johon olet autolla joutunut? Mulle tuorein on sunnuntai-illalta, kun 250 km ajettuani latausvalo syttyi hetken pysähdyksen jälkeen. Olin luvannut kyyditä yhden tutun Herttoniemeen. Auto kyllä käynnistyi ja lähdettiin matkaan seuralaiseni tutkiessa ohjekirjaa. Selvisimme ja selvisin vielä parkkipaikalle tänne. Hoksasin vasta sitten, että valot eivät toimineet.
Hinautin maanantaina auton merkkiliikkeen huoltoon ja tänään toivottavasti saan sen. Laturi oli kuulemma hajonnut. Kerran aikaisemmin laturi hajosi toisesta autosta kotipihalla ja valtava savupilvi tuli konepellin alta.
Onpa tullut levättyä hektisen kuukauden jälkeen.
Kinkkisin tilanne,
1943
31
166
Vastaukset
Tehdessäni elämäni toisen suuren virheen, laskin käteni tyttöystäväni reidelle ja katsoin häntä syvälle silmiin, ja ajoin T-risteyksestä suoraan ojaan.
Onneksi oli talvi, muutakin suloisen pehmoista penkkaa, paikallisen kuljetusyhtiön kuorma-auto osui kohdalle ja veti autoni ylös. Tunsin kuskin hyvin.
20v. myöhemmin teki mieleni haastaa hänet oikeuteen.
Hänen olisi pitänyt ottaa minut kyytiin ja jättää auto, tyttöineen, ojanpohjalle.
H.- 1943
Onnea Sulla oli, kun ei pahemmin käynyt. Itse ajoin ensimmäisellä autollani ojaan liukkaalla tiellä, kun katsoin liikaa ympäristöä. Ei käynyt kuinkaan TVH:n auto tuli toiselta suunnalta, oli hiekottamassa tietä. Se veti minut pois ojasta. Sinä varmaan opit, että auton ratissa ei passaa tuijotella tyttöjen silmiin. Minä taas sen, ettei vilkuilla sivuille.
- :|
Muinoin kuumana kesäpäivänä ajoimme äitini kanssa etelään. Joka ainoasta rekasta väläyteltiin valoja ja tööttäiltiin.
Oltiin tissiliiveillämme, kun oli kuuma.
Se oli aika ihmeellinen matka.
Kerran autoni moottori syttyi palamaan eräällä parkkipaikalla.- mh:lä
Muutama vuosi sitten olin ajamassa vanhahkolla autolla moottoritietä kotiin päin, oli syystalvi ja kylmä sää. Yhtäkkiä valot alkoivat himmetä ja auto sammui. Sain rullattua sen pientareelle. Auto ei käynnistynyt, eli akku oli sipannut. Soitin pojalleni joka tuli lähes 30 km:n päästä hinaamaan auton pois moottoritieltä ja lähimmälle huoltamolle. Arvatkaa ehdinkö palella tolkuttomasti ennenkuin sain apua.
Toinen kerta oli myös eräänä talvena kun olin menossa hakemaan miestäni lentokentältä jonne oli matkaa n. 150 km. Silloin satoi lunta ja räntää vaakasuorassa kovan tuulen kanssa. Jonkin matkaa ajettuani alkoi sataa jäätävää tihkua, joka aiheutti tuulilasin jäätymisen niin ettei läpi näkynyt kuin 10 cm alareunasta. En millään konstilla saanut sitä pysymään sulana, täytyi pysähdellä tämän tästä moottoritien laitaan raapimaan tuulilasia että pääsi taas ajamaan kilometrin pari. Oli jonkin verran jännittävää tulla autosta ulos kun rekkoja pyyhkäisi ohi, etenkin kun olin kuullut juuri erään tuttavan jääneen auton alle vastaavassa tilanteessa. Pääsin kuitenkin vähitellen eteenpäin ja lähempänä Vantaata sade muuttui vedeksi. Sanoinkin miehelle, että seuraavan kerran saa tulla bussilla.
Onhan niitä monenlaisia tilanteita ollut monenlaisilla autoilla ajaessa, nämä nyt tulivat ensin mieleen. mh:lä kirjoitti:
Muutama vuosi sitten olin ajamassa vanhahkolla autolla moottoritietä kotiin päin, oli syystalvi ja kylmä sää. Yhtäkkiä valot alkoivat himmetä ja auto sammui. Sain rullattua sen pientareelle. Auto ei käynnistynyt, eli akku oli sipannut. Soitin pojalleni joka tuli lähes 30 km:n päästä hinaamaan auton pois moottoritieltä ja lähimmälle huoltamolle. Arvatkaa ehdinkö palella tolkuttomasti ennenkuin sain apua.
Toinen kerta oli myös eräänä talvena kun olin menossa hakemaan miestäni lentokentältä jonne oli matkaa n. 150 km. Silloin satoi lunta ja räntää vaakasuorassa kovan tuulen kanssa. Jonkin matkaa ajettuani alkoi sataa jäätävää tihkua, joka aiheutti tuulilasin jäätymisen niin ettei läpi näkynyt kuin 10 cm alareunasta. En millään konstilla saanut sitä pysymään sulana, täytyi pysähdellä tämän tästä moottoritien laitaan raapimaan tuulilasia että pääsi taas ajamaan kilometrin pari. Oli jonkin verran jännittävää tulla autosta ulos kun rekkoja pyyhkäisi ohi, etenkin kun olin kuullut juuri erään tuttavan jääneen auton alle vastaavassa tilanteessa. Pääsin kuitenkin vähitellen eteenpäin ja lähempänä Vantaata sade muuttui vedeksi. Sanoinkin miehelle, että seuraavan kerran saa tulla bussilla.
Onhan niitä monenlaisia tilanteita ollut monenlaisilla autoilla ajaessa, nämä nyt tulivat ensin mieleen.Ei ollut akku sipannut. Pikemminkin laturi, ja kun akku tyhjeni, loppui matkantekokin. Sanoo autoteknikko sitroen.
1997-98 vaihteessa ajoin aamuyöllä avioero-oikeudenkäyntiin 400 km. Puolimatkassa noin kello 5 satoi jäätävää tihkua, tiellä (valtatie) oli noin 10 cm lunta (ja minulla kesäolosuhteisiin tehty auto); ei ollut aurattu, ei näkynyt muitten kulkijoitten jälkiä eikä paljon muutakaan. Sadan metrin välein piti pysäyttää ja raapia tuulilasiin näköaukkoa.
Sitten tuli sankasti lunta ja tien kohta eli ajorata piti arvioida tienvieruspuitten latvoista tähtäämällä niin, että olivat suunnilleen yhtä kaukana kummallakin puolella. Siellä missä oli puhelinpylväitä, antoi niitten etäisyys ajolinjalta summittaisen ajoreitin. Jostain syystä aurausmerkkejä ei näkynyt.
Onneksi muuta liikennettä ei ollut ja pääsin ehjänä perille. Muuta onnea sitten ei ollutkaan, mutta se on jo eri juttu.- 1943
Aika vaarallista tuo teidän tissiliiveily oli. Tuota paloa varten mulla on sammutuspeitto autossa. Ei ole vielä tarvinnut käyttää.
- 1943
mh:lä kirjoitti:
Muutama vuosi sitten olin ajamassa vanhahkolla autolla moottoritietä kotiin päin, oli syystalvi ja kylmä sää. Yhtäkkiä valot alkoivat himmetä ja auto sammui. Sain rullattua sen pientareelle. Auto ei käynnistynyt, eli akku oli sipannut. Soitin pojalleni joka tuli lähes 30 km:n päästä hinaamaan auton pois moottoritieltä ja lähimmälle huoltamolle. Arvatkaa ehdinkö palella tolkuttomasti ennenkuin sain apua.
Toinen kerta oli myös eräänä talvena kun olin menossa hakemaan miestäni lentokentältä jonne oli matkaa n. 150 km. Silloin satoi lunta ja räntää vaakasuorassa kovan tuulen kanssa. Jonkin matkaa ajettuani alkoi sataa jäätävää tihkua, joka aiheutti tuulilasin jäätymisen niin ettei läpi näkynyt kuin 10 cm alareunasta. En millään konstilla saanut sitä pysymään sulana, täytyi pysähdellä tämän tästä moottoritien laitaan raapimaan tuulilasia että pääsi taas ajamaan kilometrin pari. Oli jonkin verran jännittävää tulla autosta ulos kun rekkoja pyyhkäisi ohi, etenkin kun olin kuullut juuri erään tuttavan jääneen auton alle vastaavassa tilanteessa. Pääsin kuitenkin vähitellen eteenpäin ja lähempänä Vantaata sade muuttui vedeksi. Sanoinkin miehelle, että seuraavan kerran saa tulla bussilla.
Onhan niitä monenlaisia tilanteita ollut monenlaisilla autoilla ajaessa, nämä nyt tulivat ensin mieleen.Tuo lumen ja rännän sataminen vaakasuorassa on minullekin tuttua. Samoin tuo jäätävä tihku. Tuulilasi ei tosiaan pysy sulana. Mieheni eläessä oli hyvä tehdä matkaa, koska hän ymmärsi autoista. Kerran kehä kolmosella tuulilasin pyyhkijä lakkasi lumituiskussa toimimasta. Silloinkaan ei enää ollut huoltamoja, joista olisi autolle saanut apua. Mieheni irrotti jotain ja pisti narun kiinni. Noin 50 km kotiin ajoimme niin, että minä käsin puhdistin tuulilasia vetämällä narusta.
Olen oppinut käyttämään hinauspalvelua, vakuutus korvaa sen. - 1943
sitroen kirjoitti:
Ei ollut akku sipannut. Pikemminkin laturi, ja kun akku tyhjeni, loppui matkantekokin. Sanoo autoteknikko sitroen.
1997-98 vaihteessa ajoin aamuyöllä avioero-oikeudenkäyntiin 400 km. Puolimatkassa noin kello 5 satoi jäätävää tihkua, tiellä (valtatie) oli noin 10 cm lunta (ja minulla kesäolosuhteisiin tehty auto); ei ollut aurattu, ei näkynyt muitten kulkijoitten jälkiä eikä paljon muutakaan. Sadan metrin välein piti pysäyttää ja raapia tuulilasiin näköaukkoa.
Sitten tuli sankasti lunta ja tien kohta eli ajorata piti arvioida tienvieruspuitten latvoista tähtäämällä niin, että olivat suunnilleen yhtä kaukana kummallakin puolella. Siellä missä oli puhelinpylväitä, antoi niitten etäisyys ajolinjalta summittaisen ajoreitin. Jostain syystä aurausmerkkejä ei näkynyt.
Onneksi muuta liikennettä ei ollut ja pääsin ehjänä perille. Muuta onnea sitten ei ollutkaan, mutta se on jo eri juttu.Oikeessa olet autoteknikko sitroen. Laturihan se korjaamon mukaan oli. Samalla reissulla, kun ajoin autolla ensi kerran ojaan, tulimme kymppitietä takaisin kotiin yöllä. Se oli silloin melko uusi tie ja suora. Piti arvata tuo tien paikka ja myös raaputella tuulilasia pysäkeillä. Onneksi oli hiljainen liikenne.
- 100 €/4 vuotta
Hyvä tarina. Sitä ei moni usko, miten matkanteko loppuu kun seinään akun simahdettua.
Aina ajatellaan vaan sitä käynnistyspuolta.
Valot ja virrat sammuu ,niin se on siinä ja syntyy kaamea vaaratilanne.- 1943
Se oli laturi, joka simahti. Jälkeenpäin olen ajatellut, että hölmö olin, kun en heti jäänyt siihen lähistölle, kun huomasin valon palavan. Tänään joku sanoi, että heti pitää pysähtyä, kun punaista näyttää. Onneksi kaikki kävi hyvin ja olen taas kotona.
1943 kirjoitti:
Se oli laturi, joka simahti. Jälkeenpäin olen ajatellut, että hölmö olin, kun en heti jäänyt siihen lähistölle, kun huomasin valon palavan. Tänään joku sanoi, että heti pitää pysähtyä, kun punaista näyttää. Onneksi kaikki kävi hyvin ja olen taas kotona.
Minulla laturin sipatessa ei palanut latauksen merkkivaloa. Syynä se, että roottorin magnetointivirta tulee joko laturista tai merkkivalon kautta ja virta maadottuu laturin hiilien kautta. Nyt kun hiilet olivat kuluneet loppuun, ei mistään kautta tuleva magnetointivirta päässyt maadoittumaan. Ensimmäinen oire oli radion hiljeneminen.
Kunnostettu varaosalaturi alkoi oirehtia 500 km:n ajon jälkeen. Latauksen merkkivalo paloi ajoittain ja latausjännite heitteli. Syynä ilmeisesti kylmäjuotos laturin sisällä. En alkanut etsimään vikaa vaan hain takuuna toisen laturin.- 1943
sitroen kirjoitti:
Minulla laturin sipatessa ei palanut latauksen merkkivaloa. Syynä se, että roottorin magnetointivirta tulee joko laturista tai merkkivalon kautta ja virta maadottuu laturin hiilien kautta. Nyt kun hiilet olivat kuluneet loppuun, ei mistään kautta tuleva magnetointivirta päässyt maadoittumaan. Ensimmäinen oire oli radion hiljeneminen.
Kunnostettu varaosalaturi alkoi oirehtia 500 km:n ajon jälkeen. Latauksen merkkivalo paloi ajoittain ja latausjännite heitteli. Syynä ilmeisesti kylmäjuotos laturin sisällä. En alkanut etsimään vikaa vaan hain takuuna toisen laturin.Kirjoitat niin viisaita, että menee yli ymmärrykseni. Itse olen miettinyt, että pitäisikö yrittää vaihtaa auto uuteen, kun noita vikoja alkaa tulla. Hyvin tämä nykyinen (240 000 km, 6 v, diesel) on hyrrännyt. Jostain luin, että uusikin auto voi jättää tielle.Sinä vielä "pelottelet", että uusi laturi voi pettää.
- virva-tuulia***
Minullekin on pari kertaa sattunut että laturin merkkivalo on alkanut vilkuttamaan punaista. Eka kerralla oli matkaa jäljellä n. 100 km. Soitin tutulle auton myyjälle että mitäs tekisin. Hän neuvoi sammuttamaan ajovalot, sisäilman lämmittimen ja jatkamaan matkaa. Jos auto olisi sammunut välille, hän olisi laittanut toisen auton hakemaan. Pääsin kuitenkin huoltamon pihalle ja sain toisen auton tilalle. Oma auto piti jättää sinne viikonlopuksi, koska oli lauantai eikä saatu korjausmiehiä kiinni.
Toisen kerran sama tilanne ja melkein samoilla paikoilla, mutta kotimatkalla ja silloinkin lauantaina. Ajoin silloinkin tuttavani luokse, joka korjasi autoni ajokuntoon.
Kerran kovalla aamupakkasella lähdin käymään parinsadan kilometrin päässä. Iltapäivällä sää alkoi lauhtua ja jäätävä vesisade sumensi tuulilasia. Keksin laittaa tuulilasin pesunestettä melkein laimentamattomana ja sumutin sitä tuulilasiin. Pysäytin auton raapimista varten sitten kun ei enää sekään tehonnut.
Erään yön aikana oli satanut n. 20 cm uutta lunta ja tuuli oli tuiskuttanut sen kinoksiin niin että auton pohja otti kiinni. Pihalta tielle oli jonkin matkaa ja töihin piti päästä, eikä auttanut muu kuin ottaa aina välillä takapakkia ja vauhdilla eteenpäin niin kauan kuin
pääsi. Onneksi oli joku rekka oli kulkenut ajotiellä ja niin pääsin perille rekanjälkiä pitkin.- 1943
Näistä kokemuksista oppii. Sattuneista syistä, mulla on harvassa noita miehisiä neuvonantajia, joille voi soitella yöllä. Kerran parkkeerasin autoni kadun varteen ja edessä oli iso jäämöykky. Arvelin, että muistan möykyn, kun lähden liikkeelle. Enhän muistanutkaan, vaan ajoin suoraan päälle. Auto jumittui siihen. Lähellä oli korjaamo, sieltäkään ei tullut apua, vaikka esim. kerran olen kutsunut lataamaan akun, kun autossa oli jäänyt ajovalot päälle.Soitin työkaverille ja hän neuvoi, että kutsuisin hinausauton. Niinpä teinkin. Ystävällinen mies yritti autaa minua, mutta lapiolla ei voinut tehdä mitään.
- Pirre*
No onhan niitä, vanhoilla romuilla kun piti ajella paras nuoruus...:)
Milloin keitti, milloin ei ladannut, milloin hävisi jarrut..tai jäätiin keskelle pahinta liikenne paikkaa..jne. jne..oli se tressaavaa hommaa..onneksi nyt edes vanhana saa ajella uusilla..no ei ihan mutta suhtkot uusilla autoilla.
Ehkä nyt kun ajattelen mikä on ollut mieleenpainuvin, - oltiin tulossa taas jostain vanhalla Amatzonilla, syyläri vuosi ja konepellin alta rupesi taas nousemaan vesihöyry, seisatuttiin tienvarteen semmoisen vanhan talokompleksin kohdalle.
Läksin kävelemään taloa aikeinamme saada vettä sieltä, mutta - kuinka ollakaan kimppuumme hyökkäsi "miljoona" mehiläistä, ilm. kuningatar istahti sisareni olkapäälle ja loput hoviakin; tilanne oli kamala - sisareni sai lukuisia mehiläisen pistoja, mutta onneksi hän ei ollut niille allerginen.
Niin siinä aikamme puhdisteltiin mehiläisiä hänen kimpustaan ja omistakin vaatteista, ja juostiin ja huidottiin, viimein päästiin karkuun autoon, vain joku työläinen muassamme, ja niin tilanne laukesi, ilman pahempia vaurioita, lievää pahoinvointia lukuunottamatta.
Vettä ei käyty enää vaan ajettiin riskillä kotiin n. 50 km, eikä edes kannentiiviste palanut..:)
p.s. talon pihalta huudeltiin ettei saa tulla, mutta liian myöhä..- 1943
Olisi teillä ollut hengenmeno, jos olisitte olleet allergisia. Mieheni ajoi kerran traktorilla maa-ampiaispesän päälle. Sai niin paljon pistoksia, että hoippui naapuriin, joka vei lääkäriin. Tuo kokemus, että jarrut eivät toimi, on hirveä. Kerran on sattunut minullekin. Kaksi ensimmäistä autoani ostin käytettynä, kuusi viimeistä uutena. Saas nähdä saanko enää kokea onnenhuumaa upouuden auton ratissa.
- Jm-50.
1943 kirjoitti:
Olisi teillä ollut hengenmeno, jos olisitte olleet allergisia. Mieheni ajoi kerran traktorilla maa-ampiaispesän päälle. Sai niin paljon pistoksia, että hoippui naapuriin, joka vei lääkäriin. Tuo kokemus, että jarrut eivät toimi, on hirveä. Kerran on sattunut minullekin. Kaksi ensimmäistä autoani ostin käytettynä, kuusi viimeistä uutena. Saas nähdä saanko enää kokea onnenhuumaa upouuden auton ratissa.
1943
Mulla kolme ensimmäistä autoa, uusia minejä.
Sitten mies sekä autot suurenivat asteittain. - 1943
Jm-50. kirjoitti:
1943
Mulla kolme ensimmäistä autoa, uusia minejä.
Sitten mies sekä autot suurenivat asteittain.Mieheni ja miesystäväni olivat hamaan loppuun asti hoikkia.
- Jm-50...
1943 kirjoitti:
Mieheni ja miesystäväni olivat hamaan loppuun asti hoikkia.
1943
68 kilosta 85:een. Ei sen enempää. Ja pituutta on yli 180cm.
- avusta kiitollinen.
Eräänä tuiskupäivänä juutuin sivutiellä kinoksiin. Yritimme tyttäreni kanssa lapioida ja saada autoa eteenpäin liikkumaan. Tuisku oli kuitenkin niin sakea että melkein heti lapioitu ura meni tukkoon. sattuipa eräs Avulias - Aatu kulkemaan ohitse ja pyähtyi auttamaan. Hän auttoi melkein pihaan asti. Olisin tarjonnut kiitokseksi kahvit, mutta hänellä oli kuulema niin kiire ettei joutanut kahville. Näin hänet kerran vilauksesta senkin jälkeen jossakin kaupan edessä,(tunnistin autosta) mutta minulla oli sitten niin kiire etten ehtinyt sillä kertaa kahvia kahvilassakaan tarjoamaan. En ole nähnyt häntä sen jälkeen, joten palkka jäi maksamatta.
- 1943
Näitä avuliaita olen kohdannut. Väistin kerran linja-autoa, joka oli liukkaalla keskellä tietä. Ajoin ojaan ja pysäyttelin ohikulkijoita. Nuorisojoukko pysähtyi ja neuvoi, että hinausfirma on ihan lähellä. Sanoivat, että vain rikkoisivat autoni, jos itse auttaisivat. Lähitalosta soitin ja sain avun. Sen jälkeen valkoinen lumi on pari kertaa pettänyt ja olen tilannut hinauksen.
- urheat autoilijat...
1943 kirjoitti:
Näitä avuliaita olen kohdannut. Väistin kerran linja-autoa, joka oli liukkaalla keskellä tietä. Ajoin ojaan ja pysäyttelin ohikulkijoita. Nuorisojoukko pysähtyi ja neuvoi, että hinausfirma on ihan lähellä. Sanoivat, että vain rikkoisivat autoni, jos itse auttaisivat. Lähitalosta soitin ja sain avun. Sen jälkeen valkoinen lumi on pari kertaa pettänyt ja olen tilannut hinauksen.
1943
Sama on ikämme ja melkoisen samoja kokemuksemmekin mitä olen tuossa lueskellut. Se jäätävä tihkusade on edelleen ratkaisematta, kuinka siitä voi selvitä. Ajelin silloin melkein 500 km ennen joulua lasten kanssa ja matka oli t o d e l l a p i t k ä!
Perille päästiin onneksi, koska hengissä olemme kaikki.
Pirren kanssa voin samaan yhtyä;"ne vanhat autot". Opin niitä jopa korjaamaan, vaikka kerran jäinkin mansikka lastin ja lasten kanssa tielle, mutta silloinkin oli se kuuluisa "avulias-aatu", joka vei pikapikaa junalle, toimitti mansikat pakastimeen ja auton korjaamolle.
Hienosti olen myös korjannut tuulettimen hihnan sukkahousilla ja se toimi silloin, kun oli näitä vanhoja autoja.
Sekin on lohduttavaa, että omistan vanhan auton, sillä korjaaja lohdutti, että aina se saadaan kuntoon, koska se on niin simppeli vehje.
No, edellinen korjaus teki 1000,-€ ja nyt 260,-€ puolessavuodessa, mutta uudet maksavat viellä enemmän. Sainhan tuohon hintaan uusia peltejä ruosteisten sijaan.
Elämä autolliselle on kallista ainakin tällaiselle typerykselle, mutta ilman noita maksujani olisin ilman autoa, joten summarasum! Taas on auto kuin uusi. - 1943
urheat autoilijat... kirjoitti:
1943
Sama on ikämme ja melkoisen samoja kokemuksemmekin mitä olen tuossa lueskellut. Se jäätävä tihkusade on edelleen ratkaisematta, kuinka siitä voi selvitä. Ajelin silloin melkein 500 km ennen joulua lasten kanssa ja matka oli t o d e l l a p i t k ä!
Perille päästiin onneksi, koska hengissä olemme kaikki.
Pirren kanssa voin samaan yhtyä;"ne vanhat autot". Opin niitä jopa korjaamaan, vaikka kerran jäinkin mansikka lastin ja lasten kanssa tielle, mutta silloinkin oli se kuuluisa "avulias-aatu", joka vei pikapikaa junalle, toimitti mansikat pakastimeen ja auton korjaamolle.
Hienosti olen myös korjannut tuulettimen hihnan sukkahousilla ja se toimi silloin, kun oli näitä vanhoja autoja.
Sekin on lohduttavaa, että omistan vanhan auton, sillä korjaaja lohdutti, että aina se saadaan kuntoon, koska se on niin simppeli vehje.
No, edellinen korjaus teki 1000,-€ ja nyt 260,-€ puolessavuodessa, mutta uudet maksavat viellä enemmän. Sainhan tuohon hintaan uusia peltejä ruosteisten sijaan.
Elämä autolliselle on kallista ainakin tällaiselle typerykselle, mutta ilman noita maksujani olisin ilman autoa, joten summarasum! Taas on auto kuin uusi.Silloin ennen osasin vaihtaa renkaatkin ja varmaan osaisin nytkin, jos ihan tiukka paikka tulisi, onhan ohjekirja. Auton polttimon osasin myös vaihtaa, viime aikoina en ole yrittänyt. Kerran auto alkoi pomppia ja kauhea meteli kuului moottoritilasta. Menin tutuun merkkikorjaamoon ja vika oli virranjakajassa. Silloin ennen aina silloin tällöin pakoputki kului rikki ja oli noloa ajaa autolla, joka piti kovaa meteliä. Olen laskeskellut, että tuo korjauttaminen tulee edullisemmaksi kuin uuden ostaminen, kun en ajoissa vaihtanut. Nyt on ollut kuluja: 300 euroa uudet kesärenkaat, 250 euroa huolto, 400 euroa laturi. Mutta ehkä taas selvitään vähän matkaa.
- i_a^^
Kyllähän nuo laturin hiilet loppuivat usein kun ajoin paljon työelämässä. Ilman latausta pimeässäkin ilman valoja jotta virta riitti. Ajoin aikanaan kuten itänaapurissa, vilkauttaen valoja jos vastaantulijoita; sitten arvaten kummalta puolen ohitetaan, kuten heillä. :)
No meillähän on noita poroja. Nuoruudessani isälläni oli taksi jota minäkin ajelin viikonvaihteisin kotona käydessäni. Olipahan ns. tanssikyyti lauanta-iltana noin sadan kilometrin päähän kaupunkimaisemaan. Olipa muitakin lähitienoon takseja paikalla ja kotiin ajettiin aina vähän kilpaa. Meillä oli tuollainen "mersu-diisel 190i" -62 mallia. Tyttöporukka oli kyydittävänä ja sainkin kyytin kasaan ekkana ja kotimatka alkoi keulilla. Oli sadellut hiukka lunta illan mittaan ja kun poron jälkiä ei ollut, niin ei kai porojakaan. No erään mäkinyppylän jälkeen alamäessä tie oli täynnä poroja, nopeus yli sata, ja renkaat kuten aina siihen aikaan "silestonet". Luistellen hetki, kolinaa, kunnes "reki" pysähtyi. Hetki hiljaisuutta kunnes takapenkiltä kului moittivä tyttösen ääni: "Nyt sinä ..... ajoit poron päälle". Oli nuo lumipenkat niin korkeat että auto pysyi tiellä, ajokunnossa vain vasemman ajolyhtynsä menettäneenä. Lopputuloksena saatiin kuusi poroa. Tyttösten mukaan kaksi pääsi karkuun; totesivat myöhemmin. :) Peräluukkuun vainajat pariin autoon poromiehen maitolavalle, puhelinsoitto, asianomaiselle ja se oli siinä. Silloin ei ollut noita nykyisiä "kaviovakuutuksia" kuten nykyään vaan lommot kärsittiin omasta lompsasta. :)- 1943
Lapissa ajellessa porot ovat viihtyneet kauniisti tien sivussa, eivät säntäilleet kuten hirvet ja peurat täällä. Muutaman kerran olen ollut hyvin lähellä peura- ja hirvikolaria. Lapissa olimme taksilla menossa jonnekin ja poro alkoi juosta edellä. Kuski kokeili paljonko saa nopeutta, oli siinä 50-60 km/h.
Viimeisinä työvuosina tilasin Porvoosta polttimon vaihdon toiseen etulamppuun iltapäiväksi. Aamulla lähdin Helsinkiin töihin ja havaitsin, että toinenkin oli palanut. Hetkisen mietin. Ajattelin, että liikenne on melko hiljainen ja tie on pääosiltaan valaistu. Ajoin pitkillä niin paljon kuin pystyin ja selvisin. Sen jälkeen olen vaihdattanut molemmat polttimot jo ennen kuin palavat. - .
1943 kirjoitti:
Lapissa ajellessa porot ovat viihtyneet kauniisti tien sivussa, eivät säntäilleet kuten hirvet ja peurat täällä. Muutaman kerran olen ollut hyvin lähellä peura- ja hirvikolaria. Lapissa olimme taksilla menossa jonnekin ja poro alkoi juosta edellä. Kuski kokeili paljonko saa nopeutta, oli siinä 50-60 km/h.
Viimeisinä työvuosina tilasin Porvoosta polttimon vaihdon toiseen etulamppuun iltapäiväksi. Aamulla lähdin Helsinkiin töihin ja havaitsin, että toinenkin oli palanut. Hetkisen mietin. Ajattelin, että liikenne on melko hiljainen ja tie on pääosiltaan valaistu. Ajoin pitkillä niin paljon kuin pystyin ja selvisin. Sen jälkeen olen vaihdattanut molemmat polttimot jo ennen kuin palavat.Kesäisin Lapissa ajellessa saattaa olla kymmeniä poroja tokkana keskellä tietä seisoskelemassa paarmojen ja nuiden ötököiden ollessa runsaimmillaan. Olen ollut linja-autossa jossa kuski yritti tööttäämällä saada tien vapaaksi jatkaakseen matkaa. Syksyisinkin on poroja joukoittain keskellä tietä jopa makailemassa. Varsinkin aamuhämärillä ajellessa ovat aiheuttaneet monta vaaratilannetta.Kovalla vauhdilla ajellessa saattaa tulla useitakin raatoja kerralla, eikä kolareissa kuolleita poroja voi käyttää ihmisravinnoksi.
- Pirre*
Ne teijjän porot on harvinaisen kovakorvaisia, jolkotellaan vaan ihan kuin ei oisi mitään autoa olemassakaan..:)
- meeriamanda
Oslosta etelä-Norjaan ajellessa jouduimme ajeleen vuoristoteitä...tunneleita oli yli 20 ja siellä lampaita jotka vähänkö piittasivat töötötyksistämme..
Ikkunat auki ja kiljuimme minkä ääntä saimme ja hivuttauduimme etiäpäin.:)
Ajoimme mm. pienen siistin kylän läpi, kysyin porukoilta näettekö mitään outoa? Eivät.
Talon ymärillä oli aitaus jossa hyvässä sovussa ulkona olivat päkät ja lapset....mitäpä olisivat meidän terveysviranomaiset sanoneet meiningistä?- meininki ä
Miksi lampaat ei saa olla lasten kanssa? Onhan koirat ja kissat ja hevoset kin.
- Tase pappa
Onhan nuita erilaisia tilanteita mahtunut nejäänkymmenen bussiuraan.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita sattuu aina silloin tällöin.
Yksi paskamaisimmista tilausajoista muistuu mieleen, josta opin sen että ei koskaan enää samaa mokaa tee.
Otin tilausajon koiranäyttelyyn kuskauksen.
Kolmisenkymmentä Dalmatialaista vietiin kisaamaan kauneudesta.
Hyvin juuri trimmattuja, komeita koiriahan nuo.
Minulla aivan tuliterä, plyyshipenkkinen auto ajokkina.
Palattuani reissulta, oli auton penkit harmaan-valkean, parin millin jäykkää karvanpätkää täynnä.
ne pätkät eivät irronneet penkeistä koskaan.
Oli pakko viedä auto verhoomoon.
Kerran taas aikaisin aurinkoisena syysaamuna lähdin viemään 55 sairaanhoitajaa Turusta Lahteen.
Heti hämeenlinna jälkeen tulee Turengin tien risteys, mistä käännytään vasemmalle.
Aurinko paistoi, tylsää ajoa, tasaista nopeutta edeten.
ajatukseni harhaili, missä lienee, mutta en valmistautunut mitenkään risteykseen menoa, vaan muutama kymmenen metriä ennen risteystä heräsin siihen että nyt mennään, mennäänkin kauas ja rytinällä. Mustaa jäätä tien pinnassa, eikä jarruista apua. Päin vastoin, vauhti vain kasvoi jarruttaessa.
Yritin automaattisesti vääntää auton keulaa vasemmalle, painaen lukkojarrutuksen.
Jumankekkale. Tunsin että Bussin perä lähti liukukäännökseen, keula oikeaan suuntaan.
Kun auto oli oikealla tiellä, keula oikeaan suuntaan helppasin hillihtimistä, painoin kaasun pohaan ja taas mentiin. - Mentiin 200 metriä.
Sitten huoltamon pihaan ja pakollinen paussi. Minun jalkani alkoivat hillitömästi täristä, ettei ajamisesta tullut pieneen aikaan mitään.
Sen tärinän rajuuden muistan lopun ikääni, samoin kun sen risteyksenkin. - 1943
Harvoin on mulla ollut koiria kyydissä. Nykyään Vili on joskus lattialla kuskin viereisellä paikalla. Luultavasti silloin tällöin olen hoitajana, kun mieskaveria ei enää ole. Entisen naapurin koira oli joskus mukana. Sen paikka oli farmarin takaosassa, joka on erotettu verkolla matkustamosta.
Tuo Hämeenlinna-Lahti-seutu toi mieleen nuoruuden 1960-1970-luvuilla. Usein ajelimme siitä juhannuksen tienoilla Lappiin, poikkesimme Padasjoelle. Tuo jalkojen tärinä tuo mieleen sen hetken, kun saavuin kotiin saatuani matkalla tiedon mieheni kuolemasta liikenneonnettomuudessa. Olin kuin keitettyä spagettia.. Ollaan selvitty.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Häiriköinti
Sinä joka rälläsit viime yönä aamuun klo. 00 :04 koulun pihassa ja pitkin kyliä. Rekkari ylhäällä. Terv. Kerrostalon as983792Askanmäessä Huippu esitys
Kävimme Ystävien kanssa Askanmäen kesäteatterissa. Kaikki tykättiin esityksestä aivan valtavasti. En varmaan koko vuonna373263- 603219
- 683039
Kerro jotakin hauskaa. :)
Kirjoita jotakin mukavaa vaikka kaivatustasi. :) Ei törkytekstejä kiitos. :)682894Mä sanon tän suoraan.
Se on sun käytös mikä ajaa pois. Et välitä muitten tunteista kun omistasi.672819On olemassa tiettyjä sääntöjä!
Ja jos aiot pärjätä mun kanssa niin teet vain niinkuin mä sanon. Mieheltä Naiselle632524Pohdinttavaksi
No siis, saiko yrityksen toimitusjohtaja potkut vaiko älysi ihan itse jättää nimellisen tittelin ettei maine enää enempä802331- 692168
- 452162