Aito rakkaus

Lisään vielä tuohon

....omata hyvät lähtökohdat ja muut ympäristötekijät kasvaakseen vahvaksi ja tahdolla rakastavaksi ja että ollakseen onnellinen ja tasapainoinen itsensä kanssa ja saada tyydytystä omasta antamisestaan.

Onnellinen vanhuus tulee tyydyttävästä ja hyvästä elämästä.

kaakaopapu kirjoitti:

Lisään vielä tuohon

....omata hyvät lähtökohdat ja muut ympäristötekijät kasvaakseen vahvaksi ja tahdolla rakastavaksi ja että ollakseen onnellinen ja tasapainoinen itsensä kanssa ja saada tyydytystä omasta antamisestaan.

Onnellinen vanhuus tulee tyydyttävästä ja hyvästä elämästä.

Lue lisää

Marttyyrius voi myös olla itsekästä käyttäytymistä, itse asiassa marttyyrihän pyrkii hakemaan jotain itsellensä oman kärsimyksensä kautta. Itsessä oli marttyyrin vikaa, ja sen korjaantuminen pois vaati paljon pidättäytymistä ja itsepohdiskelua. Jos kärsin, hengitin ja pohdin miksi, ja mitä todella haluan, halusin että ihmiset voivat olla onnellisia ympärilläni, enkä halua olla pahan aiheuttaja, maailmassa on tarpeeksi kärsimystä että menisin siihen mitään lisäämään.

Lapsilleni opetan rakkaudesta ja toisen posken kääntämisestä, auttamisesta ja lähimmäisen rakastamisesta, kyvystä antaa anteeksi ja pyrkiä yhdessä tekemään asioiden eteen töitä, jotta ei jäisi omalletunnolle kannettavaa joka rasittaisi itsetuntoa ja elämää aiheettomasti.

Mun oma matka voi olla luopumista monista asioista, mutta se että näen ihmisiä onnellisina ja että olen voinut lohduttaa ihmisiä matkalla, enkä ole ollut potkimassa niitä kun he ovat vaikeuksissa jotta voisin nostaa itseäni muiden yläpuolelle, ei, en ole sen kummempi, olen itsekkin ollut todella pahoissa paikoissa, ja toivoin että olisi silloin ollut joku auttamassa, nyt mä voin auttaa ja sen teen. Mikä mun lopullinen palkkio on, en tiedä, mutta tiedän että lapset on oppinut totuudesta ja rakkaudesta, anteeksi antamisesta ja toisten välittämisestä, sekä ymmärtää että me kaikki olemme saman arvoisia tällä pallolla.

Jos rakentaisin maailmaa itserakkaasti, toki rahallinen hyöty ja palkkio olisi suurempi, asemani korkeampi, mutta en halua sitä maailmaa lapsilleni näyttää enkä kasvattaa, sen näkee uutisistakin jo mihin tää ahneus on meitä viemässä. Hoidan työni, hoidan kotini ja rakkaani, rakastan lähimmäisiä (kaikkia) ja toivon etten sortuisi kuvittelemaan itsestäni liikoja, en halua olla enempää kuin vain minä.

kaakaopapu kirjoitti:

Lisään vielä tuohon

....omata hyvät lähtökohdat ja muut ympäristötekijät kasvaakseen vahvaksi ja tahdolla rakastavaksi ja että ollakseen onnellinen ja tasapainoinen itsensä kanssa ja saada tyydytystä omasta antamisestaan.

Onnellinen vanhuus tulee tyydyttävästä ja hyvästä elämästä.

Lue lisää

Tavoitteena onnellinen vanhuus :-D

Tuli mieleeni oma mummo, joka ennen kuolemaansa sanoi, että mihinköhän se elämä meni oikein, kun en huomannutkaan.

Tuo ap:n viesti on hieno ja jalo, mutta jotenkin epärealistinen. Miksi meidän ihmisten pitää seipäitä niellä? Ollaanko sitten onnellisempia vai? Ihminen muuttuu, asiat muuttuvat, ei sille vain voi mitään, vaikka ei nyt pidä miten sattuu kukasta kukkaan hyppiä.

Olen samaa mieltä kaakaopavun kanssa siitä, että ihmisen tausta vaikuttaa. Ja luonne myös. Jotkut tuntevat itsensä hyvin jo nuorella iällä, ovat tasapainoisia, itsenäisiä ja vahvoja. Silloin on varmasti helpompi löytää ihminen, jota aidosti koskettaa sinua. Sinunhan pitää ensin tajuta, mitä se edes tarkoittaa, pitää löytää, arvostaa, kunnioittaa ja kuunnella omaa sisintään.

Entäs, jos nuo ap:n mainitsemat väärät syyt sotkevat kuviot. Esim. jos ihminen yrittää järjellä ohittaa tunteet, ottaa jonkun vaan, joka järjellä ajateltuna on sopiva. No moni ihminen tajuaa tämän jossain vaiheessa, toisille se voi olla ihan ok, sen kanssa oppii elämään. Jos ei mitään mullistavaa tapahdu, kaikki hyvin valtakunnassa.

Yksi syy voi myös olla, että ei vain ole arvostanut itseään riittävästi tai on hötkyillyt, ei ole malttanut etsiä timanttia. No eikä sitä paitsi voi tietää, että sellaisia on olemassakaan, jos ei ole kokenut sellaista. Ja jos olisi kokenutkin, ei ole tajunnut, että sellaista ei olisi saanut heittää roskiin.

Pelottaa, että tajusin tämän asian aivan liian myöhään. Haaveilin, mutta en lähtenyt omaa tähteäni kohti, koska en koskaan uskonut sen toteutuvan tai merkitsevän sen enempää. Kunhan vaan jotenkin ollaan ja eletään.

SWD kirjoitti:

Marttyyrius voi myös olla itsekästä käyttäytymistä, itse asiassa marttyyrihän pyrkii hakemaan jotain itsellensä oman kärsimyksensä kautta. Itsessä oli marttyyrin vikaa, ja sen korjaantuminen pois vaati paljon pidättäytymistä ja itsepohdiskelua. Jos kärsin, hengitin ja pohdin miksi, ja mitä todella haluan, halusin että ihmiset voivat olla onnellisia ympärilläni, enkä halua olla pahan aiheuttaja, maailmassa on tarpeeksi kärsimystä että menisin siihen mitään lisäämään.

Lapsilleni opetan rakkaudesta ja toisen posken kääntämisestä, auttamisesta ja lähimmäisen rakastamisesta, kyvystä antaa anteeksi ja pyrkiä yhdessä tekemään asioiden eteen töitä, jotta ei jäisi omalletunnolle kannettavaa joka rasittaisi itsetuntoa ja elämää aiheettomasti.

Mun oma matka voi olla luopumista monista asioista, mutta se että näen ihmisiä onnellisina ja että olen voinut lohduttaa ihmisiä matkalla, enkä ole ollut potkimassa niitä kun he ovat vaikeuksissa jotta voisin nostaa itseäni muiden yläpuolelle, ei, en ole sen kummempi, olen itsekkin ollut todella pahoissa paikoissa, ja toivoin että olisi silloin ollut joku auttamassa, nyt mä voin auttaa ja sen teen. Mikä mun lopullinen palkkio on, en tiedä, mutta tiedän että lapset on oppinut totuudesta ja rakkaudesta, anteeksi antamisesta ja toisten välittämisestä, sekä ymmärtää että me kaikki olemme saman arvoisia tällä pallolla.

Jos rakentaisin maailmaa itserakkaasti, toki rahallinen hyöty ja palkkio olisi suurempi, asemani korkeampi, mutta en halua sitä maailmaa lapsilleni näyttää enkä kasvattaa, sen näkee uutisistakin jo mihin tää ahneus on meitä viemässä. Hoidan työni, hoidan kotini ja rakkaani, rakastan lähimmäisiä (kaikkia) ja toivon etten sortuisi kuvittelemaan itsestäni liikoja, en halua olla enempää kuin vain minä.

Lue lisää

"Marttyyrius voi myös olla itsekästä käyttäytymistä, itse asiassa marttyyrihän pyrkii hakemaan jotain itsellensä oman kärsimyksensä kautta"

Kyllä, mutta mun esimerkissä ei ole kyse siitä vaan olosuhteiden pakosta ja vaikuttamismahdollisuuksista, yhteiskunnallisesta tilanteesta ja ihmisen pienuudesta ja inhimillisyydestä kaiken tuon keskellä. Ja huolehtia pienistä lapsista kaiken tuon keskellä.

kaakaopapu kirjoitti:

"Marttyyrius voi myös olla itsekästä käyttäytymistä, itse asiassa marttyyrihän pyrkii hakemaan jotain itsellensä oman kärsimyksensä kautta"

Kyllä, mutta mun esimerkissä ei ole kyse siitä vaan olosuhteiden pakosta ja vaikuttamismahdollisuuksista, yhteiskunnallisesta tilanteesta ja ihmisen pienuudesta ja inhimillisyydestä kaiken tuon keskellä. Ja huolehtia pienistä lapsista kaiken tuon keskellä.

Lue lisää

"Lapsilleni opetan rakkaudesta ja toisen posken kääntämisestä, auttamisesta ja lähimmäisen rakastamisesta, kyvystä antaa anteeksi ja pyrkiä yhdessä tekemään asioiden eteen töitä, jotta ei jäisi omalletunnolle kannettavaa joka rasittaisi itsetuntoa ja elämää aiheettomasti."

Ei mun mielestä pidä opettaa että käännä toinen poski. Sehän on eräänlaista uhrautuvuutta itsessään. Anteeksianto tulee parhaiten kun ymmärtää mitä sekin oikeasti tarkoittaa. Huonoa käytöstä ei tule sallia itselleen, mutta mielestäni voi yrittää opettaa lapsiasi ymmärtämään miksi joku toinen käyttäytyy siten kuten käyttäytyy ja sanoittaa tunteita ja tilanteita sopivalla tavalla. Sanat tunteille.

Niin, miksi sitten ylipäätään olit parisuhteessa jossa ei ollut mitään tunnetta ja rakkautta alunperinkään?

Ja mistä päättelit että olit tehnyt väärän valinnan, vain siksi että sulla oli vaikeaa :D ootko ikinä kuullut että mikään hyvä ei tule itsestään, sen eteen on tehtävä töitä. Ja jos luulet että nykyinen parisuhde taas pysyy hengissä itsestään, olet ihan hakoteillä. Jokainen parisuhde on lähtökohdiltaan aina vaikea, vahvat tunteet sitoo aluksi ja helpottaa alkutaipaletta, jotta voisi perustaa rakentaa vahvaksi. Mutta mikäli sitä aikaa ei käytä hyödyksi vaan lähtökohdat on itsekkäitä, niin parin vuoden päästä etsit itselle sen uuden todellisen rakkauden, voi mennä hieman enemmänkin jos suojelet esim. sitä miltä näytät jos eroaisit heti, mutta kaikki kääntyy jatkuvasti vain itsekkääseen ajatteluun, ja sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

eli rock rauha ja rakkaus, ja suurin niistä on rakkaus, joka ei muista kärsimäänsä pahaa, vaan kaiken se kestää ja kaiken se antaa. Ja mikäli meillä ei oo tahtoa rakastaa, ei se myöskään pääse kasvamaan.

Onneksi sulla ei varmaan ollu lapsia tai muuta joka oisi jäänyt kärsimään sun takia, sinkkuina pikkusuhteissa on vielä kohtuu helppoa, mutta ei myöhemmin.

SWD kirjoitti:

Niin, miksi sitten ylipäätään olit parisuhteessa jossa ei ollut mitään tunnetta ja rakkautta alunperinkään?

Ja mistä päättelit että olit tehnyt väärän valinnan, vain siksi että sulla oli vaikeaa :D ootko ikinä kuullut että mikään hyvä ei tule itsestään, sen eteen on tehtävä töitä. Ja jos luulet että nykyinen parisuhde taas pysyy hengissä itsestään, olet ihan hakoteillä. Jokainen parisuhde on lähtökohdiltaan aina vaikea, vahvat tunteet sitoo aluksi ja helpottaa alkutaipaletta, jotta voisi perustaa rakentaa vahvaksi. Mutta mikäli sitä aikaa ei käytä hyödyksi vaan lähtökohdat on itsekkäitä, niin parin vuoden päästä etsit itselle sen uuden todellisen rakkauden, voi mennä hieman enemmänkin jos suojelet esim. sitä miltä näytät jos eroaisit heti, mutta kaikki kääntyy jatkuvasti vain itsekkääseen ajatteluun, ja sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

eli rock rauha ja rakkaus, ja suurin niistä on rakkaus, joka ei muista kärsimäänsä pahaa, vaan kaiken se kestää ja kaiken se antaa. Ja mikäli meillä ei oo tahtoa rakastaa, ei se myöskään pääse kasvamaan.

Onneksi sulla ei varmaan ollu lapsia tai muuta joka oisi jäänyt kärsimään sun takia, sinkkuina pikkusuhteissa on vielä kohtuu helppoa, mutta ei myöhemmin.

Lue lisää

Miksi ihminen valitsee väärin? Katso noita aloituksen syitä. Minun syyni on niistä numero yksi.

Mistäkö päättelin, että olin tehnyt väärän valinnan? Juuri siitä syystä, jonka sanot. Hän ei ollut se oikea, en rakastanut häntä ja hänen kanssaan oli vaikeaa.

Rakkaus tulee kyllä itsestään ja se säilyy ilman työtä tekemättäkin. Parisuhde pysyy hengissä sillä, että rakastetaan ja halutaan säilyttää se rakkaus. Silloin jos joudutaan tekemään parisuhteen eteen työtä, että se säilyy ollaan joko etäännytty tosista tai se on viimeinen keino yrittää tekohengittää kuolemassa tai jo kuollutta suhdetta. En usko, että mikään säilyy kovin kauan keinoravinnolla ellei oikea ravinto riitä.

En ole samaa mieltä kanssasi. Jokainen parisuhde ei ole lähtökohdiltaan vaikea. Edellinen parisuhteeni sitä oli heti alusta alkaen ja alun alkaen tiesin tehneeni virheen. Toista on nyt heti alusta tiesin, että tämä on se mitä olen aina halunnut, hän on se oikea ja nyt tiedän mitä rakkaus on ja millaista sen kuuluu olla.

ed kirjoitti:

Miksi ihminen valitsee väärin? Katso noita aloituksen syitä. Minun syyni on niistä numero yksi.

Mistäkö päättelin, että olin tehnyt väärän valinnan? Juuri siitä syystä, jonka sanot. Hän ei ollut se oikea, en rakastanut häntä ja hänen kanssaan oli vaikeaa.

Rakkaus tulee kyllä itsestään ja se säilyy ilman työtä tekemättäkin. Parisuhde pysyy hengissä sillä, että rakastetaan ja halutaan säilyttää se rakkaus. Silloin jos joudutaan tekemään parisuhteen eteen työtä, että se säilyy ollaan joko etäännytty tosista tai se on viimeinen keino yrittää tekohengittää kuolemassa tai jo kuollutta suhdetta. En usko, että mikään säilyy kovin kauan keinoravinnolla ellei oikea ravinto riitä.

En ole samaa mieltä kanssasi. Jokainen parisuhde ei ole lähtökohdiltaan vaikea. Edellinen parisuhteeni sitä oli heti alusta alkaen ja alun alkaen tiesin tehneeni virheen. Toista on nyt heti alusta tiesin, että tämä on se mitä olen aina halunnut, hän on se oikea ja nyt tiedän mitä rakkaus on ja millaista sen kuuluu olla.

Lue lisää

Kuinka monta kertaa olen kuullut ihmisten sanovan erojen jälkeen "..hän on se oikea ja nyt tiedän mitä rakkaus on...." ja vuosien päästä erotaan ja selitellään että me vain kasvettiin erilleen, en enää tuntenut mitään jne jne. taas samat laaritukset, mutta nyt tää seuraava "... se on se oikea ja nyt...." ja tässä sitä eletään oravanpyörässä.

Jos kysyt keneltä tahansa avioparilta, niin 100% vastaa että heillä on ollut vastoinkäymisiä liitossa. Eli vaikeuksia on jokaisessa suhteessa, rakkaus voidaan helposti sekoittaa tunteisiin ja haluihin, se että toinen tyydyttää toisen maallisesti ja elämä on "helpompaa" jolloin keho tuntee mielihyvää elämästänsä, tarkoittaa vain että rakkaus on kiinni ulkoisista tekijöistä. Se on kuin huume jota me tarvitsemme lisää ollaksemme tyytyväisiä, se voi nopeasti kääntyä sairaalloiseksi omistuksenhaluksi ja mustasukkaisuudeksi, tai moneksi muuksi vallan välineeksi.

Ei, en suostu näkemään rakkautta sellaisena joka riippuu ulkoisista mielihyvän tuottamisista. Voi olla että olen väärässä, sittenhän olen, rakastan kaikkia ihmisiä, ja toivon että myös hekin oppisivat rakastamaan. Sanotaan että rakkaus on sokea, ja ehkä siksi parisuhteen alku ei tunnu vaikealta, vaan vasta silloin kun rakkaus alkaa puhjeta elämään kunnolla ja silmät avautuu ja silloin ihmiseltä vaaditaan tahtoa, kuinka lujaa hän todella haluaa rakastaa, vai hakeeko hän vain omaansa.

SWD kirjoitti:

Kuinka monta kertaa olen kuullut ihmisten sanovan erojen jälkeen "..hän on se oikea ja nyt tiedän mitä rakkaus on...." ja vuosien päästä erotaan ja selitellään että me vain kasvettiin erilleen, en enää tuntenut mitään jne jne. taas samat laaritukset, mutta nyt tää seuraava "... se on se oikea ja nyt...." ja tässä sitä eletään oravanpyörässä.

Jos kysyt keneltä tahansa avioparilta, niin 100% vastaa että heillä on ollut vastoinkäymisiä liitossa. Eli vaikeuksia on jokaisessa suhteessa, rakkaus voidaan helposti sekoittaa tunteisiin ja haluihin, se että toinen tyydyttää toisen maallisesti ja elämä on "helpompaa" jolloin keho tuntee mielihyvää elämästänsä, tarkoittaa vain että rakkaus on kiinni ulkoisista tekijöistä. Se on kuin huume jota me tarvitsemme lisää ollaksemme tyytyväisiä, se voi nopeasti kääntyä sairaalloiseksi omistuksenhaluksi ja mustasukkaisuudeksi, tai moneksi muuksi vallan välineeksi.

Ei, en suostu näkemään rakkautta sellaisena joka riippuu ulkoisista mielihyvän tuottamisista. Voi olla että olen väärässä, sittenhän olen, rakastan kaikkia ihmisiä, ja toivon että myös hekin oppisivat rakastamaan. Sanotaan että rakkaus on sokea, ja ehkä siksi parisuhteen alku ei tunnu vaikealta, vaan vasta silloin kun rakkaus alkaa puhjeta elämään kunnolla ja silmät avautuu ja silloin ihmiseltä vaaditaan tahtoa, kuinka lujaa hän todella haluaa rakastaa, vai hakeeko hän vain omaansa.

Lue lisää

Olet tavallaan oikeassa, mutta vaikea on mennä sanomaan miksi kenenkin liitto sitten päättyy vaikka ensin niin kovin rakastettiin. Joillekin käy vaan niin ja siihen jokaisella on aina omat syynsä. Itse tiedän sen, että voin verrata mitä olen kokenut ennen ja mitä nyt.

Vaikeudet eivät mielestäni riitä syyksi eroamiseen vaan se ellei niitä osata keskenään rakentavasti käsitellä, purkaa ja sopia.Toisen tukematta jättäminen on mielestäni parisuhteessa sellainen kompastuskivi, joka usein johtaa siihen tilanteeseen että toinen kokee, että kumppani ei rakasta ja välitä hänestä tarpeeksi. Parisuhteessa sitä odottaa olevansa toiselle niin tärkeä, että vaikeuksissa haluaa toisen laittavan omat tarpeensa sivuun ja keskittyvän minuun, jotta yhdessä voitaisiin taas matkaa jatkaa. Jos kumppani on vain itseään ajatteleva, sinua vähättelevä, omat tarpeensa aina etusijalle laittava ja kaikessa sinua vastaan, niin on mahdoton rakastaa ja kunnioittaa sellaista kumppania.

Rakkaus ei ole elämysten ja extriimin jatkuvaa hakemista ja kokemista. Minulle rakkaus on aitoa hellyyttä, syliä jossa on niin hyvä olla, että siinä kokee olevansa turvassa ja kotona, ymmärrystä toistensa heikkouksia kohtaan, ei syyttämistä, syyllistämistä, eikä jännittämistä ja pelkoa vaan uskomista ja luottamista, että toinen jaksaa niin myötä kuin vastoinkäymisessä, eikä hylkää.

Minä rakastuin siihen hellään luonteeseen, silmiin joista näkyy ja paistaa ymmärrys ja tahto hyvään. Rakastuin siihen tapaan, jolla hän pitää minua sylissään, silittää ja on täydellisen läsnä. Rakastuin siihen tapaan huolehtia minusta, jota en koskaan ennen ollut kokenut, nukkuessakin voi yllättäen tuntea kun hän kietoo kätensä ympärille ja pitää sylissään kuin pelkäisi menettävänsä minut. Hän ei koskaan ohita minua, eikä jätä seisomaan yksin tyhjyyteen. Hän haluaa olla kuin osa minua ja ensi kertaa tunnen, että olen jollekin jotakin, olen tärkeä omana itsenäni.

Mieskin voi olla herkkä ja romanttinen ja sellaiseen olen aina halunnut rakastua. Ensin vain piti nähdä se toisenlainen miesmalli, kylmä, etäinen ja empaatiton.

Vastoinkäymisiä tulee tiedän sen, mutta koen ne mielummin hänen kanssaan kuin yhdenkään muun tai yksin.

ed kirjoitti:

Olet tavallaan oikeassa, mutta vaikea on mennä sanomaan miksi kenenkin liitto sitten päättyy vaikka ensin niin kovin rakastettiin. Joillekin käy vaan niin ja siihen jokaisella on aina omat syynsä. Itse tiedän sen, että voin verrata mitä olen kokenut ennen ja mitä nyt.

Vaikeudet eivät mielestäni riitä syyksi eroamiseen vaan se ellei niitä osata keskenään rakentavasti käsitellä, purkaa ja sopia.Toisen tukematta jättäminen on mielestäni parisuhteessa sellainen kompastuskivi, joka usein johtaa siihen tilanteeseen että toinen kokee, että kumppani ei rakasta ja välitä hänestä tarpeeksi. Parisuhteessa sitä odottaa olevansa toiselle niin tärkeä, että vaikeuksissa haluaa toisen laittavan omat tarpeensa sivuun ja keskittyvän minuun, jotta yhdessä voitaisiin taas matkaa jatkaa. Jos kumppani on vain itseään ajatteleva, sinua vähättelevä, omat tarpeensa aina etusijalle laittava ja kaikessa sinua vastaan, niin on mahdoton rakastaa ja kunnioittaa sellaista kumppania.

Rakkaus ei ole elämysten ja extriimin jatkuvaa hakemista ja kokemista. Minulle rakkaus on aitoa hellyyttä, syliä jossa on niin hyvä olla, että siinä kokee olevansa turvassa ja kotona, ymmärrystä toistensa heikkouksia kohtaan, ei syyttämistä, syyllistämistä, eikä jännittämistä ja pelkoa vaan uskomista ja luottamista, että toinen jaksaa niin myötä kuin vastoinkäymisessä, eikä hylkää.

Minä rakastuin siihen hellään luonteeseen, silmiin joista näkyy ja paistaa ymmärrys ja tahto hyvään. Rakastuin siihen tapaan, jolla hän pitää minua sylissään, silittää ja on täydellisen läsnä. Rakastuin siihen tapaan huolehtia minusta, jota en koskaan ennen ollut kokenut, nukkuessakin voi yllättäen tuntea kun hän kietoo kätensä ympärille ja pitää sylissään kuin pelkäisi menettävänsä minut. Hän ei koskaan ohita minua, eikä jätä seisomaan yksin tyhjyyteen. Hän haluaa olla kuin osa minua ja ensi kertaa tunnen, että olen jollekin jotakin, olen tärkeä omana itsenäni.

Mieskin voi olla herkkä ja romanttinen ja sellaiseen olen aina halunnut rakastua. Ensin vain piti nähdä se toisenlainen miesmalli, kylmä, etäinen ja empaatiton.

Vastoinkäymisiä tulee tiedän sen, mutta koen ne mielummin hänen kanssaan kuin yhdenkään muun tai yksin.

Lue lisää

Olen kyllä samaa mieltä, en tarkoita etteikö olisi tärkeää olla jotain toiselle, että tuntisi olon turvalliseksi ja rakastetuksi, ilman että sen eteen tarttisi tehdä niin paljon töitä. Tänä päivänä ihmiset menevät ja ihastuvat rahan, maineen, ulkonäön, ties minkä seikan takia baareissa, ravintoloissa, festareissa, yms yms. tietämättä mitään minkälainen henkilö todella on. Hypätään suinpäin seikkailuihin yhtään tietämättä mitä on edessä, kaipaisin ihmisiltä enemmän pidättyväisyyttä kaiken suhde hyppelyn keskellä ja varsinkin niiltä jotka ettii kumppania lähellensä.

Itsellä on, on aina ollut, ja tulee olemaan vain yksi kumppani. Ja vaikka elämässä on ollut mitä, tulen aina rakastamaan häntä ja lapsiani, ei ole mitään syitä koskaan satuttaa ketään tai haluta jotain muuta, se on itsekästä ja inhottavaa. Ehkä kumppanini oli kokeneempi, mutta kun hän sai tietää että en ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa ja että olen vain hänelle, kasvoi hänessä syyllisyyden tunnot jota olen yrittänyt lievittää, en halua että itse uskoin pidättyväisyyteen ja sen oikean löytymiseen aiheuttavan tuskaa kenellekkään muulle, koska sen pitäisi olla iloinen asia.

Kukaan meistä ei ole täydellinen, olemme täynnä inhottavia vikoja ja virheitä, joista useimmat jos uskaltaa olla rehellinen, korjaantuu ja voimme olla vahvoja vastavoimia maailman pahuudelle. Ihmiset jotka ovat nähneet kylmyytensä, rakkaudettomuudensa, joutuvat todellisen tuskan eteen, jota ei oo kadehtiminen, mutta kun he pääsee tuskistansa eteenpäin ja ymmärtää mikä on hyvää ja mitä haluaa olla, niin he ovat vahvoja ihmisiä ja osaavat antaa paljon enemmän. Ketään ei saa tuomita turhan nopeasti, olen nähnyt ihmisiä vuosien päästä ja huomannut kuinka paljon he ovat kasvaneet ja kuinka erilaisia he ovat.

On pareja jotka ovat taistelleet ja tuskailleet kylmyyden ja pelkojen kanssa vuosia. Ongelmat ja vaikeudet kasaantuneet lähes ylipääsemättömäksi, mutta myönnettyään asioita ja haettuaan ja saatuaan apua, ovat umpirakastuneita ja pareja joita voi vain kadehtia, ihmisiä joista voimme kaikki oppia.

Tuli sulla sitten mitä vastoinkäymisiä tahansa, luota siihen että kaikkiin on ratkaisu kun yhdessä rehellisesti käydään ongelmat läpi ja ratkotaan niitä, ja kaikki se vaatii rakkautta ja töitä sen eteen, koska joskus tunteet voi kadota, ja silloin rakkaus on se avaintekijä sen uudelleen sytyttämisessä.

Mistä muusta kuin omasta näkökulmasta :) ?

Jos ap haluaa elää tavallaan, niin ei tuo tapa ainakaan väärin minusta ole. Vaikuttaa hieman ehdottomalta vaan.

Elämä todellakin on erittäin monimutkaista ja valtava mysteeri, joka avautuu kaikille pikkuhiljaa jos voi hiljentyä kuuntelemaan, muistaa katsoa peiliin, muistaa virheensä ja ongelmansa, pyrkii parantamaan ne, epäonnistuu ja oppii ymmärtämään muita ja muiden taistelua tässä maailmassa.

Vahvinkaan ihminen ei ole heikointa parempi, viisainkaan ihminen ei kasva tyhmintä viisaammaksi, koska kaikki tieto vain muistuttaa pienuudestamme, missä tyhmä nauttii ja iloitsee elämästänsä, sillä saattaa olla elämän viisaus jota haemme.

Ja asioita joita emme voi kuvitella, ennen kuin ne kohdalle osuu, kyse onkin näemmekö ja kuulemmeko avoimesti, kun ne hetket kohdalle osuu.

kaakaopapu kirjoitti:

Mistä muusta kuin omasta näkökulmasta :) ?

Jos ap haluaa elää tavallaan, niin ei tuo tapa ainakaan väärin minusta ole. Vaikuttaa hieman ehdottomalta vaan.

Kyllä sitäkin voi oppia, toistenkin näkökulmista katsomista :).

5+14 kirjoitti:

Kyllä sitäkin voi oppia, toistenkin näkökulmista katsomista :).

niin voikin, mutta vuorovaikutuksessa toisen kanssa ja siten että ihminen puhuu ns. samaa kieltä. Tarvitaan paljon käsitteellistämistä jas niiden ymmärtämistä:)

Tunteet on paljolti aina samoja, tilanteet vaihtelee. Harhat ovat aina harhoja, mutta jokaiselle yksilöllisiä. Ja niitä hoidetaan harhoina ja siten sairautena. Ymmärtääkö hoidettavaa kukaan ja helpottaako hoidettavaa se, että hänen vammansa aiheuttanut tilanne on hoitavalle vain harha, joka on kohdannut muutamia muitakin? :) Eh?

Jos rakkaus ei ole tahdon asia, niin miten on mahdollista että sodassa olleiden maiden asukkaat oppivat rakastumaan ja välittämään toisistaan rauhan tultua. Hiljan oli viha vallalla, ja nyt on pakko oppia elämään rauhassa, ja vaatii tahtoa olla vihaamatta, sekä tahtoa välittää ja rakastaa myös vihamiehiä.

Jos ei tahtoa löydy, ei rakkaus pääse koskaan kehittymään missään paikassa. Tahto avaa ovia ja etsii keinoja hyvään elämään, ja ilman rakkautta mitään hyvää ei saada rakennettua. Tahto on siis yksi rakkauden tukirakenteita, ei itsestäänselvyys.

SWD kirjoitti:

Jos rakkaus ei ole tahdon asia, niin miten on mahdollista että sodassa olleiden maiden asukkaat oppivat rakastumaan ja välittämään toisistaan rauhan tultua. Hiljan oli viha vallalla, ja nyt on pakko oppia elämään rauhassa, ja vaatii tahtoa olla vihaamatta, sekä tahtoa välittää ja rakastaa myös vihamiehiä.

Jos ei tahtoa löydy, ei rakkaus pääse koskaan kehittymään missään paikassa. Tahto avaa ovia ja etsii keinoja hyvään elämään, ja ilman rakkautta mitään hyvää ei saada rakennettua. Tahto on siis yksi rakkauden tukirakenteita, ei itsestäänselvyys.

Lue lisää

No ei se kyllä ihan noin mene. Mitkä kansat? Siihen menee kyllä useampi sukupolvi ja se vaatii viisaita johtajia.

Romantiikkaa voi oppia lukemalla ja havaitsemalla, ihminen on melko yksinkertainen sen suhteen, sitä voi oppia romanttiseksi kuin kaikki muutkin, jolloin vastakaiku alkaa tuottaa mielihyvän tunteita, oli kohde mikä tahansa, kun nämä mielihyvän tunteet kohoaa tietylle tasolle, se huumaa. Ne on kaikki fyysisiä reaktioita jotka on riippuvaisia siitä miten tulkitsemme ja miten ne tyydyttää opittuja kokekemuksia tai tietoa, jos rakkaus on tätä, niin silloin rakkautta voidaan tuottaa myös koneellisesti ja myydä.

Rakkaus ei ole kaupan, sitä ei voi tuotteellistaa, rakkautta on todellakin erittäin monenlaista, mutta sen pohja on aina sama, välittäminen ja epäitsekäs rakentuminen, oli kohde sitten mikä tahansa. Romantiikka yms. ovat opittuja asioita joita olemme eri havaintojen kautta oppineet hyödyntämään, jos haluaa oikein romanttiseksi gigoloksi, se vaatii paljon työtä, mutta kaikki on hyvin pinnallista, eikä sen välttämättä tarvi liittyä rakkauteen mitenkään. Toki ihmiset jotka joutuvat tällaisten pauloihin vahvojen tunnesiteiden ja reaktioiden voimasta, ja huumaava tunne on tehnyt riippuvaiseksi, tuntee että he on umpirakastuneita, vaikka todellisuudessa on kyse ihmisen kehon tuottamista riippuvaisuustekijöistä. Rakkaus on luonnollinen hyödyke joka ei aiheuta riippuvuutta, vaan se kykenee esim. jos on vahva ihastuksen kohde, haluamaan tälle kaikkea hyvää ja tekemään hänen eteen uhrauksia, sekä luopumaan omista haluista ja toiveista, että kohde löytäisi hyvän kumppanin, poistamalla itsensä kuviosta kokonaan, sitä on todellinen rakkaus.

Mitä tulee noihin kansakuntiin: Viisaus kasvaa rakkaudessa, ilman sitä se on vain tyhjää huminaa

SWD kirjoitti:

Romantiikkaa voi oppia lukemalla ja havaitsemalla, ihminen on melko yksinkertainen sen suhteen, sitä voi oppia romanttiseksi kuin kaikki muutkin, jolloin vastakaiku alkaa tuottaa mielihyvän tunteita, oli kohde mikä tahansa, kun nämä mielihyvän tunteet kohoaa tietylle tasolle, se huumaa. Ne on kaikki fyysisiä reaktioita jotka on riippuvaisia siitä miten tulkitsemme ja miten ne tyydyttää opittuja kokekemuksia tai tietoa, jos rakkaus on tätä, niin silloin rakkautta voidaan tuottaa myös koneellisesti ja myydä.

Rakkaus ei ole kaupan, sitä ei voi tuotteellistaa, rakkautta on todellakin erittäin monenlaista, mutta sen pohja on aina sama, välittäminen ja epäitsekäs rakentuminen, oli kohde sitten mikä tahansa. Romantiikka yms. ovat opittuja asioita joita olemme eri havaintojen kautta oppineet hyödyntämään, jos haluaa oikein romanttiseksi gigoloksi, se vaatii paljon työtä, mutta kaikki on hyvin pinnallista, eikä sen välttämättä tarvi liittyä rakkauteen mitenkään. Toki ihmiset jotka joutuvat tällaisten pauloihin vahvojen tunnesiteiden ja reaktioiden voimasta, ja huumaava tunne on tehnyt riippuvaiseksi, tuntee että he on umpirakastuneita, vaikka todellisuudessa on kyse ihmisen kehon tuottamista riippuvaisuustekijöistä. Rakkaus on luonnollinen hyödyke joka ei aiheuta riippuvuutta, vaan se kykenee esim. jos on vahva ihastuksen kohde, haluamaan tälle kaikkea hyvää ja tekemään hänen eteen uhrauksia, sekä luopumaan omista haluista ja toiveista, että kohde löytäisi hyvän kumppanin, poistamalla itsensä kuviosta kokonaan, sitä on todellinen rakkaus.

Mitä tulee noihin kansakuntiin: Viisaus kasvaa rakkaudessa, ilman sitä se on vain tyhjää huminaa

Lue lisää

Kirjoitat paljon ja osaat perustella, mutta ethän vaan kuulu mihinkään uskontokuntaan? Alkaa olla jo vähän hurahtaneen ihmisen epärealistisia nämä sun vastaukset.

kp kirjoitti:

Kirjoitat paljon ja osaat perustella, mutta ethän vaan kuulu mihinkään uskontokuntaan? Alkaa olla jo vähän hurahtaneen ihmisen epärealistisia nämä sun vastaukset.

En kuulu sen enempää kuin kukaan muukaan tällä pallolla, en vannota mitään uskontokuntaa tai lahkoa, 100% ihmisistä uskoo johonkin, kuulun tähän ryhmään. Uskon ihmiseen, ja sen kykyyn oppia uutta ja mahdollisuuksiin nähdä maailma enempänä kuin oma havaintokyky sallii, uskoa toisiin ihmisiin ja ajatuksiin, käyttää tervettä harkintaa vastakkaisten tietojen törmätessä, etsiä niistä ongelmakohdat ja pyrkiä löytämään se yks ja ainut totuus. En usko että on monia totuuksia, uskon että on vain yksi totuus, ja sen selvittämiseen voi mennä ihmisikä tai useampi selvittää.

Jos minulta kysyy mihin uskon, niin vastaan että uskon kunnes toisin todistetaan, mikään ei estä minua uskomasta teorioihin, filosofioihin, mytologiaan, uskontoihin, historiaan, tieteeseen, jne jne. jos jokin osoittautuu vääräksi tai valheelliseksi, kyllä sen huomaa jossain vaiheessa, ja jos en huomaa ja olen väärässä, niin sittehän olen, ehkä joku muu jossain minun virheiden kautta voi kasvaa ja löytää totuuden jota olen etsinyt, esim. lapseni.

Itse vain haluan elää hyvän elämän, olisi kiva olla täydellisen onnellinen, mutta mitä enemmän tietoa halajan, mitä enemmän pohdin, luen, tutkin, sitä raskaampaa elämä on, mutta tämä on mun oma valinta. Jokainen saa valita oman elämänsä suunnan, siksi se onkin oma :)

Vittu mitä paskaa!!!

nussi kyrpääs urpo kirjoitti:

Vittu mitä paskaa!!!

Sori, en voi, olen nainen. Muuten voit olla ihan oikeassa, saattoi olla paskaa. Mutta silti omakohtaista sellaista ja tärkeälle tuntuvaa.

nussi kyrpääs urpo kirjoitti:

Vittu mitä paskaa!!!

tunnut elävän aika rakkaudetonta elämää. Toivottavasti sitä sullekin siunaantuu, ehkä helpommin kun korjaat vähän asennettasi toisten ihmisten tunteita kohtaan.

Sä ainakin kirjoitti:

tunnut elävän aika rakkaudetonta elämää. Toivottavasti sitä sullekin siunaantuu, ehkä helpommin kun korjaat vähän asennettasi toisten ihmisten tunteita kohtaan.

työnnä nyrkkis vittuus ja heiluttele sormias. Parempi olisi jos vetäisit ittes jojoon killumaan. Madot sais syötävää.

älä vittu ala mulle kirjoitti:

työnnä nyrkkis vittuus ja heiluttele sormias. Parempi olisi jos vetäisit ittes jojoon killumaan. Madot sais syötävää.

Sulle lähetän lentosuukon...MOISKIS

1. Yhteenkään suhteeseen ei päädytä ilman että osapuolet sitä haluaa, tai etteikö siinä olisi tunteita. Jos ei ole, niin sitten saa kärsiä tyhmyydestään. Sama juttu on niillä jotka tekevät toisten elämän tuskalliseksi tai vaikeaksi vain ettei ajattele seuraamuksia, sitä vaan saa mitä tilaa. Ja sitten kun on rakentanut elämän tämän parisuhteen varaan, jossa esim. toinen rakastaa ja lapset on turvallisessa kodissa, oli se sitten mitä tahansa, pitäisi rikkoa ja tehdä vain mitä itse haluaa? Minusta se on erittäin itsekeskeistä jossa saa kaikki muut kärsiä paitsi itse omista virheistään. Ei ihme että ihmisillä on vaikeaa kun aina pitää ajatella vain omaa napaansa.

2. Niin, voi olla että ei saa sitä kipinää sytytettyä itsensä puolesta, mutta kaikilla muilla kyllä. Esim. tekemällä kumppanille kaiken sen että toinen on onnellinen ja tyytyväinen, lapset iloisia, ihmiset ympärillä iloitsee ja on tyytyväisiä, rakkaus tekee tehtäväänsä ja kaikilla on asiat hyvin, ehkä sitä itse ei ole niin onnellinen ja täyttynyt, mutta mitä on siihen asemaan itsensä saattanut, ehkä joskus sitä ihminen kasvaa ymmärtämään ja täyttyy rakkaudesta kumppaninsa kanssa. Kunhan lopettaa itsekeskeisen ajattelun.

Jos on valheella lähtenyt suhteeseen, niin se korjaantuu vain kasvamalla totuuteen ja oppimalla virheistä, pistämällä toiset kärsimään omista virheistä ei koskaan ole ratkaisu, tiedän että valheiden kanssa eläminen ja niiden paikkaaminen on erittäin raskas ja vaikea taival, monet valheet jää kummittelemaan eikä elämässä tunnu mikään menevän eteenpäin.

mutta kun niistä vihdoinkin on kasvanut pois, ja valheet on pyyhitty pois menneisyydestä, on olo erittäin vapautunut ja voi vihdoinkin rakastaa täysin ja avoimesti, eikä siihen tarvitse vaihtaa kumppania, sitä oppii rakastamaan häntä uusin silmin ja avoimin mielin.

SWD kirjoitti:

1. Yhteenkään suhteeseen ei päädytä ilman että osapuolet sitä haluaa, tai etteikö siinä olisi tunteita. Jos ei ole, niin sitten saa kärsiä tyhmyydestään. Sama juttu on niillä jotka tekevät toisten elämän tuskalliseksi tai vaikeaksi vain ettei ajattele seuraamuksia, sitä vaan saa mitä tilaa. Ja sitten kun on rakentanut elämän tämän parisuhteen varaan, jossa esim. toinen rakastaa ja lapset on turvallisessa kodissa, oli se sitten mitä tahansa, pitäisi rikkoa ja tehdä vain mitä itse haluaa? Minusta se on erittäin itsekeskeistä jossa saa kaikki muut kärsiä paitsi itse omista virheistään. Ei ihme että ihmisillä on vaikeaa kun aina pitää ajatella vain omaa napaansa.

2. Niin, voi olla että ei saa sitä kipinää sytytettyä itsensä puolesta, mutta kaikilla muilla kyllä. Esim. tekemällä kumppanille kaiken sen että toinen on onnellinen ja tyytyväinen, lapset iloisia, ihmiset ympärillä iloitsee ja on tyytyväisiä, rakkaus tekee tehtäväänsä ja kaikilla on asiat hyvin, ehkä sitä itse ei ole niin onnellinen ja täyttynyt, mutta mitä on siihen asemaan itsensä saattanut, ehkä joskus sitä ihminen kasvaa ymmärtämään ja täyttyy rakkaudesta kumppaninsa kanssa. Kunhan lopettaa itsekeskeisen ajattelun.

Jos on valheella lähtenyt suhteeseen, niin se korjaantuu vain kasvamalla totuuteen ja oppimalla virheistä, pistämällä toiset kärsimään omista virheistä ei koskaan ole ratkaisu, tiedän että valheiden kanssa eläminen ja niiden paikkaaminen on erittäin raskas ja vaikea taival, monet valheet jää kummittelemaan eikä elämässä tunnu mikään menevän eteenpäin.

mutta kun niistä vihdoinkin on kasvanut pois, ja valheet on pyyhitty pois menneisyydestä, on olo erittäin vapautunut ja voi vihdoinkin rakastaa täysin ja avoimesti, eikä siihen tarvitse vaihtaa kumppania, sitä oppii rakastamaan häntä uusin silmin ja avoimin mielin.

Lue lisää

Ankaraa ja ahdasta, taitaa pipo kiristää päätä?

No, sinullakin on oikeus mielipiteeseesi. Tuli ihan mieleen tuo T.A.Mikkosen vaimo Niina. Kerrohan vielä näkemyksesi lasten kasvatuksesta? Ymmärsin, että sinulla niitäkin oli? Onko samanlainen fasistinen asenne siihenkin: rintaruokinta vaikka väkisin, lapsi kotona kunnes menee kouluun, äiti on hellan edessä, kampaa, rasvaa, ruokkii ja kuljettaa lapsiaan. Se on ihan kokopäivätyötä kyllä ja siivoukset päälle, että miehen on kiva tulla kotiin. Ja illan tullen, kun lapset nukkuvat, avaa haaransa umpiväsyneenä miehelleen, kunnes tämäkin nukahtaa. Sitten on aikaa ajatella jotain omaa :-)???

Ei mustaa eikä valkoista kirjoitti:

Ankaraa ja ahdasta, taitaa pipo kiristää päätä?

No, sinullakin on oikeus mielipiteeseesi. Tuli ihan mieleen tuo T.A.Mikkosen vaimo Niina. Kerrohan vielä näkemyksesi lasten kasvatuksesta? Ymmärsin, että sinulla niitäkin oli? Onko samanlainen fasistinen asenne siihenkin: rintaruokinta vaikka väkisin, lapsi kotona kunnes menee kouluun, äiti on hellan edessä, kampaa, rasvaa, ruokkii ja kuljettaa lapsiaan. Se on ihan kokopäivätyötä kyllä ja siivoukset päälle, että miehen on kiva tulla kotiin. Ja illan tullen, kun lapset nukkuvat, avaa haaransa umpiväsyneenä miehelleen, kunnes tämäkin nukahtaa. Sitten on aikaa ajatella jotain omaa :-)???

Lue lisää

En tiedä Mikkosista juuri mitään, koska jokaisella on oikeus rakentaa elämänsä niin kuin haluaa, ei se että se olisi sen enempää oikein kuin väärin. Olemme kaikki ihmisinä niin erilaisia ja puutteellisia, että myös parisuhteet ovat sen mukaiset, ja niiden ongelmat voidaan ratkaista jos on rakkautta ja tahtoa asioiden ratkaisemiseen.

Se mitä yritän rakkaudesta sanoa, että rakkaus on epäitsekäs, se ei hae omaa etuaan toisten kustannuksella, ei lasten, ei kumppanin, ei ystävien, perheen, tai minkään muunkaan elämän. Minulla on ollut ja on yhä omia ongelmia, en ole lähellekkään täydellinen, jatkuvasti saa taistella niiden ratkaisemisessa, silloin tällöin väsyy ja saattaa olla ärtynyt, ja sitä saa pyydellä anteeksi. Ei elämä oo niin helppoo että voisimme olla hymyissä suin joka päivä ja hypellä sateenkaarien päällä, arki on erittäin raskasta ja meidän tulee tehdä parhaamme ettemme satuta rakkaita ahdistuksen kasvaessa suureksi, pitää keskustella ja pyrkiä käsittelemään ajatukset rauhassa, ettei ne kasaudu liian suureksi taakaksi että muutkin jäävät niiden alle.

Sitten ihan noihin konkreettisiin fasistisiin asenteisiin, en tiedä olenko fasistinen, siihen pitäisi olla ulkopuolinen henkilö tuomittemassa, mitä rintaruokintaan tulee, minusta naisen pitäisi saada vapaasti päättää omasta kehostaan ja miten sen kanssa parhaiten lastansa kasvattaa. Mikäli äiti masentuu pahoin lapsen synnyttyä, tulisi miehen tehdä kaikkensa lapsen kasvattamisen ja syöttämisen eteen, minusta äideille on monesti liian paljon kohtuuttomia vaatimuksia yhteiskunnassa, pitäisi pystyä tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, vaikka moni on ristiriidassa keskenään. Meillä miehillä on melko yksinkertaista ja helppoa, meidän tulee vaan käsitellä omat asiat kondikseen ja jaksaa myrskyt jotka kohtaamme, ja olla tukena ja turvana kumppaneillemme.

Lasten pitää saada myös kasvaa turvallisessa kodissa, mutta niiden luovuutta ei saa kahlita, vaan pitäisi olla valmis tukemaan harrastuksia ja innostuksia, vei ne sitten minne tahansa. Raha vain tänäpäivänä on liian suuressa merkityksessä kaikkien harrastusten osalta, joten vanhemmilta vaaditaan monesti luovuutta keksiä tapoja saada lapsille vapauden olla lapsia.

Ja mitä ruuanlaittoon tulee, ainakin minä nautin ruuan tekemisestä ja siivoomisesta, moni asia pysyy järjestyksessä ja on helpompi elää kun asiat on kunnossa, ei silti liikaa mitään, perheellisellä on aina pieni kaaos elämässä, joten pitäisi olla myös tilaa taloudessa hengittää ja olla luova :) kyllä sitä joskus väsyy ja menee pyykkien ja tiskien kanssa aikaa, ja saattaa hieman kasautua, mutta viikonloppua kohdi mennessä yleensä alkaa mukavasti piristyä ja pyykitkin tulee yleensä laitettua jotta on mukava viettää perheen kanssa aikaa tai vaikka saada vapaa aikaa lapsista ja käydä vaimon kanssa viettämässä iltaa.

Mitä tulee seksiin, niin sen nyt pitäisi olla kaikille selvä, ketään ei saisi asettaa tilanteeseen jossa se tuntuu pahalta tai on pakkopullaa, joskus toisen läheisyys ja hellyys riittää, tosin monesti kun rakkautta on tarpeeksi, tulee seksi/rakastelu luonnostaan. Mutta nämäkin on puhtaasti kahden ihmisen omasta tahdosta ja halusta riippuvaisia, asioiden pitää antaa kehittyä luonnostaan, eikä kannata liikaa pitää omista haluistaan kiinni, aina voi asioista keskustella ja kehittyä.

Kun ollaan parisuhteessa, aikaa ajatella jotain omaa, ei ole kovin hyvä kasvualusta. Aina niistä voi kumppanin kanssa rauhassa keskustella ja löytää ratkaisuja niiden toteuttamiseksi, mutta ne ei saa olla itsetarkoitus parisuhteessa, sittenhän on sama kun eläisi sinkkuna ja toinen on vaan seksikumppani omille haluille, ja minusta se on väärin.

SWD kirjoitti:

1. Yhteenkään suhteeseen ei päädytä ilman että osapuolet sitä haluaa, tai etteikö siinä olisi tunteita. Jos ei ole, niin sitten saa kärsiä tyhmyydestään. Sama juttu on niillä jotka tekevät toisten elämän tuskalliseksi tai vaikeaksi vain ettei ajattele seuraamuksia, sitä vaan saa mitä tilaa. Ja sitten kun on rakentanut elämän tämän parisuhteen varaan, jossa esim. toinen rakastaa ja lapset on turvallisessa kodissa, oli se sitten mitä tahansa, pitäisi rikkoa ja tehdä vain mitä itse haluaa? Minusta se on erittäin itsekeskeistä jossa saa kaikki muut kärsiä paitsi itse omista virheistään. Ei ihme että ihmisillä on vaikeaa kun aina pitää ajatella vain omaa napaansa.

2. Niin, voi olla että ei saa sitä kipinää sytytettyä itsensä puolesta, mutta kaikilla muilla kyllä. Esim. tekemällä kumppanille kaiken sen että toinen on onnellinen ja tyytyväinen, lapset iloisia, ihmiset ympärillä iloitsee ja on tyytyväisiä, rakkaus tekee tehtäväänsä ja kaikilla on asiat hyvin, ehkä sitä itse ei ole niin onnellinen ja täyttynyt, mutta mitä on siihen asemaan itsensä saattanut, ehkä joskus sitä ihminen kasvaa ymmärtämään ja täyttyy rakkaudesta kumppaninsa kanssa. Kunhan lopettaa itsekeskeisen ajattelun.

Jos on valheella lähtenyt suhteeseen, niin se korjaantuu vain kasvamalla totuuteen ja oppimalla virheistä, pistämällä toiset kärsimään omista virheistä ei koskaan ole ratkaisu, tiedän että valheiden kanssa eläminen ja niiden paikkaaminen on erittäin raskas ja vaikea taival, monet valheet jää kummittelemaan eikä elämässä tunnu mikään menevän eteenpäin.

mutta kun niistä vihdoinkin on kasvanut pois, ja valheet on pyyhitty pois menneisyydestä, on olo erittäin vapautunut ja voi vihdoinkin rakastaa täysin ja avoimesti, eikä siihen tarvitse vaihtaa kumppania, sitä oppii rakastamaan häntä uusin silmin ja avoimin mielin.

Lue lisää

Ehkä jossakin maailmassa on olemassa ihmisiä, jotka pystyvät tekemään muut onnelliseksi, vaikka uhraavat oman onnellisuutensa. Mutta ei sellaisia pyhimyksiä varmaan kovin tiheässä kasva. Ja onko sellainen oikeasti kenellekään hyväksi? Kuinka kukaan voisi olla rehellisesti onnellinen, jos tietää puolisonsa kärsivän?

Rakkaus ja epäitsekkyys ovat tärkeitä asioita. Mutta onnellisuus ei synny itsensä kieltämisestä vaan todellisuudesta ja rehellisyydestä.

enollutkaanhetero kirjoitti:

Ehkä jossakin maailmassa on olemassa ihmisiä, jotka pystyvät tekemään muut onnelliseksi, vaikka uhraavat oman onnellisuutensa. Mutta ei sellaisia pyhimyksiä varmaan kovin tiheässä kasva. Ja onko sellainen oikeasti kenellekään hyväksi? Kuinka kukaan voisi olla rehellisesti onnellinen, jos tietää puolisonsa kärsivän?

Rakkaus ja epäitsekkyys ovat tärkeitä asioita. Mutta onnellisuus ei synny itsensä kieltämisestä vaan todellisuudesta ja rehellisyydestä.

Lue lisää

Ja tämä oli vastaus tuonne yhtä ylempään SWD:n kirjoitukseen, tuli jostain syystä tänne vähän alemmas.

enollutkaanhetero kirjoitti:

Ehkä jossakin maailmassa on olemassa ihmisiä, jotka pystyvät tekemään muut onnelliseksi, vaikka uhraavat oman onnellisuutensa. Mutta ei sellaisia pyhimyksiä varmaan kovin tiheässä kasva. Ja onko sellainen oikeasti kenellekään hyväksi? Kuinka kukaan voisi olla rehellisesti onnellinen, jos tietää puolisonsa kärsivän?

Rakkaus ja epäitsekkyys ovat tärkeitä asioita. Mutta onnellisuus ei synny itsensä kieltämisestä vaan todellisuudesta ja rehellisyydestä.

Lue lisää

Oon samaa mieltä, rehellisyys ja totuuden kanssa elävien on helppo rakentaa yhteinen elämä, jos tunteet on molemmin puoliset yhteistä elämää rakentaessa, siihen on helppo aina palata.

Mutta jos elämä lähtee omista valinnoista ja haluista, haluaa jotain tiettyä turvaa, esim. rahallisesti turvattua elämää ja valitsee kumppanin sen mukaan, vaikka tunteekin fyysistä vetovoimaa mutta jotenkin on sisältä tyhjä, niin mihin sitä voi palata kun ongelmat alkaa kasautua ja toinen sanoo, muistatko kun niin rakastettiin alkuaikoina. Toiselle se voi olla aitoa, mutta se joka on valinnut kumppanin muista syistä, se voi tuntua kuin ruoskan iskulta, kun ei ole mitään mihin palata.

Näissä tapauksissa ei välttämättä auta edes avioliittoleirit, pariterapiat, yms. koska se jokin on puuttunut jo alusta saakka, mutta ei ole mahdotonta löytää rakkautta nykyisestä parisuhteesta jos uskaltaa olla rehellinen itselleen ja antaa tilaa rakkaudelle. Se tie ei ole helppo, se on tuskallista ja erittäin kasvattavaa, mutta palkkiot on sen mukaiset, sitä kestää enemmän ja voi olla tukena monelle tunteiden kanssa kamppaileville ihmisille, osaa lohduttaa ja aidosti rakastaa ihmisiä ilman ennakkoluuloja.

Itseään ei todellakaan saa kieltää, kunhan muistaa että ketään ei saa koskaan satuttaa, ei tahallisesti eikä tahattomasti. Jos on johonkin ryhtynyt, ja toinen on umpirakastunut, ja jos on yhteinen elämä ja esim. lapsia jotka turvaa tähän perheeseen, ei mikään oikeuta satuttamaan toisia. Ymmärrän ihmisiä jotka tekee itsekkäästi asioita, mutta turha odottaa multa sympatiaa kun tietää ketkä joutuu niiden omista virheistä kärsimään.

Meidän tulee kantaa vastuu omista virheistämme, kasvaa ja päästä niistä eteenpäin, eikä asettaa ketään muuta niiden maksumieheksi. Eli kun parisuhdetta lähdetään rakentamaan / hakemaan, katsokaa että ollaan rehellisiä ja avoimia, tehdään omien tunteiden ja halujen mukaan, niin on aina jotain johon palata ja muistella lämmöllä.

SWD kirjoitti:

Oon samaa mieltä, rehellisyys ja totuuden kanssa elävien on helppo rakentaa yhteinen elämä, jos tunteet on molemmin puoliset yhteistä elämää rakentaessa, siihen on helppo aina palata.

Mutta jos elämä lähtee omista valinnoista ja haluista, haluaa jotain tiettyä turvaa, esim. rahallisesti turvattua elämää ja valitsee kumppanin sen mukaan, vaikka tunteekin fyysistä vetovoimaa mutta jotenkin on sisältä tyhjä, niin mihin sitä voi palata kun ongelmat alkaa kasautua ja toinen sanoo, muistatko kun niin rakastettiin alkuaikoina. Toiselle se voi olla aitoa, mutta se joka on valinnut kumppanin muista syistä, se voi tuntua kuin ruoskan iskulta, kun ei ole mitään mihin palata.

Näissä tapauksissa ei välttämättä auta edes avioliittoleirit, pariterapiat, yms. koska se jokin on puuttunut jo alusta saakka, mutta ei ole mahdotonta löytää rakkautta nykyisestä parisuhteesta jos uskaltaa olla rehellinen itselleen ja antaa tilaa rakkaudelle. Se tie ei ole helppo, se on tuskallista ja erittäin kasvattavaa, mutta palkkiot on sen mukaiset, sitä kestää enemmän ja voi olla tukena monelle tunteiden kanssa kamppaileville ihmisille, osaa lohduttaa ja aidosti rakastaa ihmisiä ilman ennakkoluuloja.

Itseään ei todellakaan saa kieltää, kunhan muistaa että ketään ei saa koskaan satuttaa, ei tahallisesti eikä tahattomasti. Jos on johonkin ryhtynyt, ja toinen on umpirakastunut, ja jos on yhteinen elämä ja esim. lapsia jotka turvaa tähän perheeseen, ei mikään oikeuta satuttamaan toisia. Ymmärrän ihmisiä jotka tekee itsekkäästi asioita, mutta turha odottaa multa sympatiaa kun tietää ketkä joutuu niiden omista virheistä kärsimään.

Meidän tulee kantaa vastuu omista virheistämme, kasvaa ja päästä niistä eteenpäin, eikä asettaa ketään muuta niiden maksumieheksi. Eli kun parisuhdetta lähdetään rakentamaan / hakemaan, katsokaa että ollaan rehellisiä ja avoimia, tehdään omien tunteiden ja halujen mukaan, niin on aina jotain johon palata ja muistella lämmöllä.

Lue lisää

Niin totta. Totuus vapauttaa. Rakastaa voi monin tavoin, mutta harhaan ei saisi johtaa. Jos tunne puuttuu, ei vaikeuksien tullessa ole mihin palata. Siksi elämä asettaa ihmiset koetuksella tahtoivat nämä sitä tai eivät. Mikä silloin painaa vaakakupissa. Mielestäni se että on toiminut rehellisesti ja tehnyt valintoja, joiden kanssa voi itse elää. Mä en ainakaan tarvi yhtään ihmistä, joka katsoo halveksuen pettyneenä. Kaikkein vähiten sen jota katson joka päivä peilistä. Jos siis jotakin sanon, se pitää. Ja jokainen sana viestissäni, jonka kirjoitin. Tarkoitin.

:) niinpä :)

Mut ajattele näin, onneks sillä limanuljaskalla ja vaimolla on sut kuuntelemassa niiden purkautumista. Kuinka tärkeä ja rakas ootkaan niille :)

mut murheet kuuluukin elämään, ne vaan ei saa hallita elämää.