Samaa oravanpyörää aina??

Hei!

En aiemmin ole kirjoittanut keskustelupalstoille asioistani, mutta en vain yksinkertaisesti tiedä minne muualle sydäntäni purkaisin. Ystäviä on, mutta lähinnä 500km päässä ja puhummekin niin harvoin enää puhelimessa ettei tälläisiä asioita tule jutelleeksi. Kaikki luulevat, että parisuhteeni on onnellinen. Ovat vanhempanikin. Totuus kuitenkin on se, etten ole ollut onnellinen viim. 2 vuoteen. Tietenkin hyviä hetkiä on, mutta enemmän riitoja. Meillä yksi lapsi ja toinen tulossa. Tähän lapsiluku sitten jääkin. Ongelmana on se, ettemme osaa enää kommunikoida keskenämme. Mies valittaa minulle kaikesta ja aggressiivisella tyylillään saa minut hulluksi. Olen jo niin täynnä tätä paskaa, että tuntuu ettei tarvita kuin pieni provosointi mieheltäni niin päähi halkeaa ja tekisi repiä jokainen taulu seinältä jne. Mieheni ei lyö tai mitään, mutta on niin paha suustaan, että sattuu. Parisuhdeterapiassakin olemme käyneet, siitä jo vähän aikaa. Tämä stressi ja raivo tuskin tervettä vauvalleni vatsassa tai lapsellemme, joka joutuu usein kuuntelemaan riitojamme. Erostakin olemme puhuneet monta kertaa, mutta sitten tilanne raukeaa (hän yleensä pyytää anteeksi ja lupaa muuttaa tapojaan) ja elämä jatkuu normaalisti ja rauhallisesti taas siihen asti kunnes seuraava riita koittaa ja pääni taas uhkaa räjähtää. Mitä ihmettä voin tehdä? Voimavarani niin vähissä etten jaksaisi alkaa etsimään omaa asuntoa (olen vielä opiskelijakin) ja tuntuu että jospa tämä on vain "pikkulapsivaihe", ettei vielä kannata luovuttaa ja että kaikki helpottuu ajan kuluessa. Riskinä tässä on se, että jos tämä ei pian ala helpottamaan olen kohta mielisairaalassa hoidossa. Tuleeko tämä ikinä muuttuman... sen kun tietäisi.