustella. Se on "arvokasta"?

Inhottava realisti kirjoitti:

Näet asioiden olevan pielessä, mutta et tee itse aktiivisesti mitään auttaaksesi ihmisiä, joilla EI ole Sinun tahdonvoimaasi. Olet tavallaan tukemassa järjestelmää, jossa ihmisiä manipuloidaan ja aivopestään.

Kai sen voi itselleen perustella. Se on "arvokasta"?

Lue lisää

Niin, onhan se toisaalta tärkeää osata olla hienotunteinen ja maltillinen ja toisia kunnioittava.
Mutta eikö silti ole hyvä, että joku aina välillä sanoo jotain esimerkiksi sellaista että:
"Keisarillahan ei ole vaatteita lainkaan".
Vaikka moni siitä nolostuisi ja joutuisi jopa häpeämään ja laittamaan maailmakuvansa uusiksi.?

Muuten lapsen suusta se tuli sadussa tämä kommentti. Joskus lasten suusta todella voi kuulla totuuksia.

Inhottava realisti kirjoitti:

Näet asioiden olevan pielessä, mutta et tee itse aktiivisesti mitään auttaaksesi ihmisiä, joilla EI ole Sinun tahdonvoimaasi. Olet tavallaan tukemassa järjestelmää, jossa ihmisiä manipuloidaan ja aivopestään.

Kai sen voi itselleen perustella. Se on "arvokasta"?

Lue lisää

Niin olen pohtinut paikkaani ( ulkona / sisällä ) yhteisössä paljon ja tullut siihen tulokseen, että jään liikkeen sisälle, mutta enemmän sosiologisista kuin uskonnollisista syistä. Vl-yhteisön yksimielisyyden vaatimus ei jätä uskoon ja elämään liittyvissä erimielisyydelle käytännössä jää paljoakaan sijaa ainakaan julkisessa keskustelussa. Aktiivista sissityötäni (rapauttaa järjestelmää)on kirjoitella näillä palstoilla, missä vl- asioista keskustellaan: liikkeen virallista kantaa kyseenalaistavia kirjoituksia liittyen ehkäsyyn, srk:n johtoon, hoitokokoushistoriaan, erehtymättömyyteen.. Itse asiassa jos haluan välttyä hoitokokousten tai kaikenlaisen uskonnollisen vallankäytön kohdistumisen itseeni, on visaampi vaieta ry:n tilaisuuksissa käytävissä julkisissa keskusteluissa. Haluan elää tavallista perhe-elämää ja arvokasta on yhteisöllisyys ja inhimillinen lämpö, mitä meikäläisyyden parissa luoduissa ihmissuhteissa voin kuitenkin kokea.

fdhgj kirjoitti:

Niin olen pohtinut paikkaani ( ulkona / sisällä ) yhteisössä paljon ja tullut siihen tulokseen, että jään liikkeen sisälle, mutta enemmän sosiologisista kuin uskonnollisista syistä. Vl-yhteisön yksimielisyyden vaatimus ei jätä uskoon ja elämään liittyvissä erimielisyydelle käytännössä jää paljoakaan sijaa ainakaan julkisessa keskustelussa. Aktiivista sissityötäni (rapauttaa järjestelmää)on kirjoitella näillä palstoilla, missä vl- asioista keskustellaan: liikkeen virallista kantaa kyseenalaistavia kirjoituksia liittyen ehkäsyyn, srk:n johtoon, hoitokokoushistoriaan, erehtymättömyyteen.. Itse asiassa jos haluan välttyä hoitokokousten tai kaikenlaisen uskonnollisen vallankäytön kohdistumisen itseeni, on visaampi vaieta ry:n tilaisuuksissa käytävissä julkisissa keskusteluissa. Haluan elää tavallista perhe-elämää ja arvokasta on yhteisöllisyys ja inhimillinen lämpö, mitä meikäläisyyden parissa luoduissa ihmissuhteissa voin kuitenkin kokea.

Lue lisää

Toki avaan suuni pienemmissä piireissä liittyen em. asioihin, eikä ole ollenkaan tavatonta että rivi vl:t eivät olisi kriittisiä uskonliikettään kohtaan.Usko vain on sellaista elämän aluetta, että siinä saa sovitella sanojaan, ettei loukkaa toisien pyhinä pitämiä asioita. Et voita ketään puolellesi julistamalla isoon ääneen, että hei,tämä on manipulaatiota tai aivopesua, etkö huomaa! Ja uskon, että monelle tämä uskonyhteisö on rakas ja elämässä onnea lisäävä tekjä. Tämä liike on kuin iso laiva, joka kääntyy hitaasti. Toivottavasti ei kuitenkaan kuin Titanic,

Hyvä ystävä! Tämä paikka on kyllä täysin väärä jos haluat oikeasti apua uskonelämän kriisissäsi. Mene uskovaisen ystävän luo, kerro ajatuksistasi ja epäilyistäsi ja niistä monista kysymyksistä, joita päässäsi nyt yksin olet jäänyt vatvomaan. Sielunviholisen neuvo on usein juuri tuo: "Sanoiko Jumala todella niin?"

Oikea usko on iloa ja rauhaa pyhässä hengessä. Nyt kirjoitustesi sisällöstä näkee, että elät aivan kuin lain alla.

Joka tapauksessa tärkeintä on, että avaat sydämesi uskovaiselle ihmiselle, jolla on Pyhä Henki. Saat vastauksen kaikkiin kysymyksiisi ja korjauksen väärinkäsityksiisi, joita myöskin tekstissäsi huomaan.

Jumalan varjelusta toivon sinulle!