Anoppini otti minut aikoinaan vastaan sydämellisesti ja avosylin. Miehensä petti ja jätti hänet aikoinaan, eikä pahemmin ole enää kuvioissa mukana, ja anoppi onkin nyt keskittynyt vain mummona olemiseen. Ja hyvä mummo onkin, ehkä paras mahdollinen.
Olemme anoppini kanssa ystäviä. Pystymme keskustelemaan mistä vain, ja pystynkin avautumaan hänelle enemmän kuin omalle äidilleni. Ehkä olemme päästäneet ystävyyden ja anoppi/miniä-suhteen rajat hämärtymään, koska olemme nyt alkaneet ajautua muutamiin konflikteihin.
Nyt vasta olen alkanut huomata, ettei hänen kanssaan ihan kaikesta ja ihan mistä vain kannata sittenkään puhua. Anopillani on nimittäin paha tapa ottaa asioita omille harteilleen. Esim. mieheni ja minun väliset riidat ja erimielisyydet hän laittaa omaan piikkiinsä, ja kuvittelee olevansa syypää. En ymmärrä, miksi hän toisinaan kuvittelee kaiken perheessämme tapahtuvan pyörivän hänen napansa ympärillä.
Esimerkki: Mieheni oli työporukan/asiakkaiden kanssa illanvietossa syömisen ja juomisen merkeissä. Anoppini oli minua auttamassa lasten hoidossa yön yli, koska olin sairaana. Ilta meni mukavasti ja saimme lapset ajoissa sänkyyn. Anoppini sitten sinnitteli väsyneenä telkkarin ääressä ja piti puhelinta lähellään. Odotti kuulemma että mieheni varmaan soittaa hänet hakemaan jossain vaiheessa, eihän hänen mielestään nyt taksia kannata maksaa.
Minä siihen, ettei sinun tarvi juoppokuskiksi alkaa, mies kyllä kotiutuu itsekseen. Anoppi ei antanut periksi. Puolen yön jälkeen yritin anopin tietämättä soittaa miehelleni, joka ei vastannut, ja laitoin hänelle tekstiviestiä, että ilmoittaisitko minulle tai äidillesi, että tulet myöhään, ja että häntä ei tarvitse hakea, jotta anoppi antaisi periksi ja lopettaisi sohvalla huokailun ja menisi nukkumaan. Miehestä ei kuulunut mitään, ja harmistuin hänelle siitä. Yritin itse laittaa nukkumaan, mutta en saanut nukuttua, kun anoppi vaelteli asunnossa ja oikaisi vasta pikkutunneilla.
Mies kotiutui taksilla valomerkin aikoihin, ja olin väsynyt ja vihainenkin hänelle ettei hän ollut vastannut puhelimeen. Yhdellä tekstiviestillä hän olisi voinut saada äitinsä pois olohuoneesta päivystämästä. Kerroin miehelleni olevani pettynyt kun en saanut häntä kiinni ja kerroin, miten yö oli mennyt. Mieheni oli vain että voi ei, eihän anopin edes ollut tarkoitus tänne juoppokuskiksi tulla.
Aamulla kerroin anopille, että yritin yöllä saada miestä kiinni ja että olin hänelle vähän vihainen koska hän ei vastannut. Anoppi sai ihme hepulikohtauksen: Miksi yritin soittaa miehelleni ja häiritä hänen illanviettoaan? Miksi pilasin mieheni illan olemalla hänelle vihainen ja alkamalla "motkottaa" kun hän kotiutui? Miksi me nykyajan nuoret olemme niin kännykän orjia, eihän baarissa tarvi vastata puhelimeen? Enkö luota häneen lastenhoitoapuna kun minun piti yöllä alkaa miehelle soittelemaan? Miksi tein niin suuren numeron hänen valvomisestaan ja annoin mieheni ymmärtää, ettemme pärjää kotona? Ja että mieheni on nyt pettynyt häneen (???).
Minä olin aivan ihmeissäni. Hän käänsi koko pienen viattoman jutun itseensä. Yritin selittää, että perimmäinen tarkoituksenihan oli vain saada hänelle tietoon, että hän voi rauhassa mennä nukkumaan ja ettei tarvitse valvoa kyytipuhelua odottaen, kun ei sellaista puhelua missään vaiheessa ollut edes tulossa. Ja ettei kukaan ole hänen lastenhoitotaitojaan epäillyt ja ole hänelle vihainen, vaan kysehän oli minun ja mieheni välisestä asiasta: Minä olin ollut hänelle vihainen kun hän ei vastannut puhelimeen. Piste. Ei sen kummempaa.
Yhtäkkiä minä olinkin kännykkäriippuvainen-ilon/illanpilaaja-miehenikahlitsija-motkottaja. Anoppi lähti itkien kotiin ja sanoi, ettei aio enää tulla lastenhoitajaksi jos mieheni tai minä olemme yksin lähdössä jonnekin. Ei siinä mitään, tämähän olikin poikkeustapaus koska minä olin sairaana, muutenhan olisin pärjännyt yksinkin lasten kanssa.
Olemme yrittäneet mieheni kanssa selittää asiaa anopille, ja mieheni sanoikin hänelle hyvin: Jos aiot syyttää aina kaikesta itseäsi, niin saahan sitä sitten itkeä kokoajan. Anopille ei mene perille, ettei tässä ole kyse hänestä ja hänen lastenhoitotaidoistaan. Hän pysyttelee uhrin roolissaan, kokee tarvetta puolustaa miestäni minun "motkotukseltani" ja ihan selvästi syyttää minua kaikkien illan pilaamisesta.
Onko näin, että hän ei vain kestä sitä että minä häiritsin hänen kullanmurunsa kaljoittelua hänen vuokseen? Olisinpa vain pitänyt pitää suuni kiinni. En vain ole vielä tottunut siihen hänen seurassaan, olen aina voinut sanoa hänelle mitä vain. Enää en rasita häntä millään tavoin mieheni ja minun välisillä asioilla.
Marttyyrianoppi
9
860
Vastaukset
- ajattelennäin
No opit jotain sinäkin, vaikka ilmeisen hitaasti.
Silti, onnea noin mukavasta ja käyttökelpoisesta anopista. Harvalla on noin höveli.- wwrwwwrwwrrrr
Jos mies ja vaimo ovat samaa mieltä siitä, että anoppi käyttäytyi tyypilliseen tapaansa oudosti, niin silloin anoppi ei ole mikään "mukava ja käyttökelpoinen".
Kun anoppi ei pystynyt omaa pettävää miestään samaan kuriin, eikä puolustanut oikeuksiaan, yrittää hän nyt pomotella väärässä paikassa, toisen kodissa. Ehkä se marttyyriasenne sai sen miehenkin pettämään aluksi tätä vaimoa=anoppia.
Miksi ihmeessä ei mennyt kotiin taksilla, ja miksi päivystää känny vierellä, että oma poika soittaa ja pyytää hakemaan?
Jos mies on illanvietossa, ei hän sieltä tasan sille äidilleen ensimmäiseksi soita, jos tämä on heidän kotona, vaan omalle vaimolleen. Ja jos mies ei pääse kotiin juhlista, ei se ole todellakaan vaimon tai anopin tehtävä hakea sitä. Kaverit heittää tai sitten mies ottaa taksin.
Ihan kummallista toimintaa anopilta haastaa riitaa, mutta ei mennyt miehelläkään läpi, onneksi. - Voi hyvää päivää
wwrwwwrwwrrrr kirjoitti:
Jos mies ja vaimo ovat samaa mieltä siitä, että anoppi käyttäytyi tyypilliseen tapaansa oudosti, niin silloin anoppi ei ole mikään "mukava ja käyttökelpoinen".
Kun anoppi ei pystynyt omaa pettävää miestään samaan kuriin, eikä puolustanut oikeuksiaan, yrittää hän nyt pomotella väärässä paikassa, toisen kodissa. Ehkä se marttyyriasenne sai sen miehenkin pettämään aluksi tätä vaimoa=anoppia.
Miksi ihmeessä ei mennyt kotiin taksilla, ja miksi päivystää känny vierellä, että oma poika soittaa ja pyytää hakemaan?
Jos mies on illanvietossa, ei hän sieltä tasan sille äidilleen ensimmäiseksi soita, jos tämä on heidän kotona, vaan omalle vaimolleen. Ja jos mies ei pääse kotiin juhlista, ei se ole todellakaan vaimon tai anopin tehtävä hakea sitä. Kaverit heittää tai sitten mies ottaa taksin.
Ihan kummallista toimintaa anopilta haastaa riitaa, mutta ei mennyt miehelläkään läpi, onneksi.Sinulla on varmasti paljon ongelmia anoppisi kanssa ja niistä saat varmasti syyttää ihan vaan itseäsi, sillä käsityskykysi ja ainakin tuo luetun ymmärtäminen on TODELLA puutteellista.
"Kun anoppi ei pystynyt omaa pettävää miestään samaan kuriin, eikä puolustanut oikeuksiaan, yrittää hän nyt pomotella väärässä paikassa, toisen kodissa. Ehkä se marttyyriasenne sai sen miehenkin pettämään aluksi tätä vaimoa=anoppia."
Mistä ihmeestä sait tällaisen pettämiskuvion ujutettua tähän tarinaan?
"Miksi ihmeessä ei mennyt kotiin taksilla, ja miksi päivystää känny vierellä, että oma poika soittaa ja pyytää hakemaan? "
Miksi anoppi olisi mennyt taksilla kotiin ja jättänyt autonsa sinne miniän luo?
Todennäköisestihän hän oli autolla liikkeellä jos kerran odotti, että poika soittaa hänet hakemaan pojan pois baarista tai missä lie nyt ollutkaan.
"Jos mies on illanvietossa, ei hän sieltä tasan sille äidilleen ensimmäiseksi soita, jos tämä on heidän kotona, vaan omalle vaimolleen."
Jos nyt kerran miniä oli niin sairas, ettei pystynyt/jaksanut lapsiaan hoitaa miehen ollessa juhlimassa, miksi ihmeessä mies olisi hänelle soittanut, että tulee hakemaan?
Luetteko te ollenkaan näitä juttuja, vai vastaatteko vaan mututuntumalta mitä sattuu?
Alkaa tuntumaan, että anoppihan on kuitenkin johonkin syyllinen, joten lonkalta vaan loan heittoa asiasta mitään ymmärtämättä.
- wrwrwrwrrwwrr
Anopin miehen pettämiskuvio nousi esille, koska ap nosti sen itse esille. Yleensähän liian kilttiä tai sinisilmäistä naista petetään, nainen ei siis arvostanut silloin itseään yhtään. On hyvinkin mahdollista, että anoppi on juuri tällainen ollut. Ja että pettämisen tultua ilmi suunta kääntyi toiseen, että nyt haluaa huomiota. Siksi tuo ap:n otsikko "marttyyrianoppi". Siksi nuo kyyneleet. Haluaa poikansa huomion itselleen.
Ja edelleen, jos kaksi alkuperäistä osapuolta; eli vaimo, joka oli sairaana kotona lasten kanssa, ja mies juhlissa oli sitä mieltä, että anoppi käyttäytyi oudosti, niin sitten anoppi käyttäytyi oudosti.
Minulle, vaimolleen, mies on soittanut juhlista, että mihin aikaan tulee kotiin, olisin todella ihmeissäni, jos hän olisi soittanut äidilleen. Äitinsä ei ole koskaan tosin ollutkaan meillä tuollaiseen aikaan, mutta olisi se aika kummaa, jos vaimo ohitettaisiin tällaisessa tilanteessa.
En siis sanonut, että mies soittaisi sairaalle vaimolleen, että tule hakemaan, vaan että soittaisi ylipäätään. Vaimon pitää tietää milloin mies on tulossa juhlista, vai onko muilla vaimoilla yksi lysti milloin mies tulee kotiin ja kenen kyydissä, ja mihin aikaan? Mulle ei ainakaan ole.
Miksei anoppi mennyt kotiin, vaikka miniä pyysi? Koska anoppi halusi nähdä poikansa, mutta poika ei halunnut anopin hakevan hänet.
Olisi ollut aika hauskaa, tai suunnattoman noloa, kun esim. mieheni olisi ollut juhlissa, aikuisten työkavereidensa, yli 40-v miesten kanssa, ja sitten äitinsä olisi hakenut mieheni kotiin meille... Tästähän oli kyse. Kuvittele tuo tilanne todellisuudessa. Haluaisitko itse oman miehesi tulevan kotiin anopin kyydissä yöllä juhlista?
Anoppi oli saanut jostain väärinkäsityksen poikansa sanoista, koska mieshän sanoi ap:n viestissä, että ei anopin pitänyt häntä hakeakaan.
Ja edelleen, vaimolla oli tosiaan täysi oikeus - erityisesti tuossa tilanteessa - soittaa miehelleen ja lukea tälle lakia, sanoo anoppi mitä tahansa. Ei ole anopin tehtävä soimata vaimoa siitä, että mitä sanoi miehelleen. Ja miksi ihmeessä anoppi alkoi parkua?
Sulla on ennakkokäsityksenä, että anoppi on aina viaton kaikkeen, et keksinyt mitään syytä, mistä kritisoida häntä.
Vaikka kritisoin anoppia, ei se tarkoita, että minulle on suuria ongelmia oman anoppini kanssa. Minun ei myöskään tarvitse olla hänen kaveri, koska hän on mieheni äiti, en ole häntä itse ystäväkseni valinnut. On aika liioiteltua kuvitella, että minun pitäisi olla aina samaa mieltä minua yli 30 v. vanhemman naisen kanssa, jolla on aivan eri tausta kuin mulla. En odota, että anoppikaan tunkee mielipiteitään meille, ja toisen kodissa ollaan toisen ehdoilla, on sitten anoppi tai kaveri kylässä.
Anoppi teki väärin. - Turhaa?
Voi sentään.
Monta kertaa käy juuri niin, että tilanne tajutaan jotenkin väärin ja ristiriidat nousevat ihan tyhjästä.
Selittely ja selventäminen saattaa vain lisätä epäsopua, jos ja kun toinen haluaa ymmärtää väärin.
Tsemppiä. - hämmentynyt miniä
Kiitos kaikille vastauksistanne.
Otin esille anopin taustan (petetty ja jätetty), koska kyseinen asia määrittelee häntä ihmisenä vielä tänäkin päivänä, vaikka tapahtumasta on kohta 10 vuotta. Vasta pari vuotta sitten hän lopetti terapiassa käynnin asian vuoksi, ja lähes joka kerta tavatessamme hän puhuu vähintäänkin jossain sivulauseessa erostaan ja tuskastaan.
Anopille lapsenlapset, tai yleensäkin poikansa perheineen (eli minut mukaanluettuna), ovat elämä. Hän on itse sanonut useampaan otteeseen, että me olemme hänen elämänsä, ja että hän on olemassa vain meitä varten. Hän halveksuu mummoja, jotka "vehtaavat uusien miesten kanssa ja käyvät päivätansseissa, eivätkä omistaudu lastenlapsilleen täysin, vaan höpöttävät rakastuneina". Minun mielestäni juurikin sellainen olisi anopilleni nyt hyväksi: tehdä välillä jotain muutakin kuin olla mummo. Hän rakastaa appiukkoani vieläkin ja sanoo jopa ottavansa tämän takaisin jos joskus oven taakse vielä tulee.
Tapaan appiukkoani muutaman kerran vuodessa. Hän on perisuomalainen mies, mutkaton, eikä puhu tunteistaan. Anoppini edustaa ääripäätä äärimmäisen puheliaana ja herkkänä ihmisenä. En yhtään ihmettele että appiukko lähti. Kun kuvittelenkin heidät saman pöydän ääreen, niin tunnen myötätuntoa miestä kohtaan. Anoppi varmaan aina halusi vain keskustella tunteista, jota taas appiukkoni välttelee viimeiseen asti.
Tekihän appiukko toki paskamaisesti, ja tunnen myötätuntoa myös anoppiani kohtaan. Hän on kaikenkaikkiaan lämminsydäminen ja helposti lähestyttävä ihminen, mutta heittäytyy vieläkin liikaa uhrin rooliin. Hänelle on tapahtunut niin kamalia, että häntä täytyy ymmärtää. Kaikki paha on aina hänen syytään. Hänen vuokseen mieheni ja minun riidatkin syntyvät. jne. Konfliktitilanteissa hän ottaa marttyyrin asenteen: minähän tässä tein kaikkeni ja parhaani, mutta sekään ei riittänyt. Näinhän oli myös ketjun aloituksessa kertomassani tapauksessa. Mieheni ja minun välisen erimielisyyden hän käänsi niin, että MINUN mielestäni HÄN ei ole tarpeeksi hyvä lastenhoitoapulainen.
Tapahtuneen jälkeen olen yrittänyt puhua hänen kanssaan puhelimessa. Nimenomaan yrittänyt, koska en saa pointtiani hänelle selväksi vaikka vääntäisin rautalangasta. Hän on ja pysyy käsityksessään. Sanoi puhelimessa myös kokeneensa tarvetta puolustaa miestäni, kun minä hänelle sillä tavoin "motkotin". Olen aivan pihalla hänen jutuistaan. Miksi hänen pitäisi puolustaa lähes 40v aikuista miestä omalta vaimoltaan? Miten olen motkottanut, jos olen miehelleni kotiin tullessaan sanonut olevani pettynyt etten saanut häntä kiinni, koska äitinsä sitten valvoi turhaan? Kukaan ei korottanut ääntään asian tiimoilta, paitsi anoppi itse.
Voihan tässä todella olla kyse siitäkin, että anoppi tahallaan ymmärtää väärin. En tiedä. Toisaalta anoppi on aivan suurenmoisen ihana ja välitön ihminen, mutta joitain kertoja olen konfliktitilanteissa saanut huomata, että on myös tavattoman itsepäinen ja hänen on vaikea koskaan myöntää olleensa väärässä, vaikka tietäisi sen itsekin.
Mieheni sanoo, että olemme molemmat anoppini kanssa vahvoja naisia, ja että väkisinkin sanaharkkaa voi tulla. Ymmärrän, että välillämme on myös sukupolven levyinen kuilu, eli emme voi olla kaikesta samaa mieltä. Eikä minun mielestäni tarvitsekkaan, mutta välillä tuntuu, että eihän tuo anoppi nyt voi olla tosissaan!
Mutta eteenpäin mennään, ja varmasti tämä asia hiertää jonkin aikaa välissämme. Aina olemme eripurasta selvinneet, mutta tällä kertaa päätin, että vastedes alan hieman miettimään tarkemmin sanojani hänen seurassaan, koska ei avautuminen ole tällaisten riitojen väärti. Avaudun mieluummin jollekin puolueettomalle. - oppeliini1
Kauheaa kuinka kärpäsestä tehdään elefantti!
Kiltillä anopillasi ei juuri ole omaa elämää ja hän on sinun avustuksella koukeroitunut teidän elämään aivan liian syvälle.
Olisiko aiheellista ottaa anoppiin yhteyttä jonkin tapahtuman yhteydessä. Aloittakaa vaikka taidetunnit, liittykää (kirjastossanne) lukukerhoon, menkää oikeisiin elokuviin, entäs polkupyorä retkelle (tietenkin lapset mukaan) ja joku naapuri lisäksi, aloittakaa valokuvausryhmä (ellei sitä jo ole seudullanne), keksi itse lisää mikä saattaisi kiinnostaa. Ts tekemistä muidenkin kanssa kuin vain teidän kahden/kolmen.
Kaiken tuon energian jonka sinä olet jo käyttänyt purukumin jauhamiseen on ollut tarpeetonta. Kokoa energiasi nyt paljon positiivisempaan ja kaikkia kehittävämpään tekemiseen..- hämmentynyt miniä
Kiitos kannanotostasi.
Toisaalta täytyy sanoa, etten nyt pysynyt oikein kärryillä. Tai sitten sinä et ole kärryillä, etkä tietenkään täysin voi ollakaan, kun ei ole kyse sinun elämästäsi.
"Kiltillä anopillasi ei juuri ole omaa elämää ja hän on sinun avustuksella koukeroitunut teidän elämään aivan liian syvälle."
Minun avustuksellani? Voisitko perustella? Anoppini asuu n. 150 km:n päässä meistä, ja tapaamme n. 2 kertaa kuukaudessa, joko hän tulee luoksemme kylään, tavallisesti yön yli, tai me menemme hänen luokseen. Anopilla on myös oma elämänsä kotikaupungissaan. Hänellä on lähellään paljon sukulaisia, joiden luona kyläillä ja hän myös harrastaa. Kaiken tämän edelle menee kuitenkin hänen Mummoutensa. Minkä minä sille mahdan, että hän asettaa poikansa perheen ja lapsenlapset elämässään etusijalle? Miten minä olen sitä ruokkinut? Ja millä tavoin "koukeroitunut meidän elämään liian syvälle"? Kuten kerroin, tapaamme pari kertaa kuukaudessa, joskus harvemmin. Juttelemme puhelimessa korkeintaan kerran viikossa, pojalleen hän saattaa soitella useamminkin, mutta enhän minä sille mitään mahda eikä se minua haittaa. Senkun puhuvat, lähinnä hän haluaa vain kuulla lastenlastensa kuulumisia.
"Olisiko aiheellista ottaa anoppiin yhteyttä jonkin tapahtuman yhteydessä. Aloittakaa vaikka taidetunnit, liittykää (kirjastossanne) lukukerhoon, menkää oikeisiin elokuviin, entäs polkupyorä retkelle (tietenkin lapset mukaan) ja joku naapuri lisäksi, aloittakaa valokuvausryhmä (ellei sitä jo ole seudullanne), keksi itse lisää mikä saattaisi kiinnostaa. Ts tekemistä muidenkin kanssa kuin vain teidän kahden/kolmen."
Harvoin olemme neljän seinän sisällä kun olemme anoppilassa tai anoppi meillä. Käymme porukalla ulkoilemassa, elokuvissa, leikkimaassa, tivolissa, näyttelyissä. Toisinaan anoppi käy lasten kanssa (meillä on 3 lasta), ja mieheni ja minä teemme jotain keskenämme. Toisinaan mieheni menee heidän mukaansa ja minä saan pari tuntia omaa aikaa, tai toisinpäin. Mistä päättelit, että nyhjäämme vain keskenämme "kaksin/kolmin"? Meitä on tässä isompikin porukka, joka touhuaa kuten normaalit lapsiperheet.
"Kaiken tuon energian jonka sinä olet jo käyttänyt purukumin jauhamiseen on ollut tarpeetonta. Kokoa energiasi nyt paljon positiivisempaan ja kaikkia kehittävämpään tekemiseen.. "
Tämä voisi olla omistettu anopilleni. Hän on itsepäinen, eikä useinkaan helpolla päästä irti vaan antaa vanhojen kaunojen nakertaa itseään, eikä vahingossakaan pyytele anteeksi tai myönnä olleensa väärässä. Minä olen pyytänyt anteeksi, vaikken tiedä miksi minun edes pitäisi pyytää anteeksi. Pyysin anteeksi hänen mielensä pahoittamisestaan, oli minulla siihen aihetta tai ei, koska en nimenomaan jaksaisi enää "jauhaa tätä purukumia". En ole energiaani tähän tuhlannut, elämämme jatkuu samaan malliin, vaikka anoppi kotona istuisikin marttyyrin kruunu päälaellaan. Mutta kyllähän sellainen vaivaa, että joku on sinulle vihainen, etkä edes itse koe tehneesi mitään väärää. Kyllähän se harmittaa, että joku pahoitti mielensä sellaisesta asiasta, jolla oli vain ja ainoastaan hyvä tarkoitus. Ihmisiähän tässä vain ollaan. Ja minä satun olemaan rauhaa rakastava ihminen.
- oppeliini1
Kiltti ja ilmeisesti elämää ja touhua täynnä oleva anoppisi ehkä ei voikkaan olla todella onnellinen ellei keksi jotain olematonta syytä olla surullinen!
Niin oudolta kuin tuo kuulostaakin, sellaisia ihmisiä ON olemassa.
Ehkä parempi pitää teidän perheen sisäiset asiat omana tietonasi ja aina jutellessanne kertoa vain hyvistä asioista jota lapsenne on oppinut, tehnyt ja edistynyt. Siitähän muumot yleensä saavat kaikista suurimman ilon.
Tai uudesta kivasta elokuvasta jonka olette perheen kanssa katsoneet ja muuta sellaista ....
Maailmassa tapahtuu koko ajan niin paljon että te voitte keskustella tuntikaupalla ei-aviomies-aviovaimo asioista!
Silloin sinun ei tarvitse antaa anopille (sairasta?)mielihyvää tietäessään että hän on saanut negatiivisia tunteitaan kylvettyä myos sinun mieleesi!
Vain lopeta anteeksi pyytämiset ja mene hänen kanssaan reippaasti eteenpäin, mainitsematta tuota tapausta enää. Tuskinpa hänkään tuo sitä enää esille, tai jos tuo, vain sivuuta se ja vaihda välittomästi puheenaihetta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1016349
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h814879Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1033144Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p302972Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska262195Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191576Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?931149Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3381145Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311066- 48844