Isoisäni on kertonut, että syksyllä 1944 suomalaiset sotilaat olisivat halunneet vihdoinkin palata kotiin ja aloittaa rauhanajan askareet.
Tästä huolimatta monet heistä joutuivat lähtemään vielä pohjoiseen taistelemaan eilispäivän tovereita vastaan.
Maantiet olivat ansoja täynnä, kylät poltettu eikä viina saanut.
Etummaisena kulkevat kaatuivat luoteihin tai ajoivat pyörällä miinotteisiin.
Sodankylän tienoilla sattui ensimmäisen kerran aseellinen yhteenotto omien joukkojen kesken.
Se oli merkki siitä, että oli ylitetty tietty raja.
"Sotahistorian lehdille tapaus ei päässyt, mutta siitä voi päätellä millainen tunnelma vallitsi harhaanjohdettujen keskuudessa"
MarttyyriMallari-TTt
Tästä huolimatta monet heistä joutuivat lähtemään vielä pohjoiseen taistelemaan eilispäivän tovereita vastaan.
Maantiet olivat ansoja täynnä, kylät poltettu eikä viina saanut.
Etummaisena kulkevat kaatuivat luoteihin tai ajoivat pyörällä miinotteisiin.
Sodankylän tienoilla sattui ensimmäisen kerran aseellinen yhteenotto omien joukkojen kesken.
Se oli merkki siitä, että oli ylitetty tietty raja.
"Sotahistorian lehdille tapaus ei päässyt, mutta siitä voi päätellä millainen tunnelma vallitsi harhaanjohdettujen keskuudessa"
MarttyyriMallari-TTt
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä, Klenkka-Vääpeli räkätän täällä aina vastaan! Minä olen oikeassa! Luulen, että kaikki maailman tieto ja aidot paperit ovat hyllyssäni Korkkareiden vieressä ja Lauttamuksen kirjojen takana! Valehtelet! Olen Klenkka!
NL:n aselepo- ja välirauhanehdoista. Saksalaiset aloittivat kiireisen vetäytymisen valmiiden suunnitelmien mukaan jo 3/4. 9. 44 välisenä yönä.
Taistelutoimet oli pakko aloittaa valvontakomission vaatimuksesta. He halusivat äskeisten aseveljien välien rikkoutuvan pysyvästi. Aika hyvin se onnistuikin.
"Sodankylän tienoilla sattui ensimmäisen kerran aseellinen yhteenotto omien joukkojen kesken."
Kerro tarkemmin. Olet ainoa, joka asiasta tietää.
Suomi sai sentään juhlia voittoa Hitlerin Saksasta yhdessä venäläisten ja muiden liittoutuneiden kansojen kanssa 9.5.1945. Olisi suomalais-venäläisten suhteiden kannalta otollista, mikäli virallinen Suomi nykyisinkin osalistuisi näkyvästi voitonpäivän juhlintaan niin Moskovassa kuin Helsingissäkin.
pykälineen tiedetään.Tuosta haluttomuudesta Lapin sotaan on kyllä ollut eri kirjoissa ja lehdissä esillä vuosien mittaan.Suomalaisia jopa loikkasi Saksalaisten puolelle ja heitä palaili vuosien saatossa takaisin.Punavalpon aikaan palanneet otettiin välittömästi kiinni,mutta -48 vaalien jälkeen domokratian jälleen palattua palanneiden kohtelu oli asiallista.Tosin silloinkin heitä kuulusteltiin.
samalla NL:n ja Saksan liittoa 23.8.39-22.6.41?
Ja yhteisiä ryöstöretkiä naapurimaihin?
Neuvostoliiton motiivi Molotov-Ribbentrop-sopimuksen kohdalla ei ollut sen kummempi kuin Englannin ja Ranskan Münchenin sopimuksen aikaan: lykätä Saksan-vastaisen sodan puhkeamista. Niin Münchenin kuin Moskovankin paktia voi toki arvostella konkreettisten tosiasioiden valossa, mutta ne eivät ole moraalisesti eri tasoilla.
On täysin eri asia pyrkiä sopimuksella säilyttämään rauha kuin aloittaa maailmansota ja hyökkäykset naapurimaihin niiden tuhoamiseksi.
Onko Koroljovinkin moraali pettänyt näiden stallarien malliin?
Presidentti Mauno Koivisto yritti tuota v.1995 joka ei kuitenkaan onnistunut. uustulkinta, jonka mukaan Suomi "osallistui" nazi-Saksan tuhoamiseen sai suoralta kädeltä tuomion mm. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa.
Suomalaiset ovat aina pitäneet lapin sotaa ensisijaisesti Neuvostoliiton asettamien rauhanehtojen täyttämisenä, kuin omana sotana.
Meillä on oma veteraanipäivä 27 huhtikuuta, jolloin tieto viimeisen saksalaisen sotilaan poistumisesta oli saatu. Sitä olisi kannatanut viettää myös v.1995 Rovaniemellä. Sillä tavalla olisi muistettu Lapin sodan uhreja, mutta Koivisto piti juhlapuheen Helsingissä muistamatta lainkaan sodan uhreja.
Se on kyllä tiedossa, että Suomessa kansanrintaman puolueet järjestivät juhlan sodan päätymisen johdosta pyrkien siten samastumaan Saksaa vastaan sotineisiin maihin. Mutta isänmaaliset tahot eivät osallistuneet moiseen ilveilyyn.
"Mutta isänmaaliset tahot eivät osallistuneet moiseen ilveilyyn."
Totta kai kevään 1945 tilanteessa isänmaallista ja Suomen edun mukaista oli antaa ulospäin selkeä viesti siitä, että Suomi oli kokonaan muuttanut linjaansa ja astunut uuden suuntauksen aikaan. Samasta syystä Paasikivi kehotti suoraan maaliskuussa 1945 suomalaisia äänestämään eduskuntaan "uusia kasvoja".
Takinkääntö oman perseen vahtaamisen vuoksi on häpeällisintä mitä olla saattaa
Eihän sotimisesta tulisi yhtään mitään, jos sotilaat saisi itse päättää milloin lähtevät rintamalta kotia.
Valtionjohto päättää milloin soditaan ja missä soditaan, sotilas tekee sen mitä käsketään, useimmat sodat on ihan turhia, arvio sodan tärkeydestä tehdään jälkipolvien toimesta joskus paljon myöhemmin, päätökset mitä silloin tehtiin näyttää yhäkin ihan perustelluilta.
Muutama kaatunut sotilas ei ole kova hinta, itsenäisyyden varmistamisesta, varsin herkässä tilanteessa.
puolesta metsäelämään perehtyneille tarjotiin tilaisuus taistella natseja vastaan. Ei kelvannut yhdellekään.
vietti VOITON päivää todella komeasti juuri vuonna 1995. Olin itse mukana möykkäämässä väkijoukossa, kun voittoisat sankarit kulkivat Helsingin läpi...