Mulla on pienet lapset ja vaativa työ, Omaa aikaa silloin tällöin isovanhempien ansiosta. Olen vaan niin väsynyt. Miehen kanssa ollaan samassa tilanteessa ja molemmat ollaan yhtä väsyneitä, raahaudutaan vaan päivästä toiseen. MILLOIN tämä helpottaa????Minkä ikäisen pitää pienemmän lapsen olla, että on taas omaa aikaa ja elämä vähän helpompaa?
Todelliset ruuhkavuodet, väsyttää
olkaa armollisia ...
45
5018
Vastaukset
- drgtdrg
Me ollaan kohta samassa tilanteessa, molemmilla vaativa työ ja pienet lapset, olen tosin vasta palaamassa töihin vähän ristiriitaisin aatoksin. Ei se helpota/ole helppoa jos on pieniä lapsia ja molemmilla vaativa työ, ihmiset ehkä kuvittelee saavansa kerralla kaiken ja sitten tuntuu että joka toinen on uupumuksen/masennuksen takia saikulla. Ainoat keinot ovat osa-aikatyö, alan vaihto tai että toinen puoliso jää kokonaan kotiin. Mitä haluat elämältä? Ei pidä olla liian ahne, kaikkea ei voi saada....et voi saada hienoa uraa ja perhettä (ja vielä hyvin hoitaa ne) ilman että uuvut täysin.
- että sellaista.
Toivottavasti ei koskaan teillä helpompaa, koska elämänmallinne olette itse valinneet. Kandeisko kasvattaa lapset siten, että olisi "omaa aikaa" ilman ulkopuolisia virikkeitäkin? En muista paljoa omasta lapsuudestani paitsi sen, että äiti tuli usein klo. 24:00 melkein puolikuolleena väsymyksestä työpaikan kokouksista ja sama isän kohdalla ja työ oli aina perheessä läsnä, mutta mulle ainakin riitti se, että viikonloput perheessäni oli pyhitetty perheelle ja lauantai- aamuisin käytiin torilla ostamassa tuoreita kasviksia ja munkkeja ruokapöytään ja että mua vietiin ratsastustallille ja muuta autettiin koululäksyissäkin. Itse en koskaan välttämättä halua tai ajattele itselleni omia lapsia - vaatii liikaa rahaa ja uhrauksia, että ne saa itsetunnon, enkä usko, että pystyisin ylittämään omien duunarivanhempieni uhrauksia minulle, koska olen liian itsekäs : mun vanhempani luki yliopistotutkinnot nopeasti ilman yhteiskunnan hyysäysrahoja, mitä oma sukupolveni on saanut.
- ..............
Siis vanhempasi ovat yliopiston käyneitä duunareita?
- gooooootd
.............. kirjoitti:
Siis vanhempasi ovat yliopiston käyneitä duunareita?
Eiks duunarit tee kaheksasta neljään? Vai istuuko nekin kokouksissa puoleenyöhön?
- lkjhnm
gooooootd kirjoitti:
Eiks duunarit tee kaheksasta neljään? Vai istuuko nekin kokouksissa puoleenyöhön?
Eiköhän niitä duunareita ole hyvin monenlaisissa hommissa. Esimerkiksi eikös joku lähikaupan myymälän hoitaja ole duunari? Ja saattaa hyvinkin joutua venymään pitkälle päivälle... Tai joku perus insinööri joka tekee projektiluontoisia hommia -duunari joka taipuu toisinaan tekemään hulluna hommaa...
- oma vikas
Mitäs oot tehnyt kaikki samaan kasaan.Onko pakko mennä kaavan mukaan ja valittaa.
- KaikkiMulleHetiNytt
Pistä työ hetkeksi sivuu ja laita lapset etusijalle. Lapset ovat pieniä vain pienen hetken, töitä ehdit tekemään lopun ikäsi. Elämä on valintoja täynnä.
- Meidän äiskä :-)
Myös meillä on kummallakin vaativa työ, se on läsnä likipitäin 24/7. Kun lapset olivat pieniä, laitoin työn sivuun kuudeksi vuodeksi. Niukilla elimme, tarjousmakkarapaketista tein sekä miehelle evään töihin että päivällisruuan. Kasvatin kasviksia paljon itse ja metsästäkin hankimme ruuan jatketta. Omat menot laitettiin minimiin: ei uusia vaatteita ja kenkiä, ei kampaajaa, kosmetologia, ei ulkona syömistä, ei konsertteja, ei kalliita kuntosalivuoroja, ei kodinelekroniikan tai sisustuksen uusimista. Runsaan viiden kilometrin työmatka vanhalla pyörällä, ei autolla, eikä edes bussilla.
Keskustelimme asiasta paljon etukäteen, myös lasten kanssa sen, minkä niin pieni ymmärtää. Kun asennoiduimme molemmat oikein, selvisimme näin jälkikäteen ajatellen oikein hyvin. Ja yhtä ainutta kertaa ei silloin harmittanut tai kaduttanut eikä harmita tai kaduta vieläkään. Sukumme asuvat melko etäällä, joten me kyllä hoidimme lapsemme ihan kokonaan itse ja myös ihan kokonaan itse vastasimme taloudestamme, niin työn kuin rahankin puolesta. Lastemme nykyisestä tilanteesta päätellen ratkaisumme oli tasan oikea. - höpöhöpöa
Meidän äiskä :-) kirjoitti:
Myös meillä on kummallakin vaativa työ, se on läsnä likipitäin 24/7. Kun lapset olivat pieniä, laitoin työn sivuun kuudeksi vuodeksi. Niukilla elimme, tarjousmakkarapaketista tein sekä miehelle evään töihin että päivällisruuan. Kasvatin kasviksia paljon itse ja metsästäkin hankimme ruuan jatketta. Omat menot laitettiin minimiin: ei uusia vaatteita ja kenkiä, ei kampaajaa, kosmetologia, ei ulkona syömistä, ei konsertteja, ei kalliita kuntosalivuoroja, ei kodinelekroniikan tai sisustuksen uusimista. Runsaan viiden kilometrin työmatka vanhalla pyörällä, ei autolla, eikä edes bussilla.
Keskustelimme asiasta paljon etukäteen, myös lasten kanssa sen, minkä niin pieni ymmärtää. Kun asennoiduimme molemmat oikein, selvisimme näin jälkikäteen ajatellen oikein hyvin. Ja yhtä ainutta kertaa ei silloin harmittanut tai kaduttanut eikä harmita tai kaduta vieläkään. Sukumme asuvat melko etäällä, joten me kyllä hoidimme lapsemme ihan kokonaan itse ja myös ihan kokonaan itse vastasimme taloudestamme, niin työn kuin rahankin puolesta. Lastemme nykyisestä tilanteesta päätellen ratkaisumme oli tasan oikea.Aivan käsittämätöntä, että puhut joutuneenne karsimaan lasten takia menoista mm. kosmetologi, ulkona syöminen, konsertit, kalliit kuntosalivuorot... Nuo nyt on sellaista ylimääräistä höpöhöpö-rahan menoa, että ihanko tosissasi olet mielestäsi uhrauksen tehnyt lapsien eteen O_o
- mek
höpöhöpöa kirjoitti:
Aivan käsittämätöntä, että puhut joutuneenne karsimaan lasten takia menoista mm. kosmetologi, ulkona syöminen, konsertit, kalliit kuntosalivuorot... Nuo nyt on sellaista ylimääräistä höpöhöpö-rahan menoa, että ihanko tosissasi olet mielestäsi uhrauksen tehnyt lapsien eteen O_o
Me olemme otaaneet lapsemme aina mukaan kun olemme käyneet ulkona syömässä iahn yksi vuositaasta saakka ja itse en ole koskaan noin tiukille joutunut vaikka lapsen syntytmän jälkeeen työttömänä olinkin ja aina on naiseni kansssa irroitteluun rahaa löytynyt ja en päivääkään vaihtaisi pois. Kun lapsi tulee teini-ikään niin sitten vasta se rahan menoa alkaa. itsellenin ei kevareita osteltu mutta itselläkin pm on niin ostin lapsellemme mutta ei haittaa koska varaa on. Keväällä lapsemme pääsee ylioppilakksi ja sekin on semmoinen 5000€ menoerä juhlineenn että silleen.
- Abin äiti
mek kirjoitti:
Me olemme otaaneet lapsemme aina mukaan kun olemme käyneet ulkona syömässä iahn yksi vuositaasta saakka ja itse en ole koskaan noin tiukille joutunut vaikka lapsen syntytmän jälkeeen työttömänä olinkin ja aina on naiseni kansssa irroitteluun rahaa löytynyt ja en päivääkään vaihtaisi pois. Kun lapsi tulee teini-ikään niin sitten vasta se rahan menoa alkaa. itsellenin ei kevareita osteltu mutta itselläkin pm on niin ostin lapsellemme mutta ei haittaa koska varaa on. Keväällä lapsemme pääsee ylioppilakksi ja sekin on semmoinen 5000€ menoerä juhlineenn että silleen.
Ekan kerran olemme ravintolassa syöneet perheenä, kun vauveli oli n. 1kk vanha. :)
Juuri kahdelle lapselle yhtä aikaa ajokortin hommaanneena, voin allekirjoittaa tuon, että rahanmeno senkun kasvaa lapsien kasvaessa.
Minulla on myös lapsella ylppärit ensi keväänä, mutta kahden aiemman ylioppilaan juhlien järjestäjänä tiedän, että 5000 euroa en saa niihin juhliin kulumaan, vaikka ostaisin kaikki tarjottavat valmiina (tosin en osta, vaan teen itse niin paljon kun töiltäni ehdin). Meille tulee vieraita vain noin 50. - mek
Abin äiti kirjoitti:
Ekan kerran olemme ravintolassa syöneet perheenä, kun vauveli oli n. 1kk vanha. :)
Juuri kahdelle lapselle yhtä aikaa ajokortin hommaanneena, voin allekirjoittaa tuon, että rahanmeno senkun kasvaa lapsien kasvaessa.
Minulla on myös lapsella ylppärit ensi keväänä, mutta kahden aiemman ylioppilaan juhlien järjestäjänä tiedän, että 5000 euroa en saa niihin juhliin kulumaan, vaikka ostaisin kaikki tarjottavat valmiina (tosin en osta, vaan teen itse niin paljon kun töiltäni ehdin). Meille tulee vieraita vain noin 50.Voi olla vähän liikaa mutta järjestän juhlat muualla kuin kotona koska ei ole riittävän isoa asunto mutta pitäähän sitä lahjarahaa lapselle antaa muös että silleen
- Ihmetys-76
Abin äiti kirjoitti:
Ekan kerran olemme ravintolassa syöneet perheenä, kun vauveli oli n. 1kk vanha. :)
Juuri kahdelle lapselle yhtä aikaa ajokortin hommaanneena, voin allekirjoittaa tuon, että rahanmeno senkun kasvaa lapsien kasvaessa.
Minulla on myös lapsella ylppärit ensi keväänä, mutta kahden aiemman ylioppilaan juhlien järjestäjänä tiedän, että 5000 euroa en saa niihin juhliin kulumaan, vaikka ostaisin kaikki tarjottavat valmiina (tosin en osta, vaan teen itse niin paljon kun töiltäni ehdin). Meille tulee vieraita vain noin 50."5000 euroa en saa niihin juhliin kulumaan, vaikka ostaisin kaikki tarjottavat valmiina (tosin en osta, vaan teen itse niin paljon kun töiltäni ehdin). Meille tulee vieraita vain noin 50."
Siis budjettisi on 100e/vieras! Aika paljon saat kulumaan. Itse tekisin kyllä jo melkoisen tarjoilun puolella tuosta budjetista... - Abin äiti
Ihmetys-76 kirjoitti:
"5000 euroa en saa niihin juhliin kulumaan, vaikka ostaisin kaikki tarjottavat valmiina (tosin en osta, vaan teen itse niin paljon kun töiltäni ehdin). Meille tulee vieraita vain noin 50."
Siis budjettisi on 100e/vieras! Aika paljon saat kulumaan. Itse tekisin kyllä jo melkoisen tarjoilun puolella tuosta budjetista...Saahan sitä montaakin asiaa elämässään ihmetellä, jollei ole oppinut lukemaan. :)
- ...
Muista harrastaa liikuntaa, auttaa väsymykseen.
- äiti vm83.
On äärettömän surullista, että niin monet tekevät lapsia putkeen pienellä ikäerolla "koska muutkin tekee niin" ja sitten ODOTTAVAT että ne kasvavat nopeasti!? Aina odotetaan jotain parempaa ja helpompaa aikaa ja lapsien ainutlaatuinen lapsuus menee ohi siinä tuskaillessa ja "parempaa aikaa" haaveillessa. Aivan järjetöntä tehdä toista lasta, jos ei välttämättä edes yhtä jaksaisi hoitaa.
Miksei voisi tehdä niitä lapsia sitten kun on valmis ottamaan ne mukaan elämään, osaksi omaa elämää, eikä pakollisena riesana, jotka toivottavasti kasvavat nopeasti, että saa taas omaa aikaa.
En siis millään käsitä tätä ajattelutapaa "tehdä lapset alta pois ja keskittyä taas omaan aikaan". Taidan olla vanhanaikainen, vaikka olen vasta alta 3-kymppinen. Meillä on yksi lapsi, joka on 100% osa elämäämme. Nyt kun hän on jo "iso" yli 3-vuotias, harkitsemme toista lasta. Olemme saaneet keskittyä esikoiseen ja hänen tärkeimpiin vuosiinsa täysillä, ja hän on jo sen verran omatoiminen, että mahdollisuus toiseen lapseen olisi, joka mahtuisi myös 100% elämäämme. Eikä meidän tarvitsisi odottaa kummankaan nopeaa kasvamista, vaan nauttisimme perheenä elämästämme.
Surettaa, kun ihmiset eivät näe hetken kauneutta ja arjen onnea, vaan elävät jossain tulevaisuudenhaaveissa ja koko elämä valuu hukkaan, tässä tapauksessa omien lasten lapsuuskin valuu äidiltä hukkaan.- niin no,
Niin ja kun sehän siis on asiallisille vanhemmille ihan itsestään selvä asia, että jos lapsia maailmaan hankkii, sitä omaa aikaa ei tule enää koskaan. Pitäisi monien ymmärtää se. Hirveää olisi, jos joku kuvittelisi, että vastuu lapsista olisi vain lapsen 18- vuotiaaksi: ehei, se vastuu on lasten koko loppuelämän ja sen lapsetonkin ymmärtää, joten kukaan fiksu ei väheksy lapsettomia, jotka tarkkaan miettii, että edes haluavatko omia lapsia.
Se on onneksi kuitenkin enää korkeintaan joidenkin vanhoilliskristillisten ja muiden kummallisten marginaalien normi, että muka jokin pakko olisi naisten lisääntyä... Mä ainakaan en yhdellekään tuntemalleni piilohinttarille, narsistiselle pelimiehelle tai sääliölle olisi elämässäni alkanut lapsia tehdä, koska niin yksinäisyydestä en koskaan ole kärsinyt, että koskaan tekisin lapsia esim. minkäänlaiselle mammanpojalle, koska siinä tapauksessa olisin tänäpäivänä varmaan puolihullu joka hoitaisi lasten lisäksi myös sen ison vauvan eli miehen ja jos taas jos olisin mennyt naimisiin narsistisen komean pelimiehen kanssa, ottaisin varmaan turpiini , nukuttaisin yksin kakaroita ja katselisin vieraiden naisten puhelinnumeroita ( en ole tyhmä nainen, joten sekään "rooli" ei kiinnosta) ja sääliömiehistä taas ei pääsisisi eroon ja naisen pitäisi elättää ne. Vaikka miehellä kuuluu aina olla parempi palkka, kuin naisella, jos mies todella haluaa naisensa ja rakastaa tätä ( muuten tietysti miesten ja naisten palkkatason pitäisi olla yhtäläinen, mutta tarkoitan romanttisessa mielessä - ei monikaan nainen halua miestä, joka ei olisi turvallinen).
Ehkä lapsiperheellisillä nyt kuitenkin on ihan kivaa. Ei kait se ihan kauheaa ole. Toivottavasti.:) AInakin omat lapsiperheelliset ystäväni ja sukulaiseni ovat ihania ihmisiä. He ovat arjen sankareita monet. - vskls
Syyt miksi lapsia tehdään pienellä ikäerolla on varmaan monimutkaisemmat kuin että muutkin tekee niin.
Äidin ikä voi tulla vastaan ja toisaalta äiti voi olla esim. pienyrittäjä, jolloin ei ole mitään mieltä jäädä äitiyslomalle ja pistää ns. putiikki kiinni, sitten tulla pariksi vuodeksi töihin ja kohta taas laittaa pillit pussiin äitiysloman merkeissä.
Minusta on ihan inhimillistä tuntea esim. väsymystä pienten lasten myötä. Se, että sen sanoo ääneen ei tee lapsista ei-haluttuja tai merkitse että sanoja elää vain tulevaisuushaaveissa. Lapsiakin on erilaisia, samoin vanhempien voimavaroja. Joku uupuu yhden vauvan hoitamiseen, joku porskuttaa viiden alle kouluikäisen kanssa. Aina ei jaksa olla niin rakentava ja tasapainoinen että katsoisi tilannettaan positiiviset puolet huomioiden.
AP:lle sanon että tingi työstäsi ja ole itsellesi armollinen. Nykyaikaa vaatii ihmiseltä ihan mahdottomia kun pitäisi suorittaa kaikkia elämänalueita. Itse haluan satsata myös työelämään ja olen sen sorttinen että teen varmaan kadunlakaisustakin vaativan työn...mutta nyt lasten ollessa pieniä olen suosiolla pari-kolme vuotta kokonaan poissa työelämästä ja sitten palailen osa-aikatyöhön 1-2pv viikossa töitä tehden. Meillä on 1- ja 2-vuotiaat lapset ja päivän mittaan on lukemattomia hetkiä jolloin kaipaisin hetken hengähdystaukoa omissa ajatuksissani (varsinkin kun nuorempi on nyt lähtenyt todenteolla liikkeelle eli vahdittavaa piisaa) mutta pakko vaan tinkiä. En silti koe että olisin jotenkin paossa nykyhetkestä vaikka helpotusta välillä kaipaankin. Mielestäni ihan luonnollista että ajoittain väsyy kun oma aika päivän mittaan lasketaan joskus minuuteissa. Ja silti pidän ratkaisuamme meille parhaana mahdollisena. Se auttaa jaksamaan. - 8+16
niin no, kirjoitti:
Niin ja kun sehän siis on asiallisille vanhemmille ihan itsestään selvä asia, että jos lapsia maailmaan hankkii, sitä omaa aikaa ei tule enää koskaan. Pitäisi monien ymmärtää se. Hirveää olisi, jos joku kuvittelisi, että vastuu lapsista olisi vain lapsen 18- vuotiaaksi: ehei, se vastuu on lasten koko loppuelämän ja sen lapsetonkin ymmärtää, joten kukaan fiksu ei väheksy lapsettomia, jotka tarkkaan miettii, että edes haluavatko omia lapsia.
Se on onneksi kuitenkin enää korkeintaan joidenkin vanhoilliskristillisten ja muiden kummallisten marginaalien normi, että muka jokin pakko olisi naisten lisääntyä... Mä ainakaan en yhdellekään tuntemalleni piilohinttarille, narsistiselle pelimiehelle tai sääliölle olisi elämässäni alkanut lapsia tehdä, koska niin yksinäisyydestä en koskaan ole kärsinyt, että koskaan tekisin lapsia esim. minkäänlaiselle mammanpojalle, koska siinä tapauksessa olisin tänäpäivänä varmaan puolihullu joka hoitaisi lasten lisäksi myös sen ison vauvan eli miehen ja jos taas jos olisin mennyt naimisiin narsistisen komean pelimiehen kanssa, ottaisin varmaan turpiini , nukuttaisin yksin kakaroita ja katselisin vieraiden naisten puhelinnumeroita ( en ole tyhmä nainen, joten sekään "rooli" ei kiinnosta) ja sääliömiehistä taas ei pääsisisi eroon ja naisen pitäisi elättää ne. Vaikka miehellä kuuluu aina olla parempi palkka, kuin naisella, jos mies todella haluaa naisensa ja rakastaa tätä ( muuten tietysti miesten ja naisten palkkatason pitäisi olla yhtäläinen, mutta tarkoitan romanttisessa mielessä - ei monikaan nainen halua miestä, joka ei olisi turvallinen).
Ehkä lapsiperheellisillä nyt kuitenkin on ihan kivaa. Ei kait se ihan kauheaa ole. Toivottavasti.:) AInakin omat lapsiperheelliset ystäväni ja sukulaiseni ovat ihania ihmisiä. He ovat arjen sankareita monet.Hiukan ihmetyttää tuo ajattelutapa, että jos lapsia hankkii, niin omaa aikaa ei olisi enää koskaan. Että sittenkin, kun muksut on aikuiseksi kasvaneet ja asuvat omillaan, ei olisi vanhalla äidillä omasta ajasta tietoakaan. Mitähän minun silloin sitten pitäisi tehdä, jos ei elää ns. omaa elämääni (jota koen nytkin kahden pienen kotiäitinä eläväni, turha vetää hernettä nenään, ymmärtänette kuitenkin mitä tarkoitan...)? Kulkea aikuisten ihmisten perässä pyyhkimässä takapuolta ja niistämässä nenää, huolehtimassa ruokailuista ja nukkumaanmenoajoista, kantamassa hoitovastuu mahdollisista lastenlapsista? En usko.
Eiköhän lasten kasvatuksen perimmäinen tarkoitus ole kuitenkin saada aikaan omillaan pärjääviä, vastuunsa kantavia, itsenäisiä ja omatoimisia aikuisia? Välittäminen, huolikaan ei tietenkään pääty siihen, kun lapset ovat juridisesti aikuisia, mutta tietyssä vaiheessa vanhemman on osattava päästää irti ja annettava lasten elää omaa elämäänsä ja kantaa vastuu omasta elämästään.
Meillä on kaksi alle 3-vuotiasta lasta, ja rankimpina hetkinä lohdutan kyllä itseäni sillä ajatuksella, ettei tämä(kään) vaihe ikuisesti kestä. Ei se sitä tarkoita, etten lapsiani rakastaisi tai myös suuresti nauttisi näistä erilaisista vaiheista, mutta joskus on hetkestä selvitäkseen suunnattava ajatukset jonnekin kauemmas. Sille, joka lasten ikäeroa ihmettelee... No, ihmetelköön rauhassa. Meillä oli syymme toivoa näin, eivätkä ne syyt liittyneet muiden tekemisiin mitenkään. Lapsillahan voi olla ikäeroa vaikka kymmenen vuotta ja silti vanhempia väsyttää. Jokaiseen ikäkauteen kun liittyvät ne omat haasteensa. - dsfsf
8+16 kirjoitti:
Hiukan ihmetyttää tuo ajattelutapa, että jos lapsia hankkii, niin omaa aikaa ei olisi enää koskaan. Että sittenkin, kun muksut on aikuiseksi kasvaneet ja asuvat omillaan, ei olisi vanhalla äidillä omasta ajasta tietoakaan. Mitähän minun silloin sitten pitäisi tehdä, jos ei elää ns. omaa elämääni (jota koen nytkin kahden pienen kotiäitinä eläväni, turha vetää hernettä nenään, ymmärtänette kuitenkin mitä tarkoitan...)? Kulkea aikuisten ihmisten perässä pyyhkimässä takapuolta ja niistämässä nenää, huolehtimassa ruokailuista ja nukkumaanmenoajoista, kantamassa hoitovastuu mahdollisista lastenlapsista? En usko.
Eiköhän lasten kasvatuksen perimmäinen tarkoitus ole kuitenkin saada aikaan omillaan pärjääviä, vastuunsa kantavia, itsenäisiä ja omatoimisia aikuisia? Välittäminen, huolikaan ei tietenkään pääty siihen, kun lapset ovat juridisesti aikuisia, mutta tietyssä vaiheessa vanhemman on osattava päästää irti ja annettava lasten elää omaa elämäänsä ja kantaa vastuu omasta elämästään.
Meillä on kaksi alle 3-vuotiasta lasta, ja rankimpina hetkinä lohdutan kyllä itseäni sillä ajatuksella, ettei tämä(kään) vaihe ikuisesti kestä. Ei se sitä tarkoita, etten lapsiani rakastaisi tai myös suuresti nauttisi näistä erilaisista vaiheista, mutta joskus on hetkestä selvitäkseen suunnattava ajatukset jonnekin kauemmas. Sille, joka lasten ikäeroa ihmettelee... No, ihmetelköön rauhassa. Meillä oli syymme toivoa näin, eivätkä ne syyt liittyneet muiden tekemisiin mitenkään. Lapsillahan voi olla ikäeroa vaikka kymmenen vuotta ja silti vanhempia väsyttää. Jokaiseen ikäkauteen kun liittyvät ne omat haasteensa.No sitten kun olet vanhempi,hoidat lapsenlapsias,niinkun sun vanhemmat on hoitaneet sun lapsias että saat omaa aikaa ;)
- NäinMeillä
Kokemuksesta sanoisin että voi helpottaa hetkeksi kun lapset ovat siinä 5-7 vuoden iässä. Silloin he ovat jo kohtuullisen omatoimisia mutta heillä ei vielä ole harrastuksia. Kouluiässä lapsilla alkaa taas olla monenlaisia harrastusmenoja ja elämä muuttuu melkein huomaamatta taas "kuskauselämäksi" jossa omaa aikaa saa kaivella ihan lapiolla sitä kuitenkaan enemmälti löytämättä.
Nyt odotan lähinnä että omaa aikaa on sitten kun lapset muuttavat kotoa... - DidiTyy
Ihmettelen kanssa tätä ainaista valitusta,pitää rakentaa talo,iso sellainen, tehdä lapset,ostaa citymaasturi,käydä töissä,salilla,baarissa,Thaimaassa etc. Miks pitää olla niin materiaalista nykyään? Minä olen jäänyt hoitovapaalle ja nautin lapsestani täysillä, tosin ei ole varaa leffaan,ulkona syömiseen yms mutta ei haittaa!
- ap kirjoittaja
Kiitos kommenteista, kaikkia näitä asioita olen kyllä ajatellut paljon viime aikoina. On vaan niin kiire, ettei ehdi edes rauhassa miettimään :)
Totta on, että olemme itse tämän valinneet, mutta silti pyrkineet järjestämään aina aikaa myös lapsille. Tämä vain tarkoittaa sitä, että omaa aikaa ei jää juuri lainkaan. Kaipaan sitäkin edes jonkin verran, että voisin urheilla yms. On myös vaikea ajatella, miten sitä sitten pärjäisi vähemmällä rahalla, ajatus pelottaa. Tietysti sillä rahalla sitten saa myös kaikkea kivaa lapsille ja voi tehdä yhdessä kivoja juttuja. Toki kivaa tekemistä on ihan vain yhdessä oleminenkin.
Arvostan perhettä ja lapsia yli kaiken ja todennäköisesti aion helpottaa näistä asioista nauttimista hankkimalla jonkin vähemmän rasittavan työn. Näihin tilaiteisiin jotenkin "ajautuu", kuten tietävät samasta asiasta kärsivät. Ei ole helppoa heittää hukkaan vaivalla hankittua kokemusta työelämässä ja pelkää myös tylsistyvänsä "helpossa" työssä. Nykyisin on vaikea enää päästä vastaaviiin tehtäviin, jos on vuosia poissa tuosta oravanpyörästä, eli valinta vaikuttaa todennäköisesti lopun työelämää. Ehkäpä siinä ei menetä mitään, onhan se aina kuluttavaa muutenkin, ilman lapsiakin.
Kiitos kun jaoitte ajatuksia kanssani ja kirjoitelkaa vielä lisää, on hyvä saada asiaan lisää näkökulmia. - Ruusunpunaisetlasit
Pienet lapset, pienet murheet. Isot lapset isot murheet.
Eli tavallaan helpotusta ei ole koskaan tulossa, murheet muuttavat vain muotoaan. Omaa elämää ei enää sen jälkeen ole, kun on tehnyt lapsia.
Pidä terveydestäsi hyvää huolta, että jaksat sitten, kun lapsesi ovat aikuisia hoitaa vielä satunnaisesti lapsenlapsiasi.
Tee myös ahkerasti työtä, että vaurastuisit, jotta jälkeläisilläsi olisi myös hyvä elämä.
Sivistä itseäsi joka päivä, että jälkeläisesikin oppisivat viisaiksi ja lukeneiksi.
jne, jne, loputtomiin. Vatuunne on kannettava, ette voi heittää pyyhettä kehään. - nyrkkeilysäkki
Huoh.
JOskus minä mietin, että miksi helvetissä minä luen näitä palstoja, kerta täällä ei tule, kuin paha mieli?
Etsin vertaistukea tässä kotiäitiyden suossa ja luen aina toivekkaana avauksia, joissa kerrotaan hieman samankaltaisesta tilanteesta, kuin on itselläni. Ja mitä lukee avausten alla?
Ei mitään muuta, kuin vittuilua, syyllistämistä ja solvaamista.
Aloittaja oikein nimimerkkinsä kohdalla pyysi, että "olkaa armollisia". Olisi pitänyt kuitenkin arvata, että armollisuutta on turha odottaa.
Mikään ihmisryhmä ei ole kaltaisiaan kohtaan niin julma, kuin suomalaiset äidit toisiaan kohtaan ovat. Ehkäpä se on se, että kun koko päivän nielee kiukkua vetäessään rimpuilevan kaksivuotiaan päälle jotain pinkkiä tuulipukua ja vääntää tekopirteää hymyä hiekkalaatikolla naapurin idiootille tädille, on pakko sitten päästä potkimaan päähän väsynyttä kollegaa ja lyömään lyötyä.
Ajatellaan, että eihän se ole ihminen, siellä ruudun takana. Nyrkkeilysäkkihän se siellä kirjoittelee.- 3563464
miksi sinä teit lapsia? Pysähdy oikeasti ja kuuntele mitä vastaat itsellesi? Jos prioriteetit on väärässä järjestyksessä , et voikaan jaksaa. Lasten hyvinvointi ENSIN, jos kerran toisella on edes työ perheessä. Jos oma urasi ja eteneminen työssäsi on noin tärkeää, ei sinun olisi pitänyt tehdä lapsia, ainakaan vielä.En tiedä mistä iHMEESTÄ nämä ihmiset ovat saaneet päähänsä sen että kaikkea pitäisi olla kokoajan, sekä raha että aikaa lapsille, ja perheelle? Omasta lapsuuskodistaan? Jos oma äitisi oli huippuäiti ja suoriutuja, ei kaikista muista ole siihen välttämättä. Jokaisella on se oma kysynsä. On tunnistettava ja myönnettävä omat rajat.
- nyrkkeilysäkki
3563464 kirjoitti:
miksi sinä teit lapsia? Pysähdy oikeasti ja kuuntele mitä vastaat itsellesi? Jos prioriteetit on väärässä järjestyksessä , et voikaan jaksaa. Lasten hyvinvointi ENSIN, jos kerran toisella on edes työ perheessä. Jos oma urasi ja eteneminen työssäsi on noin tärkeää, ei sinun olisi pitänyt tehdä lapsia, ainakaan vielä.En tiedä mistä iHMEESTÄ nämä ihmiset ovat saaneet päähänsä sen että kaikkea pitäisi olla kokoajan, sekä raha että aikaa lapsille, ja perheelle? Omasta lapsuuskodistaan? Jos oma äitisi oli huippuäiti ja suoriutuja, ei kaikista muista ole siihen välttämättä. Jokaisella on se oma kysynsä. On tunnistettava ja myönnettävä omat rajat.
Minä poistin tämän sivuston tietokoneeni "suosikki" -listasta.
Ei minun tarvitse jaksaa lukea, kun aikuiset ihmiset käyttäytyvät kun perkeleet toisiansa kohtaan.
Miksi minä tulen tänne pahoittamaan mieleni?
En keksi yhtäkään syytä.
Pitäkää tunkkinne, saatanat. Muistakaa sitten lehtiä lukiessanne, mitä olette vastanneet väsyneille äideille, kun he ovat pyytäneet teiltä ymmärtämystä ja armoa. - Kauheeta sontaa 99% vast
nyrkkeilysäkki kirjoitti:
Minä poistin tämän sivuston tietokoneeni "suosikki" -listasta.
Ei minun tarvitse jaksaa lukea, kun aikuiset ihmiset käyttäytyvät kun perkeleet toisiansa kohtaan.
Miksi minä tulen tänne pahoittamaan mieleni?
En keksi yhtäkään syytä.
Pitäkää tunkkinne, saatanat. Muistakaa sitten lehtiä lukiessanne, mitä olette vastanneet väsyneille äideille, kun he ovat pyytäneet teiltä ymmärtämystä ja armoa.Täytyypä sanoa, että tämä oli tämän ketjun ainoita järkeviä viestejä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta).
Itse poistan myös suoli24:n ankeuttajineen omasta maailmastani, tosin ehkä pitää vielä vastata alkuperäiselle aloittajalle jotain kannustavaa. Pitäkää tunkkinne pahantahtoiset ja ahdasmieliset syyllistäjät ja bessewisserit!
- suorittajavanhempi
Ap on näitä "suorittajaihmisiä", joiden koko elämä on pelkkää suoritusta. Pakko olla paras kaikessa, ja esittää kaikille kokoajan että muka hyvin menee, kaikki tehdään omien vanhempien sanelun mukaan, ja luullaan että pitää olle joku tuottelias kone että on ihmisarvoa. Ilman työtä, ei näillä ihmisillä ole sielua eikä oikein mitään, rauhaa, rakkautta,ystäviä yms.Ystävät tyrkätään oman elämän tieltä pois kun on niin kiirre töissä, MNÄ; MINÄ; MINÄ kaikuu heidän päässään 24/7. No, jossain vaiheessa katastrofi iskee, kun lapsesta tulee kouluammuskelija, tai joutuu psykiatrisen hoitoon.Miljoona asunnot pitää olla, autot, lomamatkat, tavarat, pelit, harrastukset, ja siinä oravanpyörässä luullaan että elämäntarkoitus on löydetty. Tunnen näitä, Sieluttomia ihmisiä. Älä tee lapsia.
- gulizar
moi mä työskennellen kokki alan hommissa se on aika vaativa ja fyysistä
työt mulla on 2 poika 1.5v ja 3v huomasin että olen uupunut ehkä masentunut
lapsia en jaksa enää hoida enkä jaksa enää mitä .mitä teen?- Apua on olemassa
Meneppä lääkärille ja kerro tilanteesi. Jos olet masentunut niin siihen on olemassa apua. Sairasloman saanti auttaisi varmasti ensihätään, saisit ainakin nukuttua univelkoja, silloin kun lapsesikin nukkuvat!!
KIIREESTI HAKEMAAN APUA! jo lastesikin takia.
- Cloetta...
Minä viheltäisin pelin poikki. Elät parasta aikaa elämässäsi ja olet aina väsynyt. Kamalaa lukea rivien välistä, ettet pysty nauttimaan lapsiperheasjesta lainkaan.
Minä kaipaan tuota aikaa. Olen koulutettu ja olin hyvässä työssä kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Toinen syntyi parin vuoden perästä ja päätimme, että jään hoitovapaalle. Se oli ihanaa aikaa ja sekä vanhemmat että lapset kaikki olimme onnellisia ja elimme todellakin elämämme parasta aikaa. Voi niitä ihania hitaita ja rauhallisia aamuja unenpöpperöisten lasten kanssa, pitkiä aamiaisia, iloisia ulkoiluhetkiä, päiväunet, yhdessä touhuamista jne.
Nyt kaikki kolme lastamme ovat jo aikuisia ja tasapainoisia fiksuja ihmisiä. Minä olen edelleen hyvässä ja vaativassa työssä, en menettänyt mitään työelämästä vaikka olin yhteensä viisi vuotta kotiäitinä. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla panostaa uraani.
Äitiys on ihanaa. Ja omaa aikaakin on jos sitä haluaa, minulle omaa aikaa oli oleminen lasten kanssa, nautin siitä. - Sisar hento äiti
Ihme valittamista muilta jos joku erehtyy sanomaan että väsyttää...huoh.. Kukaan meistä ei voi etukäteen miettiä tai tietää millaisia ne ajat pienten lasten ja työn kanssa on..edes sillä hetkellä kun mietit menetkö töihin vai jatkatko kotiäitinä olemista..eikä tarvitse olla edes mikään "vaativa" työ..mitä kukin sillä tarkoittaa...itse olen "ihan perusduunarina" vanhusten parissa ja kyllä siinäkin ihan tarpeeksi poikki on työpäivän jälkeen vaikka tekee "vaan" 8 h työpäiviä ja minun onnekseni tällä hetkell' jopa viikonloput vapaat... on väsyttävää tulla kotiin kun lapset kukuttelee heti sillä hetkellä kun haet ne tarhasta ja kinaavat heti kun kotioven suljet perässäsi...
Tämä ei tarkoita sitä etteikö lapsia olisi harkittu ja toivottu tai sitä että laittaisin "urani" (hahah, mikä se on, teen töitä vain saadakseni rahaa) lasten edelle...ja en voi oikein kotiinkaan jäädä koska rahaisesti ei pysty...ei pysty vaikka asuisimme vuokralla kaupungin kämpässä..ja JOS jäisinkin kotiin, niin silloinhan eläisin tuilla... ja mikäs möläkkä siitä nousisikaan...
Vanhemman pitäisi siis valita joko a) elää tuilla jolloin olet toisen luokan kansalainen kun elät muien verovaroilla ja lusmuat kotona ja siitäkin pääministeri sanoo että saisi loppua tällainen... tai b) luoda uraa jolloinka olet se väsynyt uravanhempi joka pistää _oman työnsä_ lasten edelle.... yksi vaihtoehto on tietysti se että SÄÄSTÄISI niin paljon rahaa että voisi olla kotona siihen asti että lapset on 18...ettei mikään vaan mene hukkaan..
Huhheijaa, herätkää jo,kaikkea ei voi tietenkään saada,mutta vastauksena kysymykseesi... Meillä on 3 ja 6 vuotiaat lapset ja tuntuu että koko ajan helpottaa eli olettaisin että teillä myös koko ajan käy asiat helpommiksi...olemme karsineet tietoisesti kaiken ylimääräisen menon ja tietoisesti itse en enää tyrky itseäni vanhempaintoimikuntiin, enkä sitouta itseäni mihinkään muuhunkaan ... harrasta sitä mistä sulle tulee hyvä mieli, mutta älä liikaa..älä vaadi itseltäsi sitä että PAKKO käydä jumpassa kolme kertaa viikossa vaan pyri käymään kerran viikossa (ämä esimerkkinä), älä lupaile itseäsi mihinkään, älä kutsu vieraita tai lupaa mennä vierailulle jos et ole varma että jaksat...oka viikonloppu ei tarvitse paukata pää kolmaneta jalkana mummolaan vaan "koska on aina tehty niin"..karsikaa menojanne ja keskittykää viikonlopuna, edes joskus, hitaisiin aamuihin ja yöppäripäiviin, lapsetkin tykkää kun ei aina tarvitse lähteä pois kotoa vaan voi levittää leikit ja leikkiä koko päivän :) - Väsynyt keski-ikäine
Muistan olleeni väsynyt, kun minulla oli kolme alle 6-vuotiasta lasta ja olin aloittanut äitiysloman jälkeen työnteon uudelleen.
Vaan minulle todelliset ruuhkavuodet tulivat kuitenkin silloin, kun lapset tulivat murrosikään ja piti samaan aikaan huolehtia ikääntyvistä vanhemmistani. Itsekään kun ei enää ollut ihan nuori...- -------------
Niin, tästäkin näkee, että lapset kannattaisi tehdä vähän aikaisemmin. Enkä nyt arvostele kenenkään valintoja, vaan lähinnä sitä, että niin monet arvostelevat niiden valintoja, jotka tekevät lapsensa nuorina. Itse olen 35-vuotias ja lapseni ovat murrosiässä. Se on tuonut mukanaan noita mainitsemiasi kiireitä pilvin pimein, jatkuvaa kuskaamista, mutta onneksi vanhempani eivät ole vielä hoidettavassa kunnossa ja toisaalta minä koen olevani vielä suhteellisen nuori.
- Väsynyt keski-ikäine
------------- kirjoitti:
Niin, tästäkin näkee, että lapset kannattaisi tehdä vähän aikaisemmin. Enkä nyt arvostele kenenkään valintoja, vaan lähinnä sitä, että niin monet arvostelevat niiden valintoja, jotka tekevät lapsensa nuorina. Itse olen 35-vuotias ja lapseni ovat murrosiässä. Se on tuonut mukanaan noita mainitsemiasi kiireitä pilvin pimein, jatkuvaa kuskaamista, mutta onneksi vanhempani eivät ole vielä hoidettavassa kunnossa ja toisaalta minä koen olevani vielä suhteellisen nuori.
En silti ITSE tuhlaisi nuoruusvuosiani lapsenpyllynpesuun, mutta en myöskään arvostele niitä jotka niin tekevät. (Toisin kuin edellinen kirjoittaja nimenomaan arvostelee niitä, jotka tekevät lapset n 28-vuotiaana, mikä on keskimääräinen ensisynnyttäjän ikä.)
- - - - - - -
"Niin, tästäkin näkee, että lapset kannattaisi tehdä vähän aikaisemmin"
- - - - - - -
Kun tekee lapset nuorena ruuhkavuodet ovat vain hiukan erilaiset: Hoidetaan ikääntyviä vanhempia ja pieniä lapsenlapsia.
Minulla tulee nyt olemaan, omien ruuhkavuosieni jälkeen, aikaa nauttia lapsenlapsistani täysin häiriöittä. :) - --------------
Väsynyt keski-ikäine kirjoitti:
En silti ITSE tuhlaisi nuoruusvuosiani lapsenpyllynpesuun, mutta en myöskään arvostele niitä jotka niin tekevät. (Toisin kuin edellinen kirjoittaja nimenomaan arvostelee niitä, jotka tekevät lapset n 28-vuotiaana, mikä on keskimääräinen ensisynnyttäjän ikä.)
- - - - - - -
"Niin, tästäkin näkee, että lapset kannattaisi tehdä vähän aikaisemmin"
- - - - - - -
Kun tekee lapset nuorena ruuhkavuodet ovat vain hiukan erilaiset: Hoidetaan ikääntyviä vanhempia ja pieniä lapsenlapsia.
Minulla tulee nyt olemaan, omien ruuhkavuosieni jälkeen, aikaa nauttia lapsenlapsistani täysin häiriöittä. :)Siis minullehan on aivan yhdentekevää, että milloin te olette väsyneitä ja mistä syystä. Tehkää ihmeessä lapsenne silloin kun huvittaa, en minä sitä arvostele. Äärimmäisen usein vain kuulen nimenomaisesti arvosteluja siitä, että "lapsia ei pidä tehdä nuorena".
Ikävää, että koet lastesi hoidon "ajan tuhlaamiseksi" ja lapsenlapsesi velvollisuudeksi. Itse olen kaiken aikaa vain nauttinut omistani. Toivottavasti tosiaan ehdit lapsenlapsistasi nauttia, sillä taidat olla aika vanha siinä vaiheessa kun heitä alkaa tulla, mikäli omat lapsesi päättävät myös saada jälkikasvunsa myöhään.
Mutta ihan sama minulle, sinä elät omaa elämääsi ja toivottavasti onnellisena. Ja toivottavasti myös lapsenlapsesi ehtivät nauttia hyväkuntoisesta mummosta pitkään. Minä vain EN ITSE haluaisi elää noin, eikä onneksi tarvitsekaan. - Väsynyt keski-ikäine
-------------- kirjoitti:
Siis minullehan on aivan yhdentekevää, että milloin te olette väsyneitä ja mistä syystä. Tehkää ihmeessä lapsenne silloin kun huvittaa, en minä sitä arvostele. Äärimmäisen usein vain kuulen nimenomaisesti arvosteluja siitä, että "lapsia ei pidä tehdä nuorena".
Ikävää, että koet lastesi hoidon "ajan tuhlaamiseksi" ja lapsenlapsesi velvollisuudeksi. Itse olen kaiken aikaa vain nauttinut omistani. Toivottavasti tosiaan ehdit lapsenlapsistasi nauttia, sillä taidat olla aika vanha siinä vaiheessa kun heitä alkaa tulla, mikäli omat lapsesi päättävät myös saada jälkikasvunsa myöhään.
Mutta ihan sama minulle, sinä elät omaa elämääsi ja toivottavasti onnellisena. Ja toivottavasti myös lapsenlapsesi ehtivät nauttia hyväkuntoisesta mummosta pitkään. Minä vain EN ITSE haluaisi elää noin, eikä onneksi tarvitsekaan.Missä kohtaa tekstissäni lukee, että koen lasteni hoidon "ajan tuhlaamiseksi" ja lapsenlapsesi velvollisuudeksi? :)
Anteeksi vain, mutta kuulostat jotenkin katkeralta. Jäiköhän sinulta kuitenkin elämä elämättä?
Jos vanhin tyttäreni saa vauvan samanikäisenä kuin minä esikoiseni, olen 56-vuotias. Minulla on tulloin työvuosiakin jäljellä vielä 9, niin etten ole lähelläkään eläkeikää. Ehkä teinin näkökulmasta 56-vuotias on "aika vanha".
Kuntoni on tällä hetkellä erinomainen, koska hankin hyvän peruskunnon nuoruusvuosinani urheilemalla ja pääsin myös kiertämään maailmaa. Onnea on monenlaista ja kyllä minä nautin elämästäni ja olen onnellinen, vaikkakin joskus hieman väsynyt. Ottaisipa nuoremmat enemmän vastuuta tämän yhteiskunnan pyörittämisestä. - -------------
Väsynyt keski-ikäine kirjoitti:
Missä kohtaa tekstissäni lukee, että koen lasteni hoidon "ajan tuhlaamiseksi" ja lapsenlapsesi velvollisuudeksi? :)
Anteeksi vain, mutta kuulostat jotenkin katkeralta. Jäiköhän sinulta kuitenkin elämä elämättä?
Jos vanhin tyttäreni saa vauvan samanikäisenä kuin minä esikoiseni, olen 56-vuotias. Minulla on tulloin työvuosiakin jäljellä vielä 9, niin etten ole lähelläkään eläkeikää. Ehkä teinin näkökulmasta 56-vuotias on "aika vanha".
Kuntoni on tällä hetkellä erinomainen, koska hankin hyvän peruskunnon nuoruusvuosinani urheilemalla ja pääsin myös kiertämään maailmaa. Onnea on monenlaista ja kyllä minä nautin elämästäni ja olen onnellinen, vaikkakin joskus hieman väsynyt. Ottaisipa nuoremmat enemmän vastuuta tämän yhteiskunnan pyörittämisestä.En "...tuhlaisi nuoruusvuosiani lapsenpyllynpesuun". Eikö tuo tarkoita, että koet lapsen pyllynpesun ajan tuhlaamiseksi, ja koska oletan ettet sentään ole vuosia yhteen mittaan ("nuoruusvuosia" viittaa useampaan vuoteen) pelkästään pessyt pyllyä, niin varmaankin se on kielikuva, joka tarkoittaa yleensä pienen lapsen hoitoa. Annat myös ymmärtää, että ne lapsenlapset aiheuttavat ruuhkavuosia, minusta ne eivät voi, koska niiden hoitaminen on vapaaehtoista (joskin varmasti ihanaa).
En ole katkera. Minulta ei ole jäänyt elämä elämättä, enkä kadu yhtään mitään. Minusta vauvan ja lapsen hoito on aina ollut ihanaa. Sinä kuulostat väsyneeltä ja rasittuneelta, ihan jo nimimerkkisikin perusteella.
Jos kaikki lapsesi tekevät lapsensa saman ikäisenä kuin sinä teit, niin minkä ikäinen olet sitten kun viimeisin lapsesi saa viimeisimmän lapsensa? Hieno juttu, että olet pitänyt kunnostasi huolta! Jatka samaan malliin, kaikkien pitäisi. Ensimmäisessä kommentissasi kuitenkin mainitsit, että et ole enää ihan nuori. Se oli siis oma näkemyksesi iästäsi, enkä voi ymmärtää sen tarkoittavan muuta kuin että nuorempana olisit jaksanut paremmin.
Mitä tarkoitat, etteivät nuoremmat ota tarpeeksi vastuuta yhteiskunnan pyörittämisestä?
- nyt 35 v
"Ruuhkavuodet" eli vanhemmuuden sitovin osuus jäivät lapsen 2. luokan jälkeen - sen ikäisenä on jo monessa asiassa omatoiminen, äidinkin on osattava myös höllätä otettaan. Nyt tytär on fiksu 13-v, jota ei tarvitse kuskata - kaupungissa harrastuksiin pääsee pyörällä tai julkisilla. Tuntuu että monet lapset kasvatetaan avuttomiksi, kyllä sitä meihinkin lapsena luotettiin, aikana ennen kännyköitä ja autokyytejä. Siinähän oppi kun sai tilaa opetella. Isompien kanssa "ruuhkavuodet" ovat kyllä ihan itse keksittyjä/aiheutettuja.
- NäinMeillä
"kaupungissa harrastuksiin pääsee pyörällä tai julkisilla."
Joissain tapauksissa ja joissain lajeissa pääsee. Valitettavan usein taas ei.
" Isompien kanssa "ruuhkavuodet" ovat kyllä ihan itse keksittyjä/aiheutettuja."
Jos sinä pääset helpolla niin hienoa sinulle. Kannttaisi kuitenkin tajuta että perheiden tilanteet vaihtelevat hyvin paljon eikä kannata kauheasti yleistää.
Meillä esim. sattuivat omien vanhempien vakavat sairastumiset yhteen lasten ala-asteiän kanssa ja voin kertoa että omien vanhempien asioiden hoitaminen, oman työn hoitaminen, lasten hoitaminen ja heidän harrastuksistaan huolehtiminen ei ollut ihan pieni homma. - nyt 35 v
NäinMeillä kirjoitti:
"kaupungissa harrastuksiin pääsee pyörällä tai julkisilla."
Joissain tapauksissa ja joissain lajeissa pääsee. Valitettavan usein taas ei.
" Isompien kanssa "ruuhkavuodet" ovat kyllä ihan itse keksittyjä/aiheutettuja."
Jos sinä pääset helpolla niin hienoa sinulle. Kannttaisi kuitenkin tajuta että perheiden tilanteet vaihtelevat hyvin paljon eikä kannata kauheasti yleistää.
Meillä esim. sattuivat omien vanhempien vakavat sairastumiset yhteen lasten ala-asteiän kanssa ja voin kertoa että omien vanhempien asioiden hoitaminen, oman työn hoitaminen, lasten hoitaminen ja heidän harrastuksistaan huolehtiminen ei ollut ihan pieni homma.Jep, ei olekaan - täällä tehtiin samaa, kunnes vielä toinen puolisoistakin sairastui ja siiloin oli jo pakko opettaa lapsi kulkemaan itse tai vaihtamaan harrastusta. Oppi kyllä nopeasti kun eivät äidin 24 tuntia enää riittäneet. Status nyt: toinen vanhemmista elossa, toinen ei, puoliso eläkkeellä ja kyllä, vihdoin pääsen "helpolla". Eli ei yleistystä.
- Suunnittelu a ja o
Valitettavasti joutuu tekemään valintoja oaljonkin.
Tosin lapset alkavat nukkua yönä jo aika hyvin täytettyään yksi vuotta, ja alkavat olla jo omatoimisia heti kahden vuoden jälkeen noista Wc-asioistakin ja puhekin alkaa jo luistaa, joten helpompaa on, mutta eihän heitä voi yksin jättää yhtään.
Kaikkein parheiten pärjää, kun súunnittelee kodin arjan hyvin ja pysyy aikatauluissa, silloin voi sopia vaikka kerran kuussa, että lapset ovat isovanhemmilla, jotta saatte sitä yhteistä omaa aikaa ja sitten voitte sopia vaikkpa yhden harrastusillan viikossa kummmallekin, jotta opn omaakin aikaa.
Pyykinpesun voi suunnitella, samoin ruuanlaiton. Itse suosin kahden päivän aterioiden laittoa samalla kertaa, niin ei tarvitse ihan aina olla siinä miettimässä, mitä nyt.
Olen huomannut kaikessa suunniteltu on jo puoliksi tehty, joten tehkää aikataulut ainakin viitteelliset ja pysytte niissä. - Äkkirikas
Itse tein elämäni suurimman ja oikean päätöksen, kun lapseni syntyi.
Myin 19 vuotiaan yritykseni ja jäin kotiin. Päivääkään en ole katunut.
Saan olla lapseni kanssa, ja arki ei ahdista, kun ei ole kiire töihin. Taloudellisesti tämä oli minulle mahdollista, ymmärrän että ei kaikilla ole samaa mahdollisuutta.
Nyt kun lapsi on 3,5 vuotta hän on 3 pv/viikossa päiväkodissa, ja näin myös minulla on omaa aikaa. (turha kenenkään syyllistää, että äiti kotona ja lapsi tarhassa!!!!) Edelleenkään ei minulla ole halua, eikä tarvetta takaisin työelämään, elämään toisten aikataulujen mukaan. Mikäli joskus haluan tehdä töitä, työllistän itse itseni jolloin perhe-elämän yhteensovittaminen työn kanssa on helpompaa.
Eli ei elämän helpotus ole lapsen iästä kiinni, vaan omista valinnoista. - Fldndlxkzkzkdkdkd
Kyl se helpottaa jos kyse on "normaalista" ruuhkavuosisyndroomasta. Meillä on lapset nyt 4 ja 6 vuotiaat ja elämä on jo paljon helpompaa kuin vuosi tai kaksi sitten. Tuon ikäiset jo huolehtivat normaalit vessassakäymiset, pukemiset jne aika hyvin itsekin. Toki tätä korttitaloa saa koko ajan olla tukemassa ja erottelemaasa sisaruksia että eivät tapa toisiaan mutta ei se enää ole ihan niin kuormittavaa. Aika paljon helpottaa myös se, että sekä itselläni että miehelläni on mahdollisuus vaikuttaa aika paljon omiin työaikoihin ja esim jatkaa työpäivää illalla tunnin verran kotoa käsin jos päivällä joutui lähtemään lasten takia aiemmin tms.
Tuosta "vaativasta työstä". En halua syyllistää (sitä on tässä ketjussa ihan tarpeeksi muutenkin), mutta oman kokemukseni mukaan monella suurin vaatimusten aiheuttaja töissä on se joka tuijottaa peilistä takaisin. Itselläni oli välillä kausi jossa tein hulluna töitä perhe-elämän ja muiden asioiden lomassa ja kuitenkin koin jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, että en muka saanut tarpeeksi aikaan. Jos lähdin töistä tuntia aikaisemmin niin illalla lasten mentyä nukkumaan tein kaksi tuntia iltahommia "korvatakseni" aikaisemman kotiinlähdön. Sähköpostia piti seurata koko ajan ettei kukaan vain kuvittele että löysäilen tms.
Jossain vaiheessa olen kuitenkin oppinut olemaan itselleni armollisempi, ja sen on ollut suuri helpotus. Olen myös huomannut, että loppujen lopuksi pystyn usein tekemään lyhyemmässä työpäivässä reilusti enemmän kuin jotkut "kiireettömämmät" kolleegat jotka kyllä lusivat toimistolla pitkiä päiviä mutta eivät loppujen lopuksi saa paljoa aikaan. Tärkeää on myös osata sanoa töissä "ei" silloin kun ei enää ehdi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työsuhdepyörän veroetu poistuu
Hallituksen veropoliittisen Riihen uutisia: Mitä ilmeisimmin 1.1.2026 alkaen työsuhdepyörän kuukausiveloitus maksetaan2236809Pakko tulla tänne
jälleen kertomaan kuinka mahtava ja ihmeellinen sekä parhaalla tavalla hämmentävä nainen olet. En ikinä tule kyllästymää391209Fuengirola.fi: Danny avautuu yllättäen ex-rakas Erika Vikmanista: "Sanoisin, että hän on..."
Danny matkasi Aurinkorannikolle Helmi Loukasmäen kanssa. Musiikkineuvoksella on silmää naiskauneudelle ja hänen ex-raka271022- 75881
Hävettää muuttaa Haapavedelle.
Joudun töiden vuoksi muuttamaan Haapavedelle, kun työpaikkani siirtyi sinne. Nyt olen joutunut pakkaamaan kamoja toisaal47814Katseestasi näin
Silmissäsi syttyi hiljainen tuli, Se ei polttanut, vaan muistutti, että olin ennenkin elänyt sinun rinnallasi, jossain a59804Työhuonevähennys poistuu etätyöntekijöiltä
Hyvä. Vituttaa muutenkin etätyöntekijät. Ei se tietokoneen naputtelu mitään työtä ole.93774Toinen kuva mikä susta on jäänyt on
tietynlainen saamattomuus ja laiskuus. Sellaineen narsistinen laiskanpuoleisuus. Palvelkaa ja tehkää.38771Tietenkin täällä
Kunnan kyseenalainen maine kasvaa taas , joku huijannut monen vuoden ajan peltotukia vilpillisin keinoin.14716- 43713