Kun vastaan tulee herkälle ja syvästi tuntevalle ihmiselle vastaan hämmentävän samanlainen olento, niin silloin se tunteiden kirjo vasta voimistuukin. Pelottaa ja haluttaa. Tuntee olevansa heikompi kuin koskaan ja vahvempi kuin koskaan. Osaa tulkita toisen eleitä hämmentävän hyvin ja katastrofaalisen väärin. Tunnet itsesi paremmin kuin koskaan ja olet enemmän hukassa kuin koskaan.
Haluaa paeta, vaikka tietää sydämessään, että tällaista tilaisuutta ei saa jättää väliin. Lopulta se on kuitenkin itsestä kiinni, että uskaltaako mennä kaikkien näiden tuntemusten läpi, vaikka välillä kuolemakin tuntuisi paremmalta. Mennä ääni ja keho väristen toisen luokse ja olla toiselle toinen samanlainen. Ylilyöntejä sekä alilyöntejä tulee tapahtumaan, kun tällaiset tunteet ovat pelissä. Mikään tavoittelemisen arvoinen ei tule koskaan helpolla. Nyt on mahdollista kasvaa henkisesti monta piirua isommaksi ja antaa samanlainen mahdollisuus myös toiselle.
Kaksi herkkää
90
2812
Vastaukset
- Juurikin noin.......
Kuinka oikeassa oletkaan ap, itselleni on käynyt juurikin noin kuinka osasitkaan kirjoittaa noin osuvasti
menikö m:lle? n.lle?- Henkinen haaste
Naiselle meni minun tapauksessa
- hymyilee*
Henkinen haaste kirjoitti:
Naiselle meni minun tapauksessa
Ei kait ole tottakaan, mieskö kirjoittaa noin henkevästi mistä sut tavoittaa...
- kerrokerrokuvastin
Mikset kertoisi tätä kyseiselle naiselle? Mitä menetettävää sinulla on?
- onko näin
lapset perhe ammatti.. siinäpä sitä ?
- Au
Osasit pukea sanoiksi jotain niin todellista,
herkkää ja aitoa, että kiitän sinua sydämestäni. - sanat kertovat
Tunnetilasi kahlausta toden tuntuisessa aavikkoisessa lämpöaallossa. Sen päivisin poltteessa ja yön auringottomassa viileydessä.
Sisimpäsi poltaa kuin aurinko yössäkin kun hän mielesi lohkoissa valtaa ajatuksiasi. Pelkosi ehkä epävarmuus kohtaamisen aitous pitää sinua varpaisillaan ja tunnustelet omia ajatuksien vahvuutta ja kantavatko vai valuvatko hiekan lailla
aallokon vietäväksi syvemmälle tai viekö aalto poispäin? Katsesi, silmiesi peilaamana näyttäytyy kirkaana kaipauksena..
Eteenpäin metsästä, kohti valoasi on vastaus, jossain tilassa ajassa.
Kulje, aikaa ei kannata hukata..- Alaluokalta ylöspäin
Kiitos aloittajalle. En ole opetellut pisteiden jakelemista, mutta tämä kolahti sisimpään asti.Sata pistettä minulta. Juuri noin tunnen minäkin. Haaste arkuuden voittamiseen on kova, mutta sen aion ottaa. Tunnen, että olen kohdannut ihmisen, joka ymmärtää kompurointiani. Ei nämä asiat ole helppoja, vaikka olisi elänyt jo kauemminkin. Opettelua on joka ikinen päivä. . oikean ihmisen kanssa ja avulla.
Yhdessä eteenpäin. ..esteet ylittäen.
- tiedoksi sinulle
Muista aina, että voit loukata syvästi "häntä" tänne kirjoittamalla. Jos tuo olisi minulle en ikinä antaisi anteeksi. Pakene vaan ihan rauhassa ja jätä hänet rauhaan, siltähän tuo kirjoituksesi kuulosti. Voit tuhota kaiken kauniin kirjoittamalla tänne tuollaista. Senhän toki tiedät. Nainen haluaa miehen joka uskaltaa rakastaa eikä sellaista joka roikottaa epävarmuudessa ja miettii pakenemista.
- ?
Miten voi tuhota kaiken kauniin kirjoittamalla tänne, kun kukaan ei voi tietää, kuka sen on kirjoittanut?
- ...
? kirjoitti:
Miten voi tuhota kaiken kauniin kirjoittamalla tänne, kun kukaan ei voi tietää, kuka sen on kirjoittanut?
Tiedän tapauksia joissa toisen nettikirjoittelu on tuhonnut suhteen. Jos edes miettii pakenemista, niin silloin kyse on rakkaudettomuudesta ja roikottamisesta.
Kyllä se kohdehenkilö tietää missä mennään ja saattaa jopa löytää vastauksen siihen IRL roikottamiseen näiltä palstoilta. Joku syyhän tuohon kirjoittamiseen on, siinä on kaksi henkilöä. Nainen haluaa miehen joka haluaa hänet, siinä kaikki.
Mutta, voihan tuollainen kirjoitus olla tietysti tarkoitettu siihen että se kohdehenkilö, nainen, lukee tuon ja lopettaa ap:sta haaveilemisen. Roikottajat eivät yleensä kykene puhumaan asioista kasvotusten. Pakenemisesta puhuminen, edes netissä, tuhoaa kaiken. Nainen haluaa jotain muuta. - M scorpioni nainen
Hyvin sanottu"Pakene vaan ihan rauhassa" ja "Nainen haluaa miehen joka uskaltaa rakastaa". Olen samaa mieltä. Aloittaja on pelkuri ja epävarma ja nainen ei jää odottamaan ihan varmasti. Sitä saa mitä tilaa...
- etsit väärästä paika
... kirjoitti:
Tiedän tapauksia joissa toisen nettikirjoittelu on tuhonnut suhteen. Jos edes miettii pakenemista, niin silloin kyse on rakkaudettomuudesta ja roikottamisesta.
Kyllä se kohdehenkilö tietää missä mennään ja saattaa jopa löytää vastauksen siihen IRL roikottamiseen näiltä palstoilta. Joku syyhän tuohon kirjoittamiseen on, siinä on kaksi henkilöä. Nainen haluaa miehen joka haluaa hänet, siinä kaikki.
Mutta, voihan tuollainen kirjoitus olla tietysti tarkoitettu siihen että se kohdehenkilö, nainen, lukee tuon ja lopettaa ap:sta haaveilemisen. Roikottajat eivät yleensä kykene puhumaan asioista kasvotusten. Pakenemisesta puhuminen, edes netissä, tuhoaa kaiken. Nainen haluaa jotain muuta.Jos nettikirjoittelu tuhoaa suhteen, ei ole kyse kirjoittamisesta vaan lukemisesta.
Mikä pakottaa kuvittelemaan, että tuokin aloitus on taas juuri itselle? Mikä pakottaa etsimään vastauksia IRL tapahtumiin tällaisilta palstoilta, missä kenelläkään ei ole velvollisuutta kirjoittaa mitään, eikä edes lukea? - Pitää aina muistaa
? kirjoitti:
Miten voi tuhota kaiken kauniin kirjoittamalla tänne, kun kukaan ei voi tietää, kuka sen on kirjoittanut?
että osa tunnistaa aina. Ja se todella voi tuhota jotakin hyvää ja ainutlaatuista.
- Anders B
Pitää aina muistaa kirjoitti:
että osa tunnistaa aina. Ja se todella voi tuhota jotakin hyvää ja ainutlaatuista.
Niin, osa tunnistaa aina kaiken itselleen, koska ovat niin narsistisia tai muuten itsekeskeisiä.
Samantyyppinen kirjoitus voisi tulla monestakin kynästä ja sellaisenkin kirjoittamana, jota juuri te ette ole koskaan elämässänne tavanneet. Se, että se ehkä voisi olla jonkun kirjoittama ei vielä tarkoita, että se on. Näkeehän noita 100 % tunnistajia toki, heitä yhdistää se, miten sekaisin he ovat.
Ei taida olla mahdollisuuttakaan mihinkään "hyvään ja ainutlaatuiseen" ollut koskaan realistisesti olemassakaan, jollei ihmisillä ole edes aitoa yhteyttä toiseen vaan joku arpoo yksinään palstoilla. Ei sellaista voi tuhota, mitä ei olisi koskaan voinut ollakaan. - nainen on bitch!
Eli, jos miehellä on naista kohtaan "jotain tunteita", mitä ikinä ne ovatkaan, niin pitääkö miehen siitä kertoa välittömästi tai mahdollisimman nopeasti naiselle? Ajatteleeko nainen tosiaankin näin? Luuleeko nainen, että mies ei voisi olla herkkä ja haavoitettu, joka haluaisi varmuuden myös naisen tunteista ennen toimintaa?
Voi naista, pahamaista, ilkikurista, juonikasta, voimallista, pahimmillaan miehen psyykeen raiskaajaa, tavanomaista.
- Yksi oravainen
Hyvä, että kirjoitit sen tänne, kun osaat kertoa hyvin, muutkin ymmärtävät. Minä tunnen vähän samoin kuin ap, helisevällä lasiniityllä kuljen, juuri tuo heikkous ja vahvuus ovat minussa samaan aikaan, nöyryys jonkin isomman edessä. Elämän suoma lahja, mutta vaikea sellainen. Mielessä on metsänhakkuutalkoot, raivaussaha laulaa, se ottaa vähän vielä aikaa, että näkee ja tuntee metsän puilta.
- rakkauvesta,
Rakkaus on pelottavaa, Mutta se tunne kun toinen on tuttu. Sellaista kohtaa niin harvoin. Toinen pelottaa mutta samalla aavistaa että tuon toisen edessä voi olla täysin oma itsensä. Saada kulkea tuon toisen rinnalla ja olla hänen elämässään vaikka ystävänä jos hän ei muuta voi tarjota. Sukulaissielut ovat harvinaisia mutta arvokkaita löytöjä.
http://www.youtube.com/watch?v=68pAVSM4XPM - uskallusta vain:)
Huomenta!
Kauniisti:) kauniisti kirjoitit:)
Kumpa sitä uskallusta löytyisi:) - -1005-
Minä kun ajattelin olla vähän aikaa ihan vaan hissun kissun, mutta tämmöinen mä olen, ihan pakko sanoa aloittajalle, että kirjoitat niin kauniisti ja niin totta.
- ...
Elämässä tulee ja menee ihmisiä, jotkut jättävät syvemmän jäljen kun toiset.
- -1005-
... kirjoitti:
Elämässä tulee ja menee ihmisiä, jotkut jättävät syvemmän jäljen kun toiset.
Välillä toivoisi niiden syvimpien jälkien jättäjien jäävänkin.
- 366
Tiedän tuon tunteen, vaikka jotkut ihmettelevätkin miten voi pelätä rakkautta?
Kyllä sitä voi pelätä silloin kun se tuntuu niin suurelta ja käsittämättömältä, kun et voi olla varma kuka on tuo toinen ja kuka itse, missä hän alkaa, missä minä päätyn? Se on kuin maitokahvia lasissa, täydellinen sekoitus, ja tiedät ettet voi antaa vähemmän kuin kaikkesi, mutta sillä hetkellä, kynnyksellä, kaikki tuntuu liian suurelta ja käsittämättömältä, ja ajatus paosta tuntuu helpommalta kuin antaa kaikkien tuttujen, totuttujen muurien vihdoin sortua. Se on täydellinen alastomuus, jota ei voi peitellä.- x
Kannattaa teidän rakkautta pelkäävien hankkia kaltaisianne rakkaudettomia hoitoja sieltä baarista niin ette satuta tuntevia ihmisiä.
Tuollainen pakeneminen sattuu enemmän kuin nyrkinisku,mutta itsekkäinä teidän täytyy kuitenkin aina leikkiä jonkun tunteilla. Minulta ei riitä teille sympatiaa, ei nyt eikä koskaan. - 366
x kirjoitti:
Kannattaa teidän rakkautta pelkäävien hankkia kaltaisianne rakkaudettomia hoitoja sieltä baarista niin ette satuta tuntevia ihmisiä.
Tuollainen pakeneminen sattuu enemmän kuin nyrkinisku,mutta itsekkäinä teidän täytyy kuitenkin aina leikkiä jonkun tunteilla. Minulta ei riitä teille sympatiaa, ei nyt eikä koskaan.Ehkäpä juuri he, jotka pelkäävät näin suurten tunteiden alla, ovat juuri niitä herkkiä ihmisiä, joita eivät baarihoidot kiinnosta ja jotka pelkäävät tulevansa satutetuiksi? Itse en voisi koskaan tehdä niin ja juuri se herkkyys saa minut arastelemaan kun tunteet tuntuvat liian suurilta pidätellä, mutta kun ja jos tuo lyhyt kauhun hetki ohitetaan, niin edessä on täydellinen antautuminen ja luottamus. Mutta kestää aina hetken kerätä rohkeutta, kun astuu vuoren reunalta tyhjyyteen, vaikka tietääkin kantavansa selässään laskuvarjoa.
- -
366 kirjoitti:
Ehkäpä juuri he, jotka pelkäävät näin suurten tunteiden alla, ovat juuri niitä herkkiä ihmisiä, joita eivät baarihoidot kiinnosta ja jotka pelkäävät tulevansa satutetuiksi? Itse en voisi koskaan tehdä niin ja juuri se herkkyys saa minut arastelemaan kun tunteet tuntuvat liian suurilta pidätellä, mutta kun ja jos tuo lyhyt kauhun hetki ohitetaan, niin edessä on täydellinen antautuminen ja luottamus. Mutta kestää aina hetken kerätä rohkeutta, kun astuu vuoren reunalta tyhjyyteen, vaikka tietääkin kantavansa selässään laskuvarjoa.
Roikottaminen on henkistä väkivaltaa. Miten siitä se toinen sitten toipuu on toinen juttu. Miten sellaisen jälkeen voi rakentaa luottamuksellisen suhteen.
- ?
366 kirjoitti:
Ehkäpä juuri he, jotka pelkäävät näin suurten tunteiden alla, ovat juuri niitä herkkiä ihmisiä, joita eivät baarihoidot kiinnosta ja jotka pelkäävät tulevansa satutetuiksi? Itse en voisi koskaan tehdä niin ja juuri se herkkyys saa minut arastelemaan kun tunteet tuntuvat liian suurilta pidätellä, mutta kun ja jos tuo lyhyt kauhun hetki ohitetaan, niin edessä on täydellinen antautuminen ja luottamus. Mutta kestää aina hetken kerätä rohkeutta, kun astuu vuoren reunalta tyhjyyteen, vaikka tietääkin kantavansa selässään laskuvarjoa.
Pakenmista ei voi puolustella millään. Se sattuu enemmän kuin nyrkinisku. Siitä toipumiseen voi mennä loppuelämä. Miten sellaisen teon voi korjata, hyvittää?
Siinä pohdittavaa kaikille pakenijoille. - 366
? kirjoitti:
Pakenmista ei voi puolustella millään. Se sattuu enemmän kuin nyrkinisku. Siitä toipumiseen voi mennä loppuelämä. Miten sellaisen teon voi korjata, hyvittää?
Siinä pohdittavaa kaikille pakenijoille.Onko pakeneminen näissä kirjoituksissa tai aloittajan tekstissä konkreettista, vai vain tunne, joka herättää ihmetystä kokijassaan? Se että näet, tunnet, tiedät ihmisen, jota haluat enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa, mutta kaiken sen intohimon, rakkauden, hellyyden ja kaipuun rinnalla tunnetkin myös pientä pelkoa. Se on hämmentävää. Näitä asioita ei tule sekoittaa keskenään. Minusta on tervettä hiukan epäröidä rakkauden edessä. Se on oman rajallisuuden tunnustamista ja sitä, ettei täysin liitele pilvilinnoissa, joista romahtaminen on mitä todennäköisempää mitä vähemmän pelkoa on tuntenut alussa.
On aivan eri asia puhua pelureista ja roikottajista kuin heistä, jotka aikovat laittaa koko elämänsä yhden kortin varaan ja tuntevat hiukan epävarmuutta sitä ennen. Takerrut vain tuohon yhteen sanaan, pelkoon, ikään kuin se olisi kaikin tavoin kielletty tunne, vaikka koko inhimillisten tunteiden kirjo on sallittu ja tarpeen - myös se pettymys, joka seuraa kariutuneesta rakkaudesta. - "
366 kirjoitti:
Onko pakeneminen näissä kirjoituksissa tai aloittajan tekstissä konkreettista, vai vain tunne, joka herättää ihmetystä kokijassaan? Se että näet, tunnet, tiedät ihmisen, jota haluat enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa, mutta kaiken sen intohimon, rakkauden, hellyyden ja kaipuun rinnalla tunnetkin myös pientä pelkoa. Se on hämmentävää. Näitä asioita ei tule sekoittaa keskenään. Minusta on tervettä hiukan epäröidä rakkauden edessä. Se on oman rajallisuuden tunnustamista ja sitä, ettei täysin liitele pilvilinnoissa, joista romahtaminen on mitä todennäköisempää mitä vähemmän pelkoa on tuntenut alussa.
On aivan eri asia puhua pelureista ja roikottajista kuin heistä, jotka aikovat laittaa koko elämänsä yhden kortin varaan ja tuntevat hiukan epävarmuutta sitä ennen. Takerrut vain tuohon yhteen sanaan, pelkoon, ikään kuin se olisi kaikin tavoin kielletty tunne, vaikka koko inhimillisten tunteiden kirjo on sallittu ja tarpeen - myös se pettymys, joka seuraa kariutuneesta rakkaudesta.Se toinen kokee epäröintisi pelaamisena, roikottamisena ja kiusaamisena. Oletko sitä ajatellut? Eihän hän tiedä mistä on kyse. Tuolla tavalla toimiessa voi menettää elämänsä ihmisen. Ei kukaan loputtomiin odota, aika epärealistista kuvitella sellaista. Se roikotettu voi eräänä päivänä lakata tuntemasta, jokaiselle tulee jonain päivänä raja vastaan.
- 366
" kirjoitti:
Se toinen kokee epäröintisi pelaamisena, roikottamisena ja kiusaamisena. Oletko sitä ajatellut? Eihän hän tiedä mistä on kyse. Tuolla tavalla toimiessa voi menettää elämänsä ihmisen. Ei kukaan loputtomiin odota, aika epärealistista kuvitella sellaista. Se roikotettu voi eräänä päivänä lakata tuntemasta, jokaiselle tulee jonain päivänä raja vastaan.
Suhteeseen tarvitaan aina kaksi. Jos toinen vaikuttaa roikottavan niin ainahan voi kysyä häneltä että missä mennään vai mennäänkö missään. Et voi sysätä kaikkea vastuuta toisen harteille. Aina voi kommunikoida ja kertoa miltä toisen käytös sinusta tuntuu.
Hetkellinen epävarmuus, josta itse nyt kirjoitan, on eri asia kuin roikottaminen, sillä silloin tuskin voi puhua suurista tunteista, kuten rakkaudesta? Ne pelurit, joita olen kohdannut, heitä ajaa metsästysvietti. He tykkäävät saalistaa, näkevät jotain mitä haluavat ja sekoittavat himon rakkauteen, ja roikottajat ehkä vain odottavat jotain parempaa?
Kyllä - kumpikin on törkeää tunteitten hyväksikäyttöä, jos toinen on aidosti liikkeellä ja usein se on herkkä romantikko, joka saa siipeensä. Siksi onkin olemassa monenlaista epäröintiä: onko hän tosissaan tässä, mikä on järjen puhetta, sekä epävarmuus sen suuren tuntemattoman edessä, joka tuntuu ottavan sinut valtaansa ja muuttavan aivan uudeksi ihmiseksi selkäytimestä lähtien. Se on kuin purjehtisi ensimmäistä kertaa Atlantin yli tietämättä löytyykö sieltä periltä uutta mannerta vai syöksynkö maailmanreunan yli, katoanko ikuisiksi ajoiksi ulapalle?
Silti sitä on lähdettävä ja uhmattava vaaroja. Kutsu on liian vahva syrjäytettäväksi ja voitettavaksi. Pelosta huolimatta on heittäydyttävä ja antauduttava, sillä muuten ei voi rakastaa. - :)
366 kirjoitti:
Suhteeseen tarvitaan aina kaksi. Jos toinen vaikuttaa roikottavan niin ainahan voi kysyä häneltä että missä mennään vai mennäänkö missään. Et voi sysätä kaikkea vastuuta toisen harteille. Aina voi kommunikoida ja kertoa miltä toisen käytös sinusta tuntuu.
Hetkellinen epävarmuus, josta itse nyt kirjoitan, on eri asia kuin roikottaminen, sillä silloin tuskin voi puhua suurista tunteista, kuten rakkaudesta? Ne pelurit, joita olen kohdannut, heitä ajaa metsästysvietti. He tykkäävät saalistaa, näkevät jotain mitä haluavat ja sekoittavat himon rakkauteen, ja roikottajat ehkä vain odottavat jotain parempaa?
Kyllä - kumpikin on törkeää tunteitten hyväksikäyttöä, jos toinen on aidosti liikkeellä ja usein se on herkkä romantikko, joka saa siipeensä. Siksi onkin olemassa monenlaista epäröintiä: onko hän tosissaan tässä, mikä on järjen puhetta, sekä epävarmuus sen suuren tuntemattoman edessä, joka tuntuu ottavan sinut valtaansa ja muuttavan aivan uudeksi ihmiseksi selkäytimestä lähtien. Se on kuin purjehtisi ensimmäistä kertaa Atlantin yli tietämättä löytyykö sieltä periltä uutta mannerta vai syöksynkö maailmanreunan yli, katoanko ikuisiksi ajoiksi ulapalle?
Silti sitä on lähdettävä ja uhmattava vaaroja. Kutsu on liian vahva syrjäytettäväksi ja voitettavaksi. Pelosta huolimatta on heittäydyttävä ja antauduttava, sillä muuten ei voi rakastaa.:)
- kunhiljaisuusriittää
hieno tulkinta 366.
- Hg
Upea ketju täynnä pohdintaa ja syviä ajatuksia. Tässä on määriteltynä se miksi rakkautta ei voi määritellä. Opin paljon lukiessani, myös omasta ajattelustani.
- ''''
Ihana kirjoitus aloittajalta, käyn itse läpi niin samankaltaista tilannetta. Tiedän, että tekee siinä sitten niin tai näin, niin helppoa ei todennäköisesti tule olemaan. Tiedän että kadun syvästi ja kauan, jos en vaan uskalla tilaisuuden tullen laittaa itseäni likoon, jos en uskalla asettua aidon ja luottavaisen haavoittuivaiseksi hänen eteensä. Hän ei koskaan ansaitsisi minulta yhtään mitään sen vähempää, ei mitään fasadeja hänelle, ei pelkkää muka särötöntä pintaa hänelle. Hänet hänenä, minut minuna. Mutta sitten toisaalta tiedän, että kahden elämän kohtaaminen siinä voisi olla aika... Pelottaa kamalasti sekin että mitä jos en riittäisikään, onhan sekin aivan mahdollista. Tai mitä jos siinä aiheutetaan vaan kyyneleitä, niitä kun on elämässä saanut pyyhkiä pois kuitenkin jo aika riittävästi. Sitten toisaalta, miksi minuun on tullut tämä vahva tunne, että tietämättäni kai mutta itsestäänselvästi tätä odotinkin. Nyt olisi minulta puhtaasti väärin väittää muuta.
- *
Mä vihaan kaikkia epävarmoja roikottajia. Leikitte toisten tunteilla ja kiusaatte, siinä kaikki. Pelureita olette kaikki.
- Optimistijollaa
* kirjoitti:
Mä vihaan kaikkia epävarmoja roikottajia. Leikitte toisten tunteilla ja kiusaatte, siinä kaikki. Pelureita olette kaikki.
Et taida hyväksyä omaa epävarmuuttasikaan? Sen on joko mustaa tai valkoista, niinkö?
- tunteiden kuoleminen
Optimistijollaa kirjoitti:
Et taida hyväksyä omaa epävarmuuttasikaan? Sen on joko mustaa tai valkoista, niinkö?
Roikottajat aiheuttavat epävarmuutta ja nauttivat siitä. Sitten kun tunteet ovat kuolleet, peluri ei voi enää leikkiä. Siihen loppuu kiusanteko.
- *
Minäkin opin sen, että naiselle on maailman tärkein asia se, että mies uskaltaa rakastaa naista. jos mies pakenee, vehtaa, kiusaa, tai tekee temppuja naisen luottamus kuolee. Pakeneva mies menettää naisen. Onhan baareissa tyrkkyjä tarjolla, joten miehellä ei ole huolen häivää.
- älä ole tyrkky itse
No, entä jos se sun niin kauhesti pakeneva mies onkin ollut pelimies, joka ei halua sitoutua, elää jo yhden kanssa avoliitossa tai on naimissa. Jos se pakenee sen takia, kun pelkää tulevansa ilmi. Jos nyt vaan itse lakkaat tyrkyttämästä itseäsi tuollaiselle narsistipelimannelle, niin voit oikeastikin löytää miehen, joka uskaltaa rakastaa. Kyllä niitä ihan kunnollisiakin miehiä ja naisia on, jotka haluaa sitoutua ja elää rakkaansa kanssa elämänsä loppuun saakka hellien ja hoivaten toistaan :)
- ***
Aloittaja on mies, ainakin kirjoittaa naiselle.
- Optimistijollaa
Voi se olla pelottavaa, ei sitä pidä tuomita. Ei kyse taida olla pelkästään hetkellisestä himosta, joka täytyy tyydyttää. Rakastuminen voi olla niin syvää, että todellisuus ympärillä katoaa, on vain minä ja hän. Pelottaa, onko tunnetta liikaakin, tuijottaisin häntä varmaan kaiket päivät enkä saisi sanaa suustani, koska mitkään sanat ei voisi kertoa sitä. Mutta todellisuus ei katoa ja siihen sisältyy lisää pelkoja. Numero 1 ja 2 ja lisäksi minä itse - läpäisisinkö tarkempaa syyniä.
- +
Pelkuri ei ansaitse rakkautta?
Menettää kaiken omaa saamattomuuttaan. - Hg
Meillä on kaikilla omat taustamme ja aikaisemmat kokemuksemme. Jos pää on kolahtanut seinää tai "karjala mäntyy" päin, niin uskallus on nollassa. Itse siitä kärsii eniten, tokko toinen osapuoli edes kaipaa.
- ?
No ei niitä huonoja kokemuksia pidä kostaa vieraille ihmisille. Siitähän tuossa on kyse usein.
- Hg
Jos vastasit mulle, niin käsitit kai väärin. Uskallus puuttuu usein niiden aikaisempien kokemusten takia, kun on saanut ikävää palautetta/ei palautetta ollenkaan rohkeudestaan. Mä sain semmosen torjunnan aikanaan, etten viitti enää yrittääkään. En mielestäni "kosta" kellekään ottamalla kantaa keskusteluihin ventovieraiden välillä. Jos jonkun mielestä roikutan, niin omasta mielestäni - vain päätäni, se pitäisi todellakin nostaa pystyyn kohti uusia henkisiä lyöntejä.
- ))
Kunhan pelkurit ja roikoittajat muistaisivat vain pysyä erossa tuntevista ihmisistä. Jostain syystä heillä on tarve saada toinen kiinnostumaan itsestä ja aloittaa sitten nuo ihmissuhdepelit.
- Musiikkia
www.youtube.com/watch?v=CvjbA2CjxnY
- Illuusioita
Herkkyys on vahvuus. Ei heikkous. Hellä ja herkkä ihminen olet.
- Ikiliikkuja...
Puit ajatukseni sanoiksi...pelottavan hyvin vielä. Minulla oli sama tilanne, ja se päätyi katasrofiin. Toisin katastofieja on tapahtunut ajemminkin minun ja hänen välillään, ja aina siitä kuitnekin on jotenkin päästy taas hetkeski jaloille..
Tämä on välillä ollu kuin suossa tarpomista, silti ei millään haluaisi luovuttaa, vaikka toiselle onkin jo sanonut sen.. Kuin tunteiden ristitulessa, pää parka yrittää pysyä järjissää, kun sisällä vallitsee sekametelisoppa.. Sitä jotenkin haluaa paeta sitä jotta päässä liikkuisi edes jokin kunnolla..
Hän saa joka ikinen kerta pääni pyörälle, ja minä mietin mikä se on.. Pelkäsin rakastua, mutta se oli jo tapahtunut. Pelkäsin, ettei hän ollut kuitenkaan valmis, taikka hänellä ei ollut halua olla kaltaiseni ihmisen kanssa, tiedän olevani haastava, jääräpäinen, tempperamenttinen ja äkkipikainen.. Olisimpa minä malttanut..- Janne J Jäkälä
Koskaan ei ole liian myöhäistä jos molemmat vielä hengittävät. Anna pölyn laskeutua ja kokeile uudestaan. Riippuen tietysti millaiset katastrofit ovat olleet kyseessä. Esim. jos nyrkit on heilunu niin kannattaa pysyä housuissaan :)
- Aika hyvä kuvaus
Ajatuksia kiertelee. Tulee mieleen, miten joidenkin seurassa voi tulla hermostunut ja outo olo ja myöhemmin miettii, miten hassusti sitä joskus on käyttäytynyt tai onko toinen yhtään tietoinen siitä, miten hänen läsnäolonsa vaikuttaa. Sitä huomaa joitain pikkuasioita, mutta tulkitsee väärin... Kyllä tuo sai ajattelemaan.
- minä ainakin
menin kuvittelemaan, jotain elämää suurempaa, täsä taannoin....tai ainakin mahdollisuutta, johonkin todella herkkään ja kauniiseen..enkä ole oikeestaan mitään..
- sitä jotakin
En pysty koskaan olemaan oikeasti normaalisti hänen seurassa. Saattaa siltä näyttää mutta oikeesti ei niin ole. Se on helvetin rasittavaa.
Silti häntä niin kaipaa. En edelleenkään tiedä miksi.
Hänessä on sitä jotakin.
- -niinkö?-
Ja kun rakastelette, kaikki räjähtää ;)
- kylläräjähtää
Jos ikinä pääsen häntä niin lähelle, niin rakastelussa kaikki räjähtää. Se on varma se.
- Sattuu
Ja kun hän pakenee ja sulkeutuu, jään ihmettelemään... Äsken oli niin vahvasti elämässäni, äkisti onkin poissa, vastauksensa kiveä ja jäätä...
Myöhemmin hän antaa pilkahduksen toivosta, edes toiveen siitä että voisi antaa mahdollisuuden ymmärtää mistä oli kysymys... mutta jättääkin taas kuuntelemaan hiljaisuutta tai vastaa epämääräisesti... haluaa tavata mutta ei haluakaan... siinä särkyy... vaikka aavistaisi että toisellakin on paha olla... mitä enää voi tehdä kun hän sulkeutuu... on luovutettava...- Pyydän oppilaaksesi
Vastaan tähän kun olo on sen suuntainen, että tarvitsen selvittämistä, itselleni ainakin. Olen itseeni pettynyt, tähän arkuuteni - odotan yhä vaan jotain henkilökohtaista merkkiä kiinnostuksesta juuri minuun. Mikä ihme kynnys tässä on, jossa kompuroin, kun toivon, toivon yhä yhteydenottoa. Teen poikkeuksen ja huudan, voitko ymmärtää, että en ole ketään toista ajatellut yötä päivää, jatkuvasti. Ja kauan.
Tee tämä minulle helpommaksi, sillä omalaatuisuuttani vain harva tajuaa. Yliherkkä ja rakastunut olen.
Surullinen olen, jos tuotan harmia, itkettää. Sydämessäni olet kuitenkin, nyt ja aina. - rakastansinuaaina
Tulla vai mennä
sanoa ja olla hiljaa
lähestyä ja loitota
rakastaa vai vihata
katsoa silmiin ja maahan
hymyillä ja olla hymyilemättä
olla ystävällinen vai vihamielinen
tehdä kaikkensa vai tehdä vähin
Teen nuo kaikki ensimmäiset vaihtoehdot vuoksesi.
Minä rakastan sinua.... - Sattuu
Pyydän oppilaaksesi kirjoitti:
Vastaan tähän kun olo on sen suuntainen, että tarvitsen selvittämistä, itselleni ainakin. Olen itseeni pettynyt, tähän arkuuteni - odotan yhä vaan jotain henkilökohtaista merkkiä kiinnostuksesta juuri minuun. Mikä ihme kynnys tässä on, jossa kompuroin, kun toivon, toivon yhä yhteydenottoa. Teen poikkeuksen ja huudan, voitko ymmärtää, että en ole ketään toista ajatellut yötä päivää, jatkuvasti. Ja kauan.
Tee tämä minulle helpommaksi, sillä omalaatuisuuttani vain harva tajuaa. Yliherkkä ja rakastunut olen.
Surullinen olen, jos tuotan harmia, itkettää. Sydämessäni olet kuitenkin, nyt ja aina.Sinulle "Pyydän oppilaaksesi", opettaja en ole... mutta jos olet rakastunut, miksi et itse ota yhteyttä... sen tarkemmin tietämättä omalaatuisuudestasi, ajatteletko koskaan miltä kaikki saattaa hänestä näyttää... oletko edes osoittanut että se sinua kiinnostaa.
Minä olen kertonut hänelle paljon, kun rakastaa on rohkea... mutta jos ei vastakaikua saa, miten pitkään voi itseään kiusata, niin ei voi elää... on tehtävä itselleen väkivaltaa, katkaistava kaikki... mutta kauanko kestää tämä vuoristorata mielen sisällä, miten hyväksyä tapahtunut kun ei tiedä mitä toinen milläkin tarkoitti... Sattuu, sattuu... - mies
Pyydän oppilaaksesi kirjoitti:
Vastaan tähän kun olo on sen suuntainen, että tarvitsen selvittämistä, itselleni ainakin. Olen itseeni pettynyt, tähän arkuuteni - odotan yhä vaan jotain henkilökohtaista merkkiä kiinnostuksesta juuri minuun. Mikä ihme kynnys tässä on, jossa kompuroin, kun toivon, toivon yhä yhteydenottoa. Teen poikkeuksen ja huudan, voitko ymmärtää, että en ole ketään toista ajatellut yötä päivää, jatkuvasti. Ja kauan.
Tee tämä minulle helpommaksi, sillä omalaatuisuuttani vain harva tajuaa. Yliherkkä ja rakastunut olen.
Surullinen olen, jos tuotan harmia, itkettää. Sydämessäni olet kuitenkin, nyt ja aina.minäkin odotan merkkiä sinulta.
- Opettaja saapuu...
Pyydän oppilaaksesi kirjoitti:
Vastaan tähän kun olo on sen suuntainen, että tarvitsen selvittämistä, itselleni ainakin. Olen itseeni pettynyt, tähän arkuuteni - odotan yhä vaan jotain henkilökohtaista merkkiä kiinnostuksesta juuri minuun. Mikä ihme kynnys tässä on, jossa kompuroin, kun toivon, toivon yhä yhteydenottoa. Teen poikkeuksen ja huudan, voitko ymmärtää, että en ole ketään toista ajatellut yötä päivää, jatkuvasti. Ja kauan.
Tee tämä minulle helpommaksi, sillä omalaatuisuuttani vain harva tajuaa. Yliherkkä ja rakastunut olen.
Surullinen olen, jos tuotan harmia, itkettää. Sydämessäni olet kuitenkin, nyt ja aina.kun oppilas on valmis.Oletko valmis? tämä sanonta tarkoittaa sitä, että tiedät mitä haluat ja tarvitset.Kaiken tämän lisäksi sun on täytynyt kompuroida tarpeeksi, jotta olisit valmis oppilaaksi, vain motivoitunut oppilas kykenee oppimaan.Tämä vaan sivuheittona, kun en tiedä kuka kanditaatti on kyseessä, enkä ole varmaankaan opettajasi, vaikka olen joskus tolla kyseisellä nickillä kirjoitellutkin.
- pakenija
Oma riittämättömyys. Pelko siitä, että jos uskaltaa tuntea sen kaiken ja paljastaa itsensä toisen edessä, ei enää osaakaan hengittää. Siispä, juostaan - eloonjäämistaistelussa ei pysähdytä. Sydän pidetään nyrkin kokoisena, säädyllisenä elimenä. Tunteet pyrkivät lähemmäs, mutta sisimpää ympäröi sakea sumu vaikeuttaen niiden tunnistamista. Noihin epämääräisiin hahmoihin on vaikea luottaa, toivottaa tervetulleeksi. Pelkääjä vain hyökkää tai pakenee.
- Niinpä niin...
haastetta riittää.Kuinka kuoria oman egonsa kerrokset yksi toisensa jälkeen, kuin sipulin.Kun olet tarpeeksi kuorinut ja sisäistänyt miksi sun täytyy niin tehdä, olet todennäköisesti kasvanut ihmisenä...ja osaat huomata muut itsesi peileinä.Tästä se sanonta"niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan" mutta mitä sitten tapahtuu, jos ihminen joka on valmis lähestymään toista avoimin mielin, omana itsenään, ei nääkään peilikuvaansa toisesta ihmisestä joka on palasina, kuin rikottu peili? varmaan kuva joka heijastuu on vääristynyt, siinä niitä ylilyöntejä juuri tapahtuukin, ei voi luottaa puolin eikä toisin.Kaikki olisi paljon helpompaa, jos molemmat olis henkisesti samalla viivalla...mutta näinhän ei useimmin ole.
- Sattuu
Niinpä... hän on eksyksissä jollakin tapaa, rikkinäinen peili, ja niistä sirpaleista heijastuu liian monta kuvaa takaisin, kuvat riitelevät keskenään, kokonaisuutta ei saa hahmotettua... Sitten väsyy, ei voi pakottaa toista auttamaan rakentamaan ehjää kuvaa, tulemaan vastaan, ja vähitellen luulee jo päässeensä pari askelta pois sirpaleiden keskeltä, haavat vuotavat vähemmän, kunnes jotain tapahtuu, mutta kuva ei ole selkeä... löytää itsensä uudelleen sirpaleissa piehtaroimassa... mikä tässä on sen rikkinäisen vastuu?
- Miten menet vastaan?
Sattuu kirjoitti:
Niinpä... hän on eksyksissä jollakin tapaa, rikkinäinen peili, ja niistä sirpaleista heijastuu liian monta kuvaa takaisin, kuvat riitelevät keskenään, kokonaisuutta ei saa hahmotettua... Sitten väsyy, ei voi pakottaa toista auttamaan rakentamaan ehjää kuvaa, tulemaan vastaan, ja vähitellen luulee jo päässeensä pari askelta pois sirpaleiden keskeltä, haavat vuotavat vähemmän, kunnes jotain tapahtuu, mutta kuva ei ole selkeä... löytää itsensä uudelleen sirpaleissa piehtaroimassa... mikä tässä on sen rikkinäisen vastuu?
Millaista palautetta sinä annat rikkinäiselle peilillesi?
- Sattuu
Miten menet vastaan? kirjoitti:
Millaista palautetta sinä annat rikkinäiselle peilillesi?
En enää minkäänlaista.Voimani ovat loppu.
- Ymmärrän, mutta
Sattuu kirjoitti:
En enää minkäänlaista.Voimani ovat loppu.
Hän ei saa hahmotettua sinusta kokonaisuutta, koska kuvat riitelevät keskenään. Kokonaisuus on epäselvä, etkä sinä mene vastaan ja pyri ilmaisemaan, mitkä kuvat ovat oikeita ja mitkä vääriä. Hänelle jää kuva, että negatiivisemmat kuvat ovat oikeampia, koska pakenet, välttelet ja luikertelet pois?
- Ymmärrän, mutta
Sattuu kirjoitti:
En enää minkäänlaista.Voimani ovat loppu.
Ehkä hän haluaisi uskoa hyvään, mutta riiteleviä elementtejä tulee liikaa tai liian usein.
- Sattuu
Ymmärrän, mutta kirjoitti:
Ehkä hän haluaisi uskoa hyvään, mutta riiteleviä elementtejä tulee liikaa tai liian usein.
Ei vaan se toinen pakenee ja välttelee enkä tiedä enää mikä hän on. Kaikki on ohi. Olen tehnyt kaikkeni.
- öäåpolopö
Sattuu kirjoitti:
Ei vaan se toinen pakenee ja välttelee enkä tiedä enää mikä hän on. Kaikki on ohi. Olen tehnyt kaikkeni.
En tiedä tilannettanne.
Mutta kuten itsekin huomaat, myös sinun vaikutelmasi hänestä ovat ristiriitaisia. Rakkaassakin ihmisessä voi olla asioita, joita ei voi sietää tai käytöstä, jota pitää epätoivottavana ja halpana. Molemmilla on kai vastuu tulla vastaan ja yrittää ymmärtää, mutta myös tehdä itseään paremmin ymmärrettäväksi. Enkä sitten tarkoita vastaanmenemisella sitä, että saapuu kirjoittamaan palstoille :-)
- ohimennen muistutan
jokaisella on oma taajuutensa..ja vain harvoin tapahtuu samanaikaisia kohtaamisia, tietenkin ne kohtaamiset tuntuvat satumaisen ihanille, mutta ne on todellakin satunnaisia.
- Niinpä niin...
onkin, olet oikeessa.Kaikki me kasvamme omalla tavallamme, mullakin vasta myöhäispuberteetti menossa, ainakin välillä tuntuu...eikai toi kommenttini loukannut sua mitenkään? toivon että ei.Se ei kyllä ollut tarkoitus.Se oli vaan yksi näkövinkkeli.
- Haaste loputon?
Alkuperäisen kirjoittajan kirjoitus voisi olla omasta kynästäni. Olen mielestäni liian herkkä. Tapasin joitakin vuosia sitten naisen, joka oli myös hyvin, hyvin herkkä. Kohtaamisemme oli kuin perhosen kosketus, niin kaunis ja toisaalta myös julma, sillä väärinkäsityksiäkin koimme.
Suhteen alkuvaikeuksista pästiin kuitenkin ajan kanssa yli ja pikkuhiljaa keskinäinen luottamus kasvoi. Voin jälkeen päin sanoa sen olleen hyvä suhde monella tapaa. Ihan arkiset ristiriidat sen lopulta tappoivat, niin kuin monilla muillakin voi käydä.
Nykyinen ongelmani tässä herkkyyteni loputtomassa kentässä on se, että kuinka ihmeessä uskaltaisin joskus uudestaan kohdata vastaavaa. Kerran onnistuneena aloittamaan hieno suhde pitäisi tietenkin nyt olla kasvanut rohkeammaksi. Tiedänhän nyt, että ne siivet voivat kantaakin.
Silti epäröin jälleen. Olen jo useita vähemmän herkkiä naisia tavannutkin ja ollut kiinnostunut jatkamaan, mutta varautumiseni saa naiset kaikkoamaan. Ymmärrän heitä hyvin, miksihe viitsisivät katsella epäröivää miestä, joka ei vastaa heidän tunteisiinsa heti ja tässä. Jolla menee aikaa kerätä rohkeutta ja jonka pasmat voivat seota täydellisesti pienestä pettymyksestä. Kuinka olisin jälleen vahvempi tai kohtaisin sen yhtä herkän naisen, joka ymmärtäisi?
Olen jo aika epätoivoinen. Jaksanko elää tässä maailmassa liian herrkänä ja haavoittuvana. Parhaani aion yrittää. Riittääkö se, sen aika näyttää.- ärsytttää
Osaaatkohan sinäkään yhtään ytmmärtää herkkyyttä toisessa ihmisessä ja suhtautua siihen? Herkkyyttä on sekin, että joku lukee varautuneisuutesi - tai tulkitsee sen väärin omissa peloissaan. Oletko edes halukas tai valmiudessa ymmärtämään muita, vai kaipaatko9 vain ymmärrystä?????
- Haaste loputon?
ärsytttää kirjoitti:
Osaaatkohan sinäkään yhtään ytmmärtää herkkyyttä toisessa ihmisessä ja suhtautua siihen? Herkkyyttä on sekin, että joku lukee varautuneisuutesi - tai tulkitsee sen väärin omissa peloissaan. Oletko edes halukas tai valmiudessa ymmärtämään muita, vai kaipaatko9 vain ymmärrystä?????
Siitähän minun aiemmassa suhteessa ja sen alkuvaikeuksissa juuri oli kyse. Molemmat tunnistivat toisessa herkkyyden ja siitä johtuvan varautuneisuuden. Väärinkäsityksiä oli toista tulkitessa omien pelkojen läpi kummallakin. Voin sanoa, että katkolla oltiin ja koin itsekin (väärinkäsitys), että toinen pelaa tunteillani joissakin tilanteissa. Niin ei kuitenkaan ollutkaan, vaan löysimme pikkuhiljaa keskinäisen luottamuksen.
Kaipaan ensisijassa tulemista vahvemmaksi, jotta uskaltaisin olla herkkä itseni, vaikka kohtaisinkin kiinnostavan naisen. Varautuneisuus on ahdistavaa.
On tietenkin hienoa sitten, jos toinen ymmärtäisi jotakin omasta ahdistuksestani, mutta en sitä odota. Ymmärrän hyvin, että naiset kaikkoaa luotani, kun en ole heti vastaamassa heidän tunteisiinsa.
Sitä en ymmärrä, mistä ärsyynnyt. Mutta ehkä kaikki ihmissuhdeasiat ovat sinulle helppoja kuin tanssi. - hmm....
Haaste loputon? kirjoitti:
Siitähän minun aiemmassa suhteessa ja sen alkuvaikeuksissa juuri oli kyse. Molemmat tunnistivat toisessa herkkyyden ja siitä johtuvan varautuneisuuden. Väärinkäsityksiä oli toista tulkitessa omien pelkojen läpi kummallakin. Voin sanoa, että katkolla oltiin ja koin itsekin (väärinkäsitys), että toinen pelaa tunteillani joissakin tilanteissa. Niin ei kuitenkaan ollutkaan, vaan löysimme pikkuhiljaa keskinäisen luottamuksen.
Kaipaan ensisijassa tulemista vahvemmaksi, jotta uskaltaisin olla herkkä itseni, vaikka kohtaisinkin kiinnostavan naisen. Varautuneisuus on ahdistavaa.
On tietenkin hienoa sitten, jos toinen ymmärtäisi jotakin omasta ahdistuksestani, mutta en sitä odota. Ymmärrän hyvin, että naiset kaikkoaa luotani, kun en ole heti vastaamassa heidän tunteisiinsa.
Sitä en ymmärrä, mistä ärsyynnyt. Mutta ehkä kaikki ihmissuhdeasiat ovat sinulle helppoja kuin tanssi.Se ei ole välttämättä edes herkkyyden puutetta, että naiset eivät halua katsoa epäröivää miestä. Se voi olla myös herkkyyttä itsessään eli pettymysten pelkoa, erityisesti jos et osaa tai halua ilmaista itseäsi ja saa sanaa suustasi, miksi olet varautunut. Ainahan ihmisellä on tarve ja halu ymmärtää toista.
- '
Mielenkiintoista, kuinka toisten tunteilla leikkijä voi kutsua itseään herkäksi. Herkkä vaatii itselleeen erikoiskohtelua, leikkii toisten tunteilla ja asettaa itsensä muiden yläpuolelle.
Kukaan oikeasti herkkä, hyvä ihminen ei koskaan leiki toisten tunteilla. - Kyyneleetsilmissä
Aloittajan kirjoitus tuntui niin osuvalta.Samanlainen tilanne. En tiedä tästä ihmisestä mitään, mutta hän sai mut ajattelemaan, sai kyllä ikävöimäänkin. Nyt on tunteet yhtä sekamelskaa, näen paljon hyvää tässä ja nyt, mutta näen myös uuden mahdollisuuden ja voisin kasvaa ihmisenä. Pelottaa nämä tunteet. Tunteet, jotka tulee ihan tyhjästä, mihin sitä on ajautumassa... Voi kun hän tekisi aloitteen, voisin ainakin uskaltaa hypätä tuohon pelottavaan.
- Voiko tälläista olla
siis sellaista, että näkee näkyjä. Kuvittelee olemattomia. Nauraa mielessään. Pörröttää toisen hiuksia mielessään. Näkee nauravat, kujeilevat silmät. Elää sellaista elämää, joka tuntuu niin todelta, mutta ei sitten kuitenkaan sitä ole. On niin lähellä sitä toista kuin suinkin voi olla.
Ja kaikki tämä vain sen toisen ihmisen, sielunpuolikkaan, takia.
Miksi tämä kaikki tuntuu juuri nyt niin mielettömän voimakkaalta? Miksi?- tälläistäpohdin
Ihan samanlainen tilanne täällä. Olemme sopineet olevamme ystäviä vain.
Silti tunne-elämässä jyllää ja kovaa.
Miten saisi järjen ajatteluun mukaan?
Kun olen hänen seurassa, on vaikeeta, koska joutuu piilottelemaan oikeita tunteita tilanteesta niin koko ajan.
Miksi silti on niin kovin vaikeeta olla erossa toisesta, joka tuntuu niin hyvälle ja ihanalle?
Miksi kohtalo johdatti sitten meidät toistemme elämään? Ihan kun piruilisi vielä viimetteeksi.
Kaikella on tarkoitus, mutta onko se tarkoitus, että vuosia kärsii? Ei kärsitys ketään jalosta, en tahdo jalostua enempää, jos kärsimyksen määrällä ja laajuudella mitataan.
En edes tiedä mitä hän minusta lopulta ajattelee, vai pitääkö ihan pöhkönä hupakkona vaan. Kenties.
Paljon avoimia kysymyksiä, ei ole vastausta ainuttakaan.
Päivä kerralla mennään, vaikka miltä tuntuisi ja kuinka riipisi sisintä....
- Ladybirdie
Minä sinun ja sinä minun jokaisessa hetkessä täysin kokonaan, sielut yhtä ja sydämet ihan sykkyrällään. Sinun täytyi mennä, mutta tätä rakkautta tulen vaalimaan aina...
http://www.youtube.com/watch?v=1OfsZyYPLoI&list=PLF022C1A5E77C9805&index=15&feature=plpp_video - asiaa!d
Awww, suloinen kirjoitus. :) Ja yhdyn tekstiin täysin, aivan kuin omasta elämästäni.
- hydthgf
Minusta tuntuu, että aloittajalla teksti meni naiselta naiselle.
- gjeutnbjdorjgjfl
Siltä minustakin tuntuu. Kaunista ja todella tunteikasta tekstiä.
- Kunhiljaisuusriittää
Tässä ehdottomasti funtsituin, syvällisin, kaunein, tarkoitusperäisin sekä ajattelevaisin viesti mitä aikoihin on täällä ollut! Ihminen ja tässä tapauksessa mies on ilmaissut sisäiset ómat tulkintansa erittäin fiksusti ja asiallisesti. Tässä on se koko kirjo, jonka rakkaus A:sta Ö:n sisältää. Kaikki on selvää, muttei kuitenkaan helppoa. Se ei tarvitse selittelyjä kun rakastunut rakastaa syvää ja tunteella. Kun mies ja nainen molemmat ovat tiettyä kaliperiä ja päästään tuolle henkiselle tasolle, on tunne sanoinkuvaamatonta ja ainutlaatuista. Kun kahden ihmisen välinen kemia on jotain niin syvää, että henkinen yhteys säilyy ajasta tai välimatkasta huolimatta,kasvu henkisesti ja moni muukin asia tulee eritavalla tärkeäksi, kaivataan niin henkisesti kuin fyysisestikin ja se tekee siitä moninkerroin hienompaa mutta herkempää.
..."Mennä ääni ja keho väristen toisen luokse ja olla toiselle toinen samanlainen. Ylilyöntejä sekä alilyöntejä tulee tapahtumaan, kun tällaiset tunteet ovat pelissä. Mikään tavoittelemisen arvoinen ei tule koskaan helpolla"..
Ap:n kirjoitus kosketti jollain selittämättömällä tavalla minun sisintä... Tässä on lähdetty pohtimaan ydintä molempien osalta, ei vain toisen tai sen toisen vaan muodossa- me. Kun rakastaa ja tuntee samaan sykäykseen riittämättömyyttä ja pelkoa omista tunteista ja toisen tunteista ja siitä, että ne ovat jopa liiankin voimakkaat ja niiden käsittely vaatii jo muutakin kuin pelkän olemassaolon tajuamisen...jonkun syvemmän pohdinnan miten tässä kaksi herkkää, mutta henkisesti niin samoin tuntevaa ihmistä pärjää kaiken sen tunteenpalon keskellä. Joskus kahlataan niin syvällä tunteiden sopukoissa, ettei sille löydy enää järkevää selitystä vaan se täytyy vain nähdä niin, että kaksi sielua on vihdoin saapunut oikeaan risteykseen oikeaan aikaan ja näin on tarkoitettu tapahtuvaksi. Pelottavaa, mutta hyvin hyvin syvää tunteiden paloa, jossa hiljaisuuskin tuntuu hyvältä ja sanoja ei välttämättä tarvita.- plussaa sulle
Plussaa, plussaa, plussaa :)!
- Taitavaa kerrontaa
On niin vaikuttava kuvaus, että tämän luettuani kaikki muu lukeminen tuntuu tänä iltana turhalta. Sydämestäni kiitän kirjoittajaa. Juuri noin värisevät sielut kohtaavat
kaikki tunteet läsnä ja monimuotoisina.
- <dcgvadfrhgaerhaerhu
Nyt kaikki lespot taistelemaan rakkauden puolesta tukkanuottasilla, sanasodalla sekä lällällällällääläälää -tyylillä. näin sitä rakastetaan ja tehdään maailmasta parempi paikka prkl! se on niin että näytä niille mistä kana kusee ja opeta ankka uimaan juu!
Voi saa tana! tätäkin ketjua- 014
Naiset ei muuten pysty asiallisempaan tapaan ja asia on tosi! Kukin saa valita sitten että minkä polun valitsee. Joku luulee liikoja itsestään ja joku sitten luulee muuten vaan tietävänsä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 16712601
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1525446Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p454710Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1493679Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska392778Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1201935Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?1101696Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3641617Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1071533Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1361471