Liian rikas sisäinen maailma...

OLISIT ONNELLINEN :D
heh, olen myös kalat ja opiskelut meni päin perseen reikää..kuka nyt jaksaa jotain seittämästä neljään päiviä..oikeesti?
ja töissäkin olen noin viikon ollut mutta oli niin järkky kokemus, kukaan ei tajunnu miun huumorii :P..ja liian vilkkaan mielikuvituksen takia oli vähän väliä pomon puhuttelussa..jonka takia tuli sitten lopputili kouraan :).
noh, palasin tälle ansaitulle hevon vitun tielle.. eli
päivät menee punkkua lipittellen sekä kaikkee luowaa wipeltäen.
boheemi taiteilija :D se oon,,ja tää elämäntyyli on kun miulle tehty.
..ei ahistavia rutiineja, eikä paskaa jauhavaa työyhteisöä..missä painetaan hommia mitkä on ihan jonkun toisen suunnittelemia :/,
ei tarvii ajatella huomista :3..saatan olla pahimmassa jurrissa ikinä sillan alla, lasolia juoden..taikka voittaa lotossa ja en uskalla edes ajatella mitä tekisin sillä rahamäärällä :P

1 viisas tuttu sanoi kerran että:ne kaikki vitun kalat on semmosia tonttuja :P..
että kai silläkin sitten tarkotus on..muista että: PELLET PÄÄSEE TAIVAASEEN!

tänke hei oikeesti!!!
..kohotti suurissa määrin mielialaa :P
samaistuttava biisi.

http://www.youtube.com/watch?v=6fqC8jV6ZJs
..ja ei muutakun alkon kautta hiivan ostoon.
sorry, meikäläisen hahmoterapeutti sano että pitää aina sanoo suoraan,
ettei patoudu :P

Hei mulla on ihan sama! Oon nyt 17, ja eläny näin jo ihan pienestä asti. Tuntuu että oon pienestä asti ymmärtäny kaiken ihan eritavalla kuin muut.. Välillä, kuten eilen illalla, alkaa ahdistaa ihan helvetisti kaikki. En usko että mikään on mua varten, ja ajattelen niin paljon, että lopulta vaan masentaa elämä ja maailma. Haluisin vaikuttaa kaikkeen, parantaa maailman.
tällä hetkellä lukio menossa ja odotan vaan, että tää olis jo ohi. Kävisin hetken töissä, ja lähtisin matkustelemaan. Kiertäisin maailmaa ja unohtaisin kaiken, lähtisin pakoon elämää. Eläisin miten eläisin, ja olisin kuka olen. Jossain
muualla oon oikeestaan tälläkin hetkellä, pilvilinnassani. Omissa maailmoissa viihdyn, ei ole kyse siitä. Jos lähden pariksi viikoksi lomalle, en halua pitää mitään yhteyttä keneenkään. Se tuntuu ihanalle, vapaalle. Samalla saatan tuntea helvetinmoista syyllisyyttä siitä etten pidä yhteyttä.

Mulla on kyllä kavereita ja muutama ihan tajuttoman hyvä ystävä. Mutta usein haluan vaan olla itseni kanssa. Ei tarvitse kohdata epäoikeudenmukaisuutta tai ylipäätään todellisuutta, kun on vaan himassa ja kattoo leffoi/lukee mitä tahansa, kunhan ei kato uutisii. Niitä en kestä. Katson vaan kevennyksen ja ehkä sään.

Oon myös miettiny onko tää elämää? Onko reiluu tuntee kaikki ja olla liian empaattinen. En kestä esim katsoa vanhuksia, jotka on yksin. Haluisin adoptoida kaikki vanhat papat mun ukeiksi. En ymmärrä, kuinka joku voi elää tuntematta samoja asioita. En jaksa käsittää, ettei joitain ihmistä kiinnosta nämä samat asiat.
Toisaalta, on tää enemmän elämää, kun se ettei tunne mitään.

Olen oikeastaan ihan tyytyväinen siihen, että kykenen tuntemaan empatiaa ja näen kauneuden kaikessa. Arvostan kauniita asioita, joita maailma on pullollaan. Miten siemenestä voi kasvaa kaunis ja iso puu? Elämä on niin ihmeellistä, monet eivät edes ajattele kaikkia ihmeellisiä asioita, mitä olemassa on. Miksi näemme ja mitä näemme? Onko kaikki sitä mitä näemme?

Nyt tuli kyllä sekavaa tajunnanvirtaa, mutta tarkoitus oli sanoa että kyllä, minäkin uin erittäin syvissä vesissä. Kai tälläki on tarkoitus. Et ole yksin, meitä on varmasti paljon muitakin :-)

Hei, minä olen Kala nainen, mutta yritän kääntää tämän herkkyyden ja haaveilun positiiviseksi! Molemmat hyviä asioita! Mutta yritän olla myös jalat maassa ja ajatella järkevästi! Mutta olen jo kuuskymppinen, nuorempana sain varmaan kärsiäkkin tästä herkästä luonteesta, mutta elämä on opettanu että on helpompaa olla välillä enemmän ajatteleva kuin haaveissa eläjä! Oppia ikä kaikki, älä hyväksy tilaasi , vaan ota itseäs niskasta kiinni ja ala elämään ei vain olemaan!

Täällä on yks kala mies samanlaisia keloja mullakin 37v

Itse olen rapu. Ravutkin ovat herkkiä ja tunteellisia, ystävällisiä, lempeitä ja kohteliaita ja pitää paikkansa mun kohdalla ja myös taiteellisia/luovia, tosin itse olen myös ainakin jonkun verran jalat maassa -tyyppi, että esim. raha-asiat ei lähde lapasesta. Rapujen yhden miinuspuolen sanotaan olevan sitten laiskuus ja kohdallani pitää myös paikkaansa. Esimerkiksi silloin kun tämä laiskuus nostaa päätään, en jaksa esim. tiskata tiskipöydällä olevia astioita ja tekisi vaan mieli olla kotona ja nukkua, kuunnella musiikkia yms. Mutta sitten toinen puoli ravuilla ja ainakin mulla on, että sitten kun asioita tehdään, esim. siivoominen, ruuanlaitto, jonkun asian selvittäminen/tutkiminen, opiskelu, työskentely yms. asiat tehdään perusteellisesti ja satasella ja joskus myös väsymyksen kustannuksella. Itse myös suoritan musiikinkin kuuntelua intohimoisesti ja perusteellisesti ja aikaa säästämättä niin kuin juuri nyt =) Toinen miinuspuoli voi olla se, että joskus suuttuu kuin Pikku Myy (itse kuitenkin lepyn eika helposti enkä ole pitkävihainen).

Lapsena olin välillä mielikuvituksiini uppoutuva, joskus vieläkin, vaikka ymmärrystä elämän realiteetista on kasaantunut vuosien saatossa ja perusrealiteetit ovat ihan kunnossa kuten sen, että laskut ja vuokra kannattaa maksaa aina ajoissa (tämä on mulle sitäpaitsi aika tärkeä asia). Saatan kuitenkin välillä katsoa maailmaa vähän eri näkövinkkelistä. Esim. että kun katson ulos ja siellä on vaikka kaunis talvinen sää saatan esim. ajatella, että maisema on kuin Pekka Halosen maalauksesta kun taas joku paljon rationaalisempi saattaisi tuumia esim., että pakkasta ja aurinko paistaa.

Mun mummo on kalat ja hänkin katsoo joskus maailmaa vähän kaunokirjallisemmasta näkövinkkelistä. Esim. kun aurinkonsäteet osuvat vaikka puiden lehdille hän voi tuumata, että näyttää siltä kuin puiden lehdillä olisi kultahippuja tai timantteja. Mielikuvitusrikas sisäinen maailma ja vähän syvällisempi ote sekä herkkyys ja tunteellisuus yhdistävät kaloja ja rapuja sekä kiinnostus taiteisiin. Mummo on erittäin kiinnostunut maalaustaiteesta ja lukee paljon kirjoja.

Mä oon leijona enkä kestä tätä kylmää maailmaa , täällä ei saisi koskaan vaipua sinne sisäiseen maailmaansa turvaan realismilta . Miksi maailma on tämmöinen eikä kuten unelmissa ? , maailmassa unelmien olisi sallittua sisustaa kämppä psykedeelisesti ja rakastaa montaa ihmistä saman aikaan koko sydämmellään. Lapsena kun muut leikki mä elin mielikuvitusmaailmassani ja häiriinnyin toisten lasten äänistä ne eivät sopineet sinne fantasiamaailmaan.