Skolgång

Det är trevligt med småbarn,de har inga fördomar.Mitt lilla fyraåriga barnbarn klarar sig galant på både finska och svenska.Med pappa och hans släkt talas det finska och med mamma och mammas släkt svenska.Hon går i svenskspråkigt dagis och senare är det tänkt svenskspråkig skola beroende på att boningsorten är övervägande finskt.Det "svagare " språket behöver mera stöd.

mormor-farmor kirjoitti:

Det är trevligt med småbarn,de har inga fördomar.Mitt lilla fyraåriga barnbarn klarar sig galant på både finska och svenska.Med pappa och hans släkt talas det finska och med mamma och mammas släkt svenska.Hon går i svenskspråkigt dagis och senare är det tänkt svenskspråkig skola beroende på att boningsorten är övervägande finskt.Det "svagare " språket behöver mera stöd.

Lue lisää

Lapsen mahdollinen puolikielisyys on vaiettu asia paitsi kielikylpyjen kohdalla, myös kaksikielisille perheille suunnatussa markkinoinnissa (Folkting: "Anna lapselle lahja"), josta oma perheemmekin on saanut osansa.

Virallisissa kielikylpysuosituksissa vaaditaan, että lapsen tulee olla vähintään 4-vuotias, äidinkieleltään normaalisti kehittynyt ja kieli-identiteetiltään selkeästi suomenkielinen, ennenkuin hänet voidaan hyväksyä kielikylpyyn. Suositusten takana on pyrkimys vähentää nk. puolikielisyyttä, jossa lapsi ei hahmota kunnolla kumpaakaan kieltä. Suositusten noudattamisesta huolimatta kielikylvetetyillä lapsilla esiintyy muita enemmän kielen kehityksen häiriöitä ja oppimisvaikeuksia.

Puolikielinen lapsi ei pysty puhumaan kumpaakaan kieltä ilman toisen kielen sekoitusvaikutusta, syntyperäisen puhujan tapaan. Kielten sekoittuminen voi ilmetä monella tavalla – sanastossa, ilmaisutyylissä, kielen rakenteissa ja kirjoittamisessa. Puolikielisyys johtaa usein lapsen myöhempiin yleisiin oppimisvaikeuksiin.

Kielikylpyihin liittyvistä todetuista riskeistä huolimatta suomenkielisten lasten kielikylpyjä ollaan lisäämässä lähivuosina huomattavasti samalla kun kielikylpyjen haitoista vaietaan. Suomessa poikkeuksellisen suurta kiinnostusta kielikylpyihin ja niiden saatavuuden lisäämiseen selittää osaltaan vanhempien tietämättömyys sekä poikkeuksellinen kielipolitiikka. Koulujen raskas kieliohjelma ja yhteiskunnan ylimitoitetut ruotsintaitovaatimukset kasaavat paineita kielten opetukseen. Kielikylvyn toivotaan keventävän kieltenopiskelua. Sen sijaan, että tunnustettaisiin tosiasiat ja hyväksi tiedetyt tavat edesauttaa suomenkielisten monipuolista kielitaitoa muttamalla kielilainsäädäntöä ja opetussuunnitelmia, takerrutaan nykyiseen aikansa eläneeseen järjestelmään ja sen ylläpitämisellä perusteltuihin keinoihin.
Vanhemmat olisi eturivissä saatava ymmärtämään lapsen kielellisen kasvuympäristön merkitys. Ja se, että puutteellinen äidinkielen taito haittaa myös muiden kielten kunnollista omaksumista.

Kaksikielisten perheiden lasten puolikielisyysriskistä ei mikään taho ohjeista mitenkään. Lapsi saatetaan panna hyvin pienenä ruotsinkieliseen päivähoitoon, vaikka lähin hoitaja kotona sekä ympäristö muuten olisi suomenkielinen.
Kaksikielisissä parheissä tavanomainen puheen kehityksen viivästyminen ei myöskään ole harmiton asia. Kieli on ajattelun väline ja edellytys sekä lapsen kognitiivisen puolen (tiedon käsittelyn) että tunne-elämän kehitykselle. Kieli on väline myös lapsen hiljattaiselle terveelle itsenäistymiselle ja erkaantumiselle hoitavasta vanhemmasta. Pienellä lapsella on tarve ilmaista itseään jo paljon ennen kuin hän saa kielelliset työkalut käyttöönsä. Vajaan puhekyvyn omaava lapsi turhautuu helposti, mikä voi näkyä joskus ulospäin kovanakin uhmakkuutena tai sisäänpäin kääntymisenä. Leikki-ikäisen lapsen vajaa kielellinen kehitys vaikuttaa myös hänen sosiaalisiin suhteisiinsa ja kuvaan omasta itsestään.

Lapsen edun mukaista olisi kasvattaa suomenkielisen vanhemman pääasiallisessa hoidossa ja suomenkielisessä ympäristössä elävä lapsi ensin hyvin suomea taitavaksi (vaikka toinen vanhempi puhuisikin sitten lapselle omaa kieltään, sitä ei voitane kieltää), ja aloittaa "kielikylvetys" (ts. muun kielinen hoito) kodin ulkopuolella myöhemmin. Muun kuin ruotsinkielisissä päiväkodeissa tapahtuu näin. Esim. saksalaisen koulun suomalaiset lapset menevät 5-vuotiaina Kindergarteniin oppimaan kieltä, josta sitten aikanaan siirrytään asteittain kokonaan saksankieliseen kouluopetukseen.

http://www.pakkoruotsi.net/kielikylpy.shtml

pakkoruotsi.net kirjoitti:

Lapsen mahdollinen puolikielisyys on vaiettu asia paitsi kielikylpyjen kohdalla, myös kaksikielisille perheille suunnatussa markkinoinnissa (Folkting: "Anna lapselle lahja"), josta oma perheemmekin on saanut osansa.

Virallisissa kielikylpysuosituksissa vaaditaan, että lapsen tulee olla vähintään 4-vuotias, äidinkieleltään normaalisti kehittynyt ja kieli-identiteetiltään selkeästi suomenkielinen, ennenkuin hänet voidaan hyväksyä kielikylpyyn. Suositusten takana on pyrkimys vähentää nk. puolikielisyyttä, jossa lapsi ei hahmota kunnolla kumpaakaan kieltä. Suositusten noudattamisesta huolimatta kielikylvetetyillä lapsilla esiintyy muita enemmän kielen kehityksen häiriöitä ja oppimisvaikeuksia.

Puolikielinen lapsi ei pysty puhumaan kumpaakaan kieltä ilman toisen kielen sekoitusvaikutusta, syntyperäisen puhujan tapaan. Kielten sekoittuminen voi ilmetä monella tavalla – sanastossa, ilmaisutyylissä, kielen rakenteissa ja kirjoittamisessa. Puolikielisyys johtaa usein lapsen myöhempiin yleisiin oppimisvaikeuksiin.

Kielikylpyihin liittyvistä todetuista riskeistä huolimatta suomenkielisten lasten kielikylpyjä ollaan lisäämässä lähivuosina huomattavasti samalla kun kielikylpyjen haitoista vaietaan. Suomessa poikkeuksellisen suurta kiinnostusta kielikylpyihin ja niiden saatavuuden lisäämiseen selittää osaltaan vanhempien tietämättömyys sekä poikkeuksellinen kielipolitiikka. Koulujen raskas kieliohjelma ja yhteiskunnan ylimitoitetut ruotsintaitovaatimukset kasaavat paineita kielten opetukseen. Kielikylvyn toivotaan keventävän kieltenopiskelua. Sen sijaan, että tunnustettaisiin tosiasiat ja hyväksi tiedetyt tavat edesauttaa suomenkielisten monipuolista kielitaitoa muttamalla kielilainsäädäntöä ja opetussuunnitelmia, takerrutaan nykyiseen aikansa eläneeseen järjestelmään ja sen ylläpitämisellä perusteltuihin keinoihin.
Vanhemmat olisi eturivissä saatava ymmärtämään lapsen kielellisen kasvuympäristön merkitys. Ja se, että puutteellinen äidinkielen taito haittaa myös muiden kielten kunnollista omaksumista.

Kaksikielisten perheiden lasten puolikielisyysriskistä ei mikään taho ohjeista mitenkään. Lapsi saatetaan panna hyvin pienenä ruotsinkieliseen päivähoitoon, vaikka lähin hoitaja kotona sekä ympäristö muuten olisi suomenkielinen.
Kaksikielisissä parheissä tavanomainen puheen kehityksen viivästyminen ei myöskään ole harmiton asia. Kieli on ajattelun väline ja edellytys sekä lapsen kognitiivisen puolen (tiedon käsittelyn) että tunne-elämän kehitykselle. Kieli on väline myös lapsen hiljattaiselle terveelle itsenäistymiselle ja erkaantumiselle hoitavasta vanhemmasta. Pienellä lapsella on tarve ilmaista itseään jo paljon ennen kuin hän saa kielelliset työkalut käyttöönsä. Vajaan puhekyvyn omaava lapsi turhautuu helposti, mikä voi näkyä joskus ulospäin kovanakin uhmakkuutena tai sisäänpäin kääntymisenä. Leikki-ikäisen lapsen vajaa kielellinen kehitys vaikuttaa myös hänen sosiaalisiin suhteisiinsa ja kuvaan omasta itsestään.

Lapsen edun mukaista olisi kasvattaa suomenkielisen vanhemman pääasiallisessa hoidossa ja suomenkielisessä ympäristössä elävä lapsi ensin hyvin suomea taitavaksi (vaikka toinen vanhempi puhuisikin sitten lapselle omaa kieltään, sitä ei voitane kieltää), ja aloittaa "kielikylvetys" (ts. muun kielinen hoito) kodin ulkopuolella myöhemmin. Muun kuin ruotsinkielisissä päiväkodeissa tapahtuu näin. Esim. saksalaisen koulun suomalaiset lapset menevät 5-vuotiaina Kindergarteniin oppimaan kieltä, josta sitten aikanaan siirrytään asteittain kokonaan saksankieliseen kouluopetukseen.

http://www.pakkoruotsi.net/kielikylpy.shtml

Lue lisää

Ruotsin oppiminen ei poikkea mitenkään muiden germaanisten kielten oppimisesta. Miksi käytäntö kaksikielisten perheiden lapsilla ei ole sama kuin edellä mainittu järkeenkäypä malli? Muutoin varoja tuhlailevan kielipolitiikan keskellä tämä ei voi olla resurssikysymys, vaan poliittinen tahdonasia.

Kysymys kielikylvyissä ja kaksikielisissä perheissä kasvavien lasten kielitaidosta ja oppimiskyvystä on osa Suomen tulevaisuutta. On voitava keskustella avoimesti ja julkisesti siitä, mitä olemme valmiit uhraamaan oman valtaapitävän ikäpolvemme poliittisten pyrkimysten tähden, vai olisiko jo muutoksen aika.

Kielikylvystä ollaan – paljolti kielipoliittisen vipuvaikutuksen johdosta – tekemässä jonkinlaista muoti-ilmiötä, jota koskevassa kirjoittelussa ylikorostuvat sen tavoitteet ja ne tulokset, jotka ovat olleet rohkaisevia. Metodi on kuitenkin järjestelmällisenä opetusmenetelmänä suhteellisen uusi, ja sen tulokset ja seuraukset osin vaikeasti mitattavia. Tieteellisessä näytössä on ristiriitaisuuksia. Vaikka kielikylpy on monen kohdalla onnistunut, on osalla kielikylpylapsista –samoin kuin ruotsinkielisissä kouluissa opiskelevilla kaksikielisten perheiden lapsilla – ilmennyt ongelmia äidinkielen hallinnassa. Tutkimusta tehdään ilmeisen vilkkaasti juuri siksi, että näyttöä ei vielä ole tarpeeksi, ja se ei ole riittävän kattavaa.
Mitä tulee kaksikielisten perheiden lapsiin, ongelmia koulumenestyksessä juuri kielenhallinnan takia esiintyy siinä määrin, että aihe on ylittänyt jopa Suomalaisen uutiskynnyksen. Lapsen onnistunut kaksikielistäminen vaatii yleensä erityistä paneutumista sekä kodilta että koululta.
Kieliongelmista ja puolikielisyydestä puhutaan edelleen aktiivisesti yhteyksissä, joissa se on ns. poliittisesti korrektia. Näitä ovat mm. romanien ja maahanmuuttajataustaisten lasten sosiaaliset ja oppimisongelmat, jotka juontuvat nimenomaan vajavaisesta kielenhallinnasta. Ongelmien mekanismi on sama.

Emeritusprofessori Kari Sajavaaran kunniaksi on sanottava, että hän ei ole lähtenyt tuuliviirinä mukaan kielipoliittiseen hegemoniaan, vaan on säilyttänyt kriittisen tutkimusotteen. Marika Tandefelt on puolestaan todennut: "Vaikka asuisin Suomen ruotsinkielisimmällä paikkakunnalla Korsnäsissä, en panisi lastani suomenkieliseen kouluun. On riski että lapsi kadottaa keskeiset osat sanavarastostaan." (Hbl 16.8.02) Näitä ongelmiako ei synny kun suomenkielinen lapsi kylvetetään ruotsilla?
Suomen ja ruotsin osaajiksi kaksikielistyvillä on eräs poikkeuksellinen haaste: Kielten rakenteen ja kieliopin perinpohjainen erilaisuus. Tämä ero on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi englannin ja ranskan välillä. Suomenkieli on myös selvästi vaikeampi omaksuttava kuin muut eurooppalaiset kielet (paitsi unkari ja viron kieli). Kielen hallinta edellyttää paitsi hyvää kieliopin ja kielen sisäisen ajattelutavan hallintaa, huomattavan suurta sanavarastoa. Suomenkielen yksi rikkaus – ja haaste – onkin siinä, että sillä voidaan ilmaista hyvin tarkasti hyvin monivivahteisia asioita jo sanavalintoihin ja sanojen käyttötapoihin nojautuen. Suomenkielisen tekstin vieraalle kielelle (kuten ruotsi, englanti tai ranska) kääntäminen on käytännössä koko tekstin haastavaa uudelleenkirjoittamista. Tämä koskee erityisesti luovaa ilmaisua. Suomenkieltä on huomattavan vaikea oppia täysimittaisesti muuten kuin elinympäristön vallitsevana kielenä. Jos joku ulkomaalainen sitten sattuukin hallitsemaan Suomen muutenkin kuin arkikielen tasolla, hän on Tapaus (kuten Neil Hardwick tai Roman Schatz).
Suomenkielessä on paljon sekä perusasioita että hienouksia, jotka jäävät helposti oppimatta. Suomenkielinen lapsi erityisesti on vaarassa puolikielistyä ainakin suomenkielensä osalta rakenteeltaan huomattavasti yksinkertaisemman germaanisen tai anglosaksisen kielen ottaessa helposti yliotteen. Joka puolelta tulvivan englannin vaikutus suomenkielisten lasten äidinkieleen on jo huomattavissa, vaikka lasten enemmistö ei missään kielikylvyssä olekaan. Äidinkielen opetukselta vaaditaan nykyoloissa paljon.

Lasten kielellisissä valmiuksissa ja olosuhteissa on huomattavia eroja. Kielentuottamisen hitaampi alkaminen kaksikielisten perheiden lapsilla sekä puolikielisyysongelmat, joita myös kielikylpy osaltaa tuottaa, ovat tilastollisia tosiasioita. Ruotsinkielisten lasten kielikylpyjä ollaankin vähentämässä juuri näiden ongelmien takia.
Tragikoomistako vai mitä, mutta RKP:n hiljattain esille ottama (täällä Kestoaiheissakin esiintynyt) aie vaatia ruotsinkielisten tarhojen ja koulujen oppilaille omia rakennuksia, liittyy muodollisesti ajatukseen kielivaikutteiden sekoittumisen ehkäisystä ja paremmasta ruotsinoppimisesta. Tämä vaatimus sinänsä on absurdi, mutta se pohjaa myös muualla (mm. Ruotsissa) käytyyn keskusteluun puolikielisyyden ilmiöstä. Kielipoliittinen viitekehys ja viralliset totuudet vain peittävät meillä alleen asiakeskustelun.

http://www.pakkoruotsi.net/kielikylpy.shtml

Ovanstående inlägg kan stämma för vissa individer men generellt sätt är det ju bevisat att ett barn klarar upp till...minns inte exakt men det var fler än tre språk iaf. Sedan finns det ju förstås avvikande fall. Det kommer alltid finnas ett språk som är starkare än de/det övriga. I vår familj och även de familjer som jag känner har inte haft svårigheter med flerspråkighet i denna omfattning som det framgår i inlägget ovan. Det är ju självklart att ett barn lär sig tala senare om det är fler språk inblandat. Oftast är det också så att i första skedet barnet förstår det man pratar och själva talandet kommer därefter, på plats nr 2. Detta med att blanda språket när man pratar är ju oftast i vuxen ålder ren lathet att man inte riktig tänker till utan plockar med det ordet som man kommer på först. Detta sätt att prata använder man oftast i sitt "eget sällskap". Anstränger man sig så flyter det på ganska bra. Min personlig åsikt är att barnet kan lära sig två eller fler språk väldigt grundligt inkl. tillhörande accent om barnet får utvecklas i den miljön som är lämplig för språkets utveckling. Med detta menar jag skola, förskola, fritidshem, hemmiljö, fritid etc. Det skall finnas balans mellan båda/samtliga språken för att man skall lyckas med detta.

pakkoruotsi.net kirjoitti:

Lapsen mahdollinen puolikielisyys on vaiettu asia paitsi kielikylpyjen kohdalla, myös kaksikielisille perheille suunnatussa markkinoinnissa (Folkting: "Anna lapselle lahja"), josta oma perheemmekin on saanut osansa.

Virallisissa kielikylpysuosituksissa vaaditaan, että lapsen tulee olla vähintään 4-vuotias, äidinkieleltään normaalisti kehittynyt ja kieli-identiteetiltään selkeästi suomenkielinen, ennenkuin hänet voidaan hyväksyä kielikylpyyn. Suositusten takana on pyrkimys vähentää nk. puolikielisyyttä, jossa lapsi ei hahmota kunnolla kumpaakaan kieltä. Suositusten noudattamisesta huolimatta kielikylvetetyillä lapsilla esiintyy muita enemmän kielen kehityksen häiriöitä ja oppimisvaikeuksia.

Puolikielinen lapsi ei pysty puhumaan kumpaakaan kieltä ilman toisen kielen sekoitusvaikutusta, syntyperäisen puhujan tapaan. Kielten sekoittuminen voi ilmetä monella tavalla – sanastossa, ilmaisutyylissä, kielen rakenteissa ja kirjoittamisessa. Puolikielisyys johtaa usein lapsen myöhempiin yleisiin oppimisvaikeuksiin.

Kielikylpyihin liittyvistä todetuista riskeistä huolimatta suomenkielisten lasten kielikylpyjä ollaan lisäämässä lähivuosina huomattavasti samalla kun kielikylpyjen haitoista vaietaan. Suomessa poikkeuksellisen suurta kiinnostusta kielikylpyihin ja niiden saatavuuden lisäämiseen selittää osaltaan vanhempien tietämättömyys sekä poikkeuksellinen kielipolitiikka. Koulujen raskas kieliohjelma ja yhteiskunnan ylimitoitetut ruotsintaitovaatimukset kasaavat paineita kielten opetukseen. Kielikylvyn toivotaan keventävän kieltenopiskelua. Sen sijaan, että tunnustettaisiin tosiasiat ja hyväksi tiedetyt tavat edesauttaa suomenkielisten monipuolista kielitaitoa muttamalla kielilainsäädäntöä ja opetussuunnitelmia, takerrutaan nykyiseen aikansa eläneeseen järjestelmään ja sen ylläpitämisellä perusteltuihin keinoihin.
Vanhemmat olisi eturivissä saatava ymmärtämään lapsen kielellisen kasvuympäristön merkitys. Ja se, että puutteellinen äidinkielen taito haittaa myös muiden kielten kunnollista omaksumista.

Kaksikielisten perheiden lasten puolikielisyysriskistä ei mikään taho ohjeista mitenkään. Lapsi saatetaan panna hyvin pienenä ruotsinkieliseen päivähoitoon, vaikka lähin hoitaja kotona sekä ympäristö muuten olisi suomenkielinen.
Kaksikielisissä parheissä tavanomainen puheen kehityksen viivästyminen ei myöskään ole harmiton asia. Kieli on ajattelun väline ja edellytys sekä lapsen kognitiivisen puolen (tiedon käsittelyn) että tunne-elämän kehitykselle. Kieli on väline myös lapsen hiljattaiselle terveelle itsenäistymiselle ja erkaantumiselle hoitavasta vanhemmasta. Pienellä lapsella on tarve ilmaista itseään jo paljon ennen kuin hän saa kielelliset työkalut käyttöönsä. Vajaan puhekyvyn omaava lapsi turhautuu helposti, mikä voi näkyä joskus ulospäin kovanakin uhmakkuutena tai sisäänpäin kääntymisenä. Leikki-ikäisen lapsen vajaa kielellinen kehitys vaikuttaa myös hänen sosiaalisiin suhteisiinsa ja kuvaan omasta itsestään.

Lapsen edun mukaista olisi kasvattaa suomenkielisen vanhemman pääasiallisessa hoidossa ja suomenkielisessä ympäristössä elävä lapsi ensin hyvin suomea taitavaksi (vaikka toinen vanhempi puhuisikin sitten lapselle omaa kieltään, sitä ei voitane kieltää), ja aloittaa "kielikylvetys" (ts. muun kielinen hoito) kodin ulkopuolella myöhemmin. Muun kuin ruotsinkielisissä päiväkodeissa tapahtuu näin. Esim. saksalaisen koulun suomalaiset lapset menevät 5-vuotiaina Kindergarteniin oppimaan kieltä, josta sitten aikanaan siirrytään asteittain kokonaan saksankieliseen kouluopetukseen.

http://www.pakkoruotsi.net/kielikylpy.shtml

Lue lisää

Jag ser med en gång vilken av våra vänner står bakom denna inläget nu när vi är inne på dessa britande kunskaper i våra oficiella nationalspråken. Jag som bor i ett finskspråkigt ort där dialekten är avvikande från den "vanliga finskan" använder vi inte samma ordföljd när vi pratar finska. Detta kan bedömas som bristande språkkunskap. Men so what det är dialekt och det har vi rätt till. Vid användandet av denna väldigt avvikande dialekt medför ju även vissa komplikationer när folk inte alltid förstår vissa ord utan de gissar sig fram. Utöver "vanlig finska", denna dialekt och svenskan har man ju många "språk" i pakaget. Familjer i Finland ser väldigt olika ut i språkandeendet. Man har kombinerat en rad olika språk vilka familjer använder i sitt familjeliv. Det är inte bara finska och svenska utan lång rad med andra språk...har jag erfarit. Dettta kanske inte har med ämnet att göra men kände för att berätta...Väl mött!

Olika kombinationer kirjoitti:

Jag ser med en gång vilken av våra vänner står bakom denna inläget nu när vi är inne på dessa britande kunskaper i våra oficiella nationalspråken. Jag som bor i ett finskspråkigt ort där dialekten är avvikande från den "vanliga finskan" använder vi inte samma ordföljd när vi pratar finska. Detta kan bedömas som bristande språkkunskap. Men so what det är dialekt och det har vi rätt till. Vid användandet av denna väldigt avvikande dialekt medför ju även vissa komplikationer när folk inte alltid förstår vissa ord utan de gissar sig fram. Utöver "vanlig finska", denna dialekt och svenskan har man ju många "språk" i pakaget. Familjer i Finland ser väldigt olika ut i språkandeendet. Man har kombinerat en rad olika språk vilka familjer använder i sitt familjeliv. Det är inte bara finska och svenska utan lång rad med andra språk...har jag erfarit. Dettta kanske inte har med ämnet att göra men kände för att berätta...Väl mött!

Lue lisää

Ofta använder man som finlandssvensk onödigt många finska ord för att man helt enkelt inte kommer ihåg vad det officiella ordet är på svenska.Ofta använder man ju finska hela dagen på jobb och liknande,svenska talar man kanske bara med familjen.

228w kirjoitti:

Ofta använder man som finlandssvensk onödigt många finska ord för att man helt enkelt inte kommer ihåg vad det officiella ordet är på svenska.Ofta använder man ju finska hela dagen på jobb och liknande,svenska talar man kanske bara med familjen.

Lue lisää

Jag förstår dig. Jag pratar också finska på jobbet men hemma blir det ett annat språk, tyvärr inte svenskan....Den har jag lärt mig av annan anledning. Att blanda språk är inte brist på språkkunskap som du säger utan ren slarv.

Ivår tvåspråkiga familj har vi också fått ett tredje språk genom en svärson,och även om vi inte kan det perfekt har vi ändå lärt oss en hel del. hellre litet halvspråkig på flera språk som man ändå klarar vardagen med än bara ett som man kan fullständigt.Framförallt får man inte vara rädd att prata.

mormor marianne kirjoitti:

Ivår tvåspråkiga familj har vi också fått ett tredje språk genom en svärson,och även om vi inte kan det perfekt har vi ändå lärt oss en hel del. hellre litet halvspråkig på flera språk som man ändå klarar vardagen med än bara ett som man kan fullständigt.Framförallt får man inte vara rädd att prata.

Lue lisää

Du träffade i pricken mormor Marianne. Det är ju rikedom att kunna fler språk eller iaf kunna förstå eller göra sig förstått på fler språk. Man ska inte vara rädd för främmande och oftast allt detta gnäll vi hör handlar om rädsla, missnöjdhet och okunskap. Det är acceptans som för oss till bättre tider!