Nimimerkillä "En halua vankilaan" on palstalla provosoiva aloitus Jeesuksen sanojen johdosta Matt.15:3-9.
Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman.' Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'"
Perämelalla ja Tapiolla oli hyvät Raamatun mukaiset vastaukset.
"Ei kenenkään väärintekemisiä tarvitse hyväksyä, ei se kunnioittaminen sitä tarkoita. Vanhempien kunnioituksessa pitää lähteä siitä, että he nyt kumminkin ovat minut maaimaan saattaneet - - - . Voi muistaa heitä rukouksin, ja toivoa ettei itestä tule ihan yhtä onneton vanhempi."
(Perämela)
"Entäpä, jos vanhemmat omalla elämäntyylillään eivät 'ansaitsekkaan' lastensa kunnioitusta. Paavali sanoo, että käskyä on noudatettava 'Herrassa', Kristuksen tähden. Vanhempia ei kunnioiteta heidän hyvyytensä ja mallikelpoisuutensa tähden, vaan siksi, että rakastetaan Kristusta ja mielellään alistutaan hänen säätämäänsä järjestykseen."
(Tapio552).
Tapio viittaa viestinsä lopussa myös vanhempien velvollisuuksiin. Heidän ei kuulu käyttää valtaansa väärin - alistamalla, tukahduttamalla, hyväksikäyttämällä - koska se on vastoin Kristuksen luontoa. Jokaisen kristityn luulisi ymmärtävän tämän.
Tosiasia kuitenkin on, että lukemattomat uudestisyntymättömät luterilaiset ym. nimikristityt kautta vuosisatojen ovat käyttäneet Jumalan pyhää sanaa omiin valtapyrkimyksiin ja rikkinäisen minänsä pönkittämiseen, myös perheessä. Muutamista irrallisista raamatunkohdista on saatu "lupa" alistaa vaimoa - ja lapsia! Tällaista lupaa Jumalan sana ei ole kristityille antanut eikä anna.
Totuuden nimissä on myönnettävä että alistamiseen eivät ole syyllistyneet ainoastaan muotojumaliset, uskonnolliset nimikristityt, joilta kokonaan puuttuu Pyhä Henki. Uskovakin voi olla tunne-elämältään rikki - äärimmillään jopa henkivaltojen sidoksissa - erinäisistä syistä johtuen. Ehkä hänen oma kotikasvatuksensa on ollut äärimmäisen rankka ja alistava. Tällaisilla asioilla on taipumus siirtyä.
Emotionaalisesti rikkinäinen vanhempi ei välttämättä kestä lapsen tunteenpurkauksia, uhmaikään kuuluvaa rajojen koettelemista ym. Näin on erityisesti jos hän on joutunut tukahduttamaan omia tunteitaan eikä ole koskaan käsitellyt sisäisiä haavojaan että Jumalan armo olisi saanut niitä parantaa. Tällaisella uskovalla voi olla suurikin kiusaus käyttää Raamattua lyömäaseena vaientaakseen lapsen kysymykset, tunteenpurkaukset, kasvuun kuuluvan uhman jne. joita hän ei kestä kohdata.
Silloin pitäisi hakea apua. Ennen kaikkea Jumalalta. Tarpeen vaatiessa myös ns. ammattiauttajilta. Tämä on minun näkemykseni. Avuntarpeen tunnustaminen ja sen hakeminen EI OLE HÄPEÄ. Asioiden selittely ja vähättely, joka mahdollistaa vahingon jatkumisen, sen sijaan on.
Raamatun kanta vanhemmuuteen on siis yksiselitteinen tässä asiassa. Kristityt vanhemmat eivät saa käyttää Raamattua lastensa alistamiseen ja tukahduttamiseen. Sellainen on kertakaikkiaan väärin....
Toinen asia sitten on, pitääkö minun kunnioittaa vanhempiani jotka vastoin kristillisyyden henkeä ovat käyttäneet asemaansa väärin ja vahingoittaneet elämääni, on he sitten ateisteja, muotojumalisia nimikristittyjä tai tunnustavia uskovia? Tässä viittaan Perämelan ja Tapion vastauksiin.
Kunnioittaminen ei tarkoita väärien asenteiden ja tekojen hyväksymistä. Se ei ole väärien tekojen kunnioittamista. Kunnioitan vanhemmuutta mutta en sen tuoman vallan väärinkäyttöä.
Vanhempien kunnioittaminen
22
229
Vastaukset
- teapot
Meidän pitää ymmärtää että Raamattu puhuu kristityille, niille jotka ovat kokeneet Jumalan armon Kristuksessa ja ovat sitoutuneet Jeesukseen, he ovat tulleet sisälle Jumalan tahtoon ja haluavat elää Hänen rakkaudessaan, totuudessaan. Muotojumalinen uskonnollinen maailma voi ymmärtää Jumalan sanaa joiltain osin ja jopa toteuttaa sitä joiltain osin, ulkonaisina kehoituksina tietynlaiseen asennoitumiseen ja tekemiseen. Uskonnollisuus ei kuitenkaan koe Pyhä Henkeä. Se ei ole sisällä Jumalan sanan todellisuudessa. Siksi se ei voi kokea mitä on "olla Herrassa".
Kun apostoli Paavali Efesolaiskirjeen kuudennen luvun alussa puhuu lasten suhtautumisesta vanhempiin ja vanhempien suhtautumisesta lapsiin, se lähtee liikkeelle olettamuksesta että nämä ovat tulleet kristityiksi:
"Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa..."
Kristitty vanhempi käyttäytyy - ainakin hänen tulisi käyttäytyä - lasta kohtaan oikein, oikeudenmukaisesti ja rakkaudellisesti, silloinkin kun joutuu häntä nuhtelemaan ja kurittamaan. Tällaisille vanhemmille lasten tulee osoittaa erityistä kuuliaisuutta sillä vaikka vanhemmat ovat epätäydellisiä ja tekevät virheitä he kuitenkin ovat sitoutuneet Kristukseen ja tahtovat elää Herrassa.
Puhuessaan kristityn suhteesta Jumalaan taivaallisena Isänä ja Hänen kurituksestaan meitä kohtaan, Raamattu viittaa maallisiin vanhempiimme että nämä kurittivat oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme.
Parhainkin isä ja äiti toteuttaa kristillisyyttä sen mukaan kuin sitä Raamatusta ymmärtää ja vaikka hänellä on Pyhä Henki ohjaamassa sanan todellisuuden sisäistämiseen ja noudattamiseen, hän kuitenkin on vajavainen ja erehtyväinen ihminen niin että kristillisten asioiden ymmärtämiseen (tai ainakin niiden toteuttamiseen) helposti sekoittuu omaa inhimillisyyttä, lihallisuutta.
On turvallista kun tiedämme että Jumala tietää mitä tekee. Hänen kurituksensa ei ole sattumanvaraista eikä mene yli rajojen. Hän tietää mikä meille oikeasti on hyväksi ja kurittaessaankin toimii tosi parhaaksemme että meille kävisi hyvin. Hän ei ole niin kuin maalliset vanhempamme.
"Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään" Hebrealaiskirje 12:10.
Jumalan kokeminen turvallisena taivaallisena Isänä antaa kokemuksen todellisesta vanhemmuudesta, jota maallinen vanhemmuus parhaimmillaankin heijastaa vain vajavaisesti. Saamme kokea millainen on todellinen Isä jonka sydän on eheä ja joka kykenee aina ajattelemaan lapsensa parasta. Hänen rakastavassa sylissään opimme olemaan armollisia maallisia vanhempiamme kohtaan, jotka eivät kyenneet samaan.- kkkk-h
Ei kukaan jaksa lukea noin pitkiä monologeja. Kun sanot asiasi lyhyesti ja ytimekkäästi tulet paremmin ymmärretyksi.
- teapot
Jos "olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa" sisältää oletuksen, että myös vanhemmat ovat kristittyjä eli ovat Herrassa, kuinka sitten vanhemmat jotka eivät ole uskovia? Eikö heitä tulee kunnioittaa samalla tavalla?
Kuuliaisuudessa on toki eroa. Joudumme tekemään vaikeita ratkaisuja. Herra antaa viisautta kun sitä puhtain sydämin anotaan. Jos vanhemmat ovat ei-kristittyjä ja vaativat hylkäämään Herran, kumpaa tulee kunnioittaa, vanhempien vaatimusta vai omaa uskoa? Kumpi on Jumalan sanan oikeaa noudattamista?
Usko on Jumala vaikuttama ja menee kaiken muun edelle. Tarvitsemme erityistä Pyhän Hengen johdatusta toteuttaaksemme uskoa viisaasti ja oikein. Kulttuurissa jossa hebrealaiskirje on kirjoitettu lapset saattoivat elää vanhempien yhteydessä pitkäänkin. Perheyhteys ja sukulaisuussuhteet olivat tärkeitä. Kunnioitusta piti osoittaa vanhemmille vielä sittenkin kun oli perustanut oman perheen. Jos vanhemman ja lapsen suhde katkesi lapsen tultua uskoon, se ei antanut lapselle oikeutta väheksyä ei-kristittyjä vanhempiaan. Sellainen olisi ollut pöyristyttävää ja käsittämätöntä. Vanhempia tuli kunnioittaa heidän vanhemmuutensa tähden - silloinkin kun näiden vaatimuksia oli mahdotonta noudattaa.
Olisiko tässä jotain oppimista?
Jumalan käsky on yksiselitteinen: KUNNIOITA ISÄÄSI JA ÄITIÄSI. Jeesus täytti lain mutta ei kumonnut sitä. Käsky on kristitylle velvoittava. Myös ei-kristittyjä vanhempia tulee kunnioittaa heidän vanhemmuutensa tähden. Jumalan heille myöntämää asemaa tulee kunnioittaa - se on Jumalan luoman järjestyksen kunnioittamista. He aikanaan sitten ovat vastuussa Jumalan edessä kuinka ovat Häneen suhtautuneet ja Häneltä saamaansa asemaa käyttäneet.
Jumala ei kunnioita vääriä tekoja eikä meidänkään tule kunnioittaa vääryyttä. Jumalan säätämystä tulee kuitenkin kunnioittaa. Jokainen omalla kohdallaan on vastuussa suhteestaan Jumalan sanaan. Vanhempi on vastuussa että kasvattaa lasta oikein ja ettei kuritus ole kohtuutonta eikä julmaa - jos hän tässä erehtyy ja tekee väärin, hän on erehdyksistään vastuussa.
Lapsi on vastuussa siitä että pyrkii kunnioittamaan vanhempiaan ja asemaa, joka heillä Jumalan järjestyksessä on, silloinkin kun vanhemmat eivät ole kristittyjä tai ovat kristittyinä käyttäytyneet väärin ja ymmärtämättömästi - jos suhtaudumme vanhempiimme epäkunnioittavasti, koska näiden teot eivät ole oikeita ja kunnioitettavia, olemme tästä erehdyksestämme vastuussa.
Jokaisella on siis oma vastuunsa.
Jos pitäisimme huolta omasta vastuullisuudestamme ja siinä katsoisimme Kristukseen, leväten taivaallisen Isän armossa ja hyvyydessä - sen sijaan että liian helposti kiinnitämme huomion toisen vastuullisuuteen, vaadimme lähimmäiseltä ja syytämme häntä, unohtaen oman osamme - voisimme sisäisesti hyvin.
Uskovan suhde Jumalaan on aina omakohtainen suhde. Meidän tulee katsoa Kristukseen ja ymmärtää Hänen pyhä tahtonsa. Hänen tahtonsa on hyvä ja Hän tietää mitä meiltä odottaa, että se on meille parhaaksi, vaikka emme sitä ymmärtäisikään.
Omakohtaisessa uskonsuhteessa Herraan, vastuullisena valvoen ja pitäen sanaa elämämme auktoriteettina, saamme kristittyinä kokea Jumalan parantavaa rakkautta siinä missä meitä vastaan on rikottu ja vaikeuksien keskelläkin iloita Hänen armonsa rikkaudesta, siitä että Hän on erehtymätön ja hyvä.
Monella tavalla pimeän ja raadollisen maailman keskellä vain Jumala on erehtymätön rakkaus. Aikamoinen monologi ja vihakirjoitus muita uskovia kohtaan.
Mistä tuo vihasi muita, esim luterilaista kirkkoa vastaan tulee?- teapot
No, sinun monologisi on aika lailla lyhyempi Peku. Siinä on varmasti etunsa. Huono puoli on että asiat jäävät perustelematta...
Vihakirjoitus - kuinka niin? Viha luterilaista kirkkoa kohtaan - mistä päättelet että vihaan luterilaista kirkkoa?
Varsin hyvällä syyllä sinunkin monologiasi voisi sanoa vihakirjoitukseksi.... ja samalla tavalla kärjistäen voin kysyä, mistä tulee sinun vihasi armoa ja anteeksiantamusta kohtaan joka hyväksyy ihmisen, mutta ei ihmisen syntejä?
Sinun mielestä pitäisi hyväksyä ihmisen pahat teotkin, niinkö, ja se että en hyväksy Raamattuun vetoamalla harjoitettua lasten alistamista, jota jotkut uskovat ovat harjoittaneet, ja sanon että apua tulisi hakea vaikka ammattiauttajilta, on sinun mielestä vihaa näitä uskovia kohtaan?
Opettele erottamaan asiat asioista. Mielellään keskustelen kanssasi asioista jos haluat keskustella, luulisi että näinkin monta kohtaa sisältävästä aloituksesta löytyy jotain keskustelun aihetta. Mutta jos motiivisi palstalla on pelkästään tarve leimata ja keksimällä keksiä parjaamisen aihetta, antaa olla...
Niin että onko sinulla sanottavaa itse aloituksesta? Löytyykö mitään mistä olet samaa mieltä? Missä kohdassa erityisesti toista mieltä? Onko aloituksessa tai sen eri osissa mielestäsi ristiriitaa, millä tavalla? Aivan pe.ku!
Ja teapot!
Lue se kirja,ennekuin tuomitset ketään!
En sano ettet ole kristitty,
mutta jos olet lue se kirja!
Teapot!
Ennenkuin tuomitset ketään meistä!
Oli hän sitten ateisti,ortodoksi,hellari,
tai mikä vaan!
Uskosi tuntuu omahyväiseltä,anteeksi,mutta näin on.
- teapot
Itselläni oli tilanne joitain vuosia uskoontuloni jälkeen että koin Pyhän Hengen ohjaavan sisintäni antamaan anteeksi vanhemmilleni. Tilanne oli sikäli absurdi että en kokenut anteeksiantamisen tarvetta, koska minulla ei ollut heitä kohtaan syytöstä, ei tietoista katkeruutta. Mielestäni lapsuuteni oli ollut kohtalaisen ok eivätkä ikävätkään asiat olleet jääneet minua painamaan.
Jumalan ääni sisimmässäni oli kuin hiljainen kuiskaus, mutta sen suunnasta en voinut erehtyä, lempeästi se ohjasi minua tähän suuntaan. Niinpä sanoin jotenkin tähän tapaan:
"Jumala, jos on niin että vanhempani ovat tehneet jotakin sellaista joka on ollut väärin ja tarvitsee anteeksiantamustani... jos minulla on vaikka tiedostamatonta katkeruutta heitä kohtaan... sinä nämä kaikki tiedät, Herra, siinä tapauksessa tahdon antaa anteeksi... päätän antaa anteeksi."
Rukouksen seurauksena koin että jotakin tapahtui sisimmässäni. Koin tehneeni oikein ja että Herra oli tässä asiassa mukana. Vedet tulivat silmiin...
Uskon että jotain minussa parantui ja vapautui vaikka en tietoisesti ymmärtänyt mitä ja kuinka. Se oli alku.
Vähitellen tulin tiedostamaan että lapsuuteni ei sittenkään ollut niin ok kuin olin tahtonut ajatella. Ymmärsin väärien asioiden vahingoittaneen ja loukanneen sisintäni. Jumala käytti erityisti kahta tilannetta näiden asioiden saattamiseksi tietoisuuteni.
Uskon että Jumala on nyt parantanut ja vapauttanut minua lapsuudessa kokemieni vääryyksien vaikutuksista, mutta - minun puoleltani parantumisen ja vapautumisen edellytys oli anteeksiantamukseen suostuminen.!
Kun kristittyinä puhumme anteeksiantamuksesta on syytä korostaa, väärinkäsitysten välttämiseksi, ettei se koskaan tarkoita vääryyden hyväksymistä.
Anteeksiantamusta tarvitaan nimenomaan koska on vääryyttä ja koska vääryys ei ole hyväksyttävää. En hyväksy asioita jotka annan anteeksi, mutta hyväksyn ihmiset, jotka ovat tehneet väärin. Kuten Jumalakaan ei hyväksy syntiä mutta rakkaudessaan hyväksyy ihmisen.
Saamme Jumalan hyväksynnän osaksemme VAIN JEESUKSESSA, ja siksi Hän on voimamme antaa anteeksi NIILLE, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet:
"Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.' Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.' Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.' Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
Matteus 18:22-35. Löytyykö Raamatusta kehoitusta -kunnioita lastasi, jotta kauan eläisit jne...
Lasten kunnioittaminen on kai sitä kulttuurisidonnaista juttua, että Raamattuun sitä ei ole ohjeistukseksi vanhemmille kirjoitettu?- teapot
Niin juuri...Liberaaliteologinen rusinat pullasta -mentaliteetti, että Raamatusta noukitaan inhimilliseen humanismiin sovitettavissa olevia kohtia hyväksyen homous yms. muka kristillisen lähimmäisenrakkauden nimissä, sahaa omaa oksaa. Se tekee kristillisyydelle suuren vahingon. Mikä on kulttuurisidonnaista ja mikä ei kun kaikki mikä ei sovi oman inhimillisen teologian tulitikkuaskiin, heitetään yli laidan vanhanaikaisena ja kulttuurisidonnaisena... Ehkä sitten Jeesuksen esimerkki, kun hän asetti lapset, nuo väheksytyt ja pienimmät, esikuvaksi ja kehotti ihmisiä tulemaan heidän kaltaisekseen, on sekin vain kulttuurisidonnaisuutta jonka nykypäivän uskova voi sivuuttaa?
Jeesuksen esimerkin kanssa linjassa koko UT puhuu ihmisarvosta, jokaisen ihmisen loukkaamattomuudesta, heikompien suojelemisesta jne. että kyllä luulisi olevan jokaiselle kristitylle selviö, että lapsen(kin) ihmisarvoa tulee kunnioittaa.
Lapsen kunnioittamista ei kuitenkaan voi rinnastaa aikuisen kunnioittamiseen. En tiedä mikä on tuo alkukielen sana kun kehoitetaan "kunnioittamaan" vanhempia. Joka tapauksessa vanhemmalle kuuluu auktoriteettiasema. Lasta ei voida pitää auktoriteettina jota kunnioitettaisiin antamalla hänen sanella perheyhteisön säännöt. Niin sanottu vapaa kasvatus kokeili sitä linjaa ja tulokset ovat huonoja. Vanhempi ei ole lapsen tasavertainen kaveri vaan vanhempi.
Jokaista tulee kunnioittaa siinä asemassa missä hän on, lasta tulee kunnioittaa Jumalan lahjana, jota on suojeltava ja kasvatettava oikeudenmukaisesti ja rakkaudella.
Kun puhutaan perheen sisäisestä järjestyksestä, jossa jokaisella on oma vastuunsa elää Jumalan mielen mukaista elämää, ehkä kunnioitus ja kuuliaisuus ovat oikeimmat sanat lapsille muistuttamaan heitä asemastaan suhteessa vanhempiin, ja vastaavasti aikuisille voidaan puhua esim. hoivaamisesta ja varjelemisesta...
Efesolaiskirje:
"Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa."
Ef.6:4 (1938).
Efesolaiskirje:
"Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan."
Ef.6:4 (uudempi käännös).
"Herran kurissa ja nuhteessa" (=Jumalan tahdon mukaisesti) ei siis ole mielivaltaisuutta ja alistamista, jotka synnyttävät uhmaa ja vihamielisyyttä.
Ef.6:4 muistuttaa että kasvatuksessa tulee olla oikea, rakastava ja lapsen arvoa kunnioittava asenne - silloinkin kun joudutaan nuhtelemaan ja ojentamaan - kuten Herrallakin on rakastava ja huolehtiva asenne, hyvä tahto ihmistä kohtaan. Hyvä pakis!
Kunnioita lastasi,ja estä se
ettei häntä kukaan koskaan
käytä hyväkseen.
Silloin jumala sammuu jokaisen pienenkin sielun
sydämestä......leahimn kirjoitti:
Hyvä pakis!
Kunnioita lastasi,ja estä se
ettei häntä kukaan koskaan
käytä hyväkseen.
Silloin jumala sammuu jokaisen pienenkin sielun
sydämestä......Jokaisella joka koskee viattomuuteen,
hänellä on sielun huone tyhjä!- lllll
Hydyn sydämestäni pakiksen_ kommenttiin.
Onhan täällä ajattelevia ihmisiä, luulin jo... teapot kirjoitti:
Niin juuri...Liberaaliteologinen rusinat pullasta -mentaliteetti, että Raamatusta noukitaan inhimilliseen humanismiin sovitettavissa olevia kohtia hyväksyen homous yms. muka kristillisen lähimmäisenrakkauden nimissä, sahaa omaa oksaa. Se tekee kristillisyydelle suuren vahingon. Mikä on kulttuurisidonnaista ja mikä ei kun kaikki mikä ei sovi oman inhimillisen teologian tulitikkuaskiin, heitetään yli laidan vanhanaikaisena ja kulttuurisidonnaisena... Ehkä sitten Jeesuksen esimerkki, kun hän asetti lapset, nuo väheksytyt ja pienimmät, esikuvaksi ja kehotti ihmisiä tulemaan heidän kaltaisekseen, on sekin vain kulttuurisidonnaisuutta jonka nykypäivän uskova voi sivuuttaa?
Jeesuksen esimerkin kanssa linjassa koko UT puhuu ihmisarvosta, jokaisen ihmisen loukkaamattomuudesta, heikompien suojelemisesta jne. että kyllä luulisi olevan jokaiselle kristitylle selviö, että lapsen(kin) ihmisarvoa tulee kunnioittaa.
Lapsen kunnioittamista ei kuitenkaan voi rinnastaa aikuisen kunnioittamiseen. En tiedä mikä on tuo alkukielen sana kun kehoitetaan "kunnioittamaan" vanhempia. Joka tapauksessa vanhemmalle kuuluu auktoriteettiasema. Lasta ei voida pitää auktoriteettina jota kunnioitettaisiin antamalla hänen sanella perheyhteisön säännöt. Niin sanottu vapaa kasvatus kokeili sitä linjaa ja tulokset ovat huonoja. Vanhempi ei ole lapsen tasavertainen kaveri vaan vanhempi.
Jokaista tulee kunnioittaa siinä asemassa missä hän on, lasta tulee kunnioittaa Jumalan lahjana, jota on suojeltava ja kasvatettava oikeudenmukaisesti ja rakkaudella.
Kun puhutaan perheen sisäisestä järjestyksestä, jossa jokaisella on oma vastuunsa elää Jumalan mielen mukaista elämää, ehkä kunnioitus ja kuuliaisuus ovat oikeimmat sanat lapsille muistuttamaan heitä asemastaan suhteessa vanhempiin, ja vastaavasti aikuisille voidaan puhua esim. hoivaamisesta ja varjelemisesta...
Efesolaiskirje:
"Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa."
Ef.6:4 (1938).
Efesolaiskirje:
"Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan."
Ef.6:4 (uudempi käännös).
"Herran kurissa ja nuhteessa" (=Jumalan tahdon mukaisesti) ei siis ole mielivaltaisuutta ja alistamista, jotka synnyttävät uhmaa ja vihamielisyyttä.
Ef.6:4 muistuttaa että kasvatuksessa tulee olla oikea, rakastava ja lapsen arvoa kunnioittava asenne - silloinkin kun joudutaan nuhtelemaan ja ojentamaan - kuten Herrallakin on rakastava ja huolehtiva asenne, hyvä tahto ihmistä kohtaan.rusinoita pullasta
"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain"
Onkohan tuoki Ef. kirjekin kulttuurisidonnaista, kun siinä mainitaan vain isä lastenkasvattajana?
"noukitaan inhimilliseen humanismiin sovitettavissa olevia kohtia hyväksyen homous yms. muka kristillisen lähimmäisenrakkauden nimissä, "--->
---> "Jeesuksen esimerkin kanssa linjassa koko UT puhuu ihmisarvosta, jokaisen ihmisen loukkaamattomuudesta,"
niin että missä on nyt se Jeesuksen mukainen ihmisarvo?
Lapsen kunnioittaminen on sitä, että lapsi saa vapaasti kasvaa kodeissa, eikä häntä hukuteta Jumalan syviin vesiin.
Eiköhän se ole parempi vain myöntää, että ihmisen käsityskyvyn ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvaessa, lapsikin voi paremmin eikä lasta tarvitse mikkelinpäivänä markalla ostaa työorjaksi.leahimn kirjoitti:
Hyvä pakis!
Kunnioita lastasi,ja estä se
ettei häntä kukaan koskaan
käytä hyväkseen.
Silloin jumala sammuu jokaisen pienenkin sielun
sydämestä......Nimenomaan, kunniota lastasi niin että kuulet lapsen hädän, äläkä kiellä sellaista Jumalan nimeen lapselta, joka on vahingollista lapsen kasvulle.
- teapot
pakis__ kirjoitti:
rusinoita pullasta
"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain"
Onkohan tuoki Ef. kirjekin kulttuurisidonnaista, kun siinä mainitaan vain isä lastenkasvattajana?
"noukitaan inhimilliseen humanismiin sovitettavissa olevia kohtia hyväksyen homous yms. muka kristillisen lähimmäisenrakkauden nimissä, "--->
---> "Jeesuksen esimerkin kanssa linjassa koko UT puhuu ihmisarvosta, jokaisen ihmisen loukkaamattomuudesta,"
niin että missä on nyt se Jeesuksen mukainen ihmisarvo?
Lapsen kunnioittaminen on sitä, että lapsi saa vapaasti kasvaa kodeissa, eikä häntä hukuteta Jumalan syviin vesiin.
Eiköhän se ole parempi vain myöntää, että ihmisen käsityskyvyn ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvaessa, lapsikin voi paremmin eikä lasta tarvitse mikkelinpäivänä markalla ostaa työorjaksi.Kristitty lukee Vanhaa testamenttia UT:n valossa. Pelastus löytyy UT:n ilmoituksesta ja samoin ohjeet kuinka pelastettuna (=kristittynä) tulee elää. Pyhä Henki ohjaa ja auttaa sanoman ymmärtämisessä.
Lainaamasi kohta vitsan käyttämisestä on VT:sta.
Lapsi tarvitsee kuria. Kuulin hiljattain eräästä luterilaisen kirkon nuorisotyöntekijästä - joka muuten on erittäin liberaali henkilö ja taitaa kuulua juuri niihin humanistisiin rusinoiden noukkijoihin - että oli ollut kiitollinen saamastaan piiskauksesta. Äiti oli antanut vitsaa hänelle. Sen verran tiedän että äiti on nykyään helluntailainen mutta en tiedä oliko silloin. Häntä oli useat kerrat kielletty menemästä vuolaan kosken partaalle, joka oli heidän kotipihan lähellä. Sitten äiti näki hänet siellä kosken äärellä kuikuilemassa. Vei tytön sisälle ja antoi vitsaa. Henkilö kertoi tästä ystävälleni hiljattain, että se oli ainoa kerta kun on saanut vitsaa ja että ilman tuota piiskaamista hän olisi varmaan hukkunut lapsena, niin kovapäinen hän oli, mutta sen jälkeen ei sitten mennyt kosken partaalle.
Minä en kannata ruumiillista kuritusta varsinaisesti. En ainakaan ensisijaisena kasvatuskeinona, mutta nykyään on menty toiseen äärimmäisyyteen ja lapset saa hyppiä vanhempien nenille, ja sekään ei ole hyvä. Itse kyllä ymmärrän jos on joskus annettu luunappi tai vitsaa kuten tuossa tapauksessa, en pidä sitä pahana asiana, kun kuritus ei ole mielivaltaista eikä muutenkaan tolkutonta. Siitä lähinnä on kyse. Lapsen täytyy saada kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu silloinkin kun on tehnyt väärin, ettei hyväksyntää tarvitse ansaita tottelevaisuudella. Tämä perusta pitäisi olla kunnossa. En usko että muutamalla aiheesta annetulla tukkapöllyllä tai jopa vitsan antamisella on ollut vahingollista seurausta, jos se perusta on kunnossa ja lapsi tietää olevansa rakastettu.
Tietenkään en kehoita ketään antamaan luunappia tai vitsaa vaan neuvon ensinnäkin, että vanhempi käsittelee omat vihantuntemuksensa ettei ryhdy turhautumiaan purkamaan lapseen, ja toiseksi, jos lapsen tekemät kolttoset on vakavia sittenkin pitäisi pyrkiä ratkaisemaan asiat keskustelemalla ja muilla rangaistuksin kuin fyysisesti.
Asiaa yleisluontoisesti pohdiskellen olen kuitenkin sitä mieltä... no, nykyäänhän kaikki ruumiillinen kuritus on laissa kielletty, joten sanon menneessä aikamuodossa... en usko että ruumiillisesta kurituksesta tuli lapselle traumoja silloin kun se ei ollut ensisijainen kurituskeino ja sitä ei käytetty lapsen vaientamistarkoituksessa vaan painavasta syystä.
Aloitusviestissä viittasin siihen ikävään puoleen että uskonnolliset tai muuten uskontoa omiin pyrkimyksiin käyttävät ihmiset (joskus jopa uskovaiset ihmiset) ovat tehneet vahinkoa noukkimalla Raamatusta kohtia joilla ovat saaneet ikäänkuin jumalallisen oikeutuksen tolkuttomalle käyttäytymiselle, joka millään muotoa ei ole ollut UT:n esimerkin ja Jumalan Hengen mukaista käyttäytymistä vaan ilmentää ihmisen synnillisyyttä ja rikkinäisyyttä.
Koska ihminen on rikkinäinen eikä ruumiillista kuritusta antaessaan ole läheskään aina toiminut kohtuullisesti ja harkiten, voi olla hyväkin että on tällainen erittäinen tiukka laki joka pyrkii kitkemään kaiken ruumiillisen kurituksen ja antaa viranomaisille mahdollisuudet puuttua asioihin nopeastikin. Näin saadaan väkivaltaiset ja lasta alistavat tilanteet katkaistua ja tarvittaessa otettua lapsi huostaan sairaasta perheyhteisöstä. Mutta mielestäni tässä tulisi käyttää järkeä ja katsoa tilanteet kokonaisvaltaisesti, ettei esim. yhdestä piiskauksesta lähdetä järjettömiin toimenpiteisiin, huostaanotolla uhkailuun yms., jos perhe muuten ei ole pahasti ongelmainen.
Hyvä että viranomaisilla on mahdollisuudet puuttua kunhan ei mennä toiseen äärimmäisyyteen joka sekin on epätervettä, äärimmillään neuroottista käyttäytymistä.
Rajoja ja rakkautta. Se on minun mottoni, ja mielestäni UT:n hengen mukainen ohje.
Hei!
Oletko löytänyt sen kyseisen kirjan?Pelkästään vanhempien kunnioittaminen jättää kysymyksen vajavaiseksi ja näkyy aloittajan pitkissä kirjoituksissa.
Välittömästi nousee kysymys, eikö vanhempien tule kunnioittaa lapsiaan. Jos näin on, oikeus lapsen raamatulliseen Fyysiseen kurittamiseen lakkaa. Monta muutakin raamatun jaetta menee roskikseen.
Kun sanomme -kunnioita kaikkia ihmisiä- niin eikö silloin ihmissuhteiden perusta lähde terveeltä pohjalta. Biologiset tai kasvattivanhemmat ovat silti erityisasemassa sukusuhteen takia.
Toinenkin virhe aloittajalla on. Hän olettaa, että vain uskovilla olisi moraalia. Tämä on kaikkien virheiden äiti. Ei ihmiskuntaa pidä jakaa. Se pitää pitää yhdessä, koska se on sitä.- äiti*
Hän olettaa, että vain uskovilla olisi moraalia. Tämä on kaikkien virheiden äiti.<
Olet oikeassa suopursukka:)
Kaikilla, jopa lapsilla on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun.
Olisi paljonkin sanottavaa, mutta turha sanoa, täällä on jo päättäneet kuinka asioiden kuuluu olla. äiti*: "Kaikilla, jopa lapsilla on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun".
"Se, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, ei pääse sinne sisälle",( Mark.10:13-15).
Jumala asettaa meille näin lapsen esikuvaksi uskosta ja luottamuksesta Jumalaan.
Samoin lapsi on luottavainen ympäristöään ja muita ihmisiä kohtaan.
Tästä kertoo hyvän esimerkin tunnettu norjalainen kirjailija O. HALLESBY kirjassaan "Uskonelämän salaisuuksia".
"Eräänä päivänä kotiimme tuli kerjäläinen, joka näytti niin iljettävältä ja luotaantyöntävältä, että hän oli melkeinpä pelottava. Mutta pieni lapsemme meni heti hänen luokseen, kiipesi hänen syliinsä ja kietoi kätensä hänen kaulalleen.
Lapsi voi voittaa esteitä, joita me emme kykene voittamaan".
Itse olen huomannut samaa työskennellessäni kehitysvammaisten parissa. Voi kuinka avoimia ja vilpittömiä he ovatkaan muita ihmisiä kohtaan. Meillä olisi tässä asiassa heiltä paljon opittavaa.
Teapot otti aamun viestissään huomattavsti myönteisemmän kannan kuin avauksessaan.
Vanhempien kunnioitukseen kuuluu myös lasten henkinen kasvattaminen, Valmentaminen selviytymään elämästä, moraalikysymyksiä ym..
Lapsille luetaan satuja tai TV:stä katsotaan lastenohjelmia. Osa TV:n tuotannosta on aikuisten väkivaltaa lapsille muokattuna ja kielteistä.
Osa on myönteistä kasvattamista satujen muodossa. On puhuvia eläimiä tai lapsia elämässä monenlaisissa yhteyksissä. Niiden avulla lapsi oppii hyväksymään erilaisuutta ja reaalista moraalia vastoin raamatun ahdasmielisyyttä.
Satujen kohdalla pitäisi muistaa sanoa lapselle, että todellisuudessa ei ole puhuvia eläimiä tai muuta kummallista. Muuten lapsi voi oppia uskomaan esim. puhuvaan jänikseen.
Sellaista painolastia ei saisi lasten kontolle asettaa, että joku "olematon" tarkkailee heitä eikä myöskään että "olematon" antaisi heille palkkion.
Kun lapsi oppii todellisuutta satujen muodossa, silloin he ovat yhtä vanhempiensa kanssa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj252510- 1411873
- 661747
Onkohan tämä jotain elämää suurempaa
Vai olenko kehitellyt nämä tunteet vain omassa pääkopassani. Tunne kyllä sanoo että jotain tässä on.. Toivottavasti et m351423KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa
Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.511346Nainen sä olet
arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r771229- 1171174
Voi kun pian voisi varmuudella sanoa
mitä tämä on. Suuri, suuri rakkaustarina vai pelkästään pitkä ja kipeä oppitunti. :(591102Jos olisin
Ollut ns. pelimies olisin myös käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Välillä vain tuntuu että olisit itse nimenomaan halunnut p571097Luotathan?
Muistan kun olit vihainen minulle. Niin järkyttävän söpönä ja silti niin vastustamattoman ihanana en ole ikinä ketään na311020